YLEISKATSAUSMistä lähdetään...Siinäpä kysymys. Ensi kerran sitten vuoden 1993 – yhtä hyvin lyhyttä ja sekavaa episodia lukuun ottamatta – ollaan matkassa ilman Rudolf ”Rudi” Assaueria. Onko tämä muutos askel oikeaan suuntaan vai ei, siitä voi olla montaa mieltä. Useat ”traditionaalisemmat” fanit pitävät Assauerin lähtöä, tai muodollisia potkuja, harmittavana asiana, sillä onhan mies toiminut seuran parissa pitkään kahteen otteeseen ja kokenut niin hyvät kuin huonotkin ajat.
Ensimmäisen kerran Assauer astui seuran puikkoihin kahdeksankymmentäluvun alussa, toivottomassa tilanteessa; kauden 1980/81 jälkeen Schalke oli Saksan kulloinkin korkeimman sarjatason ulkopuolella ensi kertaa sitten vuoden 1926. Pelillisesti katastrofaalisten tulosten lisäksi seura oli jo tuolloin jonkinasteisissa taloudellisissa vaikeuksissa, joten Assauerin ensimmäinen toimikausi ei osunut niihin parhaimpiin vaiheisiin gelsenkircheniläisten historiassa. Rudin ensimmäisen pestin aikana Schalke ehti pudota vielä kerran, tosin molemmilla kerroilla seura nousi heti seuraavana vuotena takaisin. Parhaimmillaan seura nousi liigan keskikastiin oman kasvatin, nuoren Olaf Thonin johdolla. Syystä tai toisesta Assauer vapautettiin tehtävistään vuoden 1986 lopulla.
Assauerin kautta seurasi parin vuoden päästä erittäin synkkä vaihe, kun seura putosi kolmannen kerran vuosikymmenen sisällä kakkosliigaan. Tällä kertaa nousua saatiin odottaa kolme vuotta, kunnes se onnistui. Noiden kolmen vuoden aikana seuran taloudellinen tilanne oli entisestään heikentynyt ja velkaa oli kertynyt reilusti. Ahdingon hetkellä seura kääntyi toistamiseen Assauerin puoleen ja mies palasi vuoden 1993 loppukeväällä Schalken manageriksi.
Assauerin toinen toimikausi eroaa edellisestä kuin yö päivästä. Toki molemmat olivat aikamoista vuoristorataa ajoittain, mutta ero oli vuoristoradan ”korkeudessa”. Toisella kertaa seuran vahvan miehen onnistui hilata seura Bundesliigan keskikastiin ja lopulta aina sarjan kärkisijoille asti. Menestyksestä saatiin myös nauttia Euroopassa, kirkkaimpana kruununa UEFA-Cupin voitto vuonna 1997. Voiton ratkaisseessa rangaistuspotkukilpailussa sankariksi nousi maalivahti Jens Lehmann. Kaiken kaikkiaan seura saavutti Assauerin toisella kaudella kertaalleen niin UEFA-Cupin kuin Liigacupin voiton, joiden lisäksi irtosi kahdesti Intertoto-cupin sekä Saksan cupin mestaruudet. Bundesliigassa seura ylsi parhaimmillaan toiseksi, kausilla 2000/01 sekä 2004/05. Edellä mainitun kauden mestaruus ratkesi hyvin dramaattisella ja ehkä myös kyseenalaisella tavalla, josta kovin moni fani ei halua puhua. Joten jätetään asia sikseen.
... Missä ollaan...Assauer jätti jälkeensä valmiin ja suhteellisen hyväkuntoisen seuran ja organisaation. Pelillisesti joukkueen esitykset ovat olleet viime kausina aina Bundesliigan kärkikastiin ja eurokentille oikeuttavia, mikä on ollut myös tavoitteena. Pelillisten asioiden ulkopuolelta todettaneen, että seuralla on edelleen runsaasti velkaa, eikä nyt ole oikeastaan varaa jäädä usein isojen eurokilpailuiden ulkopuolelle. Oikeastaan seuran pitäisi vakiinnuttaa paikka Mestareiden liigan osanottajana, jotta taloutta pystyttäisiin kohentelemaan.
