Futiksen opettaminen pikkujunnuille vs. tulos

[jaanu$]

Olin tänään junnuturnauksessa (F8) isänä ja huoltajana joukkueen mukana jonka tavoitteena on opettaa lapsia nimenomaan pelaamaan. Reeneissä painotetaan tekniikkaa ja nimenomaan pallon pelaamista, ja peleissä peliä hierotaan tuloksenkin kustannuksella. Tänään tosin tuloksetkin olivat hyviä.

Myöhemmin päivällä olin pelinohjaajana samassa turnauksessa, ja parin joukkueen valmentajat kannustivat pari pelaajaa roiskimaan kaikki vaparit ja sivuraja(potkut) uunille, jonne oli nostettu koko joukkue. Eräs valmentaja jopa tokas kovaan ääneen, että "heittäkää sitä palloa vaan maalille, se voi mennä vaikka maalivahdin käsien kautta sisään". Rupes jotenki oksettamaan. Eikö näillä (isojenkin junnuorganisaatioiden valmentajilla) ole mitään vastuuta itse jalkapallon opettamisesta? Vai mikä tää meininki on? Paljon tuli nähtyä hyviäkin pelejä, ja aina lämmittää kun pikkujannu vie vastustajaa cruyffilla tai askeharhautuksilla, mutta miksi opettaa lapset roiskimaan? Senhän oppii sittenkin kun on oppinut pelaamaan futista?

Varmaan aika yleistä, mutta jotenkin särähti korvaan/silmään tänään...

[koera]

Iänikuinen ongelma ja aina kun kuvittelee homman menneen laajalla rintamalla eteenpäin, näitä tulee taas vastaan. Persroiskaavien valkkujen kanssa voi yrittää jutella ja perustella miksi tuo ei opeta mitään ja miksi siitä ei kärsi pelkästään roiskiva joukkue, vaan myös vastustaja. Liitolta voisi myös toivoa jotain linjauksia.

[jaanu$]

Iänikuinen ongelma ja aina kun kuvittelee homman menneen laajalla rintamalla eteenpäin, näitä tulee taas vastaan. Persroiskaavien valkkujen kanssa voi yrittää jutella ja perustella miksi tuo ei opeta mitään ja miksi siitä ei kärsi pelkästään roiskiva joukkue, vaan myös vastustaja. Liitolta voisi myös toivoa jotain linjauksia.

Luulis että jokaisessa joukkueessakin ois vanhempien joukossa ees joku sen verran valveutunut henkilö, joka näkis tässä epäkohan, ja osais asiasta mainita. Harrastukset kallistuu koko ajan, ni luulis että laadun suhteen oltais entistä tarkempia. Mua ainaki korpeis jos omalle lapselle ei annettais ees mahollisuutta oppia pelaamaan futista, koska haetaan keinoja kaihtamatta voittoa jostain Kausalan pallojamboreesta. Vai onko niin että harrastukset on enenevässä määrin vanhemmille vain hetkiä hengähtää hektisen arjen keskellä, eikä nähä sen vertaa "vaivaa", että käytäis ees seuraamassa lapsen kehitystä. Ja sen takia ei tiietä mitä siellä tapahtuu...

[Mersault]

Luulis että jokaisessa joukkueessakin ois vanhempien joukossa ees joku sen verran valveutunut henkilö, joka näkis tässä epäkohan, ja osais asiasta mainita. Harrastukset kallistuu koko ajan, ni luulis että laadun suhteen oltais entistä tarkempia. Mua ainaki korpeis jos omalle lapselle ei annettais ees mahollisuutta oppia pelaamaan futista, koska haetaan keinoja kaihtamatta voittoa jostain Kausalan pallojamboreesta. Vai onko niin että harrastukset on enenevässä määrin vanhemmille vain hetkiä hengähtää hektisen arjen keskellä, eikä nähä sen vertaa "vaivaa", että käytäis ees seuraamassa lapsen kehitystä. Ja sen takia ei tiietä mitä siellä tapahtuu...

Jalkapallokulttuurimaissa nuo valveutuneet vanhemmat pidetään mahdollisimman kaukana pelaajista. Suomessa taas noita valveutuneet vanhemmat käytännössä pyörittävät koko systeemiä ja homma menee sykleittäin eli joka vuosi syntyy uusien pelaajien myötä uusi valveutuneiden vanhempien sykli joista jokainen näkee omassa jälkikasvussaan uudelleen syntyneen messiaan ja käytännössä hommaa pyöritetään näiden messiaiden ympärillä 8-10 -vuotta jonka jälkeen valveutuneista vanhemmista on kuoriutunut valistuneita vanhempia jotka kokemuksesta ymmärtävät ettei meidän pojasta tullutkaan uutta paunokymäläistä atikismaileista sun muista puhumattakaan. Tämä suomalainen finnishdream -systeemi antaa jokaiselle täydellisen vapauden tehdä mitä lystää ja kuten ihmiskunnan historia vääjäämättä osoittaa, suurin osa gaussin käyrällä keskinkertaisuuksiksi tuomituista on näköalattomia idiootteja joiden tekemistä ohjaa täydellinen ymmärryksen puute ja täydellinen kyvyttömyys luovaan ajatteluun, joten suomalainen jalkapallo on aikaa sitten mennyt portista jonka päällä lukee "Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää".

