Copa América Centenario 3–26 Kesäkuuta 2016 USA

[M. Messier]

Näin voi käydä, kun on vain kolme joukkuetta lohkossa. Satunnaisuuden määrä lisääntyy.

---

Nostanpa tänne. Nämä analyysit hukkuvat liveketjuun.

5-0 voitosta huolimatta ei Argentiina edes pelannut mitenkään erityisen hyvin ottaen huomioon, että vastassa oli vain Panama, joka pelasi suuren osan pelistä vajaamiehisenä. Pelaaminen oli liian hidasta ja pallon ollessa omalla joukkueella pallottomien pelaajien liike oli liian olematonta, mikä teki pelaamisesta staattisen näköistä. No, kuitenkin Argentiina on jatkossa ja erittäin todennäköisenä lohkovoittajana. Tata voisi lepuuttaa Boliviaa vastaan osaa ykkösnyrkistään. Di Marían tilanne on Albicelesten turnauksen kannalta elintärkeä. Mikäli Enkeli on sivussa jäljellä olevat pelit, lepää joukkueen menestys jälleen kerran pelkästään Messin harteilla hyökkäyspään musiikin suhteen, kuten on käynyt kahtena edellisenäkin kesänä Di Marían loukkaannuttua.

Panama ja Chile pelaavat ti-ke -yönä lohkon toisesta jatkopaikasta. Chilelle riittää tasuri, Panaman pitää voittaa.

[aquel]

Argentiinalta Rojo, Di María, Augusto Fernández, Nicolás Gaitán ja Mascherano ovat kortin päässä pelikiellosta. Di María ja Gabriel Mercado missaavat Bolivia-ottelun loukkaantumisen vuoksi. Ensin mainittu on pelikunnossa aikaisintaan hypoteettisessa välierässä, Mercado pelannee jo puolivälierässä. Javier Pastoren toipumisen raportoidaan olevan siinä pisteessä, että hän voisi olla pelikunnossa puolivälierissä. Biglian tilanteesta ei ole kantautunut huhuja omiin korviini turnauksen alkamisen jälkeen. Ennen turnausta raporttien mukaan Biglia olisi pelikuntoinen lohkovaiheen jälkeen...

Argentiinan avauksen Boliviaa vastaan ti-ke -yönä ennakoidaan olevan:

Romero; Roncaglia, Otamendi, Funes Mori, Cuesta; Gaitán, Kranevitter, Banega; Messi, Agüero, Lamela/Lavezzi

Edit: Tata Martino vahvisti että Biglialla on mahdollisuus pelata jo huomenna Boliviaa vastaan.

[aquel]

Ennakoissa on nyt selkeä linja: Messi tulee ensi yönä Boliviaa vastaan kentälle taas vasta penkiltä.

Niinpä avauksen on ennakoitu olevan:

Romero; Roncaglia, Otamendi, Cuesta, Funes Mori; Banega, Kranevitter, Lamela, Lavezzi, Agüero e Higuaín

[Tolisman]

Gaitan on ihan hyvä pelaaja, mutta taas saa ihmetellä minkä takia Dybala jätettiin rannalle. Siinä olisi lähde täydellinen stuntti Messille.

Jotenkin näin Argo fanina olis ollut kuumottavaa nähdä Dybala Messin rinnalla!!. en tiedä olisko miehet istutettu samaan aikaan kentälle?. jotenkin märkä uni että hyökkäys trio olis Aguero-Higuain-Messi ja heidän takana keskikentällä Di maria ja Dybala!!.  Sitten taas toisaalta että olisko tossa sitten liian samantyyppisiä pelaajia??

[aquel]

Jotenkin näin Argo fanina olis ollut kuumottavaa nähdä Dybala Messin rinnalla!!. en tiedä olisko miehet istutettu samaan aikaan kentälle?. jotenkin märkä uni että hyökkäys trio olis Aguero-Higuain-Messi ja heidän takana keskikentällä Di maria ja Dybala!!.  Sitten taas toisaalta että olisko tossa sitten liian samantyyppisiä pelaajia??

Eeeeihhh. Ensinnäkin, Dybala ei ole keskikenttäpelaaja, Messi on nykyisin lähempänä kk-pelaajaa kuin Dybala. Toiseksi, Di María toki pystyisi pelaamaan Argentiinan 4-3-3:ssa myös keskikentällä, mutta yleensä Enkeli pelaa vasemmalla laitahyökkääjän roolissa. Dybala on monipuolinen ja luova hyökkäyspään pelaaja, joka pystyy pelaamaan niin laidalla kuin myös kärjessä että kärjen alapuolella. Nyt kun Messi on ollut turnauksen alun puolikuntoinen ja Di Maríakin meni loukkaantumaan, olisi Dybala ollut erittäin käyttökelpoinen pelaaja Nicolás Gaitánin tilalla oikealla. Messin ja Di Marían ollessa kunnossa ei Dybalalla vielä tässä vaiheessa olisi asiaa ainakaan heidän pelipaikoilleen avaukseen. Eikä Dybala ole parhaimmillaan yksin kärjessä, kahden kärjen taktiikassa toisena kärkenä hän menee. Mutta kyllä Tatan olisi pitänyt Dybala joukkueeseen valita. Etenkin Di Marían ja Messin loukkaantumisten jälkeen on helppo olla jälkiviisas. Kun puhutaan kokonaisvaltaisuudesta ja moniosaamisesta hyökkäyspäässä (ei mistään puhtaasta maalintekijästä, puhtaasta laiturista tai pelkästä pelinrakentajasta, vaan näiden yhdistelmästä), oli Dybala top5-kamaa kyseisten pelaajien osalta koko Euroopassa viime kaudella (top5-liigat):