Toisaalta seuran velkakin on tullut kelvollisesta syystä, sillä suurin osa juontuu muutosta uudelle peliareenalle, eli MM-kisoista tutulle Arena AufSchalkelle. Sittemmin seuran kotiluolan nimi on myyty saksalaiselle panimoyhtiölle ja virallinen nimi onkin nykyisin Veltins-Arena. Arena AufSchalkkea lienee turha hehkuttaa sen enempää, se on varmasti tuttu useimmille, kuuluuhan se Euroopan ehdottomasti parhaiden ja hienoimpien joukkoon. Muuton myötä seura kerää jatkuvasti täysiä tupia (kapasiteetti liigaotteluissa: 61.481) ja tunnelmaltaan ottelut ovat Bundesliigan parhaita, mistä pitävät huolen mm. Nordkurven – seisomakatsomon fanaattiset kannattajajoukot.
... Ja mihin mennään?Seuralla on siis lähtökohtaisesti asiat hyvällä tolalla. Ainoat kysymysmerkit kohdistuvatkin pelillisiin asioihin. Tavoitteeksi seuran uusi manageri, Andreas Müller, on asettanut mahdollisimman pikaisen Bundesliga -mestaruuden. Rohkea tavoitteiden asettaminen on tervetullutta, ja onhan se jo aikakin hakea lautanen Gelsenkircheniin; edellisestä mestaruudesta kun on kulunut jo 48 vuotta.
Itse en näe mitään syytä siihen, etteikö tämä olisi mahdollista jo tällä kaudella. Muutamista poislähdöistä huolimatta pelaajamateriaali on erittäin laadukasta Bundesliiga – standardein. Kesällä on onnistuttu – ilman siirtokorvauksia – hankkimaan loistavia pelaajia niille alueille, jotka eniten apua tarvitsivat. Nyt katsotaan miten Slomka ja hänen apurinsa saavat joukkueen hitsautumaan yhteen, niin pelillisesti kuin henkisesti. Viime kevään jälkeen kaikilla varmasti riittää nälkää menestyä ja näyttää osaamisensa. Tärkeintä Slomkalle on välttää tämä parilta viime kaudelta tuttu totaalinen meltdown siinä 25. kierroksen tietämillä. Tähän on kaaduttu liian usein ja se mm. kaudella 2004/05 se maksoi mestaruuden ja viime kaudella UCL –paikan.
Schalke on mukana tällä kaudella myös UEFA-Cupissa, jossa viime kaudella edettiin aina välieriin asti. Välierissä tuli sitten noutaja Sevillaa vastaan, mutta en pistäisi tuota tappiota niinkään vastustajan hyvyyden, vaan oman joukkueen munattomuuden piikkiin. Täksi vuodeksi varmasti voidaan laittaa tavoitteeksi vähintään neljännesfinaalit. 16 joukkoon pitäisi päästä varmasti, ja kyllä sielläkin täytyy lyödä vastustaja, tuli sitten vastaan kuka tahansa.
Saksan cupissakin ollaan, mutta se nyt missään nimessä nouse kovin korkealla missään puheissa. Kunhan nyt ei Rostockin kakkosjengiin kompastuta.
JOUKKUEManageriAndreas Müllerillä on edessään ensimmäinen kausi seuran managerina. Aivan tyhjästä mies ei tule, sillä hän toimi Assauerin varjossa ja opissa useamman vuoden. Siten Assaueriin nähden on turha odottaa järisyttävän suuria eroja, mutta niistä pienistä asioista se on kiinni, pystytäänkö se viimeinen ja tärkein askel ottamaan. Tämä siis tarkoittaa sitä pitkään odotettua mestaruutta. Rohkea tavoitteiden asettelu ja kova vaatimustaso kertovat – ainakin jollain tasolla – määrätietoisuudesta, mikä on hyväksi seuran nykytilanteessa.
ValmennusporrasMirko Slomkan jatkopesti tuli hieman puun takaa. Mieshän asetettiin ruoriin kesken viime kauden ja menestys ei ollut täysin odotettua. Vaihtoehdoksi väläyteltiin ainakin joissakin lähteissä tätä surullisen kuuluissa Daumia, mutta nyt mennään Slomkalla. Tietty on hyvä asia, että ollaan saatu stabilisoitua tilanne tälläkin rintamalla, sillä turha valmentajaruljanssi syö joukkuetta ja vaikeuttaa yhtenäisyyden saavuttamista kaikilla tasoilla.