[drone]

suomalainen jalkapallo on aikaa sitten mennyt portista jonka päällä lukee "Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää".

Riipaisevaa tekstiä. Mutta näkisin, että suomalainen jalkapalloilu voi vielä tehdä täyskäännöksen. Tässä kohdin ei olla vielä toivottomassa tilanteessa, koska kukaan eikä mikään ole kuollut.
Eilisessä inhimillisessä tekijässä haastateltiin kolmea pettynyttä "aatteen ihmistä". Loppupäätelmä on se, että ongelma ei ole järjestelmässä, vaan ihmisissä. Muutoksen siemen on jokaisessa meistä. Omaa ajatteluaan voi muuttaa, järjestelmää ei. Mutta kun yhä useampi meistä tajuaa, että omaa ajattelua voi muuttaa, rupeaa lopulta järjestelmäkin muuttumaan.

[mikko vilkastus]

Tulee aika usein seurailtua paikallisten junnujen treenejä kun kenttä on tuossa vieressä. Kylläpä syletti katsoa viime kesänä kun arviolta 9-11-vee kaverit pistetään juoksemaan, hyppimään ja pomppimaan niin, että siihen suttaantui puolet treeniajasta (1h 30min vuoro). Tämä siis ilman palloa. Kaikenlaisia viivojen juoksua, kenttää ympäri ym. Vuorot on kortilla ja nämäkin kaverit pääsee max. 2 krt viikossa hoidetulle nurmelle niin onkohan se ihan pakko käyttää juoksemiseen. Luulisi, että sen asian voi hoitaa muuallakin ja aika futiskentällä käytettäisiin pallon kanssa.

Toinen oksettava havainto oli kun vähän vanhempien poikien (12-13-vee) treeneissä harjoittelivat ns. huonommalla jalalla syöttöjä ja laukauksia. Suurin osa tietysti vasemmalla jalalla. Valmentaja totesi yhdelle kaverille, että "vetele sä vaan oikealle kun toi sun vasuri on niin huono". No näinhän se kaveri varmasti oppii ja motivaatiokin varmaan pomppasi melko korkealle. Kyllä oli pitch invasion lähelle. Hillitsin kuitenkin itseni ja laitoin palautteen ns. virallisia teitä.

Näiden huonojen esimerkkien vastapainoksi on todettava mukaviakin asioita junnuvalmennuksen saralla. Pari lukioikäistä kaveria veti viime kesänä kesätöinään futiskouluja junnuille. Siellä oli pääasiassa semmoisia nassikoita jotka ei pelaa missään joukkueessa. Sukulaispoika oli näissä treeneissä ja mukana ja oli niin helvetin innoissaan (8- vee). Ne käytti sen vuoron leikkimiseen. Pallo tietenkin koko ajan mukan. Nappulat saivat jopa itse keksiä mitä seuraavaksi tehdään. Välillä se meno näytti ihan päättömältä ja vanha futiskyynikko ihmetteli, että mitähän tuollakin jutulla haetaan takaa. No ei varmaan mitään muuta kun, että kaverit tykkää ja pallo tulee tutuksi. Loppukesästä rupesi näyttämään siltä, että nämähän on taitavampia kun ne kaverit seuran treeneissä.

No, kentän laidaltahan tässä on helppo huudella, mutta silti heittäisin ajatuksen, että onkohan näissä pikkuseuroissa sittenkään ne vanhat divarijyrät niitä parhaita valmentajia pikkujunnuille. Se, että on nelos-vitos- divarissa peseroiskittu palloa ja katkottu jalkoja ei minusta ole mikään meriitti valmentajaksi. Tällä menolla se roiskintaperinne ei katkea koskaan.

[jiibzter]

No, kentän laidaltahan tässä on helppo huudella, mutta silti heittäisin ajatuksen, että onkohan näissä pikkuseuroissa sittenkään ne vanhat divarijyrät niitä parhaita valmentajia pikkujunnuille. Se, että on nelos-vitos- divarissa peseroiskittu palloa ja katkottu jalkoja ei minusta ole mikään meriitti valmentajaksi. Tällä menolla se roiskintaperinne ei katkea koskaan.

Juuri näin.

http://www.sport.fi/uutiset/uutinen/luxusvalmentajat-kaikkein-pienimmille

[sateentekijä]

Näistä voi olla monta mieltä, mutta oma pelaajaura ei tietenkään luo kovinkaan paljon edellytyksiä sille että osaisi toimia 8 vuotiaiden lasten kanssa.
Erään näkemyksen mukaan kaikista pienimpien harjoitukset pitäisi järjestää ns. tarhatäti-menetelmällä. Kun menet päiväkotiin niin henkilökunta yleensä on omana porukkana pihan keskellä ja valvoo toimintaa. Suurin osa lapsista touhuaa täysin uppoutuneena omia juttujaan yksin tai ryhmissä. Tällä siis halutaan korostaa juuri sitä, että pienimpien pitäisi saada itse vaikuttaa sisältöön ja valmentajat ohjaa ja järjestää puitteet.