Argentiinan keskikentän kolmikko on tällä hetkellä kaikkien ollessa kunnossa varsin sementoitu: Mascherano-Banega-Biglia.

[aquel]

Brasilia ja Paraguay ovat siis jo päätyneet antamaan potkut valmentajilleen tämän huonosti menneen Copa América Centenarion seurauksena. Ei turnausta ihan niin kevyesti ilmeisesti otettukaan, kun kerran sen perusteella ja pohjalta tehdään näin kovia ratkaisuja...

[Guarin]

Lisäsin äänestyksen. En osannut/en tiedä onko mahdollista laittaa vaan muutama vaihtoehto niin laitoin sitten kaikki.

Itselleni Uruguay oli se suurin floppi.

[Joppeeu]

Onkos tietoa argentiinan alotuksesta? Jokohan Messi on alotuksessa ja mikähän Di Marian tilanne on?

[aquel]

Onkos tietoa argentiinan alotuksesta? Jokohan Messi on alotuksessa ja mikähän Di Marian tilanne on?

Messi avaa, Di María ei pelaa.

Ennakoitu avaus:

Romero; Mercado, Otamendi, Funes Mori, Rojo; Augusto, Mascherano, Banega; Messi, Higuaín, Gaitán

[Louhikkokoskettaja]

Jürgeniltä vaikeiden aikojen jälkeen onnistuneet kisat taas ja jatko USA:n peräsimessä on taas helpompaa. Avauskierroksella paska esitys, mutta kuitenkin lohkovoittajana jatkoon ja jatkopeleissäkin ihan hyvällä esityksellä jatkoon. Tappio välierissä Argentiinalle ja joukkue on hävinnyt kenelle pitikin, siinä vaiheessa turnausta kuin pitikin. Toki tässä on vielä mahdollisuudet sensaatioonkin, mutta oletettavasti tuttu ja turvallinen turnaus USA:lle vähän nihkeämpien ennakkoon helpompien tosipelien jälkeen. Harjoituspeleissähän on sinällään kulkenut.

Toki sitä ongelmaakin on, kun ne tosikovat kaverit ovat luokkaa Clint Dempsey ja Jermaine Jones, joilla vuodet pelikentillä alkaavat uhkaavasti loppua kesken ennen seuraavaa isompaa turnausta. Toki sitten on myös lupausta tulevasta, John Brooks ja Gyasi Zardes ottaneet jälleen askelta eteenpäin näissä peleissä. Zardesille siirto Eurooppaan tai vaikka Meksikoon olisi toivottava askel, MLS alkaa olla jo nähty.

[Incrível]

Di María on pelikunnossa loppuottelussa ja Rojo&Gaitán duokin todennäköisesti. Lavezzi ja Augusto ovat loukkaantuneena. Vidal palaa Chilen kokoonpanoon ja todennäköisesti myös Díaz. Pablo Hernández hajalla.

Todennäköiset avauskokoonpanot tämänhetkisillä tiedoilla:

Romero; Mercado, Otamendi, Funes Mori, Rojo; Biglia, Mascherano, Banega; Messi, Higuaín, di María
Bravo; Isla, Medel, Jara, Beausejour; Aránguiz, Díaz, Vidal; Fuenzalida, Vargas, Sánchez

[Incrível]

Huhujen mukaan Argentiinan lippuun tulee pikku muutos, jos voitto tulee sunnuntaina.



Messin Lionelille samalla hyvää syntymäpäivää täältä Pohjolasta!

[Guarin]

Finaalissa en osaa olla kummankaan puolella, parempi voittakoon. Veikkaan että argentiina vie 2-1.

Näin yleisesti voitaneen jo nyt viimeistään todeta että Brasilia on menettänyt paikkansa Conmebolin toisena suurena. Ensin tuota paikkaa hallitsi Uruguay, nyt sitä hallitsee Chile. Uruguayn seisokki kesti muutaman vuoden, saa nähdä onko Chilestä ottamaan valtikkaa pidemmäksikin aikaa.

[ariaga]

Finaalissa en osaa olla kummankaan puolella, parempi voittakoon. Veikkaan että argentiina vie 2-1.

