Joskus halvalla saa hyvää. En montaa sekuntia epäröinyt bongattuani onnellisen kohtaamisen Ekstraklasan loppukauden ohjelmaa ja Wizzairin lentoaikatauluja selatessani. Helatorstaita edeltävänä keskiviikkoiltana Gdańskissa pelattaisiin kotijoukkue Lechian ja Wisła Krakovan (suomalaisittain) välinen ottelu. Keskiviikkoaamun menolennolle ja torstaiaamun paluulle kertyi yhteishintaa varsin kohtuulliset 19,90 euroa. Näillä hinnoilla ei paljon Wizzairin tarjoamia peruutusturvia kannata ottaa. Matkaan mukaan houkuttelemani kaveri ei ihan yhtä halvalla selvinnyt. Kaksi päivää myöhemmin tehty lentovaraus tuli maksamaan yhteensä viitisen kymppiä. Nopeus on valttia tässäkin asiassa.
Gdańskissa olin kerran aiemmin käynyt, mutta silloin ei naisseurassa tehdyn reissun aikatauluun osunut yhtään jalkapallo-ottelua. Lechian vanha kotiareena
Stadion Miejski w Gdańsku (tai Stadion MOSiR) tuli tuolla reissulla kuitenkin tarkastettua ja siitä asti on Lechian kotiottelussa vierailu ollut suht korkealla TO DO -listallani. Nyt oli korkea aika korjata asia, etenkin kun näistä Turun lentojen tulevaisuudesta ei ikinä tiedä. Wizzairin Turun ja Budapestin välinen yhteys on vähin ääni haudattu, ainakin tältä vuodelta, kun kenttä on remontissa koko heinäkuun. Toivottavasti ilmasilta Puolaan pysyy kuitenkin jatkossakin auki.
Lentoon päästiin inhimilliseen aamuyhdeksän aikaan Turusta. Näin lyhyelle ja kevyesti varustetulle reissulle ei Turun lentoaseman parakkiterminaalissa odotteluun tarvinnut paljon ylimääräistä aikaa varata. Noin tunnin ja vartin lennon jälkeen koneen pyörät iskeytyivätkin jo Puolan maaperään. Lech Wałęsan mukaan nimetty lentokenttä ei näyttänyt ihan samalta kuin muutama vuosi takaperin. Vanhan terminaalin kylkeen oli rakennettu uusi suurempi ja modernimpi puoli. Terminaalin ulkopuolella bussipysäkkien luona sijainneesta punaisesta automaatista ostimme varmuudeksi 12 złotya (noin 3 euroa) maksaneet 24-tunnin liput. Kyyti kentältä Gdańskin keskustaan oli kuitenkin jo varattu Wizzairin kautta.
Minibussi pudotti vajaan puolen tunnin ajon päätteeksi meidät Jana Heweliuszan varrella sijainneen Hotel Mercuren eteen. Tästä olikin helppo suunnata suoraan viereiseen Madison-ostoskeskukseen matsilippuja hankkimaan. Lechia Gdańskin palvelupiste sijaitsee Madisonin kolmoskerroksessa, jossa avulias neiti tiskin takana laittoi meidät heti ensimmäiseksi täyttämään
Karta Kibica -kaavakkeen ja pyysi lisäksi nähdä passin henkilöllisyyden todentamiseksi. Ilman kyseistä “jäsenkorttia” ei monessakaan paikassa Puolassa ole katsomoon asiaa. Ilmeisesti poikkeuksia tehdään turistien suhteen toisinaan, mutta nyt oli turha miettiä moista vaihtoehtoa, kun kortti maksoi vain 12 złotya eli noin kolme euroa. Webbikameralla otetulla kuvalla komistettu kortti näytti olevan aina vuoteen 2019 asti voimassa. Paikat päätimme ottaa keskihintaisesta Z-lohkosta, joka oli kotipäädyn välittömässä läheisyydessä pääkatsomon pitkän sivun reunassa. Ajattelimme jättää päädyn suosiolla paikallisille. 35 złotya maksaneet matsiliput ladattiin suoraan kortille, mutta tässä vaiheessa on syytä muistuttaa, että ilman ostoksesta säästettyä kuittia voi olla hankala muistaa missä se oma paikka sijaitsikaan. Złotyn kurssi on siitäkin otollinen, että euromäärän saa jakamalla złoty-määrän neljällä. Kortti ja matsilippu tulivat maksamaan yhteensä siis varsin kohtuulliset 11-12 euroa.
