MM-kisojen taktiikat ja pelitavat

[Sforbiciata]

On muuten tuo "taktinen kuvakulma" lähes yhtä tyhjän kanssa, kun siitä ei jää minkäänlaista tallennetta, ei pelejä kokonaisuudessaan, eikä edes klippejä maali/maalintekoyritystilanteista. Edes kelaamaan ei pysty taaksepäin suoran lähetyksen aikana, kuten useissa striimauspalveluissa onnistuu.

Laittakaa Ylelle palautetta, joita vaan yhtään kiinnostaa.

Ei taida pari palautetta riittää, laittakaa lisää!

[koera]

Miettiikö del Mursu mahdollisesti hieman konservatiivisemmin (alempana) pelaavaa puolustuslinjaa? Ei vakuuttanut höntyilevän Ramoksen ja passiivisesti pakittelevan Piquen pelaaminen, eikä myöskään keskikentän prässipeli. Reseptinä ainakin muutaman avaavan pelaajan vaihto ja keskikentän herättely.

e. höpisin jotain tuplakuutosista, mutta olihan siellä eilen Busquets kentällä. Kolmikko Busi-Alonso-Xavi lienee pitkän kauden jäljiltä vielä tavanomaista hitaampi, joten en usko että Chileä vastaan lähdetään tuolla koostumuksella.

[SOINIO]

Miten tuo Balotellin maalitilanne oikein Englannin puolustuslinjan osalta meni? Toisin sanoen miksei Johnson ollut takatolpan tienoilla, missä painottoman puolen pakki yleensä keskitystilanteessa on?

[winnie]

Täällähän on hyvän näköistä anal yysiä. Isketään kehiin oma kontribuutio eilisestä englanti - italia pelistä.

Italian muotohan oli hyökätessä aika puhdas joulukuusi, jossa De Rossi oli alaoksan pelaajista se joka oli vastuussa tasapainosta. Yläoksalla duracell puput Marchisio ja Candreva. Puolustettaessa muoto oli 4-1-4-1, yläoksa tippui laidoille, De Rossi pohjalle.

Kokoonpanohan oli siinä mielessä yllättävä että Pirlo ei pelannut omalla paikallaan, yksin pohjalla. Uskon että Prandelli halusi näin lisätä Pirlon vapautta hyökkäyssuuntaan (ehkä myös puolustussuuntaan, tästä myöhemmin) vaikeuttaakseen Englannin mahdollisia suunnitelmia sulkea Pirlo pelistä pois. Näitä suunnitelmiahan englannilla ei ollut, vaan hodgson veti tyylilleen uskollisesti aluepuolustuksella. Mutta jos näitä olisi ollut, Pirlo olisi vapaasti voinut liikkua kentällä ylemmäksi nyt kun hänellä ei ollut niin suurta vastuuta tasapainosta De Rossin toimiessa tulppana.

Englanti veti aika puhtaalla 4-4-2:lla. Yllärinä oli Rooney vasemmalla ja Sterling kärkenä. Englannin nopeus oli myrkkyä Italialle ja luultavasti haluttiin peluuttaa vaarallista Sterlingiä mahdollisimman lähellä maalia.

Kauneinta ottelussa oli se kuinka Italia jatkuvasti puhkoi Englannin keskikentän selkeällä suunnitelmallaan. Kaikki tietävät Hodgsonin olevan 110% aluepuolustuksen mies, joten Englantia ei kiinnosta jos linjojen välissä on vapaita pelaajia, tässä tapauksessa mahtavat ottelut pelanneet Marchisio ja Candreva, koska Englanti mukamas puolustaa palloa niin laadukkaasti. Pallon puolustaminen siis tarkoittaa prässääjän ja tukipelaajien sijoittumista niin että pallollinen vastustaja on pakotettu syöttämään vaarattomiin suuntiin. Suunnitelman romutti se pikku yksityiskohta, että Italian alaoksa, Pirlo, Verratti ja De Rossi osaavat ihan vain hiukan syöttää palloa väleistä.

Italian pelaajista puhuttaessa oksettaa kaikki se suitsutus mitä Pirlo saa osakseen. Tässäkin pelissä hän oli Italian kk:n heikoin hyökkäyssuuntaan, mikä ei kyllä tarkoita että olisi ollut huono, olihan koko kk aika timanttinen. Pari vaarallista menetystä joita ei voi selitellä millään, muutama osoitteeton roiskaisu selustaan joilla menetettiin pallonhallinta. Pallon kanssa useimmiten rauhallinen ja löysi niitä reikiä englannin keskikentästä, mutta niin löyti myös Verratti ja De Rossi, ajoittain jopa paremmin. Harjoitellussa kuviossa sai sen näyttävimmän roolin, ei vaikuta kokonaisarvioon. Lopun vapari oli aika maukas, mutta tällainen on itselleni täysin samantekevä jos ei perusasiat ole kunnossa, edelleen ne vaaralliset menetykset.