Näin yleisesti voitaneen jo nyt viimeistään todeta että Brasilia on menettänyt paikkansa Conmebolin toisena suurena. Ensin tuota paikkaa hallitsi Uruguay, nyt sitä hallitsee Chile. Uruguayn seisokki kesti muutaman vuoden, saa nähdä onko Chilestä ottamaan valtikkaa pidemmäksikin aikaa.

Ei ole. Pienemmät maat harvemmin kykenevät ylläpitämään huippujengiä yhtä pelaajasukupolvea pitempään. Liito loppuu viimeistään kun Alexisit ja Vidalit lopettavat. Brasilia palaa omalle paikalleen hetkellisen rämpimisen jälkeen.

[Laitalinkki]

Incrívelin tuoreimpaan äänestykseen vastasin "Uruguay", koska vaihtoehto "Laitalinkki" puuttui. Henkilökohtaisesti olen itse tämän turnauksen suurin floppi. Vielä viime vuonna ja alkuvuodesta näitäkin kisoja tuli odoteltua todella kiimaisena, mutta eihän siitä katsomisesta ole mitään tullut. Jos vain olisin nuorempi, sinkumpi, lapsettomampi ja työttömämpi, niin... No, hyvä etten ole, mutta eipä sitä tosiaan ole pystynyt entiseen malliin töitään kukkumaan. EM-kisat on sentään saanut vahdattua, mutta Copa jäi teksti-tv-seurannan ja forum-ketjujen varaan. Siitä iso kiitos Incrívelille, aquelille ja muillekin aktiiveille.

Jossain alkusivujen (olisko ollut 8 tai 9) joku oikeinkatsoja hämmästeli, miten joku voi muka innostua Copasta enemmän kuin EM-kisoista, ja onneksi Incrível laittoi kyselijän ruotuun. Jos turnaukset pelattaisiin samaan kellonaikaan, voisin hyvinkin katsoa näitä mittelöitä enemmän, mutta nyt valinta on tehtävä pelkästään aikavyöhykkeen perusteella. Mutta jospa sitä vielä jonain vuonna taas asustaisi Amerikan mantereella, niin tulisipa Copaakin katsottua eri malliin (ja EM-kisoista vain Suomen pelit , tosin eihän näitä jatkossa samoina vuosina pelata). Copa America Bicentenario vaan taitaa jäädä lastenlastenlasten heiniksi, joten sikäli nyt meni ainutlaatuinen mahdollisuus sivu suun.

Toinen floppi oli sitten Meksikon käsittämätön 0-7 -välierätappio. Leuka loksahti, kun aamulla tuloksen näin. Ja hyvin lähellä olin nousta katsomaan. Ei tuota tulosta oikein vieläkään todeksi usko, mutta pakko kai se on.

Brasilian surkea tulos ei ihan saman luokan pohjakosketus kuin Uruguayn, kun joukkue koottiin kuitenkin täysin eri pohjalta. Mutta kerta kaikkiaan hienoa, että esim. Venezuelakin saavutti jotain omalle tasolleen suurta.

Vakuuttavaa on kyllä ollut Argentiinan ja Chilen meno. Mutta jatkakaa te Copa-aktiivit tästä. Mielenkiintoista settiä sivukaupalla, joten kiitos kaikille seurannasta. Tämä nyt tällaisena vuodatuksena, kun kisat menivät sivu suun...

[Guarin]

Laitalinkin testamentti

Njoo allekirjoitaneen kynästä oli äänestys ja lisään itseni samoista syistä turnauksen floppeihin. Katselin vain muutaman pelin suorana oikeaan alkamisaikaan, kaikki muut sitten laiskana seuraavana aamuna Elisa Viihteen tallennuksesta. Eli missasin oleellisen liveseurannan Syyt pitkälti samat kuin laitiksella eli perhe jne ja lisään vielä kylläisyyden, viime MM-kisat, Copa ja seurajoukkuekausi taisivat viedä mehut Guarinistakin Ja lisäksi itselleni äärimmäisen vittumaiset otteluiden alkamisajankohdat (3-5)...kahdelta alkavat ei ole paha mutta sen jälkeiset...

Mutta tuoppi Incrivelille, Aquelille ja tursakselle, esimerkillistä toimintaa

[IlDiavolo]

Onko jotain ajatusta siitä kumpihan mahtaa viedä pronssit ensi yönä?

[Laitalinkki]

Njoo allekirjoitaneen kynästä oli äänestys ja lisään itseni samoista syistä turnauksen floppeihin. Katselin vain muutaman pelin suorana oikeaan alkamisaikaan, kaikki muut sitten laiskana seuraavana aamuna Elisa Viihteen tallennuksesta.

Ai niin, tämä onkin sun aloittama ketju. Incrível onkin ylläpitänyt noita live-ketjun äänestyksiä. Huomattavasti aktiivisempi olet sentään itse pystynyt olemaan, kun itse ei ole jaksanut/ehtinyt venyä edes noihin koosteisiin.

