Asuin ja opiskelin Soulissa jälkimmäisen puoliskon vuodesta 2013 ja sen myötä tuli myös tutustuttua Aasialaiseen jalkapallokulttuuriin. Ensimmäistä kertaa en ollut liikkeellä, takana oli jo useita otteluita sekä Etelä-Koreassa että Japanissa, mutta tällä kertaa oli enemmän aikaa käytettävänä. Näin jälkeenpäin harmittaa, että ei tullut käytyä otteluissa vieläkin monipuolisemmin, mutta toisaalta jäipähän tulevaisuuteenkin jotakin.
Miksi päätin jakaa kertomuksen nyt enkä jo aiemmin? Varmaan siksi, että MM-kisat ovat ovella ja odotus niitä kohtaan on kasvanut koko ajan. Tulin myös tajunneeksi, että puolen vuoden aikana tuli käytyä useammalla vuoden 2002 stadionilla ja että foorumilla Japanin ja Etelä-Korean jalkapallosta on aivan suotta liian vähän keskustelua.
Nimimerkkinä uusi FF2:lla, mutta vain siksi että vanhat tunnarit ja sähköposti ovat unohtuneet. Aloitetaan Etelä-Koreasta
SoulEtelä-Korean pääkaupunki
Asukasluku (metro-alue): 25 600 000
Seura: Fc Seoul (K-league Classic)
Fc Seoulin pelaajat tulevissa MM-kisoissa: -
Heti alkuun voin sanoa, että tuli käytyä useammassakin Fc Soulin K-liiga matsissa ja muutamassa Asian Champions League matsissa, mutta kuvia tuli otettua yllättävän vähän. Ehkä siksi, että tapahtumina Soulin matsit ovat hieman vaimeita. Ottelut pelataan Seoul World Cup Stadionilla jonka kapasiteetti on ~67000 mutta yleisöä on yleensä 10-20000. Stadionilla pelataan myös suurin osa Etelä-Korean maajoukkueen koti-otteluista, mutta itse en yhteenkään kerennyt paikalle.
Alla olevat kuvat ovat AFC-ottelusta Saudi-Arabialaista Al Ahli joukkuetta vastaan. AM oli n. 18 000. Ottelu päättyi kotijoukkueen 1-0 voittoon Dejan Damjanovicin 90 minuutilla tekemällä maalilla. Soul meni parista jatkoon ja kaatoi välierässä Iranilaisen Esteghlalin vain hävitäkseen finaalissa Guangzhou Evergrandelle.
Stadion sijaitsee Mapo-gun kaupunginosassa ja paikalle pääsee kätevästi metrolla n. 30 minuutissa keskeisimmiltä sijainneilta.
Lippuja kaikkiin otteluihin voi ostaa stadionin läheisyydessä olevista Ticket bokseista. Ainoastaan Seoul-Suwon derbyssä lippujen saatavuus voi olla heikompaa, mutta eipä sitäkään ole muutamaan vuoteen myyty loppuun. Hinta-haitari on muistaakseni n. 10-20 euroa ja valittavissa on "pääkatsomo" jossa voi itse valita paikkansa tai jomman kumman joukkueen fanipääty. Isoimmissa otteluissa on myös muita kategorioita. Lippua ostettaessa kielimuuri tulee varmasti vastaan, joten on vain parempi hymyillä ja tarjota nippua seteleitä.
Fc Seoulin kannattajapääty. Ihan ok meno useimmissa otteluissa joskin tuntui siltä, että porukan määrä vaihteli suurestikin ja pääty oli jakaantunut useampaan "osastoon".
Tässä yksi pienempi porukka soihduttelee maalin jälkeen.
Vastakkaisessa päädyssä oli myös kiitettävä määrä vieraskannattajia ottaen huomioon maiden välisen etäisyyden.
SuwonKaupunki noin tunnin metro-matkan päässä Soulista. Tunnetaan jalkapallokaupunkina ja Samsung Electronicsin koti-kaupunkina.
