Nuori Werther
 Poissa
|
 |
: 15.04.2014 klo 21:37:09 |
|
Futismatka kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin, mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin…
No, kysyttiin tai ei, niin raporttia viime viikonlopulta. Ensimmäinen versio katosi bittiavaruuteen, joten tässä raportti vol. 2
Perjantai 11.4.2014 Schalke-Eintracht Frankfurt (2-0)
Kuten arvasin, täälläkin etukäteen jännittämäni kiire konkretisoitui perjantai-illan aikana. Suurin syyllinen tähän oli sinivalkoinen lentoyhtiömme, joka jo lähdön hetkellä oli puolisen tuntia myöhässä. Capitano ei tähän mitään erityistä syytä kertonut ja mitäpä se olisi auttanut, jos olisi voinut syyttää edellistä lentoa, cateringia, tukkiutunutta vessaa tai lentoemännän kuukautiskiertoa.
Aikataulun mukainen saapumisaika Düsseldorfiin oli kello 17.55. Finnairin Embraer laskeutui kuitenkin ”vasta” kello 18.15.
Seurueemme (2 henkilöä) jakeli vihaisia mulkaisuja ja kovaäänisiä, mutta melko mietoja voimasanoja niille, jotka päättivät poistuessaan tukkia koko koneen loppupuoliskon poistumisen pukeutumalla keskellä käytävää. Olisi sen pikkutakin voinut pukea päälleen vaikka omalla penkillään tai napata käsivarrelleen ja iskeä niskaan vasta terminaalissa. Kun konekin tuli suoraan putken päähän.
Käsimatkatavaroiden kanssa rynnimme terminaaliin. Visiitti D´dorfin kentälle oli itselleni toinen, joten hetki meni etsiessä kylttiä Skytrainin sijainnista. Se kuitenkin löytyi nopeasti. Huomioimatta matkakumppanini keuhkonsaastutustarpeita siirryimme Skytrainilla kentän rautatieasemalle.
Olin jo haarukoinut netistä tulostamani aikataulupaperin perusteella junan, johon yrittäisimme päästäksemme Gelsenkircheniin. Edellinenkin, vaihdollinen yhteys, oli hetken vieressämme laiturilla, mutta päätöksestäni skippasimme sen ja siirryimme suoraan yhteyteen. Varmistus piti vielä saada Schalke-paitaan pukeutuneelta aborginaalilta.
Junassa oli tarjolla vain seisomapaikkoja, mutta jalat jaksoivat Finnairin ”karjavaunussa” istumisen jälkeen. Reitin matkalta kyytiin hyppäsi entistä enemmän Schalke-paitaisia faneja olutpullot kädessä, olihan perjantai-ilta.
Gelsenkirchenin asemalla oli runsaasti poliiseja ja sitäkin enemmän faneja. Löysimme säilytyslokerot, joten laukut säilöön, 4 euroa masiinaan, ja avain talteen lokerosta #91.
Pienen hakemisen jälkeen turvauduimme jälleen alkuasukkaaseen. Stadion? Ja viittaus kohti aseman alakertaa. Ja siellähän sitä väkeä oli kiskojen vieressä odottamassa raitiovaunua. Otimme sijainnin keskivaiheilta. Muutaman minuutin odottelun jälkeen kulkuväline saapui ja alkoi rynniminen taktiikalla Vain nopeat mahtuvat. Huonoin tilanne taisi olla sille vastavirtaan junasta poistuneelle miehelle, joka halusi laiturille vasta silloin kuin jo monet olivat ängenneet vaunuun sisään.
Jälleen seisomapaikoille, mutta tätä kehnommin kävi analyysimme mukaan niille kymmenille ihmisille, jotka odottivat tulevilla pysäkillä kulkuneuvoa VeltinsArenalle. Ainakaan oma ratikkamme ei niissä pysähtynyt kun ei kukaan poiskaan jäänyt. Mitenköhän mahtoivat ehtiä itse ottelun alkuun?
VeltinsArenan pysäkillä ryysiksen mukana ulos, rappuset ylös ja käännös oikeaan hienosti valaistua stadionia, vaikkei pimeys ollut tuolloin vielä lähelläkään. Eikä onneksi satanut.
Matkalla oli myynnissä niin huivia kuin kaljaakin, mutta päätimme suunnistaa nopeasti kohti stadionin portteja, kunhan olimme ensin tyhjentäneet rakkomme läheiseen puskaan, joka näytti olevan suosittu ”bajamaja”.
