Toukokuulta oli alunperin tarkoitus laittaa eetteriin useampikin raportti eri maista, mutta näistä heti ensimmäinen karahti kiville, kun ilmojen valtiaat (lue: Finnair) päättivät olla myöhässä lentoineen. Näin jäi Oslon työmatkan yhteyteen kaavailtu Stabækin ja Vålerengan välinen “derby” näkemättä.
Seuraava mahdollisuus maapisteiden kartuttamiseen tarjoutui kuitenkin niin ikään työmatkan merkeissä kun olin lähdössä kolmeksi päiväksi Kööpenhaminaan kouluttautumaan. Tällä kertaa ilmaan päästiin aikataulussa. Turusta klo 6:45 startannut SAS:in aamulento oli varsin näppärästi jo vartin yli seitsemän paikallista aikaa Tanskanmaalla. Lentokentän automaatista ostin itselleni 72 tunnin City Passin 200 kruunun hintaan (noin 25 euroa). Tällä passilla on oikeus matkustaa kaikilla julkisilla kulkuneuvoilla vyöhykkeillä 1-4. Levollisin mielin hyppäsin siis ensimmäiseen keskustaan vievään junaan. Koulutukseni tapahtumapaikaksi oli varsin sopivasti valikoitunut kansallisareena Parken. Siispä keskusasemalla (Kobenhavn H) vaihto S-junaan ja kohti Österportia, joka oli Parkenia lähinnä sijainnut metro- tai junapysäkki.
Kööpenhaminan julkinen raideverkko ei ole kovinkaan tiheä, joten tältä "lähipysäkiltäkin" kertyi reipasta kävelymatkaa stadionille ainakin vartin verran. Metroverkostoa ollaan kuitenkin parhaillaan laajentamassa. Itse Parkenilla näytti olevan jonkinlainen remontti käynnissä - Tanskan Superligahan oli päättynyt edeltävänä lauantaina. FC Kööpenhamina sijoittui yllätysmestari Aalborgin jälkeen toiseksi. Molempia seuroja odottaa kuitenkin karsinta ennen lohkovaihetta. Stadionin äänentoistoa testailtiinkin vierailuni aikana luukuttamalla tv:stä tuttua herkkusieniliigasävelmää. Samoin koulutustilamme panoramaikkunoista tuli todistettua kuinka kesähessut ajelivat nurmeen pitkittäisraitoja. Seuraavalla viikolla Parkenilla pelattaisiin DBU:n 125-vuotisen taipaleen kunniaksi Ruotsin ja Tanskan välinen ystävyysottelu. Itselleni tuli yllätyksenä, että stadionilla on myös katto. Maisema tummeni kummasti kun rättimallinen katto vedettiin testaustarkoituksessa stadionin ylle. Kai tuota käytetään enemmän konserttitapahtumissa kuin jalkapallo-otteluissa. Stadion on kaiken kaikkiaan jyrkkine yläkatsomoineen vaikuttava. Tänne pitää joskus tulla todistamaan
New Firmaa (tai miten tuo sitten halutaankaan taivuttaa).
Parkenin toimistotiloja.
Parken Øster Allén puolelta kuvattuna.
Parkenin pohjoispuolen puisto. Jalkapalloyhteiskunta.
Parken sisältä “panoramapäädystä” kuvattuna.
Kelvollinen kesäduuni.Jottei homma olisi mennyt pelkäksi tyhjien kuorien tuijotteluksi, piti jo reissun ajankohdan selvittyä luonnollisesti kahlata Tanskan sarjojen otteluohjelmat läpi. Superliga oli kesätauolla, mutta onneksi keskiviikolle oli merkitty ykködivarin (Nordicbet Ligaenin) ottelu Akademisk Boldklub - Marienlyst. Ensimmäisen koulutuspäiväni päätteeksi vaelsin kuumia Kööpenhaminan katuja tyylikkään Østerbron läpi kohti Østerportin asemaa. Sieltä keskusasemalle, josta edelleen kävellen lyhyt etappi entisellä “ongelma-alueella” sijainneelle hotellille. Sisäänkirjautuminen, läppärilaukku sängylle ja takaisin kohti päärautatieasemaa.