Englanti hyökkäsi nopeasti mikä sopi heidän vahvuuksilleen. Italian puolustajat olivat helisemässä kun Welbeck, Sturridge ja Sterling käyttivät nopeuttaan. Englanti sai aikaan useita vaarallisia keskityksiä yksinkertaisesti sillä että hyökkääjä juoksi puolustajan ohi päätyyn ja sieltä käänsi maalille. Maalikin tuli nopeasta hyökkäyksestä. En muista/tiedä miten Sterling sai pallon mutta pääsi kääntymään ylöspäin Pirlon hölkkäillessä vieressä, pelasi Rooneyn vauhtiin joka sai keskittää Sturridgelle tyhjiin.

Italia ei älyttömän aktiivisesti prässännyt. Muoto tosiaan sellainen 4-1-4-1, missä Verrattille jäi epäkiitollinen rooli nousta välillä aloittamaan prässi tehden ”yhteistyötä” laiskojen Balotellin ja Pirlon kanssa. Pirlon rooli puolustussuuntaan jäi hiukan kysymysmerkiksi. Jos se oli kokonaan vapaa, mikä selittäisi kaiken hölkkäilyn ja löysäilyn, niin miksi Pirlo kuitenkin useimmiten hölkkäili nimenomaan osana puolustusmuotoa? Tästä kuulisin mielelläni muidenkin tulkintoja. Puolustuslinja ei Italialla vakuuttanut. Paletta heikoin lenkki, Barzagli kompensoi nopeuden puutettaan muilla avuillla varsin kiitettävästi, se yksikin liuku, taidetta. Darmian oli positiivinen yllätys eteenpäin pelattaessa, varsinkin tilanne jossa hän Lichtsteinermaisesti nousi kaikkien takaa boksiin ja De Rossi löysi hänet nostollaan, oli varsin esteettinen. Miten hän pärjäsi alaspäin, ei oikein jäänyt muistikuvaa. Chiellini oli välillä ongelmissa alaspäin Welbeckin kanssa, mutta pallon kanssa ei heittänyt mitään hasardeja joita vähän odottelin. Tässä olisi ollut englannilla täsmävalmennuksen paikka, antaa kovaa painetta pallolliselle Chiellinille.

Kaiken kaikkiaan Italia näytti todella hyvälle hyökkäyssuuntaan. De Rossi pitää tasapainon, mestari ja kisälli, Pirlo ja Verratti vie peliä eteenpäin ja dynaamiset Marchisio ja Candreva ovat vaara viimeisellä kolmanneksella. Vielä kun Balotelli saataisiin paremmin peliin mukaan, saattaa muuten olla musta hevonen maalikuninkaaksi, näyttäisi todella kovalle. Nimenomaan hyökkäyssuuntaan. Puolustuksessa Italia osoitti olevansa haavoittuvainen nopeutta vastaan.

Ottelu Urugayta vastaan tullee olemaan Italialle paljon vaikeampi. Urugay peluuttaa keskikentäll nimenomaan puolustusorientoituneita pelaajia jotka todennäköisesti tukkivat välit paremmin.  Tabarezin lähestymistapa eroaa Hodgsonista sen verran, että Marchisio ja Candreva tuskin saavat vaeltaa kymppialueella näin vapaana kuin eilen. Uruguay on myös maailmanluokan vastahyökkäysjoukkue, joka näyttää vaarallisemmalle vastustajan ottaessa pallonhallinnan.

Englannillakin oli selkeä suunnitelma, mutta he olivat vain huonompia kuin Italia tänään. Vastaavasti Englannille ottelu Uruguayta vastaan tullee olemaan helpompi. Urugayn telaketju kk ei saanut puhkottua Costa Rican muodostelmaa, miten he saisivat puhkottua Englannin? Ottelussa avainasemaan nousee kumpi joukkue ottaa pallonhallinnan itselleen. Kumpi tahansa aloitteen ottaa itselleen, ottaa samalla itselleen ison haasteen. Kokoonpanotkin kertovat tässä suhteessa paljon. Rooneyn palaaminen keskelle kertoisi Englannin tavoittelevan pallonhallintaa, vastaavasti jos Uruguay peluuttaa kaikkia kolmea tenoria, olisi se vastaavasti merkki siitä että Uruguay ei halua vain kytätä.

Olkaa kriittisiä. Perustellen.

[Lisbie]

keskitystilanteessa

Keskityspallojen suurena ystävän olen ilokseni huomannut, että kisoissa on tullut monta (upeaa) maalia keskityksistä. En ymmärtänyt ollenkaan sitä ivahysteriaa kauden aikana, kun David Moyes yritti saada maalia aikaiseksi keskityksillä.

[Heiska]

En ymmärtänyt ollenkaan sitä ivahysteriaa kauden aikana, kun David Moyes yritti saada maalia aikaiseksi keskityksillä.

Oleellinen boldattu. Ivahysteriä lienee liittynyt ns. "pään seinään hakkaamiseen" ja yhden taktiikan pelikirjaan.