Asukasluku: 1 100 000
Seura: Suwon Samsung Bluewings (K-league Classic) ja Suwon Fc (K-league Challenge)
Suwon pelaajat tulevissa MM-kisoissa: Maalivahti Jung Sung-ryong
Suwonin koti-stadioinina toimii "Big Bird" eli Suwon World Cup Stadium. Kapasiteetti 44 000 ja huomattavasti toimivampi ratkaisu kuin Soulissa. Ei ollenkaan niin kolkko stadion, tosin myös Suwon Blue Wings on paremmin kannatettu seura ja sillä on usein enemmän katsojia kuin Soulilla.
Panorama väliajalta ottelusta Suwon-Incheon United Fc eli "paikallisottelu" kyseessä. Ottelu päättyi 1-1 ja AM oli 17 500.
Hirveästi ei pelitilannekuvia ole, mutta tässä tuomari piirtää spray-maalilla nurmeen kohtaa josta vapaapotku pitää antaa.
Kotijoukkueen pääty. Kovaa meteliä ja ilmeisen Etelä-Amerikkalaisvaikutteista kannattamista. Paras kannatus mitä tuli Koreassa vastaan.
Vierasmobi.
PusanEteläinen ranta-kaupunki ja yksi Etelä-Korean vauraimmista kaupungeista.
Asukasluku (metro-alue): 3 500 000
Seura: Busan IPark
Pelaajat tulevissa MM-kisoissa: -
Pusaniin tuli matkustettua lentämällä koska kotimaanlennot Koreassa ovat edullisia. Vaihtoehtoina olisi ollut myös luotijuna tai bussi, mutta tällä kertaa valitsin nopeimman vaihtoehdon. Tähän väliin voisin mainita, että Pusan kannattaa ehdottomasti mahduttaa matkakohteeksi jos Koreaan on menossa. Yksi Aasian upeimmista kaupungeista! Jalkapallo ei ikävä kyllä ole Pusanissa suosittua, vaikka kaupungin oma joukkue on kohtuullisesti menestynyt. Sen sijaan kaupungin ykköslaji on baseball, kuten useimmissa muissa kaupungeissa Koreassa.
Busan IParkin kotistadionina toimii Busan Asiad Stadion jolla myös pelattiin MM-kisoissa 2002. Kapasiteetti 54 000. Hieno stadion yleisurheiluun, mutta Busan IParkille tarpeettoman suuri.
Stadionille oli kyhätty juoksuratojen päälle erilliset katsomot, mikä on tietysti hieno asia katsojille. Minkäänlaista kulunvalvontaa ei stadionilla ollut, joten tuli kierrettyä koko stadion ja istuttua hetki tyhjissä pressi-bokseissa. Kovin oli tuulinen ja viileä sää, vaikkakin taivas oli pilvetön. Itse otteluna oli Busan IPark - Suwon Blue Wings.
Suwonin kannattajat asettamassa bannereitaan ennen ottelua.
No mutta! Kukas se siinä keskellä marssii? Pohjois-Korealainen jalkapalloilija Jong Tae Se, joka tuli tunnetuksi edellisissä MM-kisoissa. Kävi kisojen jälkeen kokeilemassa Saksassa Bochumissa ja Kölnissä, mutta nykyisin pelaa Suwon Blue Wingsissä.
Kotijoukkueen kannatusosasto. Kuva taitaa kertoa enemmän kuin tuhat sanaa.
Vierasjoukkueen kannattajien dominointiahan se oli katsomossa. Kentällä sen sijaan Busan vei 1-0 voiton.
Marraskuuta mentiin, joten lieneekö nurmen huono kunto pitkän kauden tulosta?
AM jäi alhaiseksi. Kirotaankohan Etelä-Korean futisfoorumilla yleisömääriä samalla tavalla kuin täällä tehdään? Baseballin syy!