Portille syntyneet jonot vetivät nopeasti, lippu viivakoodilukijaan ja turvatarkastukseen. Sedän kopelointi ei ollut kovin tarkka, mutta eipä ollut mitään kiellettyä joukkotuho- tai muuta asetta mukanakaan.
Koska lippumme oli Nordkurveen, ei meillä ollut tarkkaa käsitystä siitä minne päätyisimme. Lopulta menimme H-sektorin portista sisään ja siellähän oli vielä suhteellisen sopivasti tilaa. Toisin näytti olevan suoraan maalin takana, jossa näytti olevan täyttä. Ensikertalaisarkajalkoina emme kuitenkaan päättäneet ryysätä sinne.
Kello oli tuolloin 20.15. Vartti jäi siis ”ylimääräistä” aikaa. Aikataulullinen jännitys ei ollut kokonaan turha, mutta kuitenkin voitettu haaste!
Perinteiset alkusävelet ja ensimmäiset äänenavaukset Nordkurven väeltä. Kylmät väreet kulkivat selässä, vaikkei kokemus ollutkaan ensimmäinen Euroopan suurilta stadioneilta. Meidän sijainnistamme katsottuna kaukaisimpaan nurkkaan tungetut Frankfurtin fanit saivat myös äänensä kuuluviin, mutta vain ajoittain, mikä on täysin luonnollista.
Ensikertalaisena näytti siltä, että myös katkarapukatsomossa istuneet nousivat muutaman laulun kohdalla todella hyvin ylös taputtamaan.
Tauolla päätimme, että toinen hakisi juotavaa, ja näin tapahtuikin. Taisipa sille ”areenakortille” jäädä vielä muutama euro. Kylmä mallasjuoma taisi vajota suoraan väsyneisiin jalkoihin. Vajosi se olut myös ylhäältä alaspäin kun kotijoukkueen maalatessa niskaan sateli nestemäistä ainetta.
Ottelutapahtumat voi jokainen löytää KVG-taktiikalla, mutta ohessa seurueemme ajatukset ranskalaisittain koko ottelutapahtumasta:
-Farfanin vapari!
-Huntelaarin sössimä rp.
-Kaljan tahrima betonilattia.
-Pantittomat tuopit->kaljamukien muoviroskaa joka paikassa.
-Molempien joukkueiden osittainen ”jäätyminen” maalipaikoissa.
-Schalken tekemä maali, jonka jälkeen joukkueet siirtyivät jo keskiympyrään uutta aloitusta varten. Tuomari kuitenkin piti tilannetta paitsiona ja peli palautui Frankfurtin maalivahdin tekemään vapariin.
-Pitkävetovoitto (Schalken 2 maalin voitto+Kölnin maalin voitto omasta vastustajastaan).
-Glück Auf!
Ottelun jälkeen ruuhkamarssi toiseen suuntaan kohti asemaa. Hetken odottelimme pääsyä laiturille, mutta uusi raitiovaunu tuli nopeasti ja tällä kerralla löysimme jopa istumapaikat.
Muistimme poimia laukut lokerosta ja Düsseldorfin junan lähtölaiturikin löytyi kivutta. Porukkaa oli jälleen niin paljon, että istumapaikka löytyi vasta puolivälin jälkeen. Ja tunnelmakin riehakas voitto-ottelun takia, unohtamatta eniten hehkutettua sanomaa ”Scheisse BVB”.
Matkan ”highlightit”:
-Äänekkäästi itkenyt tyttö ja poika, jotka ikään kuin yrittivät turvautua kanssamatkustajiin. Maallikkoanalyysin ja ”todistajalausuntojen” mukaan perheen isä olisi lyönyt äitiä ja lapset olisivat tästä (ymmärrettävästi) hermostuneet. Tämä sai kanssamatkustajissa liikehdintää ja äänenpainot nousivat isää kohtaan. Ilmeisesti tilanne kuitenkin saatiin rauhoittumaan.
-Nahkatakkiin pukeutuneen, sliipatunoloisen ~kolmekymppisen kaverin täydellinen putoaminen seisoma-asennosta lattialle. Huomasin itsekin miehen ennen tätä tapahtumaa, eikä hän mitenkään vaikuttanut kovin humalaiselta. Kanssamatkustajat vetivät miehen ylös ja läpsivät avareita poskipäihin herättääkseen miehen. Mies virkosi ja matka jatkui.