Onko jotain ajatusta siitä kumpihan mahtaa viedä pronssit ensi yönä?

Kolumbia.

[Incrível]

Oli kyllä jo etukäteen selvää, että tästä tulee rankka arvokisarupeama. Tässä on tullut mentyä ihan täysin jalkapallo edellä, mikä ei välttämättä ole ollut lähipiirin mieleen, mutta toisaalta vastaavanlaisia futiskesiä tuskin tulemme enää kokemaan, kuten Laitalinkkikin totesi, joten tästä on pakko ollut yrittää ottaa irti niin paljon kuin vain suinkin on mahdollista ollut ottaa. Copa Américan huipennus vielä edessä ja sitten vedetään jo vähän löysemmällä tahdilla EM-kisat päätökseensä. Heinäkuussa ehtii toivottavasti käymään ulkonakin, siellä on kuulemma kesä alkanut. Kiitokset myös täältä Copan (sekä myös EM-kisaketjujen) ketjujen aktiiveille.

[aquel]

Argentiina metsästää ensi yönä historiansa 15. Copa Américan mestaruutta. Etelä-Amerikan maista ainoastaan Uruguay on yltänyt 15 maanosansa mestaruuteen. Albicelesten edellisestä mestaruudesta on tosin jo aikaa paljon puhutut 23 vuotta: Viimeksi vuosina 1991 ja 1993 maanosan mestaruus meni Argentiinalle. Tuolloin joukkuetta johtivat muun muassa legendaariset Gabriel Batistuta ja Diego Simeone. Vuoden 1994 MM-kisoissa vielä Simeoneakin legendaarisempi Diego eli Maradona oli (osittain) mukana, mutta Argentiina jäi ilman menestystä. Myöhemmin 90-luvulla Maradonan jälkeisen ajan Argentiina esiintyi arvokisoissa yleensä vailla pelillistä johtajaa ja tulokset jäivät laihoiksi. 2000-luvulla Juan Roman Riquelmen, Pablo Aimarin, Carlos Tevezin ja Javier Saviolan joukkueet ylsivät Copa Américan finaaliin sekä kesällä 2004 että kesällä 2007, mutta molemmilla kerroilla Brasilia oli parempi. Etenkin vuoden 2004 finaali oli Albicelestelle katkeraa kalkkia, kun brassit tulivat tasoihin lisäajalla ja voittivat sen rangaistuspotkuilla. Vuoden 2007 kisoissa 19-vuotias Messi oli jo mukana vähän samaan tapaan kuin Cristiano Ronaldo oli mukana vuoden 2004 EM-kisoissa nuorena pelaajana joukkueensa todellisten pelillisten ja tehollisten johtajien löytyessä muualta (mm. Riquelme ja Crespo Argentiinalla, Rui Costa, Deco ja Figo Portugalilla). Mutta Riquelmen, Aimarin ja Saviolan sukupolvesta ei lopulta ollut voittamaan mestaruutta arvokisoissa.

Vuoden 2007 Copa Américan jälkeen tapahtunut sukupolvenvaihdos Argentiinan maajoukkueessa ei sujunut ongelmitta. Maradonan epäonnistunut kokeilu valmentajana 2010 MM-kisoissa oli kaiken huippu. 2010-luvun alussa Messi haki rooliaan 10-paikan, hyökkääjän, laiturin ja 6-paikan pelaajan välillä vaihdellen. Vuoden 2011 Copa Américassa puolivälierien tappio Uruguaylle rankkareilla Albicelesten kotikisoissa kasvatti kritiikkiä Kirpun johtamaa maajoukkuetta kohtaan etenkin, kun samaan aikaan seurajoukkueessa Messin peliesitykset olivat parempia kuin koskaan.

Sabellan alaisuudessa 2012 alkoivat palaset loksahtelemaan MM-karsintapeleissä kohdilleen Messin loistaessa ykköstähtenä Di Marían, Higuaínin ja Agüeron rinnalla. Vuoden 2014 MM-kisoihin Argentiina lähti pelillisesti hyvistä lähtökohdista. Lohkovaiheessa hyökkäyspelaaminen ja tehot näyttivät kuitenkin olevan liiaksi Messin varassa, sillä Agüero oli hajalla, Di María epätasainen ja Higuaín tehoton. Jatkopeleissä kuitenkin sekä Di María että Higuaín molemmat heräsivät riittävästi. Mutta Di Marían loukkaannuttua joutui Sabella muuttamaan Argentiinan pelisysteemiä välierään ja finaaliin entistä puolustusvoittoisemmaksi ja Messi laski entistä alemmas ja kauemmas maalista. Tiukassa finaalissa voitto oli otettavissa ja pienestä kiinni, mutta ei tullut.