[Ylävitonen]

Keskityspallojen suurena ystävän olen ilokseni huomannut, että kisoissa on tullut monta (upeaa) maalia keskityksistä. En ymmärtänyt ollenkaan sitä ivahysteriaa kauden aikana, kun David Moyes yritti saada maalia aikaiseksi keskityksillä.

Tähän täytyy sanoa että eilisessäkin Uruguay- Costa Rica pelissä likipitäen jokainen CR:n vapari/keskitys/kulmuri oli vaarallinen ja mahdollinen maalipaikka. Ja useammassakin pelissä ollut sama homma et pulustus ihan kusessa keskityksien kanssa. Ihmetyttää mistä johtuu, harvoin kuitenkaan seurajoukkuetasolla esim. valioliigassa keskityksistä ja kaukovapareista saadaan aikaan noin usein vaarallisia tilanteita.

[Lisbie]

Tähän täytyy sanoa että eilisessäkin Uruguay- Costa Rica pelissä likipitäen jokainen CR:n vapari/keskitys/kulmuri oli vaarallinen ja mahdollinen maalipaikka. Ja useammassakin pelissä ollut sama homma et pulustus ihan kusessa keskityksien kanssa. Ihmetyttää mistä johtuu, harvoin kuitenkaan seurajoukkuetasolla esim. valioliigassa keskityksistä ja kaukovapareista saadaan aikaan noin usein vaarallisia tilanteita.

Ihan mutuilua, mutta voi olla, että Uruguayta ei ollut ihan hirveästi kiinnostanut Christian Bolañosin oikeaa jalkaa scoutata.

[koera]

Italian muotohan oli hyökätessä aika puhdas joulukuusi, jossa De Rossi oli alaoksan pelaajista se joka oli vastuussa tasapainosta. Yläoksalla duracell puput Marchisio ja Candreva. Puolustettaessa muoto oli 4-1-4-1, yläoksa tippui laidoille, De Rossi pohjalle.

Italian muodostelma oli erikoinen, siinä oli ikään kuin kapeahko 4-4-2 -timantti, jossa toinen hyökkääjistä oli korvattu aika vapaassa kk:n peliätekevässä roolissa pelanneella Pirlolla. Samasta syystä Pirlolla ei ollut kovin raskaita puolustusvelvoitteita, tärkeintä oli jakaa voimat koko ysikymppiselle ja tehdä lädien kannalta Pirlon pitäminen mahdollisimman sekavaksi.  

Hyökätessä hitaasti ja pakkien vastatessa leveydestä, lätkäisisin numerosarjaksi 3-6-1 (jos on pakko), jossa DDR pudotti välillä kolmanneksi toppariksi, Pirlo haki usein palloa alhaalta ja Candreva tuollaisena puujalkaisena, mutta hyvin kenttää hahmottavana operoi kymppipaikalla.  

Englanti veti aika puhtaalla 4-4-2:lla. Yllärinä oli Rooney vasemmalla ja Sterling kärkenä. Englannin nopeus oli myrkkyä Italialle ja luultavasti haluttiin peluuttaa vaarallista Sterlingiä mahdollisimman lähellä maalia.

Minusta tuo näytti kovasti 4-2-3-1:ltä.

[SirL]

Miten tuo Balotellin maalitilanne oikein Englannin puolustuslinjan osalta meni? Toisin sanoen miksei Johnson ollut takatolpan tienoilla, missä painottoman puolen pakki yleensä keskitystilanteessa on?

Englanti ei jostain syystä puolusta tilanteessa aluetta, vaan miesvartiointia, jossa Johnson juoksee ristiin Cahillin kanssa seuratessaan Marchision juoksun etualueelle.


Tässä kuva tilanteessa, jossa Englannin linja on vielä normaalissa muodossa ennen Johsonin juoksua Cahillin alueelle.

Tässä maali videona: http://areena.yle.fi/tv/2305355

En seurannut tarkemmin puolustaako Englantin systemaattisesti rangaistusalueen sisällä tällä tavalla miestä, vai oliko kyse vaan tästä yksittäisestä tilanteesta – hyvin joka tapauksessa Italia tuon hyödynsi, oli sitten ennalta skoutattu tai ei. Itse en näin puolustusta organisoisi, ja luultavasti aluetta pelaamalla tuo maali olisi vältetty.

.
.
.

P.S. Olen winnien kanssa täysin samaa mieltä Italian muodosta, joka oli siis hyvin samankaltainen kuin Mixukuusi ensimmäisissä otteluissa ennen kuin välihyökkääjien puolustusroolia ja ohjaustapaa hieman muutettiin.

[Tveni Trii]

Keskityspallojen suurena ystävän olen ilokseni huomannut, että kisoissa on tullut monta (upeaa) maalia keskityksistä. En ymmärtänyt ollenkaan sitä ivahysteriaa kauden aikana, kun David Moyes yritti saada maalia aikaiseksi keskityksillä.

Ei keskityksissä ole mitään vikaa jos ja kun niillä on joku tarkoitus ja käytetään pelaajien vahvuuksia hyväksi. Se, että heitetään keskityksiä vaan keskityksen takia, kun muuta ei osata ja keksitä, niin silloin homma menee vituiksi.