Düsseldorfin asemalla katse ”karttaan” ja suunta kohti majapaikkaa, Hotel Bataviaa. Respan sedältä avain kouraan. Tiskillä näytti olevan kopio MM-pokaalista. Tai saattoihan se olla aito pystikin
Tuossa vaiheessa kello oli yli yksi ja matkan rasitukset painoivat. Siispä pää tyynyyn ja valmistautumaan uuteen päivään.
Lauantai 12.4.2014 Borussia Mönchengladbach-Stuttgart (1-1)
Päivä valkeni poutaisena ja selkeänä. Maittavan aamupalan jälkeen kohti Altstadtia ja Fortuna Düsseldorfin putiikkia. Olin varannut netin välityksellä liput sunnuntaiseen Aalen-peliin ja nyt kävimme ne hakemassa.
Putiikin setä ihmetteli, olimmeko todella tulleet Suomesta asti katsomaan jalkapalloa ja lateli muutaman sanan niin Joel Pohjanpalosta kuin Timo Furuholmistakin.
Liput kouraan, ale-laarista fanipaitaostos 15 eurolla, ja Rein-joen maisemien ihailujen jälkeen kohti hotellia. Uudet liput kouraan ja jälleen rautatieasemalle, jonka pihalla näytti koko viikonlopun ajan päivystävän jonkun joukkueen kannattaja fanipaidassaan. Otimme itsekin ”yhdet” siinä asema-aukion pihan tunnelmaa aistiessamme.
Juna Gladbachiin löytyi helposti ja tällä kertaa myös istumapaikat alusta lähtien. Varsinkin kun viehättävä neito päätti siirtää laukkuaan antaakseen jalkatilaa kahdelle suomalaiselle. Vaihdettiinpa siinä muutama sananekin.
En olisi odottanut, että joudun näyttämään matkalippuna kelpaavaa futislippua, mutta näin tapahtui kun junan henkilökuntaan kuuluva jannu marssi vaunumme läpi pysähtyen jokaisen kohdalla.
Käytävällä marssi jonomuodostelmassa useampi suomalainen, josta viimeisellä oli musta paita Litmas-figuurilla ja teksti ”Kuningas”. Arvostan. Kenties joku täältä? Eivät kuitenkaan innostuneet sen kummemmin kuulumisia vaihtamaan ja mikäs siinä, oli itsellänikin viehättävämpää keskusteluseuraa.
Perillä Rheydtin asemalla oli edessä shuttlebus-matka ja voi niitä jonoja, mutta jälleen kerran pisteet jonotuskulttuurille. Ei rähinöitä, ei hermostumisia. Vain helkkaristi jengiä, mutta niin oli bussejakin. Tosin emme tällä kertaa päässeet istumaan vaan jäin seisomaan etuoven viereen, selkä menosuuntaan. Kolarin/äkkijarrutuksen sattuessa olisi matkakumppanini saanut raapia meikäläisen kasaan, vaikka setä ei ollutkaan mikään Marcus ”stone went up to the Timo´s ass” Grönholm. Kanssamatkustajat virittelivät jotain laulujakin, mutta jostain syystä vaikenivat kun yksi intoutui keskustelemaan kuskin kanssa. Tämä ei vain ollut juttutuulella, ärähti jotain takaisin ja siinä sitten vain katseltiin maisemia.
Oli täälläkin ollut juttua siitä, kuinka pellolla ”Mönkyn” stadion on, mutta että noin pellolla, keskellä ei mitään…
Virtsarakon tyhjennys läheiseen puskaan, kierros stadionin ympäri, ja sisälle stadionille. Ei ulkonäöltään niin moderni kuin VeltinsArena, enemmän metalliputkea yms, mutta palvelut pelasivat täälläkin. Munakenno toimi neljän kaljamukin kannattimena ja niiden kyytipoikana nautitun bockwurstin kanssa kohti istumapaikkoja.
Ne sijaitsivat kotijoukkueen fanikaarteen ja katsomon suoran osuuden ”liitoskohdassa”. Kylmät väreet menivät jälleen selkää pitkin kun kuuluttaja huudatti niin vierasjoukkueen faneja kuin kotijoukkueen ystäviäkin ottelun alla.
Stuttgartin vierasfaneilla oli lakana, jossa toivottiin ”taistelua loppuun asti”. Iso peukku, ja hienoja pikkulippuja.
Perjantai-iltaan verrattuna kotijoukkueen fanit tuntuivat jopa äänekkäämiltä, vaikka väkeä oli useampi tuhat vähemmän. Toisaalta nyt kuulimme ja näimme paremmin kun olimme tasoa ylempänä ja kauempana.