Tata Martinon alaisuudessa viime kesän Copa América -turnauksessa Chilessä mestaruus oli vielä edellistä vuotta lähempänä, mutta sitä ei siitä huolimatta tullut. 23 vuotta kestäneestä mestaruudettomasta putkesta on kasvanut Albicelestelle järkälemäiseltä tuntuva taakka. Ensi yönä, kun Lionel Messin johtaman sukupolven Argentiina pelaa kolmannessa peräkkäisessä arvokisafinaalissaan – ja Messille yhteensä neljännessä sellaisessa (2007, 2014, 2015, 2016) – on taakan poistamisen tunne hartioilta käsin kosketeltavissa näin sivusta seuraavankin osalta. On selvää, että ilman voitettua mestaruuttakin voidaan tunnustaa nykyisen Argentiinan olevan poikkeuksellisen lahjakas ryhmä pelaajia, mutta jos se ei lahjakkuudestaan huolimatta lopulta voita mitään, ei se saa koskaan ansaitsemaansa tunnustusta. Lahjakkuus ja erinomaisuus tulisi materialisoida voitetuiksi pokaaleiksi, jos haluaa joukkueen muistettavan todellisesta menestyksestä. Jos Argentiina häviää kolmantena peräkkäisenä kesänä finaalissa ensi yönä, vaarana todella on, että Messin ajan Albiceleste tullaan muistamaan kirottuna finaalitappioita keränneenä maajoukkueena.

Mutta miekalla on toinenkin puoli. Voittamalla finaalin ensi yönä päättää Messin johtama joukkue yli kaksi vuosikymmentä kestäneen maajoukkueensa kuivan kauden ja samalla poistavat valtaisan taakan sekä omilta että tulevien pelaajasukupolvien harteilta. Vuosien 2014 ja 2015 kisojen jälkeen Messi sai aivan kohtuuttoman määrän kritiikkiä finaalitappioiden jälkeen. Finaalipaikka on jo kova saavutus puhumattakaan kolmesta peräkkäisestä sellaisesta. Mutta toisaalta kritiikki on osaltaan myös osuvaa: Messi on voittanut niin paljon seurajoukkueessaan, että on suorastaan ihme, ettei hän ole tehnyt sitä vielä Argentiinan paidassa aikuisten tasolla. Toisaalta taas finaaleissa yksittäisissä peleissä voittajan ja häviäjän ero on usein hiuksenhieno ja kiinni pienistä yksityiskohdista. Messi on kuitenkin nykysukupolven ainoa pelaaja, jota on koko uransa ajan verrattu ja verrataan edelleen toistuvasti ja tosissaan tasavertaisena koko lajihistorian parhaimpiin jo uransa lopettaneisiin pelaajiin.

Copa Américan voitolla Messi nostaisi itsensä lopullisesti legendojen ja kaikkien aikojen suurimpien joukkoon. Muistetaan, että yksikään jalkapalloilija ei ole pelannut täydellistä uraa eikä tule koskaan pelaamaankaan. Itse asiassa varsin harva kaikkien aikojen suurimpana pidetty pelaaja on loistanut ja voittanut sekä seurajoukkuetasolla että maajoukkuetasolla aikansa absoluuttisella huipulla turnauksia ja niittänyt menestystä. Pelé ei koskaan pelannut tai todistanut tasoaan Euroopassa, ei voittanut Copa Américaa eikä voittanut 25 ikävuoden saavuttamisen jälkeen merkittäviä pokaaleja vuoden 1970 MM-kisoja lukuun ottamatta. Cruyff oli loistava sekä seurajoukkueessa että maajoukkueessa: Moninkertainen Euroopan Cupin (UCL) voittaja ja arvokisamitalisti. Mutta arvokisoissa häntä(kin) ne himoitut voitot karttoivat, finaalipaikka jäi suurimmaksi saavutukseksi. Maradona puolestaan voitti Scudetton kahdesti Napolissa ja ylsi MM-finaaliin Albicelesten paidassa kahdesti voittaen ensimmäisen ja häviten toisen, mutta niin suuri kuin Diegokin oli – jäi häneltäkin ottamatta Copa Américan voitto, Euroopan Cupin (UCL) voitto eikä hän ollut lähimainkaan yhtä tasainen kuin esimerkiksi Messi on ollut viimeisen vuosikymmenen ajan. Maradonan aika absoluuttisella huipulla oli verrattain melko lyhyt. Di Stéfano pelasi huikean seurajoukkueuran – Messin vastaavaan verrattavan – ja voitti myös Copa Américan vuonna 1947, mutta MM-kisoissa hän ei koskaan päässyt esiintymään.