Ainoa mittari josta olen kuullut ja joka sopii mielestäni jokaiseen seuraan tavoitteesta riippumatta on lasten ilme harjoitusten lopussa. Mikäli lapset ovat positiivisella mielellä, niin tulevat taatusti uudestaan. Se ei tietysti takaa mitään, mutta jos näin ei ole niin ongelmia tulee varmasti.

[mikko vilkastus]

Toinen juttu on sitten nämä futis- ja lätkäfaijat kentän laidalla. Kaverin kanssa näitä juttuja on ruodittu lauteilla useamman kerran ja meidän päissämme (kaksoismerkitys) laatima tilasto kertoo karua kieltään: ne junnuporukan jätkät joiden faijat oli katsomossa hiljaa ja osallistuivat touhuun lähinnä kuskaamalla ja kioskia pyörittämällä tai eivät osallistuneet ollenkaan niin näistä tuli lopulta 17-18 vanhana kovimpia pelimiehiä.

Sitten oli ne jannut joiden isät karjui kentän laidalla ja kävi joka reeneissä "konsultoimassa" valmentajan pyynnöistä huolimatta. No nämä vesselit järjestään lopettivat 14-16 vanhoina kaiken mahdollisen urheilun, rupesivat rassaaman mopoja ja potkimaan mummoja. Suurimmalla osalla tästä porukasta on kaupan päälle jäänyt tämä young rebel- vaihe päälle ja ne pyörii edelleen, lähes 20- vuotta myöhemmin, nappiverkkairessa ja karhukypärässä kylillä kovistelemassa.

No vahvaa karrikointiahan tässä on, mutta väitän, että jokin syy-yhteys tässä on.

[Snoopy]

No vahvaa karrikointiahan tässä on, mutta väitän, että jokin syy-yhteys tässä on.

No ihan lievästi on nyt heitetty omaa spekulointia faktaksi, varsinkin kun noita pelimiehiä tuskin tuli ihan niin hirveästi kenestäkään.

Kylmä tosiasia on, että Suomessa valmennuksen taso on huono. Valmentajiakaan on turha syyttää, he tuskin itse tätä edes tajuavat eivätkä ymmärrä tekevänsä väärin, koska niin kauan kuin mennään isävalmentaja mentaliteetillä ollaan siinä rajoilla, että kuka tahansa voi valmentajaksi päästä, niin halutessaan.

Mikäli kentänlaidalla olevat vanhemmat eivät myöskään ole valmiita maksamaan tarpeeksi lapsiensa valmentamisesta, ei koskaan saada oikeaa valmennuskulttuuria Suomeen. Enemmän maksullisia valmentajia, enemmän koulutettuja valmentajia ja enemmän panostusta lajiin. Jalkapallo on tietääksi Suomen suosituin harrastus, mutta silti siihen ei olla valmiita panostamaan, ei vanhemmat, ei seurat eikä valtio.

Tällä sivustolla on kerrottu lääkkeet näihin asioihin jo niin montakertaa, että ei melkein enää jaksaisi vatvoa näitä, varsinkin kun moni päättävä taho myös niistä on tietoinen. Mitä puuttuu? Raha ja halu tehdä asiat oikein ja antaa joskus itse myöten.

Mielestäni jokaisen joukkueen parhaat pelaajat tulisi lähettää niin aikaisessa vaiheessa kuin mahdollista kaupunkien parhaimpiin joukkueisiin kunnon valmennukseen. Kaikki loput pelaajat omiin tasojoukkueisiin ja ne jotka haluavat vain pelata niin niiden tulisi saada vain pelata. Mitä kauemmin "lahjakkuuksia" pidetään väkisin omassa kyläjoukkueessa/kaupunosajoukkueessa, niin kauan niille tehdään hallaa, melkein pääsääntöisesti. Suomen kokoisessa paikassa jokainen "lahjakkuus" tulisi etsiä esiin jo mahdollisimman nuorena. Miten lahjakkuus selviää? Ottamalla lapsi pois dominoimasta omassa joukkueessa ja pistämällä omantasoiseen seuraan katsomaan, onko hänestä lahjakkuudeksi.

Edelleen, ylitä jokaisessa harjoituksessa ja pelissä itsesi. Surffailijoista ja egoista ei tule koskaan mitään.

Ps. kentänlaidalta asiat näyttävät aina niin paljon helpommilta, tosin usein virheet on sieltä myös helpompi havaita...

-Snoopy-

[mikko vilkastus]

Erittäin paljon omaa spekulaatiota kyllä, mutta en todellakaan tarkoittanut, että mitään litmasia kasvoi kenestäkään. Tarkoitin, mutta artikuloin vähän huonosti, että nämä "hiljaisten isien" lapset oli tämän joukkueen kovimmat pelimiehet 17-18 ikäisenä. Syy-yhteyden luulen johtuvan siitä, että tällä porukalla oli säilynyt motivaato hommaan.

Väitän, että ainakin osa näistä karjujasakin pojista pelasi vähintäänkin puolipakolla kun isi halus. Sitten 15-16 ikäisenä kun karvat alkoi kasvaan uskallettiin ruveta lyömään faijalle hanttiin. Moni jätkä vaihto futiksen mopoiluun ja keppanaan. Otos tietysti kovin pieni (30 kpl 80-luvun alussa syntyneitä pikkukaupungin poikia), ettei tästä mitään tieteellistä näyttöä saada, mutta suurin osa näistä jätkistä on aika hunningolla nykyään.