”Biisivalikoima” vaikutti hieman yksipuolisemmalta kuin Schalke-faneilla. Näitä samoja kannatuslauluja sitten myös vedettiin pitempään. Kuten Gelsenkirchenissäkin, niin Borussia Parkin yleisökin purki turhautumistaan kun nopeat hyökkäykset pysähtyivät ja palloa siirrettiin aina omalle veskarille saakka.
Stuttgartin fanit hiljenivät aika täysin kun Gladbach puski tasoituksen aivan ottelun lopussa.
Ranskalaisittain:
-”Munakenno” kaljakuljettimena.
-Molempien joukkueiden hyökkäysten ”jäätyminen” maalipaikoissa. Varsinkin Gladin äijillä näytti olevan vaikeaa päättää, syöttääkö vai laukaistako kohti maalia. Säädetään sitten niin kauan, että maalipaikka menetetään.
-Kaatumiset/ohipotkut strategisesti pahoilla hetkillä.
-Vieressä tyttärensä/lapsen kanssa istunut isä, jonka joka toinen analyysi oli yksiselitteisesti ”Scheisse”.
Ottelun jälkeen päätimme valita taktiikan Ota kaljaa löysin rantein, älä jännitä. Siispä munakennollinen bisseä, rakkotyhjennys vakiopuskaan, ja nurmikolle odottamaan hurjien shuttlebus-jonojen lyhentymistä.
Tässä odottelun aikana ohitse käppäili joku toinenkin suomalaisporukka, joka kuitenkin päätti valita perusjonotuksen.
Ihmeellisen nopeasti nämäkin valtavat jonot purkautuivat busseihin ja löysimme itsemmekin bussista viimeisten kyytiläisten joukossa.
Rheydtin asemalla uusi jonotus Düsseldorfin junaan. Viereisellä raiteella odotti lähtöään Stuttgart-fanien juna poliisien ympäröimänä. Emme taaskaan todistaneet yhtään rähinää.
Samaan junaan meidän kanssamme osui useampi Stuttgart-fani, jolle kotijoukkueen fanit huusivat ”kannustushuutoja” mahdolliseen 2.liigapaikkaan liittyen. Ilmeet olivat punapaidoilla aika ankeat.
Samalla jäi väliin Bayern-BVB ottelun tv-seuranta. Totesimme tilanteen hotellilla ja löysimmekin jonkun futisstudion paikalliselta kanavalta. Hotellin infolapun mukaan kanavia oli näkyvissä noin 150, mutta vain harva niistä näkyi, eikä yksikään puhtaasti urheilukanava, ei Eurosport eikä mikään muukaan.
Ja nekin jotka toimivat, toimivat huonosti, koska patterit olivat kaukosäätimestä loppumassa. Vaati erityistä käsittelyä.
Hetken virkistäytymisen jälkeen suunta uudestaan alas ja ulos ja foorumilaisten suosittelemaan Dene&Gör-kebulaan. Koska olin voittanut erään vedon, ja palkintona oli kebab-ateria, niin luonnollisesti valitsin kalleimman, hurjat 6,80 euroa maksaneen annoksen. Täysi lautasellinen Turkin kansallisruokaa ja kyytipojaksi virvoitusjuomaa. Olutta ei kylmäkaapista löytynyt. No, väliäkös sillä, itse annos oli huipputäyttävä ja palvelu pelasi. Sieltä sentään löytyi istumapaikkakin ja peili, jonka seuralaiseni töhri omalla kebabtaschellaan.
Sunnuntai 13.4.2014 Fortuna Düsseldorf-VFR Aalen (3-1)
Kotiinlähtöpäivä ei ole koskaan kovin mieltäylentävä ajankohta, mutta onneksi siihenkin oli löytynyt annos kuningaslajia ja 2. liigan keskikastin taistelu.
Aamupalan jälkeen tavarat laukkuun, pakaasit respan ”säilytykseen” (köydellä eristetty alue aamiaishuoneen vieressä) ja lippujen kanssa kohti rautatieasemaa. Metro (myöhemmin muuttui maan päällä kulkevaksi ”ratikaksi”) löytyi, kanssafanien ansiosta. Tässä vaiheessa ottelun alkuun oli yli kaksi tuntia aikaa, mutta jengi oli ajoissa liikenteessä.