Näitä näkyi katukuvassa yllättävän paljon.Akademisk Boldklubin kotistadion sijaitsee Gladsaxen kunnassa suur-Kööpenhaminen alueella. Neljän ensimmäisen vyöhykkeen City Passini ei ylettynyt sinne asti, joten ostin varmuudeksi lisävyöhykelipun juna-aseman automaatista 24 kruunun hintaan.
Kööpenhaminan raideverkko on samanaikaisesti sekä valitettavan harva että suppea, mutta tällä kertaa kumipyöräliikenne paikkasi hyvin. Ainut järkevä keino stadionille pääsyyn oli bussilinja 250S, joka starttasi haupparin edestä ja vei suoraan stadionin porttien tuntumaan. Matka-aikaa vierähti sellaiset 25 minuuttia. Täällä(kin) tuntui olevan tapana näyttää lippu suoraan kuljettajalle. Tiedä sitten onko tarkastajia olemassa, vai suorittaako kuski kaiken kontrollin.
Gladsaxen pysäkin seudun maisemaa dominoi viisi suorassa linjassa seissyttä 15-kerroksista (kyllä, laskin) neuvostohenkistä kerrostaloa. Kai nämäkin ovat olleet tyylikkäitä vielä joskus 80-luvun alussa. Tien toisella puolella olikin sitten viihtyisä urheilupuisto, jossa sijaitsi AB:n kotistadionin lisäksi kymmenkunta jalkapalloviheriöitä, sulkapallohalli ja muutama tenniskenttä.
Sulkapallohalli.
Gladsaxen urheilupuiston pukukoppitilat ja hämmentävän irstas ulkopuolinen kusilaari.Ensi töikseni stadionille päästyäni (noin minuutin kävelymatka pysäkiltä) suuntasin AB:n toimistoon/putiikkiin, joka sijaitsi pääkatsomon takana. Tarkoitus oli hoitaa perinteinen huiviostos alta pois, mutta toimistovirkailijalla ei ollut myydä kuin eioota. Sanoi vielä, että taitaa olla liian kuuma ilma huiville. Tässä rouva oli kyllä täysin oikeassa, elohopea kipusi sinne 25 asteen tietämiin. Huivia ei siis tarttunut mukaan, mutta 80 kruunulla irtosi pääsylippu, jolla sai vapaasti valita paikkansa pääkatsomosta. Stadion vetää kokonaisuudessa vajaat 14.000 katsojaa, joista noin 8.000 on katettuja istumapaikkoja. Kauden yleisökeskiarvon pyöriessä siellä 800 katsojan tuntumassa tilasta ei ainakaan tulisi olemaan pulaa. Vastapäiseen katsomoon oli oma lipunmyyntipisteensä ja sisäänkäyntinsä.
Portilta nappasin mukaan vielä ilmaisen ottelulehtisen ja sitten olikin aika siirtyä tarkastamaan stadionin einestarjonta. Tanskan hintatasosta voidaan olla montaa mieltä, mutta 50 kruunulla irtosi olut ja hodari, mitä voidaan pitää varsin kohtuullisena. Ei taida Suomestakaan moinen kombo irrota kuudella-seitsemällä eurolla? Carlsbergiä oli tarjolla sekä tummana että vaaleana versiona. Vaikka tuo ei mikään suosikkiolutmerkkini ole ikinä ollutkaan, niin nyt helteen uuvuttamalle matkamiehelle tämä juuttien kansallisneste upposi kyllä suoraan sanottuna helvetin hyvin.