Madison-ostarin palvelupiste.
Karta Kibica.Pakollinen osuus oli hoidettu alta pois jo kello yhteentoista mennessä, ja ottelu alkaisi vasta klo 20:30. Aikaa oli koko päivä tuhlattavaksi, joten päätimme aluksi piipahtaa Madisonista muutama kortteli pohjoiseen sijainneella Plac Solidarności -aukiolla, Gdańskin telakan (
Stocznia Gdańskа) portilla, ja näiden välittömässä läheisyydessä sijainneessa Solidaarisuus-museossa maan alla. Historiasta kiinnostuneille näitä kohteita voi helposti suositella. Tai pikemminkin kaikkien tulisi ehkä olla sen verran kiinnostuneita historiasta, että tämän voisi ottaa Gdańskin kaupunkilomansa “suorituslistalle”, etenkin kun kaupunki ei nyt muuten välttämättä pursua kulttuuritarjontaa.
Telakan porteilla.Alunperin päivä oli tarkoitus pyhittää vanhan keskustan ja jokirannan terasseilla auringosta sekä
piwoista nauttimiseen, mutta kylmä sää vesitti nämä suunnitelmat. Vettä ei taivaalta sentään vihmonut, mutta navakka tuuli sai reilun kymmenen asteen lämpötilan tuntuvan entistäkin kylmemmältä. Sääliksi kävi ulkona värjötelleitä ravintoloiden sisäänheittäjiä. Päivä kuluikin lähinnä ravintolasta/baarista toiseen siirtyessä. Ruoka ja juoma maksoivat vähän paikasta riippuen suunnilleen kolmasosan siitä mitä Suomessa. Vältimme toki
ulica Długa -kadun ja
Długi Targ -aukion pahimpia turistipaikkoja.
Kurki ja jokiranta.
ulica Długa
Seksapilu…*tirsk*Majapaikaksi olimme valinneet logistisesti hyvällä paikalla Podwale Staromiejskien ja Młyńska -kadun välissä sijainneen Midtown Hostelin. Yö kahden hengen huoneessa maksoi yhteensä alle 50 euroa. Hostellin pitäjät suosittelivat muutamaa baaria, jotka kostautuivatkin suositusten arvoisiksi. Viereisen kauppahallin takana Straganiarska-kadulla sijainnut pieni retrohenkinen Cafe Lamus tarjoili hieman erikoisempia puolalaisia pullo-oluita. Koko keskipäivän paikallisia peruslagereita (Żywiec, Warka, Tyskie) nauttineena toivotin puolalaisen pintahiivaoluen (merkkiä en muista) tervetulleeksi nieluuni. Tämäkin nautinto irtosi suorastaan hävettävän halvalla, alle kahden euron. Kahdeksan złotya tuntui olevan kaikkialla keskusta-alueella puolen litran oluen perushinta. Seuraavaksi suuntasimme niin ikään hostelliväen suositusten perässä Bazylika Mariacka -kirkon vieressä sijainneeseen No To CYK -baariin. Täältä irtosi hehkutettu hasselpähkinävodkasnapsi ja
tatar-annos edukkaasti 12 złotyn yhteishintaan. Suomessa sama kombo olisi varmaankin lähempänä 12 euroa. Pähkinäinen snapsi oli positiivinen yllätys; samoin tartar-lihasta, sipulista, suolakurkusta, raa’asta keltuaisesta ja sämpylästä koostunut suolainen pikkupurtava. Molempiin edellä mainittuihin kuppiloihin tulee varmasti suunnattua seuraavallakin Gdańskin reissulla.
Dwa piwa.
Cafe Lamus.
Tatar (sic).Kello kävi sitä tahtia, että olikin jo aika siirtyä päärautatieaseman suuntaan. Matkalla hoidimme vielä ruokatankkauksen kuntoon poikkeamalla paikalliseen Antalya Kebabiin. Pitihän se kaupungin kebabkulttuurinkin taso tarkastaa. Moitittavaa ei löytynyt sen koommin mausta kuin hinnastakaan: dürüm ja kokis kustansivat yhteensä 16 złotya. Samaisessa paikassa tuli myös ensimmäistä kertaa elämässä kuultua friisin kieltä. Viereisen pöydän herrasmiehet paljastuivat heerevenveeniläisiksi rekkamiehiksi, udeltuani olivatko nämä mahdollisesti kotoisin Tanskasta tai Islannista. Hämmentävältä kuulostava kieli.