Tässäkin turnauksessa on nähty jo useita hienoja keskitysmaaleja kun pelaajat ovat tienneet mihin juosta ja mihin pallo tulee.

[koera]

P.S. Olen winnien kanssa täysin samaa mieltä Italian muodosta, joka oli siis hyvin samankaltainen kuin Mixukuusi ensimmäisissä otteluissa ennen kuin välihyökkääjien puolustusroolia ja ohjaustapaa hieman muutettiin.

Candreva kaventeli kovasti tehden tilaa Darmianin nousuille, Marchisiolla oli suurempi vastuu puolustussuuntaan omalla laidallaan, vaikka välillä liikkuikin hyökkäyksissä vapaasti. Pirlo laskeutui usein tekemään peliä, vaikka mixukuusessa tuo olisi ollut DDR:n homma, Chiellini ei ollut kovinkaan innokas nousemaan, se ainoa 1vs1 -haastokin päättyi nolosti. Epäsymmetrinen roolituksiltaan, ei tuollaista pysty pelaamaan kuin Italia, jonka pelaajat ymmärtävät vastuunsa vaikka tilanteet toistuvat huomattavan erilaisina. Vrt. Mixukuusen johdonmukaisuus, olkoonkin että muodoltaan nuo tosiaan muistuttivat jonkun verran toisiaan.  

[Sforbiciata]

Tässäkin turnauksessa on nähty jo useita hienoja keskitysmaaleja kun pelaajat ovat tienneet mihin juosta ja mihin pallo tulee.

Ajoitus.

[Joey]

En ole tätä paljon hypetettyä Belgiaa nähnyt lainkaan karsinta- tai harjoituspeleissä, joten mielenkiinnolla odotin tätä Algeria-ottelua.

Belgia avasi seuraavalla muodostelmalla:

                           Lukaku

      Hazard - Dembele - Chadli - De Bruyne

                           Witsel

Vertonghen - Kompany - Van Buyten - Alderweireld

                          Courtois

Belgian pelinavaamisvaiheessa Dembele putosi Chadlia useammin alemmas rakentamaan peliä, kun taas Chadli haahuili Lukakun kanssa ylempänä ja molemmat olivatkin täysin vaarattomia, kun ei Belgia tuonne onnistunut edes palloa pelaamaan. Keskityksetkään eivät juuri tulleet kysymykseen, eikä joukkue keskityspaikkoihin edes hakeutunut. Laitapakit kyllä nousivat ylös pitämään leveyttä laitureiden ollessa keskemmällä, mutta mitään taustanousuja - joilla tuota Algerian pakkaa olisi voinut ehkä vähän saada auki - ei oikein nähty. Belgia hakkasikin päätään seinään koko avausjakson, eikä se saanut tuolla hitaalla pyörittelyllään luotua minkäänlaista uhkaa. Pari kaukolaukausta sentään saivat aikaan, mutta kovin ylihypetetyltä porukalta Belgia avauspuolikkaan perusteella vaikutti.

Algeria valitsi otteluun todella puolustusvoittoisen lähestymistavan, sen puolustuslinja oli kuudentoistarajalla, jonka edessä sitten kaikki muut paitsi hyökkääjä, joka sekin toki valui ajoittain jopa niinkin alas kuin 30-35 metriin omasta maalista. Algeria ei siis pelannut joulukuusella vaikka jopa Lehkosuokin sellaisesta puhui tuplakymppeineen - kyllä tuo enemmänkin oli sumpussa ollut 4-2-3-1. Itse avausjaksohan meni täydellisesti Algerian haluamalla tavalla, kun se piti Belgian vaarattomana ja oli itse onnistunut vielä yhden maalinkin tekemään.

Tuo maalihan tuli rangaistuspotkusta, jonka Feghouli pussitti sisään, mutta itse tilanne rakentui kyllä luvattoman helposti Algerian pitemmän hyökkäyksen (joita joukkueella ei hirveästi avausjaksolla ollut) kautta. Belgia oli siis hyvin ryhmittynyt tuohon puolustusmuotoonsa, se ei prässännyt tilanteessa Algerian toppareita (joka muuten tuli jostain syystä itselleni yllätyksenä, koska jostain syystä odotin heidän prässäävän ylempää). Pallo oli alakerrassa Hallichella, joka pelasi pallon Mahrezin jalkaan, joka oli liikkunut laidaltaan keskemmälle Alderweireld selässään -> pudotus haltuunoton jälkeen alapuolella Bentalebille, joka pelasi pallon ykkösellä tuonne tyhjään tilaan, josta Mahrez & Alderweireld olivat hetki sitten tulleet keskemmälle. Vasen puolustaja Ghoullam pääsi tilanteessa loppupeleissä melko vapaastikin keskittämään, koska De Bruyne oli hetkeä aiemmin hieman nukahtanut. Hyvä keskitys tipahti taka-alueelle, jossa Feghouli oli voittanut juoksukisassa lepsusti häntä seuranneen Vertonghenin, joka kruunasi suorituksensa repimällä miehen kumoon.

