Vakavasti puhuen, kyllä itselläkin on luottavaiset tuntemukset Rapan suhteen, vaikka tässä nyt onkin pari tappiota tullut peräkkäin ja omissa on soinut luvattoman monta kertaa. Puolustuspelaaminen onkin tällä hetkellä lienee se suurin murheenkryyni. Viimeiseen kolmeen otteluun Maanojan selän takana verkko on heilunut 10 kertaa. Vertailukohdaksi voidaan ottaa vaikkapa noita pelejä edeltänyt Rajamäen aika KuPSin peräsimessä: 15 otteluun omiin meni ainoastaan 11 maalia. Aika näyttää oliko tuo viimeiseksi mainittu ainoastaan "kuherruskuukauden" luomaa illuusiota.
Niin sanottu peruspelaaminenhan (sisältää muun muassa pallollisen pelaamisen) on ollut, ainakin näin maallikon silmin, kunnossa käytännössä aina sieltä toukokuun ensimmäisistä päivistä saakka tähän päivään. Jokaisella pelaajalla on nyt selkeä rooli ja he tietävät, mitä heiltä odotetaan. Selkeä muutos viime kausiin verrattuna on siis tapahtunut.
Kaiken kaikkiaan KuPS on tehnyt tällä kaudella liigassa toiseksi eniten maaleja, heti HJK:n jälkeen: 22 ottelussa on syntynyt 33 maalia (Rajamäen aikana 18 ottelussa 31 maalia). Viime ottelussakin RoPSia vastaan KuPS loi tarvittavan määrän maalipaikkoja tapellakseen tosissaan voitosta. Mukaan mahtui muun muassa tolppa ja ylärima. En ole itse hyökkäyspelaamisesta niinkään huolissani, mutta todettakoon, että kyllähän KuPSilta
kliininen kärkipelaaja puuttuu, maalit ovat tuleet viime aikoina pääasiassa akselilta Ilo-Catovic-Purje. Chibuikessa on potentiaalia nousta tulevaisuudessa sellaiseksi, mutta vielä hän ei sitä ole.
Seuraavat kaksi kotiottelua tulee, parin tuloksellisesti hankalamman ottelun jälkeen, sopivaan paikkaan. Parin onnistuneen tuloksen seurauksena itseluottamus olisi mahdollista palauttaa sille tasolle, mitä se tuon "kuherruskuukauden" aikana parhaimmillaan oli. Tai niin ainakin haluan uskoa.
Pelejä ja panosta on vielä paljon jäljellä. Pro Rapan kannalla siis.