Gdańsk Głównyn eli Gdańskin päärautatieaseman seudulla olikin jo pieni kuhina päällä. Niin vihreä-valkoisin huivein kuin puna-valkoisin tähtitunnuksin varustautuneet kannattajat kävivät sulassa sovussa hakemassa juomaa paikallisesta kulmakioskista stadionille siirtymisen keventämiseksi. Mitään rähinää ei illaksi ollut budjetoitukaan, sillä Lechia Gdańsk ja Wisła Kraków muodostavat yhdessä Śląsk Wrocławin kanssa liittouman nimeltä
Trzej Królowie Wielkich Miast (Three Kings of Great Cities). Tiedossa oli siis ystävyysseurojen hyvähenkinen kohtaaminen. Saman massan jatkona kävimme itsekin nappaamassa kylmäkaapista
Lechit junaevääksi.
Asemalla helpointa oli sopulien lailla seurata muita stadionille menijöitä. Varmuudeksi tuli se lentokentältä hommattu 24-tunnin lippukin leimattua keltaisessa pömpelissä asemalaiturilla. Kävi kuitenkin ilmi, että tämä puolen tunnin välein stadionille lähtevä sinikeltainen karjavaunu, toisin sanoen SKM-junayhteys, oli ottelupäivinä ilmainen.
Lech-olutta siemaillessamme tulimme miettineeksi sanan merkitystä ja etymologiaa. Koska tietoa ei sen enempää ollut, piti asia tarkastaa kotiin palattuani.
Lech on slaavilaisen mytologian mukaan Puolan perustajan nimi. Tästä taas juontuu keskiaikaisesta Puolasta käytettävä nimitys
Lechia. Lechia on urheiluseuran nimenä siis vastaava kuin Saksassa käytössä olevat Preussen tai Borussia. Lech-oluen nimi mitä luultavimmin juontuu siis kauempaa historiasta kuin Lech Wałęsasta. Hyvä että tuli tämäkin selvitettyä alta pois…
Lech.Stadion Expo -pysäkiltä kohti vuoden 2012 EM-kisoja varten rakennettua meripihka-areena vaeltaessa koin jonkinlaisen
déjà vun. Sitten se välähti: Allianz Arena. Samanlainen etäinen ellipsi kaupungin laidalla. Voin vain kuvitella kuinka kannattajien on ollut kevyempi askeltaa Lechialle kunniaa tekevien graffitien viitoittamana Park Akademicki -puiston läpi vanhalle neuvostoaikaiselle stadionilleen.
Stadion Expo -pysäkin laiturilla.
Bongaa kuvasta bajamajat.Porttien ulkopuolella ei yhtä epävirallista huivikojua enempää tarjontaa ollut. Kiersimme myöskin stadionin ympäri, koska ottelun alkuun oli vielä reilusti aikaa. Toiselta puolelta
PGE Arenaa löytyi yksi juottola, T29 Sports Bar. Nimi on kunnianosoitus osoitteessa
Traugutta 29 sijaitsevalle Lechian vanhalle kotistadionille. Jätimme tällä kertaa kuitenkin poikkeamatta sisälle, sillä yritimme ehtiä stadionin krääsäputiikkiin ennen ottelun alkua. Mitään virallista fanishoppia ei stadionilta etsinnöistä huolimatta kuitenkaan löytynyt. Yksinäinen tuulessa huojunut teltta toimi kuitenkin riittävänä tuliaispisteenä. Lechian huivin olin itse ostanut jo edellisellä Gdańskin vierailullani, mutta matkaseuralaiseni osti moisen 30 złotyn hintaan. T-paidat näyttivät maksavan 45 złotya. Syöminen ja juominen Gdańskissa on kuin laittaisi rahaa pankkiin, mutta näissä tekstiileissä tilanne ei ehkä ollut niin edullinen. Siirryimme stadionin sisätiloihin syöttämällä Karta Kibican kääntöportin lukulaitteeseen.
Illan ottelu oli Puolan sarjakauden toiseksi viimeisen kierroksen kohtaaminen. Lechia oli nipin napin selvinnyt “ylempään loppusarjaan”, jossa peruskauden jälkeen kahdeksan parasta joukkuetta pelaavat yksinkertaisen sarjan. Ennen ottelua Lechia oli neljäntenä ja Wisła kuudentena. Keskinäistä piste-eroa joukkueilla oli yksi, mutta oikeastaan vain kotijoukkueella oli enää realistiset mahdollisuudet Eurooppaliigaan oikeuttavaan kolmanteen sijaan.