Slomka on kokematon, sillä tämä on miehen ensimmäinen kausi varsinaisena päävalmentajana. Yhden kevätkauden kokemuksella ei liiemmin juhlita, mutta toivotaan, että siitä ei aiheudu haittaa kauden aikana. Toisaalta Slomkan hommaa helpottaa huomattavasti joukkueen rungon pysyminen koossa, ja mahdollisesti myös varsin pieni rinki. Tällä kertaa myös apureihin on satsattu, kiinnostavimpana nimenä Nestor Jevtic. Mukanaan Gelsenkircheniin mies toi erään Nikon Jevticin... Myös jonkinlaisen joukkuepsykologin tuominen on erittäin tervetullut liike. Nyt äijien päät kuntoon ja vedetään aina loppuun asti, eikä aleta panikoida ja lopettaa kymmenisen kierrosta ennen loppua.
PELAAJATMaalivahditMaalivahdeista puhuttaessa kaikki alkaa ja päättyy Frank Rostiin. Mies tulee pelaamaan kaikki vähemmänkin merkitykselliset ottelut, ellei loukkaantumisia tule. Rost on varma maalivahti, joka hoitaa hommansa moitteetta.
Ongelmia tulee vasta mahdollisen loukkaantumisen kohdalla. Tilalle joukkueella on heittää vain junnuja, joista ei paljoa havaintoja ole. Toivotaan, että näiden kavereiden ei tarvitse vielä pelata isoissa otteluissa, vaan tulla sisään vähitellen. Mikäli nyt ovat tullakseen. Edellinen yrittäjä, Christofer Heimeroth, siirtyi kesällä muualle.
PuolustajatPuolustuslinjassa ei tapahtunut kesän aikana kummallisempia muutoksia. Runko säilyi, mukaan tuli kaksi uutta, nuorta miestä (Mathias Abel Mainzista ja Sebastian Boenisch seuran omista A-junioreista) ja pois lähti neljä miestä (Waldoch&van Hoogdalem lopettivat, Niko Bungert siirtyi lainalle Offenbachiin ja Thomas Kläsener siirtyi korvauksetta Esseniin), joiden merkitys viime kaudella oli olematon. Menetyksistä on siis turha puhua, mutta etenkin Boenischista saa olla iloinen. Mies on Münchenin Lahmin kaltainen pelaaja, mutta kuten Lahm muutama vuosi takaperin, myös Boenisch tarvitsee hiljakseen lisää kokemusta ja kehitystäkin täytyy tapahtua. Erittäin lupaava pelaaja kuitenkin, joka todennäköisesti tulee parissa vuodessa ottamaan tuon vasemman laitapakin tontin joukkueessa. Abel taasen tulee varmasti näkemään joitakin minuutteja tällä kaudella, lähinnä loukkaantumisia ja pelikieltoja paikkaillen. Pelipaikka joko keskellä tai oikeassa laidassa, missä nyt eniten satutaan tarvitsemaan.
Uudet tulokkaat eivät siis murtaudu heti etenkin viime kaudella loistavasti toimineeseen puolustuslinjaan. Krstajic ja Bordon muodostavat ehdottomasti liigan eliittiin kuuluvan topparikaksikon, jolta ei kovuutta ja kokemusta puutu. Miehet ovat hieman kankeita, mutta tämä kyllä pystytään peittämään melko hyvin, mm. keskikentän avulla.
Laidoille Slomka todennäköisesti sijoittaa Rafinhan oikealle ja Levan Kobiashvilin vasemmalle. Rafinha ottaa paikkansa itseoikeutetusti, onhan hän liigan ylivoimaisesti parhaita laitapakkeja, joka brasilialaisille tyypillisesti pelaa loistavasti ylöspäin. Mies pelaa hyvin myös puolustussuuntaan, vaikka välillä tulee robertocarlosmaisia suorituksia. Kobiashvili taas tulee vasemmalle lähinnä pakosta. Christian Panderin vieraillessa edelleenkin leikkauspöydällä ja ollessa näin sivussa, on Levan paras ratkaisu tuolle paikalle. Toki tilalle voisi laittaa myös Boenischin tai Dario Rodriquezin ja pitää Kobi omalla paikallaan keskikentällä (tai sitten vaihtopelaajana), mutta Slomkan hyökkäävän, laitapelaajia vaativan pelityylin takia bosnialainen on sittenkin se ykkösvaihtoehto. Rodriguez tulee varmasti pelaamaan ajoittain tällä paikalla, mutta näkisin miehen olevan enemmänkin se ensimmäinen vaihtoehto Bordonin tai Krstajicin tilalle penkiltä.