Lisään näillä näytöin futiksen pinaattikeiton ja takapuolipenetraation kanssa siihen listaan, että ei isona maistu jos pienenä pakotettu.

[Snoopy]

Minulle tuo otanta on liian pieni, joten siksi sitä on edes turha mainita. Kolme peräkkäistä ikäluokkaa ovat kaikki erilaisia, joten sama pätee oletettavasti myös vanhempiin.

Mutta paljon häiritsee myös se, että miksi ihmeessä vertaamme mitään mitä tapahtui 80-luvulla? Huonoissa kantimissa on ollut valmennus jos vanhempien käyttäytymisellä on ollut noin suuri vaikutus?

Tuosta tulee vähän sellainen olo kuin uhottaisiin jotain hyvää muistoa, "kyllä meillä..." Myös meillä on sellaisia vanhempia jotka osaa paremmin valmentaa kentänlaidalla, varsinkin kun pelasivat joskus 80-luvulla itsekkin hieman palloa. Mutta uskoisin, että se valmentaminen on se a ja o. Oletettavasti ne "priimat" olivat vain tuurilla geenien puolesta hieman parempia, pienessä otannassa kun muutama tapaus näkyy räikeasti.

Kaikki lähtee pelaajasta itsestään, ei niillä vanhemmilla ole väliä mikäli pelaaja haluaa oppia ja osaa ottaa oppia vastaan. Paska valmentaja voi tietenkin tuhota pelaajan ja siksi sitä valmentamista tulisi katsoa kriittisemmin ja enemmän. Vanhemmat jätän omaan arvoonsa, häviävän pieni osa pystyy huutamaan lapsen pilalle.

-Snoopy-

[mikko vilkastus]

Varmaan on ajat ja tavat muuttuneet aika lailla, mutta kyllä silloin parikymmentä vuotta takaperin meno yleisössä oli aika kovaa. Huutamisen lisäksi oli vähän pientä käsikähmääkin. Ja tämä meno oli ihan yleistä kun pikku paikkakunnan poikajoukkueet pelasi vastakkain. Väitän, että tuomarit lähetti pukuhuoneeseen enemmän isiä kuin poikia.

Pilalle ei varmasti pysty huutamaan, mutta kyllä kai sillä karjumisella pystyy pikkukaverin motivaaton tappaamaan. Ei näillä pojilla varmaan ollut eväitä tai halujakaan tähdätä mihinkäön huipulle, mutta olisko ne voinut saada futiksesta ihan hyvä harrastuksen jos vanha mies ei olisi ottanut niin paljon kierroksia ja vienyy kiinnostusta?

Mitä menneiden muisteluun tulee niin sanoisin, että välillä ihan hyvä katsoa taakse, ettei tule tehtyä samoja virheitä toista kertaa.

Mitä noiden lahjakkuuksien keräämiseen yhteen tulee niin siinä kyllä tehtiin meidän seurassa isoja mokia. Maakunnassa oli yksi isompi paikkakunta ja jalkapalloseura. Ne haali tietysti maakunnasta lahjakkuudet rinkiin. Meidän seura löi helvetisti hanttiin, että ei mihinkään pojat. Sitten lupailtiin kuut ja tähtet taivahalta, että kun tämän ja tuon ja tuon ikäluokan huiput saadaan edustukseen niin mennään vähintään Mestareiden Liigaan. Muutama vuosi myöhemmin oltiinkin sitten todella paljon perässä näitä maakunnan ykkösporukan kavereita jotka oli astetta laadukkaammassa valmennuksessa.

Kriittisenä ikänä pitäisin tuota murrosikää kun kropassa alkaa tapahtumaan muutoksia. Silloin pitäisi todella olla silmää katsoa ketkö ne talentit oikeasti on ja miten niitä pitäisi treenauttaa.

Raha on ongelma. Lahjakkuus ja varakkaat vanhemmat kun ei aina kulje käsikädessä ja melko vähän taitaa olls mesenaattaja jotka rahoittaisi näitä talentteja.

[Manfred Fandango]

heittäisin ajatuksen, että onkohan näissä pikkuseuroissa sittenkään ne vanhat divarijyrät niitä parhaita valmentajia pikkujunnuille.

Jos saataisiin jokaisen isävalmentajan tilalle divarijyrävalmentaja niin suomalainen jalkapallo ottaisi massiivisen harppauksen eteenpäin. Olen satavarma että heikoimpia juniorivalmentajia ovat lajin ulkopuolelta tulevat henkilöt joilla ei ole minkäänlaista omaa lajitaustaa edes alimmilta sarjatasoilta. Monesti tällaisen valmentajan treeneistä näkee noin minuutissa että käsitystä jalkapallossa vaadittavista taidoista ei ole. Nämä ovat juuri niitä kavereita jotka tuijottava Barcan pelejä telkkarista ja tekevät johtopäätöksen että 8-vuotiaidenkin täytyy syöttää pallo mahdollisimman nopeasti pois.

