FC Schalke 04 2006/2007: Acht-Minuten-Meister

[Dieter Bohlen]

HEINÄ - ELOKUU

Päivälleen (3. heinäkuuta) tasan vuosi sitten tämän tekstin kirjoittamisen aloittamisesta alkoi Schalken matka kauteen 2006/07. Aurinkoisena maanantaipäivänä valmentaja Mirko Slomka tapasi suurimman osan 27-päisestä miehistöstään harjoituskentällä. Ainoastaan itsensä kisoissa loukannut Mladen Krstajic sekä edelleen Saksan maajoukkueen mukana ollut Gerald Asamoah puuttuivat ennakoidusti, minkä lisäksi keskikenttäpelaajat Levan Kobiashvili ja Fabian Ernst joutuivat jättämään ensimmäiset harjoitukset väliin.

Poissaolollaan loistivat myös muutamat vanhat tutut kasvot. Erityisen merkittävänä poissaolona noteerattiin Ebbe Sandin puuttuminen. Itsensä Schalkereiden sydämiin pelannut juuttikärki oli ripustanut nappulakengät naulaan edeltäneen kauden päätteeksi, minkä myös toinen entinen luottopeluri ja johtohahmo, Tomasz Waldoch, oli tehnyt. Vuosituhannen alun menestyksen takuumiesten ohella seuraa myös Eurofightereiden ajoista asti seuraa palvellut Marco van Hoogdalem oli päätynyt pelaajauransa päätöksen kannalle. Kokeneen kolmikon ohella myös menopuolella oli liikennettä, huomattavimpana lähtijänä edeltäneen kevään UEFA-Cup-välierävastustaja Sevillan riveihin siirtynyt tanskalainen Christian Poulsen.

Uusiakin kasvoja nähtiin. Kesällä Schalkeen ilmaiseksi siirtyneet Peter Lövenkrands, Halil Altintop ja Mathias Abel olivat kaikki paikalla. Lisäksi tuoreina kavereina menossa mukana olivat junioripuolelta aikuisten joukkoon nostetut Sebastian Boenisch, Markus Heppke, Mario Klinger, Timo Kunert sekä tuolloin vasta 17-vuotias Mesut Özil. Tavallaan tulokkaaksi pystyi myös laskemaan jo yli vuoden sivussa olleen Christian Panderin, joka tuolloin oli hiljakseltaan työskentelemässä paluunsa eteen.



Ensimmäiset päivät valmistautumisjaksosta eivät menneet aivan nappiin ja jälkikäteen katsottuna niiden voi nähdä enteilleen tulevaa. Fabian Ernstin sivussa pitänyt loukkaantuminen osoittautui leikkausta vaativaksi, minkä lisäksi brassilaitapakki Rafinha ja kärkimies Kevin Kuranyi joutuivat jättämään vuorollaan harjoitukset väliin. Kuranyin kohdalla selvittiin vielä säikähdyksellä, mutta edelliskauden pelaajaksi kannattajien toimesta valittu Rafinha sen sijaan joutui pitemmäksi aikaa sivuun. Myös tuore hankinta Lövenkrands hieman pelotteli loukkaamalla itsensä lievästi.

Pienistä ongelmista huolimatta kone alkoi vähitellen käydä jouhevammin ja ensimmäiset harjoitusottelutkin tulivat vastaan. Alempien sarjatasojen Lippstadt ja Karlsruhe jäivät molemmat odotetusti joukkueen jalkoihin, sen sijaan tsekkiläisen Olmützin onnistui yllättää kuninkaansiniset. Harjoituspelien sivussa myös nousi esille Ebbe Sandin korvaaja joukkueen kapteenina, kun brassitoppari Marcelo Bordon nimitettiin tehtävään.

Mukavahkojen uutisten väliin mahtui myös synkempiä hetkiä, sillä Christian Pander joutui kesken harjoituskauden jo kolmannen kerran leikkauspöydälle reilun vuoden aikana. Panderin kohtalo hieman varjosti Peter Lövenkrandsin debyyttipeliä kuninkaansinisessä paidassa Mariboria vastaan, jossa juuttikärki onnistui heti maalinteossa tasapeliin päättyneessä ottelussa.

Muutamassa päivässä ajatukset siirtyivät harjoituskaudesta hetkeksi menneeseen aikaan, kun loppuunmyydyllä Arena AufSchalkella pelattiin Ebbe Sandille järjestetty jäähyväispeli. Ottelussa kohtasivat Schalken Bundesligamiehistö sekä Ebbe Sandin aikalaisista koottu joukkue, jonka riveissä nähtiin muun muassa entisiä Eurofightereita Olaf Thonin, Marc Wilmotsin, Youri Mulderin ja Ingo Aderbrüggen myötä. Lisäksi mukana oli mm. kauden 2000/01 joukkueesta Andreas Möller, Jörg Böhme sekä Tomasz Waldoch. Reilun 100 000 ihmisen parveillessa ennen ottelua Arenan ympäristössä tarjottiin täydelle Arenalle hieno show, jonka kruunuksi nousi Ebbe Sandin ampuma komea tasoitusmaali (1:1, ottelu lopulta 5:2 nykypelaajille).



Juhlallisista hetkistä siirryttiin takaisin työn pariin ja kohdattiin harjoitusottelussa Mestareiden liigaan selvinnyt Bordeaux entisen Bremen-peluri Micoudin tähdittämänä. Brassipelintekijä Lincoln varasti ottelussa show ranskalaismaestrolta ja siivitti lopulta Schalken Peter Lövenkrandsin, Halil Altintopin ja Gustavo Varelan osumien ohella 3:1 voittoon.

Ranskalaisia vastaan pelatun pelin jälkeen valmistautumiskausi jatkui liigacupilla, jossa puolivälieräottelusta tuloksena oli voitto rangaistuspotkukilpailussa Leverkusenia vastaan. Vielä saman päivän iltana oli aihetta lisäjuhlallisuuksiin, sillä niin koko pelaajisto kuin valmennusporras sekä manageri Andreas Müller osallistuivat seurassa yli 50 vuotta viihtyneen iki-Schalker Charly Neumannin 75-vuotisjuhliin.

Vähemmän juhlallisia hetkiä tarjosi rangaistuspotkukilpailusta tullut tappio liigacupin välierissä Bayern Müncheniä vastaan, mutta kilpailun merkityksettömyyden huomioon ottaen tuolla ei sen kummempaa väliä ollut. Mielenkiintoisempaa oli lähestyvä kauden alku, jota edelsi vielä voitokas viimeinen harjoituspeli Duisburgia vastaan sekä Arena AufSchalkella suoritettu olut- ja makkarahintojen nosto.

Näiden vaiheiden jälkeen oltiin kuitenkin viimein siinä pisteessä, jota oli ehditty odottaa. Kahdestoista päivä elokuuta uusi Bundesligakausi oli pyörähtävä käyntiin loppuunmyydyllä Arena AufSchalkella Eintracht Frankfurtia vastaan. Kaikki näytti olevan toistaiseksi kohtalaisen hyvällä tolalla, joskin tilannetta hieman varjostivat muutamat poissaolot. Mladen Krstajic ei vielä ollut pelikunnossa murtuneen kätensä vuoksi, Fabian Ernst joutui jättämään leikin vielä väliin, Rafinhan oli määrä palata vasta toiselle kierrokselle ja tanskalaiskaksikko Larsen – Lövenkrands oli onnistunut loukkaamaan itsensä.

Ottelupäivänä kuitenkin saapuivat helpottavat tiedot siitä, että Rafi ja Löve olivat ainakin mukana ottelun kokoonpanossa, jälkimmäinen jopa avauksessa. Siten kentälle kyettiin marssittamaan sama pelaajaryhmä kuin menestyksellisessä harjoitusottelussa Bordeaux’ta vastaan. Kaiken järjen mukaan varamiehisen Frankfurtin saattoi siis olettaa kaatuvan helpohkostikin.

* * * * *

FC Schalke 04  -  Eintracht Frankfurt 1:1 (1:0)
1:0 Halil Altintop (esityö Kuranyi) 30'
Lincoln [Schalke] erp. 51'
1:1 Amanatidis (Reinhard) 72'
Lövenkrands Asamoah 75'
  Hamit Altintop [Schalke] 80'
Hamit Altintop Özil 80'

Rost - Varela, Bordon, Rodriguez, Kobiashvili - Hamit Altintop, Bajramovic - Lincoln - Halil Altintop, Kuranyi, Lövenkrands

Kauden avaavan ensimmäisen tosipelin ensimmäinen puolisko oli varsin tuttua tavaraa. Peli pyöri pitemmän päälle erittäin mallikkaasti, pallo liikkui pelaajalta toiselle ja tilanteita syntyi jatkuvasti. Ongelmana vain oli viimeistely, joka ei ottanut sujuakseen. Schalken onnistui ohittaa frankfurtilaisvahti Markus Pröll ainoastaan kertaalleen ensimmäisen puolikkaan aikana, vaikka tilanteita olisi ollut huomattavasti useampaankin maaliin.

Puolen tunnin kohdalla kaikki napsahti kohdalleen, kun Zlatan Bajramovic lähetti Kevin Kuranyin pystyyn. Kuranyi jatkoi pallon sivusuunnassa uudelle tulokkaalle Halil Altintopille, joka ei epäröinyt, vaan siirsi pallon reilusta kymmenestä metristä verkkoihin. Kauniisti luotu maali ja maalihanat uudella kaudella oli saatu auki.

Silti, kuten mainittua, olisi pitänyt pystyä parempaan. Erikoistilanteiden vaarattomuuden ja Lincolnin laadukkaat kaukovedot (14’, 44’) voi sivuuttaa, mutta Peter Lövenkrandsin (20’) sekä Gustavo Varelan (41’) epäonnistumiset läpiajoista olivat anteeksiantamattomia. Tuollaisista paikoista olisi yksinkertaisesti pitänyt toimittaa pallo ohi Pröllin. Kevin Kuranyille maalivahdin virheestä yllättäen siunaantuneen paikan (39’) hassaamisen voi laskea osittain sen piikkiin, että se tosiaankin tuli täysin puskista, mutta olisihan siitä silti voinut maalin vääntää. Lisämaali – tai maalit - olisi todennäköisesti riittänyt katkaisemaan vaisusti pelanneen Frankfurtin selkärangan lopullisesti, mutta nyt täytyi lähteä jännittämään tuloksen puolesta vielä toiselle puoliajalle.

Toinen puoliaika alkoi samoissa merkeissä kuin ensimmäinen oli kulkenut, eli Schalken hallinnassa. Kuninkaansinisille tarjottiin jo hyvissä ajoin mahdollisuutta ratkaisuun, kun makedonialaistoppari Vasoski aiheutti kärkimies Kuranyin kaatumisen rangaistusalueella. Erotuomari Wolfgang Stark näki tilanteessa rikkeen ja Schalke sai rangaistuspotkun, jota asettui ampumaan brassipelintekijä Lincoln. Tulos oli omalla tavallaan tuttu, sillä Lincoln jatkoi edeltäneellä kaudella hyväksi havaitsemalla linjallaan ampumalla pallon varmasti päin maalivahti Prölliä (51’).

Epäonnistuneen pilkun jälkeen Schalke käytännössä katsoen pakotti Frankfurtin mukaan peliin vetäytymällä ja alkamalla varmistella johtoasemaansa. Siihen asti mallikkaasti pyörinyt nopea syöttöpeli ajettiin alas ja vastustajalle annettiin mahdollisuus pitää vuorostaan palloa. Seuraukset olivat odotettua laatua, Schalken tilanteet jäivät yhteen Hamit Altintopin vaaralliseen kaukovetoon (60’) ja Frankfurt puolestaan käytti ensimmäisen – ja ainoan – tilanteensa hyväkseen. Christopher Reinhardin tarkka keskitys vasemmalta löysi kreikkalaiskärki Ioannis Amanatidiksen, jolla oli helppo työ puskea pallo verkkoihin ohi voimattoman Frank Rostin (72’).

Tasoituksen jälkeen Schalken pelistä katosi lopullisesti idea ja loppu mentiin isäntien ollessa täysin lukossa. Hetkittäin kuninkaansiniset saivat vielä juonesta kiinni, mutta loppujen lopuksi viimeisen reilun vartin ainoaksi merkittäväksi tapahtumaksi jäi Mesut Özilin Bundesligadebyytti (80’).

Avausottelun jälkeen päällimmäisenä tuntemuksena oli luonnollisesti pettymys. Ottelu oli kulkenut ensimmäiset 50–60 minuuttia Schalken suvereenissa hallinnassa, mutta silti päädyttiin tasapeliin. Suurin syy voiton karkaamiseen löytyi vanhasta ongelmasta, eli viimeistelystä. Ensimmäisen puoliajan tilanteista olisi pitänyt iskeä vähintään pari kolme osumaa tai vähintään toisen puoliajan alun pilkku olisi täytynyt saada sisään. Jostain syystä yksitoistametriset vain tuntuvat tuottavan vaikeuksia, sillä edeltäneeltä kaudeltakin saldona oli heikko 40 prosentin osumatarkkuus pilkulta.

Toinen suuri ongelma oli päätös vetäytyä ja rauhoittaa peliä. Frankfurt oli niin täydellisesti jyrän alla, että epäonnistuneen pilkunkin jälkeen peliä olisi voitu pyörittää mielin määrin ottelun loppuun saakka. Tärkeintä olisi ainakin ollut pitää pallo edelleen omilla, vaikka yhtä aggressiivisesti ei olisikaan hyökätty. Nyt sitä lainattiin vastustajalle, joka sai yrittää rakentaa jotain. Tämän kostautuminen ei todellakaan yllättänyt, mutta hieman harmitti tapa, jolla maali syntyi. Jos laitapakkina hääränneen keskikenttämies Gustavo Varelan paikalla olisi ollut luonnollinen laitapakki, niin Amanatidis olisi tuskin koskaan päässyt puskemaan. Nyt Varela pakotti väärällä sijoittautumisellaan toppari Bordonin poistumaan omalta tontiltaan paikkaamaan, mikä jätti frankfurtilaispelaajan vapaaksi.

Löytyi ottelusta kuitenkin nuo hyvät ensimmäisen kahden kolmanneksen minuutit, jotka osoittivat joukkueen osaavan pelata loistavaa jalkapalloa. Lisäksi Halil Altintopin myötä yksi uusista kasvoista oli onnistunut heti maalinteossa ja toinenkin (Peter Lövenkrands) oli pelannut alkuharmistuksen jälkeen arvioituna mallikkaan pelin. Myös tietoisuus Rafinhan tulevasta paluusta huojensi, sillä sen myötä sen hetkisen avauskokoonpanon suurin ongelma olisi hoidettu pois listalta.



* * * * *

Näistä tuntemuksista matka vei eteenpäin. Avauspelin jälkeisellä viikolla osa miehistöstä poistui maajoukkuekutsujen myötä Gelsenkirchenistä, jonne jäivät muu joukkue vaivaisineen sekä Gerald Asamoah, jolla oli edessä peli Ruotsia vastaan kotoisalla stadionilla. Täysin toimettomina ei kutsutta jääneiden pelaajienkaan tarvinnut olla, sillä sponsorikilpailun kautta järjestetty ystävyys-/harjoituspeli amatööriseura Naumburgia vastaan tarjosi mahdollisuuden hankkia hieman pelituntumaa. Kentällä mahdollisuuden käyttivätkin hyväkseen muun muassa loukkaantumisista Mladen Krstajic, Fabian Ernst ja Rafinha sekä debyyttipelissään kymmenisen minuuttia pelannut Mesut Özil, joka sinetöi voiton ottelusta sen viimeiseksi jääneellä 4:1 maalillaan.

Leppoisan höntsäpelin jälkeen oli helppo alkaa vähitellen keskittymään täysillä seuraavaan tosikoitokseen, joka odotti lauantai-iltapäivässä Alemannia Aachenin Tivoli-stadionilla. Maajoukkuepelaajat palasivat joukkueen pariin pääsääntöisesti voitollisina, joten tunnelman saattoi olettaa olleen varsin hyvä kuninkaansinisessä leirissä.

Fiilikset pääsivät kuitenkin laskemaan nopeahkosti, kun seuraava huolestuttavampi loukkaantumisuutinen kiiri korviin. Ykkösvahti Frank Rostin oli onnistunut loukata itsensä harjoituksissa törmäämällä Sebastian Boenischin kanssa. Rostin poissaolo toi eteen niitä kysymyksiä, joita ei kauden alla toivonut joutuvansa esittämään. Tarjolla oli nimittäin kaksi täysin kääntämätöntä korttia, joista valmentaja Mirko Slomkan valinta kohdistui lopulta aiemmin viikolla U21-maajoukkueen riveissä kunnostautuneeseen Manuel Neueriin.

Lauantaina kokoonpanoon saatiin lopulta täydellinen selkeys ja muutama iloinen yllätyskin mahtui mukaan. 20-vuotiaan ammattilaisdebyyttiään odotelleen Neuerin mukaan avaavaan kokoonpanoon mahtui nimittäin koko edellisestä pelistä puuttunut trio Rafinha-Krstajic-Ernst. Avauskokoonpano alkoi siis lähennellä kauden alla optimaaliseksi arvioitua, joten heikohkoa sarjanousijaa vastaan oli jälleen syytä odottaa hyvää tulosta varsin helposta pelistä.

* * * * *

Alemannia Aachen  -  FC Schalke 04 0:1 (0:0)
  Krstajic [Schalke] 29'
  Lincoln [Schalke] 33'
Rafinha Rodriguez 36'
  Ernst [Schalke] 43'
Kuranyi Hamit Altintop 46'
0:1 Rodriguez (esityö Bajramovic) 53'
Lövenkrands Asamoah 80'

Neuer - Rafinha, Bordon, Krstajic, Kobiashvili - Ernst, Bajramovic - Lincoln - Halil Altintop, Kuranyi, Lövenkrands

Kuten avausottelun kohdalla, myös kauden toisessa kamppailussa ennakko-odotukset osoittautuivat täysin paikkaansa pitämättömiksi. Ottelun alku sujui vielä toivotulla tavalla, kun Schalke otti pelin haltuunsa ja lähti viemään sitä eteenpäin. Alemannian onnistui kuitenkin tiiviillä puolustuspelillä pysäyttää Schalke kerta toisensa jälkeen ennen rangaistusaluetta, eikä maalivahti Stephan Straubia päästy kokeilemaan oikeastaan kertaakaan.

Vierailijoiden tehottoman pyörityksen varjossa isännät alkoivat koota itseään hiljakseen. Lopulta alkujännitys herpaantui ja Alemannia alkoi lisätä kierroksia koneeseensa. Molempien osapuolten puolustuskalusto kuitenkin piti pintansa helpohkosti ja ensimmäistä todellista vaaratilannetta jouduttiin odottamaan pitkään. Jälleen vastoin odotuksia se siunaantui isännillä Sascha Dumin saatua pallon kulman jälkeen itselleen. Leverkusenista lainalla ollut Dum pamautti pallon käännöksestä voimalla kohti Manuel Neuerin vartioimaa maalia, osuen epäonnekseen ylärimaan (25’).

Ottelu alkoi saada vähitellen pelottavia käänteitä, jotka alkoivat lisääntyä entisestään. Schalke-kapteeni Bordonin onnistui selvittää vielä viime hetkellä Jan Schlaudraffin ja Sascha Röslerin juonima tilanne (28’), mutta minuuttia myöhemmin kauden avauspeliään pelannut Mladen Krstajic suoriutui omista tehtävistään kyseenalaisella menestyksellä. Rumasta ja täysin järjettömästä kahden jalan taklauksesta seurauksena oli suora punainen ja Schalken urakka vaikeutui entisestään.

Ensimmäisen puoliajan viimeinen vartti mentiin täysin isäntien komennossa. Manuel Neuerin onnistui selvittää ensimmäinen vaaratilanne kulmaksi (32’), Rösler ampui seuraavasta niukasti ohi ja Jan Schlaudraff hukkasi oman avopaikkansa (39’). Toisessa päässä kenttää maalivahti Straubin täytyi vaivata itseään ainoastaan kerran Lincolnin kokeillessa kauempaa (38’). Ilman onnistumisia kummassakaan päässä ensimmäinen puoliaika päätettiin kuitenkin maalittomana, mikä oli varsin onnekas tulos vierailija Schalken osalta.

Toisen puoliajan alkuun valmentaja Mirko Slomka suoritti toisen vaihtonsa. Ensimmäisellä puoliajalla uruguaylaistoppari Dario Rodriguez oli korvannut Rafinhan (36’) paikkaillakseen puolustuslinjan keskustaa ja nyt vuorossa oli oikean laidan vahvistaminen Hamit Altintopin korvatessa kärkimies Kevin Kuranyin. Tauko ja muutokset osuivat kohdilleen ja toisen puoliajan alku oli Schalkelta parasta peliä koko ottelussa. Myös ensimmäiset vaaralliset tilanteet osuivat kuninkaansinisille. Vaihdosta tullut Dario Rodriguez ampui ensimmäisestä niukasti ohi yläkulman, mutta toisessa tähdet olivat kohdillaan. Keskikenttämies Zlatan Bajramovicin onnistui jatkaa vapaapotkusta pallo takatolpalta takaisin keskelle, jossa edellisestäkin tilanteesta vastannut Dario Rodriguez voitti ilmakamppailun puskien kuninkaansiniset johtoon.

Päästyään helpottavaan johtoon Schalke keskittyi pelaamaan ottelua varmasti kohti loppua. Aachenin mahdollisuudet jäivät viimeisten minuuttien aikana vähäisiksi ensimmäisen puoliajan loppuun verrattuna. Maalillaan Manuel Neuer jatkoi onnistunutta debyyttiään venyen omasta pelaajasta vaarallisesti kimmonneen pallon tielle (56’). Muutamia minuutteja myöhemmin Jan Schlaudraffin onnistui osua ainoastaan sivuverkkoihin (62’) ja vaihtorulettikaan ei onnistunut tuomaan Aachenille aseita Schalken puolustuksen murtamiseen, alkoi vierailijoiden kauden avausvoitto lähestyä. Ottelun viimeisestä vaarallisesta tilanteesta vastasi Schalken brassitaituri Lincoln, jonka loistavan vapaapotkun eteen Aachen-vahti Straub kuitenkin ehti (80’). Tämän myötä ottelu päätettiin Schalken kannalta onnekkaaseen, mutta vahvan toisen puolikkaan myötä kenties ansaittuunkin vierasvoittoon maalein 0:1.

Kauden avausvoiton varmistuttua olo oli syystäkin erittäin helpottunut. Pelistä oli tullut vastoin ennakkokaavailuja erittäin vaikea ja sen muuttuminen täydeksi helvetiksi oli ajoittain erittäin lähellä. Mladen Krstajicin typerä punainen aiheutti suoranaista vihastusta, mutta muu joukkue sai onneksi pidettyä homman edelleen koossa. Järin tyytyväinen kuninkaansinisten esitykseen ei kuitenkaan voinut olla. Ainoastaan loistavan debyyttiottelun pelannut Neuer, puolustuksen suurhahmo Bordon sekä maalintekijä Rodriguez selvisivät täysin puhtailla papereilla kauden ensimmäisestä vierasmatkasta.



* * * * *

Pelin jälkeen serbitoppari Mladen Krstajic asetettiin ansaitusti pelikieltoon, joka määrättiin kolmen ottelun mittaiseksi. Dario Rodriguez oli onneksi esittänyt kauden kahdessa ensimmäisessä ottelussa niin vakuuttavia otteita, että sen suurempia vaikutuksia Krstajicin pelikiellolle ei osannut odottaa. Hiukan toki harmitti se, että ison osan harjoituskaudesta menettäneen serbin sisäänpääsy joukkueen kuvioihin tulisi kestämään mahdollisesti hieman pidempään ja pelituntuma jäisi valitettavan vähäiseksi.

Krstajicin pelikielto oli ainoa muutoksia aiheuttava seikka seuraavaa peliä edeltäneinä päivinä. Ykkösvahti Frank Rost oli edelleen lasaretin puolella, mikä tiesi Manuel Neuerille seuraavaa koetusta, tällä kertaa yhtä kovimmista sellaisista. Vaikka Bremen oli aloittanut kauden vakuuttavasti (kaksi voittoa, kuusi maalia), riitti Schalke-leirissä luottoa omiin huippukamppailun alla.

* * * * *

FC Schalke 04  -  Werder Bremen 2:0 (1:0)
1:0 Kuranyi (esityö Lövenkrands) 7'
  Kobiashvili [Schalke] 30'
  Ernst [Schalke] 43'
Halil Altintop Asamoah 64'
Kuranyi Hamit Altintop 69'
2:0 Hamit Altintop (Lincoln) 72'
  Rafinha [Schalke] 80'
Lövenkrands Varela 84'

Neuer - Rafinha, Bordon, Rodriguez, Kobiashvili - Ernst, Bajramovic - Lincoln - Halil Altintop, Kuranyi, Lövenkrands

Ottelun alla kauden ensimmäistä todellista huippupeliä kahden mestarikandidaatin välillä osattiin jo tituleerata kahden keskikentän brassimaestron väliseksi kamppailuksi. Bremenin kapellimestari Diego oli startannut kauteen loistavasti, osuen kahdessa ensimmäisessä ottelussa itse kerran ja alustaen peräti neljä kanssapelureiden osumaa. Schalken Lincolnin ensimmäiset ottelut eivät olleet yhtä näyttäviä, mutta heikoiksi niitä ei ainakaan voinut kutsua. Silti Diegoa pidettiin kaksinkamppailun selkeänä voittajasuosikkina.

Vaan toisin kävi. Lincoln näytti heti alusta alkaen, että tästä perjantai-illasta oli tulossa hänen show’nsa. Vastaavan tasoista Lincolnia en muista nähneeni luultavasti koskaan sitten miehen ensimmäisen kauden Schalkessa. Brassitaituri otti Schalken pelin kantaakseen jo heti ensimmäisistä minuuteista alkaen, ohjaillen peliä ja omia kavereita sekä jakaen nopeasti syöttöjä suuntaan ja toiseen. Seitsemännellä minuutilla yksi Lincolnin syötöistä löysi vasemmalta laidalta Peter Lövenkrandsin. Juutti otti tyhjät pois, keskitti maalille ja löysi Kevin Kuranyin pään. Varma yhdistelmä, kaunis maali ja Arena riemuitsee vapautuneena.

Avausmaalin jälkeen ottelun kaava muuttui hivenen, Schalken antaessa Bremenin jauhaa hieman enemmän palloa. Mistään täydellisestä kuoreensa vetäytymisestä ei kuitenkaan voida puhua, sillä isännät prässäsivät tunnollisesti ylhäältä asti ja pyrkivät saamaan nopeita katkoja, joiden kautta lähteä suoraan vastaiskuihin. Erityisen mallikkaasti ankara prässi toimi keskikentän pohjalla, jossa kaksikko Fabian Ernst ja Zlatan Bajramovic pitivät Diegon täysin aisoissa. Pienikokoisella brassilla ei ollut juuri sanakaan sanottavanaan fyysisempää Schalke-parivaljakkoa vastaan, joka käytti voimaansa hyväkseen sopivissa määrin riittävän kaukana omasta maalista, jotta vaarallisia vapaapotkutilanteita ei olisi syntynyt.

Keskikentällä tehtyjen katkojen jälkeen peli lähti kerta toisensa jälkeen erittäin nopeasti etenemään kohti Tim Wiesen maalia. Tätä kautta Schalke sai myös ottelun seuraavat tilanteet: Naldo selvitti Levan Kobiashvilin keskityksen kulmaksi juuri ennen laukaisuvalmista Kuranyita (23’), Tim Wiese joutui venymään parhaimpaansa Halil Altintopin päästessä yrittämään läheltä (29’) ja Clemens Fritzin onnistui muutamaa hetkeä myöhemmin estää samaista miestä kokeilemasta Wieseä (35’).

Ensimmäisen puoliajan viimeisille hetkille Schalke sai vielä kaksi loistavaa tilaisuutta, mutta Wiese venyi loistavasti Peter Lövenkrandsin yrityksen eteen (42’) ja Halil Altintopin nostoyritys meni hieman yli maalin (45’+1). Tämän myötä ottelussa mentiin tauolle Schalken ainoastaan yhden maalin johdossa, vaikka paikkoja olisi riittänyt vähintään kolmeen tai neljään osumaan. Tuttu heikkous viimeistelyssä ja Tim Wiesen loistopeli (lopulta kicker-Note 1) estivät kuitenkin lisämaalien synnyn.

Toinen puoliaika jatkoi siitä, mihin edellinen oli päättynyt. Bremen jauhoi palloa, muttei saanut millään murrettua Schalken puolustusta. Erityisesti laitapelin puuttuessa Schalken keskikentällä oli helppo työ katkoa syöttöjä ja riistää palloja Diegon ja kumppaneiden jaloista. Samalla kuninkaansiniset jatkoivat vastaiskupeliään, saaden reilun kymmenen minuutin pelin jälkeen loistopaikan Lincolnin lähettäessä Kuranyin läpi. Avausmaalintekijä ei kuitenkaan onnistunut ilmiömäisen Tim Wiesen edessä (53’).

Bremen jatkoi tehotonta pyörittelyä vielä aikansa ennen kuin valmentaja Thomas Schaaf reagoi tilanteeseen. Kolmen vaihdon (56’, 56’, 71’) myötä Bremen pelasi viimeiset kaksikymmentä minuuttia yhdellä topparilla ja neljällä kärjellä. Silti Schalken puolustus osoittautui liian vahvaksi Bremenille, joka ei löytänyt edelleenkään aseita sitä vastaan. Isäntäjoukkue sen sijaan löysi lisää aukkoja vierailijoiden heikentyneestä puolustuksesta ja onnistui lopulta käyttämään nämä hyväkseen. Lincoln löysi loistavalla pystysyötöllä vaihdosta kentälle tulleen Hamit Altintopin, joka pääsi yksin Wieseä vastaan, sijoittaen pallon varmasti oikealta puolelta maaliin (72’).

Ottelun loppu mentiin Bremenin kovan painostusyrityksen alla, mutta tulosta siitä ei syntynyt. Kertaalleen pallo kävi jo maalissa vapaapotkun jälkitilanteesta, mutta erotuomari Knut Kircher oli ensimmäisen puoliajan muutaman väärän tuomion (Klosea, Halil Altintopia ja Lövenkrandsia vastaan) jälkeen hereillä ja vihelsi tilanteen paitsioksi (81’). Viimeisillä hetkillä Gerald Asamoahilla oli vielä tilaisuus kaunistella loppulukemia, mutta Tim Wiese veti jälleen kerran pitemmän korren.

Pelin päätyttyä tunnelma oli niin katossa kuin se vain voi olla. Schalke oli lyönyt yhden mestarikandidaateista niin täydellisen suvereenisti, kuin se vain voi olla mahdollista. Bremenillä ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia pisteisiin, vaan se oli täysin vastaantulija ensimmäisestä minuutista lähtien. Suurin erottava tekijä joukkueiden väliltä löytyy Schalke-kippari Marcelo Bordonin kommentista otteluun: ”Monet tulivat nähdäkseen Diegon, mutta näkivätkin Lincolnin”. Schalken brassitaituri oli uskomattoman kovassa vedossa heti alusta lähtien, toimien pelin sekä joukkueen johtajana ja halliten kenttää täysin suvereenisti. Kuten aiemmin on tullut mainittua, kyseessä oli omissa silmissäni ylivoimaisin yksilösuoritus jalkapallokentillä sitten Ronaldinhon suuren näytöksen Estadio Santiago Bernabéulla kaudella 2005/06.

Lincolnin täydellisen esiintymisen ohella esille nousivat Diegon pimennossa pitäneet Fabian Ernst sekä Zlatan Bajramovic. Kaksikko demonstroi vakuuttavasti, kuinka pikkubrassia vastaan tulee pelata. Homman täydensivät vielä loistavasti pelannut puolustuslinja sekä vahva ja uudemman kerran vakuuttanut, uransa toista Bundesligaottelua pelannut Manuel Neuer. Oikeastaan ainoa hieman heikommin pelannut Schalker oli Halil Altintop, jolta olisi kaivannut selkeästi parempaa viimeistelyä sekä vähemmän itsekkyyttä, jonka myötä muun muassa puolen tunnin pelin kohdalla syntynyt tilanne olisi päätynyt Kevin Kuranyin illan toiseen osumaan.



Joka tapauksessa Schalke osoitti tuona iltana kuuluvansa sarjan ehdottomaan eliittiin. Siitä kieli myös ottelun jälkeinen sarjasijoitus: ensimmäinen. Olkoonkin, että tuota iloa kesti vain alla vuorokauden, se oli silti merkittävä juttu. Erityisesti siitä syystä, että se oli saavutettu muutoinkin Schalkereille merkittävänä päivänä. Päivälleen kymmenen vuotta aiemmin legendaarinen Reinhard ”Stan” Libuda oli nimittäin kohdannut sen tahon, jonka ohi vain hänen uskottiin pääsevän.

[Dieter Bohlen]

SYYSKUU

Bremen-pelin jälkeen edessä oli hieman pidempi tauko kiitos maajoukkuepelien. Osa pelaajista suuntasi jälleen pois Ruhrilta muiden jäädessä kotinurkille. Valmentaja Mirko Slomka käytti tauon hyväkseen ja pisti pelaajat hikoilemaan kunnonkohotusmielessä. Siinä sivussa Frank Rost palasi taas joukkueen riveihin ja muutamat nuoremmat pelaajat kävivät edustamassa seuran juniorijoukkueita. Mitään sen kummempaa Ruhrilta ei kuitenkaan kuulunut, ellei lasketa mukaan Mesut Özilin päätöstä pelata Saksalle sekä nuorukaisen suorittamaa debyyttiä Saksan juniorimaajoukkueissa.

Maajoukkuetauon jälkeen tie vei kuninkaansiniset pohjoiseen, jossa oli määrä kohdata Pokalin ensimmäisen kierroksen pelissä Hansa Rostockin reservijoukkue. Vastustajan heppoisuus tarjosi Slomkalle mahdollisuuden peluuttaa myös vähemmälle peliajalle jääneitä pelaajia, mitä edesauttoi myös Levan Kobiashvilin sekä Zlatan Bajramovicin pikkuvaivoista johtuneet poisjäännit.

* * * * *

Hansa Rostock II  -  FC Schalke 04 1:9 (0:5)
0:1 Kuranyi 12'
0:2 Asamoah 15'
0:3 Lincoln 21'
0:4 Kuranyi 31'
0:5 Asamoah 35'
Lövenkrands Larsen 46'
Kuranyi Halil Altintop 46'
1:5 Franke 47'
1:6 Bordon 56'
1:7 Halil Altintop 63'
1:8 Lincoln 73'
1:9 Varela 83'

Rost - Rafinha, Abel, Bordon, Krstajic - Varela, Ernst - Lincoln - Asamoah, Kuranyi, Lövenkrands

Ottelusta tuli ennakkokaavailujen mukaan täysi läpihuutojuttu. Schalke varmisti voittonsa jo ensimmäisen vartin aikana ja loppu menikin sitten täysin pelaillessa. Ainoat merkittävät seikat koko ottelussa tapahtuivat Gerald Asamoahin ympärillä, joka pelasi ensimmäistä kertaa kaudella täydet yhdeksänkymmentä minuuttia ja osui siihen päälle kahdesti. Asamoahin huomasivat myös harvalukuisen yleisön rostockilaisjäsenet, jotka eivät pitäneet syystä tai toisesta näkemästään vaan päättivät hauskuutella keskenään apinaääntelyin ja vastaavin maneerein Asan koskiessa palloon. Vastalahjana näiden nuorten sankarien seura sai pienen sakkorangaistuksen, joka toivottavasti karhuttiin asianomaisilta. Jokunen kaveri taisi saada myös itselleen pääsykiellon stadionille, mikä on ihan oiva rangaistus.



* * * * *

Rostockin maalintekoharjoitusten jälkeen seuraavana edessä oli kauden ensimmäinen europeli UEFA-Cupissa. Ennen tositoimiin joutumista Schalke-leiristä saatiin ilahduttavia tietoja, kun Christian Pander nähtiin pitkästä aikaa harjoituskentällä. Pander ei toki ottanut osaa joukkueen harjoituksiin, vaan veti siinä sivussa läpi henkilökohtaista ohjelmaa. Positiivista silti.

UEFA-Cupissa ensimmäisen kierroksen vastustajaksi arpa oli heittänyt ranskalaisen AS Nancyn, joka ei ollut kovinkaan tuttu tapaus. Aikoinaan muun muassa Michel Platinin edustama seura oli sijoittunut edeltäneellä kaudella vasta kahdenneksitoista Ligue 1:ssä, mutta oli varmistanut itsellensä paikan europeleissä liigacupin voiton kautta. Silti tulevasta urakasta ei voinut odottaa helppoa, sillä Nancy oli osoittanut olevansa hyvässä vireessä kauden alussa, kuuluen kotoisessa sarjassa aivan sarjataulukon kärkipäähän.

Ottelun alla Slomka joutui luopumaan Levan Kobiashvilin palveluksista, sillä georgialainen ei ehtinyt kuntoutua vielä tarpeeksi pelaamista varten. Sivussa oli myös Mladen Krstajic, joka joutui istumaan molemmat Nancy-pelit nähtyään edeltäneellä kaudella Sevillaa vastaan välierävaiheessa punaista. Muuten Slomkalla oli normaali miehistö mukana ja muutama muutos nähtiin Gustavo Varelan korvatessa Kobiashvilin ja Asamoahin jatkaessa edelleen avauksessa Halil Altintopin tilalla. Kobiashvilin puuttuminen harmitti, sillä siellä jouduttiin taas luottamaan puhtaaseen keskikenttämieheen laitapakin tontilla, mikä ei ajatuksena hurmaa lainkaan.

* * * * *

FC Schalke 04  -  AS Nancy 1:0 (0:0)
Asamoah Halil Altintop 63'
Lövenkrands Larsen 72'
Rafinha Hamit Altintop 78'
1:0 Larsen (esityö Kuranyi) 86'
  Kuranyi [Schalke]
  Ernst [Schalke]

Rost - Rafinha, Bordon, Rodriguez, Varela - Ernst, Bajramovic - Lincoln - Asamoah, Kuranyi, Lövenkrands

Kenties odotetustikin ottelu noudatti tuttua iso vastaan pieni –pelien vakiokaavaa, jossa pienempi osapuoli tyytyy sumputtamaan oman kenttäpuoliskonsa ja toinen yrittää puskea itsensä väkisin läpi. Ranskalaiset tiesivät, missä heidän mahdollisuutensa piilivät ja peli vedettiinkin pääsääntöisesti läpi kymmenen oman miehen miehittäessä puolustuspuoliskoa kentästä. Schalke ei meinannut löytää millään tietä tämän sumpun läpi, mikä johti siihen, että pelistä löytyi hyvin vähän mainitsemisen arvoista ensimmäiseltä puoliajalta. Ensimmäiset todelliset tilanteet syntyivät vasta viimeisillä minuuteilla, mutta Gerald Asamoah ei saanut palloa täysin haltuunsa (43’) ja Kevin Kuranyin pusku suuntautui niukasti ohi maalin (45’). Tätä myöten puoliajalle mentiin maalittomassa tilanteessa.

Toisella puoliajalla Nancy avasi peliään hieman ja ottelussa alkoi tapahtua enemmän. Zlatan Bajramovic ja Peter Lövenkrands kuitenkin hukkasivat alussa omat paikkansa, Bordonin kanuuna suuntautui vapaapotkusta juuri ja juuri ohi (61’) ja hetkeä myöhemmin Lincolnin vapaapotku leijaili hieman sekä Schalke-kipparin että kärkimies Kuranyin päiden yli (65’).

Slomka reagoi maalittomaan tilanteeseen ajoissa ja suoritti reilun vartin aikana kaikki kolme vaihtoa, tuoden ensin kaksi tuoretta kärkimiestä kentälle ja lopulta vaihtaen kolmen miehen puolustuslinjaan. Toivottua tulosta nämä vaihdot eivät kuitenkaan onnistuneet tuomaan välittömästi, sillä vasta 86. minuutilla isäntien onnistui rikkoa kuparinen. Ottelun ainokaiseksi jääneen osuman viimeisteli vaihdosta sisään tullut ja jo edeltäneellä kaudella supersubina kunnostautunut Sören Larsen Kevin Kuranyin keskityksestä.

Ottelu ei luonnollisesti lopputuloksineen juuri hurmannut, mutta odotettu pakkovoitto sieltä silti heltisi. Parempaan olisi kuitenkin täytynyt pystyä. Etenkin keskikentän sekä oikean puolen laitapakin Rafinhan esitykset jättivät toivomisen varaa, sillä näillä kuitenkin se suurin vastuu kärkimiesten ruokkimisesta ja pelin rakentelemisesta on. Nyt se tarvittava panos jäi uupumaan kaikilta, etenkin Bremeniä vastaan loistaneelta Lincolnilta, joka oli täysin näkymättömissä.



* * * * *

Vaisua UEFA-Cupin avausta seurasi sitten erä Schalkea sekä seuran ja median välisiä suhteita parhaimmillaan. Koska tapahtuneesta ei edelleenkään ole sen kummempaa tietoa, lienee parempi pysyttäytyä lähinnä varmuudella tapahtuneen parissa. Varmaa on ainoastaan seuraava: Gerald Asamoah hyllytettiin seuraavasta pelistä kurinpidollisista syistä. Kaikki muu on täydellisesti pimennossa. Tapahtuneesta on levinnyt muutama eri versio, mutta yleisin lienee se, jonka mukaan Asamoah olisi uhkaillut valmentaja Slomkaa ongelmilla, ellei tämä päästä häntä vastedes avaukseen Bundesligassa. Toisissa versioissa mukana kuvioissa olivat myös molemmat Altintopit, joista Hamit oli vaatinut aiemmin lisää vastuuta ja Halil kilpaili Asamoahin kanssa pelipaikasta. Tiedä sitten mikä se totuus tapahtuneen taustalla on, mutta asia noteerattiin luonnollisesti mediassa ja kriisin poikasta alettiin jo rakentaa tyytyväisinä.

Hieman kummallisessa, muttei niinkään vieraassa tilanteessa Schalke valmistautui seuraavaan koitokseen Berliinissä. Torstaisen UEFA-Cupin pelin vuoksi Schalke pääsi pelaamaan vasta sunnuntaina, joten pääkilpailijat ehtivät pelaamaan ottelunsa ensin. Bremenin kärsittyä neljännen perättäisen (toinen Bundesligassa) tappionsa Stuttgartia vastaan ja Bayernin jäätyä pisteittä Bielefeldissä, tarjottiin Schalkelle loistavaa mahdollisuutta nousta sarjakärkeen ja ottaa hieman etäisyyttä mainittuun kaksikkoon. Kaiken piti olla valmiina sarjataulukon kärkeen siirtymistä varten, sillä Asamoahia lukuun ottamatta uusia poissaoloja ei ollut ilmaantunut ja Hertha oli ehtinyt torstaina kontata omassa europelissään Odensea vastaan kotikentällään.

* * * * *

Hertha BSC  -  FC Schalke 04 2:0 (1:0)
  Bajramovic [Schalke] 35'
1:0 Gimenez (esityö K. Boateng) 39'
  Rodriguez [Schalke] 41'
2:0 Gimenez (Pantelic) 52'
Bajramovic Hamit Altintop 58'
Lövenkrands Özil 58'
Halil Altintop Larsen 71'
  Hamit Altintop [Schalke] 72'
  Larsen [Schalke] 79'

Rost - Rafinha, Bordon, Rodriguez, Varela - Ernst, Bajramovic - Lincoln - Halil Altintop, Kuranyi, Lövenkrands

Ottelu alkoi vauhdikkaasti molempien osapuolten toimesta. Ensimmäiset vaaratilanteet Herthan maalilla nähtiin jo alkuminuuteilla, kun Fabian Ernst täräytti voimalla kaukaa (3’) ja Kevin Kuranyi pääsi kokeilemaan Lincolnin ja Zlatan Bajramovicin esityöstä puskua lähietäisyydeltä muutamaa hetkeä myöhemmin (5’). Ensimmäisen tilanteen Herthan maalivahti Christian Fiedler kuitenkin selvitti kulmaksi ja jälkimmäisessä Kuranyi ei saanut tarpeeksi voimaa pallon taakse ohittaakseen Hertha-vahdin, joka nappasi pallon itselleen.

Alkurynnistyksen jälkeen ottelun tempo tasaantui hiljakseen, molempien järjestäytyessä paremmin takalinjoilla. Ottelu säilyi hienokseltaan Schalken hallinnassa, mutta epätarkkuus sekä huolimattomuus syöttöpelissä pitivät viime kädessä huolen siitä, ettei vierasjoukkue päässyt rakentamaan mitään sen vaarallisempaa. Seuraava todellinen tilanne syntyikin vasta reilun puolen tunnin jälkeen, kun Zlatan Bajramovic pääsi kokeilemaan 20 metristä. Pallo otti matkalla kimmokkeen Herthan pelaajasta, mutta maalivahti Fiedler oli tilanteessa hereillä ja esti avausmaalin synnyn (32’).

Seitsemisen minuuttia Bajramovicin yrityksestä nähtiin hivenen yllättäen ottelun avausmaali. Hertha iski Schalken heikkoon kohtaan vasemmalla laidalla, jossa Gustavo Varela pelasi edelleen vieraalla paikalla loukkaantumishuolien vuoksi. Uruguaylainen laidallaan kakkoseksi isoveli Boatengia vastaan, joka pääsi keskittämään maalille. Serbialaiskärki Marko Pantelic ei palloon ehtinyt, mutta takaa juossut kärkipari Christian Gimenez sen sijaan suorastaan rynni pallon ohi Frank Rostin (39’). Ensimmäisten puoliajan viimeisten minuuttien aikana ei nähty suurtakaan eroa ottelun aiempaan kulkuun, joten vaisun pelin myötä tauolle vetäydyttiin isäntien 1:0 johdossa.