Lechian historia on ollut melkoista vuoristorataa. Pääosan olemassaolostaan seura on viettänyt pääsarjan ulkopuolella. Yhdeksänkymmentäluvulla seura koki epäonnistuneet fuusiot ja fissiot vuorotellen niin Olimpian kuin Polonia Gdańskinkin kanssa. Lopulta seura kannattajineen sai tarpeekseen ja päätti aloittaa puhtaalta pöydältä, eli kuudennelta sarjatasolta, kaudella 2001-2002. Lopulta varsin nopeasti Lechia löysi jo vuonna 2008 itsensä pääsarjasta, eikä sen koommin ole sieltä pudonnutkaan.
Molempien joukkueiden kannattajat majoittuivat kotipäätyyn sektoreille U, V, W ja X. Erillistä vieraskarsinaa ei tässä pelissä tarvittu. Itse olimme sijoittuneet päädyn ja aution VIP-/lehdistökatsomon väliseen Z-sektoriin. Koska mitään fyysistä lippua ei ollut, paikat piti itse vielä tarkistaa siitä Madisonin myyntipisteestä saadusta kuitista. Rivi 15, paikka 205, löytyi helposti. Vastapäinen pitkä sivu oli myös kiitettävästi täynnä. Yläkatsomot olivat suljettu kauttaaltaan. Kannattajapääty täyttyi hiljalleen ottelun jo alettua. Yhtään lakanaa ei tainnut olla vielä kiinnitettynä ennen aloituspotkua.
Samaan tahtiin kävelijät.
Pitkä sivu täyttyi vielä tästä.Koko ensimmäinen puoliaika sujui Lechian komennossa, mutta ottelun ensimmäisen maalin teki Wisła. Semir Štilić iski boksista vastahyökkäyksen päätteeksi vieraille 0-1. Tämä aiheutti katsomossa noin kahden sekunnin hiljaisuuden, jonka jälkeen chantit jatkuivat entisellään, mahdollisesti jopa entistä ponnekkaammin. Wisłan kannattajat eivät myöskään näkyvästi tuulettaneet joukkueensa maalia, vaan vieraskoreina pitivät tunteet diskreetisti sisällään. Molempien seurojen chantteja kuultiin yhteisestä suusta pitkin ottelua.
Ensimmäisen puoliajan puolivaiheilla laskivat kannattajat uudet banderollit vanhojen päälle. Näillä “kunnioitettiin” muutama päivä aiemmin menehtyneen kenraali Wojciech Jaruzelskin kuolemaa:
"Nie płaczemy po Wojciechu" (Hyvää yötä, Wojciech). Puolan viimeisen kommunistijohtajan syntilista on puolalaisten silmin anteeksiantamattoman karu: kommunistisen puolueen sihteeri, Puolan armeijan kenraali sekä yksi suurimmista vastuullisista poikkeustilalain ja vuoden 1970 verilöylyn osalta. Lechian kannattajat olivat 1980-luvulla vahvasti mukana
solidaarisuus-liikkeessä, joten ei ole muutenkaan tavatonta kuulla tai nähdä katsomossa kommunismin vastaisia sloganeita. Tässä välissä voisi taas suositella pistäytymistä siellä Solidaarisuus-museossa eli toiselta nimeltään Roads to Freedom -näyttelyssä.
Lisäksi toinen lakana julisti:
"Wisła z Lechią krzyczą razem, czas pożegnać się z Bednarzem” (Wisła ja Lechia yhdessä huutavat hyvästit Bednarzille). Tällä siis vaadittiin Wisłan seurapresidentin Jacek Bednarzin eroa, joka on ajautunut ilmeisen huonoihin väleihin kannattajien kanssa. Tästä ilmeisesti johtuu myös Wisłan kannattajien tämän kauden kotiotteluboikotit? Joku foorumin Puola-asiantuntija voinee valaista asiaa paremmin. Itseltäni meni ohi, mutta ilmeisesti stadionin kuuluttaja pyysi poistamaan kaikki poliittiset lakanat. Mitään toimia niiden riisumiseksi päädystä ei kuitenkaan tehty. Lakanoiden tueksi päätykatsomossa harjoitettiin myös edellä mainittujen viestien ääneen laulamista.
