Jälkipelin Mestari
 Poissa
|
 |
: 09.08.2006 klo 14:20:57 |
|
Päävalmentaja Hodgson pitää Veikkausliigan tasoa hyvänä
09.08.2006 12:53 (MTV3)
MTV3 Internetin urheilusivujen teemaosiossa Maikkarin urheilutoimittaja Sasha Ikonen haastattelee vuonna 2006 joka viikko suomalaista huippu-urheilijaa tai valmentajaa. Tällä viikolla esittelyvuorossa on Suomen jalkapallomaajoukkueen englantilainen päävalmentaja Roy Hodgson. Keskiviikkona Pohjois-Irlantia vastaan pelattavaan harjoitusmaaotteluun valmistautuva päävalmentaja Hodgson on tyytyväinen joukkueeseensa. Ryhmästä löytyy kokemusta ja taitoa. Suomalaisen jalkapallon taso on päävalmentajan mieleen muutenkin.
No niin, herra Hodgson, teillä on edessänne ensimmäinen Suomessa pelattava maaottelu Suomen peräsimessä. Mitkä ovat tunnelmanne ottelun suhteen?
Tuntuu oikein hyvältä. Uskon, että siitä tulee hieno tapahtuma. Toivon, että saamme ihmiset liikkeelle ja, että otteluun tulee paljon katsojia. Se on meille tärkeätesti, ja minulle se on viimeinen mahdollisuus kunnolla arvioida pelaajia ennen kuin teen valintani EM-karsintaotteluiden miehistöjen suhteen.
Miksi valitsitte Pohjois-Irlannin viimeiseksi vastustajaksi ennen karsintaotteluita?
Tästä pitäisi oikeastaan keskustella niiden kanssa, jotka sopivat näistä asioista. Käsittääkseni neuvottelimme ottelusta pitkään Portugalin ja Kreikan kanssa. Portugali putosi tietysti pois kuviosta, kun se arvottiin meidän kanssa samaan karsintalohkoon. Kreikalla taas oli yhdessä vaiheessa ongelmia, kun Fifa langetti sille pelikiellon. Pohjois-Irlanti ilmoittautui omatoimisesti vastustajaksemme. Me innostuimme mahdollisuudesta, sillä Pohjois-Irlanti on meille juuri sopivan kaltainen vastustaja. Päätös oli myös helppo tehdä saman tien, koska emme joutuneet odottamaan mitään Fifan päätöksiö, kuten Kreikan tapauksessa.
Olette valinnut melko ison ryhmän Pohjois-Irlantia vastaan. Miten kuvailisitte joukkuettanne?
Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat?
Pelaajien tasoa ja millaisia pelaajia ylipäätään valitsitte joukkueeseen.
Pelaajien taso on hyvä. Kaikki 27 pelaajaa ovat hyviä. Myös moni alle 21-vuotiaiden maajoukkueen pelaaja olisi ollut ainakin tyrkyllä joukkueeseen, mikäli se olisi ollut aikataulun puolesta mahdollista (21-vuotiaiden joukkue pelaa samaan aikaan Unkaria vastaan). Toivon tilanteen olevan samankaltaisen myös jatkossa, sillä tulemme tarvitsemaan 24-26 pelaajaa selvitäksemme läpi karsintaotteluista. On hyvä tietää, että minulla on olemassa tuollainen määrä pelaajia. Olkoonkin, että lopullisessa ryhmässä minulla onkin vain ryhmässäni vain 18 pelaajaa todella tärkeissä otteluissa Puolaa ja Portugalia vastaan.
Pohjois-Irlanti -ottelun jälkeen edessä onkin sitten nuo kaksi tärkeää ottelua Puolaa ja Portugalia vastaan. Mitä ajattelette noista kamppailuista? Nehän ovat hyvin lähekkäin toisiaan.
Se on ihan totta, mutta se on vain fakta, jonka kanssa on elettävä, ja se on sama kaikille joukkueille. Etuna siinä on se, että joukkue ehtii olla yhdessä muutaman päivän ja valmistautua kunnolla otteluun. Se on suuri etu. Tilanne on paljon parempi kuin ensi viikon kamppailussa, johon pelaajat saapuvat maanantai-iltapäivänä ja pelaamme jo keskiviikkoiltana. Siinä ajassa ei todellakaan ehdi kunnolla valmistautua otteluun. Tuollainen tupla-kamppailu puolestaan antaa mahdollisuuden kunnon valmistautumiseen. Toisaalta ottelut pelataan lauantaina ja keskiviikkona, mutta useimmat pelaajat ovat nykyään tottuneet samaan rytmiin jo seurajoukkueissaan. Useimmissa Euroopan sarjoissa pelataan jo vastaavalla rytmillä, joten se ei aiheuta ongelmia.
Millaisina pidätte Suomen mahdollisuuksia tulevissa EM-karsinnoissa?