Toiselle puoliajalle lähdettäessä Schalke alkoi pistää lisää kierroksia koneeseensa ja lähti painostamaan Herthaa. Fabian Ernstin ohi mennyttä kaukolaukausta (48’) parempaa tilannetta ei kuitenkaan saatu aikaan ennen seuraavaa takaiskua. Schalken painostaessa Hertha pääsi nopeaan vastaiskuun vasemmalta laidalta, jossa Varela oli taas hukassa kärkimies Pantelicia vastaan. Jälkimmäinen pääsi uruguaylaisesta ohi ja löysi itsensä syöttöpaikasta, siirtäen pallon ulkosyrjällä sivulla juosseelle Gimenezille, jolla oli helppo työ viimeistellä ottelun toinen osuma (52’).

Toisen takaiskumaalin jälkeen Schalke lähti painostamaan entistä voimakkaammin ja valmentaja Slomka tuki näitä pyrkimyksiä vaihtamalla kentälle lisää luovuutta ja hyökkäysvoimaa Mesut Özilin ja Hamit Altintopin myötä (58’). Muutamaa minuuttia myöhemmin nähtiin vierailijoiden seuraavat tilanteet, mutta Bastürk ehti maaliviivalla Lincolnin vedon tielle (62’), Christian Fiedler poimi varmasti Hamitin vedon (70’) ja velipoika Halilin yritys suuntautui kohti Olympiastadionin kattoa. Siinä välissä Gimenezille siunaantui tilaisuus ratkaista ottelu päivän kolmannella osumallaan, mutta vaikeudet osua palloon veivät voiton miehen pyrkimyksistä (66’).

Vähitellen epäonnistumisen myötä vierasjoukkueen pelaajat alkoivat näyttää turhautumisen merkkejä, mikä näkyi myös varoitustilastossa. Hamit Altintop repi ensin Gilbertoa paidasta ja hetkeä myöhemmin taklasi brassin lasaretin puolelle nähden keltaista (72’). Jokunen hetki myöhemmin Sören Larsen näki hänkin lappusta soitettuaan suuta syystä tai toisesta erotuomari Gagelmannille. Kaikesta päätellen Schalken pelaajiltakin alkoi mennä usko voittoon, vaikka Lincolnin loistava vapaapotku oli tuoda Schalken maalin päähän vielä viitisen minuuttia ennen loppua. Lisämaaleja ei kuitenkaan enää ottelussa nähty Kevin Kuranyin ja Marko Pantelicin ammuttua yrityksensä omilla tahoillaan ohi vastustajan maalin. Vähintäänkin tyydyttävän iltapuhteen jälkeen isäntäjoukkue saattoi todeta olevansa sarjakärki ensimmäistä kertaa vähään aikaan Schalken pudotessa kuudenneksi.

Kauden neljännen Bundesligapelin jälkeen pettymys oli melkoisen suuri. Mahdollisuus nousta sarjakärkeen ja kasvattaa ero Bayerniin nähden kolmeen sekä Bremeniin verrattuna neljään pisteeseen oli menetetty. Kaiken lisäksi peli itsessään oli ylivoimaisesti heikkolaatuisinta koko kuluvalla kaudella, minkä lisäksi loppuhetkillä muutamat pelaajat osoittivat turhautumisen merkkejä. Yhdistettynä tapaus Asamoahiin tämä tarjosi medialle loistavan mahdollisuuden pistää täyslaidallisen tulemaan Schalken suuntaan, eikä tätä mahdollisuutta suinkaan jätetty käyttämättä: maanantaina lehtiä lukevat tiesivät Schalken olevan vähintään pienessä kriisissä.



* * * * *

Jälkikäteen tarkasteltuna kyseessä oli kuitenkin kaikkea muuta kuin kriisi. Pelillisesti mennyt viikko oli kauden heikoin ja ensimmäiset joukkueen sisäiset ongelmatkin olivat ilmenneet, mutta että kriisi siinä mielessä, missä sana Schalken parissa tunnetaan? Ehei, ei vielä. Kaiken lisäksi asiat Gerald Asamoahin kanssa saatiin sovittua nopeasti ja mies palasi heti alkuviikosta takaisin joukkueen pariin.

Positiivisia uutisia seurasi kuitenkin myös pikaisesti negatiiviset. Sören Larsen jatkoi jo harjoituskaudella alkanutta loukkaantumisputkeaan päätymällä lasaretin puolelle kuudeksi viikoksi. Samalla Tim Hooglandin kerrottiin kärsivän pikkuvaivoista ja Hamit Altintopkin joutui tulehdustapauksen vuoksi sivuun muutamaksi päiväksi, mikä tarkoitti seuraavan pelin jäämistä väliin. Levan Kobiashvilin ollessa edelleen vaivaisena olosuhteet olivat Wolfsburgia vastaan käytävän ottelun alla kaikkea muuta kuin optimaaliset.

Wolfsburg-pelin alla saatiin helpottava tieto siitä, että Levan Kobiashvili oli kuin olikin pelikuntoinen. Kobiashvilin paluu tarkoitti yhden suuren ongelmakohdan ratkaisua, sillä vasemman laitapakin tontille saatiin jälleen kyseisen pelipaikan hallitseva mies. Muuten valmentaja Mirko Slomka ei nähnyt aihetta muutoksiin, joten joukkue oli valmis kohtaamaan edelleen voitoitta olleen Wolkkarin.

* * * * *

FC Schalke 04  -  VfL Wolfsburg 2:0 (0:0)
  Bajramovic [Schalke] 3'
Lövenkrands Özil 46'
1:0 Kuranyi (esityö Lincoln) 57'
  Rodriguez [Schalke] 63'
Halil Altintop Asamoah 77'
Rafinha Abel 81'
  Bordon [Schalke] 85'
2:0 Lincoln (Asamoah) 89'

Rost - Rafinha, Bordon, Rodriguez, Kobiashvili - Ernst, Bajramovic - Lincoln - Halil Altintop, Kuranyi, Lövenkrands

Wolfsburg aloitti ottelun yllättäen erittäin räväkästi. Heti aloituksen jälkeen vierailijat loivat ensimmäisen tilanteensa Rick Hoogendorpin tarjoiltua laidalta pallon ex-Schalke Mike Hankelle, joka ohitti vastaan tulleen Rafinhan. Hanke pisti pallon taakse kuitenkin hieman liikaa voimaa ja kuninkaansinisten maalia vartioinut Frank Rost ehti juuri ja juuri nappaamaan pelivälineen, ennen kuin maajoukkuemies pääsi yrittämään maalintekoa.

Ensimmäisen tilanteensa jälkeen Wolfsburg jatkoi kuitenkin odotetulla tavalla ja vetäytyi syvälle omalle puolellensa. Schalkella oli jälleen kerran vaikeuksia rakentaa kunnollisia tilanteita alhaalla makaavaa vastustajaa vastaan, minkä johdosta peli tarjosi hyvin vähän mainitsemisen arvoisia tapahtumia. Isäntien ensimmäinen tilanne syntyi reilun vartin pelin jälkeen. Zlatan Bajramovic narutti useamman puolustajan päätyrajalla ja tarjoili keskelle Kevin Kuranyille. Vierasjoukkueen kapteeni Kevin Hofland ehti kuitenkin liukumaan pallon ratkaisevalla hetkellä kaimansa jaloista ja tilanne valui kuiviin.

Schalken jauhaessa palloa tehottomasti wolfsburgilaiset keskittyivät lähinnä odottelemaan vastaiskupaikkoja. Sellaisen tarjoutuessa lähdettiin nopeasti eteenpäin, mutta tulokset jäivät useimmiten laihaksi. Parhaasta tilanteesta vastasi toistamiseen Mike Hanke, jonka onnistui jo ohittaa karkeaan arviointivirheeseen syyllistyneen Frank Rostin Schalken maalin edessä. Painovoima astui kuitenkin kuvioihin ja Hanke menetti tasapainonsa vetoa yrittäessään ja pallo painui tyhjän maalin sijasta sivuverkkoihin (22’).

Jos jäivät Wolfsburgin tilanteet vähiin, niin samaa pystyi sanomaan Schalkestakin. Vaikka pallonhallinta ensimmäisellä puoliajalla menikin selvästi prosentein 75–25, niin kunnollisia tilanteita Kuranyin ensimmäisen jälkeen ei onnistuttu luomaan yhtäkään. Isäntien vaarallisimmiksi tilanteiksi jäivät Peter Lövenkrandsin heppoinen kaukolaukaus (40’) sekä Halil Altintopin keskitys, johon juuttikärkimies ei yltänyt päällään (44’). Nihkeän ensimmäisen puoliajan jälkeen ottelu siirtyi tauolle maalittomassa tilanteessa.

Toiselle puoliajalle lähdettäessä Slomka kokeili ensimmäistä kertaa kaudella uutta kenttäryhmitystä vakio 4-3-3:n sijaan. Nuori Mesut Özil korvasi kärkimies Lövenkrandsin ja Schalke siirtyi 4-4-2:en keskikentän timantilla.

Vaihdos osoittautui onnistuneeksi, vaikka Schalke ei heti kyennytkään murtamaan vierailijoiden tiukkaa puolustusta. Painetta saatiin kuitenkin luotua aivan eri tavalla kuin ensimmäisellä puoliajalla ja se pakotti Wolfsburgin rikkomaan enemmän. Erään rikkeen jälkitilanteesta kuninkaansinisen joukkueen onnistui viimein tehdä maali. Lincolnin antamasta vapaapotkusta Kevin Kuranyi pääsi varsin vapaasti siirtämään pelivälineen päällään ohi maalivahti Simon Jentzschin (57’).

Avausmaalin jälkeen vierailijat joutuivat avaamaan peliään hieman välttääkseen tappion, mutta Schalke ei onnistunut käyttää tätä hyväkseen. Kuninkaansinisten tilanteet jäivät lähinnä yrityksiin hieman kauempaa, jotka eivät tuottaneet Jentzschille suurempaa päänvaivaa. Toisessa päässä taasen Frank Rost selvitti Alexander Madlungin puskuyrityksen kulmapotkusta varmasti (64’), mutta syyllistyi pahaan virheeseen reilua varttia myöhemmin. Schalke-vahdin onneksi wolfsburgilaisten sihti oli edelleen kateissa ja Cedrick Makiadin pusku suuntautui maalin sijasta tolppaan (77’).

Maalin säilyttyä onnekkaasti puhtaana Schalke otti pelin takaisin haltuunsa ja lähti hakemaan varmistusta voitolleen. Bordon kuitenkin tuhlasi ensimmäisen mahdollisuuden puskemalla ohi (80’) ja Lincolnin syöksypusku Gerald Asamoahin keskityksestä pamahti ylärimaan (88’). Minuutti jälkimmäisestä sama kuvio toistui, tällä kertaa onnistuneesti. Lincoln otti Asamoahin oikealta tulleen keskityksen haltuunsa, teki itselleen tilaa kantapääkikalla ja siirsi pallon varmasti vasemmalla jalallaan ohi Simon Jentzschin ratkaisten ottelun lopullisesti.

Ottelun jälkeen tunnelma oli vapautunut. Ensinnäkin ottelussa jouduttiin jännittämään voittoa aina loppuhetkille asti, minkä lisäksi oli mahdotonta sanoa vastustajalta puuttuneet omat tilanteensa voiton nappaamiseksi. Täysi pistepotti jäi kuitenkin tällä kertaa Gelsenkircheniin, mikä helpotti joukkueen ympärillä vallinnutta sekavaa tilannetta. Lisäksi Gerald Asamoah oli onnistunut mainiosti menneen viikon tapahtumien jälkeen ja kokonaisuudessaan joukkue näytti etenkin toisella puoliajalla oppineen aiemmasta. Koska seuraavassa pelissä Ranskan puolella oli odotettavissa jälleen alhaalla makaava vastustaja, oli ottelu toiminut hyvänä kenraaliharjoituksena ratkaisevalle jälkimmäiselle osaottelulle.



* * * * *

Onnistuneen viikonlopun jäljiltä myös mediassa rauhoituttiin ja Mirko Slomkan potkuja koskevat uutiset siirrettiin odottamaan seuraavaa käyttökertaa. Hieman rauhoittuneissa oloissa Schalke lähti valmistumaan tärkeään kamppailuun Lothringenin maisemissa. Ongelmitta valmistautumisjakso ei kuitenkaan sujunut, sillä ottelun alla niin Fabian Ernst, Levan Kobiashvili kuin Hamit Altintopkin kärsivät erinäisistä vaivoista. Ottelupäivään mennessä jälkimmäiset saatiin kuitenkin särkylääkkeiden avustuksella parsittua pelikuntoon, joten ainoaksi uudeksi poissaoloksi jäi Fabian Ernst. Ernstin poissaolon aiheuttaman luonnollisen muutoksen ohella valmentaja Slomka muutti hieman joukkueen kuvioita, pitäytymällä Wolfsburgia vastaan toimineessa neljän miehen keskikentässä. Avauskokoonpanoon nousivat loukkaantuneen Ernstin sekä vaihtoon joutuneen Peter Lövenkrandsin tilalle nuori Mesut Özil sekä Hamit Altintop.

* * * * *

AS Nancy  -  FC Schalke 04 3:1 (2:0)
1:0 Andre Luiz (esityö Puygrenier) 18'
2:0 Curbelo (Zerka) 25'
Rafinha Asamoah 46'
Asamoah Lövenkrands 66'
3:0 Dia 70'
3:1 Bordon (Lincoln) 77'
Özil Varela 78'
  Gavanon [Nancy] 90'

Rost - Rafinha, Bordon, Rodriguez, Kobiashvili - Hamit Altintop, Bajramovic - Lincoln, Özil - Halil Altintop, Kuranyi

Vastoin ennakko-odotuksia otteluparin jälkimmäinen ottelu alkoi erittäin vauhdikkaasti. Schalke käytti kentällä ollutta tilaa hyväkseen ja loi heti alkuun muutaman vaaratilanteen. Hamit Altintopin veto ei kuitenkaan ollut riittävän hyvä ohittaakseen Nancyn maalivahti Sorinia (3’) ja Mesut Özilin yritys painui hiukan ohi maalin (9’), joten isäntien maali säilyi koskemattomana.

Toisessa päässä ei oltu yhtä onnekkaita. Ranskalaiset isännät siirtyivät yllättäen kulmapotkusta 1:0 johtoon ottelun 18. minuutilla, Andre Luizin vastatessa maalista. Hetkeä myöhemmin Schalke asema kävi huomattavasti tukalammaksi Hamit Altintopin räpellettyä omalla alueella pallon kanssa. Pallonmenetyksen jälkeen Nancy pääsi iskemään ja käytti mahdollisuutensa hyväksi: Monsef Zerkan syötöstä Gaston Curbelo siirsi pallon toisen kerran ottelussa Frank Rostin taakse (25’).

2:0 osuman jälkeen Nancy saattoi vetäytyä alemmaksi puolustamaan jatkopaikkaan oikeuttavaa tulostaan. Ranskalaiset onnistuivat tukkimaan etenkin keskikentällä syöttölinjat, joten suurin osa Schalken yrityksistä kariutui harhasyöttöihin, eikä kärkimiehille pystytty toimittamaan käytännössä lainkaan palloja. Syystäkin seuraavaa mahdollisuutta jouduttiin odottamaan pitkään, kunnes Dario Rodriguez pääsi kokeilemaan vaarallista vetoaan. Maalivahti Sorin kuitenkin nappasi kiinni uruguaylaisen yrityksen ja lukemat säilyivät muuttumattomina (41’).

Hetkeä ennen ensimmäisen puoliajan päättävää vihellystä Schalke joutui ottamaan vastaan seuraavan rajun takaiskun. Siihen asti mallikkaasti viheltäneeltä spanjuurituomari Iturralde Gonzálezilta hajosi kasetti ratkaisevalla hetkellä. Schalken kapteeni Marcelo Bordonin onnistui toimittaa pallo kulmapotkusta verkon perukoille, mikä olisi tarkoittanut erittäin tärkeää vierasmaalia ja Schalken siirtymistä jatkoonmenijän asemaan. Spanskiviheltäjä – tai vaihtoehtoisesti hänen surullisen kuuluisa avustajansa Rafa Guerrero – oli kuitenkin nähnyt toisaalla tilanteessa täysin olemattoman virheen ja viheltänyt pelin poikki hyläten Schalken osuman. Syystäkin harmistuneina saksalaisvierailijat poistuivat erittäin pettyneinä pukukopin puolelle.

Toiselle puoliajalle valmentaja Slomka lisäsi painetta ranskalaisten päätyyn vaihtamalla Gerald Asamoahin Rafinhan tilalle ja siirtymällä kolmen miehen puolustuslinjaan. Vaihto tuotti sikäli tulosta, että Schalke sai siirrettyä selkeästi pelin painopisteen Nancyn kenttäpuoliskolle ja pääsi painostamaan. Tiivistä puolustuslinjaa vastaan tämä ei kuitenkaan johtanut mainittaviin tuloksiin ja alkuminuuttien näyttävimmäksi tapahtumaksi jäi tuomarifarssin jatkuminen. Iturralde Gonzálezilla oli vaikeuksia muistaa kansainvälisten otteluiden sääntöjä ja jotain tuntematonta spanskipykälää soveltaen mies heitti Schalken valmentajan Mirko Slomka katsomon puolelle (50’).

Myös ottelun seuraavassa mainitsemisen arvoisessa tilanteessa espanjalaistuomari oli tapahtumien keskipisteessä. Nancyn senegalilaistoppari Pape Diakhaté suoritti tyylipuhtaan tappotaklauksen Gerald Asamoahia vastaan, murtaen tämän jalan useammasta kohtaa ja aiheuttamalla vähintään puolen vuoden toipilasjakson. Asamoahin lähtiessä kohti sairaalaa ambulanssin kyydissä senegalilainen näki ainoastaan keltaista (66’).

Neljä minuuttia Diakhatén järkyttävästä taklauksesta Nancy pääsi iskemään vastaan ja käytti tilanteensa tälläkin kertaa hyväkseen. Puolesta kentästä heitetty pitkä pallo tavoitti ylhäältä Issiar Dian, joka pääsi nokikkain Frank Rostin kanssa ja siirsi pallon helposti Schalke-vahdin jalkojen välistä maaliin (70’).

Ottelun kolmannen takaiskumaalin jälkeen Schalke heitti peliin viimeisetkin voimansa, Bordonin noustessa muun muassa targetiksi ylös Lincolnin pelatessa liberona alhaalla. Vaikka palloa saatiin toimitettua brassikapteenin päähän ja tämä voitti pallot kovalla prosentilla, ei Schalkelle onnistunut maalinteossa kuin kerran. Lincolnin vapaapotkusta juuri kapteeni Bordon toimitti pallon toistamiseen ottelussa maaliin, tällä kertaa jopa hyväksytysti. Kavennusmaali jäi kuitenkin laihaksi lohduksi ja Schalke putosi lopulta jatkosta yhteismaalein 3:2.

Pelin tauottua ei paljoa tarvinnut omia tuntojaan arvuutella. Peli oli mennyt tuloksen osalta niin rankasti päin mäntyä kuin vain osasi, eivätkä asiaa suinkaan helpottaneet Asamoahin teilannut tappotaklaus sekä hylätty maali, joka olisi todennäköisesti vienyt Schalken lohkovaiheeseen. Lisäksi tapa jolla ranskalaisten maalit olivat syntyneet, aiheutti hetkittäistä raivostusta, erityisesti toisen maalin kohdalla.

[Dieter Bohlen]

LOKAKUU

UEFA-Cupista putoamisen jälkeisinä päivinä sai sitten vaihteeksi nauttia median vankkumattomasta huomiosta Gelsenkirchenin suuntaan. Paniikkia lietsottiin ja Slomkan kohdalla ehdoteltiin taas potkuja. Samalla iänikuinen aihe Schalken taloudellisesta tilanteesta nostettiin esiin, mikä ei suinkaan yllättänyt. Homman mennessä putkeen tästä muistetaan aina huomauttaa ja pelillisten otteiden ollessa heikkoja aletaan maalailla uhkakuvia naapuriseuran ongelmien kaltaisten vaivojen siirtymisestä Schalkenkin kohdalle. Tilannetta ei suinkaan helpottanut johtoportaasta tullut kommentti, jonka mukaan budjetissa oli laskettu lohkovaiheeseen selviämisen varaan.

Näistä tunnelmista lähdettiin sitten jatkamaan urakkaa kotoisassa sarjassa yhden kilpailun rasitusta vähemmän. Seuraavalla vastustajalla, Leverkusenilla, sen sijaan ottelut jatkuivat kansainvälisillä kentillä, vaikka kotoisilla kentillä ei kulkenut lainkaan (sarjassa sija 15 tähän aikaan). Tämän varaan tuli hieman laskeskeltua positiivisen tuloksen suhteen sunnuntaina käydyn ottelun alla. Muuten toiveita paremmasta herätteli lähinnä Mladen Krstajicin vapautuminen pannasta, joka toi Slomkalle lisävaihtoehtoja Fabian Ernstin kuntoutumisen ohella.

* * * * *

Bayer Leverkusen  -  FC Schalke 04 3:1 (1:1)
0:1 Bordon (esityö Lincoln) 6'
1:1 Castro (Voronin) 28'
2:1 Castro 47'
3:1 Ramelow (Voronin) 56'
Kobiashvili Lövenkrands 59'
Varela Hamit Altintop 63'
Bajramovic Özil 72'
  Bordon [Schalke] 73'

Rost - Varela, Bordon, Rodriguez, Krstajic - Ernst - Bajramovic, Kobiashvili - Lincoln - Kuranyi, Halil Altintop

Joukkueiden marssiessa kentälle suurta ihmetystä aiheutti ensisijassa Slomkan omituinen päätös jättää Rafinha penkille. Brassi ei toki ollut pelannut edellisissä otteluissa omalla tasollaan, mutta silti nappulan vaihto Varelaan sapetti. Etenkin, kun uruguaylainen joutuisi taas pelaamaan laitapakkina.

Harmistus jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä Schalke näytti toipuneen torstaisesta pettymyksestään hyvin ja aloitti erittäin vahvasti. Jo ottelun kuudennella minuutilla kapteeni Bordon osoitti johtajan elkeitä puskemalla voimalla ja auktoriteetilla Lincolnin kulmapotkun ohi Leverkusenia maalia vartioineen Jörg Buttin.

Unelma-alun jälkeen Leverkusen ei päässyt millään mukaan peliin ja vierasjoukkue pääsi viemään ottelua oman mielensä mukaisesti. Vaaratilanteita ja maalintekopaikkoja Schalken ei kuitenkaan onnistunut luoda, joten peli eteni pitkään ilman sen mainittavampia tapahtumia. Kuninkaansinisten vaarattomuus tarjosi siinä sivussa isännille mahdollisuuden alkaa tulla takaisin peliin, minkä lääketehtailijat käyttivätkin hyväkseen. Vähitellen Leverkusen alkoi saada enemmän otetta peliin ja seuraavat tilanteet osuivatkin tehdasjoukkueelle. Frank Rost kuitenkin selvitti Sergej Barbarezin tilanteen (23’) ja brassitoppari Bordon ehti pelastamaan joukkueensa juuri ennen ukrainalaiskärki Andrey Voroninin vetoyritystä (27’).

Minuutti jälkimmäistä tilannetta myöhemmin Bordoninkaan ei onnistunut enää varjella Schalkea takaiskumaalilta, vaan Gonzalo Castro pääsi siirtämään isännät tasoihin lähes täydellisen vastahyökkäyksen päätteeksi. Castron osuman myötä ottelun hallinta siirtyi täysin Leverkusenille Schalken vaikuttaessa täysin lamaantuneelta. Leverkusenin nopeat hyökkäykset aiheuttivat vielä pari vaaratilannetta vierailijoiden maalilla, mutta Stefan Kießling ei saanut kunnollista vetoa aikaan (43’) ja Paul Freierin veto ei löytänyt kohdettaan (45’+1), joten tauolle siirryttiin tasatilanteessa.

Toista puoliaikaa oli ehditty pelata ainoastaan parin minuutin verran, kunnes ottelu käytännössä katsoen ratkesi. Frank Rost lähti seikkailemaan Bernd Schneiderin kulmapotkuun, nyrkkeillen pallon rangaistusalueen rajalle. Pallo laskeutui sopivasti isäntien ensimmäisestä maalista vastanneelle Castrolle, joka täräytti pallon kaaressa Schalke-maalin oikeaan ylänurkkaan.

Leverkusenin johtomaali katkaisi kaikki Schalken pyristelyt siihen paikkaan ja loput pelistä mentiin lähes poikkeuksetta isäntien mielen mukaan. Leverkusen aiheutti jatkuvasti nopeilla vastahyökkäyksillään vaaratilanteita Frank Rostin maalilla. Ensi alkuun näitä ei kyetty hyödyntämään Voroninin vedon painuessa niukasti ohi (51’) ja Schneiderin yritykset kimmotessa Schalke-pelaajasta kulmaksi (54’). Isäntien illan kolmas maali kuitenkin roikkui ilmassa ja lopulta se syntyikin komean vastaiskuyhdistelmän päätteeksi. Voroninin yrityksen Frank Rost onnistui vielä selvittämään, mutta pallo kimposi torjunnasta suoraan kippari Carsten Ramelowille, joka ei erehtynyt, vaan vei joukkueensa 3:1 johtoon (56’).

Loput ottelusta meni lähes täysin pelaillessa ja Schalke-kannattajien osoittaessa mieltään aneemista joukkueettaan kohtaan. Lincolnin laukausta (64’) ja Halil Altintopin puskua (75’) lukuun ottamatta Schalke ei saanut luotua minkäänlaisia vaaranpaikkoja Buttin maalille. Ottelun viimeisen puolituntisen vaarallisin tilanne lienee ollutkin Andrey Voroninin kova veto, jonka Frank Rost onnistui kuitenkin selvittämään (80’). Näin ollen Schalke poistui lopulta BayArenan kentältä 3:1 tappio niskassaan kannattajien viheltäessä voimakkaasti ja osan turvautuessa kansainvälisiin käsimerkkeihinkin.



* * * * *

Uuteen viikkoon lähdettiin melkoisen painajaismaisesta tilanteesta. UEFA-Cupista tuli aikainen lähtö ja kotoisassa liigassa häpäistiin itsensä ottamalla pataan häntäpään joukkueelta. Samalla pelattiin aneemisinta jalkapalloa sitten Hertha-pelin ja kannattajat kypsyivät omiinsa täysin stadionilla. Seuraukset olivat luonnollisesti tutut: media toitotti Schalken kriisistä, mihin tarkoitukseen vallitseva maajoukkuetauko ajoittui täydellisesti. Mirko Slomkan potkut nousivat taas aiheeksi ja vapailla markkinoilla liikkunutta Christoph Daumia alettiin sovitella Schalken luotsin paikalle. Siinä ohessa yritettiin ottaa kaikki irti surkean menneen viikon vuoksi kannattajat vallanneesta valtavasta pettymyksestä, mikä ilmeni taitavana sanojen yhdistelemisenä ja sanoman vääristelemisenä Zlatan Bajramovicin sunnuntaisen lausunnon tiimoilta. Tämä johti lopulta siihen, että bosnialaisen keskikenttäpelaajan oli selvennettävä sanomisensa seuran kotisivujen kautta.

Viikon muihin uutisiin kuuluivat Gerald Asamoahin paluu ambulanssissa Ranskasta takaisin kotiin sekä Fabian Ernstin vaivojen jatkumiset. Lisäksi Mathias Abelinkin onnistui loukata itsensä, joten maajoukkuekutsujen aiheuttaman vajauksen lisäksi myös loukkaantumiset karsivat miehistöä. Positiivisiakin uutisia löytyi, sillä Christian Panderin tiedotettiin olevan vakaasti matkalla kohti parempaa.

Samoihin aikoihin räjähti myös todellinen uutispommi talousrintamalta. Täysin puun takaa tulleen ilmoituksen mukaan venäläisestä energiajättiläisestä Gazpromista oli tulossa Schalken uusi pääsponsori. Schalken johtoportaan merkittävimpiin jäseniin kuuluvan Clemens Tönniesin aloitteesta lähteneet neuvottelut oli saatu reilun seitsemän kuukauden jälkeen viimein siihen pisteeseen, että sponsorointisopimus oli valmis. Aivan alkuperäisen suunnitelman mukaan ei välttämättä menty, sillä aluksi kontaktia oli otettu ex-liittokansleri Gerhard Schröderin johtamaan Gazpromin tytäryhtiöön.



Joka tapauksessa Schalken onnistui solmia erittäin rahakas (maksimissaan €125M reilussa viidessä vuodessa) sopimus venäläisten kanssa, joka tarjoaa seuralle jatkossa taloudellista turvaa ja vakautta. Lisäksi pelot venäläisten sekaantumisesta Schalken toimintaan tulevaa paitamainosta lukuun ottamatta osoittautuivat turhiksi, sillä tuoreen sponsorin toiveista huolimatta paikkaa seuran johtoportaasta ei hellinnyt. Lisäetuja sopimuksesta syntyi Gazpromin omistaman Pietarin Zenitin kanssa solmitun yhteistyösopimuksen muodossa, jonka mukaan oli tarkoitus järjestää muun muassa tammikuussa ystävyysottelu Gelsenkirchenissä.

Gazprom-sopimuksen ja maajoukkuepelien varjossa Schalken onnistui myös valmistautua hieman rauhallisimmissa merkeissä tuleviin koitoksiin, sillä median ja kannattajien päähuomio oli luonnollisesti kiinnittynyt hetkellisesti toisaalle. Ilman uusien takaiskujen ilmaantumista kuninkaansiniset alkoivat olla valmiita kohtaamaan alkukaudesta konttaamiseen erikoistuneen Hampurin.

* * * * *

Hamburger SV  -  FC Schalke 04 1:2 (1:1)
0:1 Halil Altintop (esityö Hamit Altintop) 16'
1:1 Trochowski (Sanogo) 30'
  Jarolim [HSV] 43'
Sanogo [HSV] erp. 49'
1:2 Bordon (Hamit Altintop) 53'
Halil Altintop Özil 70'
  Kobiashvili [Schalke] 73'
  Rafinha [Schalke] 80'
Hamit Altintop Varela 81'
Lincoln Lövenkrands 90'+2

Rost - Rafinha, Bordon, Rodriguez, Krstajic - Bajramovic - Hamit Altintop, Kobiashvili - Lincoln - Halil Altintop, Kuranyi

Päivän ”Krisen-Gipfeliin”, kriisijoukkueiden tärkeään koitokseen lähdettiin rauhallisissa merkeissä. Kummallakaan joukkueella ei ollut liiemmin haluja lähteä painamaan kohti vastustajan maalia, vaan aluksi pyrittiin vakiinnuttamaan asemat omalla kenttäpuoliskolla. Ensimmäinen vähän sävähdyttävämpi tilanne nähtiinkin vasta yhdeksän minuutin jälkeen, kun erotuomari Felix Brych pysäytti Kevin Kuranyin matkan väärään paitsiotuomioon.

Ottelu sai kuitenkin uutta vauhtia hiukan onnekkaalla tavallakin. Jollain edelleenkin käsittämättömällä tavalla Hampurin kesän hankintoihin kuulunut toppari Joris Mathijsen onnistui toimittamaan pallon käytännössä suoraan Halil Altintopin haltuun. Saksanturkkilainen ei kauaa epäröinyt, vaan pelasi ensimmäisen vastaan tulleen vastustajan nopeasti ulos tilanteesta ja ampui pallon ohi Sascha Kirschsteinin, vieden Schalken vierasjohtoon kuudennellatoista minuutilla.

Avausmaalia seuranneina minuutteina peli alkoi käydä erittäin fyysiseksi. Hampurin puolelta alkoi samalla näkyä kolmentoista voitottoman ottelun putken aiheuttamaa turhautumista, jonka ruumiillisti etenkin hollantilainen keskikenttäpelaaja Nigel de Jong, joka olisi ansainnut kahdesta turhan rajusta taklauksestaan kaksi varoitusta yhden sijaan (21’, 23’).

de Jongin rappausten ohella pelissä nähtiin myös pallon lipuvan toisen kerran maaliin, mutta avaustavan erotuomarin lippu oli noussut paitsion merkiksi ennen Hampurin Ljubojan osumaa (22’). Toisessa päässä vuorostaan Kirschstein sai venyä maalillaan parhaimpaansa Marcelo Bordonin kokeiltua kanuunaansa vapaapotkusta (24’).

Lyhyen erittäin intensiivisen jakson jälkeen pelin tempo hieman tasaantui, kunnes puolen tunnin pelin jälkeen myös isäntäjoukkue sai hyväksytysti maalihanat auki. Kärkimies Boubacar Sanogo lähetti maajoukkuepelaajaksi nousseen Piotr Trochowskin juoksupallon perään ja nuorukainen peittosi kamppailussa pallosta Schalke-kippari Bordonin, päästen vetopaikkaan. Trochowskin veto otti vielä matkalla kimmokkeen Schalke-pelaajasta ennen painumistaan verkkoihin ohi Frank Rostin.

Hampurin tasoitusosuman jälkeen Schalke taantui edellisen pelin jälkeen, joskaan ei yhtä merkittävästi. Pelistä katosi kuitenkin pidemmän päälle vauhti ja meno lähes tyystin. Esille nousivat siinä lomassa lähinnä molemmilla puolilla nähdyt kovat otteet. Etenkin isäntäjoukkueen pelaajat kunnostautuivat tällä saralla, mikä johti lopulta kokeneen tsekkipeluri David Jarolimin nopeaan tahtiin hankkimiin kahteen keltaiseen ja sitä kautta seuranneeseen ulosajoon (40’, 43’). Myös joukkuetoveri de Jong teki parhaansa seuratakseen tsekin esimerkkiä, mutta Brych antoi armon käydä oikeudesta ja hollantilainen pysyi kentällä aina taukovihellykseen asti.

Heti toisen puoliajan alkuun Schalkella meinasi taas käydä kylmät. Mladen Krstajic otti omalla rangaistusalueella turhan voimakkaasti Hampurin Juan Pablo Sorinia, joka heittäytyi pitkäkseen. Tuomari Brych osoitti valkoista läikkää yhdessätoista metrissä ja kärkimies Sanogo asettui pallon taakse. Norsunluurannikkolainen ei kuitenkaan ollut valmistautunut osumaan enää viidettä kertaa Bundesligassa, vaan ampui heppoisen vetonsa päin oikeaan kulmaan aavistanutta Frank Rostia (49’).

Schalken kapteeni Bordon näytti saavan valtavan annoksen uutta virtaa vastustajan epäonnistuttua karkeasti oman mahdollisuutensa kohdalla. Brassitoppari päätti ottaa pelin hetkeksi haltuunsa ja tekikin näin vakuuttavalla tavalla. Ensin mies avasi Schalken hyökkäyksen alhaalta ja parilla syötöllä pallo toimitettiin nopeasti Kevin Kuranyin kautta Hamit Altintopille, joka keskitti suoraan maalille. Siellä palloon ehti ensimmäisenä läpi kentän rynnännyt Bordon, joka nousi muita korkeammalle ja puski pallon voimalla maaliin (53’). Kapteenismies näytti maalissa todellisia johtajan eleitä.

Ottelun loppuminuuteille asti peli kulki Hampurin tuskaillessa oman tekemisensä kanssa. Pohjoissaksalaiset eivät saaneet millään juonesta kiinni, vaan homma tyssäsi jatkuvasti helpon tehtävän edessä olleisiin kuninkaansinisiin. Schalke omalta osaltaan taas ei enää jaksanut pistää parastaan peliin ja harvat tilanteet kariutuivat Halil Altintopin heikkoon viimeistely-yritykseen (59’) sekä väärään paitsiotuomioon Kevin Kuranyita vastaan (72’).

Varsinaisen peliajan viimeisellä minuutilla kentälle vaihdetulla Gustavo Varelalla oli mahdollisuus ratkaista peli lopullisesti, mutta uruguaylainen ei onnistunut läpiajossaan Kirschsteinin edessä. Näinpä Hampurille tarjoutui vielä yksi mahdollisuus napata piste ottelusta, mutta toisessa päässä Frank Rostin huippupelastus esti Piotr Trochowskin laadukasta vapaapotkua painumasta maaliin (90’+2), minkä myötä peli päättyi vierailijoiden ensimmäiseen vierasvoittoon sitten Aachen-pelin.

Paluu voittokantaan hetken tauon jälkeen oli suuri helpotus. Silti otteisiin ei voinut olla järin tyytyväinen, sillä peli ei kulkenut oikeastaan missään vaiheessa uomissaan. Onnekas avausmaali, Rostin pilkkutorjunta sekä kapteeni Bordonin väkivahva yksilösuoritus kuitenkin riittivät vaisua ja ilman ykkösmies van der Vaartia pelannutta Hampuria vastaan. Kovin harmissaan ei silti voinut olla, sillä kolme pistettä on aina kolme pistettä ja Hampurilta napatun täyden pistepotin myötä Schalke jatkoi edelleen tasapisteissä (!) sarjakärjen kanssa.



* * * * *

Voitokkaan ottelun jälkeen tilanteen saattoi todeta rauhoittuneen entisestään Gelsenkirchenissä. Tähän mielikuvaan vaikutti muun muassa Slomkan raportti siitä, että pelaajat olivat ottaneet positiivisin mielin vastaan kannattajaryhmien Hampuri-pelin alla kirjoittaman ja joukkueelle osoitetun tuki- ja kannustuskirjeen.

Uudella viikolla huomiota pystyttiin myös keskittämään rauhoittuneiden olosuhteiden takia olennaiseen. Perinteisessä kannattajien ja seuran toimihenkilöiden välisessä tapaamisessa keskusteltiin hyvässä hengessä uudesta sponsorisopimuksesta ja suurin osa antoi hyväksyntänsä tälle. Lisäksi samaisessa tapahtumassa kuultiin rohkeita sanoja erään nuoren pelaajan suusta, joita ei ehkä osattu pitää oikealla tavalla arvossa vielä tuossa vaiheessa…

Muuten viikolla kuunneltiin lähinnä uutisia pelaajien terveystilanteista, mitkä vaihtelivat melko tiheään normaalista heikompaan ja takaisin. Kaikkein positiivisimmat uutiset koskivat Christian Panderia, joka veti ensimmäiset joukkueharjoituksensa pitkään, pitkään aikaan läpi alkuviikosta. Vastapainoksi Fabian Ernstin vaivojen paljastettiin olevan sitkeämpää laatua ja miehen ilmoitettiin olevan sivussa vielä pitempään.

Aivan viime metreillä ennen ottelua taivaalle kuitenkin kertyi lisää mustia pilviä, kun Schalken koko brasilialaiskatraan pelaamisen kerrottiin olevan epävarmaa tulevaan Hannover-peliin. Lopulta kuitenkin sivussa oli ainoastaan kapteeni Bordon, mikä sinällään oli jo suuri menetys. Korvaajia tosin löytyi, mutta valmentaja Slomkan ratkaisu – nuori Tim Hoogland – pääsi kieltämättä yllättämään hieman. Muuten kokoonpanossa ei ollut muutoksia Hampurissa esiintyneeseen miehistöön verrattuna.

* * * * *

FC Schalke 04  -  Hannover 96 2:1 (2:0)
1:0 Bajramovic 18'
2:0 Kobiashvili (Lincoln) 27'
  Bajramovic [Schalke] 36'
2:1 Rosenthal (Hashemian) 52'
Kuranyi Lövenkrands 72'
Hamit Altintop Varela 84'
  Lincoln [Schalke] 89'
Halil Altintop Boenisch 90'
  Rodriguez [Schalke] 90'+2

Rost - Rafinha, Hoogland, Rodriguez, Krstajic - Bajramovic - Hamit Altintop, Kobiashvili - Lincoln - Halil Altintop, Kuranyi

Valmentajakaverusten Slomkan ja Heckingin joukkueiden toinen kohtaaminen kuluvalla kaudella – Heckinghän oli vaihtanut kolmannen kierroksen jälkeen Aachenista kotikaupunkiinsa – lähti käyntiin hyvin rauhallisissa merkeissä. Ottelun hallinnan otti käsiinsä jo hyvissä ajoin Schalke, mutta maalintekotilanteita kumpikaan osapuoli ei onnistunut rakentamaan pitkään aikaan. Kevin Kuranyin kauempaa lähtenyttä vetoa (11’) lukuun ottamatta ottelu ei tarjonnut juuri nähtävää ennen kuin peliä oli yli vartti takana. Lincolnin epäonnistunut vapaapotku päätyi lopulta onnekkaasti Zlatan Bajramovicille rangaistusalueen vasemmalle reunalle, jossa bosnialaisella oli edessään ainoastaan yksi vastustaja muuten vapaalla matkalla kohti maalia. Taidokas harhautus, tyhjät pois ja pallo varmasti ulkosyrjällä etukulmasta ohi hölmistyneen Robert Enken ja Schalkereilla oli aihetta riemuun (18’).

Hannover ei juuri reagoinut Schalken avausmaaliin, joten ottelu jatkoi seuraavienkin minuuttien ajan kuninkaansinisten hallinnassa. Isäntien jatkuvat yritykset toisen maalin eteen palkittiin lopulta erittäin kauniin kuvion päätteeksi. Schalken sivurajasta pallo toimitettiin Kuranyille, joka nosti pallon kantapäällään Lincolnille. Brassitaituri toisti tämän tempun nostamalla pallon puolustajien yli eteen juosseelle Levan Kobiashvilille, joka ei epäröinyt, vaan viimeisteli varmasti Schalken iltapäivän toisen maalin (27’).

Turvallisen tuntuisessa johtoasemassa Schalke alkoi vetää vauhtia pois pelistään ja tyytyi hallitsemaan palloa kaikessa rauhassa aina puoliaikavihellykseen asti. Löysäily alkoi vaikuttaa virheeltä heti toisen puoliajan alussa. Reilun seitsemän minuutin pelin jälkeen debyyttiään avauskokoonpanossa pelannut 21-vuotias Jan Rosenthal sai pallon rangaistusalueen rajalla, otti pallon rinnalla haltuun ja täräytti pelivälineen suoraan ilmasta Schalke-maalin kattoon. Kovin paljoa komeampaa avausmaalia liigassa tuskin olisi osannut toivoa.

Loppu pelistä oli rehellisesti sanottuna erittäin tapahtumaköyhää peliä. Hannover yritti löysähkösti murtautua läpi Schalken puolustuksen, mutta ainoa merkittävä tilanne nähtiin silti toisessa päässä. Kevin Kuranyi pääsi lyhyen kulman jälkeen yrittämään loistavasta keskityksestä maalintekoa, mutta pusku suuntautui läheltä karkeasti ohi maalin (62’). Niinpä lopullinen ratkaisu ottelulla saatiin vasta erotuomari Fleischerin viheltäessä pilliinsä toisen lisäaikaminuutin päätteeksi.

Kauden neljännestä kotipelistä Bundesligassa jäi varsin hyvä maku suuhun. Ensimmäisen puoliajan ensimmäinen puoli tuntia oli erittäin mallikasta peliä ja molemmat maalit olivat todella kauniita. Toki vastustaja oli varsin aneeminen, joten sen kummoisemman testin alle kuninkaansiniset eivät joutuneet missään vaiheessa. Voiton ohella päivän positiivisiin asioihin oli laskettava nuoren Tim Hooglandin hyvät otteet. Seuran oma kasvatti osoitti olevansa käyttökelpoinen tuuraaja mahdollisten poissaolojen paikkailijana tulevaisuudessakin. Sydäntä lämmitti myös Schalke kova viimeistelyprosentti, molemmat maalia kohti suuntautuneet vedot menivät sisään. Niin kävi toki Hannoverinkin kohdalla. Kaiken kaikkiaan siis mukava iltapäiväpuhde ja samalla oli mukava katsella muuttunutta sarjatilannetta, kun paikka tasapisteissä sarjakärjen kanssa varmistui Bayernin ottaessa pataan Weserstadionilla ja naapuriseurojen nyhjätessä tasapelin Signal Iduna Parkilla.



* * * * *

Lauantain jälkeen tie vei nopeasti kohti seuraavaa koitosta, joka odotti Pokalin puolella Kölnissä. Pienen kriisin kanssa painineen Kölnin kohtaamisen alla ainoa merkittävä uutinen oli kapteeni Bordonin toipuminen ajoissa Domstadtin matkaa varten.

* * * * *

1. FC Köln  -  FC Schalke 04 2:2 (2:0), 4:2 n.V.
  Rafinha [Schalke] 30'
1:0 Rodriguez om. 34'
2:0 Novakovic (Mitreski) 36'
  Rodriguez [Schalke] 37'
Kuranyi Lövenkrands 46'
2:1 Lövenkrands (Bajramovic) 55'
  Bajramovic [Schalke] 69'
2:2 Rodriguez (Lincoln) 75'
  Lincoln [Schalke] 78'
  Hamit Altintop [Schalke] 89'
Bordon Hoogland 95'
3:2 Broich (Cabanas) 98'
Rafinha Özil 106'
4:2 Chihi (Broich) 111'
Lagerblom pelasi 120min

Rost - Rafinha, Bordon, Rodriguez, Krstajic - Bajramovic - Hamit Altintop, Kobiashvili - Lincoln - Halil Altintop, Kuranyi

Molemmat osapuolet lähtivät heti alusta asti antaumuksella peliin. Kovassa vauhdissa pelinrakentelusta ei sen kummempaa syntynyt, ja ensimmäiset yritykset molemmilta nähtiin kaukolaukausten muodossa. Pekka Lagerblomin (3’) ja Hamit Altintopin (6’) vedot eivät kuitenkaan olleet riittävän tasokkaita ohittamaan vastustajan maalivahtia.