Eli kävi ensi yön finaalissa miten tahansa, tullaan Messi todennäköisesti muistamaan aikansa suurimpana ja merkittävimpänä jalkapalloilijana ja siten yhtenä kaikkien aikojen suurista ja parhaista, sitä ei finaalin lopputulos muuta. Mutta voittamalla Messi kasvattaisi statustaan legendana ennen kaikkea argentiinalaisten silmissä kotimaassaan, koska tähän saakka Messiä rakastetaan ennen kaikkea Barçan ja sen paidassa saavuttamansa menestyksen kautta. Tokikaan Messistä tuskin koskaan voi tulla kotimaassaan Maradonan kaltaista slummeista kansan uskonnolliseksi messiaaksi nousevaa symbolia, koska Messi lähti jo niin nuorena Barcelonaan hoitamaan sairauttaan ja samalla kokeilemaan jalkapalloilullisien kykyjensä kantavuutta Euroopassa. Yksinkertaisesti normaalin argentiinalaisen kaduntallaajan on vaikea samaistua Messiin samalla tavalla kuin Diegoon aikanaan. Mutta Maradona, Pelé, Cruyff ja kumppanit ovat pelaajauransa lopettaneita legendoja – myyttejä – joiden kohdalla aika osittain kultaa muistoja. Myyttien kohdalla muistetaan ja muistellaan yleensä ainoastaan niitä uran loistohetkiä, kun taas nykypelaajien kohdalla – pelaajien joiden ura on vielä kesken – seurataan jokaista liikettä suurennuslasin avulla ja jokaisesta virheestä nostetaan elämää suurempi meteli.

***
Argentiina on uhkunut itseluottamusta – tervettä sellaista – läpi turnauksen tänä kesänä. Vielä 2014 ja 2015 joukkueella oli vaikeuksia löytää sopivaa tasapainoa hyökkäyspelaamisen ja puolustuspelaamisen sekä nopean hyökkäämisen että hitaan vastaavan väliltä. Tänä kesänä tasapaino on näyttänyt olevan paremmin uomissaan kuin aiemmissa turnauksissa. Avauspelissä Chile kaatui 2-1 lukemin ilman Messiä, kun Argentiina iski osumansa ylhäällä tapahtuneiden pallonriistojen seurauksena nopeista vastahyökkäyksistä Banegan ja Di Marían toimesta. Panamaa vastaan Di María syötti vielä Otamendin iskemän erikoistilanneosuman, mutta sitten Enkeli loukkaantui ja Messi palasi kentälle. Argentiina ei oikein vakuuttanut Panamaa vastaan ennen Messin tuloa kentälle, mutta sitten Kirppu iski kolme osumaa ja oli mukana järjestämässä viimeistä. Boliviaa vastaan ottelu oli varsin panokseton ja tasoero oli turnauksen isoin, sillä olihan Bolivia kenties turnauksen heikoin joukkue. Uruguayn yllättänyt Venezuela tuli vastaan puolivälierissä eikä Vinotintosta lopulta ollut riittävää vastusta Albicelestelle. Messi syötti upeasti ensimmäisen osuman, teki itse kolmannen ja syötti viimeisen. Venezuelan etsikkoaika ottelussa tuli ensimmäisen puoliajan lopulla, mutta se ei riittänyt. Välierissä USA:ta vastaan Argentiina ja etenkin Messi olivat vieläkin parempia. Kirppu syötti taas avausosuman, teki itse vaparista toisen ja syötti neljännen. USA ei saanut todellisia tilanteita oikeastaan ollenkaan.

Lisäksi Messi – vaikka onkin ollut joukkueensa kirkkain tähti 5+4 tehoillaan (vain kahdesti avauksessa) ja pelannut kenties toistaiseksi uransa parhaan arvoturnauksensa – ei ole ollut yksin hyökkäyspään tehojen kanssa: Higuáin on tehnyt neljä osumaa, Lamela on maalannut, samoin Lavezzi ja Di María. Totuuden nimissä Argentiinan puolustusta ei ole testattu tässä turnauksessa kahden ensimmäisen ottelun jälkeen juurikaan. Okei, Venezuelalla oli paikkansa ekan puoliajan lopulla. Keskikentällä Tatan avain hyökkäyssuuntaan on ollut uransa parasta kautta pelaavan Banegan rooli alempana pelinrakentajana, mikä on helpottanut sekä Messin että puolustuspelaamisen osalta joukkuetta. Chile on kuitenkin tämän turnauksen edetessä löytänyt pelillisesti sitä vuosien 2014 ja 2015 Chileä, joten helppoa peliä on turha odottaa. Chile on ehdottomasti parempi nyt kuin mitä se oli esimerkiksi turnauksen avauspelissään Albicelesteä vastaan. Tuon ottelun Argentiina voitti 2-1 ja iski maalinsa ylhäällä tapahtuneiden pallonriistojen seurauksena syntyneistä nopeista hyökkäyksistä. Onnistuuko sama ensi yönä? Se jää nähtäväksi…

Kiitoksia turnauksen aikana aktiivisesti mukana olleille.

[waccoe]

Hattua nostaa

Argentiinalle kauan kaivattu voitto toiveissa.

[Man_vs_Football]

Aquelillä näyttäisi sana olevan hyvin hallussa. Hieno kirjoitus

Itsehän olen katsonut vain pari kolme matsia joten vähän on ohi mennyt nää kisat. Eilinen pronssihöntsä oli kyl viihdyttävä Portugali-Kroatia ottelun jälkeen katsottavaksi. Periaatteessa puolueettomana vilkuilen finaalin mut toi Aquelin kirjoitus kääntää ehkä hivenen meikäläisen gloryhuntauksen Argentiinan ja Messin puolelle. Pääasia et tulis hyvä, tapahtumarikas ja vauhdikas matsi.