Wilmots teki heti toiselle jaksolle vaihdon, kun Chadli vaihtui Mertensiin. Mertens tuli oikeaan laitaan ja De Bruyne siirtyi keskemmälle. Hetkeä myöhemmin myös Origi korvasi kärjessä Lukakun ja reilun tunnin jälkeen oli viimeinenkin vaihto käytetty, kun Fellaini tuli Dembelen tilalle. Tuolla kolmannella vaihdolla Wilmots haki selkeästi pääpelivoimaa, koska jotain muutakin oli keksittävä, koska Algerian pakka pysyi edelleen hyvin uomissaan. Belgian keskustan roolit olivat tässä vaiheessa sellaiset, että Witsel ja De Bruyne toimivat pelinrakentajina kun taas Fellainin roolina oli hääriä boksissa tai sen tuntumassa. Kauaa ei Fellaini kerennyt kentällä loppupeleissä olla, kun mies pääsi juhlimaan jo tasoitusmaalia. De Bruynelta keskitys boksiin ja Fellaini teki juuri sitä mitä häneltä odotettiin, voitti ilmakaksinkamppailun puskien pallon komeasti maaliin.

Ottelun voittomaali syntyi lähes tulkoon ainoasta Belgian nopeasta hyökkäyksestä. Feghoulilla oli pallo lähellä Belgian boksia, josta De Bruyne tekee hienon riiston puhtaalla liu'ullaan, kakkospallo tulee suoraan Vertonghenin jalkaan, joka avaa samantien peliä nopeasti ylöspäin komealla syötöllä suoraan ohi Algerian keskikenttäpelaajien Hazardin jalkaan. Näin muodostuu 3vs2-tilanne, jota Belgia ei jätä käyttämättä; Hazard pelaa pallon oikealle Mertensille, joka pääsee avoimeen maalipaikkaan ja tällää pallon komeasti voimalla etukulmasta sisään.

Hyvin puolustanut Algeria teki ottelun Belgialle todella vaikeaksi, joka kuitenkin onnistui vaihtojen myötä ottelun lopulta itselleen kääntämään. Hyvä matsi.

[SOINIO]

Minusta Wilmots halusi lähteä otteluun aika varovaisesti. Hän valitsi 4-3-3:n, joten Chadli aloitti esimerkiksi Mertensin, Mirallasin tai Januzaj'n sijasta. Hän ei luultavasti myöskään halunnut pakkiensa nousevan alussa liian voimakkaasti, koska hän tiesi, että nämä olisivat haavoittuvaisia vastaiskujen juoksukilpailuissa omaa maalia kohti. Wilmots olisi luultavasti ollut ihan tyytyväinen kojoihin tauolla, koska hän tiesi, että ottelu on ratkaistavissa toisella puoliajalla. Esimerkiksi Mertensin ja Fellainin ottamiset kentälle olivat kuitenkin koko ajan Wilmotsilla takataskussa. Otteluhan kestää kuitenkin 90 minuuttia - kuten nyt nähtiin. Nyt vain sitten Algeria pääsi pelisuunnitelman vastaisesti iskemään avausmaalin. Maalihan syntyi sitten juurikin tilanteesta, jossa toppari-Vertonghen joutui juoksukilpailuun laidaltaan ja rikkomaan.

Bana piirsi tauolla, kuinka Belgialla ei ollut riittävästi preesensiä kymppialueella. Itse ainakin ennakoinkin tauolla, että Wilmots tekee juuri vaihdon Chadli Mertens, jolloin De Bruyne saadaan kymppipaikalle Lukakun tueksi ja Mertens tuomaan vikkelyyttä laidalle. Kun tämäkään ei auttanut, otettiin tosiaan Fellaini tuomaan boksipreesensiä, mitä kautta saatiin sitten Witselin rinnalle pudonneen De Bruynen keskityksestä tasoitus. Pian sitten Algeria väsyi ja lähti höntyilemään, ja toinen vaihtomies Mertens ratkaisi pelin.

Kovin vakuuttavaa kuvaa ei Belgia itsestään jättänyt. Ongelmat olivat toki asiantuntijapiirien tiedossa jo ennalta: modernin laitapakkipelin ja keskikentän pelintekovoiman puute. Joukkueen laatu riitti kuitenkin siihen, että Algeria väsyi puolustustaistelussaan, mihin ottelu sitten kuitenkin ehkä lopulta ratkesi.

Isäntäjoukkue Brasilian kohdalla mielenkiintoinen asia tulevat jatkossakin olemaan hyökkäyskolmikon roolitukset. Confessahan Oscar pelasi kymppipaikkaa eli omimmalla paikallaan sekä laiturit Hulk ja Neymar sisään leikkaavina parempi jalka kenttään päin. On siis syytä huomata, että vaikka Neymar olisikin haluttu kymppipaikalle Kroatiaa vastaan, olisi silti ollut luontevampaa peluuttaa Hulkia oikealla ja Oscaria vasemmalla. Toisin päin peluuttamiseen täytyi olla jokin erityinen syy. Ehkä Scolari halusi Hulkin puolustamaan Srnaa vastaan, tai sitten hän todella halusi tarkoituksella keskityshakuista peliä. Meksikoa vastaan sitten Hulkin ollessa pois Ramires tuli pelaamaan oikealle - toki muutenkin luontaiselle paikalleen - vastustajan vaarallisempaa wingbackia vastaan.