Ottelu jatkui vauhdikkaan alun myötä tiukkana keskikentän kamppailuna. Isäntäjoukkue oli ehkä hienokseltaan niskan päällä, mutta vaarallisiin tilanteisiin kilipukkien hienokainen hallinta ei johtanut. Sen sijaan toisessa päässä päästiin lopulta juhlimaan maalia Kevin Kuranyin iskettyä pallon verkkoihin. Maali jäi kuitenkin hyväksymättä pianistituomari Herbert Fandelin tuomittua tilanteen totuutta vastaamattomasti paitsioksi (19’).

Peli jatkui alun tapaan tasaisissa merkeissä, eikä kumpikaan kyennyt löytämään aukkoja toisen puolustuksesta. Lopulta isäntäjoukkue iski kuin tyhjästä kahdesti sarjaporrasta ylempänä pelaavaa vastustajaansa vastaan. Kobiashvilin pallonmenetyksen jälkeen Schalke-puolustajat eivät kyenneet saamaan palloa takaisin kilipukkien Salvatore Gambinolta, joka pääsi lopulta keskittämään. Sen sijaan, että palloon olisi päässyt tässä vaiheessa väliin oma mies, ehti siihen ensimmäisenä Schalken uruguaylaistoppari Dario Rodriguez, joka ohjasi pelivälineen omaan maaliin (34’).

Ainoastaan hetkeä myöhemmin maalivahti Frank Rostin takana soi toistamiseen. Kölniläisten purkupalloon omalta alueelta ehti ensimmäisenä kärkimies Milivoje Novakovic, joka käytti hyväkseen Schalke-pakkien seisoskelun ja upotti pallon helposti ohi Rostin (36’).

Isäntien toisen maalin myötä ensimmäisen puoliajan mainitsemisen arvoiset tilanteet oli nähty ja tauolle siirryttiin Kölnin yllättävässä 2:0 johdossa.

Toiselle puoliajalle valmentaja Mirko Slomka joutui suorittamaan vaihdon, kun jo ensimmäisen puoliajan puolella päästään verta vuotanut Kevin Kuranyi täytyi ottaa vaihtoon. Saksalaisen korvasi juuttikärki Peter Lövenkrands.

Toiselle jaksolle molemmat joukkueet lähtivät samalla tavalla vauhdikkaasti kuin ensimmäisellekin. Niin isäntä kuin vierailijakin sai luotua heti alkajaisiksi itselleen paikkoja, joista tavoitella lisäosumia, mutta Zlatan Bajramovicin veto painui ohi (47’) ja Kölnin kokenut Matthias Scherz hukkasi oman avopaikkansa (49’). Reilua viittä minuuttia myöhemmin ottelussa nähtiin kuitenkin jälleen osuma, tällä kertaa Schalken toimesta. Bajramovicin loistavasta läpisyötöstä vaihdosta kentälle tulleella Lövenkrandsilla oli helppo työ viimeistellä ensimmäinen osumansa uudelle seuralle virallisessa pelissä (55’).

Kuninkaansinisten kavennusmaalin alustanut Bajramovic oli myös tapahtumien ytimessä reilua varttia myöhemmin. Hampurilaissyntyisen keskikenttämiehen veri kuohahti kölniläispelaajan kovan taklauksen johdosta sen verran, että tämä syyllistyi kostotoimenpiteisiin. Erotuomari Fandelilla ei ollut muutama mahdollisuutta kuin nostaa punainen kortti esille.

Bosnialaisen ulosajo ei saanut kuitenkaan vierailijoita tolaltaan, vaan kuusi minuuttia tästä Schalke iski seuraavan kerran. Lincolnin vapaapotku tavoitti korkeimmalla ilmassa heiluneen Dario Rodriguezin pään ja uruguaylainen viimeisteli illan toisen osumansa, vaihteen vuoksi oikeaan päähän kenttää.

Schalken taisteltua itsensä kahden maalin takaa tasoihin alkoivat tunteet kuumeta entisestään. Rajun taistelun keskellä Kölnin Gambino hukkasi ratkaisupaikkansa yhdeksän minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua. Minuuttia myöhemmin elettiin taas ratkaisun hetkiä, kun vapaapotkun jälkitilanne muuttui nokkapokaksi Schalken maalilla. Kokeneella maalivahti Rostilla paloivat käämit Kölnin kapteeni Ricardo Cabanasin ja mies syyllistyi Bajramovicin tavoin punakortin arvoisiin otteisiin, mikä jäi kuitenkin tuomari Fandelilta huomaamatta. Tämän jälkeen varsinainen peliaika vietiin loppuun saakka ilman merkittäviä tapahtumia, mikä tarkoitti luonnollisesti jatkoaikaa.

Jatkoaika alkoi Schalken kannalta lupaavasti, kun sekä Dario Rodriguez että Halil Altintop pääsivät kokeilemaan onneaan kulmapotkun jälkitilanteesta (92’). Kummankaan ei kuitenkaan onnistunut toimittamaa palloa verkkoihin, joten ratkaisu siirtyi myöhemmälle ajalle.

Esitahdit ratkaisulle löi Schalken brassikapteeni Bordon. Kölnin kollegan Cabanasin hiuksenhienosti ohi maalin sujahtaneen vedon jälkeen flunssan jäljiltä heikentynyt kapteenismies joutui tulemaan vaihtoon (95’). Ainoastaan reilut kaksi minuuttia myöhemmin Köln käytti hyväksi Schalken puolustuslinjan heikkenemisen. Kapteeni Cabanaksen esityöstä Thomas Broich pääsi tälläämään kolmen tielle kiirehtivän Schalke-pelaajan edestä pallon maaliin.

Ainoastaan minuuttia myöhemmin Kölnin suomalaispeluri Lagerblomilla oli tilaisuus ratkaista ottelu lopullisesti, mutta miehen veto kilpistyi maaliviivalla Dario Rodrigueziin. Lagerblomin epäonnistumisesta ei kuitenkaan ollut vakavampia seurauksia isäntäjoukkueelle, sillä jatkoajan toisella puoliskolla nuori lupaus Adil Chihi sinetöi maalintekijä Broichin esityöstä loppulukemat 4:2.



* * * * *

Erittäin vauhdikkaan ja tapahtumarikkaan pelin jälkeen Schalke sai todeta olevansa ulkona toisestakin cup-kilpailusta ainoastaan kahden pelin jälkeen. Sarjatasoa alempana pelaavalle vastustajalle kärsitty tappio oli omiaan tuomaan takaisin kriisiuutiset. Lisäpontta tälle antoi se tosiasia, että Köln oli ollut ottelussa lopulta selkeästi parempi joukkue, eikä Schalkella ollut sen kummempia mahdollisuuksia enää punnertaa voittoon asti tasapeliksi kirityn tappioaseman jälkeen.

Kuin pahentaakseen tilannetta Lincoln ilmoittautui seuraavana päivänä harjoituksiin loukkaantuneena. Pikaisen diagnoosin jälkeen brassitaiturin tiedotettiin olevan sivussa ainakin kahden viikon ajan, mikä tarkoitti kovakuntoista Stuttgartia vastaan käytävän ottelun jäämistä väliin. Brassin lisäksi myös Dario Rodriguez sekä Levan Kobiashvili palasivat Kölnin reissulta loukkaantuneina, ja Kevin Kuranyin tiedotettiin olevan henkisesti maissa, joten Schalken tilanne näytti kaikkea muuta kuin valoisalta.

Loukkaantuneista pelaajista saatiin lopulta Dario Rodriguez parsittua kokoon, joten puolustuslinjan kohdalla ei ollut syytä suuriin muutoksiin. Keskikentällä sen sijaan jouduttiin tekemään kompromisseja kahden avauskokoonpanon miehen puuttuessa. Niinpä nuori Sebastian Boenisch oli ensi kertaa avauksessa sitten edellisen kevään Espanyol-pelin. Toisen vapaana olleen paikan keskikentältä nappasi Gustavo Varela, Kevin Kuranyi puolestaan siirrettiin Peter Lövenkrandsin edestä vaihtopenkille.

* * * * *

VfB Stuttgart  -  FC Schalke 04 3:0 (1:0)
1:0 Khedira (esityö da Silva) 32'
  Boenisch [Schalke] 42'
2:0 Khedira (Pardo) 46'
  Halil Altintop [Schalke] 55'
Boenisch Kuranyi 59'
Halil Altintop Baumjohann 65'
  Bordon [Schalke] 70'
3:0 Tasci (Boka) 75'
  Varela [Schalke] 79'
  Bajramovic [Schalke] 79'

Rost - Rafinha, Bordon, Rodriguez, Krstajic - Hamit Altintop, Bajramovic - Varela, Boenisch - Halil Altintop, Lövenkrands

Schalke aloitti ottelun toivotulla tavalla vauhdikkaasti ja otti pelin haltuunsa, kuten monesti aiemminkin. Pelin kulkiessa syntyivät myös ensimmäiset tilanteet: Hamit Altintopin veto suuntasi kimmokkeen kautta niukasti yli Stuttgartin maalin (4’) ja Sebastian Boenischin itselleen taitavasti luomasta vetopaikasta lähtenyt loistolaukaus pakotti Timo Hildebrandin venymään parhaimpaansa selvittääkseen tilanteen vaivoin kulmaksi (11’).

Schalken vahvan alun jälkeen isäntä Stuttgart pääsi vähitellen entistä paremmin peliin mukaan ja puntit alkoivat tasoittua. Stuttgartilaiset olivat lähellä mennä johtoon reilun 27 minuutin pelin jälkeen, kun brassikärki Cacau pääsi kokeilemaan Rostin torjunnan kautta saamastaan paikasta. Schalken serbitoppari Mladen Krstajicin onnistui kuitenkin pelastaa pallo maaliviivalta.

Muutamaa minuuttia edellisestä Gottlieb-Daimler-Stadionilla juhlittiin isäntien avausmaalia. Schalkeenkin yhdistetty nuori saksalaislupaus Sami Khedira sai pallon onnekkaasti eteensä reilussa parissakymmenessä metrissä. Nuorukainen reagoi nopeasti ja ampui suoraan ilmasta kohti Schalke-maalin vasenta alanurkkaa (32’). Frank Rost oli melkoisen puskista tulleen vedon edessä täysin voimaton.

Tällä kertaa Schalke ei lamaantunut heti maalin jälkeen, vaan ehti luoda nopeasti tilanteen toisessa päässä. Sebastian Boenischin esityöstä Zlatan Bajramovic pääsi laukomaan kymmenestä metristä, mutta maalin sijasta pallo löysi tiensä juoksuradoille lenneltyään yli poikkihirren (34’). Tappioasemassa ja tasoitusmahdollisuutensa hukanneena Schalke luovutti lopulta pelin Stuttgartin käsiin, jonka ei kuitenkaan onnistunut luoda kuin yksi hyvä maalintekopaikka. Nuorisotähtien Roberto Hilbertin ja Mario Gomezin juonima tilanne päättyi kuitenkin jälkimmäisen epäonnistuneeseen puskuun, eikä tämä täten pystynyt toistaiseksi jatkamaan seitsemän ottelun mittaista maaliputkeaan (45’).

Toisen puoliajan alku vahvisti mielikuvaa päivän pelistä surullisen Leverkusen-ottelun toisintona. Ainoastaan 24 sekunnin pelin jälkeen tilanne oli vaihtunut isäntien 2:0 johdoksi. Surullisinta oli tapa, jolla maali syntyi. Schalken pelaajat toimittivat itse pallon omasta aloituksestaan lähes suorana sivurajan yli, jonka tuntumassa pallo tuli heiton jälkeen Arthur Bokalle. Tämä koikkelehti neljän puolustajan ohitse, sai syötettyä viidennen edestä ja lopulta pallo tuli meksikolaiselle Pavel Pardolle. Kokenut kettu näki Schalken puolustuslinjan olevan liikkumassa eteenpäin ja chippasi pallon näiden taakse, jonne tyhjään tilaan kiirehti ensimmäisenä Sami Khedira. Yksi kosketus ja nuorukainen oli viimeistellyt päivän – ja koko uransa – toisen maalin.

Shokkialun jälkeen Schalke jatkoi peliä hyvin vaisuna. Tilanteita ei saatu rakennettua ja paras paikka nähtiinkin erikoistilanteesta kapteeni Bordonin täräytettyä kaukaa vapaapotkusta. Hildebrand joutui torjumaan pallon eteensä, mutta ehti siihen kuitenkin ensimmäisenä (53’). Minuuttia myöhemmin myös epäonni puuttui peliin vierailijoiden osalta, sillä erotuomari Wolfgang Stark jätti viheltämättä selkeän pilkun, kun ranskalaistoppari Matthieu Delpierre kaatoi Gustavo Varelan rangaistusalueella.

Viimeistään tässä vaiheessa Schalken pelaajilta alkoi kasetti hajota ja ensimmäisenä tämä antoi ilmi Halil Altintop, joka ryntäsi tuuppimaan vastustajia sivurajalla tapahtuneen rikkeen jälkitilanteessa varoituksen arvoisesti (55’). Tässä vaiheessa myös koko ottelu alkoi hajota käsiin ja Hildebrandin torjumaan Kuranyin yritystä lukuun ottamatta peli oli lähinnä rikkomista, kortteja sekä maassakieriskelyä. Vartti ennen pelin loppua Stuttgart vielä kaunisteli numeroita, kun komean yhdistelmän päätteeksi nuori Serdar Tasci iski pallon Arthur Bokan keskityksestä haluttoman oloisen Frank Rostin jalkojen välistä. Lopussa Stuttgart-vahti Hildebrand piti huolen siitä, että numerot säilyivät koskemattomina loppuun asti torjumalla loistavasti Peter Lövenkrandsin vedon (82’).

Parempaa tulosta Stuttgartista tuskin osasi odottaa. Nyt oli saatu kutsuttua media näyttävällä tavalla haaskalle ja eihän tällaisia mahdollisuuksia voinut jättää käyttämättä. Kannattajakunnankin keskuudessa alkoi kuppi läikkyä vähitellen ja Slomkan eroa huutelevien määrä kasvoi entisestään. Huhumylly Christoph Daumin ympärillä voimistui entisestään ja osa gelsenkircheniläisistä oli jo valmiita käynnistämään auton hakeakseen ex-kokkelinokan kaupunkiin. Taivaanrantaan alkoivat ilmestyä pirut täällä Suomenkin puolella.

[Dieter Bohlen]

MARRASKUU

Vaikeassa tilanteessa Gelsenkirchenissä nähtiin merkittäviä asioita ja tehtiin tärkeitä päätöksiä ennen edessä siintänyttä peliä Bayernia vastaan. Eteläsaksalaisia vastaan käytäviä otteluita suurempia pelejä ei Saksasta löydykään kuin yksi, joten katseet suunnattiin luonnollisesti tulevalle sunnuntaille. Siis samalle viikonpäivälle, jona Schalke oli siihen mennessä hävinnyt kaikki kolme sarjapeliään. Ei kovinkaan rohkaiseva enne, mutta medialta piilossa seuran piirissä tiedettiin mitä tehdä kurssin kääntämiseksi. Tärkein tieto oli Mirko Slomkan jatko valmentajana, mistä käy kiittäminen manageri Müllerin lujaa uskoa miehen kykyihin sekä edelleen edullista sarjatilannetta (kolmas sija).

Muuten viikolla nousivat alussa esille huolestuttavampia uutisia. Jo valmiiksi vaikeassa loukkaantumistilanteessa kaikkien kolmen vakiotopparin kerrottiin joutuneen sivuun harjoituksista erinäisistä syistä. Perjantaihin mennessä kuitenkin hyvät uutiset täyttivät Schalke-valtakunnan. Marcelo Bordonin kerrottiin tulleen kolmannen kerran isäksi, Dario Rodriguez ja Mladen Krstajic olivat taas menossa mukana ja – tärkeintä kaikesta – Christian Panderin ilmoitettiin palaavan pelikentille yhdeksäntoista (!) kuukauden tauon jälkeen! Samalla kaikilta piilossa joukkueen pelaajat tekivät tärkeän päätöksen. Johtuen joukkueen sisäisiä asioita koskevien tietojen vuodosta median pariin päätettiin ryhtyä täydelliseen mediaboikottiin. Haastattelut, kommentointi ja kaikki muu kiellettiin pelaajien omasta aloitteesta tilanteen rauhoittamiseksi sekä villiintyneen median hillitsemiseksi.

Myös kannattajat tekivät samoihin aikoihin merkittävän päätöksen. Kuninkaansinisten kannattajayhdistykset sopivat tapaamisessaan järjestävänsä Bayern-ottelun alkupuolella vaikuttavan tempauksen, jolla oli tarkoitus ottaa kantaa kauden alkupuolen esityksiin. Osapuolet sopivat yhdessä vaikenevansa sunnuntaisen ottelun ensimmäiset 19 minuuttia ja 04 sekuntia. Tempauksen sanoma oli selkeä: haluttomien, intohimottomien sekä velttojen esitysten oli lakattava ja tilalle oli tuotava perinteistä Ruhrpottromantikin kuvaa vastaava kuninkaansininen joukkue. Taistelua, antaumusta, tahtoa, intohimoa, tunnetta! Sarjasijoituksella ei väliä, kunhan nämä asiat näkyvät joukkueen otteissa.

* * * * *

FC Schalke 04  -  Bayern München 2:2 (2:1)
  Bordon [Schalke] 7'
1:0 Lövenkrands (esityö Varela) 13'
2:0 Kobiashvili (Lövenkrands) 20'
2:1 Ottl 45'
2:2 Makaay (Ottl) 52'
Bordon Hoogland 59'
Rodriguez Pander 72'
Varela Hamit Altintop 78'

Neuer - Rafinha, Bordon, Krstajic, Rodriguez - Varela, Bajramovic, Kobiashvili - Halil Altintop, Kuranyi, Lövenkrands

Jahka seuran oma laulu, ”Blau Und Weiß Wie Lieb Ich Dich”, oli saatu laulettua, sai loppuunmyyty Arena AufSchalke ihmetellä hiljaisuuden vallitessa erästä merkitykseltään valtavaa muutosta. Joukkueen johtohahmoihin lukeutunut Frank Rost ei nimittäin enää seissyt Schalken maalilla, vaan veräjää vartioi 20-vuotias Manuel Neuer, joka oli vasta debytoinut ammattilaistasolla kauden alussa. Neuerin peluuttamisen lisäksi valmentaja Slomka oli vaihtanut pelisysteemin takaisin suosimaansa 4-3-3:en.

Ottelu pyörähti käyntiin Bayern-kannattajien nauttiessa harvinaislaatuisesta tilaisuudesta saada äänensä kuuluviin jalkapallostadionilla. Varsinaista syytä mihinkään juhlimiseen eteläsaksalaisilla ei kuitenkaan ollut, sillä peli oli hyvin pitkälti täysin Schalken kontrollissa. Myös ensimmäinen tilanne kuului isännille: Dario Rodriguez keskitti laidaltaan ja Kevin Kuranyi nousi korkeimmalle. Pusku ei onnistunut optimaalisesti, joten hyvästä paikasta huolimatta videokuutio näytti edelleen maalitonta tasatilannetta (7’).

Isännät jatkoivat ottelua painostaen jatkuvasti. Reilun vartin kohdalla työnteko palkittiin. Gustavo Varela sai pallon oikealla laidalla, harhautti Lahmin ja juoksi tämän ohi. Bayern-puolustaja kiri rinnalle, jolloin Varela veti jarrut lukkoon ja pelasi kantapääkikalla Lahmin ulos tilanteesta. Täysin vapaana uruguaylainen syötti pallon maalille, jossa Peter Lövenkrands ehti väliin ensimmäisenä ja ohjasi pelivälineen ohi Oliver Kahnin (13’). Ottelun avausmaalia Arena tervehti hiljaisuudella – kannattajien itsehillintä piti.

Näytönhaluiset isännät jatkoivat johtomaalin jälkeenkin ankarasti painostaen. Paineen alla näkyi myös ensimmäisiä hermostumisen merkkejä vierailijoissa ja hollantilaispeluri Mark van Bommel ilmoittikin itsensä ulosajokelpoiseksi päivän ottelussa, napaten turhan keltaisen (18’).

Vähitellen myös yleisöstä alkoi kuulua ääntä. Pelikellon ollessa minuutin päässä h-hetkestä alkoi Nordkurven seisomakatsomosta kuulua rytmikästä taputusta. Vähitellen se levisi ympäri Arena AufSchalkea ja ihmiset alkoivat nousta muuallakin seisomaan. Pelikello lähestyi hetki hetkeltä Schalken perustamisvuoden lukuja ja ääni alkoi voimistua.

Lopulta se odotettu hetki alkoi olla sekuntien päässä Schalken rakennellessa hyökkäystään. 19:02. Krstajic syöttää pallon eteenpäin. 19:04, Arena repeää liitoksistaan. Pallo Lövenkrandsilla. 19:07 Levan Kobiashvilin veto painuu vastustamattomasti maalin yläkulmaan ja Arena keikahtaa totaalisesti ympäri puhtaasta riemusta. 19:08. Tällaista tietää näkevänsä ja kokevansa vain Schalken parissa.

Toisen maalin jälkeen tunnelma oli luonnollisesti katossa ja reilut 62 000 katsojaa vieraskannattajat pois lukien pistivät meteliä ilmoille ensimmäisten 19:04 minuutinkin edestä. Peli itsessään ei tarjonnut reiluun kymmeneen minuuttiin mitään varsinaista nähtävää, kunnes ihmeellisen hässäkän päätteeksi Oliver Kahn joutui siivoamaan pallon maaliviivalta (29’).

Viisi minuuttia myöhemmin hollantilaiskaksikko Makaay – van Bommel juoni toisessa päässä maalipaikan, mutta avustavan lippu oli noussut ajoissa ylhäälle ja Neuerin maali säilyi puhtaana. Puoliajan viimeisellä minuutilla asianlaita kuitenkin muuttui, kun nuori ja kokematon maalivahti nyrkkeili Willy Sagnolin vapaapotkun suoraan Andreas Ottlin jalkoihin. Keskikenttämiehellä oli helppo työ siirtää pallo kahdestatoista metristä maaliin.

Toiselle puoliajalle vierailija Bayern tuli selkeästi pirteämpänä ja onnistui nopeasti kääntämään pelin jälleen täysin avoimeksi. Maalintekijä Ottlin syötöstä Roy Makaay pääsi harhauttamaan Mladen Krstajicin ja siirtämään pelivälineen rangaistusalueen tuntumasta ohi Neuerin (52’).

Tasoitusmaalin jälkeen ottelun hallinta siirtyi Bayernille ja tilanne alkoi vaikuttaa vaikealta Schalken kannalta. Erityisesti tunnin kohdalla, kun kapteeni Bordon joutui jättämään kentän loukkaantumisen vuoksi ja tilalle juoksi kokematon Tim Hoogland. Vierailijoita ei kuitenkaan tuntunut kiinnostavan enää pelaaminen voitosta ja kuninkaansinisten parhaat paukut oli käytetty valtavan ensimmäisen puolikkaan aikana. Niinpä loppu lasketeltiin päätösvihellykseen asti ilman varsinaisia maalintekotilanteita, eivätkä maalivahdit joutuneet käytännössä kertaakaan puuttumaan otteluun. Niinpä ottelun loppupuolen merkittävimmäksi tapahtumaksi nousi ylivoimaisesti 72. minuutilla suoritettu vaihto, jonka myötä Christian Panderin kauan odotettu paluu näki päivänvalon.

Illalla pelin jo loputtua pääkoppa oli yhtä tunteiden sekamelskaa. Ottelun alkupuoli oli jotain täysin uskomatonta, tuollaista ei yksinkertaisesti pääse kokemaan jalkapallon parissa kuin hyvin harvoin, jos lainkaan. Pelaajat olivat täyttäneet kaikki odotukset ensimmäisellä puoliajalla ja vaikka koneesta loppui polttoaine toisella puoliajalla, saattoi esitykseen olla erittäin tyytyväinen. Mieltä piristi valtavasti myös Christian Panderin paluu, joka oli tuonut sen tarvittavan viimeisen energialatauksen lopussa, jotta homma saatiin kunnialla päätökseensä asti. Menetetty voittokaan ei päässyt loppujen lopuksi hirveästi harmittamaan, sillä Bremen oli menettänyt mahdollisuutensa kasvattaa piste-eroa kärjessä jo päivää aiemmin, nyhjättyään onnekkaan 1:1 tasapelin Cottbusia vastaan.



* * * * *

Uudella viikolla medialla oli varsin köyhänlaisesti kirjoitettavaa, sillä Schalken pelaajilta ei hellinnyt ottelun jälkeen kommentin kommenttia. Niinpä lehdistön täytyi tarttua kuulopuheisiin ja kehitellä omaa versiotaan maalivahdinvaihdokseen ja Slomkan sekä Frank Rostin väleihin liittyen. Nämä puheet Slomka kuitenkin tyrmäsi tahollaan ja Rost – hänelle poikkeukselliseen tapaan – vaikeni, kuten oli sovittua pelaajien kesken.

Muuten viikon alussa, vain muutamaa päivää ennen seuraavaa koitosta, oli vähänlaisesti uutisoitavaa. Marcelo Bordonin vaivat jatkuivat ja brassikapteenin tiedotettiin olevan sivussa seuraavasta pelistä Mönchengladbachissa. Maanmies Lincoln puolestaan oli anonut lupaa lähteä kuntouttamaan itseään kotimaansa puolelle kymmeneksi päiväksi, mihin manageri Müller myös suostui. Aiemmin uutisoitu parin viikon sairasloma siis venyi ennakoitua huomattavasti pitemmäksi.

Muuten miehistössä ei tapahtunut muutoksia ja Bordoninkin poissaolon saattoi kuitata tiedolla siitä, että Christian Panderin paluun myötä vaihtoehtoja puolustuslinjaan oli tarpeeksi ilman brassiakin.

* * * * *

Borussia Mönchengladbach  -  FC Schalke 04 0:2 (0:2)
0:1 Zé Antonio om. 11'
0:2 Varela (Kuranyi) 31'
  Bajramovic [Schalke] 53'
Varela Hamit Altintop 69'
  Kuranyi [Schalke] 71'
Pander Boenisch 73'
Bajramovic Hoogland 89'

Neuer - Rafinha, Rodriguez, Krstajic, Pander - Varela, Bajramovic, Kobiashvili - Halil Altintop, Kuranyi, Lövenkrands

Stadion im Borussia Parkilla kävi ilmi, että Frank Rostin vaihto Manuel Neueriin oli pitempikestoinen ratkaisu. Lisäksi Christian Panderin kohdalla saatiin yllättyä positiivisesti, sillä sympaattinen vasuri oli avauskokoonpanossa omalla tontillaan vasempana laitapakkina.

Edellisen ottelun tapaan Schalke aloitti pelin vauhdilla. Peer Klugen ohi menneen vedon (4’) jälkeen seuraavat yritykset nähtiin kuninkaansinisiltä vierailijoilta. Panderin keskityksestä Halil Altintop jatkoi pallon rinnallaan kohti Peter Lövenkrandsia, joka kuitenkin myöhästyi hetken ja Borussia-vahti Kasey Keller nappasi pallon juutin edestä (7’). Hetkeä myöhemmin tanskalainen oli päästä kokeilemaan uudestaan, mutta Keller veti tälläkin kertaa pidemmän korren (9’).

Kahta minuuttia myöhemmin Kellerkään ei voinut enää mitään. Halil Altintopin ensimmäinen vetoyritys kilpistyi puolustukseen, mutta saksanturkkilainen sai onnekkaasti pallon takaisin ja pääsi koittamaan uudemman kerran. Tälläkin kertaa veto osui vastustajaan, mutta huomattavasti paremmalla menestyksellä, sillä pallo kimposi lopulta portugalilaistoppari Zé Antonion polvesta verkon perukoille.

Avausmaalin jälkeen isäntäjoukkue katosi pidemmän päälle täysin kuvasta. Entisen Schalke-valmentaja Jupp Heynckesin miehistö ei saanut valmista aikaan millään ja vierailijat pääsivät jatkamaan painostusta. Puolen tunnin kohdalla se tuotti jälleen tulosta. Puolustuksesta lähtenyt pitkä pallo tavoitti Kevin Kuranyin reilut kolmekymmentäviisi metriä maalista. Haltuunoton yhteydessä kärkimies menetti tasapainonsa, mutta onnistui silti jatkamaan pallon istualtaankin kantapäällään pystyyn juoksevalle Gustavo Varelalle. Uruguaylainen harhautti vastassa olleen puolustajansa ja pääsi siirtämään reilusta kuudestatoista metristä pallon ohi Kasey Kellerin (31’).

Ensimmäisen puoliskon loppupuolella ainoa merkittävä tapahtuma oli Kasey Kellerin loistotorjunta Halil Altintopin vapaapotkuun (43’). Toisessa päässä sen sijaan Manuel Neueria ei päästy juuri lainkaan testaamaan. Ne muutamat harvatkin pallot tarttuivat varmuudella ja vaivatta nuorukaisen käsiin.

Toisella puoliajalla peli ei tarjonnut suurempia hienouksia, mutta muutama vaarallisempi tilanne nähtiin. Schalke-päädyssä Bernd Thijs hukkasi ensimmäisen mahdollisuuteensa karkeasti (64’) ja ampui myöhemmin vapaapotkunsa hieman ohi Neuerin vartioiman maalin (76’). Toisella puolella kenttää Halil Altintopin ulkosyrjäsiirto meni hiuksenhienosti ohi (62’), Kuranyin veto reilusta kymmenestä metristä meni yli (77’), eikä Peter Lövenkrandskaan löytänyt kohdettaan (88’). Kun Gladbachin maalilla amerikkalaisvahti Keller torjui vielä Levan Kobiashvilin vapaapotkun (81’), päättyi pelin ensimmäisen reilun puolituntisen aikana nähtyjen maalien myötä 0:2 vierailevalle Schalkelle.



* * * * *

Gladbach-pelin jälkeen kaikki vaikutti olevan taas kunnossa Gelsenkirchenissä, etenkin kun Bayern oli törmännyt samalla kierroksella Hannoveriin ja jäänyt sitä kautta kolmen pisteen päähän. Pieniä pilviä taivaalle kuitenkin syntyi Gustavo Varelan väärin tulkitusta tuuletuksesta 2:0 maalin kohdalla. Uruguaylainen oli rynnännyt kentältä kaulailemaan vaihtopenkillä ollutta Frank Rostia, eikä käynyt kääntymässä matkalla Mirko Slomkan luona. Tämä tulkittiin laajalti – myös tätä kirjoittavan kohdalla – epäluottamuslauseena Slomkaa kohtaan. Samalla puheita Daumista Schalken mahdollisena uutena valmentajana jatkettiin. Pelaajat eivät kuitenkaan kommentoineet, vaan vaikenivat.

Samalla viikolla Borussia-pelin kanssa pelattuun Mainz-otteluun ei liiemmin aikaa ollut, joten mitään kummallisempaa Schalken kohdalla ei päässyt tapahtumaan. Lincolnin oleskelua Brasiliassa seliteltiin seuran kotisivuilla, sillä kaikki eivät suinkaan olleet tyytyväisiä tällaisista erivapauksista brassitaiturin kohdalla. Muuten uutiset jäivät lähinnä siihen, että Bordonin kerrottiin puuttuvan seuraavastakin ottelusta. Muutoksiin kokoonpanossa tämä ei luonnollisestikaan johtanut, mutta edellisessä pelissä ottamansa kauden viidennen keltaisen kortin vuoksi Zlatan Bajramovic oli pelikiellossa lauantain ottelusta. Bosnialaisen korvaajaksi aseteltiin Hamit Altintopia.

* * * * *

FC Schalke 04  -  1. FSV Mainz 05 4:0 (3:0)
1:0 Kuranyi (esityö Varela) 13'
2:0 Halil Altintop (Rafinha) 23'
3:0 Kuranyi (Rafinha) 32'
Rodriguez Hoogland 46'
4:0 Halil Altintop (Kobiashvili) 67'
Pander Boenisch 68'
Hamit Altintop Özil 76'

Neuer - Rafinha, Rodriguez, Krstajic, Pander - Varela, Hamit Altintop, Kobiashvili - Halil Altintop, Kuranyi, Lövenkrands

Ottelu sarjajumboa vastaan muodostui Schalken osalta läpihuutojutuksi. Ensimmäisten kymmenen minuutin aikana Schalke vielä hukkasi kaksi paikkaa, mutta sen jälkeen palaset alkoivat loksahdella kohdilleen. Kolmannellatoista minuutilla Gustavo Varela tavoitti syötöllään Kevin Kuranyin laidalta, jossa ex-stuttgartilainen murtautui läpi. Kuranyi harhautti puolustajansa edestään ja pääsi lopulta nokikkain maalivahti Dimo Wachen kanssa eikä epäröinyt, vaan siirsi pallon tämän jälkeen välitse maaliin.

Kymmentä minuuttia myöhemmin Arena AufSchalke pääsi juhlimaan uudemman kerran. Pallonriiston jäljiltä brasilialainen laitapakki Rafinha pääsi nousemaan oikeata laitaansa pitkin aina vastustajan rangaistusalueelle, jossa löysi vierellään olleen Halil Altintopin. Pikkumies toimitti pelivälineen saksanturkkilaiselle, eikä tämä erehtynyt.

Hyväksi havaitsemaansa tahtia ylläpitäen isännät osuivat seuraavan kerran reilut kymmenen minuuttia edellisestä. Siinä välissä mainzilaiset vierailijat olivat lähellä kavennusta, mutta pallo ohitti maalikehikon Schalken kannalta oikealta puolelta. Toisessa päässä Kevin Kuranyi käytti tämän hyväkseen, puskemalla Rafinhan päällään jatkaman Halil Altintopin keskityksen maaliin (32’).

Puoliajan viimeisellä viisiminuuttisella Schalkella oli vielä mahdollisuus mennä 4:0 johtoon, mutta tanskalaiskärki Lövenkrandsin veto painui kuitenkin tolppaa hipoen ohi (40’). Niinpä vierailijat välttyivät vielä toistaiseksi Bremen-pelin (0:6) kaltaiselta häpäisyltä.

Toisella puoliajalla peli oli pidemmän päälle kättelyitä varten valmis, eikä Mainz päässyt oikeastaan missään vaiheessa uhkaamaan Schalken maalia tosissaan. Sen sijaan isännillä oli useampikin paikka kaunistella lukemia, mutta Halil Altintop myöhästyi askeleen verran Peter Lövenkrandsin keskityksestä (52’), Mainz-vahti Wachen onnistui torjua Boenischin ja Kuranyin yritykset (73’) ja Levan Kobiashvili ei onnistunut siirtämään palloa heikommalla jalallaan poikkihirren alapuolelle (88’). Tyhjin käsin Schalke ei kuitenkaan jäänyt toisellakaan puolikkaalla, vaan Halil Altintop iski Kuranyin tapaan toisenkin kerran lauantai-iltapäivässä, nostamalla komeasti viidestätoista metristä pelivälineen yli maaliltaan ulkona Wachen (67’).



* * * * *

Onnistuneen ”englantilaisen viikon” jäljiltä Gelsenkirchenissä jatkettiin eloa aivan uudella tavalla rauhallisissa tunnelmissa. Valmentajanvaihdoksesta spekuloitiin vielä mediassa ja kannattajien keskuudessa, mutta pääesiintyjiä nämä asiat eivät tavoittaneet. Tai mistä sitä tietää, pelaajat kun eivät vieläkään suostuneet pukahtamaankaan medialle.

Edessä ollut maajoukkuetaukokin tuli hyvään väliin, sillä takana oli kolme ottelua lyhyeen tahtiin ja joukkueella oli ollut pelaajasta toiseen pieniä vaivoja. Pitkään poissa olleelle ja vahvan paluun aina avauskokoonpanoon asti suorittaneelle Christian Panderillekin lepo oli tarpeen. Samalla myös pitempään loukkaantuneena ollut juuttikärki Sören Larsen pääsi palaamaan harjoituskentälle.

Maajoukkuetauolla muutamat pelaajat saivat mukavia onnistumisia ja viimeinkin lähelle omaa tasoaan Schalkessakin noussut Peter Lövenkrands osui ensi kertaa maajoukkuepaidassa. Manuel Neuerin johdolla muutamat junnut vuorostaan kävivät napsimassa voitot junioripeleistä. Eräs uutinen nousi kuitenkin kenties kaikkien muiden ylitse: Schalke ilmoitti kannattajien ”Psycho-Manniksi” nimeämän Peter Boltersdorfin poistuvan seurasta. Joukkueen henkistä puolta vahvistamaan hankittu mies ei ollut järin hyvässä huudossa kauden alla lanseeraamansa ”Totale Dominanz”-sloganin johdosta, minkä lisäksi Boltersdorfin kerrottiin olevan Frank Rostin penkittämisen takana. Mikäli tämä pitää paikkaansa, niin jälkikäteen katsottuna Boltersdorf oli kaikista sen aikaisista epäilyksistä huolimatta erittäin onnistunut veto Slomkalta.

Negatiivisempiin uutisiin Cottbus-pelin alla kuului loukkaantumisherkäksi tiedetyn Gustavo Varelan loukkaantuminen maaottelussa. Uruguaylainen oli ollut edellisissä otteluissa todella hyvässä vedossa ja oli tuonut Lincolnin poissa ollessa tarvittavaa luovuutta Schalken keskikentälle. Lisäksi Varela sopeutui Slomkan uuteen, enemmän nopeisiin, vähin kosketuksin pelattaviin hyökkäyksiin perustuvaan taktiikkaan huomattavasti paremmin kuin korvaaja Hamit Altintop. Varelan loukkaantumisen ohella myös Bordonin tiedotettiin olevan edelleen sivussa joukkueesta, sen sijaan Fabian Ernstin kerrottiin toipuneen loukkaantumisestaan pelikuntoon.

* * * * *

Energie Cottbus  -  FC Schalke 04 2:4 (2:2)
0:1 Hamit Altintop (esityö Kuranyi) 4'
0:2 Kuranyi 15'
1:2 Radu (Munteanu) 28'
2:2 Radu 31'
2:3 Pander 51'
Halil Altintop Ernst 55'
Pander Boenisch 78'
2:4 Kobiashvili (Kuranyi) 83'
Lövenkrands Heppke 90'

Neuer - Rafinha, Rodriguez, Krstajic, Pander - Hamit Altintop, Bajramovic, Kobiashvili - Halil Altintop, Kuranyi, Lövenkrands

Tavaksi ottamallaan tyylillä Schalke starttasi vaikeaksi odotettuun vieraspeliin loistavasti. Peliä ehdittiin pelata ainoastaan kolmisen minuuttia, kunnes kulttimaalivahti Tomislav Piplica oli ohitettu ensimmäisen kerran. Kevin Kuranyin esityöstä Hamit Altintop pamautti 18 metristä vastahyökkäyksen päätteeksi pallon vastustamattomasti verkkoihin.

Schalke jatkoi vahvan alkunsa jälkeen pelin hallinnassa ja seuraavaa maalia täytyi odottaa ainoastaan reilut kymmenen minuuttia. Peter Lövenkrandsin antaman kulman jälkeen Cottbusin maalilla vallitsi melkoinen sekaannus, jonka pääsi hyödyntämään lopulta avausmaalin alustanut Kuranyi. Kärkimies siirsi pallon vasemmalla jalallaan ohi Piplican, viimeistellen kauden viidennen Bundesligaosumansa (15’).

Vähitellen myös isännät alkoivat päästä peliin mukaan ja 24. minuutilla pallo löytyi ensi kertaa Manuel Neuerin takaa. Schalken onneksi pallon sinne toimittanut Sergiu Radu oli ehtinyt paitsion puolelle. Nelisen minuuttia myöhemmin romanialaiskärkimies onnistui kuitenkin hyväksytystikin. Maanmies Vlad Munteanun nosto kimposi ylärimasta suoraan Radulle, joka ei erehtynyt, vaan viimeisteli hallitusti.

Jo kolmea minuuttia myöhemmin Radu oli asialla toistamiseen. Schalken puolustus sekoili pallon kanssa ja peliväline päätyi lopulta romanialaisen haltuun. Tämä ei aikaillut, vaan toi itäsaksalaiset yllättäen tasoihin.

Neljän nopean maalin jälkeen ottelu hieman tasaantui, mutta tilanteiden sade jatkui aiempaan malliin. Cottbusin maalilla Piplica selvitti Hamit Altintopin yrityksen (35’), velipoika Halil sijoitti hetkeä myöhemmin niukasti ohi maalin (37’) ja puolustus ehti pallon väliin ratkaisevalla hetkellä ennen Zlatan Bajramovicia (43’). Toisessa päässä puolestaan Manuel Neuer venyi kahdesti loistopelastuksiin Vlad Munteanun ja Francis Kioyon päästessä kokeilemaan maalintekoa (40’, 44’). Jälkimmäisen yritys jäi puoliajan viimeiseksi ja erotuomari Herbert Fandel vihelsi ottelun tauolle.

Toisen puoliajan alkuun kuninkaansinisille meinasi käydä köpelösti, kun Energie pääsi hyökkäämään vaarallisesti. Dario Rodriguez onnistui kuitenkin pysäyttämään maalintekijä Radun ja Kioyon aikeet purkamalla pallon pois vaara-alueelta (48’).

Kolmea minuuttia myöhemmin Schalke palkittiin muuten vahvasta puolikkaanalustaan. Isäntäjoukkueen puolustus rikkoi Zlatan Bajramovicia oikealla puolella kenttää ja Fandel vihelsi tilanteesta Schalkelle vapaapotkun. Tätä antamaan asteli vasenjalkainen Christian Pander. Ennen vaikeaa loukkaantumistaan jo kertaalleen vapaapotkusta onnistunut Pander teki jälleen taikojaan ja antoi pallon leijailla kauniisti yli muurin suoraan oikeaan alanurkkaan.

Panderin vapaapotkumaalin jälkeen ottelussa jouduttiin odottamaan seuraavaa todellista tilannetta melkein 20 minuutin ajan. Schalken rangaistusalueella Mladen Krstajic torppasi härkämäisen Kioyon nurin, mutta Fandelin pilli ei soinut.

Loput ottelusta mentiin Cottbusin yrittäessä tulla tasoihin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Sen sijaan Schalke iski vielä yhden maalin vastaiskusta, kun Kevin Kuranyin esityöstä Levan Kobiashvili pääsi ensin kiertämään maalivahti Piplican ja sen jälkeen siirtämään pallon varmasti maaliin (83’). 4:2 vierasvoitollaan Schalke nousi sarjakärkeen edeltäjä Stuttgartin hävittyä Münchenissä ja Werder Bremenin kompuroitua Aachenia vastaan.

Schalke-leirissä oltiin syystäkin tyytyväisiä, sillä ottelu oli sujunut kaikin puolin erittäin hyvin Radun maaleja lukuun ottamatta. Lisäksi sarjan piikkipaikka piristi kummasti mieltä menneiden ”kriisiaikojen” jälkeen, vaikkei sitä haastatteluissa pystyttykään myöntämään. Eikä tarvinnutkaan, vähitellen media alkoi tajuta homman itsekin ja Cottbus-pelin jälkeisellä viikolla osassa lehdistöä ehdittiin jo kysyä, josko kriisi olisi ollut sittenkin täysin median rakentama illuusio? Pressiboikotti alkoi toimia toivotulla tavalla.



* * * * *

Sarjan kärkipaikan ja pressiboikotin tuoman rauhan myötä Gelsenkirchenissä päästiin parhaimmissa mahdollisissa olosuhteissa valmistautumaan seuraavaan koitokseen. Ainoat murheenaiheet olivat kapteeni Bordonin ympärillä, sillä toppari ei tuntunut olevan vieläkään pelikunnossa, mikä myös varmistui ennen perjantain pikku-Revierderbyä Bochumia vastaan. Sen sijaan brassitopparin maanmies Lincoln oli palannut kotimaisemista takaisin Ruhrille tervehtyneenä ja miehen odotettiin pääsevän kentälle seuraavassa pelissä, joskaan valmentajan Slomkan ei odotettu hajottavan hyvin viime peleissä toiminutta ryhmitystään.

* * * * *

FC Schalke 04  -  VfL Bochum 2:1 (2:0)
1:0 Rafinha (esityö Halil Altintop) 19'
2:0 Lövenkrands (Neuer) 27'
  Kobiashvili [Schalke] 32'
Halil Altintop Lincoln 46'
2:1 Gekas (Misimovic) 49'
  Butscher [Bochum] 66'
Kobiashvili [Schalke] erp. 66'
Bajramovic Ernst 72'
Lövenkrands Larsen 88'

Neuer - Rafinha, Rodriguez, Krstajic, Pander - Hamit Altintop, Bajramovic, Kobiashvili - Halil Altintop, Kuranyi, Lövenkrands

Muutoksitta otteluun myös lähdettiin, ellei oteta huomioon sitä, että Bochum oli niskan päällä alkuminuutit. Vierailijoiden ei kuitenkaan onnistunut käyttää rakentamiaan tilanteita hyväkseen, sillä Neuer torjui loistavasti Theofanis Gekasin paikan (8’) ja Filip Trojanin veto 25 metristä painui ohi maalin (14’). Toisessa päädyssä Zlatan Bajramovicin ei onnistunut puskea Christian Panderin keskitystä ohi Skov-Jensenin (11’).

