Vietin tuossa iltapäivän mittaan melko tunnepitoista hetkeä Kapteenin uraa kuvien muodossa selaillen. Huomenna tulee olemaan varmaan aika tunteikas hetki matsin jälkeen, kun yksi alkujaan epätodennäköisimmistä urista on ohitse. Huomenna on se päivä, jonka varmasti suurin osa olisi halunnut taannoin koittaneen jo vähintään seitsemän vuotta sitten.
Vuodatan nyt hetken verran, en tarkasta faktoja mistään - korjailkaa paremmin muistavat yksityiskohtia. Miikka Ilo saattoi jäädä kuopiolaisen futisyleisön mieleen ensimmäistä kertaa jossain niistä monista Vänärin jäähyväisotteluista. Inter pieksi KuPSin aika selkeästi ja Istvan Mitringin liigauran käytännössä nakutti valmiiksi tuleva Kapteenimme kahdella osumalla. Silloinen Banzai alkoi kovaan ääneen huutaa Patrick Bantamoin nimeä ja sierraleonelainen kumipantteri pelasikin seuraavalla kierroksella nollat Tampereella myös nyttemmin edesmennyttä Unitedia vastaan.
Ilo tuskin vielä tuolloin tiesi joskus päätyvänsä tänne ollenkaan, saati näinkin pitkäksi aikaa. Tussu Nyyssönen naarasi Ilon Kuopioon vain hieman ennen kauden alkua ja lähdöt eivät juuri huonommat olisi voineet olla, kun uusi jätkä istutettiin saman tien avaukseen kymppipaikalle ja asemansa kuopiolaisyleisön sydämissä jo hieman aiemmin vankistanut Ilja Venäläinen siirrettiin alta keskikentä pohjalle. Systeemit eivät toimineet ollenkaan. Kauden päättäneissä liigakarsinnoissa Viikinkejä vastaan Ilo pelasi puolustuslinjassa. En muista, että monellako eri paikalla Iloa kauden aikana yritettiin kokeilla, kympin, kärjen ja topparin lisäksi.
Mieleen toki jäivät jonkunasteisen huumorimielisen kulttiaseman tienanneet maalit Kymijoen rannoilla. Myllykoskella Ilon unelmaleivos kahdesta kilometristä meni raketin tavoin ristikon alle, muuten ottelusta ei jäänyt käteen edes Seppo Hovin lastia. Kotkassa sitten tehtiin jotain sellaista, josta kuiskitaan legendana vielä vuosikymmeniä. Ilo teki 0-1 johtomaalin, jossa ei sinällään mitään erikoista ollut. Mutta mainosaidalla kohtaamisesta jäi itselleni pienen sekunnin sadas- tai tuhannesosan verran harmitus siitä, että tajusin kamerassani olevan kiini teleputken, eli en tulisi saamaan tilanteesta ensimmäistäkään kuvaa. Saatoin siis mennä aika monen muunkin tyylikkään herrasmiehen tavoin kasan päälle, alle ja sekaan nauttimaan hetkestä, joka nostattaa ilkikurisen virneen ja kylmiä väreitä niskaan (ja vähän muuallekin) edelleen.
Liigakarsinnasta Vuosaaren monsuunissa jäi muutaman muun seikan lisäksi mieleen Ilon kantapääkikkailut siinä viitisen senttiä upottavassa suossa alimpana miehenä. En ollut ihan varma tuossa vaiheessa, että oliko kyseessä maailman tyhmimmän miehen vammailu, vai todella kovalla itseluottamuksella väärällä pelipaikalla pelaavan kaverin tapa nöyryyttää vastustajaa. Silloin kävi hyvin. Olin valmis kiittämään Herra Iloa parista salamaniskusta ja hienosta muistosta, sekä toivottamaan hänelle hyvää matkaa seuraavaan kohteeseen.
Seuraavalle kaudelle Miikka Ilolle suunniteltiin tonttia vasempana puolustajana. Siitäkään ei tullut hevonvittua. En ihan tarkalleen muista, että missä vaiheessa Ilo siirrettiin vasemmaksi laitalinkiksi. Kyseessä on kuitenkin kaikkien maailman pelipaikkarulettien harvoista päävoitoista. Ensin naureskeltiin, että nyt saatiin Ilolle pelipaikka, jossa se on vähiten tiellä. Mutta kun onnistumisia tuli, ne ruokkivat itseluottamusta ja positiinen noidankehä oli valmis. Palloseura juhli, siis todellakin JUHLI hopeaa ja Miikka Ilo palkittiin Liigan parhaana keskikenttäpelaajana. Kauden 2010 muistoilla olisi suurin osa ollut valmis antamaan Ilolle suoraan toistaiseksi voimassa olevan pahvin, niin pitkäksi aikaa kun herraa Kuopiossa kiinnostaa pelata.
Seuraavilla kausilla Ilo teki edelleen ajoittain ihan mitä halusi. Toisinaan kuitenkin jalka painoi todella pahasti. Miikka ei ole futaajista ihan pienimmästä päästä ja pehmeällä alustalla iso kaveri oli toisinaan kovissa vaikeuksissa. Välillä sitten tuntui siltä, että kun Ilo halusi mennä parista vastustajasta ohi ja latoa pallon ylälompakkoon (kotona JJK 4-3 -osuma), niin se tapahtui viime hetkilläkin kovin vaivattoman oloisesti.
Milon KuPS-uran arvoa voidaan mittailla myös pelimäärien kautta.
Tässä kautta aikojen yli 200 pääsarjapeliä KuPS-paidassa pelanneet, joita on tasan 10:
1. Hyvärinen Tuomo 275
2. Kostilainen Antero 257
3. Rissanen Olavi 248
4. Boman Gunnar 241
5. Venäläinen Ilja 234
6. Ilo Miikka 210
7. Heikkinen Ilkka 206
8. Hänninen Pertti 206
9. Koponen Pauli 205
10. Savolainen Ari 202
Jos otetaan mukaan myös muut sarjatasot ja karsinnat,niin tilanne on tämä:
1. Venäläinen Ilja 333
2. Hyvärinen Tuomo 285
3. Kostilainen Antero 257
4. Raatikainen Markku 249
5. Rissanen Olavi 248
6. Boman Gunnar 241
7. Hartikainen Jani 240
8. Turunen Hannu 212
9. Ilo Miikka 212
10. Heikkinen Ilkka 206
11. Hänninen Pertti 206
12. Koponen Pauli 205
13. Savolainen Ari 202
HJK-pelin jälkeen Hodo jää pelillä taakse mikäli mitään ihmeellistä ei tapahdu.
Hattu pois päästä, harvinaislaatuinen KuPS-ura pelaajana takana.
Tässä sitten pitäisi viimeistään aueta kaikille, mistä huomenna on oikeasti kyse. Ymmärrän monellakin tapaa, ettei Ilon kaltaisella kaverilla ole käyttöä Rajamäen kaaderissa. Silti harmittaa tolkuttoman paljon, ettei Iloa enää keltaisessa paidassa nähdä. Uskomattoman hieno mies ja tässä tuntee itsensä todella etuoikeutetuksi, että saa nähdä tällaisen ikonin uran alusta loppuun saakka Palloseurassa.
Vuosien ajan Ilo on ollut puolellamme, toivottavasti peli-ilo löytyy jatkossakin.
Kiitos Milo!
ps. kun teet huomenna maalin, niin voisit tulla sinne mun nurkkaukseen kerrankin tuulettamaan.
%20-%2031.7.2011%20/022.JPG?img=smaller)