Tähän kuvaan on hyvä lopettaa Etelä-Korean osalta. Hieno maa kyseessä, joskaan jalkapallossa ei yllä toistaiseksi yleisömäärissä Japanin tasolle. Pelin laatu sen sijaan on hyvällä tasolla mistä todisteena Korealaisten joukkueiden menestys Aasian Mestareiden liigassa sekä korealaisten pelaajien kasvava määrä Euroopan kentillä. Jalkapallokaupungeiksi Koreassa lukisin Suwonin, Pohangin, Ulsanin, Seognamin ja ehkä myös Jeonjun. Baseball on kuitenkin ykkönen vielä toistaiseksi. Se täytyy muistaa, että perinteet jalkapallossa eivät vielä ole kovin pitkät, ja että tilanne on vuoden 2002 MM-kisojen jälkeen kehittynyt positiiviseen suuntaan. Maajoukkueen menestys ja isot tähdet kuten Ji Sung Park ja miksei Son Heung-Min ovat omiaan kasvattamaan maassa jalkapallon suosiota. Mainittakoon myös, että Etelä-Koreassa jalkapalloilijat kuten muutkin joutuvat suorittamaan kaksi vuotta kestävän asepalveluksen, joten siinä annetaan tasoitusta muille maille.
Japani
SaitamaTokion lähistöllä sijaitseva kaupunki.
Asukasluku: 1 200 000
Seurat: Urawa Red Diamonds (J1) ja Omiya Ardija (J1)
Pelaajat tulevissa MM-kisoissa: Urawan maalivahti Shusaku Nishikawa.
Lokakuussa pelattiin Saitaman derby joka oli jo pitkään ollut itselläni "must see -listalla". Varasin lennot Soulista Tokioon ja ostin otteluun ennakkoon lipun netistä jleaguetickets.comista. Lippu tuli postissa Souliin ilman ongelmia, joten eipähän tarvinnu stressata turhaan.
Saitaman juna-asemalta n. puolen tunnin kävely stadionille. Ei tarvinnut itse suunnistaa, riitti kun seurasi ihmisvirtaa.
Stadionina toimi Saitama Stadium 2002. Kapasiteetti 64 000. Kooltaan stadion on sopiva Urawalle, sillä kyseessä on Japanin suosituin seura ja yleisökeskiarvo on 40 000 tuntumassa.
Tunnelma oli kohdillaan jo alkulämmittelyn aikana. Sää oli sateinen koko ottelun ajan. En ollut tyytyväinen paikkaani, vaikka sinänsä oli ihan mukava olla kannattajapäädyssä. Ongelmana oli kuitenkin se, että päädyssä ei katsota hyvällä vapaa-matkustajia ja ilmeisesti ei länsimaalaisiakaan. Kaudella 2014 Urawan kannattajat olivat esitelleet ilmeisesti banneria, jossa luki jotain "Ulkopuoliset pois" tjsp. viesti tulkittiin rasistiseksi ei-japanilaisia kohtaan ja Urawa joutui pelaamaan tyhjille katsomoille, kannattajilta kiellettiin liput ja muu rekvisiitta ja kaikki suurimmat kannattajaryhmät lakkautettiin... Tämä ei ilmeisesti kuitenkaan ole ymmärtääkseni onneksi johtanut tunnelman kuolemiseen.
Ottelun alussa tifoiltiin. AM vajaat 48 000, joten turhaan stressasin lipun saamisesta.
Kuva päädystä hieman eri kuvakulmasta. Tunnelmaa voi käydä aistimassa vaikka Youtubesta. Ei nyt äkkiseltään tule mieleen yhtä hyvää tunnelmaa mieleen vaikka onkin Saksat ja Ruotsit tullut käytyä.
Vierasjoukkueen kannattajia oli myös paikalla, mutta kyseessä on Saitaman selkeä kakkos-seura.
Redsille selkeä voitto.
Yöksi takaisin Tokioon ja nukkumaan omaan kapseliin mieltä lämmittävän onsen-kylvyn jälkeen.