Isännät kuitenkin kamppailivat itsensä paremmin peliin mukaan ja alkoivat vähitellen onnistua Bochum-puolustuksen murtamisessa. Yhdeksännellätoista minuutilla Hamit Altintopin syöttö tavoitti velipoika Halilin, joka jatkoi kantapäällään ylös nousseelle Rafinhalle. Pikkubrassi ei epäröinyt rangaistusalueella, vaan ohitti maalivahti Skov-Jensenin viimeistellen Bundesligauransa ensimmäisen maalin.

Avausmaalin jälkeen ottelu siirtyi entistä selkeämmin Schalken hallintaan ja alle kymmenen minuuttia edellisestä isännät osuivat uudemman kerran. Manuel Neuerin pitkä avaus näytti osuvan Kevin Kuranyin päähän pompaten lopulta suoraan Peter Lövenkrandsin juoksulinjalle. Tanskalainen käytti tilaisuutensa hyväkseen ja upotti pallon maalivahdin jalkojen välistä maaliin (27’). Osuman alustajaksi merkittiin lopulta Neuer.

Schalken turvallisen tuntuisessa johdossa ensimmäinen puoliaika pelailtiin ilman mainittavia tapahtumia loppuun. Bochum ei löytänyt tänä aikana millään tietä läpi Schalken tiiviin ja hyvin liikkuvan puolustuksen.

Toiselle puoliajalle Schalke-luotsi Slomka halusi tehdä pienen muutoksen vaihtamalla Lincolnin kentälle Halil Altintopin tilalle. Samalla kuninkaansiniset luopuivat jo useamman pelin ajan menestyksellä käytetystä 4-3-3:sta 4-4-2:en.

Muutos oli kaikkea muuta kuin onnistunut, sillä brassitaiturin paluu sekoitti loistavasti toimineen joukkuepelin konseptit täysin. Aikaisemmin nopeiden pallonsiirtojen kautta kulkenut peli hidastui merkittävästi, eikä vapaita pelaajia kyetty enää löytämään. Jatkuvat harhasyötöt tarjosivat vastaiskuista elävälle vastustajalle paljon mahdollisuuksia tulla mukaan peliin ja tämän naapurikaupungin edustajat myös käyttivät hyväkseen. Vain neljä minuuttia toisen puoliajan alusta Theofanis Gekas siirsi kauden kuudennella osumallaan vierailijat maalin päähän.

Muuttuneella systeemillään Schalke ei tuntunut enää pääsevän millään mukaan peliin. Tosin Bochumkaan ei kyennyt saamaan aikaan mitään vaarallista, mutta siitä huolimatta peli oli huolestuttavan heikkoa kuninkaansinisten osalta. Etenkin kentille palannut Lincoln onnistui jättämään itsestään erittäin heikon kuvan.

Kun toista puoliaikaa oli takana hieman yli 20 minuuttia, tarjottiin Schalkelle avaimet voiton varmistamiseen. Heiko Butscher kaatoi alimpana miehenä juuttikärki Peter Lövenkrandsin omalla rangaistusalueellaan, minkä johdosta erotuomari Manuel Gräfe vilautti punalappua ja osoitti pilkkua. Vähintäänkin tuttuun tapaan Schalke onnistui kuitenkin tunaroimaan tilaisuutensa, sillä vetämään asettunut Levan Kobiashvili ampui heppoisen kutinsa suoraan Skov-Jenseniä päin.

Miesylivoimastaan huolimatta Schalke ei onnistunut jatkossakaan ratkaista ottelua lopullisesti, vaan kuninkaansiniset kannattajineen joutuivat pelkäämään pahinta loppuvihellykseen asti. Ennen Gräfen vapauttaa puhallusta Krstajic oli ohjata pallon omaan maaliin (71’), toppari Pavel Drsek oli päässyt puskemaan läheltä aivan liian läheltä täysin vapaasti päin Neueria (83’) ja Ernst oli kaatanut vastustajan omalla rangaistusalueella (90’), mikä ei onnekkaasti johtanut pelin toiseen rangaistuspotkuun ja Bochumin tasoitusmahdollisuuteen. Schalke vuorostaan hukkasi Kevin Kuranyin johdolla useamman selkeän maalintekopaikan tässä välissä, joten hommasta tehtiin aivan liian vaikeaa itselleen.



Perjantai-illan päätteeksi Schalke oli heikohkosta esityksestään huolimatta kolmea sarjapistettä rikkaampi. Niiden kautta kuninkaansinisten oli onnistunut puolustaa sarjan kärkipaikkaa riippumatta siitä, miten kilpailijat pelaisivat viikonlopun muissa otteluissa. Luksusta tämä tällainen!

[Dieter Bohlen]

JOULUKUU

Viikolla Gelsenkirchenistä kuului tuoreita uutisia loukkaantumistilan osalta, joista osa oli positiivisia ja osa negatiivisia. Kapteeni Bordon oli kuntoutunut jo siihen pisteeseen asti, että saattoi pelata seuraavassa pelissä. Sen sijaan Zlatan Bajramovic oli loukannut itsensä, mikä toisaalta ei sen kummemmin päässyt haittamaan Fabian Ernstin kuntouduttua jo aiemmin pelikelpoiseksi. Parin päivän viiveellä myös Gustavo Varelan ilmoitettiin olevan kunnossa tulevaa peliä varten, mikä luonnollisesti oli ilahduttava uutinen.

Samaan kategoriaan oli luokiteltava myös tieto mediaboikotin jatkamisesta aina syyskauden loppuun asti. Pieni särö tähän kuitenkin tuli, kun Peter Lövenkrands antoi syystä tai toisesta lyhyen haastattelun tanskalaismedialle. Hieman pelotti tämä tapahtuma, sillä pelaajien ollessa hiljaa Schalke oli saavuttanut viidessä pelissä kolmetoista pistettä ja neljä peräkkäistä voittoa nousten sarjakärkeen. Ettei vaan olisi juutti onnistunut rikkomaan pressiboikotin taikaa…

* * * * *



1. FC Nürnberg  -  FC Schalke 04 0:0
  Rafinha [Schalke] 52'
Halil Altintop Varela 58'
  Kuranyi [Schalke] 66'
Hamit Altintop Lincoln 67'
Lövenkrands Larsen 76'
  Bordon [Schalke] 87'

Neuer - Rafinha, Bordon, Krstajic, Pander - Hamit Altintop, Ernst, Kobiashvili - Halil Altintop, Kuranyi, Lövenkrands

Alkuun Lövenkrandsin lapsuksesta ei vaikuttanut olevan mitään haittaa ystävyysseura 1. FC Nürnbergin stadionilla. Molemmat joukkueet lähtivät otteluun hanakasti liikkeelle ja peli oli vauhdikasta ja sopivan aaltoilevaa, kuitenkin ilman kunnollisia maalintekotilanteita. Ensimmäiset maalintekopaikat vaihdettiin sitten päittäin, mutta niin Kevin Kuranyi kuin Robert Vittekkin jättivät tilaisuutensa käyttämättä (9’, 13’).

Ensimmäisten tilanteiden jälkeen ottelu siirtyi hetkellisesti isäntien haltuun ja Glubbin onnistui rakentaa muutama vaarallinen tilanne. Kahdesti Schalke-puolustajat ehtivät kuitenkin ajoissa eteen (17’, 18’) ja toppari Michael Beauchampin pusku meni hieman ohi Neuerin vartioiman yläkulman (19’). Vaihtovuoroin jatkettaessa seuraavat tilanteet tulivat Schalkelle, mutta Kuranyi ei onnistunut maalinteossa kaukaa (21’) eikä läheltä (24’).

Peli jatkui tilanteiden syntyessä vauhdikkaana ja viimeisen vartin aikana tilanteita vaihdettiin vielä vuoroittain. Raphael Schäfer hoiti varmasti Peter Lövenkrandsin puskun (31’), Neuerilla ei ollut vaikeuksia Galasekin vapaapotkussa (36’), Lövenkrandsin toinen puskuyritys päätyi Schäferin käsiin (39’) ja Panderin onnistui estää viimeistä edeltävällä minuutilla juuri ja juuri Saenkon yritys. Tauolle mentiin siis vauhdikkaasta ja tilannerikkaasta pelistä huolimatta sopuisassa tasatilanteessa ilman maaleja.

Toisella puoliajalla sekä valmentajavelho Hans Meyerin että Schalken Mirko Slomkan vähensivät vauhtiaan ja peli muuttui selkeästi kontrolloidummaksi. Kahden vahvan puolustavan ryhmän kesken aukkoja ei tahtonut löytyä mistään ja maalitilanteet jäivät puuttumaan.

Ensimmäisenä tähän reagoi Slomka, joka reilun tunnin kohdalla otti Halil Altintopin vaihtoon. Tilalle juoksi keskikenttämies Varela, minkä myötä Schalke myös siirtyi kolmen kärjen käytöstä kahteen, mikä ei ollut missään nimessä oikea ratkaisu. Systeemin vaihdoksen myötä Schalkella kesti aikana löytää takaisin peliin, mikä avasi Nürnbergille mahdollisuuksia. Manuel Neuerin onnistui kuitenkin loistotorjunnallaan Saenkon vetoon pelastaa Schalke takaiskulta (61’) ja Pinolakin ampui vapaapotkunsa yli maalin (62’).

Lopullisesti Schalken peli hajosi Lincolnin tultua kentälle Hamit Altintopin tilalle (67’). Brassipelintekijä oli edeltäneen pelin tavoin pahasti hukassa kentällä, eikä tiennyt mitä tehdä, mikä johti jatkuvasti harhasyöttöihin. Schalken onneksi Nürnberg oli kuitenkin vetänyt pillit pitemmän päälle pussiin ja ottelussa keskityttiin puolin ja toisin lähinnä suojelemaan omaa maalia tasapelin turvaamiseksi. Lopulta toive tasapelistä myös toteutui maalittomana, mutta Schalke joutui ottamaan vastaan myös yhden takaiskun Bordonin otettua täysin turhaan kauden viidennen korttinsa, mikä tarkoitti huilia seuraavalla kierroksella.



* * * * *

Seuraavalla viikolla Gelsenkirchenissä tapahtui varsin vähän, vaikka edessä oli saksalaisen jalkapallon ylivoimaisesti suurin peli, Revierderby Borussia Dortmundia vastaan. Esitahdit pelille oli kuitenkin lyöty jo hyvissä ajoin, kun Dortmundin stadionilta oli edelleenkin tuntemattomalla tavalla viety katossa roikkunut valtava banneri. Keltamustan seuran kannattajien valmistamalla rievulla oli suuri tunnearvo ja sen katoaminen nosti Ruhrilla melkoisen äläkän muun kansakunnan nauraessa sivussa. Dortmundilaiset syyttivät luonnollisesti bannerin katoamisesta Schalkereita, ja innokkaimmat ehtivät jo julistaa sodan paikallisvastustajaa kohtaan (väärälle päivälle tosin). Schalke-leiristä puolestaan kerrottiin, ettei heillä ollut osaa eikä arpaa ja vihjailtiin siihen suuntaan, että alueen harmaan hiiren Bochumin kannattajat olisivat saattaneet liittyä tapaukseen tavalla tai toisella. Osa epäilyksistä osui myös Dortmundin johtoportaaseen, joka seuralle ominaiseen tapaan oli miehitetty täysidiooteilla, joilta saattoi odottaa mitä tahansa.



Niin tai näin, banneria ei löytynyt kuukauden etsinnöistä huolimatta, vaikka poliisikin oli ehtinyt vaatimaan sitä palautettavaksi. Tästä syystä Arena AufSchalken porteilla kiellettiin pelipäivinä Schalkereilta lähes kaikki keltainen materiaali paperilapuista paitoihin ja nenäliinoihin. Poliisin kehotuksesta myös perinteisen Nordkurven koreografian järjestäminen oli kielletty turvallisuussyihin vedoten.

* * * * *

FC Schalke 04  -  Borussia Dortmund 3:1 (2:0)
1:0 Pander 14'
2:0 Kuranyi (Lövenkrands) 25'
3:0 Lövenkrands (Kuranyi) 47'
Halil Altintop Hamit Altintop 64'
Varela Lincoln 81'
Kuranyi Larsen 81'
3:1 Frei (Amedick) 82'
  Rodriguez [Schalke] 90'

Neuer - Rafinha, Rodriguez, Krstajic, Pander - Varela, Ernst, Kobiashvili - Halil Altintop, Kuranyi, Lövenkrands

Tiukoista määräyksistä huolimatta Schalkerit osasivat ottaa ilon irti tulevasta koitoksesta jo ennen peliä. Useat kannattajaryhmät kokoontuivat jo hyvissä ajoin seuran kultaisten aikojen kotikentälle Glückauf-Kampfbahnille Schalken kaupunginosaan, josta marssittiin laulaen Arenalle.

Täyteen pakkautuneen Arenan edessä ottelun alku sujui isänniltä varsin heikosti. Naapurikaupungin pojat ottivat pelin aluksi haltuunsa ja pyörittelivät palloa ensimmäisten kymmenen minuutin ajan. Rahkeet eivät kuitenkaan riittäneet kuin yhteen Tingan kauempaa lähteneeseen vetoon, jonka Manuel Neuer hoiti maalillaan varmasti (8’).

Tingan yrityksen jälkeen myös kuninkaansiniset heräsivät ja alkoivat lisätä kierroksia koneessa. Peter Lövenkrandsin antamasta kulmasta Kevin Kuranyi pääsi puskemaan vaarallisesti, mutta Tingan onnistui pelastaa tilanne maaliviivan edestä (11’).

Muutamaa minuuttia myöhemmin Schalke sai seuraavan tilanteensa. Pallonmenetyksestä hermostunut Alexander Frei juoksi aivan syyttä suotta alas torpatakseen Rafinhan kumoon. Palkintona tästä sveitsiläinen näki keltaista ja Schalke sai oikealta kenttäpuoliskolta vapaapotkun. Palloa asetteli 35 – 40 metrissä paikalleen Christian Pander, joka lopulta lähti myös suorittamaan erikoistilannetta.

Tarkoituksellisesti tahi ei, Panderin vapaapotku liisi komeassa kaaressa ohi kaikkien pelaajien, pudoten maahan juuri Roman Weidenfellerin vartioiman maalin edessä. Keltamustien maalivahdilla ei ollut mitään mahdollisuuksia enää tässä vaiheessa ja mies tyytyi lähinnä kosmeettiseen pahasti myöhässä olleeseen loikkaan pallon jatkaessa tietään maaliin. Weidenfeller ei kyennyt hyväksymään tätä ja Schalke-kannattajat saivat huvitella oranssiasuisen miehen rynnätessä keskikentälle kovistelemaan naama tulipunaisena vapaapotkun aiheuttanutta kärkimies Freita.

Avausmaalin jälkeen ottelun hallinta siirtyi täysin Schalkelle, joka lähti vyöryttämään hyökkäystä toisensa perään. Seuraava maali nähtiin kuitenkin jälleen erikoistilanteesta. Schalken ensimmäisen tilanteen toisintona Peter Lövenkrandsin kulmapotku löysi vapaana heiluneen Kevin Kuranyin pään ja tällä kertaa brasilialaissyntyinen kärkimies ei enää erehtynyt. Maalivahti Weidenfeller ei kyennyt liikahtamaankaan maaliviivalla Kuranyin puskun sujahtaessa vierestä maalin perukoille (25’).

Vierailijat olivat kahden maalin takaa-ajoasemassa enemmän tai vähemmän lamaantuneita. Alexander Frein torjumaa kääntölaukausta lukuun ottamatta keltamustat eivät saaneet juuri mitään aikaan. Sen sijaan toisessa suunnassa todistettiin Christian Panderin yhden miehen show’ta miehen tehdessä mitä tahtoi vasemmalla laidallaan. Valitettavasti tältä näytökseltä jäi puuttumaan sopiva kruunu, kun upean soolosuorituksen jälkeen Markus Brzenskan onnistui vielä pistää jalka Panderin vedon eteen (37’). Ilman lisäosumia ottelu siirtyi tauolle Schalken 2:0 johdossa.

Toista puoliaikaa oli tuskin ehditty pelata juuri minuuttia kauempaa, kunnes ottelu ratkesi lopullisesti. Varela jatkoi syötönkatkonsa jälkeen pallon oikeaan laitaan Kuranyille, joka jatkoi ulkosyrjällä pallon pitkälle eteen pystyyn juosseelle Peter Lövenkrandsille. Juutti käytti nopeuttaan hyväksi ja pääsi nokikkain maalivahti Weidenfellerin kanssa, eikä jättänyt tälle mitään sanomisen varaa, vaan siirsi pallon varmasti maaliin.

Turvallisessa johdossa Schalke vetäytyi vähitellen puolustusasemiin ja antoi vierailijoiden koettaa rakentaa omia tilanteitaan. Muutamaan kertaa keltamustat toki pääsivätkin yrittämään, mutta Schalken maalilla fantastisesti pelannut Manuel Neuer klaarasi tilanteen toisensa jälkeen. Vasta ottelun viimeisellä kymmenminuuttisella Alexander Frein onnistui viimeistellä onnekkaasti maali flipperipallolla molempien tolppien kautta, mutta heti perään vaihtoon tulleen sveitsiläisen osumalla ei ollut minkäänlaista merkitystä ottelun lopputulokseen.



Sunnuntaisen iltapuhteensa päätteeksi gelsenkircheniläiset pystyivät julistautumaan oikeutetusti ja totuutta vastaavasti koko Ruhrin ykköseksi. Borussia oli lyöty perinpohjaisesti ja Schalken kannattajakunnan ivaavat laulut raikasivat Arenalla. Kuninkaansinisten pelaajat kiittivät kannattajia kiertämällä kenttää banderollin kanssa, jossa luki ”Wir sind Schalker – mit Leidenschaft!”. Aivan kuten kannattajat olivat vaatineet Bayern-pelin tempauksen yhteydessä. Lopullisesti ilta kruunattiin kannattajien osalta repimällä Dario Rodriguezin lahjoittama Tingan pelipaita. Pukukopin puolella Fabian Ernst päätti pressiboikotin osittain antamalla muutaman lauseen verran kommentteja televisiossa ja Gustavo Varela saattoi todeta kolmannen tyttärensä syntyneen lähes heti pelin jälkeen.



* * * * *

Loistavasti sujuneen Revierderbyn jäljiltä ei paljoa tarvinnut arvailla gelsenkircheniläisleirin tunnelmaa. Edes Sören Larsenin uusi loukkaantuminen ei onnistunut hillitsemään Schalkereiden ilakointia, olihan joukkue vielä kaiken lisäksi tasapisteittä sarjakärjen kanssa. Muutamaa päivää myöhemmin Lincolninkin ilmoitettiin olevan sivussa syyskauden viimeisestä ottelusta, mutta kovinkaan suuresta menetyksestä ei tässä vaiheessa voitu enää puhua. Ainoa muutos kokoonpanossa vuoden 2006 viimeiseen peliin oli Bordonin paluu avaukseen pelikieltonsa jälkeen.

* * * * *

Arminia Bielefeld  -  FC Schalke 04 0:1 (0:0)
  Kobiashvili [Schalke] 21'
Varela Hamit Altintop 57'
Halil Altintop Özil 67'
Kobiashvili Bajramovic 79'
0:1 Bajramovic (esityö Hamit Altintop) 82'

Neuer - Rafinha, Bordon, Krstajic, Pander - Varela, Ernst, Kobiashvili - Halil Altintop, Kuranyi, Lövenkrands

Vuoden viimeinen peli ei tarjonnut juuri lainkaan hienouksia, kun kaksi enemmän puolustamiseen keskittynyttä ryhmää otti mittaa toisistaan. Väsyneet ja pikkuvaivoista kärsivät kuninkaansiniset vierailijat eivät juuri saaneet palloa liikkumaan toivotulla tavalla, joten maalintekotilanteet jäivät uupumaan tyystin. Isäntäjoukkueella taasen ei yksinkertaisesti riittänyt osaaminen Schalken puolustuksen murtamiseksi ja Arminian ainoaksi puolittaiseksi tilanteeksi jäi vaarallisen kimmokkeen ottanut veto kulmapotkun jälkitilanteesta (26’). Schalken parhaasta tilanteesta ensimmäisellä puoliajalla vastasi Christian Pander vapaapotkullaan, mutta Bielefeldin maalivahti Hainilla ei ollut kuitenkaan sen suurempia ongelmia tämän torjunnassa.

Toisella puoliajalla pelin kuva ei juuri muuttunut ja ensimmäinen tilanne nähtiin vasta myöhään. Senkin Manuel Neuer hoiti helposti Schalken maalilla (64’). Toisessa päädyssä oltiin taas huomattavasti lähempänä ottelun avausosumaa, kun Christian Pander ampui vapaapotkusta pelivälineen tolppaan (68’).

Jatkossakaan isännät eivät saaneet aiheutettua suurempia ongelmia Neuerin maalilla ja kun Kevin Kuranyi ampui omasta tilanteestaan pallon yli maalin (81’), jäi ratkaisu lopulta Schalken vaihtopelaajien käsiin. Hamit Altintopin keskityksestä Zlatan Bajramovic taisteli itsensä korkeimmalle ja puski pallon ohi Hainin Bielefeldin maaliin (82’). Samalla Bajramovic paitsi viimeisteli ottelun ainoan maalin, myös Schalken historian 1904. maalin Bundesligassa. Entistä hienomman maalista teki sen ajoituksen lisäksi tapa, jolla se syntyi tiukan taistelun jälkeen. Itsensä jo ennen maalia loukannut Bajramovic onnistui vielä telomaan itsensä maalia tehdessään, joten kyseessä oli todellinen ruhrilaisromantiikan mukainen tahto- ja taistelumaali.

[Dieter Bohlen]

MIETTEITÄ SYYSKAUDESTA

Bajramovicin maalin myötä Schalken plakkariin kolahti kolme lisäpistettä, joiden turvin seura siirtyi sarjakärkeen. Talvitauolle Gelsenkirchenissä siirryttiin kuitenkin sarjan kakkosina, sillä reilua vuorokautta myöhemmin Werder Bremen kaatoi omassa pelissään VfL Wolfsburgin nousten maalieron turvin ykköseksi.

Toinen sija puolivälissä kautta tyydytti varmasti useampia, vaikka olisihan se ollut varsin mukava tapa päättää vuosi talvehtimalla sarjajohdossa. Tähän seura on yltänyt kahdesti historiansa aikana, kausilla 1971/72 sekä 2000/01. Molemmilta kausilta käteen jäi lopulta toinen sija – toki myös Pokalin voitot – joten ehkä se oli loppujen lopuksi parempi olla kuitenkin toisena. Ihan vain enteiden takia…

Niin tai näin, 36 pistettä oli seurahistorian toiseksi paras saldo (paras: 41 pistettä kolmipistejärjestelmällä 1971/72) ja ennen kaikkea se oli mestaruusvauhdin mukaista. Syksyllä tällaista olisi ajoittain ollut vaikea uskoa, vaikka joukkue keikkuikin viikonlopusta toiseen sarjakärjen tuntumassa.

Jälkikäteen katsottunakin Schalken menestys talvitauolle tultaessa oli yllättävän hyvää. Syitä tähän mielikuvaan on useita, eivätkä peliesitykset suinkaan ole vähäisempiä niistä. Alkukausi oli – kolmatta sarjapeliä lukuun ottamatta – hyvin tukkoista ja joukkueen pelissä oli havaittavissa useita eri ongelmia. Suurin yksittäinen sellainen oli vanha tuttu tehottomuus. Vuodesta toiseen Gelsenkirchenissä hakataan päätä seinään tämän saman ongelman parissa, eikä lääkettä tunnu löytyvän. Jos sellainen löytyisi, tai olisi löytynyt, Schalkella olisi ollut talvitauolla useampi piste enemmän tilillään. Samoin myös molemmissa cup-kilpailuissa olisi hyvin todennäköisesti menty jatkokierroksille hivenen paremmalla viimeistelyllä.

Viimeistelyn ohella yhdeksi keskeiseksi ongelmaksi nousivat toisen puoliajan alkuminuutit ja ajoittain toinen puolikas kokonaisuudessaan. Alkukaudesta useita kertoja ensimmäisen vahvan puoliajan jälkeen joukkue tuli heikolla asenteella seuraavan alkuun. Tämä kostautui muutaman kerran, erityisesti Herthaa, Leverkusenia ja Stuttgartia vastaan. Hannoveria, Hampuria ja Bochumia vastaan käydyissä otteluissa selvittiin vielä säikähdyksellä, mutta aiemmin mainittuihin kolmeen otteluun katosi täysin mahdollisuuksien rajoissa olleita pisteitä.

Hieman samaa tyyppiä oli myös toinen ongelmaksi noussut seikka. Schalke tuntui nimittäin usein lamaantuvan lähes täysin takaiskumaalin jälkeen. Kun omissa oli soinut, joukkue ajautui paniikkiin ja alkoi joko junnata turhaan päin vastustajaa tai sortui helppoihin virheisiin omassa puolustuspäässä. Tätä myötä ote pelistä katosi jatkuvasti vastustajalle, joka pääsi kokeilemaan pelin ratkaisua. Mikäli omissa oli soinut ensimmäisenä ottelussa, päädyttiin 90 minuutin jälkeen järjestään tappioon. Syksyn aikana Schalken ei onnistunut nousta kertaakaan tappioasemasta voittoon asti. Tasapeliinkin tuli yllettyä vain ottelussa Kölniä vastaan varsinaisella peliajalla cupin puolella, mikä sekin tosin päätyi lopulta jatkoaikatappioon.

Neljäs ongelma oli joukkueen sisällä ja sen ympärillä vallinnut tila. ”Psycho-Mann” lempinimen saanut kallonkutistaja Boltersdorf oli tehnyt itsestään sekä joukkueen, kannattajien että median parissa naurunalaisen jo harjoitusleirillä, lanseeraamalla aiemmin mainitun ”Totale Dominanz”-sloganinsa. Tämän lisäksi Boltersdorfin metodit kyselylomakkeineen ja vastaavine lappusineen eivät herättäneet järin suurta innostusta joukkueessa. Joidenkin raporttien mukaan tämä kääntyi tavalla tai toisella valmentaja Mirko Slomkaa vastaan, mikä näkyi pelaajien ja Slomkan välisen luottamuksen heikentymisellä. Lisäksi pelaajiston sisällä tiedettiin olevan selkeitä leirejä, jotka kamppailivat toisiaan vastaan.

Joukkueen sisäisen tilanteen sekavuus ei jäänyt medialtakaan huomaamatta, eikä ihme. Ryhmän sisältä nimittäin vuoti jatkuvasti tietoja lehdistölle ja muille tahoille yhden, ehkä useammankin, pelaajan kautta. Parempaa materiaalia mediassa oli tuskin voitu edes odottaa, joten kun sellaista nyt ”täysin yllättäen ja pyytämättä” tuli, niin tilaisuus myös käytettiin hyväksi. Erityisesti uutiset pelaajien luottamuksen puutteesta Slomkaa kohtaan olivat oivaa tavaraa, jolla saatiin syydettyä Gelsenkirchenin suuntaan epävarmuutta, rauhattomuutta ja tappiohenkeä. Koska nykyisellään tuskin kukaan on täysin median tavoittamattomissa, tällä oli omat vaikutuksensa itse kuhunkin.

Kaikkeen kuitenkin saatiin enemmän tai vähemmän ratkaisu, mihin milläkin tavalla. Tehottomuus ja yleinen vaarattomuus hyökkäyspäässä löysivät lääkkeensä loukkaantumisten kautta. Huomattavin poissaolo näistä kaikista oli Lincoln, jonka myötä keskikentältä puuttui pelintekijä. Lincoln oli myös tärkein osanen 4-4-2:n käytössä, joten brassin puuttumisen myötä Slomka päätti palata alkuperäiseen 4-3-3:en.

Samalla myös joukkueen pelitapa muuttui, sillä pelistä tehtiin vauhdikkaampaa. Avaimena tähän toimi jälleen Lincolnin puuttuminen, sillä brassilla oli pelin tempoa hidastava tapa dominoida palloa hyökkäysten aikana jakamatta sitä tarpeeksi nopeasti eteenpäin. Tämä muuttui, kun keskikentällä oli kolme huomattavasti epäitsekkäämpää pelaajaa, joilla oli tarkoituksena pistää pallo liikkeelle vähin kosketuksin.

Lisääntynyt vauhti sekä keskikentän uudistunut ryhmitelmä auttoivat myös laitapeliä. Alkukaudesta laidat olivat olleet tukossa monestakin syystä, mutta nyt ne saatiin toden teolla auki. Yksi tärkeä palanen tässä oli Christian Panderin paluu kentille, sillä Panderin myötä myös vasemman laitapakin tontille saatiin erittäin hyökkäys- ja juoksuvoimainen kaveri. Panderin paluu vasemmalle laidalle herätti myös ylempänä pelanneen Peter Lövenkrandsin, joka pääsi muutenkin käyttämään parasta asettaan, nopeutta, jälleen hyväkseen. Oikealla puolestaan brassilaitapakki Rafinha sai aivan uudella tavalla tukea ylhäältä Gustavo Varelan myötä. Sitä kautta myös pikkumiehen otteet alkoivat nousta edelliseltä kaudelta tutulle erittäin korkealle tasolle.

Tätä kautta Slomka sai viimein luotua toimivan pelisysteemin, joka kykeni luomaan tarpeeksi tilanteita, ennen kaikkea laadukkaita sellaisia. Kenties tärkeintä oli saada laidat tuottamaan taas keskityksiä maalille, jossa Kevin Kuranyi oli odottamassa palloja itselleen. Kuranyin ruokkiminen ei alkukaudesta ollut toivotulla tasolla, mutta nyt se oli juuri sitä, mitä sen piti olla. Se näkyi myös miehen otteissa ja sieltä alkoi paistaa aivan uudenlaista peli-iloa. Asiassa luonnollisesti auttoivat myös onnistumiset.

Peliotteiden parantuminen ja systeemin toimiminen myös poistivat enimmäkseen ongelmat takaiskumaalien ja toisen puoliajan alkuminuuttien suhteen. Toisen puoliajan alku oli toki edelleen vaikea, mutta enää edes sen aikana syntyneiden takaiskumaalien yhteydessä ei taannuttu, vaan otettiin peliä uudelleen haltuun. Slomkan oli ilmeisesti onnistunut rauhoitella pelaajia ja pelaajat olivat itse saaneet takaisin itseluottamusta ja –varmuutta, mikä näkyi entistä suvereenimmissa otteissa.

Yksi tärkeä tekijä viimeksi mainitussa seikassa oli joukkueen sisäisen ja ulkoisen tilan rauhoittaminen. Siihen johtaneista seikoista kaksi ovat ylitse muiden: Frank Rostin penkittäminen sekä mediaboikotti. Ensimmäinen on kiistämättä paras ratkaisu, jonka Mirko Slomka on eläissään tehnyt jalkapallon parissa. Mirkon rohkea veto olisi voinut kuitenkin jäädä ilman kaivattua tulosta, elleivät pelaajat kapteeni Bordonin johdolla olisi ryhtyneet boikotoimaan mediaa.

Yhdessä nämä kaksi seikkaa nimittäin seuraavan tuloksen: Frank Rost oli eristetty kaikista. Saattaa olla outo juttu, sillä kyse on kuitenkin yhdestä joukkueen silloisista johtohahmoista ja keulakuvista, jota vieläpä pidettiin likimain korvaamattomana pelaajana. Siitäkin huolimatta Rost siirrettiin kylmästi syrjään ja tilalle nostettiin kokematon, vasta 20-vuotias Manuel Neuer.

Muutos oli kuitenkin erittäin onnistunut, ainakin tuloksia katsellessa – Neuerin saldo syyskaudelta oli nimittäin kahdeksan voittoa ja kaksi tasapeliä. Suurempi merkitys Rostin syrjäyttämisellä ja eristämisellä oli kuitenkin joukkueen sisäiselle tilalle. Tämän asian ymmärtäminen vaati jo jonkin verran keittiöpsykologiaa sekä varsin epämääräisiin lähteisiin luottamista, mutta silti uskoisi asiassa säilyttävän edelleenkin uskottavissa raameissa.

Kaikki nimittäin juontaa juurensa kesään 2002 sekä samaan vuodenaikaan neljä vuotta myöhemmin. Ensimmäinen ajankohta merkitsee Rostin siirtymistä Schalkeen, jälkimmäinen miehen viimeistä kesää seurassa. Yhteinen tekijä molemmille ajankohdille on Rudi Assauer. Ensinnä mainittuna Assauer toimi Schalken managerina ja pelaajahankintavastaavana, jälkimmäisenä Assauer sai käytännössä katsoen potkut.



Miten tämä sitten liittyy mihinkään yllä kirjoitettuun, on sidoksissa pitkälti Assauerin [loppuaikojen] johtamistapaan. Rudi tunnettiin laajalti managerina, joka oli hyvin läheinen joidenkin - erityisesti korkeamman profiilin – pelaajien kanssa, eikä salaillut tätä. Esimerkkeinä voidaan ilmaan heittää vaikkapa Ailtonin ja Lincolnin nimet. Rost oli kuitenkin erilainen tapaus, johtuen pitkälti persoonastaan. ”Fäustel” nimittäin tunnetaan suorapuheisena, politikoivana tyyppinä, joka tahtoo toimia johtajan asemassa. Tällaiseen yksi joukkueen tähdistä myös pääsi Schalkeen siirryttyään, mistä voidaan kiittää varsinkin läheisiä suhteita managerina toimineeseen Assaueriin.

Kaikki kuitenkin muuttui Rudin lähdettyä seurasta. Rostilla ja Slomkalla tiedettiin olleen jo pientä kinaa edeltäneeltä keväältä, jolloin kokematon Slomka oli ottanut Schalken johtaakseen. Valmentajalla ei kuitenkaan ollut sen suurempia mahdollisuuksia puuttua asiaan, johtuen Assauerista. Jos tämä olisi nimittäin joutunut valitsemaan Rostin ja Slomkan välillä, jälkimmäinen olisi saanut taipua, todennäköisesti lähteä seurasta. Uuden manageri Müllerin kanssa tilanne ei ollut kuitenkin yhtä selkeä, sillä tämän tiedettiin (tai uskottiin) olevan vahvemmin Slomkan takana.



Oletettavaa on, että Rost oli jo valmiiksi varuillaan, kunnes ensimmäiset viitteet Slomkan suunnitelmista tulivat ilmi. Moni olisi varmasti odottanut Frank Rostin perivän kapteenin tittelin uransa päättäneeltä Ebbe Sandilta, mutta Slomka päätyi toiseen tulokseen. Eikä se ollut täysin sattumanvaraista, kenelle se nauha päätyi. Kapteeniksi nimetty Marcelo Bordon nimittäin ei ollut kovinkaan hyvissä väleissä Rostin kanssa, vaan Bordonin on yleisesti ottaen tulkittu olleen Rostin leiriä (uruguaylaiset, mahdollisesti Hamit Altintop) vastaan pukukopissa kamppailleen Samba-Fraktionin (brassipelaajat, Kuranyi) päämies. Slomkan päätöksen voidaan siis katsoa olleen pyrkimys kaivaa maata Rostin jalkojen alta.

Viimeistään tämän myötä Rost alkoi laatia sotasuunnitelmaa. Ratkaisun maalivahdin ongelmiin tarjosi lopulta Slomka itse, palkkaamalla ”Psycho-Mann” Boltersdorfin. Boltersdorfin lapsellisen oloiset metodit eivät saaneet juurikaan vastakaikua pelaajien kesken, vaan herran tuomia kyselylomakkeita ja sloganeita katsottiin pitkälti kieroon. Kokemattoman valmentajan turvautuessa tällaisiin keinoihin se voi vaikuttaa siltä, ettei tämä ole asian tasalla. Tätä Rost on käyttänyt mahdollisesti hyväkseen pukukopin sisäisessä kamppailussa Slomkaa vastaan. (Rostin on kerrottu myös sanoneen jossain yhteydessä Slomkan olevan ”pelkkä apuvalmentaja”, mitä Slomka olikin Schalkessa ennen Ralf Rangnickin potkuja.)

Niin tai näin, Slomkan kerrotaan joutuneen naurunalaiseksi joukkueen sisällä, minkä pelaajat osoittivat käytöksellään. Boltersdorfia ei juuri enää jaksettu kuunnella ja kyselylomakkeita täyteltiin lottokuponkien tavoin. Koko asiasta tehtiin joukkueen parissa vitsi, mitä mahdollisesti avitti supliikkimies Rostin puhujantaidot.

Tätä tietä myöten Rost sai korotettua asemansa jälleen Slomkan yläpuolelle, eikä asiaa suinkaan helpottanut alkukaudesta tapahtunut välikohtaus Gerald Asamoahin kanssa. Slomkan toiminnan kyseisen tapauksen yhteydessä voi asettaa kyseenalaiseksi, etenkin niiden huhujen perusteella, joita pukukopista välitettiin medialle. Tuloksena oli valmentajan aseman heikkeneminen julkisuudessakin ja ensimmäiset potkuvaatimukset saatiin nopeasti ilmoille.

Tällaisena tilanteen voi katsoa edenneen jatkossakin. Pelien ja tulosten ollessa yhtä vuoristorataa vuoti pukukopista aina oikeina hetkinä lisää ”arkaluontoista” materiaalia ongelmista. Tulos oli tunnettu: ”Slomka raus” oli luultavasti yksi Saksan hetkellisesti käytetyimmistä lauseista.

Mistä sitten yhtäkkiä löytyi ratkaisu tähän kaikkeen, on edelleen pimennossa. Eräs tarina kertoo, että ”Psycho-Mann” oli lopulta löytänyt etsimänsä. Boltersdorfin kerrotaan tulleen siihen tulokseen, ettei joukkue kykene olemaan yhtenäinen Frank Rostin kanssa. Slomkalle tämä ei liene ollut uusi uutinen, mutta raportti on voinut olla apuna manageri Müllerin kanssa tilanteesta keskusteltaessa. Tavalla tai toisella Slomkan on onnistunut vakuuttaa tälle, että Rostin penkittäminen on joukkueen eduksi. Mikä Assauerin kanssa olisi ollut mahdotonta, oli nyt mahdollista – Rost siirrettiin Bayern-ottelun alla penkille.

Samaan aikaan muu joukkue kapteeni Bordonin johdolla oli päättänyt ryhtyä mediaboikottiin. Se, oliko tämä jollain tavalla liitoksissa Slomkan päätökseen, on epäselvää. Todennäköisesti yhteyttä näiden kahden välillä ei ole, mutta loppuvaikutuksen kannalta ne ovat erottamattomia toisistaan. Penkityksen myötä pelaajiston sisäinen hierarkia saatiin selkiinnytettyä: ykkösmies oli nyt kapteeni Bordon, Slomkan liittolainen. Mediaboikotti taasen piti huolen siitä, että vuodot pukukopista päättyivät. Kaikkien oli pidettävä kiinni tästä – myös haastattelijoiden edessä viihtyvän Rostin – tai muuten suuri yleisö olisi saattanut löytää sen enemmän tai vähemmän oikean syyllisen.



Rostin harteille ei kuitenkaan saa kaataa kaikkea vastuuta asiasta, vaan myös kapteeni Bordonin roolia on korostettava. Vaikka brassitoppari oli ideoimassa mediaboikottia ja kuului Slomkan lähimpiin liittolaisiin, ei miehen toiminta ollut missään nimessä aina joukkueen etujen mukaista. Jälkikäteen tarkasteltuna lienee ollut onni onnettomuudessa, että Bordon loukkasi itsensä ottelussa Bayernia vastaan. Pelikyvyttömänä Bordon oli sivussa kentältä Rostin tavoin, joka jätti kentälle yksitoista muuta, joilta puuttui johtohahmot kentän ulkorajojen sisäpuolelta. Niinpä sellainen haettiin toisen sivurajan tuntumasta, valmentaja Slomkasta.

Vähitellen nimittäin joukkue alkoi entistä enemmän luottaa Slomkaan ja ottamaan opikseen tämän neuvoista. Myös Mirkon ajamaa systeemiä alettiin toteuttaa tämän toivomusten mukaan ja yhtenä avaimena tähän oli entistä parempi yhteispeli. Se taasen mahdollistui sillä, että pelaavasta kokoonpanosta puuttuivat ne nimekkäimmät pelaajat Rostista Bordoniin ja Lincolnista Fabian Ernstiin. Lisäksi sieltä kentältä löytyi nyt kaksi uutta tuttua, Manuel Neuer ja Christian Pander. Kumpikaan ei ollut altistunut joukkueen sisäpiirien myrkyttyneelle ilmapiirille (Neuer tulokkaana, Pander pitkään loukkaantuneena), joten sieltä tuli kaksi täysin ”koskematonta” kaveria. Lisähuomiona pitää myös mainita molempien pelityyli, josta paistaa lähes koko ajan rauhallisuus. Vasta kauden loppumetreillä alkoi molemmilla kasvot punoittaa, mutta sitä ennen? Toinen katsoo ympäröivää maailmaa enkelinkasvoillaan ja toinen jauhaa 90 minuutin ajan purkkaa poissaolevan näköisenä…



Ilman tähtiään joukkue hioutui viimein yhteen ja onnistumiset ruokkivat pelaajien itseluottamusta entisestään. Usko omiin, usko Slomkaan ja ennen kaikkea usko menestykseen palasivat. Samalla Schalkessa koettiin yleisesti ottaen jotain aivan uutta, jotain mitä seurassa ei pitkiin, pitkiin aikoihin ollut koettu. ”Es herrscht Ruhe auf Schalke” – Schalkessa on rauha.

Ja kuinka ihanaa se rauha olikaan…




Schale… Schalke… Schale und Schalke… Warum eben nicht?

[Dieter Bohlen]

TAMMIKUU

Talvitauko osui kaikin puolin sopivan väliin. Mennyt vuosi oli ollut raskas vaikean kevään, MM-kisakesän sekä rankan syksyn vuoksi. Lisäksi joukkueella oli ollut läpi syksyn pientä vaivaa yhdellä jos toisella pelaajalla ja nyt näille tarjottiin tilaisuutta päästä takaisin täyteen kuntoon, mitä keväällä tultaisiin tarvitsemaan.

Loma-aika – neljänteen tammikuuta asti – sujui pitkälti rauhallisesti, mutta erään episodin astetta myrskyisempi päätös nähtiin hieman vuoden viimeisen pelin jälkeen. Schalken penkillä kahdeksan peliä peräkkäin istunut ja median parissa sovitusti vaiennut Frank Rost päästi höyryt ulos television ajankohtaisohjelmassa, puhuen itsensä käytännössä ulos joukkueesta.

Vähemmän yllättäen siis tiedotettiin pian siirtoikkunan auettua, että Rost jatkaa uraansa Hampurissa pientä korvausta varten. Rostin tavoin myös toinen seurassa pitempään viihtynyt pelaaja vaihtoi maisemaa, kun omiin kasvatteihin lukeutuva Alexander Baumjohann lähti metsästämään lisää peliaikaa Borussia Mönchengladbachin riveihin.

Toiseenkin suuntaan oli toki tulijoita, näistä mielenkiintoisimpana tapauksena brasilialaispuolustaja Gustavo Franchin Schiavolin. Brassitopparin kanssa oli solmittu sopimuksesta vuoteen 2009 asti ja nimet oli jo ehditty kirjoittaa. Lopulta sambamaasta kuitenkin tuli tieto siitä, ettei Gustavo yhtäkkiä haluakaan pelata Schalken riveissä. Oikeudellisesti sitova sopimus oli kuitenkin ehditty jo solmia, joten Gustavo oli kiinnitetty Schalkeen, eikä pelaisi muualla ilman asianmukaista siirtokorvausta. (Tähän päiväänkään mennessä asiaan ei ole saatu vielä selvyyttä, joten vähitellen voisi olla aika jo mennä FIFAn puolelle utelemaan ratkaisumahdollisuuksista.)

Haluttoman Gustavo sijaan joukkueeseen nousi ainoastaan kaksi useampaa astetta halukkaampaa kaveria. Seuran omista junnuista nostettiin edustusjoukkueeseen kaksi omaa kasvattia lisää. 18-vuotias Ralf Fährmann nousi Schalken kakkosmaalivahdiksi laskemaan maalivahtikolmikon keski-ikää alle 19 vuoteen. Schalken U19-joukkueen kapteeni ja toppari Benedikt Höwedes puolestaan solmi ammattilaissopimuksen, joka virallisesti tulisi voimaan vasta kesällä.

Näitä muutamia liikkeitä lukuun ottamatta Schalken johdossa ei nähty tarvetta uusille siirroille, joten joukkue kevätkautta ja mahdollista mestaruusjahtia varten oli jo hyvissä ajoin valmis.

Viimein muutaman viikon tauon jälkeen päästiin taas harjoituskentille, mutta täysilukuisena paluu ei tapahtunut. Sivussa olivat edelleen pitkäaikaisloukkaantuneet Sören Larsen, Gerald Asamoah sekä Markus Heppke. Näiden lisäksi Zlatan Bajramovic kuntoutti edelleen Bielefeld-pelissä saamaansa vammaa. Dario Rodriguez puolestaan joutui henkilökohtaisten syiden vuoksi lykkäämään paluutaan Uruguaysta Saksaan.