[Superjunnukoutsi]

Jos saataisiin jokaisen isävalmentajan tilalle divarijyrävalmentaja niin suomalainen jalkapallo ottaisi massiivisen harppauksen eteenpäin. Olen satavarma että heikoimpia juniorivalmentajia ovat lajin ulkopuolelta tulevat henkilöt joilla ei ole minkäänlaista omaa lajitaustaa edes alimmilta sarjatasoilta. Monesti tällaisen valmentajan treeneistä näkee noin minuutissa että käsitystä jalkapallossa vaadittavista taidoista ei ole. Nämä ovat juuri niitä kavereita jotka tuijottava Barcan pelejä telkkarista ja tekevät johtopäätöksen että 8-vuotiaidenkin täytyy syöttää pallo mahdollisimman nopeasti pois.

En usko, että ongelma on siinä ovatko Barcan pelejä tuijottavat vailla käsitystä jalkapallossa vaadittavista taidoista olevat isävalmentajat divarijyriä vai kokonaan lajitaustattomia.

[manuforever]

Lajista tietämättömät valmennuksessa mukana olevat isät/äidit voi olla olla ongelma, mutta suurempana ongelmana näen pelaajien kehityksen kannalta, että pihapelaaminen ja ns. omaehtoinen harjoittelu jää perheen kiireiden alle. Nykyään kun on helpompi laittaa lapset pelaamaan pleikkaria, kuin pienessä tihkusateessa lähteä ketälle/ pihalle pelaamaan.
Monet vanhemmat suojelevat pienokaisiaan ihan liikaa ja jos ei omaehtoista liikkumista tapahdu niin ei se seurajoukkueen harjoittelumäärillä kehitystä paljon tapahdu.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ne joiden vanhemmat ei rajoita ja vieläpä innostavat omaehtoiseen tekemiseen niin ovat ainakin pikkujunnuina selkeästi muita edellä. Jatkossa / murrosiän tullessa niin ei kokemusta ole, mutta sanoisin niin, että vanhempien omalla aktiivisuudella ja oikeanlaisella innostamisella on todella suuri merkitys tulevaisuudessakin.

Pelaamaan oppii pelaamalla ja harjoittelemaan oppii harjoittelemalla.

[Snoopy]

En usko, että ongelma on siinä ovatko Barcan pelejä tuijottavat vailla käsitystä jalkapallossa vaadittavista taidoista olevat isävalmentajat divarijyriä vai kokonaan lajitaustattomia.

Lajitaustattomuutta tai ei niin se tärkein kysymys on, että miten saadaan ammattitaitoa kehitettyä.Missä vaiheessa vanhemmat saavat osallistua itse valmentamiseen? E kurssin jälkeen vai D? Pitäisikö kaikilla olla jo C kun aletaan valmentamaan?

Tämä tappaisi isävalmennustoiminnan, toisi paljon ongelmia kuten raha sekä valmentajien puutteen, mutta voisiko siitä loppujenlopuksi olla jopa hyötyä.

Normaalissa kyläjoukkueessa on kolme tasoa - "kilpa", aktiivi ja haaste. Nämä kolme jakaantuvat (normaalisti) yhteensä viiteen osaan - "kilpa", aktiivi +, aktiivi -, haaste + ja haastaja -. Tämä pitää sisällään n. 50 pelaajaa. Kuitenkin kun katsotaan isojen kaupunkien joukkueita on ryhmät jaoteltu vielä enemmän vaikka se ei ehkä ihan selkeää olekkaan. On edustusjoukkue, selkeä kilpa ja sen alla on "haaste" selkeä kyläjoukkueen kilpa/aktiivi +. Tämän takana isonpi liuta kaupungin osa joukkueita ja ns. "kyläjoukkueita". Edustusjoukkueessa pelaajia hieman alle/päälle kaksikymmentä, "haaste" joukkueessa samanverran ja kahden joukkueen verran kaupunginosa/kyläjoukkueissa. Määrällisesti siis enemmän kuin oikeissa kyläjoukkueissa, mutta valmentajia huomattavasti vähemmän.

Onko siis niin, että laatu korvaa määrän? Itse olen peluuttanut useaa ikäluokkaan näitä isompien kaupunkien "haaste", -j ja City joukkueita vastaan ja aina heillä on ns. kolmanneksi tai neljänneksi parhaassa joukkueessa tasaisempi pelaajien laatu kuin kyläjoukkueiden kilparyhmissä. Mistä se voi johtua? Ei näihin edustuksen takana oleviin joukkueisiin ole sen suurempaa vetoa kuin vaikka kaupunginosajoukkueisiin, mutta silti niiden laatu on erinomaista?

Yksi suurimpia tekijöitä on edelleen raha. Vaikkakin näissä "haaste" joukkueissa kulut eivät ole edustuksen tasoa on se silti huomattavasti korkeampi kuin kyläjoukkueissa. Normaali kyläjoukkue maksaa pelaajan vanhemmille pyöreät 400-500€ vuodessa, "haaste" joukkue n. 900-1000€ vuodessa ja edustusjoukkue sitten menee jo tuonne n. 2000€ tietämiin. Rahalla saa mitä? "Haaste" joukkueessa kaksi valmentajaa jotka saavat kulukorvauksina tekemisensä, motivoituneet ja koulutetut? Kyläjoukkueessa jopa kuusi talkoohenkistä ja iloista isävalmentajaa? Edustuksessa kaksi - kolme hyvin kouluttautunutta.