[SOINIO]

Miettiikö del Mursu mahdollisesti hieman konservatiivisemmin (alempana) pelaavaa puolustuslinjaa?

Tämä tuli itselleni ensimmäisenä mieleen. Eihän siitä mitään tule, että vastustaja vain roiskii palloja korkean linjan selustaan, kun Pique, Ramos ja Iker eivät näissä palloissa tunnu pärjäävän. Jotainhan on tehtävä, koska pallokontrolli ja prässi eivät tunnu olevan entisellään, vaan vastustajalle tulee liikaa vastaiskujen paikkoja. Siihenhän se Vilanovan Barcakin Bayernia vastaan romahti, kun ilman guardiolaprässiä se joutuikin epämukavuusalueelleen pulustamaan eli juoksemaan omaa maalia kohti ja erikoistilanteisiin. Neljä vuotta sittenhän Saksa teki sekä Englantia että Argentiinaa vastaan neljä maalia, kun se pääsi alussa johtoon ja vastahyökkäämään. Välierässä Espanjaa vastaan Jogin Pystysuunnan riemukulku loppui sitten kuin seinään. Tuolloin mursupallo oli juuri omiaan välttelemään vastaiskuja, kun varovaisella hieronnalla vältettiin pallonmenetykset vaara-alueilla ja pallonmenetyksen jälkeinen prässi toimi.

Sanotaan, että nerouden ja hulluuden raja on häilyvä - näin myös van Gaalin taktiikan kohdalla. Mikäli Silva olisi tehnyt juuri ennen taukoa puolittaisesta läpiajostaan maalin, van Gaal olisi luultavasti haukuttu pelin jälkeen naiivista taktiikasta Espanjaa vastaan. Hollannin taktiikkahan perustui voimakkaaseen keskikentän prässiin, ja SYSTEEMIssä kolmesta topparista parikin samaan aikaan saattoi seurata Silvan, Costan ja Iniestan liikettä syvälle keskikentälle. Ongelma täten pelaamisessa Espanjaa vastaan on se, että ottelu kestää 90 minuuttia, jolloin väkisin jossain vaiheessa Espanja saa tikitakattua jonkun keskikentällä vapaaksi kasvot vastustajan maalia kohti, jolloin linjan taakse jäävästä tilasta rokotetaan. Tällä kertaa siihen meni noin 25 minuuttia, kun Xavi sai pallon positiivisessa peliasennossa Hollannin puolustuksen eteen, mistä seurasi läpisyöttö, rankkari ja maali. Avauspuoliajan lopulla sitten Iniesta pääsi kuljettamaan palloa keskikentällä parisenkymmentä metriä ilman, että tälle saatiin kunnon prässiä. Hollannin linja ei kuitenkaan pudottanut, vaan sen sijaan de Vrij lähti, varmaan ihan SYSTEEMIn mukaisesti, ylös Iniestaa vastaan ja pelasi itsensä ulos, jolloin puolustukseen jäi valtava aukko Silvan juoksulle.

e: Taisi kyllä Del Mursu odottaa Hollannilta bussia. Mikäli del Bosque olisi arvannut Hollannin linjan pelaavan niin korkealla, olisi Pedro mitä ilmeisimmin ollut avauksessa.

[SOINIO]

On mielenkiintoista nähdä, aikooko Löw pelata 4-3-3:lla (ja neljän topparin linjalla) koko kisojen ajan. Kun Reus jäi pois ja ainoa varsinainen ysi eli Klose lienee ikämiehenä enemmän jokeri, on tavallaan luonnollista pelata vain kolmella hyökkäyspelaajalla. Lahm, Khedira, Kroos ja Schweini voivat sitten täyttää keskikentän kolmion. Tosin pidän kyllä mahdollisena, että keskikentän kolmio kääntyy, mikäli Lahm on pois, koska kukaan noista muusta kolmesta ei sovellu pelaamaan yhtä hyvin pohjalla yksin. Kuitenkin valeysillä pelaamiseenkin 4-3-3 soveltuu ehkä paremmin, kun siinä ei ole kymppipaikan pelaajaa "päällekkäisenä". Taasen vanhaan kunnon Jogin Pystysuuntaan 4-2-3-1 oli kyllä parempi, koska siinä oli juurikin neljä hyökkäyspelaajaa ja Özil kymppinä erinomainen nopeissa hyökkäyksissä.