[tursas]

Turnauksessa on sekä Chile että Argentiina tasasesti parantaneet. Taidot riittää mestaruuteen molemmilla, toivottavasti myös pääkopat!

[Guarin]

Aguelille tuoppia täältäkin

Hieno turnaus oli ja kyllä se paras joukkue voitti, näin kai se on nähtävä. 3:n vuoden kuluttua sitten brasiliassa lisää tätä herkkua, jokohan silloin Chilen dominointi tultaisiin murtamaan.

[aquel]

Nyt kun pahin pöly on vähän laskeutunut, on hyvä hetki summata omia ajatuksiani finaalista.

Ensimmäinen puoliaika oli todella kovatempoinen ja lähti käsistä tuomarilta, minkä seurauksena molemmilta ajettiin pelaaja suihkuun. Argentiina loi selkeästi paremmat paikat, mutta ei iskenyt osumia. Ja oikeammin, Chilellä ei ollut todellisia tekopaikkoja ekalla puoliskolla. Toisella puoliajalla sekä jatkoajalla tempo laski selkeästi ja Chile pääsi paremmin pallolliseen peliin mukaan. Kranevitterin tullessa kentälle Albiceleste pääsi jälleen takaisin pallollisesti Chilen tasolle, vaikka enimmäkseen Argentiina pyrki toisella puoliajalla ja jatkoajalla iskemään nopeiden vastahyökkäysten kautta sen sijaan, että olisi päässyt pidempiä aikoja pyörittämään Chilen alueella. Pari hetkellistä hallintajaksoa toki nähtiin, joista ainakin toinen päättyi Kranevitterin hätäiseen ja osoitteettomaan kaukolaukaukseen. Puolustussuuntaan Argentiina oli oikeastaan erinomainen, sillä Chile sai vain pari vaarallista paikkaa, jotka Romero hoiti.

Hyökkäyssuuntaan Argentiinalla painoi liikaa 23 vuotta kestäneen pokaalittoman putken tuoma taakka. Banega vetäisi kahdesti taivaisiin, Messi vetäisi kahdesti taivaisiin (toisen pilkulta), Di María vetäisi kerran katsomoon, Agüero laukoi kahdesti katsomoon, Higuaín hukkasi läpiajon, Otamendi puski sivuverkkoon, Messin kaksi lauottua vaparia jäivät tällä kertaa vaisuiksi ja Biglian pilkun torjui Bravo. Ainoastaan kertaalleen Albicelesten pelaaja pakotti Bravon huipputorjuntaan, kun Agüero puski Messin lähettämän vaparin riman alle jatkoajalla.

Kyllähän tätä on taas vuoden verran odotettu. Itselleni tämä turnaus aiheuttaa suurempia tunteita kuin esimerkiksi EM-kisat. MM-kisat (ei jääkiekon) toki menevät edelle. Ensi viikko menee vielä töissä eikä jokaista ottelua ole mahdollista katsoa, vaan joutuu valikoimaan, mutta viikon päästä alkava kesäloma ajoittuu 'sattumalta' parhaimpaan ja pahimpaan maajoukkuefutisruuhkaan.

Argentiinalla on jälleen kovimmat paineet voittaa: Joukkueella on paperilla kisojen kovin ja nimekkäin nippu, vuosien 2014 ja 2015 finaalitappiot painavat ja motivoivat mielissä ja toisaalta myös se, että viimeisin voitto aikuisten tasolla arvokisoista löytyy 23 vuoden takaa 1993 Copa Américasta. Argentiinalla on periaatteessa paremmat saumat voittaa kisat kuin vuosiin: Neymar keskittyy olympialaisiin eikä Brasilialla muutenkaan mene loukkaantumisrintamalla vahvasti, Uruguaylla Suárez on loukkaantunut mutta saattaa olla mukana vielä jatkopeleissä, viime kesän mestari Chilellä on sekainen tilanne, sillä valmentaja on vaihtunut, pelillinen huippu on saavutettu eikä heillä viime kesänä ollutta tuomarietua ole tällä kertaa takana. Onhan siellä vielä Kolumbia ja Meksiko sekä kotijoukkue USA...

Mutta kuten tässä viimeisen 23 vuoden aikana on huomattu, Argentiina tuntuu aina löytävän keinot sössiä. Tälläkin kertaa ainekset siihen on olemassa. Tata ei ole voittajatyyppiä valmentajana, Dybala jätettiin erikoisesti ulos, Messiä saattavat painaa sekä selkäongelmat että oikeudenkäynnin aiheuttama tarpeeton henkinen häiriö, Di María on tuomittu loukkaantumaan jossain vaiheessa turnausta ja Higuaín & Agüero pelaamaan kaukana seurajoukkuetasostaan.