Śląsk, Wisła & Lechia.
Turvakameroita ja vakseja oli riittämiin.
Poliittisempaa kannanottoa.Tauolla mentiin lukemissa 0-1, hieman pelitapahtumien vastaisesti. Kioskipalvelut vetivät hyvin, eikä pitkiä jonoja päässyt muodostumaan. Hodari ja
Tyskie irtosivat 17 złotyn yhteishintaan. Valitettavasti huomasin liian myöhään, että tarjolla olisi ollut myös paikallista
zapiekankaa. Kyseessä on siis juustolla kuorrutettu puolikas patonki, jossa täytteenä taisi olla sieniä ja kinkkua. Stadionin sisätilat olivat asialliset ja tilavat, joskin kylmä pohjoistuuli puhalsi ikävästi sisään. Suurin ongelma PGE Arenalla onkin sen ylisuuri kapasiteetti. Vaikka väkeä ilmoitettiin paikalla olevan sinänsä kelvolliset 12.433, ei se tunnu kovin paljolta stadionilla, jonne mahtuu yli 43 tuhatta katsojaa.
Stadionin sisäkäytäviä.
Huivit.Toinen puoliaika jatkui edelleen kotijoukkueen hienoisessa hallinnassa. Painostus palkittiin ottelun 66. minuutilla vihelletyllä rangaistuspotkulla, jonka bosnialainen Stojan Vranješ laittoi sisälle. 1-1. Lopussa odotettiin Lechian vielä hoitavan voiton kotiin, mutta kymmenen minuuttia ennen loppua vieraat saivat rangaistuspotkun, kun Wisłan vapaapotku boksin rajalta osui Lechian muurissa seissyttä pelaajaa käteen. Niin ikään bosnialainen Štilić niittasi illan toisensa sisään, 1-2. Eikä lopulta kahta ilman kolmatta. Pelattiin jo yliaikaa, kun Lechialle vihellettiin rangaistuspotku. Vranješ tasoitti ottelun pilkulta, kun annettua lisäaikaa oli vielä pari minuuttia jäljellä. Stojan Vranješin illan toinen maali, ottelun kolmas rangaistuspotkumaali ja neljäs bosnialaismaali.
Tästä voi haistella hieman tunnelmaa.
Tyskie.
Tästä vapaapotkusta vihellettiin vieraille pilkku.Tasoituksen jälkeen kotijoukkue lähti hakemaan vielä kiireellä voittomaalia. Väliaikatiedot olivat kertoneet, että kolmospaikalla majaileva Ruch Chorzów oli 4-0 häviöllä Poznańissa. Lechian maalivahtikin nousi lisäajan viime hetkien kulmapotkussa vastustajan boksiin hakemaan voitto-osumaa. Lopulta loppulukemiksi kuitenkin vihellettiin tapahtuman sopuisaan henkeen sopivasti 2-2. Tämä ei kuitenkaan kumpaakaan joukkuetta tyydyttänyt, sillä kolmossija ja paikka Eurooppaliigassa karkasi molemmilta ulottumattomiin jo ennen sarjan päätöskierrosta.
Stadionilta poistuminen sujui näppärästi. Pitkä SKM-juna odotti laiturilla valmiina, ja lähti liikkeelle sopivasti juuri sisään astuttuamme. Ei tietoakaan moisesta odottelusta tai sullomisesta, jota sain pari kuukautta sitten kokea Borussia Parkilta ja Arena AufSchalkelta poistuessa. Vaikka väkeäkin oli nyt vähemmän, pisteet Puolalle hyvin hoidetusta logistiikasta. Pitkä päivä oli vaatinut veronsa, ja vatsalaukkukin oli pöhöttynyt umpeen päivän mittaan nautituista lagereista. Niinpä suuntasimme suoraan hostellille. Wizzairin Gdańskin lennot starttaavat jo aamukuudelta kohti Turkua, joten neljän tunnin yöunet olivat se hinta, jonka halvoista lennoista sai tällä kertaa maksaa. Tästäkin huolimatta, tätä voi suositella kaikille.
Iltavalaistus.Karkea erittely kustannuksista:
- lennot 20 euroa
- lentokenttäkyydit 8 euroa
- majoitus 24 euroa
- Karta Kibica ja matsilippu 12 euroa
- Solidaarisuus-museo 0,5 euroa
- ruoka ja juoma kaikkineen n. 25-30 euroa