Hodarihan vastaavasti pelaa nyt 4-2-3-1:llä neljällä varsin puhtaalla hyökkäyspelaajalla. On toki ihan mielenkiintoista pohtia, miksi Rooney aloitti vasemmalla Italiaa vastaan ja Welbeck oikealla, vaikka viimeistään tunti ennen peliä oli tiedossa, että Italialla pelaa oikealla Darmian ja vasemmalla Chiellini, joka on huomattavasti vaarattomampi hyökkäyssuuntaan. Keskellä, oletettavasti Pirloa vastaan, Hodgson ei luonnollisesti uskaltanut Rooneya peluuttaa. Tosin Prandellihan tekikin ovelasti peluuttaessaan Pirloa ylempänä, minkä lisäksi kentällä on nyt "toinen Pirlo" eli Verratti, mikäli se alkuperäinen merkataan liian tiukasti. Asiantuntijapiireille on toki selvää, että mikäli Maradonaan vertaamaton Milner olisi ollut kentällä, tämä olisi hoidellut Darmianin, jolloin Englannilla olisi ollut mahkut pisteeseen.

[SOINIO]

Hollannilta ja Chileltä löytyvät molemmilta pelikirjasta ryhmitykset 3-4-1-2, timantti ja 4-3-3/4-2-3-1. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten joukkueet tämäniltaisiin otteluihin lähtevät.

Kummallakaan vaihtelu kolmen topparin ja neljän linjan välillä ei ilmeisesti perustu niinkään vanhaan kunnon "spare man at the back" -periaatteeseen. Van Gaalin SYSTEEMI Espanjaa vastaanhan oli suunniteltu nimenomaan niin, että laitatopparit kykenivät seuraamaan Espanjan "laitahyökkääjien" Silvan ja Iniestan liikkeen keskikentälle ja estämään näitä saamasta mahdollisuutta pelata palloa kasvot Hollannin maalia kohti. Sampaoli taas lähti heikohkoa Australiaa vastaan timantilla, mikä saattoi johtua ihan siitä, että kun siinä ottelussa oletettavasti Chile veisi peliä enemmän, hän halusi yhden pelaajan lisää keskikentälle. Tämähän oli varmasti yksi iso syy siihen, että Prandelli kaksi vuotta sitten EM-kisoissa veti pudotuspelit timantilla eikä kolmella topparilla; timantissa Pirlo, De Rossi, Marchisio ja Montolivo mahtuivat kaikki samaan aikaan keskikentälle, mikä vähän liioitellen ratkaisi Saksa-välierinkin jo ennen peliä shakkipöydällä.

Australiaa vastaan Hollanti on se aktiivisempi ja hyökkäävämpi osapuoli, joten van Gaal harkinnee kolmesta topparista luopumista. Timantissa on periaatteessa samat pelaajat, mutta yksi niistä on enemmän keskikentällä. Taas 4-2-3-1:ssä toppari vaihtuu laitahyökkääjään. Sampaoli taas saattaa palauttaa kolmannen topparin kentälle Espanjaa vastaan, jolloin topparit voivat Hollannin tavoin paremmin seurata vastustajia keskikentälle. On toki myös mahdollista, että Del Mursu vaihtaa Silvan Pedroon, jonka liike suuntautuukin enemmän pystyyn kuin taaksepäin.

Argentiinahan lähti Bosnia-H:ta vastaan 3-5-2:lla, mikä oli varsin erikoinen veto. Sabellan täytyy kuitenkin asua Kurikassa, mikäli hän kuvitteli Bosnian pelaavan heitä vastaan karsintojen tavoin kahdella kärjellä. Vaikka SirL ei hyväksykään puhetta "puolustavista ryhmityksistä" ja "hyökkäävistä ryhmityksistä", niin joka tapauksessa tauolla Sabella vaihtoi johtoasemasta huolimatta yhden topparin Higuainiin ja siirtyi 4-3-3:een. Tarkoitus oli ilmeisesti "ottaa ottelua kurkusta kiinni" ja tappaa se, minkä Messi sitten tekikin.

[Sivurajatapaus]

Argentiinahan lähti Bosnia-H:ta vastaan 3-5-2:lla, mikä oli varsin erikoinen veto. Sabellan täytyy kuitenkin asua Kurikassa, mikäli hän kuvitteli Bosnian pelaavan heitä vastaan karsintojen tavoin kahdella kärjellä. Vaikka SirL ei hyväksykään puhetta "puolustavista ryhmityksistä" ja "hyökkäävistä ryhmityksistä", niin joka tapauksessa tauolla Sabella vaihtoi johtoasemasta huolimatta yhden topparin Higuainiin ja siirtyi 4-3-3:een. Tarkoitus oli ilmeisesti "ottaa ottelua kurkusta kiinni" ja tappaa se, minkä Messi sitten tekikin.