Ei ne erot ole suuria, mutta hyvin tärkeitä. Ryhmät pienemmiksi per valmentaja, mutta niin ettei valmentajia pyöri jaloissa kuin muutama. Hajautettuna pelaajat oppivat paremmin kuin yhtenä suurena parvena. Panosta muutamaan hyvään valmentajaa kuin etsi monta lasten kaitsijaa. Anna oikeasti mahdollisuus nousta ryhmässä ylöspäin ja jopa "työnnä" pelaajia eteenpäin aktiivisesti.

Itse uskon, että jokainen lapsi on samanlainen seitsemänvuotiaana, muutama prosentuaalisesti parempia, mutta ryhmät ovat hyvin tasaisia. Jos haluat päästä helpolla niin annat lapselle harrastuksen, jos taas toivot lapsen saavan jopa ammatillista valmennusta, vaadi ja maksa siitä.

Vielä rahasta. Sitä meillä ei monellakaan ole paljoa. Itse lukeudun niihin vanhempiin, jotka maksavat vuositasolla "keskivertoa" paljon suuremman summan lapseni pelaamisesta ja sen päälle teen hyvin pienellä korvauksella töitä useassa ikäryhmässä. Jotenkin sen rahan vaan löydän vaikka aina se ei ole niin helppoa. Kaikella tödennäköisyydellä se ei ole sijoitus, ei lähellekkään, mutta se on mielestäni sijoitus lapseeni.

Suurimmat virheet tehdään juuri F ja E ikäluokissa. Mikäli perusteet tehtäisiin näissä ikäluokissa oikein ja mikäli lapsille kehitettäisiin ilo peliin ja pelin oivaltaminen näissä ikäryhmissä olisi helpompaa siirtää pelaajat isommalle kentälle, kovempitempoisiin peleihin.

-Snoopy-

[Atmosphere]

Tulee aika usein seurailtua paikallisten junnujen treenejä kun kenttä on tuossa vieressä. Kylläpä syletti katsoa viime kesänä kun arviolta 9-11-vee kaverit pistetään juoksemaan, hyppimään ja pomppimaan niin, että siihen suttaantui puolet treeniajasta (1h 30min vuoro). Tämä siis ilman palloa. Kaikenlaisia viivojen juoksua, kenttää ympäri ym. Vuorot on kortilla ja nämäkin kaverit pääsee max. 2 krt viikossa hoidetulle nurmelle niin onkohan se ihan pakko käyttää juoksemiseen. Luulisi, että sen asian voi hoitaa muuallakin ja aika futiskentällä käytettäisiin pallon kanssa.

Toinen oksettava havainto oli kun vähän vanhempien poikien (12-13-vee) treeneissä harjoittelivat ns. huonommalla jalalla syöttöjä ja laukauksia. Suurin osa tietysti vasemmalla jalalla. Valmentaja totesi yhdelle kaverille, että "vetele sä vaan oikealle kun toi sun vasuri on niin huono". No näinhän se kaveri varmasti oppii ja motivaatiokin varmaan pomppasi melko korkealle. Kyllä oli pitch invasion lähelle. Hillitsin kuitenkin itseni ja laitoin palautteen ns. virallisia teitä.

Näiden huonojen esimerkkien vastapainoksi on todettava mukaviakin asioita junnuvalmennuksen saralla. Pari lukioikäistä kaveria veti viime kesänä kesätöinään futiskouluja junnuille. Siellä oli pääasiassa semmoisia nassikoita jotka ei pelaa missään joukkueessa. Sukulaispoika oli näissä treeneissä ja mukana ja oli niin helvetin innoissaan (8- vee). Ne käytti sen vuoron leikkimiseen. Pallo tietenkin koko ajan mukan. Nappulat saivat jopa itse keksiä mitä seuraavaksi tehdään. Välillä se meno näytti ihan päättömältä ja vanha futiskyynikko ihmetteli, että mitähän tuollakin jutulla haetaan takaa. No ei varmaan mitään muuta kun, että kaverit tykkää ja pallo tulee tutuksi. Loppukesästä rupesi näyttämään siltä, että nämähän on taitavampia kun ne kaverit seuran treeneissä.

No, kentän laidaltahan tässä on helppo huudella, mutta silti heittäisin ajatuksen, että onkohan näissä pikkuseuroissa sittenkään ne vanhat divarijyrät niitä parhaita valmentajia pikkujunnuille. Se, että on nelos-vitos- divarissa peseroiskittu palloa ja katkottu jalkoja ei minusta ole mikään meriitti valmentajaksi. Tällä menolla se roiskintaperinne ei katkea koskaan.

Auts. Luulen silti että se alasarjajyrä ei joka kerta vie sitä pelityyliään sieltä puulaakijoukkueesta sinne junnuille. Itselläni on juuri tämänsuuntainen tausta ja näkisin että kaikki lajitieto on plussaa, kun osaa sen oikein käyttää.
Ja kai sen 10v uuden Sami Hyypiän saa opettaa boxia siivoamaan kunhan ymmärtää milloin ja miksi niin tehdään.