Huomaamattomana varoituksena tulevasta poissaolot eivät jääneet tuohon. Nuorukaiskaksikko Timo Kunert ja Mesut Özil joutui nopeasti harjoituksista sivuun. Ensinnä mainittu mursi kätensä ja jälkimmäinen kärsi ilkeästä vatsataudista. Huonompien uutisten keskellä kuultiin toki parempaakin, sillä Gerald Asamoahin jalasta saatiin viimein poistettua metallituet. Lisäksi miehen tiedotettiin voivan aloittaa juoksuharjoitukset jo tammikuussa.

Vaihtelevissa merkein siis edettiin kohti ensimmäisiä harjoitusotteluita ja siinä välissä ehdittiin vielä käydä tervehtimässä eri kannattajayhdistyksiä ympäri Saksaa. Muutenkin kannattajien osalta kuului tutunlaisia uutisia, kun 20. päivänä järjestettävän Gazpromin tervetulopelin Pietarin Zenitiä vastaan ilmoitettiin olevan lähes loppuunmyyty jo paria viikkoa ennen ottelua. Myös virallinen tunnustus saatiin, kun naapuriseura Borussian ja Schalken yhteinen rasismin vastainen fanikampanja tuli palkituksi Julius-Hirsch-palkinnolla.

Aika kului ja lopulta päästiin myös harjoitusotteluiden pariin. Vastaan asettuivat ennen tuota suurempaa juhlatapahtumaa niin alasarjalaiset Uerdingen sekä Reutlingen, kuten myös Eredivisien Utrecht, jonka riveissä pelasi myös suomalainen Peter Kopteff. Tulokset olivat kohtalaisen hyviä, sillä Schalken tappiottomien otteluiden putki venyi 2:1, 4:1 ja 1:1 tulosten jälkeen yhdentoista pelin mittaiseksi.

Harjoituspelien täyttäessä ohjelmaa saatiin Gelsenkirchenissä toivottaa Zlatan Bajramovickin tervetulleeksi takaisin. Lincoln puolestaan varoitteli taas, keskeyttämällä muutamaksi päiväksi harjoitukset sitkeiden pikkuvammojen vuoksi. Brassipelintekijä kuntoutui kuitenkin ajoissa Zenit peliä varten, joten mitään suurempaa haittaa tästä ei aiheutunut. Tanskalaiskärki Peter Lövenkrands sen sijaan ei ollut yhtä onnekas, vaan joutui jäämään sivuun juhlapelistä.

Zenit-ottelusta ei sen kummempia jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Loppuunmyyty Arena AufSchalke näki erinäisiä juhlallisuuksia ja sai venäläisyhtiöltä erilaisia lahjuksia pelipaitojen, huivien ja vastaavien esineiden muodossa. Myös Nordkurvea muistettiin lahjoittamalla kannattajamassoille jättikokoinen pelipaita, mutta muuten show’n huomattavin osanen oli kapteeni Bordonin tyylipuhdas saksipotkuosuma, jonka avulla Schalke vei lopulta voiton maalein 2:1.

Tätä myöten valmistautumisjakso kevätkauteen oli saatu päätökseen. Enää edessä oli viikko tuskaista odotusta, kunnes päästäisiin takaisin tositoimiin Frankfurtissa. Kaikki näytti joukkueen vireen kannalta hyvältä seuraavaa peliä ajatellen, mutta kevätkauden mittaan aivan liian tutuksi tullut ilmiö päätti taas nostaa päätään. Pikkuvaivat nimittäin eivät tahtoneet millään hellittää, vaan viikon aikana sivussa erinäisistä syistä olivat vuorollaan niin tanskalaiset Lövenkrands ja Larsen, kuten myös Bajramovic, Bordon sekä Fabian Ernst.

Pahin pommi putosi kuitenkin vasta päivää ennen peliä, kun Christian Panderin tiedotettiin olevan loukkaantunut. Syyskauden lopun ehdottoman komeetan ilmoitettiin olevan sivussa neljästä kuuteen viikkoa. Jälkikäteen voi vain sanoa, kun tuo vain olisi pitänyt paikkaansa…

Lopulta miehiä saatiin kuitenkin parsittua enemmänkin kokoon, eikä sivussa lopulta ollut kuin pitkäaikaisempia potilaita.

Eintracht Frankfurt  -  FC Schalke 04 1:3 (0:1)
0:1 Varela (esityö Kuranyi) 17'
1:1 Takahara (Huggel) 48'
Varela Lövenkrands 63'
1:2 Kuranyi (Bordon) 71'
Kobiashvili Bajramovic 71'
Halil Altintop Hamit Altintop 76'
  Rafinha [Schalke] 82'
1:3 Kuranyi (Lincoln) 90'+2

Neuer - Rafinha, Bordon, Krstajic, Rodriguez - Ernst, Kobiashvili - Lincoln - Varela, Kuranyi, Halil Altintop

Kauden avausottelun uusinta alkoi muutamalla kohtalaisella tilanteella ensimmäisten kymmenen minuutin aikana. Ensimmäisestä vastasi Schalke, mutta Lincolnin vapaapotkusta ei ollut aiheuttamaan ongelmia Markus Pröllille (5’). Toisessa päässä Manuel Neuer vuorostaan torjui helposti Alex Meierin puskun (6’) ja hetkeä myöhemmin oli hereillä Naohiro Takaharan tilanteessa, napaten pallon japanilaisen edestä (8’).

Pelikellon näyttäessä varttia, oli Schalke päässyt ottelussa hienokseltaan niskan päälle. Paria minuuttia myöhemmin se tuotti myös tulosta. Kevin Kuranyin oikea-aikainen syöttö löysi juoksuun lähteneen Gustavo Varelan, joka käytti tilanteensa hyväksi ja siirsi vasurilla Schalke 0:1 johtoon (17’).

Kahta minuuttia myöhemmin pirteästi pelannut Lincoln hukkasi loistavan tekopaikan päättämällä syöttää vielä Halil Altintopille. Palloon ehti kuitenkin ennen turkkilaista kreikkalaiskolossi Kyrgiakos, joka selvitti pelivälineen pois vaara-alueelta. Muutamaa minuuttia tästä avausmaalin alustanut Kuranyi taiteili hetken pelivälineen kanssa, kunnes pamautti sen niukasti ohi maalin (22’).

Maalia seuranneen vauhdikkaan reilun kymmenen minuutin jakson päätti Frankfurtin loistava tasoitusmahdollisuus. Keskikenttämies Albert Streit pääsi yksin nokikkain Manuel Neuerin kanssa, mutta jälkimmäinen venyi loistavalla refleksipelastuksella pallon tielle ja säilytti Schalken johtoaseman vielä toistaiseksi (26’).

Loput reilu 20 minuuttia ensimmäisestä puoliajasta mentiin sitten isäntien lievässä hallinnassa, mutta vaarallisia tilanteita ei enää nähty. Niinpä tauolle vetäydyttiin Schalken tilanteisiin nähden ansaitussa johdossa.

Toinen puoliaika alkoi sitten tyypilliseen tapaan kaikkea muuta kuin toivotulla tavalla. Tällä kertaa toki kyse oli ensi alkuun vähemmän omista virheistä, kuin vastustajan onnesta. Keskikentän kaksinkamppailun jälkeen pallo kimposi minne sattui ja suuntasi taivaalle, pudoten lopulta suoraan japanilaiskärki Takaharan jalkoihin. Tällä oli helppo työ viimeistellä läpiajon päätteeksi Eintrachtin tasoitusosuma (48’).

Toisintona ottelun avausmaalista, myös tällä kertaa maalin tehnyt osapuoli sai heti perään loistotilanteen. Schalken onneksi Frankfurtin kreikkalaiskärki Ioannis Amanatidis jätti kuitenkin käyttämättä maalintekijä Takaharan luoman loistopaikan ja Manuel Neuer ehti väliin (52’).

Tämän jälkeen Schalke otti lopulta pelin haltuunsa ja lähti hakemaan johtomaalia. Sellaiseen oli tarjoutua mahdollisuus reilun tunnin kohdalla, mutta avustavan lippu pysäytti totuuden vastaisesti Halil Altintopin yrityksen paitsiotuomioon.

Kymmentä minuuttia myöhemmin Schalken ponnistelut kuitenkin palkittiin. Bordon jatkoi kulmapotkun päällään takatolpalle, jossa Kevin Kuranyilla oli helppo työ nikata nahkakuula Markus Pröllin taakse (70’).

Ottelun viimeisen reilun vartin aikana Kuranyille tarjottiin vielä muutama paikka, mutta ensimmäinen valui hukkaan harhasyötön vuoksi (73’) ja toisessa veto painui niukasti ohi (87’). Kolmas kerta kuitenkin toden sanoi ja Lincolnin esityöstä Kuranyi kiersi Pröllin ja siirsi pelivälineen hallitusti maaliin (90’+2). Kuranyin päivän toinen osuma jäi myös ottelun viimeiseksi ja Schalke avasi kevätkautensa loistavalla 1:3 voitolla.


Kevätkauden avausvoiton myötä Schalke nousi myös takaisin sarjakärkeen. Tätä iloa kesti tosin vain reilun vuorokauden verran, sillä Bremen nappasi täyden pistepotin omassa pelissään sunnuntai-iltana. Lisämakua voitolle antoi sen sijaan toisen kilpailijan, Bayern Münchenin, kompurointi omassa ottelussaan päivää aiemmin. 3:2 tappio Schalken arkkivihollisen Borussian vieraana johti sarjaeron kasvamiseen jo kuuteen pisteeseen.

Seuraavaa ottelua ei tarvinnut odotella kauaa, vaan se oli edessä jo keskiviikkona. Tämä ei kuitenkaan estänyt huonojen uutisten ilmaantumista Schalkereiden tietoisuuteen, sillä Levan Kobiashvilin tiedotettiin kärsineen loukkaantumisen Frankfurt-pelin yhteydessä. Tästä syystä Kobi myös jätti harjoituksia väliin, aivan kuten edeltävällä viikolla itseään loukannut Fabian Ernst.

Ottelun alla saatiin kuitenkin hyviä uutisia: Molemmat pelaajat nimittäin olivat pelikuntoisia Alemannia-ottelussa. Tämän lisäksi saksalaisia ilahdutti noin yleisesti ottaen Bayern Münchenin kompuroinnin jatkuminen. Tälläkin kertaa eteläsaksalaiset törmäsivät ruhrilaisjoukkueeseen, kun Bochum nappasi maalittoman tasapelin myötä yhden pisteen Münchenistä. Tämän seurauksena Felix Magath sai etsiä uutta työnantajaa. Uuden työnantajan sai myös Mathias Abel, jonka Schalke lainasi kriisijoukkue HSV:lle.

FC Schalke 04  -  Alemannia Aachen 2:1 (1:1)
0:1 Ibisevic (esityö Rösler) 17'
1:1 Rafinha rp. 23'
Rodriguez Bajramovic 46'
  Rafinha [Schalke] 46'
Varela Halil Altintop 61'
2:1 Sichone om. 74'
Lincoln Hamit Altintop 77'

Neuer - Rafinha, Bordon, Krstajic, Rodriguez - Ernst, Kobiashvili - Lincoln - Varela, Kuranyi, Lövenkrands

Ottelun alla saatiin kaksi positiivista uutista lisää. Peter Lövenkrands teki paluun avauskokoonpanoon, korvaten ehkä hivenen yllättäen Halil Altintopin. Toinen hyvä uutinen oli puolestaan Aachenin virtuoosin, Jan Schlaudraffin, puuttuminen ottelusta.

Lähtöasetelmat olivat hyvät ja niitä vahvistivat entisestään hyvä alku. Ensimmäinen vartti mentiin Schalken komennossa ja myös ensimmäiset tilanteet osuivat isännille. Dario Rodriguezin puskuyritys tyssäsi kuitenkin maaliviivalla vastustajaan (6’) ja samaisen miehen esityöstä maanmies Gustavo Varela ei onnistunut toivotulla tavalla omassa paikassaan, puskun suuntautuessa suoraan maalivahti Straubin käsiin (16’).

Hetkeä myöhemmin hyvä alku hajosi käsiin. Jeffrey Leiwakabessyn keskitys tavoitti paitsioasemasta Sascha Röslerin, jonka jalasta pallo kuitenkin kimposi liian pitkälle paitsioasemassa olleelle Vedad Ibisevicille. Avustavan lippu pysyi kuitenkin alhaalla ja bosnialainen upotti pallon maaliin (17’).

Erotuomari Florian Meyer hyvitti kuitenkin virheensä hetkeä myöhemmin. Schalken painostaessa ankarasti Aachenin maalilla, pelasi Fabian Ernst pallon Aachen-toppari Moses Sichonen käteen. Tilanne tapahtui rangaistusalueella, joten Meyer saattoi näyttää hetkeä myöhemmin palloa vietäväksi pilkulle. Tällä kertaa rangaistuspotkua vetämään ei lähetetty aiempia kokelaita Lincolnia taikka Kobiashviliä, vaan pallon taakse asettui brassilaitapakki Rafinha. Pikkumies ei epäröinyt, vaan pamautti pallon varmasti ylös Straubin taakse (23’).

Tasoitusmaalin jälkeen ottelu jatkui Schalken painostuksessa, mutta Aachen ei antanut myöten. Vierailijat sumputtivat puolustuspäänsä täysin, eikä kuninkaansininen joukkue löytänyt välineitä tämän murtamiseen. Ensimmäisen puoliajan viimeiseksi tilanteeksi jäikin reilun puolen tunnin kohdalla Kevin Kuranyille siunaantunut tilanne. Kuranyi ei kuitenkaan saanut tarpeeksi voimaa puskunsa taakse, joten Straubin oli helppoa poimia pallo haltuunsa.

Toisen puoliajan alussa Aachenille siunaantui kaksi hyvää tilannetta. Manuel Neuer kuitenkin selvitti molemmat tilanteet romanialaispeluri Laurentiu Reghecampfia vastaan, torjuen ensin tämän kanuunan 20 metristä (50’) ja minuuttia myöhemmin keskikenttämiehen loistavan vapaapotkun.

Neuerin pelastusten myötä Schalke pysyi mukana pelissä ja pääsi lopulta yrittämään itse johto-osuman viimeistelyä. Marcelo Bordonin pusku kulmapotkusta pamahti kuitenkin ylärimaan, josta se kimposi maaliviivan kautta takaisin kentälle (58’). Halil Altintopin jatkoyritys kulmasta taasen päätyi kahden puolustavan pelaajan jalan kautta uudelleen kulmapotkuksi (70’).

Viitisen minuuttia myöhemmin Schalke sai kuitenkin haluamansa. Tälläkin kertaa onnekkaasti, mutta kaikki lasketaan. Ensimmäisellä puolikkaalla jo rangaistuspotkun aiheuttanut Moses Sichone nimittäin osoittautui todelliseksi epäonnen soturiksi ohjaamalla Kevin Kuranyin sivulle suuntautuneen volleypotkun omaan maaliin.

Ottelun viimeinen vartti sujui ilman sen kummallisempia tapahtumia, joten ottelu päätettiin Schalken 2:1 voittoon. Vaikeasta pelistä onnekkaiden vaiheiden myötä tullut voitto piti Schalken edelleen sarjakakkosena tasapisteissä seuraavan vastustajan, Werder Bremenin kanssa. Ero Bayerniin puolestaan oli kasvanut jo kahdeksaan pisteeseen, ja Stuttgartkin oli ohittanut müncheniläiset pisteellä.

[Dieter Bohlen]

HELMIKUU

Vaikean ottelun ja helpottavan lopputuloksen jälkeen katseet suunnattiin jo hyvissä ajoin seuraavaan peliin. Olihan siinä mahdollista lyödä hetkellisesti pahin kilpailija ja luoda pieni hajurako sarjakärjessä. Hetkeksi tosin keskittyminen meni ainakin eräällä suunnalla muuhun suuntaan, sillä päivä Aachen-pelin jälkeen maajoukkuevalmentaja Jogi Löw paljasti miehistönsä tulevaan harjoituspeliin Sveitsiä vastaan. Kuinka ollakaan, sokea kana oli löytänyt jyvän ja Kevin Kuranyi palkittiin loistavista otteistaan paluulla Natipaitaan.

Ajatukset palautuivat kuitenkin nopeasti takaisin kotoisen liigan pariin, kun Gelsenkirchenistä tiedotettiin Kobiashvilin ja Lincolnin olevan mahdollisesti sivussa seuraavasta pelistä. Varmuudellahan poissa oli jo Rafinha, joka oli nähnyt kauden viidennen keltaisensa edellisessä ottelussa. Lisää huonoja uutisia saatiin heti perään, kun tuomarivalinta julkistettiin. Asiasta voi olla montaa mieltä, mutta Herbert Fandel on harvemmin vakuuttanut…

Paria päivää ennen ottelua saatiin vuorostaan sitten hyviä uutisia. Lincoln oli toipunut pelikuntoon ja brassilla oli mahdollisuus näyttää Diegolle närhen munat uudemman kerran. Lisäksi Nürnbergissä ihasteltiin todellista urotekoa, kun isäntäjoukkue tuhosi Baijerin derbyssä Bayern Münchenin 3:0. Tarjolla oli siis sunnuntaille mahdollisuus kasvattaa ero Bayerniin jo yhteentoista pisteeseen.

Werder Bremen  -  FC Schalke 04 0:2 (0:1)
0:1 Lövenkrands (esityö Lincoln) 20'
  Bajramovic [Schalke] 21'
  Varela [Schalke] 29'
  Neuer [Schalke] 68'
Varela Halil Altintop 70'
0:2 Lövenkrands (Kuranyi) 73'
Bajramovic Hamit Altintop 77'
  Lincoln [Schalke] 82'
Lincoln Boenisch 86'
  Krstajic [Schalke] 88'

Neuer - Hoogland, Bordon, Krstajic, Rodriguez - Ernst, Bajramovic - Lincoln - Varela, Kuranyi, Lövenkrands

Ennen ottelua erinäisistä syistä hieman kärsinyt tapahtumien seuraaminen tuotti mukavan yllätyksen. Otteluennakkoa lukiessa silmiin osui tieto Torsten Fringsin pelikiellosta, mikä kirvoitti melkoisen riemunkiljahduksen. Toinen uutinen sen sijaan hieman epäilytti, mutta toisaalta ilahdutti sekin. Valmentaja Mirko Slomka oli nimittäin rohjennut heittää sivussa olevan Rafinhan tilalle oikean laitapakin tontille puolustajapelaajan keskikenttämiehen sijaan. Rafin korvaajaksi oli noussut nimittäin Tim Hoogland, eikä suinkaan aiemmin epäilty Gustavo Varela.

Liigan ehdoton kärkikamppailu aloitettiin sille sopivalla tavalla, eli hirmuisella vauhdilla ja intensiteetillä. Odotetulla tavalla kovinta kamppailu oli keskikentällä, jossa pallokin yleensä pyöri. Kaksinkamppailuihin mentiin etenkin Schalken Fabian Ernstin ja Zlatan Bajramovicin toimesta kovaa, mutta yleensä puhtaasti. Werdalta sen sijaan nähtiin kerta toisensa jälkeen keltalappukelpoisia suorituksia, mutta erotuomari Fandelilla kesti hetki ennen ansaitun kortin nostoa.

Ottelun ensimmäinen tilanne kuului isännille, mutta Manulla ei ollut maalilla kovinkaan suuria vaikeuksia Schulzin volley-yrityksen kanssa (10’). Toisessa päässä loukkaantunutta Tim Wieseä tuurannut Andreas Reinke ei selvinnyt yhtä mallikkaasti vierailijoiden ensimmäisestä tilanteesta. Clemens Fritzin nousu omalla laidallaan tyssäsi nopeasti Mladen Krstajiciin, joka käynnisti välittömästi vastahyökkäyksen. Syöttö Lincolnille laitaan, tämä kuljettaa boksin rajalla, pitää Mertesackeria täysin pilkkanaan ja pääsee keskittämään päätyrajalta keskelle. Paikalla on Peter Lövenkrands, joka puolittaisella saksipotkulla pamauttaa pallon maaliin ja räjäyttää vieraskatsomon (20’). Kyseessä oli yksi kauden ehdottomasti komeimmista maaleista.

Seuraavat kymmenen minuuttia mentiin ilman kummempia tapahtumia Bremen hallitessa palloa, mutta Schalken dominoidessa täysin pelitapahtumia. Bremenin puolittaisen tilanteen jälkeen nähtiin sitten ottelun ensimmäinen oikeusmurha, kun Neuerin 40 metrisestä avausheitosta käynnistynyt parin kosketuksen ja syötön vastahyökkäys pysäytettiin väärään paitsiotuomioon. Ilman liputusta Gustavo Varela olisi saanut maalinsa hyväksytyksi, nyt tuloksena oli keltainen kortti.

Ottelussa edettiin tämän jälkeen uuteen vaiheeseen, jossa Bremen sai muutaman laadukkaan tasoitusmahdollisuuden. Fandel kuitenkin paikkaili virheensä aiemmassa tilanteessa ja tuomitsi väärin Klosen tilanteen paitsioksi (34’). Hetkeä myöhemmin vuorostaan Tim Borowski pääsi yrittämään loistavasta paikasta tasoitusmaalia. Maajoukkuemiehen veto oli voimakas ja tarpeeksi matala, mutta jostain Manuel Neuerin onnistui kuitenkin venyttää jalkansa pallon tielle (37’). Uskomaton torjunta, jonka turvin tauolle mentiin Schalken johdossa Reinken torjuttua toisessa päässä Lövenkrandsin hyvän kaukovedon (39’).

Toisella puoliajalle Schalke tuli yllättävän hyvin, eikä antanut Bremenille mahdollisuuksia päästä mukaan peliin. Ensimmäinen tilannekin osui kuninkaansinisille ja lähellä oli, ettei ottelua ratkaistu siihen paikkaan. Peter Lövenkrandsin antama vapaapotku löysi takatolpalta Zlatan Bajramovicin, joka yritti samaa temppua kuin juutti avausmaalissa. Tälläkin kertaa veto onnistui täydellisesti, mutta Reinke oli jätettyään ainoastaan juuri ja juuri liian pienen aukon pallolle tolpalla (50’). Taisi torjunta yllättää vanhuksen itsensäkin.

Schalke ei tyytynyt tähän, vaan jatkoi toisen osumansa metsästämistä entistä voimakkaammin. Nopeasta vastahyökkäyksestä Lövenkrandsille tarjoutui paikka, mutta brassitoppari Naldon ja Reinken onnistui yhdessä selvittää tilanne (54’). Muutamaa minuuttia myöhemmin Lincoln oli vuorossa, järjestäen jälleen näytöksen pujottelukeppi Mertesackerin kanssa. Valitettavasti brassin ratkaisu oli liian nopea ja yllättävä, eikä terävä syöttö luukulle tavoittanut ketään (57’).

Vain pari minuuttia edellisestä, ja taas mentiin. Mladen Krstajicin ties kuinka mones katko käynnisti jälleen uuden vastahyökkäyksen. Pallon otti haltuunsa Zlatan Bajramovic, joka jatkoi Lincolnille. Tältä pallo siirtyi ensimmäisellä kosketuksella Peter Lövenkrandsille juoksuun ja tanskalainen otti tyhjät pois. Nähtyään Kevin Kuranyin juoksevan kohti tyhjää maalia Löve lähetti pelivälineen kohti tuoretta maajoukkuemiestä, joka olisi normaalisti ehtinyt helposti palloon ja maalintekoon. Tällä kertaa kuitenkin Naldo veti miehen selkeästi kumoon paidasta repimällä, mutta selvisi tempusta ilman punaista. Myöskään rangaistusalueella tapahtuneen rikkeen oikeuttamaan pilkkua ei nähty, vaan peli jatkui vihellyksettä (59’).

Ottelun sujuessa vierailijoiden käskytyksen mukaisesti valmentaja Thomas Schaaf reagoi viimein pelitapahtumiin. Schaaf suoritti kolmoisvaihdon ja siirtyi hänelle maltilliseen 2-5-3 ryhmitelmään. Schalke ei paljon tästä hätkähtänyt, vaan jatkoi vakuuttavasti. Manuel Neuerin uran ensimmäisen varoituksen jälkeen (68’) Peter Lövenkrands päätti viimein ratkaista pelin. Lincolnin pallonriistosta omalla rangaistusalueella käynnistyi jälleen yksi vastaisku. Brassi eteni aina keskiviivalla asti, ennen kuin vaihtoi mestarillisesti puolta Kevin Kuranyille. Kuranyi odotti hetken, kunnes lähetti pallon viistosti pystyyn. Ensimmäisenä pelivälineeseen kirmasi avausmaalinkin viimeistellyt Lövenkrands, joka pienen harhautuksen jälkeen siirsi pelivälineen verkkoihin (73’).

Viimeinen vartti mentiin lähinnä pelaillen, Schalken nautiskellessa tilanteesta. Vahingoniloakin esiintyi selkeästi kuninkaansinisten toimissa ja Lincoln sekä Mladen Krstajic hassuttelivat itselleen ja partnereilleen keltaiset provosoimalla Clemens Fritzin ja Diegon käyttämään käsiään tönimiseen. Lisäajalla Lövelle siunautuneen, mutta hukkaan menneen tilanteen ohella nämä olivat viimeiset merkittävät tapahtumat upeassa sunnuntai-illassa Bremenissä. Schalke oli nyt sarjakärki kolmen pisteen erolla Bremeniin, Bayern oli jo yhdentoista pisteen takana. Hyvältä näytti…

… ja syytäkin oli. Harvoin kun yhtä suvereeneja esityksiä näkyy tällaisissa peleissä. Schalke oli pelottavan kovassa vireessä, takana yksitoista tappiotonta liigapeliä (kaikkiaan viisitoista) ja edessä pelkkiä liigapelejä ilman kaksoisrasitusta muista kilpailuista. Sillä tosiasialla oli luonnollisesti yksi seuraus: pahvi-Schalet kaivettiin esiin ensi kertaa sitten kevään 2005.

Uusi viikko sai kuitenkin hieman tummempaa sävyä heti alkuun, kun seuraavat loukkaantumisuutiset tulivat ilmoille. Sören Larsen kärsi viidennen loukkaantumisensa kuluvalla kaudella ja olisi sivussa taas useamman viikon ajan. Alkoi jo vähitellen näyttää siltä, että huikean debyyttikauden pelannut tanskalainen ei pääsisi toisena vuotena edes tolpilleen. Samassa yhteydessä kerrottiin Levan Kobiashvilin joutuvan käyttämään erikoisvalmisteista kenkää, jotta pelaaminen olisi edes periaatteessa mahdollista.

Kahta päivää myöhemmin saatiin tieto siitä, että joukkueen kakkosmaalivahti Ralf Fährmann tulisi olemaan sivussa koko loppukauden. Lasaretin puolella alkoi siis olla tunkua ja entistä pahemmalta tilanne näytti hetken, kun Kevin Kuranyi sai melkoisen tällin otsaansa maajoukkueen comeback-ottelussaan maalia viimeistellessään. Tästä kuitenkin selvittiin ainoastaan säikähdyksellä ja viikko piristyi hieman. Hamit Altintop toki teki parhaansa synkentääkseen Opa Pritschikowskin juhlaviikkoa, ilmoittamalla jättävänsä Schalken kauden päätteeksi.

Näistä tunnelmista siirryttiin seuraavaan peliin, joka tarjoaisi revanssimahdollisuutta Schalkelle kauden avaustappiosta Berliinissä.

FC Schalke 04  -  Hertha BSC 2:0 (0:0)
  Lövenkrands [Schalke] 61'
1:0 Kuranyi (esityö Lincoln) 64'
Varela Halil Altintop 71'
2:0 Lövenkrands (Halil Altintop) 75'
Lövenkrands Hamit Altintop 82'
Bordon Hoogland 86'

Neuer - Rafinha, Bordon, Krstajic, Rodriguez - Ernst, Bajramovic - Lincoln - Varela, Kuranyi, Lövenkrands

Kevätkauden toinen kotiottelu alkoi kuninkaansinisten hallinnassa, mutta ensimmäisten minuuttien vaaratilanteet nähtiin Manuel Neuerin maalissa. Nuorukainen joutui venymään todellisiin huippupelastuksiin, pitäen jollain ihmeen tavalla pelin maalittomana. Ensimmäisessä tilanteessa Christian Gimenezin pusku suuntautui juuri sinne, mihin sen pitääkin ollakseen vaarallinen, mutta Manun onnistui silti pysäyttää pallo. Lopusta huolehti Dario Rodriguez, joka siivosi pelivälineen pois Pantelicin nenän edestä (7’). Toisessa tilanteessa vuorostaan Pantelic pääsi kokeilemaan vetoa Gimenezin esityöstä, mutta Neuerin onnistui jälleen venyä vaivoin kohti alanurkkaan vierineen pallon tielle (13’).

Nuoren Schalke-vahdin urotöiden jälkeen Schalke tiivisti puolustustaan ja onnistui jatkossa pitämään Herthan hyökkääjät aisoissa. Toisessa päässä ei kuitenkaan saatu mitään valmista aikaan ja isäntien ensimmäiseksi yritykseksi muodostui lopulta Peter Lövenkrandsin kohtalaisen hyvä veto 17 metristä. Reilun neljänkymmenen minuutin pelin jälkeen sama mies oli asialla jälleen, tälläkin kertaa tuloksetta. Lincolnin nopeasta oivalluksesta Gustavo Varela jatkoi sivurajaheiton suoraan maalille, jossa tanskalainen oli täysin vapaana. Pallo tuli kuitenkin liian yllättäen, eikä Löve saanut heikommalla jalallaan tarpeeksi tarkkuutta vetoonsa. Varman maalin sijaan tilanne päättyi Fiedlerin onnekkaaseen torjuntaan.

Viimeisellä viisiminuuttisella molemmat maalivahdit jakoivat päittäin heikot suoritukset keskityspalloissa, mutta Herthan Gimenez ei yltänyt aivan (40’) eikä Kuranyi onnistunut puskemaan palloa ohi maaliviivalla seisoneen keskikenttämies Mineiron (43’). Tätä myöten tauolle mentiin maalittomassa tilanteessa, kiitos pääsääntöisesti loistavan maalivahtityöskentelyn.

Toiselle puoliajalle Schalke tuli epätyypillisen kovalla sykkeellä ja sai luotua ensimmäiset tilanteet. Mladen Krstajicin takaraivopusku kulmapotkusta suuntautui kuitenkin niukasti ohi takaylänurkan (51’), Arne Friedrich pelasti kahdesti viime hetkellä Herthan (54’) ja Fiedlerin onnistui rynnätä palloon juuri ja juuri ennen Kevin Kuranyita (56’).

Isäntien avausosuma alkoi kuitenkin kirjaimellisesti roikkua ilmassa. Lopulta edellisessä tilanteessa hieman myöhässä ollut Kuranyi päästi loppuunmyydyn Arena AufSchalken piinasta. Ties kuinka monennen kulmapotkun kautta Lincoln löysi Kuranyin pään vitosen viivan kohdalta. Maajoukkuemies oli askeleen varjostajaansa edellä ja pääsi puskemaan pelivälineen ohi hölmistyneen Fiedlerin (64’). Maalituulettelu kruunattiin Dario Rodriguezin suunnittelemalla pienellä sambatanssilla, joka oli eräänlainen rauhanele aiemmin käsiteltyihin asioihin viitaten.

Kymmentä minuuttia myöhemmin Schalkella kävi onni. Muutamalla nopealla ja lyhyellä syötöllä isäntien puolustuslinja pelattiin luvattoman helposti puhki. Maalintekopaikka pedattiin lopulta Ashkan Dejagahille, joka pääsi oikealla nokikkain Neuerin kanssa. Iranilaissyntyisellä nuorukaisella meni kuitenkin konseptit sekaisin ja suoran vedon sekä todennäköisen maalin sijaan tämä päätti syöttää vielä keskelle. Palloon ehti kuitenkin liukumaan ensimmäisenä isäntien Dario Rodriguez ja tilanne kuivui kokoon.

Herthan käyttämättä jättämä tilanne tarjosi Schalkelle mahdollisuuden ratkaista peli, eikä sitä jätetty käyttämättä. Vaarattoman näköisessä tilanteessa itsensä loukanneen Gustavo Varelan tilalle tulleen Halil Altintopin esityöstä Peter Lövenkrands pääsi toistamiseen yksin Fiedleriä vastaan. Ensimmäinen veto suuntautui tälläkin kertaa päin Hertha-vahtia, mutta juutti oli hereillä ja haki pallon torjunnasta, siirtäen sen varmuudella maalin (75’).

Viimeinen vartti käveltiinkin sitten sulassa sovussa loppuun asti. Schalke vei selkeästi parempana osapuolena täyden pistepotin, jonka myötä ero sarjakärjessä kasvoi jo kuuteen pisteeseen. Syynä tähän oli Stuttgartin yllättävä 4:1 murskavoitto Werder Bremenistä. Pahvi-Schalet ne vain heiluivat.

Loistavien uutisten jälkeen olivat vuorossa ne tutut huonot. Ei viikkoa ilman loukkaantumista – sellaiselta vaikutti kuuluvan Gelsenkirchenin elämänmeno. Tällä kertaa loukkaantuminen kohtasi vielä erittäin tärkeää miestä, sillä kyse oli elämänsä vireeseen päässeestä Gustavo Varelasta. Uruguaylaispelaajan Hertha-pelissä saama vamma osoittautui ensidiagnooseissa pelättyä vakavammaksi ja Varelan tiedotettiin olevan sivussa koko loppukauden.

Muitakin uutisia kuului. Levan Kobiashvili palasi harjoituksiin, mutta vuorostaan Mladen Krstajic, Marcelo Bordon sekä Lincoln joutuivat jättämään näitä väliin. Pian kolmikkoa seurasi myös sairastunut Kevin Kuranyi, eikä tilannetta parantanut jo valmiiksi kannattajien hampaissa olleen Hamit Altintopin ilmoitus siirtymisestä Bayern Müncheniin kaikista mahdollisista seuroista. Odotettavissa oli entistäkin voimakkaampia vihellyskuoroja omilta kannattajilta.

Kaikkein pelästyttävin uutinen oli kuitenkin vielä edessä: Manuel Neuerin kerrottiin olevan flunssassa. Viimeinen asia, mitä tässä tilanteessa enää kaivattiin, oli se, että Neuerista jouduttaisiin luopumaan. Oli kyse sitten yhdestä tai useammasta pelistä. Helpottava ilmoitus tuli kuitenkin päivää myöhemmin. Kaikki viikolla pikkuvaivoista ja taudeista kärsineet olivat pelikunnossa Willi Koslowskin 70-vuotispäivänä tapahtuvaa Wolfsburg-visiittiä varten.

VfL Wolfsburg  -  FC Schalke 04 2:2 (0:2)
0:1 Kuranyi (esityö Lövenkrands) 10'
0:2 Kuranyi 29'
1:2 Klimowicz (Marcelinho) 56'
  Halil Altintop [Schalke] 61'
Lövenkrands Kobiashvili 62'
  Kobiashvili [Schalke] 67'
Rodriguez Hoogland 78'
Halil Altintop Hamit Altintop 88'
2:2 Marcelinho 89'

Neuer - Rafinha, Bordon, Krstajic, Rodriguez - Ernst, Bajramovic - Lincoln - Halil Altintop, Kuranyi, Lövenkrands

Tyypilliseen tapaan kotiottelulta tuntuvassa Wolfsburgin iltapäivässä peli pyörähti käyntiin hyvin heikkotasoisena. Molemmat joukkueet olivat enemmän tai vähemmän hukassa, eikä minkäänlaisia vaaratilanteita saatu aikaan. Vasta erikoistilanteiden myötä katsojat saivat rahoilleen vastinetta ja ensimmäisinä nautiskelemassa olivat Schalkerit. Peter Lövenkrandsin vapaapotku kymmenennellä minuutilla löysi keskeltä täysin vapaana olleen Kevin Kuranyin, jolla ei ollut vaikeuksia siirtää palloa päällään kymmenettä kertaa kuluvalla Bundesligakaudella.

Maalin jälkeen ottelu jatkui hyvin pitkälti samanlaisena kuin se oli alkanutkin. Schalke ei kyennyt rakentamaan mitään merkittävää ja Wolfsburg – tai pikemminkin Marcelinho – törmäsi jatkuvasti kuninkaansiniseen puolustusmuuriin. Toki yksi tilanne siunautui, mutta edellisen kohtaamisen tavoin oli kasvattajaseuraa vastaan osuminen tälläkin kertaa Mike Hankelle ylivoimainen tehtävä (14’). Hyvä niin.

Hanken tilanne jäikin ainoaksi mainittavaksi tapahtumaksi ennen Schalken seuraavaa maalia. Syyskaudella kovaksi havaittu Wolfsburgin puolustus oli päättänyt ilmiselvästi pehmentää imagoaan keväällä ja myös teki niin. Kokenut Uwe Möhrle ajautui kaksinkamppailuun Halil Altintopin kanssa ja näki parhaana mahdollisena ratkaisuna saksipotkun omaa maalia kohti. Pallo putosi suoraan Kevin Kuranyin eteen, eikä mies erehtynyt. Varma siirto volleysta voimalla verkkoihin takatolpalta ja tilanne Schalkelle 0:2 puolen tunnin pelin jälkeen.

Ottelu eteni reilun vartin verran taas, kunnes seuraavan kerran nähtiin jotain mainitsemisen arvoista. Ellei sitten lasketa tilannetta, jossa Dario Rodriguezia teknisemmällä pelaajalla olisi saattanut olla maalintekopaikka (34’). Niin tai näin, ensimmäisen puoliajan viimeisellä minuutilla Marcelinho väläytteli ensi kertaa taitojaan pelaamalla Diego Klimowiczin vapaaksi Neuerin eteen. Tässä kaksinkamppailussa voittajaksi tosin nousi lopulta Gelsenkirchenin oma poika, minkä myötä puoliajalle vetäydyttiin Schalken johtaessa kahdella maalilla.

Toinen puoliaika alkoi muutaman pelin tauon jälkeen tutun heikosti. Wolfsburg – eli käytännössä katsoen Marcelinho – tuli aivan uudella sykkeellä toiselle puolikkaalle ja alkoi hallita tapahtumia. Tutuhkoon tapaan tämä pääsi jälleen kerran kostautumaan. Pääarkkitehtina tässä hommassa hääri, kuinkas muutenkaan, Marcelinho. Brassi loistava vapaapotku tavoitti aivan liian helposti puskemaan päässeen Diego Klimowiczin, joka puski pallon Manuel Neuerin ulottumattomiin, maaliin asti (56’).

Wolfsburgin kavennusmaalin jälkeen Schalke lähti rauhoittamaan peliä ja pyrki ottamaan siitä vauhdin pois. Tämä onnistuikin hyvin pitkälti, ja vaikka isäntäjoukkue hallitsi edelleen enimmäkseen palloa, maalintekotilanteisiin se ei päässyt. Kontrollissa ollut ottelu alkoi saada kuitenkin tummempaa väriä, kun seuraava epäonnen uhri Schalken riveistä löytyi. Marcelinho astui kaksinkamppailutilanteessa tahattomasti tanskalaiskärki Peter Lövenkrandsin jalan päälle, aiheuttaen tämän nilkan siteiden tai ties minkä repeämisen. Tanskalainen asettui tilanteen jälkeen pitkäkseen maahan ja kärrättiin paareilla syrjään Schalkereiden pelästyneiden katseiden alla (62’).

Hetkeä myöhemmin Wolfsburgille tarjottiin jo tilaisuutta tasoittaa, mutta Isaac Boakyen tekniikka ei riittänyt tilanteessa. Täten ratkaisun avaimia tarjottiin seuraavan tilanteen saajalle ja se osui lopulta Schalkelle. Rafinhan loistava keskitys kohti takatolppaan löysi vapaana olleen Kuranyin, joka pääsi puskemaan optimaalisesta paikasta. Pusku näytti hetken ajan suuntautuvan varmuudella maaliin saakka, kunnes jostain ilmestyi tielle Wolfsburg-vahti Jentzschin käsi. Jentzsch sai pidettyä pallon poissa maalista ja säilytti lukemat entisinä (79’).

Jentzschin ilmiömäinen pelastus olisi jäänyt vaille merkitystä, ellei varsinaisen peliajan viimeisellä minuutilla Schalke-puolustus olisi hölmöillyt. Täysin turhan rikkeen jälkeen Wolfsburgille annettiin viimeinen mahdollisuus vapaapotkusta, täsmälleen samasta paikasta, josta edellinen maali oli syntynyt. Marcelinho asettui pallon taakse, ampui – ja hetkeä myöhemmin pallo oli maalissa. Alkuun näytti siltä, että Diego Klimowicz olisi viimeistellyt täysin identtisen maalin ensimmäisen kanssa, mutta hidastuskuvat kertoivat pallon menneen suoraan maaliin brassitaiturin lapikkaasta. Yllättävä pudotus ja kimmoke maasta vain paria metriä ennen maaliviivaa täydellistivät vapaapotkun. Manuel Neuerilla ei ollut minkäänlaisia saumoja estää ottelun päättymistä tasapeliin.

Ottelun jälkeisiä fiiliksiä ei paljoa tarvinnut arvuutella. Täysi pistepotti oli menetetty äärimmäisen typerällä tavalla, minkä lisäksi medicos oli saanut lisätäytettä Peter Lövenkrandsin myötä. Vaikka sarjassa oltiin edelleen kärjessä, nyt viiden pisteen turvin Stuttgartiin nähden, näytti tilanne varsin vaikealta. Erityisesti hyökkäyspään osalta. Schalkella oli nimittäin käytössä enää kaksi tervettä kärkimiestä. Tämän lisäksi Levan Kobiashvili ei ollut täysin terve, Lincolnilla oli pientä vaivaa, Bordonillakin oli pieniä ongelmia, eikä Bajramovickaan ollut tiettävästi täydessä kunnossa. Unohtaa ei myöskään sopinut Christian Panderia taikka Ralf Fährmannia.

Varsin pienellä ringillä (27 pelaajaa) varustetulle joukkueelle tämä ei ollut missään nimessä helppo tilanne. Etenkään, kun Lövenkrandsin kerrottiin olevan sivussa neljästä kuuteen viikkoa, minkä lisäksi Christian Panderin tilanteesta ei saatu selkeyttä, vaan poissaoloaika näytti pitenevän.

Uudella viikolla päästiin myös melkoisiin pohjalukemiin. Tiistaiseen harjoitussessioon Slomkalle oli käytettävissään nimittäin ainoastaan 12 pelaajaa edustusjoukkueesta. Päivää myöhemmin määrä kasvoi sentään yhdellä, kun toisen lapsensa syntymää edeltävänä päivänä juhlistanut Levan Kobiashvili palasi takaisin työhönsä. Silti nämä luvut kertovat omaa kieltään Schalken tilanteesta tuolla hetkellä.

Perjantaina saatiin lisää uutisia, jotka hersyttivät melkoisia sarkastisia riemunkiljahduksia. Mirko Slomka ilmoitti, ettei hänellä ole mitään tietoa siitä, kuka pystyy pelaamaan avauksessa tulevassa Leverkusen-ottelussa ja kuka ei. Syykin oli selvä. Aiemmin vaivaisten pelaajien lisäksi vaivaisten kirjoihin nimittäin liittyivät yhdessä päivässä joukkueen toiseksi viimeinen kärkimies Halil Altintop, sekä toinenkin vakiotoppari Mladen Krstajicin myötä. Periaatteessa optimaalisesta avauskokoonpanosta täysin terveitä olivat enää Manuel Neuer, Rafinha sekä Kevin Kuranyi.

”Herra siunatkoon, mitä tästäkin vielä tulee…”

FC Schalke 04  -  Bayer Leverkusen 0:1 (0:0)
Krstajic Hoogland 68'
Hamit Altintop Özil 72'
  Rafinha [Schalke] 80'
  Bordon [Schalke] 83'
0:1 Kießling (esityö Schneider) 85'
Halil Altintop Erwig 87'
  Lincoln [Schalke] 90'+3

Neuer - Rafinha, Bordon, Krstajic, Rodriguez - Ernst, Bajramovic - Lincoln - Hamit Altintop, Kuranyi, Halil Altintop

Sunnuntai-iltaan mennessä suurin osa miehistä oli saatu parsittua kasaan ja Schalke kykeni juoksuttamaan kentälle kelvollisen avausmiehityksen. Mukana matkassa oli myös uusi kasvo, kun amatööreistä oli täytynyt nostaa akuutin hyökkääjäpulan vuoksi entinen pitkäaikaispotilas Christian Erwig. Avaukseen Erwigiä ei sentään tarvinnut sijoittaa, vaan Lövenkrandsin korvaajana aloitti Hamit Altintop.

Edellisten vierailuiden suhteellisiin hyviin tuloksiin luottaen vieraileva Leverkusen lähti otteluun rohkeasti. Pelistä ei puuttunut tempoa ja ottelu aaltoili ensimmäisten minuuttien aikana mukavasti puolelta toiselle. Lääketehtailijat olivat hienoisesti niskan päällä, pitämällä oman päänsä visusti tukossa ja pääsemällä hyökkäyksessä isäntiä vaarallisempiin tilanteisiin.

Manuel Neuer ja Bundesligadebyyttiään pelannut René Adler eivät kuitenkaan joutuneet kovinkaan koviin koetuksiin koko ensimmäisen puoliajan aikana. Merkittävimmät tilanteet Leverkusenin pelaajien näkemien kolmen kortin lisäksi olivat käytännössä Adlerin torjuma Halil Altintopin yritys (6’) sekä saman miehen (19’), Kevin Kuranyin (41’) ja Simon Rolfesin (44’) ohi painuneet vedot.