Argentiinan eka puoliajan muodostelma muistutti minusta kovasti Meksikon vastaavaa, mutta toteutuksessa oli huikea ero, vaikka molemmilla oli vastassa 4-2-3-1:llä pelannut joukkue. Argentiina ei pärjännyt edes Bosnialle, mutta Meksiko pisti itse Brasilian lujille. Argojen pelistä jäi vahva visuaalinen kuva, jossa kolme topparia ja Mascherano muodostivat neliön, joka syötteli palloa keskenään. Pystyyn ei saatu syötettyä palloa omille. Sitä vastoin Meksiko sai alhaalta syötettyä palloa pystyyn omille erittäin hienosti, vaikka Brasilialla oli Gustu ja Paulinho keskikentän pohjalla. Mitä Meksiko mahtoi tehdä paremmin kuin Argentiina? Tai missä Bosnia onnistui paremmin kuin Brasilia?

[SOINIO]

Olenko minä ihan pihalla futiksesta, kun mielestäni 4-3-3:ssa ei ole kymppipaikkaa? Miksi kaikkialla puhutaan, jopa van Gaal itse, että Hollanti saattaa lähteä Austaraliaa vastaan 4-3-3:lla, vaikka siellä kaiken järjen mukaan Sneijder pelaa nimenomaan kymppipaikkaa?

[waccoe]

Olenko minä ihan pihalla futiksesta, kun mielestäni 4-3-3:ssa ei ole kymppipaikkaa? Miksi kaikkialla puhutaan, jopa van Gaal itse, että Hollanti saattaa lähteä Austaraliaa vastaan 4-3-3:lla, vaikka siellä kaiken järjen mukaan Sneijder pelaa nimenomaan kymppipaikkaa?

Eiköhän tuossa tapauksessa Sneijder pelaisi suht vapaassa roolissa kärjen alapuolella, vrt. esim. Neymar brassien ja Messi argojen 4-3-3-formussa.

[marcelo vieira da silva]

Olenko minä ihan pihalla futiksesta, kun mielestäni 4-3-3:ssa ei ole kymppipaikkaa? Miksi kaikkialla puhutaan, jopa van Gaal itse, että Hollanti saattaa lähteä Austaraliaa vastaan 4-3-3:lla, vaikka siellä kaiken järjen mukaan Sneijder pelaa nimenomaan kymppipaikkaa?

Riippuu kummin päin kolmen miehen keskikentän kolmio on. Jos alempana kaksi pelaajaa ja ylempänä yksi, kuten esimerkiksi Kroatialla Kovacic, muistuttaa ryhmitys käytännössä 4-2-3-1:stä, jossa kymppipaikan pelaajan olemassaolosta ei voitane juurikaan kiistellä. Esimerkiksi Real Madridin tämän kauden lopun 4-3-3 -systeemissä sitä vastoin ei todellakaan ollut kymppipelaajaa vaan kontrolloiva pohjapelaaja, ja kaksi ylempää keskikenttäpelaajaa.

[Sivurajatapaus]

Olenko minä ihan pihalla futiksesta, kun mielestäni 4-3-3:ssa ei ole kymppipaikkaa? Miksi kaikkialla puhutaan, jopa van Gaal itse, että Hollanti saattaa lähteä Austaraliaa vastaan 4-3-3:lla, vaikka siellä kaiken järjen mukaan Sneijder pelaa nimenomaan kymppipaikkaa?

Ehkä osuvampi numerosarja olisi 4-3-1-2 eli oikeastaan timantti. Tosin Robben jossain laidalla eikä toisena kärkenä.

[Panze]

Eikö tuo Argentinan muodostelma toisella puoliajalla ollut ennemmin 4-1-2-1-2 -timantti. Messi pelasi mielestäni selkeästi alempana kuin Higuain ja Aguero ja haki palloa syvältäkin.

[SOINIO]

Kuvan tilanteessa Iker on juuri pakotettuna avannut pitkän pallon käsistä.

Sampaoli vaihtoi siis Espanja-otteluun ryhmityksen 3-4-1-2:een. Tosin pallottomassa vaiheessa Chile ikään kuin peilasi Espanjan keskikentän kolmion muotoa; Vidal otti yleensä Busquetsin ja Aranguiz Alonson Diazin jäädessä alemmas pitämään Silvaa. Alexis ja Vargas merkkasivat Ramosin ja Martinezin. Näin Chile otti Espanjan peliä avaavan nelikon usein ihan 4v4. Espanjallahan olikin suuria vaikeuksia pelata Chilen prässistä läpi.

Van Gaal taas lähti Australiaa vastaan samalla SYSTEEMIllä kuin Espanjaa vastaan. Vähän ennen taukoa van Gaal vaihtoi Martins Indin loukkaantumisen myötä 4-2-3-1:een, millä sitten tulikin voitto. Van Gaalhan olisi omien sanojensa mukaan tehnyt Espanjaa vastaan tauolla saman muutoksen ilman van Persien tasoitusmaalia (tosin kuten ylempänä viitattiin, van Gaal puhui ilmeisen virheellisesti 4-3-3:sta). Van Gaal ei siis pelkää muuttaa ryhmitystä myöskään kesken ottelun. Tosin vähän arveluttaa van Gaalin luotto SYSTEEMIin, jos sitä pitää aina heti muuttaa tauolla, jos peli ei kuljekaan kuin rasvattu.