E: siis opetettava ymmärtää.

P.S
Ihmettelen myös tätä pallottomana juoksun viehätystä junnuvalmennuksessa. Kaiken voi käsittääkseni tehdä pallon kanssa ja tätä mantraa olisi syytä hakata suomalaisten junnnuvalmentajien takaraivoon edelleenkin. Talvet on aikaa jumpata koulujen juhlasaleissa.

[JasenR]

Mitä juniori-ikäisten taitoon tulee, niin kyllähän se omalla ajalla tapahtuvan treenin määrä näkyy eniten pelaajassa. Muukin oma-aikainen liikunta auttaa paljon.

Nykyään trendi osalla vanhemmista on, että lapset saadaan muutamaksi tunniksi ulos harrastukseen ja muun ajan saavat olla sisällä pelailemassa kuka milläkin laitteella. Ei se kolmen-neljän tunnin jalkapallotreeni paljon näy missään, jos joudutaan opettelemaan juokseminenkin siellä harjoituksissa. Karrikoitua tekstiä, mutta tätä se nykypäivä valitettavasti osalla on. Koululiikuntaakin vähennetään koko ajan ja välitunneilla ei joka koulussa edes tehdä muuta kuin potkitaan kiviä ja syljetään ringissä.

Miten tätä parannetaan?
- Vanhemmat mahdollisuuksien mukaan sisälle harrastukseen. Laitetaan vaikka seuraamaan "kotitehtävien" suoritusta ja kehitetään joku kilpailu sille kuka treenaan kotona eniten yms.
- Ei tyydytä pelkästään siihen, että lapsi tuodaan harjoituksiin kuin tarhaan ja haetaan pois. Pidetään heihin yhteyttä ja koitetaan kertoa miksi jotakin tehdään, jotta heillekkin tulisi lajituntemusta.

Valmennuspuolella ei oikein ole vaihtoehtoja, sillä usein valmentajat tulevat vanhemmista. Ei taida montaakaan valmentajaa junnupuolelta löytyä, jolla ei oma lapsi olisi joukkueessa. Toki heistä saattaa löytyä virtuoosejakin ja hyvä jos näin.

Miten tätä parannettaan?
- Oman jaoston kustantama E-koulutus KAIKILLE, jotta ymmärtäisivät edes vähän alusta mitä niiden lasten kanssa kuuluisi tehdä.
- D- ja C-koulutusta sitten vastuuvalmentajille yms. halun mukaan.
- Valmentajien kesken pitää jakaa tietoa harjoitteista ja hyväksi havaituista metodeista. Jotkut eivät välttämättä kehtaa kysyä mikä toimii harjoitteina, joten pyytäkää vaikka seuraamaan toisen porukan treenejä.
- Kaikilla valmentajilla ei välttämättä ole "ulko"kokemusta lajista ennestään, joten järjestäkää vaikka jotain höntsäpelejä aikuisten kesken ja pyytäkää heitä mukaan, jotta saavat kosketusta palloon. Karua, eikä totta?

Ammattivalmentajista on pk-seuroissa junnutasolla aika turha haaveilla, koska rahaa ei yleensä valmennukseen ole käyttää. Ainakaan jos seurassa on edes jonkinlainen "edustus"porukka. Kokeneempia valmentajia kuitenkin löytyy, joten konsultoikaa heitä.

-Allekirjoittanut toimii Varsinais-Suomalaisessa keskisuuressa futisseurassa aloittelevana vastuuvalmentajana. Mielenkiintoa ja aikaa löytyy käydä katsomassa muiden oman seuran joukkueiden treenejä ja kehittää itseään sen mukaan. Innostusta löytyy muutenkin lajin pariin paljon. Suurin osa ylläolevista metodeista on seuralla käytössä ja junnutoiminta onkin hyvällä mallilla.

[fingerström]

Valmennuspuolella ei oikein ole vaihtoehtoja, sillä usein valmentajat tulevat vanhemmista. Ei taida montaakaan valmentajaa junnupuolelta löytyä, jolla ei oma lapsi olisi joukkueessa.

Tottakai on vaihtoehtoja. Se vaatii vain ajatusta siitä, mitä tekee ja viitseliäisyyttä toteuttaa mitä on ajatellut. Valmentajatkin on jonkun kasvatettava aivan samoin kuin junnutkin. Eivät ne "koulutetut ammattilaiset", joiden perään ollaan, tyhjästä synny. Ne on synnytettävä. Meillä on esimerkiksi tehty linjaus siitä, että vanhemmat eivät valmenna (paitsi backuppina) ja seuroja kiertäviä "ammattilaisia" ei värvätä vaan valmentajiksi rekrytoidaan itse pelaavia nuoria poikia ja tyttöjä, heidän olonsa yritetään tehdä mahdollisimman hyväksi ja turvalliseksi ja aikaa myöten he kouluttautuvat.

Tässä taktiikassa on tietysti se, että samoin kuin junnujen oma valmentautuminenkin, tämäkin täytyy tapahtua intohimosta ja harrastuneisuudesta. Plus se, että täytyy tosiaan tehdä duunia sen eteen, että näillä on tarpeeksi rento olo, jotta toiminnassa on mieltä ja näin tulostakin tulee. Tällä hetkellä meidän valmentajat ovat haarukkaa 14-22, kaikki käyneet E-kurssin, osa D:n joko osin tai kokonaan, kaksi on menossa C-prosessiin ja 6-7 on käynyt tuomarin peruskurssin.