Tilanneköyhä ottelu vetäytyi aiempiin kohtaamisiin (edellisvuonna 7:4 Gelsenkirchenissä) nähden yllättäen maalittomassa tasatilanteessa tauolle.

Toiselle puoliajalle Schalke tuli uusin asein ja alkoi viime kyetä murtamaan Leverkusenin puolustuslinjaa. Tuloksena oli jatkuvaa tilannesadetta debytantti Adlerin vartioimalla maalilla. Karim Hagguin onnistui kuitenkin pelastaa Halil Altintopin nosta maaliviivalta (48’), Adler venyi parhaimpaansa Kuranyin edessä (51’), Lincolnin kaukoveto painui niukasti yli (60’) ja Adlerin onnistui pelastaa Halil Altintopin seuraava yritys kulmaksi (67’).

Tässä välissä Schalkerit saivat pidätellä taas henkeään vaihteeksi vaihdon takia. Mladen Krstajic nimittäin asteli selvästi loukkaantuneena kylkeään pidellen ulos kentältä (68’). Johan sitä oltiin oltu päivä ilman loukkaantumisuutisia, joten eiköhän se ollut taas yhden uuden aika.

Krstajicin tultua sivuun ottelu jatkui siitä, mihin se oli jäänyt. Schalke painosti ja tilanteita syntyi edelleen tukuitta, mutta joko Adler oli ilmiömäinen maalillaan tai sitten vedot olivat epätarkkoja. Niinpä Lincolnin kaukoyritys, Dario Rodriguezin pusku (molemmat 62’), Tim Hooglandin kaukoveto (73’) ja Zlatan Bajramovicin yritys kymmenestä metristä (82’) jäivät tuloksettomiksi.

Sen jälkeen salama iski kirkkaalta taivaalta. Schalken tilanteen jälkeen pallo tuli Bernd Schneiderille, joka yksinkertaisesti potkaisi pallon minne sattuu eteenpäin. Ensimmäisenä pelivälineeseen kirmasi Leverkusen Stefan Kießling, joka shokeerasi jalkapalloilevaa maailmaa. Siihen asti täysin tuntemattomille kyvyillään nuorukaisen onnistui tanssia niin Rodriguezin kuin Bordoninkin ohi ja lopulta siirtää pallo ohi voimattoman Manuel Neuerin (85’).

Leverkusenin shokkijohdon jälkeen Schalke yritti vielä painaa vimmatusti päälle edes yhden pisteen saamiseksi, mutta mikään ei tuottanut toivottua tulosta. Ei edes Halil Altintopin vaihtaminen tuoreempaan kaveriin Christian Erwigin muodossa. Lopulta ottelun ratkaisusta vastasi uskomattoman debyyttiottelun pelannut René Adler, joka venyi vielä viimeisellä minuutilla loistopelastukseen Kevin Kuranyin puskun eteen.

Kuin kauden ensimmäisessä kotitappiossa, Mladen Krstajicin loukkaantumisessa ja sarjajohdon kutistumisessa neljään pisteeseen ei olisi ollut tarpeeksi, päätti Schalken brassitaituri Lincoln vielä näyttää, kuinka tyhmä ihminen voi vain olla. Erotuomari Manuel Gräfen vihellettyä jo pelin päättyneeksi Lincoln räjähti Bernd Schneiderin naljailusta, iskien tätä kasvoille. Tuloksena suora punainen ja todennäköisesti pitkä pelikielto. Lincoln… Huoh.

[Dieter Bohlen]

MAALISKUU

Seuraavaksi saatiin sitten niitä ”tilattuja” huonoja uutisia. Mladen Krstajicilla oli kylkiluu murtunut, hienoa! Lincoln asetettiin viiden ottelun pelikieltoon, hienompaa! Kapteeni Bordonilla oli vatsatauti, hienointa! Pystyikö tässä enää mikään menemään pahemmin päin persettä, jos kiroilu näin sallitaan?

Toki hyviäkin uutisia tihkui välillä. Vaikeasta loukkaantumisestaan edelleen toipuva Gerald Asamoah tuli yhdellä iskulla kahden lapsen isäksi, kun vaimo Linda synnytti pariskunnan kaksoset. Tuokin episodi sai merkillisiä piirteitä, kun seuran tiloista lähtenyt Asamoah tuli pysäytetyksi poliisin toimesta matkalla tärkeää hetkeä varten. Ajonopeutta mittaava tutka kun oli näyttänyt reippaaksi kuvailtavaa 110 km/h:n ylinopeutta.

Toinen iloinen uutinen viikolla oli Mladen Krstajicin taistelutahdon osoitus. Serbi antoi teetättää itselleen erityisen suojapanssarin murtunutta kylkiluuta suojaamaan ja ilmoitti haluavansa pelata jo seuraavassa ottelussa, jos vain mahdollista. Mahdolliseksi se osoittautuikin ja Krstajic oli kokoonpanossa, kuten myös yllättäen Sören Larsenkin.

FC Schalke 04  -  Hamburger SV 0:2 (0:0)
  Rafinha [Schalke] 48'
  Rodriguez [Schalke] 56'
Hamit Altintop Larsen 70'
0:1 van der Vaart (esityö Rost) 71'
Rodriguez Özil 75'
0:2 Olic (Jarolim) 80'
Halil Altintop Boenisch 81'
  Ernst [Schalke] 85'

Neuer - Rafinha, Bordon, Krstajic, Rodriguez - Ernst, Bajramovic - Hamit Altintop, Kobiashvili - Halil Altintop, Kuranyi

Jälleennäkeminen Huub Stevensin ja Frank Rostin kanssa – ja mihin ajankohtaan. Tuskin huonompaa hetkeä tälle oli edes mahdollista löytää.

Ottelun alku muistutti pitkälti Leverkusen-peliä. Hampuri makasi hyvin pitkälti omalla alueella, jolla se pyrki ottamaan Schalkelta tilan täysin pois. Edellispelin tapaan se onnistui tälläkin kertaa, osittain kiitos Schalken hidastuneen ja luovuuden puutteesta kärsivän pelin. Kuninkaansiniset eivät löytäneet millään asetta hampurilaislinjan murtamiseen ja maalintekotilanteet jäivät vähiin. Ainoastaan harvat erikoistilanteet aiheuttivat Frank Rostille työtä. Levan Kobiashvilin vapaapotku löysi Dario Rodriguezin jalan, mutta pallo meni niukasti ohi maalin (3’). Hamit Altintop onnistui ensimmäistä kertaa kauden aikana kaukovedossaan, mutta muurin alta kohti maalia viuhunut pommi pysähtyi Frank Rostin loistopelastuksen kautta tolppaan (9’).

Vasta puolen tunnin pelin jälkeen Schalkelle aukesi todellinen mahdollisuus. Hetkeä aiemmin komean soolon päätteeksi yli maalin ampunut Rafinha löysi keskityksellään Fabian Ernstin. Ex-bremeniläisen ei kuitenkaan onnistunut painaa puskuaan yläriman alapuolelle, joten Schalke-uran avausmaali jäi toistaiseksi näkemättä.

Ernstin maalintekotilanteen jälkeen peli jatkoi vanhaa tuttua rataa Schalken pyöritellessä palloa tehottomasti. Hampurilaisvierailta ei nähty hyökkäämisyrityksiä lainkaan, vaan tasapeli näytti olevan Stevensille tarpeeksi hyvä tulos, eikä sitä ollut syytä vaarantaa. Ei sillä, että Schalke olisi vahingossakaan onnistunut tätä vaarantamaan missään vaiheessa. Viimeisten kymmenen minuutin aikana ainoaksi tilanteeksi kun jäi Dario Rodriguezin yritys kauempaa, joka leijaili suoraan Nordkurveen (36’). Hampurille puolestaan siunautui puolivahingossa puolittainen tilanne, mutta Alexander Laasin ei onnistunut käyttää hyväkseen Rafael van der Vaartin esityötä (43’).

Tauolle mentiin hyvin puuduttavan esityksen jäljiltä maalittomassa tilanteessa ja ketutus alkoi olla valtavaa.

Toisen puoliajan alku ei tuonut juuri muutosta tähän, vaan homma jatkoi samaa vanhaa rataa. Kevin Kuranyi pääsi vahingossa kokeilemaan maalintekoa, mutta puskussa ei ollut tarpeeksi voimaa Fäustelin yllättämiseksi Hampurin maalilla (52’). Hetken päästä Dario Rodriguez päätti auttaa Schalken vaikeaa tilannetta ottamalla kauden viidennen keltaisen korttinsa ja kuittaamalla siten pelikiellon seuraavaan otteluun (56’).

Pelikiellon edetessä tuskaisen hitaasti ottelussa nähtiin vain muutamia merkittäviä asioita seuraavan reilun vartin aikana. Hampurilaiskapteeni van der Vaart ampui ohi (59’) ja yhtä hyvällä menestyksellä selviytyi Schalken Ernst (63’). Vaihtoja nähtiin kaksi, joista toinen toi Schalkelle toisenkin puolikuntoisen kärkimiehen kentälle Sören Larsenin korvatessa heikon Hamit Altintopin (70’).

Ennen kuin juutti oli ehtinyt juurikaan edes tallustella kentällä, nähtiin déjà vu edellisestä pelistä. Rostin pitkä pallo maalilta, muutama pomppu, pallo van der Vaartille ja tilanne 0:1 (71’). Tällä kertaa Schalke-puolustus kuitenkin jätti vaivaamatta hollantilaista, sillä lähimpänä olleilla Fabian Ernstillä ja Dario Rodriguezilla oli kiire törmäillä toistensa kanssa.

Avausmaalin jälkeen mikään ei kuitenkaan muuttunut, vaan tuttua kaavaa noudatettiin orjallisesti. Vaihtojen ja muutaman keltaisen kortin värittämien seuraavan kymmenen minuutin ainoaksi huomattavaksi pelitapahtumaksi jäi kentälle vaihdosta tulleen Mesut Özilin yritys, jonka Frank Rost kuitenkin selvitti ilman suuria vaikeuksia (77’).

Pian tämän jälkeen ottelu oli sitten enää loppuminuuttien taputtelua vaille valmis päätettäväksi. Syynä oli tietenkin Hampurin toinen osuma, tuttuun tapaan tyhjästä ja vastahyökkäyksestä tullut. David Jarolimin esityöstä tammikuun paniikkihankinta Ivica Olicin oli helppo viimeistellä Bundesligauransa toinen osuma (80’).

Loput mentiinkin sitten isäntien panikoidessa ja menettäessä hermokontrollinsa, mikä varmasti oli Frank Rostin perverssiä mieltä syvästi tyydyttävä näky. Toivottavasti sentään Huub tunsi edes hieman sääliä tekostensa vuoksi…

Tässä sitä sitten taas oltiin, perinteisten kevätpuppelointiaiheiden parissa. Ainoastaan, että nyt ei kyse ollut täysin omista tekosista. Viimeisissä kahdessa pelissä nimittäin oli näkynyt hyvin selkeästi, kuinka vaikeaa maalinteko on ilman siihen tarkoitettuja pelaajia. Puolellatoista terveellä kärkimiehellä pelatuissa kahdessa ottelussa Schalke oli toki saanut luotua kunnioitettavasti tilanteita, vetojakin oli molemmissa otteluissa päälle kaksikymmentä. Ainoana ongelmana vain oli se, ettei kukaan osannut pistää niitä sisään. Erikoistilanteetkin olivat käytännössä katsoen vaarattomia, sillä neljästä ykkösvalinnasta vain yksi – se kova kanuuna 30 metristä – oli käytettävissä.

Tilanne alkoi käydä vähitellen sietämättömäksi. Sarjassa oltiin edelleen jostain käsittämättömästä syystä ykkösiä, vaikka kaiken järjen mukaan Werder Bremenin ja Stuttgartin olisi jo täytynyt kiriä ohi. Näin ei kuitenkaan käynyt, joten tietyillä tahoilla oli äärimmäisen hauskaa hassutella ”täyskriisissä” – loukkaantumiset unohdettiin tässä yhteydessä taitavasti – olevan sarjakärjen kanssa. Pelaajista alkoi näkyä entistä selkeämmin puhdas ärsyyntyminen tilanteeseen ja jotkut viisaat ehtivät jo ehdottaa uutta aikalisää tietyn väen parista.

Synkässä tilanteessa taivaalta putosi kuitenkin kaksi kipeästi kaivattua lahjaa. Ensimmäinen oli uskomaton uutinen Uruguaysta, jonne Gustavo Varela oli lentänyt polvioperaatiotaan varten. Sympaattinen, kalju vipeltäjä ilmoitti nimittäin olevansa tulossa takaisin Gelsenkircheniin – pelaamaan. Jo kuluvan kauden aikana!

Kyseinen uutinen tuli luonnollisesti täysin puun takaa. Varelan oli ilmoitettu olevan sivussa aina tulevaan syksyyn asti, ja kaikki toiveet hyvässä vireessä ennen vammaansa olleen uruguaylaisen saamisesta takaisin oli jo heitetty syrjään. Niin vain mies kuitenkin päätti riskeerata uransa ja valitsi monimutkaisemman operaation sijaan lyhyemmän proseduurin, minkä kautta hän ehtisi vielä mahdollisesti pelaamaan kuluvalla kaudella. Todellista taisteluhenkeä ja yhdessä tapaus Krstajicin kanssa juuri sitä, mitä joukkueelta oli marraskuun alun vaikeina hetkinä vaadittu.

Toinen uutinen oli monella tapaa identtinen edeltävän kanssa: Gerald Asamoah oli palannut! UEFA-Cupin ensimmäisen kierroksen ottelussa tappotaklauksen uhriksi joutunut Asamoah teki paluunsa harjoituskentälle viiden kuukauden poissaolon jälkeen. Vielä riemastuttavampi ja toiveita herättävä uutinen oli vielä parin päivän päässä tästä, kun Gelsenkirchenistä kerrottiin Asan olevan mahdollisesti pelaavassa kokoonpanossa Hannoverissa viikonloppuna. ”Blondie” oli tekemässä samanlaista ihmetemppua kuin vuotta aiemmin, jolloin mies oli jaksanut kuntouttaa lihasrepeämää ainoastaan kolme päivää ennen paluuta tositoimiin. Ihmeellinen mies.

Hyvät uutiset jatkoivat tämänkin jälkeen tuloaan. Heiko Westermannin kerrottiin valinneen Schalken tulevaksi työnantajakseen, Christian Pander pääsi viimein harjoittelemaan pallon kanssa (toki alkuperäisaikataulun mukaan tämän olisi pitänyt olla jo kunnossa), Sören Larsen pysyi kasassa melkein koko viikon ja Benedikt Höwedes pääsisi ensi kertaa mukaan ottelukokoonpanoon.

Ehkä tästä olisi vielä tulossa jotain.

Hannover 96  -  FC Schalke 04 1:1 (1:1)
0:1 Halil Altintop (esityö Özil) 2'
1:1 Tarnat (Balitsch) 4'
  Ernst [Schalke] 35'
Bajramovic Hamit Altintop 75'
  Kuranyi [Schalke] 78'
Kuranyi Larsen 81'

Neuer - Rafinha, Bordon, Krstajic, Boenisch - Bajramovic, Ernst, Kobiashvili - Halil Altintop, Kuranyi, Özil

Jotain todellakin näytti olevan tulossa, kun ottelu Hannoveria vastaan alkoi pamauksella. Puolitoista minuuttia pelattuna, Schalkelle vapaapotku. Vapaapotkua antamaan ensi kertaa Bundesligaottelun avauksessa pelannut Mesut Özil. Pallo polven korkeudella kohti maalia, Halil Altintopin jalka – 0:1! Paljoa parempaa alkua ottelulle tuskin olisi voinut toivoa.

Hieman heikommalta tilanne näytti reilua kahta minuuttia myöhemmin, kun omissa soi. Hannover oli saanut kulmapotkun, jota Manuel Neuer lähti metsästämään ilmasta. Hannoverilaiset kuitenkin pistivät Neuerin eteen muurin, jonka jälkeen nuorukaista revittiin paidasta liikkumisen estämiseksi. Samaan aikaan Hannoverilaiset pääsivät kokeilemaan kahdesti maalintekoa, Hanno Balitschin epäonnistuessa ensin, mutta Michael Tarnatin siivotessa lopulta pallon verkkoihin. Ilman estelyä Neuer olisi ehtinyt helposti palloon ja pelastanut tilanteen, mutta erotuomari Knut Kircherillä oli vaikeuksia pilliin puhaltamisen kanssa ja maali hyväksyttiin.

Ottelun jatkuessa tilanteita siunautui molemmille joukkueille tasapuolisesti, vaikka peli ei temponsa puolesta yltänytkään alkurynnistyksen tasolle. Mesut Özilin alustamat Halil Altintopin (14’) ja Kevin Kuranyin tilanteet (27’) kuitenkin päättyivät lopulta Robert Enken hyppysiin Hannoverin maalilla. Lisäksi samaiset herrat pysäytettiin kahdesti väärään paitsioliputukseen (25’, 43’). Toisessa päässä Chavdar Yankov (18’) ja Gunnar Heidar Thorvaldsson (40’) puolestaan hassasivat omat paikkansa.

Paras tilanne lienee kuitenkin ollut Sebastian Boenischin vapaapotku 25 metristä, joka aiheutti Enkelle yllättävänkin paljon vaikeuksia. Mies oli kuitenkin hereillä koko ajan ja sai lopulta pallon itselleen ennen Schalken pelaajia (30’), turvaten 1:1 lukemat, joissa lopulta vetäydyttiin tauolle.

Jälkimmäisen puolikkaan alussa ottelun taso romahti selkeästi. Hannoverilla loppuivat ideat nopeasti ja Schalke ei saanut luotua todellisia vaaratilanteita Enken maalille. Ensimmäisen vartin ainoaksi merkittäväksi tapahtumaksi jäi Bordonin rike Hanno Balitschia vastaan, joka olisi saattanut olla punaisen kortin arvoinen. Brassitoppari selvisi kuitenkin lopulta ilman seurauksia (59’).

Ensimmäistä vaaratilannetta jommallakummalla maalilla jouduttiin odottamaan vielä kymmenen minuuttia lisää. Hannoverin unkarilaispelaaja Szabolcs Huszti pääsi ampumaan kulman jälkitilanteesta vaarallisesti kohti Schalke-maalin alakulmaa. Manuel Neuer oli kuitenkin miehenalku paikallaan ja selvitti tilanteen.

Husztin tilanteesta isäntäjoukkue näytti saaneen lisävirtaa ja pääsi painostamaan Schalken maalilla. Kuninkaansinisten brassikapteeni Marcelo Bordon löysi kuitenkin tiensä kerta toisena jälkeen hannoverilaisyritysten tielle ja esti näiden aikeet.

Näissä merkeissä edettiin aina lisäajalle asti, jolloin Hannover kävi viimeistä kertaa hyökkäykseen. Kolmasti isäntäjoukkueen pelaajat löysivät kuitenkin mestarinsa parikymppisestä Manuel Neuerista, joka oli pelaamassa Schalkea takaisin pinnalle, onnistuenkin siinä. Pian Hannoverin viimeisen rynnistyksen jälkeen pilli soi viimeistä kertaa AWD-Arenalla ja Schalke sai kahden ottelun mittaisen tappioputkensa poikki.

Stuttgartin hävittyä oman ottelunsa samaan aikaan Leverkusenissa, tapahtui taulukossa pieniä muutoksia. Schalke oli edelleen kärjessä neljän pisteen erolla schwaabeihin, mutta Werder Bremen nousi jo voiton päähän Schalkesta. Vaikka tasapeli seuraavasta ottelusta Stuttgartia vastaan riittäisi sarjajohdon varmistamiseen seuraavallekin kierrokselle, näytti tilanne edelleen täysin avoimelta.

Valoa ja uskoa sen yhden tietyn päivän mahdolliseen toteutumiseen toivat kuitenkin uuden viikon uutiset. Christian Pander oli taas täysillä mukana joukkueharjoituksissa ja tulisi lähiaikoina palaamaan kentille. Peter Lövenkrands puolestaan oli päässyt jo harjoittelemaan jalkapallon kanssa, mikä oli loistava uutinen. Gustavo Varelankin tiedotettiin palanneen joukkueharjoituksiin.

Samalla kun loukkaantumistilanne alkoi helpottaa hieman, päästettiin Gelsenkirchenisssä ilmoille odotettu uutinen. Päävalmentaja Mirko Slomkan sopimusta oli päätetty jatkaa kahdella vuodella eteenpäin, kesään 2009 asti. Uutinen sai varsin vankkumattoman tuen kannattajilta, joskaan Slomka ei edelleenkään kelvannut kaikille.

Huomattavasti parantuneissa oloissa tunnelmaa kohottivat entisestään seuraava uutinen: Christian Pander tuli palaamaan kentille Stuttgartia vastaan ja kuuluisi avauskokoonpanoon. Lisäksi Gerald Asamoah tulisi näkemään erittäin suurella todennäköisyydellä peliminuutteja ottelun lopusta.

FC Schalke 04  -  VfB Stuttgart 1:0 (0:0)
  Kobiashvili [Schalke] 55'
Kobiashvili Larsen 71'
1:0 Krstajic 76'
Halil Altintop Asamoah 76'
Kuranyi Rodriguez 90'+2

Neuer - Rafinha, Bordon, Krstajic, Pander - Bajramovic, Ernst, Kobiashvili - Halil Altintop, Kuranyi, Özil

Joukkueiden marssiessa kentälle kokoonpanosta pisti iloisena asiana silmään Mesut Özilin jatko avauskokoonpanossa. Lövenkrandsin puuttuessa Özil oli selkeästi paras vaihtoehto vasemmalle ja nyt kun Panderkin oli taas kehissä, saattoi molempien laitojen olettaa toimivan. Unohtaa ei myöskään sopinut Panderin vaarallisuutta erikoistilanteissa, joten jokohan ketsuppipullo aukeisi taas tauon jälkeen tosissaan?

Alku näytti ainakin lupaavalta. Stuttgartin kulmapotkun jälkeen Schalke pääsi lähtemään nopeaan vastaiskuun. Kevin Kuranyin kautta pallo kulki aina vasemmalle laidalle Mesut Özilille, jolla oli edessään tie vapaana vetopaikkaan. Nuorukainen eteni sopivalle etäisyydellä ja antoi palaa, valitettavasti yli Timo Hildebrandin vartioiman maalin (5’). Hetki olisi ollut loistava uran avausmaalille.

Kohtalaisen alun jälkeen Schalke jatkoi hallitsevana osapuolena, muttei saanut aikaan tulosta. Harvat tilanteet Stuttgartin rangaistusalueella syntyi Panderin vapaapotkuista (7’, 14’, 22’), mutta stuttgartilaisten onnistui selvittää nämä tilanteet. Toisessa päässä vierailijoilta ei nähty käytännössä katsoen mitään.

Lähietäisyydelle pääsyn ollessa vaikea Schalke turvautui välillä yrityksiin kauempaa, mutta heikolla menestyksellä. Puolen tunnin pelin kohdalla ottelun avausmaali oli kuitenkin lähellä, kun Thomas Hitzlspergerin purkupallo päätyi suoraan Zlatan Bajramovicin jalkoihin. Bosnialaisen pisti palloon suoraan matkalle kohti maalia, jossa Timo Hildebrandin täytyi venyä loppuun asti onnistuakseen torjumaan vedon kulmaksi.

Viittä minuuttia myöhemmin Hildebrandia tarvittiin uudemman kerran, kun Rafinha jallitti laidallaan stuttgartilaispuolustaja Magninin ulos tilanteesta ja pääsi keskittämään. Keskitykseen ehti ensimmäisenä Kevin Kuranyi, jonka puskun Hildebrand pelasti oivalla refleksitorjunnallaan (36’).

Aivan ensimmäisen puoliajan viimeisillä minuuteilla Schalkelle tarjottiin vielä yhtä mahdollisuutta. Christian Panderin kulmasta puskemaan päässyt brassikapteeni Marcelo Bordon ei kuitenkaan kyennyt painamaan palloa tarpeeksi alas, vaan se suuntasi yli poikkihirren (43’). Tauolle vetäydyttiin maalittomassa tasatilanteessa.

Toisen puoliajan alku oli taas vaihteeksi Schalkelle heikko. Armin Vehin johtama schwaabilaislauma tuli kentälle selkeästi valmiimpana ja pääsi painamaan päälle. Ottelun ensimmäisen tilanteensa Stuttgart kuitenkin hukkasi Marco Strellerin venytyksen jäätyä hieman vajaaksi kulmapotkun jälkitilanteessa (48’). Hetkeä myöhemmin meksikolainen Pavel Pardo pääsi vuorostaan kokeilemaan onneaan, mutta Manuel Neuer veti pidemmän korren tällä erää (49’).

Stuttgartin jatkaessa painostusta jäi useammalta loppuunmyydyn Arena AufSchalken katsojalta muutama sydämenlyönti väliin. Der Hammerin, Hitzlspergerin, kanuuna kolmestakymmenestä metristä pamahti sisätolppaan ohi hölmistyneen Neuerin, mutta kimposi onneksi takaisin kentälle (57’). Lähes heti perään kärkimies Cacau pääsi yrittämään hänkin, mutta brassin veto ei ollut tarpeeksi tarkka (58’).

Toisessa päässä Schalke pääsi pitkästä aikaan lähemmäksi maalintekoa, mutta Christian Pander vapaapotku 30 metristä leijaili niukasti yli maalin katolle (60’). Kymmenen minuuttia tästä ja oltiin seuraavan kerran hätyyttelemässä maalia, tällä kertaa toisessa päässä. Hitzlsperger sai jälleen kerran yllättävän paljon tilaa ja pääsi kokeilemaan vetoaan. Neuer pääsi kuitenkin pallon väliin, torjuen pelivälineen eteensä. Ensimmäisenä siihen ehti Marco Streller, joka pääsi kokeilemaan pallon siirtämistä tyhjään maalin. Neuer kuitenkin suoritti yhden kauden komeimmista torjunnoista ponnahtamalla suoraan maasta takaisin pystyyn sveitsiläisen yrityksen tielle. Torjunta tosin jäi ”tarpeettomaksi”, sillä Streller oli ollut paitsioasemassa.

Muutamaa hetkeä myöhemmin täpötäysi Arena AufSchalke repesi liitoksistaan (desibelimittarit näyttivät hetkellisesti päälle 130 db), aina stuttgartilaisia myöten. Syynä riemuun oli nimittäin videokuutiolle tullut tieto Frankfurtista, jonka mukaan isäntäjoukkue oli siirtynyt 1:0 johtoon Bayernia vastaan.

Iloisissa tunnelmissa ottelua ehdittiin viedä eteenpäin ainoastaan muutaman minuutin verran, kunnes Arenalla räjähti taas. Tällä kertaa syy löytyi kentältä. Schalken kulmapotkun jälkitilanteesta Hildebrandin maalilla syntyi melkoinen hässäkkä, jossa kukaan – Hilde kaikkein vähiten – ei tiennyt, missä pallo oli. Ensimmäisenä sen huomasi viimein Mladen Krstajic, joka heittäytyi sokeasti jalka sojolla pelaajien välistä palloon, survoen sen väkisin maaliin (76’).

Riemuitseva yleisö sai lisää syytä pistää pökköä pesään välittömästi tämän jälkeen, kun Gerald Asamoah asteli pitkän tauon jälkeen pelikentälle Halil Altintopin tilalle. Asan paluu jäikin ottelun viimeiseksi kohokohdaksi, sillä Schalke ei antanut Stuttgartille enää minkäänlaista saumaa tasoitukseen, vaan puolusti varmuudella viimeiset minuutit pelikellosta umpeen.

Nähdyn esityksen jälkeen gelsenkircheniläisleirissä oltiin syystäkin suunnattoman huojentuneita. Neljän pelin voitoton putki oli saatu päätettyä joukkuetta vastaan, joka lukeutui omiin kovimpiin kilpailijoihin. Lisäksi ottelu oli näyttänyt hetken ajan lipuvan taas kerran vastustajalle, mutta lopulta taistelu palkittiin sillä hetkellä maailman kauneimmalta vaikuttaneella räkämaalilla. Paljoa parempaa lähtökohtaa tulevalle maajoukkuetauolla – jonka aikana voitaisiin vielä kuntouttaa pelaajia – ei olisi voinut saada.

Kuntoutukseen aikaa myös kului, sillä joukkueesta reilu puolet oli taas hetkellisesti sivussa eri vaivojen vuoksi. Mukana käytännössä katsoen koko keskikenttä Hamit Altintopia lukuun ottamatta. Hyviä uutisia silti tuli siltä osin, että Peter Lövenkrands näytti palaavan pelikuntoon seuraavaa ottelua varten ja Gustavo Varelankin kohdalla oli syytä odottaa varsin pikaista paluuta kentille.

Muutakin oli toki ohjelmassa. Schalken delegaatio - johtoporras, Müller, Slomka sekä pelikieltoaan edelleen kärsinyt Lincoln – matkustivat Venäjän puolelle Gazpromia ja Pietarin Zenitiä ihmettelemään. Samalla tiedotettiin, että matkalla mukana oleva Gerd Rehberg tulisi kesällä jättämään seuran presidentin paikan. Korvaajaksi ilmoitettiin nousevan talousvastaava Josef Schnusenbergin.

Rauhallisissa merkeissä sujunutta maajoukkuetaukoa väritti noin muuten Kevin Kuranyin vahva vierailu Tsekeissä sekä Manuel Neuerin loisto-otteet U21-maajoukkueessa. Ilmeisesti myös Bundestrainer Jogi Löwille oli lainattu näkölaitetta, sillä mies kertoi olevansa vakuuttunut Neuerin otteista. Terävä kaveri.

Seuraavina päivinä saatiin taas hieman ilonaihetta, kun brasilialaisen laitapakki Rafinhan kerrottiin jatkaneen sopimustaan aina vuoteen 2011 asti. Sen sijaan sopimuksensa jatkamatta jättänyt Hamit Altintop antoi viitteitä nousujohteisesta kunnostaan ampumalla kaksi kertaa pallon Norjan verkkoon. Ensimmäiset maalit sitten Bremen-ottelun alkusyksyllä.

Tällä tavalla aika kului suhteellisen nopeasti ja edessä oli seuraava kamppailu Münchenissä. Ilman Varelaa, mutta Asamoahin, Larsenin, Panderin sekä paluunsa tekevän Lövenkrandsin kanssa.

Bayern München  -  FC Schalke 04 2:0 (1:0)
1:0 Makaay (esityö van Bommel) 3'
  Krstajic [Schalke] 10'
  Ernst [Schalke] 16'
Lövenkrands Larsen 35'
Bajramovic Özil 65'
Halil Altintop Asamoah 74'
2:0 Salihamidzic (Lucio) 78'
  Rafinha [Schalke] 81'

Neuer - Rafinha, Bordon, Krstajic, Pander - Bajramovic, Ernst, Kobiashvili - Halil Altintop, Kuranyi, Lövenkrands

Visiitti Münchenin Arroganz Arenalla alkoi kaikin puolin mukiinmenevästi. Peliä oli ehditty pelata vain kahden minuutin verran, kunnes puolustus uinahti ja Roy Makaay kiitti. Hollantilaiskärkimies iski maanmies van Bommelin syötöstä pallon kylmästi verkkoihin, jättämättä viiden senttimetrin päähän torjunnasta jääneelle Neuerille paljoa mahdollisuuksia.

Aikaisen avausmaalin jälkeen Schalkelta jäi uupumaan toivottu reaktio ja ottelu alkoi kulkea väärään suuntaan Bayernin hallitessa. Vasta vartin pelin jälkeen Schalkelta nähtiin ensimmäinen yritys Oliver Kahnin maalin suuntaan, mutta Christian Panderin heikomman jalan veto viuhahti yli maalin.

Seuraavat tilanteet ottelussa kuuluivat yksinomaan Bayernille. Makaay oli päästä kahdesti vaivaamaan Manuel Neueria, mutta nuori maalivahti selvitti molemmat tilanteet hallitusti (19’, 23’).

Rikkonainen peli eteni jonkin aikaa ilman merkittäviä tapahtumia – mitä nyt van Bommelin säännölliset sikailut pistivät silmään – kunnes puolen tunnin kohdalla Schalke pääsi toista kertaa tekopaikkaan. Christian Pander selvitti tiensä keskityspaikkaan omalla laidallaan ja pisti palloa maalille. Dschinghis-Kahn maaliviivalle seisomaan tarjoten Zlatan Bajramovicille puskumahdollisuuden. Philipp Lahmin onnistui kuitenkin häiritä bosnialaista riittävästi, eikä tämä kyennyt siirtämään pelivälinettä maaliin.

Viittä minuuttia myöhemmin nähtiin pelin ensimmäinen todella ruma temppu. Lukas Podolski repi tahallisesti ja tarpeettomasti ohi juoksevaa Peter Lövenkrandsia paidasta, aiheuttaen tasapainonmenetyksen juutilla. Löve laskeutui epäonnekkaasti aiemmin loukkaamalleen jalalle ja vanha vamma uusiutui. Fandel taikka avustajat eivät luonnollisesti nähneet mitään, joten pian-ex-maajoukkuemies selvisi tempustaan ilman seurauksia. Lövenkrands puolestaan joutui paareilla sivuun kentältä ja Slomka vaihtoi kentälle Sören Larsenin. Vaihto aiheutti tuolla hetkellä hyvin suurta ihmetystä.

Eikä täysin syyttä, sillä Schalken pelistä ei tullut Lövenkrandsin poistuttua enää juuri mitään. Sen sijaan Bayernille siunautui ensimmäisen puoliajan viimeisten kymmenen minuutin aikana vielä pari hyvää tilannetta (36’, 41’). Molemmat osuivat avausmaalin viimeistelleelle Roy Makaaylle, mutta kahdesti hollantilainen löysi parempansa Manuel Neuerista. Tauolle mentiin siis isäntien 1:0 johdossa.

Toinen 45-minuuttinen alkoi ensimmäisen kopiona. Toinen peliminuutti ja Roy Makaay jälleen maalintekopaikassa. Jonkun muun seisoessa maalissa tilanne olisi ollut pikaisesti 2:0, mutta kukaan muu ei olekaan Manuel Neuer. Paria päivää aiemmin 21-vuotispäiviään juhlinut nuorukainen torjui jälleen.

Vähitellen Schalkekin alkoi saada juonesta kiinni, mutta peli ei ottanut silti auetakseen. Kuninkaansinisten harvat tilanteet jäivät aivan liian heppoisiksi, eikä Kahnia juuri edes testattu maalillaan. Toisessa päässä sen sijaan Manuel Neuerilla oli entistä enemmän töitä. Makaayn jälkeen oli Lukas Podolskin vuoro kokeilla. Ex-kölniläisen kohtalaisen vedon reilusta 20 metristä Neuer torjui kulmaksi. Podolski oli ensimmäisenä päineen välissä kulmapotkussa, mutta tälläkin kertaa Neuer oli etevämpi (57’).

Seuraava reilu kymmenen minuuttia meni huomaamatta, kunnes saksalaisen jalkapallon kasvojen rumempi puoli nosti jälleen päätään. Ilmakamppailussa Sören Larsen ja Kung-Fu Kahn törmäävät toisiinsa, mistä Fandel viheltää oikeutetusti rikkeen. Sekunteja myöhemmin Fandel on kuitenkin täysin hukassa, kun liehulettinen maalivahti lyö tanskalaisen maahan kuin raivostunut gorilla konsanaan. Fandel miettiessä kuumeisesti ratkaisuaan avustavan on täytynyt tiedottaa postilaatikkoon kolahtaneesta ruskeasta kirjekuoresta, sillä muutoin pianisti-erotuomarin ratkaisua näyttää keltaista korttia on vaikea ymmärtää. Oikeampi tulos olisi ollut suora punainen, mutta Fandelilla oli taas kerran urallaan vaikeuksia näyttää punalappua Dschinghisin syyllistyessä väkivaltaisiin tekoihin.

Fandelin järkyttävän päätöksen jälkeen ottelun loppu oli enää kosmetiikkaa. Kehnosti ja haluttomasti esiintyneellä Schalkella ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä enää peliin mukaan, joten Bayernin voitto oli taputtelua vaille valmis. Kymmenisen minuuttia ennen loppua Hasan Salihamidzicin onnistui vielä kaunistella lukemia Lucion esityöstä.

Ottelun jälkeen tunnelmia oli täysin turha kysellä, sillä järkipäistä vastausta ei ollut tulossa. Ottelu oli ollut kuninkaansinisten osalta häpeällisen huono, eikä pelistä ilmennyt minkäänlaista halua voittaa tai edes tahtoa ja uskallusta rimpuilla mukana. Ainoastaan Manuel Neuerin saattoi jälleen kerran päästää puhtain paperein, sillä junnu oli ollut suorastaan ilmiömäinen. Koko muu lammaslauma oli pettänyt kaikki odotukset niin täydellisesti kuin vain mahdollista. Tuolla hetkellä vallinnutta olotilaa ei suinkaan helpottanut tietoisuus siitä, että Lövenkrands olisi todennäköisesti koko loppukauden sivussa. Lisäksi Podolskin selviäminen varoituksetta kyseisestä tilanteesta sekä etenkin akseli Fandel-Kahn saivat pään räjähtämään. Kertakaikkisen järkyttävä iltapäivä, jonka haluaisi unohtaa pysyvästi.

[Dieter Bohlen]

HUHTIKUU

Seuraavalla viikolla saatiin vahvistus Peter Lövenkrandsin puuttumisesta loppukauden ajan. Samalla saatiin lukea useamman olevan taas puolikuntoisena, minkä lisäksi jaksettiin muistuttaa Fabian Ernstin pelikiellosta korttitilin täyttymisen vuoksi. Hyvältä siis näytti ja näissä oloissa oli varmasti monilla mukava ottaa vastaan uutiset johtoportaan puolelta, joiden mukaan ottelulippujen hintoja nostetaan. Muutenhan tuo on etäkannattajalle periaatteessa yksi ja sama, mutta kun tätä lähdettiin perustelemaan selkeästi valheellisin argumentein, tuntui temppu hyvin epämukavalta. Jättäisivät tällaisen toiminnan etelässä asuville.

Lohtua tilanteeseen toi kuitenkin edessä oleva ohjelma, joka ei näyttänyt yhtä pahalta kuin menneet viikot. Kuudesta viime pelistä napattujen viiden pisteen jälkeen oli odotettavissa taas pisterikkaampia aikoja, mikä tiesi hyvää sarjataulukon kannalta. Vielä kun sattui kuninkaansininen seura keikkumaan ykkösenä kanssakilpailijoiden tuhlatessa omat mahdollisuutensa sarjan kärkipaikkaan.

FC Schalke 04  -  Borussia Mönchengladbach 2:0 (0:0)
1:0 Asamoah (esityö Kuranyi) 57'
Asamoah Halil Altintop 65'
2:0 Kuranyi (Pander) 71'
Özil Kunert 90'
Hamit Altintop Hoogland 90'

Neuer - Rafinha, Bordon, Krstajic, Pander - Hamit Altintop, Bajramovic, Kobiashvili - Asamoah, Kuranyi, Özil

Pistesaldoa lähdettiin ensimmäisenä kartuttamaan sarjajumbo Borussia Mönchengladbachia vastaan. Kotoisalla Arenalla pelattavan ottelun alla merkittävin muutos Schalken kokoonpanossa oli Gerald Asamoahin nousu avauskokoonpanoon ensi kertaa sitten syksyn. Samaten avauksessa olivat myös Mesut Özil ja Hamit Altintop, jotka korvasivat Peter Lövenkrandsin sekä Fabian Ernstin.

Alkuminuutit näyttivät tästä lauantaista tulevan huomattavasti edellistä helpomman iltapuhteen, sillä peli käynnistyi odotetusti Schalken hallinnassa. Mönchengladbach oli kuitenkin päättänyt taistella tosissaan pisteistä, eikä Fohleneiden edeltävinä viikkoina hyvin toiminutta (0:1 sekä 1:0 tappioita tuottanutta) puolustusta ollut helppo murtaa. Schalken tilanteet jäivät alussa tästä syystä hyvin vähäisiksi hallinnasta huolimatta.

Kymmenen minuutin kohdalla vierailijat yllättivät osoittautumalla odotettua vaarallisimmiksi. Epäonnistuneen paitsioansan päätteeksi Gladbachin kärkimies Rafael pääsi karkuteille ja tämän onnistui vielä ohittaa vastaan tullut Neuerkin. Miehen viimeistely-yritys oli kuitenkin liian heikko ja brassipakki Rafinha ehti ajoissa ennen maaliviivaa väliin, selvittäen tilanteen kulmaksi.

Vaaratilanteet Schalken maalilla eivät kuitenkaan loppuneet tähän. Seuranneesta kulmapotkusta pallo ajautui Gladin Moses Lamidille, joka otti pallon haltuunsa käsirikkeen avulla. Vihellystä ei kuitenkaan kuulunut ja nuorukainen pääsi ampumaan pallon ylärimaan, josta se kimposi Schalken onneksi väljemmille vesille.

Kymmenisen minuuttia myöhemmin alumiinia kolisteltiin toisessakin päässä. Levan Kobiashvilin keskityksen jälkeen Asamoah voitti varjostajansa ilmakamppailussa selkeästi ja pääsi puskemaan. Pallo pamahti kuitenkin liian korkealle poikkipuuhun, jotta se olisi voinut kimmota siitä maaliin.

Seuraavat tilanteet ottelussa osuivat Schalken nuorelle Mesut Özilille. Ensimmäisen vedon 19 metristä Gladbachin kokenut maalivahti Kasey Keller kuitenkin nappasi varmasti (26’). Jälkimmäisessä puolestaan Özilin älykäs sijoitus vieri niukasti ohi takatolpan (30’), minkä myötä nuorukaisen debyyttimaali antoi edelleen odottaa itseään.

Ensimmäisen puoliajan viimeisellä viisiminuuttisella Schalkella oli vielä kaksi tilaisuutta siirtyä tauolle johdossa. Hamit Altintopin veto painui kuitenkin yli maalin (40’) ja hetkeä myöhemmin samaisen miehen syöttö Kevin Kuranyille oli liian heikko, puolustuksen ehtiessä väliin (43’). Näin ollen tauolle mentiin ilman osumia.

Lyhyen huilin jälkeen isäntäjoukkue tuli takaisin kentälle ratkaistakseen ottelun heti kättelyssä. Vauhdikkaasti alkanut puoliaika tarjosi nopeasti kolme hyvää paikkaa, mutta tulosta ei syntynyt. Ensiksi Rafinhan ei onnistunut ohittaa Kelleriä kasvotusten ollessaan (50’), Hamit Altintop oli liian itsekäs pamauttaen pallon katsomoon Kevin Kuranyin lapikkaan sijaan (55’) ja Mesut Özilin veto suuntautui tälläkin kertaa hieman ohi maalipuiden (56’).

Näinpä vastuu ottelun avausmaalin tekemisestä siirtyi Gerald Asamoahille. Mesut Özilin vahvan suorituksen jälkeen tämän keskitys löysi tiensä onnekkaasti maalille. Seuranneessa kaksinkamppailussa ilmassa Kevin Kuranyi oli maalivahti Kelleriä vahvempi, pudottaen pallon päällään tyhjän maalin eteen. Ensimmäisenä paikalla oli Schalken oma ”Blondie”, jolla ei ollut vaikeaa siirtää palloa verkkoihin ensimmäistä kertaa kuluvalla kaudella (57’).

Seuraava vartti ottelusta mentiin ilman mainittavia tapahtumia, ellei Gerald Asamoahin poistumista vaihtoon lasketa. Seitsemänkymmenen minuutin pelin jälkeen saatiin kuitenkin uutta eloa Arena AufSchalkelle. Takuuvarman yhdistelmän päätteeksi Kevin Kuranyi puski Christian Panderin täydellisen vapaapotkun voimalla verkkoihin ja pääsi tuulettelemaan ensi kertaa sitten Wolfsburg-pelin.

Heti perään Schalkella tarjottiin paria lisämahdollisuutta, mutta niin Bordon kuin Levan Kobiashvilikin jäivät onnistumisitta. Huomattavasti Schalke-kaksikkoa lähempänä oli Gladbachin Steve Gohouri, jonka onnistui vahingossa ohjata pallo Neuerin vartioiman maalin tolppaan (75’). Schalken puolustus sai kuitenkin lopulta siivottua tilanteen ja numerot säilyivät koskemattomina.

Tämä oli asianlaita myös loppupelin osalta, sillä Kevin Kuranyin puskuyritys päätyi Kellerin näppeihin, miehen sijoitus meni hiukan ohi takatolpan sekä Levan Kobiashvilin maali hylättiin paitsiona. Näitä asioita tärkeämpää oli kuitenkin Schalken paluu voittokantaan varsin kelvollisen esityksen kautta. Samaten myös Gerald Asamoahin ja Kevin Kuranyin onnistumiset lämmittivät mieltä.

Uudella viikolla Gelsenkirchenissä nähtiin ihmeitä. Pitkäaikaisloukkaantuneita lukuun ottamatta kaikki pelaajat osallistuivat ensimmäisiin pääsiäispyhien jälkeisiin harjoituksiin. Toki ilo jäi sikäli lyhytaikaiseksi, että jo saman päivän aikana Sebastian Boenischin onnistui loukata itsensä muutaman viikon ajaksi. Samalla meni myös Sören Larsen, kuudetta kertaa kuluvalla kaudella. Jotta Mirko Slomkan olo olisi tuntunut normaalimmalta, myös Halil Altintop, Gerald Asamoah, Gustavo Varela sekä Christian Pander joutuivat jättämään seuraavina päivinä harjoituksia väliin.