Maassa maan tavalla.Ottelun alkuun oli vielä tovi, joten minulla oli sopivasti aikaa tarkastella stadionia lähemmin. Pääkatsomo oli kaksikerroksinen, ja muistutti hyvin paljon Paavo Nurmi -stadionin vastaavaa. Kuitenkin sillä erotuksella että täällä pitkät puupenkkirivit oli korvattu vihreillä auringonpolttamilla kuppi-istuimilla, jotka puolestaan toivat mieleen Veritaksen haalistuneet muovi-istuimet. Molempien maalien takana penkereellä oli oikea-oppinen rikkaruohoa pursuava kattamaton
terassi. Toisen päädyn rynnäkkökaiteisiin kotijoukkueen kannattajat teippasivat lakanoitaan, toisen päädyn ollessa autio digitaalista tulostaulua lukuunottamatta. Kaksikerroksista pääkatsomoa vastapäätä sijaitsi perinteinen matalampi pitkän sivun katettu katsomo, jossa myös kotijoukkueen 30-40 -päinen kannattajajoukko piti majaansa. Kaiken kaikkiaan upea
jalkapallostadion.
Pääkatsomon sisäänkäynti.
Pääkatsomon molemmat kerrokset.
Terassi.
Junnupelit käynnissä pääkatsomon takana sijainneilla kentillä.Pari sanaa kotijoukkue Akademisk Boldklubista. Kyseessä on jo vuonna 1889 yliopisto-opiskelijoiden toimesta perustettu perinteikäs seura. Mestaruuksia AB:lla on kaikkieen yhdeksän; näistä viimeisimmästäkin on kuitenkin aikaa jo lähes puoli vuosisataa. Tämän jälkeen seura onkin pelannut enimmäkseen pääsarjan ulkopuolella, poikkeuksena vuosituhannen vaihteen “menestysjakso”, jolloin seura pelasi useamman kauden pääsarjassa voittaen mm. Tanskan cupin vuonna 1999. Vuonna 2004 AB putosi kuitenkin pääsarjasta ja onkin nyt siis pelannut kymmenen vuotta Tanskan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Kesällä 2012 seura oli mennä konkurssiin, mutta kaupungin suosiollisella avustuksella välttyi tältä.
Illan ottelun lähtöasetelmat olivat selkeät. Odensesta saapunut vierasjoukkue, sarjanousija Marienlyst, oli jo menettänyt mahdollisuutensa säilyä sarjassa voitettuaan koko kaudella toistaiseksi vain kolme ottelua. Kotijoukkue puolestaan majaili sarjataulukossa viimeistä edellisenä, juuri karsintaviivan alapuolella. Kyseessä oli siis ns. pakkovoiton paikka AB:lle.
Ottelu alkoikin kotijoukkueen kannalta suosiollisissa merkeissä. Pelikellossa ei ollut vielä minuuttiakaan, kun isäntien Jonas “kuka vittu” Henriksen niittasi pallon verkon perukoille. Vähintään toinen suupieli nousi ironiseen hymyyn kun ilmoille kajahti maalin merkiksi Daruden
Sandstorm. Pelitapahtumista ei sen enempää jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Puoliajan henkilökohtaisesti merkittävin tapahtuma oli toisen 50 kruunun kombon nouto pääkatsomon ainoasta kioskista, tällä kertaa tummemman Carlsbergin sävyttämänä. Tauolle mentiin numeroissa 1-0.
Näkymä parvelta...
...ja alakatsomosta. Kuvan oikeassa laidassa kotijoukkueen kannattajaryhmä.Pääkatsomon keskitasanteelta löytyi kioskipalvelujen lisäksi myös varsin pätevät VIP-tilat. Rahvaan edustajana kykenin vain ihailemaan menoa ikkunan takaa: salonkiorkesteri veivasi duurivoittoisia säveliä muun porukan murkinoidessa ja kumotessa muovituoppejaan. Asiantuntevan herrasmieskatsojan valinta näytti kuitenkin olevan samaisella ala- ja yläkatsomon välisellä tasanteella paistattelu oluttuoppi kädessä. Huiveja ei tosiaankaan maisemassa näkynyt kuin yhdellä vanhalla harmaaketulla; täällä pelipaita näytti olevan oikeinkannattajan valinta.