KeskikenttäKeskikentältä poistui kesällä vain kaksi pelaaja, joista Mimoun Azaouagh siirtyi lainalle Mainziin ja Christian Poulsen ilman siirtokorvausta Sevillaan. Jälkimmäistä voidaan jo pitää menetyksenä, sillä tanskalainen oli viime kaudet joukkueen parhaimmistoa. Huolimatta näennäisistä puutteista hyökkäyspäähän pelattaessa, mies korvasi kaiken kovalla työmoraalillaan ja puolustustyöskentelyllä. Erittäin tärkeä mies keskikentällä paikkaamassa laitapakkien nousuista mahdollisesti aiheutuvia vaaratilanteita. Katkoi, rikkoi ja osoitti välillä ainoana pelaajana omaavansa sydämen. Siitä huolimatta oli jo pidemmän aikaa selvää, että mies lähtee pois seurasta ennemmin tai myöhemmin, ottajiksi huhuttiin milloin ketäkin. Sevilla sai erittäin käyttökelpoisen pelaajan itselleen, joka varmasti sopinee joukkueen kokoonpanoon.
Kesän aikana joukkueeseen liittyi neljä uutta keskikenttäpelaajaa omista kasvateista; Markus Heppke, Mario Klinger, Timo Kunert ja Mesut Özil. Jälkimmäiset kaksi, kuten myös puolustaja Boenisch, pelasivat viime kaudella Saksan mestaruuden voittaneissa A-junioreissa. Uusista pelaajista tuskin nähtäneen kentällä muita kuin 17-vuotias Özil, joka tulee ottamaan joitakin minuutteja vaihdosta sekä korvailemaan Lincolnia tämän ollessa sivussa. Özilin nimi kannattaa myös pistää muistiin, sillä kaveri on erittäin lupaava pelaaja, joka valitettavasti nähtäneen tulevaisuudessa Turkin maajoukkueen keskikentällä. Ellei sitten DFB pysty kääntämään miehen päätä synnyinmaan puoleen. Kyseessä on kuitenkin erittäin taitava ja luova pelaaja, joka tulee viihtymään kärkien takana tulevaisuudessa ja tuottamaan paljon iloa Gelsenkirchenissä.
Kauteen kuitenkin lähdetään siitä, että Kobiashvilin ollessa vasempana laitapakkina, tulevat keskikentän pohjaan Fabian Ernst ja Zlatan Bajramovic. Etenkin Ernstiltä tullaan odottamaan tällä kaudella paljon, sillä Poulsenin lähdettyä hänellä on entistä enemmän vastuuta. Myös vuoden takaisiin mestaruuspuheisiin on vastattava, mikäli aiotaan lupaukset ja muut lunastaa. Ernst on kuitenkin loistava pelaaja, joten uskon miehen selviytyvän roolistaan. Bajramovic sen sijaan on toinen tapaus. Mies on toki jo melko kokenut, mutta tasollisesti ei lähelläkään Poulsenia. Odotukset miehen suhteen ovat korkealla, ja ellei niitä lunasteta, paikka menee muille. Ensisijaisesti paikkaa kärkkyy Hamit Altintop ja hänen takanaan Gustavo Varela. Välillä myös nuoren Baumjohannin annetaan pelata muutama minuutti, mutta nokkimisjärjestyksessä hän on muiden takana.
Keskikentän ehdoton kuningas on kiistatta joukkueen pelin sielu, brassi Lincoln. Viime kaudella mies taivalsi ajoittain täysin yössä ja etenkin loppukaudesta oli täysin hukassa. Kesän aikana suunta on ollut raporttien mukaan parempaan, mutta saa nähdä mikä on totuus kauden alkaessa. Mikäli Lincoln palaa toissavuoden tasolleen, saavat Königsblauen -fanit nauttia sydämensä kyllyydestä miehen loistavasta pelikäsityksestä sekä vapaapotkuista. Mielenkiintoista nähdä, miten mies esiintyy, parhaimmillaan on Bundesliigan ehdottomia kärkinimiä, mutta lapselliset tempaukset ja houdinimaiset katoamistemput ovat turhan usein kuuluneet pakettiin.