Ottelua kohden tilanne kuitenkin alkoi helpottua ja lopulta Slomkalla oli käytettävissään pitkäaikaisempia potilaita ja tuoreita loukkaantuneita lukuun ottamatta kaikki miehet. Mukana oli myös viiden ottelun pelikieltonsa kärsinyt brassipelintekijä Lincoln, joka nousi suoraan avauskokoonpanoon.

1. FSV Mainz 05  -  FC Schalke 04 0:3 (0:2)
0:1 Kuranyi (esityö Bordon) 10'
0:2 Asamoah (Kuranyi) 34'
Asamoah Halil Altintop 59'
Özil Kobiashvili 67'
0:3 Lincoln (Kuranyi) 71'
Lincoln Bajramovic 80'
  Ernst [Schalke] 85'

Neuer - Rafinha, Bordon, Krstajic, Pander - Hamit Altintop, Ernst - Lincoln - Asamoah, Kuranyi, Özil

Kirkkaassa auringonpaisteessa Schalken mestaruusjuna oli saapunut tällä kertaa Mainziin, liigapaikkakunnalle, josta täyttä pistepottia ei vielä koskaan ollut saatu. Tällä kertaa oli kuitenkin syytä uskoa muutokseen tässä tilastossa, vaikka peli isäntäjoukkueen hallussa käynnistyikin.

Mainzin pyörittäessä tehottomasti palloa, pyrki Schalke pääsemään mukaan peliin. Helppoa se ei ollut, mutta lopulta tässä onnistuttiin – kenties hivenen yllättäen. Bordonin pitkä avaus omalta kenttäpuoliskolta tavoitti Kevin Kuranyin Mainzin rangaistusalueen rajalta. Kärkimies aloitti lyhyen pingispalloepisodin maajoukkuetoppari Manuel Friedrichin kanssa, kunnes pääsi lopulta tästä ohi. Perään pieni tuikkaus ja pallo ohi Dimo Wachen, Schalke 0:1 johtoon (10’). Tilanteessa pallo oli osunut Kuranyin käteen, mutta tahallisuutta tästä ei löytynyt, joten erotuomari Weiner antoi oikein pelin jatkua.

Avausmaalin jälkeen Schalke oli huomattavasti alkuminuutteja aktiivisempi, vaikkei peli vieläkään ottanut täysin kulkeakseen. Etenkin pitkän tauon jälkeen pelaamaan palannut Lincoln oli ajoittain hukassa, johtuen enimmäkseen pelituntuman puutteesta. Toki Schalkesta lainalla ollut Mimoun Azaouagh teki loistavaa työtä brassia kaitsiessaan.

Kuninkaansinisten pelin pysähtyessä useimmiten ratkaisevan hetken harhasyöttöön, pääsi Mainz seuraavana yrittämään maalintekoa. Mladen Krstajic hölmöili vasemmalla laidalla pallon kärkimies Zidanille, joka pääsi etenemään tyhjään tilaan kohti Neuerin vartioimaa maalia. Egyptiläispeluri yritti älykkäästi upottaa pallon maaliin etukulmasta, pitkälti samalla tavalla kuin Schalken Bajramovic Hannoveria vastaan, mutta Neuer oli hereillä ja nappasi pallon etukulmasta (28’).

Puolen tunnin pelin kohdalla ottelua siihen asti hallinneen isäntäjoukkueen ote alkoi lipsua ja vaarallisimmat tilanteet alkoivat painottua Wachen vartioimalle maalille. Lincolnin ensimmäinen väläytys ottelussa – kohtalaisen hyvä veto paristakymmenestä metristä – painui kuitenkin yli maalikehikon (32’).

Kahta minuuttia myöhemmin kuninkaansinisten osumatarkkuus oli parempaa luokkaa. Hamit Altintop ja Rafinha pelasivat hyvin yhteen laidalla, jälkimmäisen päästessä keskittämään tilanteesta. Takatolpalle tulleeseen pallon ehti ensimmäisenä Kevin Kuranyi, joka jatkoi päällään toiselle pystyhirrelle kirmanneelle Asamoahille. Tämän ei täytynyt kuin pistää päänsä väliin ja pallo oli toistamiseen Mainzin maalissa (34’).

Päivän toisen osuman myötä Schalken pelin alkoi vapautua entisestään, ehkä jopa liikaakin. Mladen Krstajicin ja Christian Panderin kommunikaatio-ongelmista johtuneen virheen kautta liukas Zidan pääsi toistamiseen maalintekopaikkaan. Egyptiläisen hermot eivät kuitenkaan pitäneet, vaan mies päätti kokeilla tyypillistä silmät-kiinni-ja-täysillä-sinnepäin-taktiikkaa, tavoittaen ainoastaan Schalke-maalin sivuverkon (39’).

Toisessa päässä Mesut Özil onnistui omassa yrityksessään lähes yhtä hyvällä menestyksellä. Hamit Altintopin loistava oivallus ja chippisyöttö päästi nuorukaisen kasvotusten Wachen kanssa. Uransa avausmaalia jahdannut Özil kuitenkin oli turhan hätäinen ja lähti kokeilemaan suoraa vetoa, ampuen päin Wachea (45’). Pienellä harhautuksella ja siirrolla sivulle olisi auennut tyhjä maali ja tilanne olisi ollut 0:3 vierailijoille tauolle lähdettäessä.

Jälkimmäisellä puoliskolla kohtalaisen vauhdikkaana alkanut peli ei enää tarjonnut paljoakaan hienouksia. Schalke puolusti varmasti, eikä Mainzilta löytynyt aseita kuninkaansinisten linjan murtamiseen. Toisaalta Schalkekaan ei enää kovin aktiivisesti pyrkinyt hyökkäämään, vaan tyytyi kärkkymään lähinnä vastaiskumahdollisuuksia.

Sellaiseen tarjoutui ensimmäinen todellinen paikka vasta 25 minuutin pelin jälkeen. Mainzin kulmapotkun jälkeen pallo ajautui Kevin Kuranyille pilkun kohdalla. Saksalainen harhautti nopeasti yhden miehen, kunnes pisti pallon pystyyn eteenpäin juoksevalle Lincolnille. Brassitaituri kirmasi pallon kiinni, pudotti puolustajat pois pelistä pistämällä nopeasti pallon ykkösellä ohi näiden. Pieni spurtti ja brassi huomasi maalivahti Wachen olevan kaukana ulkona maalistaan. Katse eteenpäin ja pallo hallitusti ilmaan 30 metristä. Wachen onnistui vielä saada näppejään hieman väliin, mutta pallo jatkoi silti majesteetillista liitoaan aina maaliin saakka (71’). Lincolnin kohtalaisen vahva paluu oli saanut arvoisensa kruunun yhdestä kauden komeimmista osumista.

Ottelun loppu olikin enää pelkkää kosmetiikkaa. Mainzille toki oli aueta kavennusmahdollisuus pallon osuttua maalinedustasekoilun päätteeksi Kevin Kuranyin käteen maaliviivan tuntumassa, mutta Weiner ei kyseistä rikettä nähnyt (81’). Näin ollen 0:3 luvut jäivät voimaan viimeiseen vihellykseen asti ja Schalke oli säilyttänyt taas kerran sarjajohtonsa vahvan esityksen jälkeen.

Seuraavan viikon alkupuolen suurin uutinen koski tulevan kauden pelaajahankintoja. Schalken tiedotettiin tehneen sopimuksen oman kasvattinsa, sittemmin pohjoiseen lähteneen Mathias Schoberin kanssa. Kaikki eivät suinkaan olleet täysin innoissaan uudesta kakkosvahdista, sillä Schoberilla oli kirjekuorten ja Markus Merkin jälkeen kenties suurin rooli vuoden 2001 surullisissa tapahtumissa. Toki vailla kaikkea tahallisuutta, mutta silti ajatus Schoberin paluusta ei onnistunut lämmittämään joidenkin Schalkereiden mieliä.

Uusi, kokenut kakkosmaalivahti oli kuitenkin tarpeen, ja koska kyse oli omasta kasvatista, saattoi uutista pitää positiivisena. Positiivisiin uutisiin kuuluivat myös 1. FC Nürnbergin finaalipaikka Pokalissa – mikä herätti puheet ystävyysseurojen mahdollisesta tuplamestaruudesta – sekä Schalken kymmenes sija maailman arvokkaimpien jalkapalloseurojen listalla. Konkurssikypsästä seurasta listan kärkipäähän vuosikymmenessä – ei paha.

FC Schalke  -  Energie Cottbus 2:0 (0:0)
  Lincoln [Schalke] 37'
  Özil [Schalke] 58'
1:0 Rost om. 59'
2:0 Bordon (Lincoln) 64'
Asamoah Halil Altintop 67'
Özil Kobiashvili 73'
Pander Bajramovic 87'

Neuer - Rafinha, Bordon, Rodriguez, Pander - Hamit Altintop, Ernst - Lincoln - Asamoah, Kuranyi, Özil

Iloisten – vähemmän pelilliseen nykyhetkeen liittymättömien – uutisten jälkeen oli aika palata takaisin työn pariin.

Työtä oli myös tiedossa, sillä vastustajana kotoisalla Arena AufSchalkella oli Werder Bremenin Hurra-Fußballin kahdesti kuin seinään pysäyttänyt Cottbus. Tavoillensa uskollisensa itäsaksalaiset miehittivät tälläkin kertaa oman kenttäpuoliskonsa kymmenellä miehellä, sumputtaen jokaisen neliömetrin kentältä.

Schalkella oli ilmiselviä vaikeuksia tätä taktiikkaa vastaan, sillä gelsenkircheniläiset eivät tahtoneet millään löytää aukkoja oranssipaitojen puolustuksen keskeltä. Edes joukkueen näppärämpi kaarti – Lincoln ja Özil – ei kyennyt saamaan mitään merkittävää aikaiseksi ensimmäisen puoliajan aikana.

Näin ollen ensimmäisen puoliskon harvat tilanteet rajoittuivat lähinnä isäntien kaukovetoihin. (Cottbusilta kun ei nähty ainuttakaan yritystä toisessa päässä.) Kuninkaansinisten osumatarkkuus oli kuitenkin puutteellista, sillä ainoastaan Ernstin hirmulaukaus 18 metristä aiheutti konkreettista vaaraa. Kulttivahti Tomislav Piplican onnistui kuitenkin venyä vedon tielle (23’). Ottelun toiseksi vaarallisin tilanne siihen mennessä – Hamit Altintopin kanuuna 25 metristä – puolestaan viuhui niukasti ohi maalin (35’).

Juuri ennen taukovihellystä ottelussa nähtiin hyvinkin kiistanalainen tilanne, kun vierailijoiden Igor Mitreski kaatoi Dario Rodriguezin omalla rangaistusalueella. Tilanteesta olisi tullut viheltää rangaistuspotku, mutta se jäi erotuomari Gräfeltä tekemättä. Näin ollen Rafinhalle ei suotu mahdollisuutta maalintekoon.

Toinen puoliaika käynnistyi Schalken kannalta säikähdyksellä. Seitsemän minuutin pelin jälkeen Cottbusin Timo Rostin epäonnistunut keskitys/vetoyritys leijaili yli hölmistyneen Neuerin, osuen onneksi ainoastaan ylärimaan. Ottelun avausmaali jäi siis näkemättä.

Pian oltiin kuitenkin jo niin pitkällä, että tällaista näkyä voitiin ihmetellä. Asialla oli tälläkin kertaa Cottbusin Timo Rost, hänen kannaltaan vain valitettavasti väärään päähän. Ernstin pelattua laidalla Hamit Altintopin vapaaksi, pääsi turkkilainen keskittämään. Pallo ei kuitenkaan päässyt missään vaiheessa kohteensa Lincolnin luo, vaan upposi tilanteeseen liukuneen Rostin jalasta omaan maaliin (59’).

Maalitilin auettua Schalken pelistä alkoi näkyä huojentuneisuus ja isännät saivat viimein vyörytettyä toden teolla hyökkäyksiään Cottbusin maalille. Viisi minuuttia ottelun avausmaalista Lincolnin antama kulma tavoitti korkeimmalta ilmasta Marcelo Bordonin. Schalke-kippari puski pallon omista korkeuksistaan voimalla ja auktoriteetilla ohi hölmistyneiden cottbusilaisten, varmistellen Schalken johtoasemaa.

Ottelun loppupuoliskolla peli ei enää tarjonnut lisämaaleja. Cottbus ei yksinkertaisesti kyennyt tai viimeistään Manuel Neuerissa tuli seinä vastaan. Schalke puolestaan ei enää edes halunnut, kun kerta tarvettakaan ei ollut. Niinpä 90 minuutin jälkeen voimaan jäivät Schalken voittoluvut 2:0. Kolmas perättäinen voitto oli tullut kovan työn jälkeen ja tilanne sarjassa alkoi näyttää entistäkin paremmalta neljä kierrosta ennen loppua.

Seuraavalla viikolla ei paljoa merkittävää tapahtunut. Suurin uutinen lienee ollut Jermaine Jonesin siirron varmistuminen. Pitkäaikaispotilaan siirtyminen Frankfurtista Schalkeen ei sekään saanut kaikkia taakseen, johtuen juuri miehen viimeaikaisesta terveystilanteesta. Terve Jones toki tiedettiin kovaksi pelaajaksi, joten ei tuota siirtoa – etenkin kun se oli ilmainen – voinut täysin haukkua.

Muuta ihmeellistä ottelun alla ei ollut kerrottavaakaan. Krstajicin ilmoitettiin olevan sivussa tästä pelistä, aivan kuten Cottbusia vastaankin. Muuten terveystilanne oli hyvä, joten huomio voitiin jo kiinnittää perjantaille ja erityisesti ottelua edeltäville tunneille. Naapurikaupungissa kun pelattiin, niin täytyihän sitä vähän kiusata kaveria, etenkin kun vastassa oli pikkuvelikokoa pienempi Bochum. Ruhrin kakkos- tai kolmosjoukkueen kotikaupungin kadut täyttyivätkin pikaisesti fanitempauksen mukaisesti valkoisiin pukeutuneista Schalkereista, jota marssivat yhdessä halki kaupungin aina ex-Ruhrstadionille asti melkoista möykkää pitäen.

VfL Bochum  -  FC Schalke 04 2:1 (2:1)
0:1 Kuranyi (esityö Pander) 8'
1:1 Misimovic (Grote) 33'
2:1 Gekas (Misimovic) 41'
  Kuranyi [Schalke] 43'
  Asamoah [Schalke] 57'
Asamoah 62'
Rafinha Kobiashvili 62'
  Hamit Altintop [Schalke] 74'
Özil Larsen 81'
  Rodriguez [Schalke] 85'

Neuer - Rafinha, Bordon, Rodriguez, Pander - Hamit Altintop, Ernst - Lincoln - Asamoah, Kuranyi, Özil

Kotoisan oloisissa tunnelmissa peli pyörähti käyntiin oikeiden isäntien otteessa. Jo toisella minuutilla paikalle matkustaneet kuninkaansinisten kannattajat joutuivat pidättämään hengitystään, kun näppärän syöttöyhdistelmän päätteeksi Bochumin kamerunilaiskärki Joel Epalle pääsi ampumaan kohti Neuerin maalia. Pallo liisi kuitenkin Schalken onneksi ohi maalin.

Vähitellen myös vierasjoukkue alkoi päästä mukaan peliin ja pian se näkyikin vakuuttavalla tavalla. Tuttu yhdistelmä: Christian Panderin vapaapotku, Kevin Kuranyin pää ja maali. 0:1, pelikellossa takana reilut kahdeksan minuuttia.

Avausmaalin jälkeen ottelu jatkui tiukasti Schalken kontrollissa ja vieraat olivat jo mennä kahden maalin johtoon. Harvoja hyviä suorituksiaan ottelussa väläytellyt Lincoln syötti taidokkaasti Asamoahin läpi laidallaan. Tämä pääsi aina vetopaikkaan asti, mutta kevätkaudella loistanut Bochum-vahti Jaroslav Drobny veti pidemmän korren (15’).

Ilman mainittavia lisätapahtumia ottelu eteni aina puolen tunnin kohdalle. Sitten salama iski jälleen kirkkaalta taivaalta. Fabian Ernst kunnostautui taas kerran törmäilyssä omiensa kanssa keskikentällä, poistaen itsensä sekä Rafinhan hetkellisesti pois pelistä. Tämä avasi Bochumin Dennis Grotelle mahdollisuuden edetä laidallaan ja keskittää maalille. Rangaistuspilkun kohdalla pallossa oli ensimmäisenä bosnialainen Zvjezdan Misimovic, joka puski pallon lopulta ohi Manuel Neuerin (33’).

Tasoitusosuman jälkeen ottelun kaava ei kuitenkaan muuttunut lainkaan. Schalke painosti vastaisuudessakin, parhaan tilanteen syntyen jälleen vapaapotkusta. Christian Panderin kierteinen pallo pamahti kuitenkin tolppaan ja ottelu jatkui tasatilanteessa (38’).

Kauaa tätä ei kuitenkaan enää kestänyt, sillä Schalken ollessa painostamassa toisessa päässä, pääsi Bochum toisen kerran vastaiskuun. Muutama syöttö, Marcel Maltritzin keskitys ja maalinpörssin kärkimies Theofanis Gekasista tuli Roy Makaayn jälkeen toinen kahdesti Neueria vastaan osunut pelaaja (41’). Maali oli hyvin tutun oloinen, muistuttaen erityisesti kauden avanneen ottelun tasoitusmaalista sekä Ivica Olicin 0:2 osumasta Hampuri-ottelussa. Jostain syystä näitä vastaiskuja ei vain osattu puolustaa, tällä kertaa se johti vetäytymiseen pukukoppiin tappioasemassa.

Joukkueiden saapuessa kopista takaisin peliä jatkamaan, otti Schalke heti kontrollin itselleen. Kuninkaansinisten onnistui luoda itselleen varsin nopeasti useampi tilanne, mutta Bordonin pusku suuntautui yli (50’) ja Mesut Özilin veto painui hieman ohi maalin (53’).

Painostuksen jatkuessa seuraavatkin tilanteet osuivat Schalkelle. Christian Panderin veto kauempaa painui kuitenkin ohi (65’), minkä jälkeen pallo kolisi toistamiseen ottelussa tolpassa Kevin Kuranyin puskun jälkeen (67’).

Kymmenisen minuuttia ennen pelin loppua nähtiin ottelun kiistanalaisin tuomio. Aiemmin ottelussa Lincoln oli räpeltänyt Bochumin rangaistusalueella pilkkua kalastellen, siinä kuitenkaan onnistumatta. Nyt kuitenkin Bochumin Daniel Imhof pysäytti selkeästi Hamit Altintopin keskityksen kädellään. Schalke-pelaajat vaativat pilkkua, turhaan. Erotuomari Knut Kircher ei vienyt palloa pilkulle selkeän rikkeen jälkeen, kuten ei myöskään hetkeä myöhemmin, kun Imhof oli uudestaan asialla kaataen Lincolnin. Brassin maine taisi kuitenkin toimia miestä vastaan ja homma jatkui ilman loistavaa tasoitusmahdollisuutta.

Loput ottelusta meni sitten Schalken hermostuessa ja panikoidessa. Etenkin äärimmäisen heikosti pelannut Lincoln oli täysin hukassa, keskittyen lähinnä levittelemään käsiään ja suorittamaan pellehyppyjä. Samassa kunnostautui myös aiemmissa peleissä vahvasti esiintynyt tuleva Bayernin mies Hamit Altintop, mihin omat kannattajat alkoivat vähitellen kyllästyä. Schalken sekoillessa Bochumille tarjoutui vielä kaksi loistopaikkaa, mutta Manuel Neuer piti 2:1 lukemat loppuun asti paraatipelastuksillaan.

Pelin tauottua teki kovasti mieli satuttaa jotakuta. Tappio oli antanut kilpakumppaneille mahdollisuuden mennä sarjataulukossa ohi seuraavina päivinä, eikä siitä voinut syyttää kuin omia. Molemmat Bochumin maalit olivat täysiä räkämaaleja, halvoista vastahyökkäyksistä ja virheistä syntyneitä vastaiskuosumia. Vastaavat tiedettiin Bochumin ainoaksi aseeksi, mutta silti näiden annettiin käyttää niitä hyväkseen.

Sen lisäksi loppuhetkillä oli taas kerran jouduttu paniikkiin, eikä tasoitusta ja mahdollista voittomaalia myöhemmässä vaiheessa lähdetty hakemaan tarpeeksi keskittyneesti. Erityisesti päähän otti Lincolnin suoritukset. Brassi oli toisella puoliajalla ollut täysin yössä ja keskittynyt lähinnä kaikkeen muuhun kuin pelaamiseen. Tällaisilla otteilla ei kyllä pystytty lunastamaan anteeksiantoa aiemmasta äärimmäisen typerästä ja pitkästä pelikiellosta.

Lincolnin ohella huutia saattoi antaa Mirko Slomkalle, joka suoritti aivan vääriä vaihtoja. Jostain kumman syystä Rafinha täytyi aina ottaa pois pelistä, vaikka brassi olisi ollut selkeästi parempi kuin monet kentälle jääneet. Olisi luullut miehen jo oppineen aiemmista virheistä, mutta ei.

Tällä tavalla sitä pelailtiin mestaruutta pois omista käsistä. Ketutti.

Ja Vuosaareen en enää koskaan lähde.

Se on selvää se.

[Dieter Bohlen]

TOUKOKUU

Schalken onneksi – tai jälkeenpäin katsoen asiasta voi olla eriävääkin mieltä – seuraavat päivät toivat mukanaan Werder Bremenin tappion Bielefeldissä. Entisen ja tuolloin todennäköiseltä tulevaisuuden Schalkerilta näyttäneen pelaajan (Jörg Böhme ja Heiko Westermann) johdolla Arminian oli onnistunut peitota vajaamiehinen Bremen maalein 3:2. Valitettavasti samaan aikaan Borussia Mönchengladbach oli ollut tutun saamaton ja monesta ratkaisumahdollisuudesta huolimatta lahjoittanut lopulta voiton Stuttgartille, joka näin ollen nousi pisteen päähän Schalkesta.

Päivä kului toisensa jälkeen ja saapui toukokuu. Viimeinen puoli kuukautta, sitten kausi olisi paketissa. Ja mahdollisesti se yksi kirottu salaattilautanen. Jos vain, jos vain…

Olisiko se enne? Ehkä, mahdollisesti. Olaf Thonin syntymäpäiviä seuranneena päivänä Gelsenkirchenissä muisteltiin päivää, jolloin seuran kannattajanakin tunnettu paavi Johannes Paavali II oli käynyt visiitillä Parkstadionilla. Siitä oli tullut nyt kuluneeksi 20 vuotta. Olisiko juhlavuosi nyt merkki siitä, että armas Jalkapallojumala – se jonka Rudi Assauer ehti vuonna 2001 jo kieltää – olisi sittenkin Schalken puolella ja päästäisi valtakuntansa pitkästä odotuksesta?

Hetkellisesti se ei näyttänyt siltä. Syy: Manuel Neuer joutui keskeyttämään harjoitukset. Se nyt tästä enää puuttuisi, että Manu olisi sivussa seuraavasta pelistä. Hyvät uutiset seurasivat kuitenkin nopeasti perässä, tilanteesta oli selvitty pelkällä säikähdyksellä.

Päivää ennen lauantaista peliä ystävyysseura Nürnbergiä vastaan, neljäntenä toukokuuta, saatiin lisää hyviä uutisia. Schalken satakolmevuotiseksi ehtineen taipaleen kunniaksi oma kasvatti Sebastian Boenisch pisti nimensä alle jatkosopimukseen ja sitoi itsensä seuraan aina vuoteen 2010 asti. Hieno homma, jonka jälkeen oltiinkin valmiita lähtemään ystävysten välisen taiston pariin.

FC Schalke 04  -  1. FC Nürnberg 1:0 (0:0)
  Bordon [Schalke] 44'
Kobiashvili Özil 46'
1:0 Kuranyi (esityö Hamit Altintop) 64'
Asamoah Halil Altintop 67'
  Galasek [Nürnberg] 82'
Lincoln Varela 88'

Neuer - Rafinha, Bordon, Rodriguez, Pander - Hamit Altintop, Ernst - Lincoln - Asamoah, Kuranyi, Kobiashvili

Ottelun alkuminuuteilla varsinaiset pelitapahtumat eivät tarjonneet paljoa ihailemisen aihetta. Sen sijaan joku saattoi ilahtua siitä, että tässä sarjan kahden parhaan puolustavan joukkueen välisessä taistossa nähtiin pitkästä aikaa vanhaa kunnon liberopeliä. Syyllinen tähän löytyi luonnollisesti Nürnbergin penkin päästä, Hans Meyeristä. Hieno mies, kunhan ei nyt vain liian pitävällä taktiikalla ollut liikkeellä.

Ensimmäisten 20 minuutin aikana homma kuitenkin näytti siltä, että edellisen keskinäisen ottelun kaavaa oltiin noudattamassa tänäänkin. Ei tilanteen tilannetta, pelkkää tiivistä ja tarkkaa puolustusta puolin ja toisin. Muutaman minuutin päästä tästä saatiin viimein ensimmäiset tilanteet. Kevin Kuranyi pääsi puskemaan ensiksi, maalivahti Raphael Schäferin torjuessa pallon sivurajaheitoksi. Seuranneeseen Christian Panderin linkoon pääsi ensimmäisenä päineen väliin jälleen kerran Kuranyi – ohi. Toisessa päässä vuorostaan venäläinen Ivan Saenko sijoitti pallon ainoastaan puolisen metriä ohi Schalke-maalin yläkulman.

Puolen tunnin hidastempoisen pelailun jälkeen Schalke nosti vaihdetta koneessa ja alkoi hyökätä entistä voimakkaammin. Isännät olivat lähellä saada tulostakin tästä, kun Panderin keskityksen jälkitilanteesta Gerald Asamoah oli liukua pallon maaliin (32’). Peliväline nousi kuitenkin niukasti yli ja ottelu säilyi maalittomana.

Reilut viisi minuuttia ennen ensimmäisen puolikkaan loppua Schalke sai parhaan tilaisuutensa. Lincolnin vapaapotku tavoitti kippari Bordonin, joka pääsi puskemaan lähietäisyydeltä. Tuloksetta. Tätä myöten tauolle vetäydyttiin ilman maaleja, mutta Schalken peli oli ollut sen verran parempaa edelliseen kamppailuun verrattuna, että tällä kertaa voitto saattoi olla saatavissa.

Jälkimmäisen puoliskon ensiminuutit vahvistivat tätä käsitystä. Slomkan tuotua Mesut Özilin Levan Kobiashvilin tilalle löytyi pelistä lisää eloa. Dario Rodriguezin keskityksen jälkeen Gerald Asamoah oli jo lähellä viimeistellä ottelun avausmaalin päällään, mutta pusku suuntautui niukasti ohi (52’).

Kierrokset kuninkaansinisessä koneessa nousivat entisestään ja tilanteita alkoi tulla yksi toisensa perään. Ensiksi Kuranyin pusku suuntautui kuitenkin ohi (55’), hetken päästä Schalkelta vietiin toisessa ottelussa peräkkäin selvä rangaistuspotku (57’) ja maalivahti Schäfer onnistui selvittää Rodriguezin pusku juuri ja juuri maaliviivalta (58’).

Sitten se tuli viimein, avausmaali siis. Hamit Altintop pääsi oikealla laidalla keskittämään maalille. Kohti vitosenviivaa oli juoksemassa Andreas Wolfin vartioima Kevin Kuranyi, joka puolustajan rimpuilusta ja repimisestä huolimatta syöksyi ensimmäisenä palloon ja puski sen varmasti maaliin (64’). Maajoukkueeseen kaudella palannut kärkimies viimeisteli maalin numero viisitoista, joka oli samalla kaikkiaan kymmenes päällä.

Maalitilin auettua ottelussa muuttui se nopeasti aiempaa avoimemmaksi. Muutamaa minuuttia edelliskertaa myöhemmin Kevin Kuranyi oli taas pahanteossa. Mies voitti jälleen pääpallon Wolfia vastaan, nostaen pallon samalla yli Schäferin. Valitettavasti vain maalin katolle (69’).

Seuraavakin tilanne osui saman miehen kohdalle, tällä kertaa Schäfer ehti vedon tielle (72’). Toisessa päässä Saenko pääsi kokeilemaan, mutta Neuer oli etevämpi (74’). Jo seuraavasta hyökkäyksestä oltiin juonimassa Schalkelle mahdollista toista maalia. Lincolnin tilanteen Schäferin onnistui selvittää, tosin suoraan Hamit Altintopin jalkaan. Turkkilainen oli kuitenkin liian hätäinen, eikä osunut tyhjään maaliin.

Vauhtia saaneen ottelun ratkaisu saatiin lopulta kahdeksan minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua. Schalke ja Hamit Altintop oli karkaamassa läpiajoon keskiviivan tuntumassa, kunnes Nürnbergin Tomas Galasek liukui tilanteeseen. Tsekki tuli selkeästi myöhässä taklauksensa kanssa ja vaikka varsinaista kontaktia tilanteessa ei ollut, menetti Hamit tasapainonsa. Se riitti erotuomari Florian Meyerille, joka nosti alimpana miehenä olleelle tsekille punaisen kortin ja lähetti tämän ennen aikojaan suihkun puolelle.

Galasekin ulosajon jälkeen Schalke keskittyi pitämään Nürnbergin loppuminuuttien ajan aisoissa, päästen siinä sivussa vielä kerran vastaiskuun. Kevin Kuranyi joutui kuitenkin tunnustamaan Schäferin paremmaksi ja tilanne säilyi koskemattomana (87’). Minuuttia myöhemmin Arena AufSchalke todisti vielä Gustavo Varelan lyhyttä paluuta kentille, kunnes erotuomari Meyer vihelsi pilliinsä ja päästi Schalken riemuitsemaan voitosta.

Viikonlopun jäljiltä mikään ei ollut muuttunut sarjataulukossa, ellei lasketa kärkipään joukkueiden pistesaldojen kasvamista kolmella ja Bayernin jäädessä taas hieman lisää jälkeen tasapelinsä myötä. Tilanne kaksi kierrosta ennen päätöstä oli siis selkeä. Kolme joukkuetta kahden pisteen sisällä, kaikki auki mestaruudesta aina Mestareiden liigan suoriin paikkoihin asti. Mielenkiintoinen loppu siis tulossa.

Entistä mielenkiintoisemman lopusta teki seuraava ottelu, Revierderby. Tällä kertaa kielletyssä kaupungissa, Dortmundissa. Mahdollisuudet siihen, että Schalkesta tulisi mestari arkkivihollisen kotikaupungissa, olivat olemassa. Se olisi tarkoittanut ainakin yhden moottoritien tukkeutumista, sillä tuhannen Schalken kannattajat sekä itse joukkue olisivat juosseet tässä tapauksessa 30 kilometrin päähän Gelsenkircheniin. Suuntana olisi ollut Arena AufSchalke, jossa olisi valmiina odottamassa vähintään 60 000 ottelun Public Viewing –tilaisuuteen lippunsa lunastanutta. Sekä tuhannet Arenan ulkopuolella ja Parkstadionilla ottelua jännittämässä, aivan kuten koko muukin Ruhrin alue.

Viikolla odotettiin kiihkeästi uutisia pelaajien terveystilanteesta. Christian Pander oli hetkellisesti poissa harjoituksista, Mladen Krstajic puolestaan palasi. Panderin palattua sivussa olivat Fabian Ernst, Gerald Asamoah sekä Gustavo Varela. Lopulta vain viimeisenä mainittu joutui jättämään väliin matkan Lüdenscheidin lähettyville.

Borussia Dortmund  -  FC Schalke 04 2:0 (1:0)
  Ernst [Schalke] 30'
1:0 Frei (esityö Metzelder) 44'
  Hamit Altintop [Schalke] 61'
Asamoah Halil Altintop 63'
Rafinha Larsen 73'
  Krstajic [Schalke] 74'
  Halil Altintop [Schalke] 76'
Özil Kobiashvili 79'
2:0 Smolarek (Metzelder) 85'

Neuer - Rafinha, Bordon, Krstajic, Pander - Hamit Altintop, Ernst - Lincoln - Asamoah, Kuranyi, Özil

Kaikkien aikojen derby, sellaiseksi sitä jotkut jo kutsuivat, alkoi yli 140 000 ihmisen täyttäessä kaksi stadionia 30 kilometrin etäisyydellä toisistaan. Toisella raikasi laulut, toisella pureskeltiin enimmäkseen kynsiä. Vauhtia ei ensihetkiltä puuttunut. 22 sekunnin pelin jälkeen Frein epäonnistunut veto painui ohi maalin. Toisessa päässä heti seuraavasta tilaisuudesta Marcelo Bordonin ei onnistunut ohjata puskuaan kehikkojen väliin ja hetkeä myöhemmin Kevin Kuranyi ei saanut kulmapotkusta palloa tarpeeksi hyvin haltuunsa voidakseen viimeistellä lähietäisyydeltä avausmaalin. Samaisesta tilanteesta käynnistynyt keltamustien vastaisku päätyi Ebi Smolarekin yritykseen 20 metristä, jonka Manuel Neuer torjui varmasti.

Tempo vain kiihtyi entisestään. Christoph Metzelder pääsi nokikkain Neuerin kanssa, paitsio (9’). Asamoahin yritys Kuranyin esityöstä, kimmokkeen kautta yli (10’). Lincolnin kulma, Asamoahin pusku – Dede pelastaa maaliviivalta (15’). Panderin vapaapotku, Özilin jatko volleyllä. Niukasti ohi yläkulman (20’).

Ottelu tasoittui tämän jälkeen hetkeksi, kaikkien ihmisten huomioiden kiinnittyessä kahteen päivän muuhun peliin. Bremen tappiolle, Stuttgart tappiolle – Schalkesta voitolla mestari, kuninkaansiniset kannattajajoukot hurraavat. Tasoitukset molemmissa kohteissa, naapuri pitää kovinta meteliä stadionillaan sitten vuoden 2002.

Pian taas Signal Iduna Parkin peltihäkkyrässäkin tapahtui. Christian Panderilta Lincolnille, tämä jatkaa Hamit Altintopille, joka ampuu. Ohi (36’). Deden keskitys leijailee kohti puskuvalmista Alexander Freita, Neuer ehtii juuri ja juuri näppeineen väliin (40’). Mesut Özil yhdestätoista metristä, Roman Weidenfeller pelastaa (43’).

Sen jälkeen nukahdus, kirosana ja tekee mieli juosta päin seinää. Metzelder on juossut juuri kenenkään sen enempää estelemättä oikealta laidalta läpi. Poikkisyöttö maalille, kukaan ei ehdi väliin, kunnes takatolpalta sveitsiläiskärki Alex Frei siirtää pallon verkkoihin. 1:0. Puoliaika päättyy.

V*tuttaa.

Stuttgart uudestaan tappiolle Bochumissa. Luojan kiitos. Kärkikolmikko pisteen sisällä, Schalke ensimmäisenä. Jos vain…

Ehkä, nyt vain täytyy hyökätä. Dortmundin puolustuksesta ei vain löydy aukkoja. Missä on Lincoln? Ei näy. Kyllähän sen kentällä pitäisi olla, missä se piileksii? Ilmeisesti jossain maan alla, Schalke ei löydä tietä eteenpäin vaan pyörittää palloa puolustuslinjassa.

Panderin keskitys, Kuranyin pusku. ”Abgefälscht”, puolustaja pääsee väliin. Kulmasta ei synnyt mitään (54’). Rafinhan keskitys, Özilin pusku. Ohi. Ei tasoitusta (56’).

Hän elää! Lincoln antaa vapaapotkua, joka painuu ohi tolpan (57’). Ei vieläkään. Alkaa ahdistaa. Kevin Kuranyin pusku ei tuo helpotusta (59’).

VfL Bochum – VfB Stuttgart. 2:2, tasan. Stuttgart sarjakärjessä tehtyjen maalien määrän turvin. Roman Weidenfeller, tahtoisin tappaa sinut. Borussia-vahti pelaa aikaa, Hamit Altintop käy muistuttamassa, että täällä pelataan vielä halutaan pelata. Tönimistä, teatraalinen kaatuminen ja keltaiset kortit molemmille (61’).

Schalke lähtee painostamaan uudelleen. Lincoln epäonnistuu tekopaikassa (63’). Joka taas? Älä nyt h*lvetti viitsi enää, tekee tuskaa! Halil Altintop ei pysty pitämään palloa hallussaan eikä pääse kokeilemaan (65’). Epätoivoa, epätoivoa – miksi tänään!

Dortmund pääsee niskan päälle. Kruska, Kringe. Ohi ja yli (67’, 70’).

Stu…

Maailma romahtaa kasaan. Cacau osunut, Stuttgart johtoon. Ei tämä voi olla todellista enää. Joko sitä taas?

Kyllä. Schalken rimpuilu on sinettiä vailla ohi Slomkan vaihtaessa Sören Larsenin Rafinhan tilalle. Sitä tietää, mitä on tapahtunut. Se ei ole tulossa vieläkään. Se on karannut. 1972, 1977, 2001, 2005 – 2007. Miksi? Miksi v*tussa sen pitää aina kohdata yhtä ja tiettyä seuraa? Vastatkaa!

Vastausta ei kuitenkaan saada, vaan lisää tuskaa. Timo Hildebrand venyy elämänsä torjuntaan Bochumissa ja Ebi Smolarek sinetöi ottelun kielletyssä kaupungissa (85’). Unelmat murskana, jälleen kerran. Naapurikaupungin apinat ilkkuvat. Mulkut, olivat itse selvinneet juuri ja juuri putoamiselta. Nyt lyövät lyötyä. Lyövät henkihieverissä makaavaa raskaasti maahan kaatunutta, epätoivoista ja surun murtamaa olentoa.

Se on tapahtunut taas, tai ainakin siltä se jo tuntuu. Vielä on olemassa pienen pieni toivonkipinä sen suhteen, että Schalken 49 vuoden mittainen odotus päättyy. Siihen on kuitenkin vaikea uskoa. Siihen tahtoisi uskoa, mutta ei se vain tunnu enää mahdolliselta. Sitä miettii, miltä se mahtaa tuntua niistä, jotka ovat odottaneet sitä tiettyä hetkeä koko tuon ajan. Erityisesti Charly Neumannin kohtalo pistää ajattelemaan. Mies on ollut täysillä mukana jo Ernst Kuzorran päivistä, on kokenut mestaruudet, skandaalit, putoamiset, ahdingon. On nähnyt Eurofightereiden kruunaaman nousun takaisin huipulle. On nähnyt uuden vuosituhannen, molemmat Pokal-voitot… Mutta se mestaruus. Viimeksi vuonna 1958. Se oli niin lähellä 2001, kunnes se vietiin vääryydellä pois. Se oli niin lähellä tälläkin kertaa. Kokeekohan Charly sitä hetkeä enää koskaan?

Kauden viimeinen viikko käynnistyi juuri niin synkkänä kuin vain mahdollista. Enää ei paljoa jaksanut kiinnostaa, mitä seuran ympärillä tapahtui. Siellä täällä vakuuteltiin vielä, että kaikki on mahdollista. Olisihan se hienoa ollut uskoa, mutta aikaisemmat kerrat olivat opettaneet odottamaan pahinta. Ei sillä, että se olisi lainkaan helpottanut tilannetta. Kunhan nyt vain osasi olla toivomatta liikoja. Eipä ainakaan joudu pettymään… pahasti.

Päivää ennen viimeistä peliä oli Eurofightereiden suuren päivän kymmenes vuosipäivä. Kymmenen vuotta aiemmin Schalke oli istunut Euroopan valtaistuimella. UEFA-Cupin kaksiosaisessa finaalissa oli kaatunut rangaistuspotkukilpailussa Roy Hodgsonin Inter Milan. Sankarit tuolloin: Ingo Anderbrügge, Jens Lehmann, Olaf Thon, Martin Max ja Marc Wilmots sekä Huub Stevens. Schalke oli tehnyt jotain, mihin kukaan ei tuolloin ollut uskonut. Jos sydämessä olisi ollut edes vähänkin enemmän jalkapalloromantikkoa ja unelmoijaa, niin ehkä tuollaisen tempun toistamiseen olisi voinut uskoa.

FC Schalke 04  -  Arminia Bielefeld 2:1 (2:0)
1:0 Lincoln (esityö Rafinha) 11'
2:0 Halil Altintop (Asamoah) 16'
Asamoah Özil 46'
Halil Altintop Lövenkrands 78'
Kuranyi Larsen 84'
2:1 Kucera (Kamper) 90'

Neuer - Rafinha, Bordon, Krstajic, Kobiashvili - Hamit Altintop, Ernst - Lincoln - Asamoah, Kuranyi, Halil Altintop

Oli vuoden viimeisen tanssin vuoro. Mahdollisuudet olivat selvillä: voitto Schalkelle, tappio Stuttgartille – mestaruus. Stuttgartille tasapelin, Schalkelle voitto vähintään neljän maalin erolla – mestaruus. Schalke voitto, Stuttgartin voitto – toinen sija ja suora paikka Mestareiden liigaan. Schalken tasapeli tai tappio ja Bremenin voitto – Mestareiden liigan karsintaa. Voiton oli siis tultava, jotta voitaisiin olla täysin varmoja siitä, että ensi tulevalla kaudella pelataan Mestareiden liigassa. Sekin olisi jo paremmin, kuin kauden alla monet arvailivat. Minimitavoite kauden viimeisille 90 minuutille oli siis kaikessa selkeydessään: voitto Bielefeldistä.

Schalke lähti kauden viimeiseen kamppailuun kiitettävän kovalla asenteella. Siitäkin huolimatta päivä oli mennä piloille jo alkuminuuteilla. Mladen Krstajicin virheen jälkeen Bielefeldin eteläafrikkalaiskärkimies Sibusiso Zuma löysi itsensä täysin vapaana puolikuntoisen Manuel Neuerin edestä. Brasilialaislaitapakki Rafinha oli kuitenkin tilanteessa hereillä ja liukui viime hetkellä hätiin, selvittäen tilanteen kulmaksi.

Pelkän säikähdyksen kanssa selvityn tilanteen jälkeen isäntäjoukkue ei jättänyt paljoa sattuman varaan. Schalke vyörytti hyökkäyksen toisensa jälkeen kohti Bielefeldin maalia ja sai palkintonsa yhdennellätoista minuutilla. Lincolnin onnistui harhauttaa puolustajansa pois tilanteesta, jonka jälkeen brassi otti vielä pari askelta, kunnes siirsi pallon älykkäästi maata pitkin maalivahti Mathias Hainin ulottumattomiin.

Painostus jatkui entistä kiivaampana. Etenkin Lincoln näytti olevan viime pelin katoamistemppunsa jälkeen pelipäällä. Ensiksi hyvä vapaapotku, jonka Hain sai juuri ja juuri selvitettyä (13’). Lähestulkoon heti perään pieni tanssiesitys pallon kanssa ja taitava sijoitus kohti ylänurkkaa. Valitettavasti ohi (14’).

Kaksi minuuttia tästä ja Schalke on puolessavälissä. Stuttgart on kotonaan tasatilanteessa ja Schalke siirtyy 2:0 johtoon. Asamoahin syötöstä Halil Altintop pääsee siirtämään pallon maaliin (16’). Ehkä sittenkin…

Kello on kymmentä vaille viisi. Schalke on mestari. Toistaiseksi. Ihme saattaa sittenkin nähdä päivänvalon! Cottbus on siirtynyt johtoon Stuttgartissa, Schalke on pisteen erolla mestaruudessa kiinni. Arena AufSchalkella alkaa toivo nousta. Voisiko se olla mahdollista? Kaikkien näiden vaiheiden jälkeen? Schalke – Deutscher Meister 2006/2007?

Toivo elää ja Schalke painostaa. Asamoah ei onnistu (21’), kuten ei myöskään Halil Altintop (27’). Sen jälkeen karvas pettymys. Cottbus on antanut Stuttgartin käyttää jälleen kerran samaa temppua kulmapotkussa, tällä kertaa onnistuneesti. Thomas Hitzlsperger on tasoittanut pelin. Schalke oli ehtinyt olla mestari kahdeksan minuutin ajan. Jos sitä haluttiin olla pidempään, nyt oli tehtävä lisää maaleja! Se saattaa vielä onnistua, jos vain…

Ja Schalke painoi päälle. Kuranyi ei kuitenkaan onnistu kahdesta paikastaan (28’, 41’), kuten ei myöskään Lincoln omassaan (38’). Asamoah loukkaantuu, ei hyvä. Yritystä sentään on, ehkä se tuottaa vielä jonkinlaisen tuloksen. Tauolle mennään Schalken ollessa mahdollisesti kahden maalin päässä mestaruudesta.

Uusi puoliaika, vanha kaava. Schalke painoi edelleen lujasti päälle ja sai vähitellen synnytettyä tilanteen toisensa jälkeen. Lincolnin kulmasta Krstajic pääsi puskemaan tuloksetta (47’), Rafinhan pommi 20 metristä meni hieman ohi maalin (48’) ja Halil Altintop ei ehtinyt aivan Mesut Özilin ja Fabian Ernstin esityöhön tolpan juurella (50’).