Se riippuu siitä, miten hyvin pelaamme. EM- tai MM-kisoihin ei pääse puhumalle, sinne pääsee vain pelaamalla. Viime kädessä sillä, mitä sinä sanot tai mitä minä sinulle vastaan, ei ole merkitystä, sillä vain se, mitä pelaajat tekevät kentällä, ratkaisee. Toivon, että pelaajat ovat kunnossa ja motivoituneita. Itse asiassa olen pelaajien hyvästä motivaatiosta ihan varmakin. Toivottavasti meillä on aikaa tehdä töitä yhdessä ja rakentaa yhtenäinen joukkue. Loppujen lopuksi se on aina kiinni siitä, mitä otteluiltana oikein tapahtuu, eli miten hyvin pelaajat pelaavat. Koskaan ei myöskään voi täysin poistaa laskuista sattuman merkitystä: laukaus, joka osuu ylärimaan ja menee ohi, tai osuu ylärimaan ja menee maaliin. Olemme siinä mielessä kaikki sattuman armoilla. Voimme vain toivoa, että omassa päädyssämme pallo pomppaa ylärimasta ulos ja toisessa päädyssä maaliin.
Onko joukkueessasi pelaajia, joiden erityisesti odotat nousevan esiin ja johtavan joukkuetta?
Joukkueessamme on runsaasti johtajia. Meillä on vahvoja pelaajia monille eri pelipaikoille. Maalissamme pelaa Jussi Jääskeläinen, joka on hyvin kokenut ja dominoiva maalivahti. Puolustuksessamme esiin nousee tietysti Sami Hyypiä, jolla ovat tukenaan Hannu Tihinen, Petri Pasanen ja Toni Kuivasto. He ovat kaikki hyvin kokeneita pelaajia, ja he ovat pelanneet paljon maaotteluita. Keskikentällä on tietysti kokenut Jari Litmanen. Hänen lisäkseen siellä kuitenkin myös monia muita. Teemu Tainio esimerkiksi on noussut hyvin merkittävään rooliin Tottenhamissa. Mika Väyrynen puolestaan on tärkeä pelaaja PSV Eindhovenissa ja Markus Heikkinen Lutonissa. Hyökkäyksessä meillä ovat Aleksei Eremenko jr., Mikael Forssell ja Shefki Kuqi. Lisäksi meillä on myös Jonatan Johansson. Myös he kaikki ovat kokeneita pelaajia.
Minun näkökulmastani Suomen joukkueesta löytyy paljon kokemusta ja kykyä. Pelaajien tehtävänä on tuoda koko lahjakkuutensa esiin ja käyttää kokemustaan hyväkseen. Monille heistä nämä EM-karsinnat ovat viimeinen realistinen mahdollisuus päästä pelaamaan arvoturnauksessa. Mika Nurmelan ja Jarkko Wissin paluun mukanaan tuoma kokemus ja taidot antavat meille mielestäni entistä paremmat mahdollisuudet näissä karsinnoissa. Toivottavasti kokeneet pelaajat saavat lisämotivaatiota siitä, että tämä on heille realistisesti ajateltuna viimeinen mahdollisuus saavuttaa jotain suurta.
Teillä on kokemusta muista Pohjoismaista Ruotsista, Norjasta, Tanskasta. Kaikki edellä mainitut maat ovat pelanneet arvoturnauksissa, kun taas Suomi ei ole koskaan yltänyt kisoihin. Mikä suomalaisessa jalkapallossa on niin erilaista verrattuna muihin Pohjoismaihin?
Eipä oikeastaan paljon. Tärkein ero on se, että nuo muut maat ovat onnistuneet luomaan suuren mielenkiinnon jalkapalloa kohtaan. Se on kuitenkin melko uusi ilmiö, varsinkin Ruotsissa. Kun minä työskentelin Malmössä ja voitimme viisi mestaruutta peräkkäin dominoimalla liigaa lähes koko tuon ajan, oli keskikatsojamäärämme 6000-7000. Pari vuotta sitten, kun kävin katsomassa Malmön ottelua ykkösdivisioonassa, ottelua oli seuraamassa 28 000 katsojaa. Norjassa tilanne on sama. Viking Stavangerin katsojakeskiarvo oli pari vuotta sitten 6000, nyt se on 14 000.
Emme ole onnistuneet tekemään vastaavaa Suomessa. Honka tosin on matkalla oikeaan suuntaan ja on onnistunut täyttämään pienen stadioninsa. Suurin ongelma kannaltamme siis on se, ettemme ole onnistuneet luomaan jalkapalloa kohtaan sellaista mielenkiintoa, joka motivoisi kaikkia. Toivon, että voisimme parantaa asiaa. Tietenkään se ei muutu hetkessä. Emme voi hypätä 3000 katsojasta 15 000 katsojaan per ottelu. Toivon todella, että tilanteeseen saadaan muutosta, sillä mielestäni Norjan, Ruotsin ja Tanskan jalkapallokehityksen taustalla on jalkapalloon kohdistuneen kiinnostuksen lisääntyminen. Se puolestaan on saanut pelaajat antamaan itsestään entistä enemmän ja pelaamaan paremmin. Se on myös nostanut pelaajamääriä, koska ihmiset ajattelevat, että se on siihen käytetyn ajan arvoista. Myös pelissä liikkuva rahan määrä on lisääntynyt. Kaikki nämä asiat yhdessä nostavat jalkapallon tasoa.