Keltaliivisiä järjestysmiehiä (?) oli jokaisella pysäkillä niin ennen kuin ottelun jälkeenkin. Ja stadionilla heitä vasta olikin. Messuhallin (?) viereistä korkeaa teräsaitaakin vartioi keltaliivi tasaisin väliajoin.
Täällä myös turvatarkastus oli aiempia päiviä tarkempi, mutta kännykän ja lompakon kanssa ei taaskaan tullut ongelmia.
Hieman suolapalaa, juotavaa , ja tutkailemaan istumapaikkojamme. Aika lailla sama sijainti kuin lauantaina, fanikaarteen ja suoran osan liitoskohdassa, nyt kuitenkin aivan yläkatsomon alalaidassa. Fanipisteen myyjän arvioi yleisömäärästä osui oikeaan. Ennusti noin 25 000-30 000 katsojaa. Tänään heitä oli paikalla noin 29 000.
Vajaasta täyttöasteesta huolimatta kotijoukkueen fanit pitivät hienoa ääntä ja ämyreistä pauhannut musiikkivalikoima kuulosti olevan aiempaa rockimpi. Seurueemme muusikkojäsen oli tunnistavinaan ainakin Die Toten Hosenin.
Aalenin pieni fanijoukko oli vastapäisessä kulmassa, lähes tyhjässä kaarteessa.
Toisella puoliajalla saimme nähdä myös Joel Pohjanpalon. Pelasi suhteellisen pirteästi, myös puolustussuuntaan. Maalipaikkakin oli, mutta pusku suuntautui ylärimaan. Lähes suoraan vastahyökkäyksestä Düsseldorf iski maalin.
Viivoina:
-Kotijoukkueen Charlison Benschopin nimi pitäisi vaihtaa. Ehdotuksemme on Tankki/Hirvi.
-Missä oli Fortunan OIKEA fanikauppa stadionilla? Löysimme vain pieniä kulmaputiikkeja, jossa ei itse päässyt hiplaamaan tavaroita. Nyt tavarat olivat myyjän takana emmekä jaksaneet sovitusrumbaa ym.
-Runsaasti maalipaikkoja edellisiin päiviin nähden, johtuikohan alemmasta sarjatasosta.
-EspritArenan mahdollistama tuopinpitoteline katsomorakenteissa.
Pelin jälkeen metrolaiturilla oli varauduttu jonoihin. Oli aitoja, jolla ohjattiin väki jonomuodostelmiin odottamaan tulevaa metroa. Jonoa oli jälleen, mutta kuten aiemminkin, kaikki sujui rauhallisesti, ja väkimäärään nähden yllättävän nopeasti.
Laukku hotellilta ja paluu rautatieasemalle ja junalla kohti flughafenia.
Lentokentällä lisäjännitystä nostatti vielä turvatarkastuksen Birgit (nimi ehkä muutettu), joka halusi kanssani ”random checkiin”. Tässä vaiheessa siis olin jo ohittanut metallinpaljastimen ja laukut olivat kulkeneet läpivalaisun läpi ilman ongelmia.
Birgit halusi laukkuni auki ja otti sieltä matkapuhelimen laturin. Sipasi niitä töpselinpäitä valkoiseen pahvinpalaseen ja poistui, sanoi kuitenkin palaavansa pian.
En ehtinyt pitkään ihmetellä, kun rouva (siviilisääty ehkä muutettu) palasi ja sanoi, että kaikki on kunnossa. Asia selvä, tuumin. Mitäköhän siinä haettiin/tutkittiin?
Myymälästä vielä viimeiset tuliaiset ja siirtyminen paluulennolle. Oli siellä joku julkkismuusikkokin mukana.
Yksi urheilumatka (seurueemme yhteishistorian kahdeksas) olisi päätöksessään. Kolme tapahtumaa, yhteensä yli 140 000 katsojaa. Enemmän kuin koko Jyväskylän asukasmäärä!
Varasin nyt käytetyt DUS-lennot viime elokuussa. Joten ehkä neljän kuukauden päästä olisi ostettavissa uusia lentoja ensi kevättä varten?
Alueelta näkemättä vielä ainakin Kölnin ja Leverkusenin pelit. Dortmundiin tekisi mieli palata, jos Südtribuneen olisi mahdollista saada lippuja (muualtakin kuin Viagogosta). Tai ihan mitä tahansa lippuja.
Tai sitten vaihto pohjoisempaan osiin.
On tää hieno ”laji”.
Nuori Werther
|