TokioJapanin pääkaupunki. Ei kaipaa esittelyä.
Asukasluku: Paljon
Seurat: Fc Tokyo (J1), Tokyo Verdy (J2). Lähiseudulla myös useita suurseuroja.
Pelaajat tulevissa MM-kisoissa: Puolustaja Masato Morishige (Fc Tokyo) ja maalivahti Shūichi Gonda (Fc Tokyo)
Joulukuussa Aasian sarjat oli saatu jo päätökseen, mutta huomasin että Japanin Emperor's Cupissa oli vielä otteluita jäljellä. Sehän sopi, sillä olin Japaniin pariksi viikoksi muutenkin menossa. Otteluksi valikoitui lopulta välierä Fc Tokyo - San Frecce Hiroshima.
Ottelu pelattiin National Olympic Stadionilla, kapasiteetti 48 000. Tähän otteluun ei lippua etukäteen ollut, mutta ei ollut myöskään pelkoa loppuunmyynnistä, joten riitti että kävelin stadionille muutamaa tuntia ennen ottelua. Ottelun AM vajaat 27 000.
You'll Never Walk Alone kajahti Fc Tokyon kannattajien toimesta. Osasin odottaa, joten en häkeltynyt. Jotenkin kyseisen kappaleen yhdistää Liverpooliin ja Celticiin.
Myös Hiroshimasta oltiin saavuttu paikalle. San Frecce on voittanut J1:n kaksi kertaa putkeen ja viime kaudella se vei mestaruuden Yokohaman nenän edestä viimeisillä kierroksilla. Joukkueesta nähdään MM-kentillä keskikenttäpelaaja Toshihiro Aoyama.
Itse ottelu meni rangaistuspotkukilpailuun asti. Fc Tokyolla oli homma hanskassa, mutta niin vain kaksi vetäjää epäonnistui putkeen ja Hiroshima vei välierän. Puhti ei kuitenkaan riittänyt vaan Yokohama voitti lohdutuspalkinnoksi Cupin.
YhteenvetoJapanissa jalkapallo on suositumpaa kuin Koreassa jos katsotaan puhtaasti yleisömääriin ja kannattajaryhmien kokoon. Tasollisesti on hieman tasaisempaa, korealaiset ovat pärjänneet viime vuosina paremmin Aasian Mestareiden liigassa. Molemmista maista on alkanut virrata pelaajia Eurooppaan, jopa tähtitason pelaajia kuten Kagawa, Honda ja Heung Min Son. Pelaajatyypiltään korealaiset ja japanilaiset tuntuvat olevan enemmän teknisiä kuin fyysisiä, mutta ehkä se alkaa olemaan jo vanha juttu että pelaajia arvostellaan pelkästään kokonsa puolesta.
Ottelutapahtumat ovat Japanissa ehkä hieman mielekkäämpiä ja selvästi parempi tunnelmaisia, sillä Koreassa esiintyy jonkin verran vuvuzela-tyyppistä hassuttelua. Tuntuu myös siltä, että japanilaiset arvostavat omaa liigaansa paljon enemmän ja mitä tuli korealaisten kanssa juteltua niin he seuraavat mielummin Bundesliigaa kuin kotimaansarjaa. Korean eduksi sanoisin lippujen hinnan halpuuden ja muutenkin edullisuuden mm. bisse kustantaa alle pari euroa.
Jalkapallomatkailijalle on kuitenkin pakko suositella ennemmin Japania, sillä siellä jopa kolmannen tason J3-liigassa on isompia otteluita, ja esimerkiksi tunnin säteellä Tokiosta löytyy kahdeksan J1-joukkuetta ja paljon J2-joukkueita, joten on suhteellisen helppoa nähdä useampi ottelu viikon aikana ja nähtävää riittää muutenkin.
Loppuun vielä pahoittelu itse pelitilannekuvien puutteesta ja hyppelehtivästä kerronnasta. Näköjään myös kuvien koko jäi pienemmäksi kuin kuvittelin...