Hain ehtii palloon ennen Hamit Altintopia (55’), Kevin Kuranyin pusku pelastetaan maaliviivalta (56’), Fabian Ernstin veto painuu yli maalin (58’). Painostus jatkuu, Kevin Kuranyi kaadetaan rangaistusalueella (65’). Ei rangaistuspotkua…

… Mutta eipä sillä niinkään väliksi olisi ollutkaan. Sami Khediran pusku oli vienyt suurin piirtein samoihin aikoihin Stuttgartin 2:1 johtoon Gottlieb-Daimler-Stadionille. Ero sarjakärjessä kasvoi takaisin kahteen pisteeseen ja Stuttgart olisi mestari, ellei Cottbus pystyisi tasoittamaan. Eikä se näyttänyt todennäköiseltä – eikä edes kovinkaan halutulta itäsaksalaisten osalta. Stuttgart tulisi iltapäiväpuhteensa päätteeksi juhlimaan seurahistorian viidettä mestaruutta.

Schalke vetää pillit vähitellen pussiin. Mestaruus on karannut käsistä, nyt täytyy vain varmistaa, ettei suora paikka Mestareiden liigaan valu Werder Bremenille. Hätää tästä ei ole, Manuel Neuer on puolikuntoisenakin paras. Pari loistotorjuntaa ja voitto on selvä. Lopussa Bielefeld pääsee vielä tekemään kavennusmaalin, mutta erotuomari Brychin pilli soi melkein heti perään.

Kausi on ohi. 34 sarjapeliä ja neljä peliä eri cupeissa on saatu päätökseensä. Kahdeksannen Saksan mestaruuden sijaan oli tullut kahdeksannen kerran toinen sija. Kaikkiaan viides Bundesligassa, ilman mestaruutta. Ennätys. Kyseenalainen sellainen.

Piina on ohi, nyt ei täydy enää jännittää. Jäljelle jää tyhjyys. Mitä seuraavaksi?

Kesätauko. Sitten mennään taas.

[Dieter Bohlen]

MIETTEITÄ KAUDESTA

Tulossa...

[PELAAJA-ARVIOT]

PELAAJA-ARVIOT

Tilastoissa mukana niin Bundesligan, DFB-Pokalin kuin UEFA-Cupinkin pelit.

* * * * *

MAALIVAHDIT

Frank Rost
Syntynyt 30.06.1973
Ottelut 11
Avauksessa 11
Scorer 0+0
Varoitukset 0
kicker-Notendurchschnitt 3,50

Rost aloitti menneen kauden Schalken selkeänä ykkösmaalivahtina, mutta menetti asemansa yhdentoista pelin jälkeen nuorelle Manuel Neuerille. Syyt tälle löytyvät enimmäkseen muualta kuin otteista kentällä. Täysin ongelmattomaksi pelillistä puolta ei kuitenkaan voida sanoa.

Pääosin Rostin otteita menneeltä kaudelta Schalken paidassa leimaa tasapaksuisuus. Varsinaisia huipputorjuntoja ei löydy yhden käden sormia pitemmälle, mutta tilanne ei ole erilainen suurten virheidenkään kanssa. Voisi sanoa, että pelit lasketeltiin alusta loppuun saakka rutiinilla, ilman että mihinkään ylimääräiseen tarvitsi ryhtyä.

Sitä voi pitää hyvänä asiana, mutta oman näkemykseni mukaan maalivahdista täytyy löytyä jotain muutakin kuin pelkkää virkamiesmäisen tasalaatuista suorittamista. Tasaväkisessä ottelussa se yksi paraatipelastus omassa päässä saattaa antaa sen ratkaisevan sysäyksen oman joukkueen pelaajille pistää vielä kerran lisäkierroksia mittariin. Jos sellaisesta haluaa esimerkin, niin Rostin torjuma pilkku Hampuria vastaan olisi tällainen. Mutta yksi tuollainen suoritus on auttamatta liian vähän, etenkin kun katsoo millaisia pelejä Schalken Rostin kanssa pelasi.

Suurimpana ongelmana Fäustelissa täytyy kuitenkin mainita miehen tapa kommunikoida puolustuslinjan kanssa. Maalivahdin on hyvä käyttää ajoittain ääntään ja ohjailla puolustuslinjaa, mutta karjuminen ja puolustajien alituinen syyttely eivät useimmiten johda kovinkaan positiivisiin tuloksiin.

Tällaiseen käytökseen Rostin voi katsoa sortuneen pariin otteeseen menneen kauden peleissään, ehdottomasti selkeimpinä tapauksina ottelut Leverkusenia ja Stuttgartia vastaan. Molemmissa otteluissa peli ratkesi siihen, kun vastustaja teki toisen maalinsa. Kumpikin tuli hieman puskista, ilman ennakkovaroitusta, joten siltä osin Rostia ei voi syyttää mistään. Mutta miehen reaktio - puolustuslinjan haukkuminen, karjuminen sekä panikointi - eivät ainakaan auttaneet asiaa. Päinvastoin se sai kuninkaansinisten muuten vahvan puolustuslinjan murenemaan käsiin, johtaen lukuisiin virheisiin sekä puolustuksessa että hyökkäystenavauksissa. Tämä luonnollisesti vei enimmät mahdollisuudet päästä takaisin peliin mukaan, johtaen sitä kautta kahteen rumaan tappioon.

Kun näitä eri asioita yhdistellään toisiinsa, voi tulla seuraavaan johtopäätökseen: Frank Rost ei ole voittajatyyppiä. Kohtalaisen hyvä maalivahti kylläkin, mutta ei Schalken kaltaiselle joukkueelle.

Note: 4

Dennis Lamczyk
Syntynyt 15.02.1987

Nuori seuran oma kasvatti aloitti kautensa Schalken kakkosena Frank Rostin takana. Lopulta paikka maalivahtiosaston nokkimisjärjestyksessä löytyi niin Rostin, Neuerin kuin myöhemmin Ralf Fährmannin kuin Toni Tapalovicinkin takaa. Lamczyk veti tästä omat johtopäätöksensä ja suuntasi tänä kesänä Hessen Kasselin Regionalliga-joukkueeseen.

Note: -

Ralf Fährmann
Syntynyt 27.09.1988

Fährmann oli menneellä kaudella Schalken maalivahtiosaston nuorin, täyttäessään 19 vasta tämän vuoden syyskuussa. Fährmannin osalta kausi alkoi A-junioreissa, mutta Rostin siirryttyä juniorimaajoukkuevahdille kävi kutsu ylempiin ympyröihin. Ikävä loukkaantuminen xxx-kuussa päätti lopulta Fährmannin kauden ennen aikojaan, eikä nuorukainen ehtinyt antamaan näyttöjä kyvyistään.

Note: -

Toni Tapalovic
Syntynyt 10.10.1980

Tapalovicin ei oikeastaan olisi edes pitänyt olla enää Schalken riveissä menneellä kaudella. Syystä tai toisesta mies kuitenkin löytyi Fährmannin loukkaantumisen jälkeen gelsenkircheniläisten reserveistä ja sai kutsun Neuerin varamieheksi Lamczykiä runsaamman kokemuksensa vuoksi. Tositoimiin kroatialaistaustainen maalivahti ei kuitenkaan Bundesligassa joutunut.

Note: -

Manuel Neuer
Syntynyt 27.03.1986
Ottelut 27
Avauksessa 27
Scorer 0+1
Varoitukset 1
kicker-Notendurchschnitt 2,61

Neuerin viime kaudesta on vaikea sanoa mitään sellaista, jota ei olisi jo aiemmin kuultu. Kyseessä oli todellinen tuhkimotarina, joka oli saada onnellisen loppunsa. Valitettavasti se vain siirtyi tulevaisuuteen, vaikka Neuer jos kuka olisi sen mestaruutensa ansainnut.

Yrittäen pysyttäytyä puhtaasti pelillisessä puolessa, Neuerista voi sanoa lähestulkoon pelkkiä ylisanoja. Nuorukainen on äärimmäisen kylmähermoinen pelaaja, joka säteilee kentällä rauhallisuutta täysin eri tapaan kuin edeltäjänsä. Tästä oli kauden aikana hyötyä, sillä nuorukainen antoi kokeneiden puolustajien tehdä oman työnsä omalla tavallaan ja havaita itse omat virheensä. Se rauhoitti selkeästi etenkin topparikaksikkoa Krstajic - Bordon, joka pääsi vaikean alun jälkeen takaisin entiselle huipputasolleen. Muutenkin rauhallinen pelityyli valoi joukkueeseen uutta luottamusta takakentän pitävyyteen.

Persoonansa tuomien etujen lisäksi Neuer toi mukana aivan uudenlaista sähäkkyyttä. Nuorukainen venyi kauden mittaan ties kuinka moniin ilmiömäisiin huippupelastuksiin (niin läheltä kuin kaukaakin), jotka sävähdyttivät [toivottavasti] kaikkia aina Bundestrainer Jogi Löwiä ja miehen ihailemaa Jens Lehmannia myöten. Lisäsäväystä antoivat Neuerin rohkea pallonkäsittely, joka on peruja Schalken juniorimaalivahtivalmennuksen käyttämistä metodeista. Juniorivuosien säännölliset visiitit kenttäpelaajana eivät ole menneet hukkaan, vaan maalivahdiksi loistavan pallonkäsittelytaidon lisäksi Neuerin pelisilmä on korkeinta mahdollista laatua. Siitä kielivät etenkin miehen pitkät, nopeat ja tarkat avaukset kädellä.

Näitä modernilta maalivahdilta vaadittavia avujaan käyttäen Neuer avasi Schalken hyökkäyspelille uusia mahdollisuuksia. Tärkeimpänä lisänä se toi yhden erittäin nopean ja suhteellisen vaikeasti puolustettavan kanavan avata nopeita vastaiskuja. Useaan otteeseen Schalken vaaralliset tilanteet käynnistyivät Neuerin loistavista avauksista.

Yksi ongelmakin Neuerilta löytyi: keskityspallot. Kauden aikana nuorukaisella oli useaan otteeseen ongelmia vastustajien keskitysten, vapaapotkujen sekä kulmien kanssa. Pääsääntöisesti ongelmat liittyivät väärin ajoitettuihin ulostuloihin ja ponnistukseen. Hannover-pelissä nämä vaikeudet saattoivat hyvinkin maksaa Schalkelle kaksi erittäin tärkeää pistettä. Kyseessä on kuitenkin nuorelle maalivahdille tyypillinen ongelma, joka korjaantunee kokemuksen karttuessa.

Note: 1

* * * * *

PUOLUSTAJAT

Marcelo Bordon
Syntynyt 07.01.1976
Ottelut 32
Avauksessa 32
Maalit 5
Scorer 5+2
Varoitukset 7
kicker-Notendurchschnitt 2,98

Joukkueen kapteeni, tuki ja turva. Bordon oli kaudella 2006/07 jälleen äärimmäisen kovassa vedossa, säilyttäen asemansa Bundesligan parhaana puolustuspään pelaajana.

Ensimmäinen sana, jonka Bordoniin otteisiin menneellä kaudella voi yhdistää, on “varmuus”. Koko kauden aikana brassi syyllistyi korkeintaan neljään tai viiteen virheeseen, joista yksikään ei ollut lopulta merkitykseltään huomattavaa luokkaa. Muuten Bordon seisoi Schalken takalinjoilla kuin kallio ja pysäytti kaiken mikä oli pysäytettävissä. Tuli se sitten ilmasta taikka maasta, nopeana tai hitaampana. Päätepysäkkinä oli kerta toisensa jälkeen Gelsenkirchenin kolossi.

Täydellisen puolustuspelin ohella Bordonista kasvoi todellinen johtaja joukkueelle. Tyytymättä pelkästään johtamaan koko sarjan parasta puolustuslinjaa, Bordon myös oli merkittävässä roolissa toiseenkin suuntaan pelattaessa. Oli kyse sitten pelin avaamisesta, omien ohjailusta taikka esimerkin näyttämisestä. Vaikeina hetkinä Schalkerit saattoivat luottaa siihen, että kapteeni tuli ja otti pelivälineen itselleen ja repäisi muut pelaajat mukaansa käydessään rynnistykseen kohti vastustajaa.

Kapteenin nauha velvoittaa ja Bordon vastasi huutoon. Upea pelaaja.

Note: 1,5

Mladen Krstajic
Syntynyt 04.03.1974
Ottelut 29
Avauksessa 29
Maalit 1
Scorer 1+0
Varoitukset 3
Ulosajot 1
kicker-Notendurchschnitt 3,54

Serbitopparin kausi alkoi synkkien MM-kisojen jälkeen lasaretin puolella ja jatkui heti ensimmäisessä liigaottelussa saadulla punaisella kortilla. Kovin häävistä alusta ei ollut siis kyse.

Tärkeää oli kuitenkin, että Krstajicin onnistui nostaa tasoaan huomattavasti ja palata vähitellen takavuosien vireeseensä. Saatuaan juonesta kiinni serbitoppari täydensi Bordonin rinnalla sarjan parhaimman toppariparin ja oli useimmiten äärimmäisen varma. Erityisen ilahduttavaa oli nähdä, ettei tuon yhden pimenemisen jälkeen enää nähty uusia, vaan peli ja ratkaisevat taklaukset pysyivät puhtaina. Sekä ennen kaikkea voitokkaina.

Moitittavaakin toki löytyy. Muutamaan kertaan Krstajic tuntui olevan täysin hukassa ratkaisevilla hetkillä, mikä muun muassa kostautui erittäin ikävällä tavalla Hampuria vastaan käydyssä kotiottelussa. Lisäksi kerran jos toisenkin serbillä tuntui olevan pieniä kommunikointiongelmia vasemmalla laidalla Christian Panderin kanssa. Etenkin loppukaudesta tätä alkoi esiintyä turhankin paljon.

Krstajic saa kuitenkin olla tyytyväinen kauteensa ja tietää, että tukea löytyy katsomon puolelta vastaisuudessakin. Etenkin sen jälkeen, mitä mies teki murrettuaan kylkiluunsa. Siinä oli todellista ruhrilaishenkeä, juuri sellaista, mitä Schalken pelaajilta vaaditaan.

Note: 3

Marcio Rafael Ferreira de Souza - Rafinha
Syntynyt 07.09.1985
Ottelut 35
Avauksessa 35
Maalit 2
Scorer 2+3
Varoitukset 10
kicker-Notendurchschnitt 3,32

Pikkubrassi pelasi toisen kautensa Schalkessa ja jätti likimain yhtä hyvän kuvan itsestään kuin ensimmäisellään. Ehkä sitä aiempaa loistoa puuttui hivenen, mutta sen korvautuminen aiempaa varmemmilla ja kypsemmillä otteilla enemmän kuin paikkasi tuota.

Mennyt kausi oli hyökkäyssuunnassa hivenen heikompi kuin edellinen, mutta se johtui pitkälti muista syistä kuin miehestä itsestään. Schalken oikea laita oli melkoisen tukossa alkukaudesta, mutta Christian Panderin paluun myötä tilaa alkoi löytyä aiempaa enemmän. Tämän brassi myös käytti viimeistelemällä muun muassa uransa ensimmäisen maalin Schalken paidassa. Myöhemmin syntyi toinenkin rangaistuspilkulta, jolta on odotettavissa lisäyrityksiä jatkossakin pikkumiehen toimesta.

Suuria puutteita Rafinhan pelistä ei löytynyt. Ehkä pienoinen energian puute hyökkäyssuuntaan verrattuna edelliskauteen, mutta muuten melko lailla virheetöntä. Etenkin puolustussuunnassa, jossa Rafi osoitti todellisia kypsymisen merkkejä. Jos paikka Seleçãossa ei vähitellen aukea, niin vika ei ainakaan löydy pelaajasta.

Note: 2

Christian Pander
Syntynyt 28.08.1983
Ottelut 16
Avauksessa 15
Maalit 2
Scorer 2+2
Varoitukset 0
kicker-Notendurchschnitt 3,40

Panderin paluu pelikentille 19 kuukauden jälkeen oli yksi vakuuttavimmista vähään aikaan nähdyistä. Mies oli vakuuttanut aikanaan jo ennen vaikeaa loukkaantumistaan, mutta tuskin kukaan silti olisi osannut odottaa nähdynlaista Panderilta.

Tai ehkä sittenkin. Sille nimittäin täytyi olla syy, etteivät Schalken päättäjät hankkineet Panderille korvaajaa niiden kahden vuoden aikana, kun tämä oli poissa. Sen sijaan paikkaa pidettiin aina vain avoinna ja lopulta odotus päättyi marraskuussa.

Kaikki se osoittautui lopulta vaivan arvoiseksi. Pander toi Schalken peliin kaivattua vaarallisuutta vasemmalle laidalle, hurmaten erityisesti uskaliailla ja vaarallisilla nousuillaan. Miehen keskitykset napsahtelivat tuon tuostakin omille pelaajille ja erikoistilanteet sekä kulmat olivat alati vaarallisia. Seuran omiin kasvatteihin laskettavaa Panderia voikin pitää valtakunnan ykkösenä tällä saralla.

Hyökkäyssuunnan avujensa lisäksi Pander toi aiemmin kaudella puuttunutta puolustuspään osaamista vasemmalle laidalle. Vaikkei miehen puolustustyöskentely olekaan täysin virheetöntä (pääosin virhearviointeja ja pieniä sijoittautumisongelmia), niin siinä oli kuitenkin huomattavaa parannusta aiempiin vieraalla paikalla pelanneisiin kavereihin.

Kaiken kaikkiaan Pander pelasi itsensä takaisin huipulle, vaikka kauden molempien puoliskojen alut menivät pipariksi. Miehen otteisiin saa olla ehdottoman tyytyväinen, etenkin taustat huomioon otettaessa.

Note: 2,5

Dario Rodriguez
Syntynyt 17.09.1974
Ottelut 29
Avauksessa 27
Maalit 2
Scorer 2+0
Varoitukset 7
kicker-Notendurchschnitt 3,60

Vanha herra jaksoi menneelläkin kaudella tehdä oman työnsä ilman suurempia moitteita. Oli aina käytettävissä ja täytti tonttinsa mallikkaasti pelipaikasta riippumatta. Erittäin arvokas pelaaja Schalkelle viime kaudella lukuisten loukkaantumisten vaivatessa.

Rodriguezin kohdalla ainoaksi ongelmaksi nousi puutteet liikkuvuudessa. Ikä näkyy selkeästi ja mies on turhan staattinen laitapakin tontille. Älykkyydellä ja kokemuksella tätä pystyttiin kuitenkin paikkailemaan, joten suuria vaikeuksia ei ilmennyt edes laitapakin vaativalla tontilla.

Note: 3

Tim Hoogland
Syntynyt 11.06.1985
Ottelut 10
Avauksessa 2
Maalit 0
Scorer 0+0
Varoitukset 0
kicker-Notendurchschnitt 3,00

Nuori oma kasvatti sai menneellä kaudella kohtalaisesti vastuuta, vaikka enemmänkin olisi voinut mahdollisesti tarjota. Nyt peliaikaa kuitenkin hupeni pitkälti heikon cupmenestyksen sekä sarjatilanteen vuoksi. Käytti kuitenkin tilaisuutensa hyväkseen ja oli hyvä kaikissa pelaamissaan otteluissa Wolfsburg-vierailua lukuun ottamatta. Erityistä kiitosta täytyy jakaa Bremenin vierailusta, jossa Hoogland tuurasi virheettömästi Rafinhaa Schalken ampaistessa karkumatkalle sarjan kärkipäässä.

Kulunut kesä kuitenkin erotti miehen ja Schalken tiet - ainakin toistaiseksi. Jatkossa Hoogland tulee keräämään vastuuta Mainzin riveissä ja toivottavasti sitä myös saakin. Jos kehitystä tapahtuu, niin ei ole kovinkaan vaikea kuvitella näkevänsä Timiä tulevaisuudessakin kuninkaansinisissä. Vaikka sitten Schoberin kaltaisen uraputken muodossa.

Note: 3

Mathias Abel
Syntynyt 22.06.1981
Ottelut 2
Avauksessa 1
Maalit 0
Scorer 0+0
Varoitukset 0
kicker-Notendurchschnitt -

Mainzista kautta edeltäneenä kesänä Schalkeen tuotu Abel ei saanut käytännössä lainkaan vastuuta ja luonnollinen seuraus oli lainapesti Hampuriin. Hansakaupungissa peliaikaa kertyi jonkin verran, muttei ehkä kaikkien odotusten mukaisesti.

Note: -

Sebastian Boenisch
Syntynyt 01.02.1987
Ottelut 8
Avauksessa 2
Maalit 0
Scorer 0+0
Varoitukset 1
kicker-Notendurchschnitt 3,50

Menneelle kaudelle seuran edustukseen omista junioreista nostettu Boenisch sai hieman kitsaasti vastuuta Slomkalta kauden aikana. Vähäisistä näyttömahdollisuuksista huolimatta Boenischilta nähtiin väläytyksiä miehen osaamisesta, varsinkin ottelussa Stuttgartia vastaan. Ensimmäisiksi peleiksi varsin kohtalaisia esityksiä.

Note: 3

Benedikt Höwedes
Syntynyt 29.02.1988

U19-joukkueen kapteeni nostettiin talvitauolla Abelin lainapestin myötä edustukseen. Peliaikaa ei kuitenkaan kertynyt miehissä, vaan sitä irtosi lähinnä junnupeleistä seurassa ja maajoukkueessa. Pääsi kuitenkin jo hieman haistelemaan ammattilaispelin ilmaa, mikä on luonnollisesti hyvä asia.

Note: -

[KESKIKENTTÄMIEHET]

KESKIKENTTÄMIEHET

Cassio de Souza Soares - Lincoln
Syntynyt 22.01.1979
Ottelut 27
Avauksessa 24
Maalit 5
Scorer 5+10
Varoitukset 4
Ulosajot 1
kicker-Notendurchschnitt 3,26

Lincoln oli mahdollisesti menneen kauden suurin pettymys. Toki täytyy myöntää, että odotukset olivat kovia, mutta silti niistä jäätiin pääsääntöisesti varsin kauas.

Suurin ja perimmäisin ongelma löytyi jälleen kerran tasaisuuden puutteesta. Ajoittain, etenkin molemmissa peleissä Bremeniä vastaan, Lincoln pelasi kuten miehen taidot mahdollistavat. Se tarkoittaa periaatteessa kentän ja tapahtumien suvereenia hallintaa ja tehokkuutta. Tällaiselle päälle sattuessaan Lincolnia ei pysäytä juuri kukaan.

Liian usein brassi kuitenkin katosi kuvasta täysin. Etenkin niillä kriittisimmillä hetkillä. Molemmat jälkimmäiset Revierderbyt menivät brassilta täysin penkin alle, vaikka ne olivat juuri niitä pelejä, joissa miehen täytyisi nousta esille. Samaan tapaan kuin ensimmäisellä kaudella Schalkessa, kun mies johdatti kuninkaansiniset voittoon Bayernista mestaruuskamppailun ollessa meneillään.

Nyt se jäi kuitenkin puuttumaan, aivan kuten edeltäneellä keväällä UEFA-Cupissa. Lincoln piiloutui jälleen kerran jonnekin kauas muiden taakse, eikä pyrkinytkään kantamaan vastuuta. Peli koostui näinä hetkinä hyvin pitkälti käsien levittelystä, tuskaisen ilmeen näyttämisestä sekä kaatuilusta. Tällä tavalla harvemmin voitetaan pelejä.

Suurimmat odotukset jäivät täyttymättä, kun miehen tehotkin olivat toivottua reilusti heikommat. Kolme tehtyä ja kahdeksan alustettua maalia eivät ole miehen kykyjen mukainen saldo, eikä se ole missään nimessä riittävä joukkueelle, joka painii maalinteko-ongelmien kanssa vuodesta toiseen. Lincolnin olisi pitänyt vähintäänkin kolminkertaistaa maalisaldonsa, mutta eipä tämän asian suhteen näkynyt liiemmin edes yritystä.

Lincolnin musta kausi sai lopulta kruununsa kauden päätyttyä, kun mies tiedotti kotimaastaan haluistaan lähteä Gelsenkirchenistä. Ottajakin lopulta löytyi Galatasarayssa, joka pulitti vuoden sopimuksella liikkeessä olleesta brassista lopulta reilut viisi miljoonaa euroa.

Brassipelintekijän ajalle Schalkessa on vaikea lyödä yksiselitteistä leimaa. Osittain se oli menestys, ylsihän joukkue kahdesti toiselle sijalle kotoisessa liigassa, esiintyi kertaalleen DFB-Pokalin finaalissa ja kerran UEFA-Cupin välierissä. Kaikelle tälle on kuitenkin yhteistä se, että lopulta kohtaloksi koitui häviö. Lincoln hävisi itsekin siinä samassa, sillä herkkänahkainen brassi oli jo viimeiseen kauteen lähdettäessä menettänyt enimpien kannattajien täyden tuen. Raporttien mukaan mies oli myös eristäytynyt muusta joukkueesta, eikä muun muassa siirtonsa yhteydessä enää suostunut vastaamaan maanmies Bordonin yhteydenottoyrityksiin.

Kaikille osapuolille oli siis varmasti parhaaksi, että brassi vaihtoi maisemaa. Schalke saa rakentaa uudelle pohjalle, jossa kaikki ei riipu yhden miehen mielialojen vaihtelusta (mistä muuten Rudi Assauer äskettäin brassia moittikin), Lincoln taasen saa hedelmäsalaattinsa pyöreillä hedelmillä ja nauttii suurta palkkaa Turkin auringon alla ja Galatasaray saa jotain näyttöä taistelussa huomiosta paikalliskilpailija Fenerbahcea vastaan.

Note: 5

Hamit Altintop
Syntynyt 08.12.1982
Ottelut 35
Avauksessa 19
Maalit 2
Scorer 2+5
Varoitukset 5
kicker-Notendurchschnitt 3,53

Mennyt kausi jäi viimeiseksi Schalkessa myös Hamit Altintopille. Aiemmat kaudet olivat turkkilaiselta muutamia väläytyksiä lukuun ottamatta heikkoja, eikä tämä pystynyt millään murtautumaan läpi kuninkaansinisten riveissä.

Samanlaista meno oli tälläkin kaudella, etenkin alussa. Välähdyksittäin Hamit näytti, että taitoa ja osaamista löytyy, mutta siihen se jäi. Useimmiten nähtiin heikkoja ratkaisuja (voi kuinka niitä järjettömiä kaukovetoja kirottiin…) molemmissa päissä, joista yksi johti enemmän tai vähemmän Schalken putoamiseen UEFA-Cupista.

Syyskauden lopussa sopivassa roolissa Hamitin peli alkoi kuitenkin parantua asteittain. Alkukeväästä tämä oli kuitenkin muisto vain ja miespalasi vanhan kaavan pariin. Vasta kauden viimeisillä hetkillä mies heräsi pidemmäksi aikaa kolmen ja puolen vuoden koomastaan. Turkkilainen oli suuressa roolissa Schalken rimpuillessa vielä loppumetreillä mestaruuskamppailussa. Pelistä löytyi viimein kaivattua epäitsekkyyttä, vauhtia ja ideoita. Myös turhat hehtaaripyssyt oli jätetty pois ja mies pelasi joukkueelle. Olisi vain saanut aloittaa aiemmin…

Joka tapauksessa Hamitilla on nyt uusi työnantaja ja turkkilainen yrittää rakentaa jotain uutta siellä Bayernin riveissä. Schalkessa Altintopia ei liiemmin kaivata, sillä neljän vuoden aikana saadut näytöt eivät juuri vakuuttaneet. Vaihtopenkille olisi kelvannut, mutta jos suuremman palkkatilin ylivoima vie mielenkiinnon synnyinkaupungissa pelaamisesta, niin hyvästi.

Note: 4

Zlatan Bajramovic
Syntynyt 12.08.1979
Ottelut 30
Avauksessa 25
Maalit 2
Scorer 2+2
Varoitukset 7
Ulosajot 1
kicker-Notendurchschnitt 3,59

Hampurilaistaustainen Bajramovic pelasi syksyllä ajoittain kenties uransa parasta jalkapalloa. Fabian Ernstin kanssa Bajramovic hallitsi ottelusta toiseen keskikentän pohjaa, pysäyttäen vastustajan ponnistelut kerta toisensa jälkeen. Käytti oikeissa paikoissa voimaa oikealla tavalla, välillä rikkoenkin, mutta aina sopivan vaarattomassa paikassa. Kun siihen päälle vielä lisätään kaksi komeaa maalia, niin kaikki näytti hyvältä kevätkauttakin ajatellen.

Valitettavasti vain Bajramovicin kevätkausi meni pitkälti piloille loukkaantumisten kanssa painiessa. Puolustussuuntaan työskentely jatkui korkealla tasolla miehen viimeisiin peleihin asti, mutta vaivat veivät parhaimman terän hyökkäyspään pelistä. Se oli selkeä takaisku Schalken pelille, sillä Bajramovicin myötä keskikentän pohja enemmän tai vähemmän “kuoli” hyökkäyspelin osalta.

Note: 2,5

Alexander Baumjohann
Syntynyt 23.01.1987
Ottelut 1
Avauksessa 0
Maalit 0
Scorer 0+0
Varoitukset 0
kicker-Notendurchschnitt -

Entinen suurlupaus jäi jälleen kerran ilman vastuuta kasvattajaseuransa riveissä ja veti siitä omat johtopäätöksensä. Tammikuun siirtoikkunassa Baumjohann matkusti länttä kohti, liittyäkseen Borussia Mönchengladbachin riveihin. Borussiankaan riveissä peliaikaa ei juuri irronnut, joten miehen olisi syytä vähitellen suorittaa pientä itsetutkiskelua ja hankkia roppakaupalla nöyryyttä. Muuten urasta on tulossa lyhyt ja huomaamaton.

Note: -

Fabian Ernst
Syntynyt 30.05.1979
Ottelut 28
Avauksessa 26
Maalit 0
Scorer 0+0
Varoitukset 8
Notendurchschnitt 3,58

Vaikea sanoa, missä mättää, mutta Fabian Ernst ei tunnu millään yltävän Schalken paidassa samalle tasolla kuin aikanaan Werder Bremenissä. Nyt kausia on kuninkaansinisissä on kaksi takana, mutta vaikka toinen oli parannusta ensimmäiseen nähden, pitäisi vielä löytyä varaa parantaa aivan järjettömän paljon.

Jostain syystä Ernstin peli tuntuu olevan huomattavasti yksipuolisempaa kuin aiemmin. Nykyään mies on puolustussuuntaan täysin suvereeni, mutta hyökkäämisestä ei tahdo tulla yhtään mitään. Etenkin tehot antavat odottaa itseään, sillä Ernst ei saanut menneellä kaudella maalitiliään taaskaan auki, eikä mies myöskään alustanut yhtäkään osumaa.

Menneellä kaudella Schalke olisi tarvinnut Ernstiltä onnistumisia myös toisessa päässä laadukkaan puolustustyönsä lisäksi. Samaten kuninkaansinisillä olisi ollut käyttöä keskikentän johtajalle, joka puuttui lähestulkoon läpi koko kauden Lincolnin pakoillessa vastuuta. Bremenin entiseltä kipparilta sen uskoisi onnistuvan, mutta menneellä kaudella siitä ei juurikaan saatu viitteitä.

Note: 4

Markus Heppke
Syntynyt 11.04.1986
Ottelut 1
Avauksessa 0
Maalit 0
Scorer 0+0
Varoitukset 0
kicker-Notendurchschnitt -

Nuoriin omiin kasvatteihin lukeutuva Heppke käväisi menneellä kaudella nopeasti kentälle, muttei ehtinyt kerätä kovinkaan montaa minuuttia. Pääsääntöisesti kausi menikin reservijoukkueen mukana, jonka riveissä nuorukainen pelasi kohtalaisen hyvin.

Note: -

Levan Kobiashvili
Syntynyt 10.07.1977
Ottelut 31
Avauksessa 26
Maalit 3
Scorer 3+1
Varoitukset 6
kicker-Notendurchschnitt 3,73

Kobiashvili kuului menneen kauden suurimpiin pettymyksiin. Kokenut georgialainen joutui toki alkukaudesta pelaamaan pitkän aikaa väärällä pelipaikalla, mutta silti loppusyksyä lukuun ottamatta otteet eivät olleet missään vaiheessa toivotulla tasolla.

Laitapakkina pelatessaan Kobi sortui useampaan otteeseen odottamattomiin virheisiin puolustustehtävissä, kun taas hyökkäyksissä mies oli täysin kateissa. Jostain syystä homma ei vain toiminut alkuunkaan. Keskikentällä peli sujui hieman paremmin, kun puolustusvastuu oli pienempi, mutta toiseen suuntaan homma ei toiminut edelleenkään. Toki kolmella maalilla georgialainen oli [valitettavasti] joukkueen tehokkain keskikenttäpelaaja yhdessä Lincolnin kanssa, mutta silti siitä panos jäi liian vähäiseksi. Etenkin pelinrakentelun osalta, mikä ei suinkaan auttanut Fabian Ernstin ollessa kadoksissa.

Note: 4,5

Timo Kunert
Syntynyt 12.03.1987
Ottelut 1
Avauksessa 0
Maalit 0
Scorer 0+0
Varoitukset 1
kicker-Notendurchschnitt -

Schalken ikioma tukkalaite pääsi hänkin käymään kentälle menneellä kaudella, muttei ehtinyt kirmata siellä juuri minuuttia pidempään. Syytä ei tarvitse ihmetellä katsottaessa muuta tarjontaa samalle pelipaikalle keskikentän pohjalla. Kunert ymmärsi itsekin tämän ja vaihtoi nyt elokuussa maisemaa, siirtyen HSV:n riveihin.

Note: -

Mesut Özil
Syntynyt 15.10.1988
Ottelut 21
Avauksessa 8
Maalit 0
Scorer 0+1
Varoitukset 1
kicker-Notendurchschnitt 3,55

Nuori lupaus Özil nostettiin edustusjoukkueeseen menneenä kesänä Schalken A-junioreiden Saksan mestaruuden voittaneesta joukkueesta. Lokakuussa 18 vuotta täyttäneeltä pelaajalta tuskin odotettiin kovinkaan paljoa kauden alla, mutta nuorukaisen onnistui silti vakuuttaa.

Özil toi Schalken ryhmään roppakaupalla taitoa, juonikkuutta sekä intoa. Teknisenä kaverina nuorukaisen onnistui haastaa kokeneempia vastustajiaan ja monet kerrat myös ohittaa nämä. Lisäksi minkäänlaisia merkkejä panikoinnista tai ylijännittämisestä ei esiintynyt, vaan Özil esiintyi kylmän rauhallisesti. Ainoastaan maalintekopaikoissa puntti pääsi hieman tutisemaan ja maalitili jäi aukaisematta. Viimeistelyn lisäksi pieneksi ongelmaksi muodostui ainoastaan kokemuksen puute siinä suhteessa, että hieman vieraassa roolissa oli ajoittain vaikeuksia välttää toimimasta vanhojen tuttujen, toisen paikan toimintamallien mukaisesti. Tämä näkyi erityisesti ajautumisena keskelle kenttää, vaikka pelipaikkana olikin laita.

Note: 3

Gustavo Varela
Syntynyt 14.05.1978
Ottelut 22
Avauksessa 15
Maalit 3
Scorer 3+2
Varoitukset 2
kicker-Notendurchschnitt 3,75

Uruguaylainen pelasi menneellä kaudella Schalke-uransa ehdottomasti parasta jalkapalloa ja oli yksi tärkeimmistä palasista, kun pelit alkoivat vähitellen kääntyä säännöllisesti Schalken hyväksi. Valitettava loukkaantuminen kevätkauden alkupuolella kuitenkin katkaisi uruguaylaisen menon ja aiheutti pahan kolauksen Schalken mestaruushaaveille.

Uruguaylaisen myötä gelsenkircheniläisten pelistä katosi hyökkäyksen oikea laita lähes kokonaan, sillä saman pelipaikan Asamoah oli tuolloin edelleen sivussa. Korvaajakokelaat eivät kyenneet millään korvaamaan Varelan nopeutta, tekniikkaa ja pelisilmää, jotka tekivät miehestä vaarallisen lisän parivaljakkoon kärkitrioon Kevin Kuranyin ja Peter Lövenkrandsin kanssa.

Note: 3

* * * * *

KÄRKIMIEHET

Gerald Asamoah
Syntynyt 03.10.1978
Ottelut 16
Avauksessa 9
Maalit 4
Scorer 4+2
Varoitukset 1
kicker-Notendurchschnitt 3,00

Mennyt kausi oli Asamoahille varmasti uran vaikein, sillä pudotus kesän MM-kotikisahuumasta takaisin arkeen oli harvinaisen kova. Pitkäksi venyneen kesäurakan vuoksi Asa sai lomailla muita pelaajia pitempään, huomatakseen palatessaan menettäneensä vakiokokoonpanon paikkansa Halil Altintopille. Tämän jälkeen käytiin läpi aiemmin jo mainittu episodi hyllytyksineen, kunnes syyskausi päättyi europelissä järkyttävään tappotaklaukseen.

Paluunsa jälkeen Asamoah pääsi kuitenkin nopeasti takaisin jaloilleen. Osittain loukkaantumistilanteen sanelemana Asa nousi varsin nopeasti takaisin avaukseen, kiittäen siitä kyseisen ottelun voittomaalilla. Lopulta kauden loppu sujui henkilökohtaisella tasolla varsin hyvin, etenkin niinkin vaikean loukkaantumisen jälkeen kuin Asamoahilla oli. Joukkueen kauden lopusta ei ehkä niin hirveästi tarvitse puhua miehen kanssa, joka aikoinaan koki jo vuoden 2001 synkät vaiheet Parkstadionilla.

Note: 2,5

Kevin Kuranyi
Syntynyt 02.03.1982
Ottelut 38
Avauksessa 37
Maalit 17
Scorer 17+12
Varoitukset 6
kicker-Notendurchschnitt 3,31

Vain kruunu jäi puuttumaan. Siis se salaattilautanen. Muutoin täydellistä.

Paljoa muuta Kuranyin kaudesta tuskin voikaan - taikka tarvitsee - sanoa. Kesällä mies oli täysin maassa heikon ensimmäisen Schalke-kauden jäljiltä ja putoaminen kisakoneesta viime metreillä otti myös koville. Kohtalonsa voivottelun sijaan Kuranyi päätti panostaa työntekoon ja se näkyi kaudella. Kehitystä aiemmasta oli tapahtunut huimasti, mikä näkyy myös kauden tehoissa: 15 tehtyä ja peräti 11 alustettua maalia. Molemmissa joukkueen paras.

Kuranyi hurmasi myös valtavalla työmoraalillaan, sillä harva kärkimies tekee yhtä paljon työtä molempiin suuntiin kuin Schalken mies. Armottomalla prässillä Kuranyi sai ties kuinka monta kertaa taisteltua pelivälineen joukkueelleen, mikä tarjosi mahdollisuuden lähteä vastaiskuun. Vastaiskuun, jonka päätepysäkkinä olisi miehen oman pään kautta maaliverkot.

Yhtään Mario Gomezia aliarvioimatta, menneen kauden paras saksalainen kärkimies oli Kevin Kuranyi. Selkeästi vieläpä.

Note: 1

Peter Lövenkrands
Syntynyt 29.01.1980
Ottelut 28
Avauksessa 21
Maalit 7
Scorer 7+4
Varoitukset 1
kicker-Notendurchschnitt 3,60

Kautta edeltäneen kesän uusi juuttihankinta oli pitkälle syksyyn asti hukassa joukkueen kuvioista. Lövenkrandsin oli vaikea löytää omaa rooliaan joukkueessa, mikä osittain toki johtui siitä, ettei palloa kovin usein vasemmalla laidalla nähty.

Mutta kun sitä viimein alettiin sinnekin tuoda, niin myös Löve sai juonesta kiinni. Yhteispeli Christian Panderin kanssa toimi loistavasti vasemmalla laidalla ja sieltä saatiin jatkuvasti luotua vaarallisia tilanteita vastustajan maalille. Tämän lisäksi Lövenkrands osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi erikoistilanteisiin, sillä miehen kierteisillä palloilla oli tapana löytää kovalla prosentilla Kevin Kuranyin pää.

Alkukeväästä tanskalainen alkoi päästä myös itsekin maalien makuun, tehden muun muassa ottelun molemmat maalin Bremenissä. Valitettavasti Lövenkin kohdalla huippuvire kuitenkin katkesi loukkaantumiseen, joka vielä uusiutui heti paluuottelussa Münchenissä. Näin ollen juutti oli sivussa käytännössä katsoen koko loppukauden, mikä oli yksi ratkaisevimmista tekijöistä mestaruuskamppailussa.

Note: 3

Sören Larsen
Syntynyt 06.09.1981
Ottelut 13
Avauksessa 0
Maalit 1
Scorer 1+0
Varoitukset 1
kicker-Notendurchschnitt 4,00

Kauteen lähdettäessä takana loistava debyyttikausi Gelsenkirchenissä ja varsin kovat odotukset otteiden suhteen. Kauden aikana ei ainakaan otteisiin liiemmin päässyt pettymään, sillä juuri mitään Larsenilta ei nähty. Tanskalaisella oli aivan käsittämättömän huono tuuri loukkaantumisten kanssa ja muutamia hetkiä lukuun ottamatta koko kausi meni lääkintäosaston puolella. Edeltäneen kauden vireessä Larsen olisi ollut äärimmäisen tärkeä lisä vaihtopenkiltä Schalkelle, mutta...

Note: 4

Halil Altintop
Syntynyt 03.10.1978
Ottelut 16
Avauksessa 9
Maalit 4
Scorer 4+2
Varoitukset 1
kicker-Notendurchschnitt 4,04

Hamitin velipojan saapumisesta pelaamaan synnyinkaupunkinsa joukkueeseen oltiin innostuneita. Olihan turkkilainen täräyttänyt edellisellä kaudella 20 maalia Kaiserslauternin paidassa. Schalkessa mieheltä odotettiin hieman hillitympiä maalimääriä, mutta silti kaksinumeroista maalilukua oltiin hakemassa.

Näihin odotuksiin turkkilainen ei kuitenkaan kyennyt vastaamaan. Avausottelussa tuli heti maali, mikä lupaili hyvää, mutta sen jälkeen iski taantumus. Loppukaudesta maaleja syntyi enää viisi neljässä ottelussa, mikä ei ollut lähelläkään kaivattua tasoa. Parempaan olisi ollut varaa, sillä paikkoja kyllä siunautui tasaiseen tahtiin. Viimeistely vain oli kaukana toivotusta.

Toki täytyy myöntää, että Halil pelasi suurimman osan kaudesta väärässä roolissa. Turkkilainen on puhdas kärki, ei laituri, jonka tontilla Slomka miestä peluutti. Halilin otteista katosi selkeästi paras terä, kun sille omimmalle alueelle ei kovinkaan usein päässyt. Toisen merkittävän ongelman muodostivat pikkuvammat, jotka verottivat miehen nopeutta ja liikkuvuutta, aseita, joita laidalla tarvitaan.

Siltä osin katsottuna lopullista arviota voidaan lieventää, mutta kyllähän debyyttikausi kuninkaansinisissä oli kaikesta huolimatta suuri pettymys.

Note: 4

Christian Erwig
Syntynyt 06.12.1983
Ottelut 1
Avauksessa 0
Maalit 0
Scorer 0+0
Varoitukset 0
kicker-Notendurchschnitt -

Hieman pandermaisen loukkaantumishistorian omaava Erwig nostettiin kaikkein kiperimmässä vaiheessa kautta ykkösmiehistöön seuran reserveistä.  Oberligassa kelvollista jälkeä tehnyt nuori mies pääsi kuitenkin vain kerran kentälle visiittinsä aikana, eikä ehtinyt noiden muutamien minuuttien aikana saada juuri mitään aikaan. Pääosin Erwigin ansiot olivatkin siinä, että mies toi edes hieman valoa synkkään kärkimiestilanteeseen ja antoi hetken toivoa, josko vaikka yllätyksiä nähtäisiin ja mies räjäyttäisi potin.

Nyttemmin nuo ajatukset on arkistoitu syvälle muistin lokeroihin, etenkin kun Ewrig vaihtoi työnantajaa Fortuna Düsseldorfiin.

Note: -

[Balla]

Hyvin vähän alusta ja jiiänee...

[marstravolta]

Hyvää tekstiä 

Jatkoa odotellessa...

[Gheddafi]

Hyviä raportteja, vaikken tässä töissä lukenutkaan kokonaan kuin tuon kohtalokkaan toiseksi viimeisen ottelun Dortmundia vastaan. Se peli oli kyllä kaikkea sitä mitä jalkapallo parhaimmillaan on - ja pahimmillaan. Kaikki sympatiani oli Schalken puolella, vaikken nyt mitenkään joukkuetta muuten kannata. Traagisuudessan se oli kaunista ja hirvittävää, mutta ennen kaikkea suuria tunteita. Tunteita, joita vain jalkapallosta voi saada.

[Balla]

JEE! Panderin Chrisu on tehnyt jatkosopimuksen vuoteen 2011. 

[marstravolta]

Onko uutta kausitopikkia tulossa?

[Dieter Bohlen]

Onko uutta kausitopikkia tulossa?

Lähipäivinä. On vain ollut viimeiset viikot taas niin paljon muuta roskaa ohjelmassa, ettei ole ehtinyt vääntää loppuun asti . Toisekseen sitä on hieman tullut viivyteltyä, jotta pelaajatilanne selkiytyy hankintojen ja lähtöjen osalta.

[Balla]

Lähipäivinä. On vain ollut viimeiset viikot taas niin paljon muuta roskaa ohjelmassa, ettei ole ehtinyt vääntää loppuun asti . Toisekseen sitä on hieman tullut viivyteltyä, jotta pelaajatilanne selkiytyy hankintojen ja lähtöjen osalta.

Ja kerkiää hieroa otsikon sopivaksi, kun kahden kierroksen jälkeen takamatkaa on 5 pojoa...