HyökkääjätHyökkäyksestä lähtivät kesän aikana Joseph Laumann (lainalle Ahleniin) ja Ebbe Sand. Jälkimmäinen päätti iskeä kengät naulaan ja lähteä nauttimaan eläkepäivistä ja päätti lähtiessään yhden menestyksekkään vaiheen seuran historiassa. Miehelle kertyi uran aikana parisataa Bundesliiga –ottelua, joissa syntyi 73 maalia. Valitettavasti uralta jäi puuttumaan se kirkkain kruunu, kun mestaruutta ei onnistuttu saavuttamaan ja UEFA-Cupista pudottiin viime metreillä. Menestystä mies toki saavutti seurassa ja miehen asemasta Gelsenkirchenissä kertoo mm. hänen kunniakseen järjestetty jäähyväisottelu tänä kesänä sekä miehen toimiminen joukkueen kapteenina.
Sandin jälkeen edessä on uudet haasteet uusilla pelaajilla. Schalke sai tänä kesänä hyökkäykseen juuri sellaisia miehiä, joita on kaivattu. Viime kauden tehottomuus johtui pitkälti materiaalin kapeudesta, sillä Sand kärsi loukkaantumista, Asamoah ei todellakaan kuuluisi kärkeen, Larsenia käytettiin läinnä supersubina ja täten paineet Kuranyin niskassa kasvoivat turhan suuriksi, mikä johti turhautumiseen ja tehottomuuteen. Kesällä seuraan ilmaiseksi tulleiden Halil Altintopin (1. FCK) ja Peter Løvenkrandsin (Rangers) luulisi ratkaisevan tämän ongelman. Halil osui viime kaudella 20 kertaa Bundesliigassa ja kaksinumeroista maalimäärää odotetaan myös tällä kaudella. Løvenkrands on tuonee varmasti oman lisänsä joukkueeseen ja tulee olemaan suurena apuna etenkin Kuranyille. Odotukset ovat siinä n. kymmenessä maalissa.
Kauteen lähdetään varmasti siitä, että Asamoah siirtyy keskikentän vaihtomieheksi, sillä miehen oikea pelipaikka on myös tuolla. Larsen tulee jälleen olemaan se meidän supersub, tuskin yhtä tehokas kuin viime vuonna (16 kertaa avauksessa, 14 kertaa penkiltä – tuloksena 10 maalia), mutta tulee täyttämään oman roolinsa loistavasti. Avauksessa sitten ovat Løvenkrands vasemmalla, Kuranyi keskellä ja Halil oikealla. Tällä triolla pitää alkaa syntyä tulosta, muuten alkaa keinot loppua kesken. Viime kauden saamattomuuteen ei ole varaa. Etenkin Kuranyiltä odotetaan saapuneiden apujen takia 15-20 maalia. Mies itse on sanonut olevansa valmis tähän, joten katsotaan.
Aloittava kokoonpano---------------- Rost ---------------
Rafinha - Bordon - Krstajic - Kobiashvili
------- Bajramovic -- Ernst ----------
------------- Lincoln ----------------
---Halil Altintop ----- Løvenkrands ---
------------- Kuranyi ---------------
YHTEENVETOKauteen siis lähdetään sillä mielialalla, että viime kaudesta petrataan ja paljon. Hyökkäyspelin on parannuttava ja otteisiin on saatava tasaisuutta. Myöskään internazionalemaiseen tasuripuppelointiin ei ole varaa. Viime kaudella näitä tuli aivan liikaa (13), mikä maksoi kalliisti.
ENNUSTETavoite on asetettu mestaruuteen. Mestaruus on mahdollinen, mutta pitkän tien takana. Lopullinen sijoitus tulee olemaan sijojen 1-3 välillä. Kovimmat kilpailijat ovat Werder Bremen ja Bayern München. Takana kovimpia ovat Hampuri ja yllätysvalmis Dortmund. En usko näiden kuitenkaan pystyvän laittamaan kapuloita rattaisiin tai kilpailemaan Schalken kanssa, joten ylin kolmikko on tuo jo mainittu.
UEFA-Cupissa ollaan kuudentoistajoukossa.
******************************************************************************************************
Toivottavasti joku jaksaa edes vähän alusta ja lopusta. Olisi myös mukava löytää lisää Saksan hienointa ja kauneinta seuraa kannattavia tahoja.
Blau und Weiß ein Leben lang!
[EDIT I]: Korjattu tiedot Özilin maajoukkuevalinnasta. Kiitokset BVB:lle huomautuksesta.