Mitä mieltä olette pelin tasosta Veikkausliigassa?
Se on mielestäni melko hyvä, jos ajatellaan vain pelien tasoa. Jos siirrettäisiin vaikka näkemäni Honka-TPS -ottelu Viking Stavangerin stadionille 15 000 huutavan katsojan eteen, niin se olisi tuntunut hyvin jännittävältä kamppailulta. Koskaan ei saisi unohtaa, että mielipide ottelusta on aina erilainen, jos se pelataan puolityhjällä stadionilla verrattuna siihen, että se pelattaisiin suuren, intensiivisen yleisön edessä. Jälkimmäisessä tapauksessa yleisö poistuu paikalta ajatellen, että olipa hyvä ottelu, kun taas edellisessä tapauksessa he ajattelevat, että peli ei ollut erityisen hyvä. Niin se on aina ollut.
Eroavatko suomalaiset huippupelaajat muista maailman huippupelaajista?
Millaisia eroja tarkoitat?
Heidän lahjakkuuttaan, työmoraaliaan ja muita sellaisia asioita.
Minun kokemukseni mukaan suomalaisten pelaajien työmoraali on ollut poikkeuksellisen hyvä. Myös heidän luonteensa on ollut hyvä. Joukossa on tietysti ollut huippupelaajia. Hyypiä ja Litmanen ovat maailmankuuluja pelaajia. Ei siis ole epäilystäkään siitä, etteikö Suomi tuottaisi omaa osuuttaan laatupelaajista. Mitä suurempi maa, sitä suurempi osuus sillä on maailman huipuista - sehän on vain luonnollista. Suomi on melko pieni maa, ja täällä ei ole niin erityisen paljon rekisteröityjä pelaajia. Suomi ei siis voi tuottaa maradonia joka toinen viikko. Olosuhteisiin nähden Suomi tuottaa kuitenkin melko paljon huippupelaajia ja siitä voimme olla ylpeitä. Meillä on maailmanluokan maalivahteja, kuten Antti Niemi ja Jääskeläinen. Sitten meiltä löytyy maailmankuuluja pelaajia, kuten Hyypiä, Litmanen ja jopa Forssell. Se ei ole huono suoritus asukasluvultaan pieneltä maalta, jossa jalkapallo ei ole suurimpia lajeja.
Jari Litmanen on ollut Suomen maajoukkueen maestro jo yli vuosikymmenen. Joidenkin näkemysten mukaan joukkue on myös riippuvainen hänestä. Tuleeko tilanne olemaan sama myös sinun joukkueessasi?
Jos hän on kunnossa ja parhaassa iskussaan, niin hän on luonnollisesti meille hyvin tärkeä pelaaja. Hän on edelleen loistava pelaaja. Sillä ei ole merkitystä, onko hän iältään 26 vai 35 vuotta - hän on aina laatupelaaja. Totta tietysti on, että kun pelaajalle kertyy ikää ja otteluita, niin loukkaantumisiakin alkaa kertyä. Jarin suhteen murheeni ei olekaan riittävätkö hänen taitonsa edelleen - totta kai ne riittävät. Hän pystyisi pelaamaan minkä tahansa Euroopan maan maajoukkueessa. Toivonkin vain, että hän pysyy kunnossa ja pystyy pelaamaan säännöllisesti, jotta voimme hyötyä hänen lahjoistaan.
Lopuksi, näemmekö Suomen joukkueen EM-lopputurnauksessa 2008?
Voisin sanoa tuohon mitä vain, vai kuinka? Voisin sanoa kyllä tai ei. Yksinkertainen vastaus on, että emme tiedä. On hölmöä luvata asioita, joiden toteutumista ei varmuudella taata. Yksi asia, jonka kuitenkin voimme luvata on, että teemme parhaamme. Teemme rajusti töitä ja pyrimme maksimoimaan kaiken sen potentiaalin, joka meiltä löytyy, jotta pystymme antamaan itsellemme parhaan mahdollisuuden päästä kisoihin.
Jos sanoo vielä jotain muuta tuon lisäksi, pyrkii lähinnä antamaan nokkelia kommentteja tai varmistamaan selustansa. Pelaajat ja minä tiedämme, että nyt meillä on mahdollisuus päästä EM-kisoihin ja, että se voi myös olla meille kaikille viimeinen mahdollisuus. Valmentajana minulla tietysti voi olla ehkä hiukan parempi mahdollisuus päästä yrittämään sitä vielä myöhemminkin, mutta silti tämä on mahdollisuus. Siitä mahdollisuudesta pitää tarrata kiinni kaksin käsin ja pistää kaikki peliin. En tiedä onnistummeko, mutta tiedän, että yritämme toden teolla, enkä usko katsojien pettyvän ainakaan yrityksemme vahvuuden suhteen. Sitten tarvitaan tietysti myös tuuria, kuten aina, kun joukkueet selviävät kisoihin ensimmäistä kertaa. Toivon, että meillä on myös tuuri matkassamme.
Oikein paljon onnea.
Kiitos.
Haastattelu: Sasha Ikonen 8.8.2006
(MTV3)
|