Notta onhan noita vaihtoehtoja. Täytyy vain funtsaa, MIKSI tätä tehdään ja sitten vasta miten ja mitä. Homma on prosessi, missä kaikki kasvavat. Paskanjauhanta siitä, kuinka ilman koulutusta ei saa valmentaa, isät eivät saa valmentaa ja rahhoo pittee suaha, ei johda mihinkään.

[Ricardo Leite]

Helvetin hyvä malli. Palvelee takuulla kaikkia osapuolia, pikkujunnuja, valmentavia isompia junnuja ja vanhempia. Koko seuraa. Hyvin hoidettuna malli kehittää itse itseään ja samalla valmennuksen ja toiminnan tasoa hetki hetkeltä paremmaksi .

Onko valmentajilla kuitenkin joku kokeneempi "ammattilinen" auttamassa ongelmissa ja samalla valvomassa toiminnan tasoa?

[douai]

Suomesta puuttuu täysin se, että pyrittäisiin levittämään valmennustietoutta kaikille halukkaille.

[Jortsukka]

Eilen taas tuli seurailtua muutama tunti muiden pelejä, kun omat pojat pitivät taukoa peleistä turnauksessa. Noh katselin sitten 6-7vuotiaiden pelejä ja pakko sanoa että pyöristyin. Ensin oli erään Suomen suurimmista junioriseuroista valmentaja joka räyhäsi kuin hullu pelaajille. Lopulta haki kentältä yhtä pelaajaa väkisin pois, juosten kentän laidalla kuin vauhkoontunut härkä. Noh ajattelin että tästä ei voi mennä enää pahemmaksi, mutta mitä vielä...

Seuraava peli viereisellä kentällä ja peräti 3(!) aikuista huutaa samaan aikaan kokoajan(aivan koko pelin ajan) ohjeita pojille. Pojat eivät saaneet sekuntinkaan rauhaa miettiä omia ratkaisuja tai pelata omaa peliä. Mietin siinä sitten, että kuinka pahaa tuo huutaminen tulee vielä olemaan, jos nyt se on jo noin nuorille noin pahaa. Noh tuloksellisesti peli päättyi ihan hyvin ja varmaan isät olivat ylpeitä kun kaatoivat Veikkausliigajoukkueen juniorijoukkueen...

Omissakin peleissä toki näkyi sitten tuota tuloskeskeisyyttä. Yksi jengi tiputti 7vs7 pelissä kokoajan kaikki pelaajansa pallon alle muotoon, eikä koittanut edes prässätä. Tämä siinäkin vaiheessa kun joukkue oli jo 0-2 tappiolla. Siinä sitten katselivat kun vastustaja piti palloa ja siirteli sitä ihan hyvinkin ajoittain ympäri kenttää.

Olihan noita muitakin, mutta todettakoon että melkein yhtä paljon kuin sylettää se huutelu kokoajan pallolliselle pelaajalle ja sitä kautta tuloksen tavoittelu, sylettää se huutelu tuomareille. Yhdenkin joukkueen valmentaja huusi JOKAISESTA kontaktista tuomarille, kun siis omaa pelaajaa vastaan joku tuli olkapää olkapäätä vasten tai muuten pientäkin kontaktia. Piti sitten todeta jossain vaiheessa että "anna sen tuomarin nyt hetken tehdä edes omat ratkaisut, äläkä kokoajan painosta". Varsinkin kun tuomari n.15 vee poika ja varmaan ensimmäisiä varsinaisia pelejään viheltämässä, niin sääliksi kävi.

E: Lisättäköön että aika kauhea oli katsella erästä 10-vuotiaiden jengiä, missä pelaajilla ei kasetti kestänyt yhtään tappiota. Joukkue alkoi sikailemaan, huutelemaan "vitun homo" vastustajille, jne. Tuomari ei tähän uskaltanut puuttua ja toisaalta kaikkea edes kuullut. Tässä vielä kyseessä ikäluokan aivan kärkipään joukkue. Olisi kuitenkin mukavaa nähdä, että osataan kasvattaa lapsia sekä jalkapalloilijoina, että ihmisinä. Samoin kestämään myös pettymyksiä paremmin.

[Kevin Keegan]

Kaikki ei pelaa tuottaa aika pahaa jälkeen jos ei ole pätevät junnuvalmentajat.

[palis]

Omissakin peleissä toki näkyi sitten tuota tuloskeskeisyyttä. Yksi jengi tiputti 7vs7 pelissä kokoajan kaikki pelaajansa pallon alle muotoon, eikä koittanut edes prässätä. Tämä siinäkin vaiheessa kun joukkue oli jo 0-2 tappiolla. Siinä sitten katselivat kun vastustaja piti palloa ja siirteli sitä ihan hyvinkin ajoittain ympäri kenttää.

En nyt ymmärtänyt. Onko tuo "pallon alle muotoon" jotenkin fundamentaalisesti väärin, vai mikä tässä oli se ongelma?