Suurin osa illan 625 katsojasta oli asettunut nauttimaan auringonpaisteesta pääkatsomon alakatsomon keskisektoreille. Vastapäisen katsomon rumpuryhmän chantit kaikuivat komeasti myös aurinkokatsomoon. Hieman hymähdytti, kun eetteriin paukahti Kupittaallakin tällä kaudella kaikunut paikallinen versio Belinda Carlislen
Heaven Is a Place On Earthista. Kentällä kirmaavien joukkueiden kotimaisuusaste kiinnitti myös huomioni. Avauksessa oli vain yksi ulkomaalaisvahvistus, kotijoukkue AB:n ruotsalaispakki.
Kuvan vasemmassa laidassa näkyy VIP-tilojen lasi-ikkunat.Samoihin aikoihin kun Suomessa Huuhkajat lopetteli peliään Tsekkiä vastaan, lennähti tauon ajaksi Gladsaxen nurmelle seuran logostakin tuttu maskottipöllö
Uglen yleisöä viihdyttämään. Itse en kaverikuvaan valitettavasti päässyt.
Toinen puoliaika jatkui samoissa merkeissä kuin ensimmäinenkin. Kotijoukkue painoi päälle ja vieraat pyristelivät näennäisesti pelissä mukana. Itse päätin kuitenkin vaihtaa toisella jaksolla taktiikkaa ja siirtyä ranskalaismallisesta hodarista
grillpølseen. Perinteisen tanskalaiset wurstin rinnalle annokseen kuului kaksi hodarisämpylää ja vapaasti käytettävissä olevat höysteet: sinappi, ketsuppi, remoulade ja kuivattu sipuli. Hintaa annokselle kertyi 35 kruunua, eli alle vitosen. Kalkkiviivojen sisäpuolella puolestaan riitti kotijoukkueella paikkoja tuhlattavaksi asti ja oli vain ajan kysymys milloin vastustaja katkeaisi lopullisesti. Vartti ennen loppua AB teki vihdoin toisen ja viitisen minuuttia myöhemmin kolmannen maalinsa sinetöiden loppulukemiksi 3-0.
Luettuna ymmärrettävää, puhuttuna ei jatkoon.
Grillpølse.
Tästä taisi syntyä viimeinen maali.
Lopussa nähtiin myös vaatimaton pyroshow.Ottelutapahtuma ei luonteeltaan juuri poikennut Suomen vastaavasta, ainoa merkittävä ero ja kummarrus mannermaisemman kulttuuriin suuntaan oli se, että olutta sai vapaasti nauttia myös katsomon puolella. Oli aika kiittää ja kumartaa, ja laahustaa bussipysäkin suuntaan. Vaikka City Passini kattoikin vain neljä ensimmäistä vyöhykettä, nyökkäsi bussikuski hyväksyvästi vilkaistuaan etäältä kädessä heiluttamaani pahvinpalaa.
...
Loppuun vielä lyhyt kertomus torstai-illalta. Päätin suunnata lähimpään sporttibaariin, rautatieaseman O'Learysiin, nauttimaan Unkarin ja Tanskan välisestä harjoitusmaaottelusta oluen kera. Yllätys oli melkoinen kun puolet kapakan screeneistä näytti Suomen kendopeliä. Tanskalaisen kollegani mukaan jääkiekko on kasvattamassa suosiotaan tässä kahdeksan jäähallin maassa, ja Tanska onkin paikallisten uutisten mukaan hakemassa vuoden 2018 Skoda Cupin isännöintiä itselleen. Ääriliikkeelle olisi luvassa ennaltaehkäisevää valistustyötä.
Leijonia ei päässyt karkuun täälläkään.