Yhtä kaikki, mahtavaa että turnaus vihdoin alkaa ensi yönä!

Argentiinan tappio oli jälleen kuin tähtiin kirjoitettu. Albiceleste on kuin kirottu arvoturnausjoukkue. Finaalitappion ja siihen johtaneet syyt saattoi jälleen ennustaa jo ennen turnauksen alkua, kuten sivullekirjonut teki (lainaus yllä). Tata Martino jätti Dybalan kotiin - Dybalan - joka siis oli viime kaudella kokonaisvaltaisista hyökkääjistä Euroopan top5 -liigoissa top5 -kamaa. Messin selkäongelmat parantuivat Albicelesten turnauksen kannalta ajoissa, joten niiden piikkiin ei voi laittaa mitään. Loistavasti avauspelissä Chileä vastaan pelannut Di María loukkaantui luonnollisesti toisessa lohkopelissä eikä sen jälkeen pelannut kuin finaalissa, jossa siinäkin todella kaukana tasostaan. Vuosi takaperin Di María loukkaantui loppuottelussa Chileä vastaan ensimmäisellä puoliajalla, kaksi vuotta sitten MM-kisoissa puolivälierissä Belgiaa vastaan. Aiemmin mainittu Dybala olisi ollut erittäin käyttökelpoinen pelaaja turnauksessa Di Marían (ja Lavezzin) loukkaannuttua. Agüero oli taas koko tämän kesän turnauksen varsin vaisu ja olikin enimmäkseen penkkiveikko. Higuaín oli vaisu lohkopeleissä, mutta jatkopeleissä Messin tultua avaukseen Higuaín alkoi saamaan palloja, aikaa ja tilaa. Valitettavasti finaalissa El Pipita teki taas 'higuaínit' ja tuhlasi ottelun parhaan maalintekopaikan, kuten oli tehnyt kahtena aikaisempanakin kesänä finaaleissa.

Argentiinan osalta turnauksen positiivisimmat yllätykset olivat Banegan mainiot otteet keskikentällä sekä Lamelan hyvät stunttiesitykset useammassa kuin yhdessä ottelussa hyökkäyspäässä.

Finaaliin palatakseni... Argentiina oli Chileä aktiivisempi joukkue hyökkäyssuuntaan, mutta se ei kyennyt hyökkäämään riittävän monipuolisesti joukkueena. Chile toimi tiiviinä ja hyvin organisoituna yksikkönä joka puolella kenttää, vaikkakaan tällä kertaa se ei saanut hyökkäyspäässä yhtä paljoa aikaan kuin vuosi sitten finaalissa. Messi - jota on syytetty vuosikymmenen ajan Argentiinan tappioista ja tullaan varmaan aina syyttämään - oli liian yksin. Messi ei pelannut täydellistä finaaliottelua - ei läheskään - mutta ei Kirppu niin surkeakaan ollut kuin kritiikki antaa ymmärtää (https://www.youtube.com/watch?v=le1TCG2OLNk). Ilman Messiä Argentiinan hyökkäyspelaaminen finaalissa olisi ollut olematonta. Kuitenkin Albicelesten hyökkäyspelaaminen perustui ottelussa liiaksi Messin tempokuljetuksiin (joita häneltä nähtiin peräti kahdeksan onnistunutta finaalissa), jotka Chile onnistui eliminoimaan rikkomalla. Kirppuun kohdistuneista rikkeistä pyrittiin ottamaan kaikki irti: Chileltä lensi ulos pelaaja kahden tällaisen rikkeen seurauksena (vaikka toinen korteista olikin heppoinen) ja kahdesta rikkeestä Messi loi maalipaikan keskityksellään: Yhden Otamendille, toisen Agüerolle (yhteensä Kirppu loi finaalissa kuusi maalipaikkaa muille).



Taktisessa mielessä Argentiina ei hyökännyt tarpeeksi leveältä. Mercado, Rojo ja Funes Mori eivät kaikella kunnioituksella ole kummoisiakaan laitapakkeja hyökkäyssuuntaan. Di Marían puolikuntoisuus, Lavezzin loukkaantuminen ja Dybalan jättäminen kotisohvalle olivat Albicelesten finaalin hyökkäyspelaamisen kannalta pahoja kolauksia. Higuaínin avopaikkojen tuhlaamisesta finaaleissa tuntuu tulevan jo perinne. Finaalin ei olisi pitänyt koskaan mennä rangaistuspotkukilpailuun, mutta sinne se meni ja niinpä ottelu tullaan aina muistamaan Lionel Messin uran ensimmäisestä epäonnistuneesta pilkusta rangaistuspotkukilpailussa, ottelun jälkeisistä syvän surun tuomista kyyneleistä Kirpun kasvoilla ja niitä seuranneesta lopettamisilmoituksesta maajoukkuepaidassa vähän samaan tapaan kuin Maradonan kohdalla 1990 hävityn MM-finaalin jälkeen...