Lohko B: Espanja - Chile 18.6. klo. 22.00 @ Maracanã

[CharlieG]

Kun katsotaan lähimenneisyyttä niin oli olemassa oikeastaan kolme varoitusta joihin del Boquen olisi pitänyt reagoida miettiessään miten näihin kisoihin tulisi lähteä.

1) 2013 Barca - Bayern UCL, Bayern veti totaalisesti maton Barcan jalkojen alta. Hautajaisten alkusoitto töräytettiin tässä.

2) Confederations Cup 2013, Brassit nuiji Maracanalla totaalisesti Manolot maan rakoon.

3) Barcan tämän kauden konttaus.

Ja mitä nyt tapahtuikaan kisoissa.....

Kohta 4) Hollanti suorastaan käveli yli ja leikitteli Espanjan kustannuksella.
Kohta 5) Hautajaisten loppusoitto Maracanalla, järjestäjänä Chile. Ja koko orkesterin kapellimestari Xavi vaihtopenkillä katsomassa kun arkkua lasketaan alas.

Kaikki kulminoituu Xavin hiipumiseen. Kohtien 4 ja 5 loppusilauksen antaa sellaisten suuruuksien konttaus kuin Casillas, Ramos, Pique, Busquets, Alonso ja Costa joka ei oikein edes millään mittarilla sopinut piirturiin. Lähtikö Espanja liikkeelle niillä eväillä että saadaan eka maali tehtyä ja sitten taas siirytään tuttuun hieromiseen? Ainakaan minkään sortin plan B:tä heillä ei tämän varalle ollut. Kysymys kuuluukin että miksi Xavi oli vaihdossa jos mitään vaihtoehtoista pelitapaa ei ollut olemassa? Espanja höntyili kentällä kuin päätön kana vailla suuntaa ja tulos sen mukainen.

Xavin hiipumisen myötä voimme laskea kukkalaitteet tiki takan haudalle, sillä uutta moottoria tuolle elintärkelle paikalle tuolle systeemille ei ole olemassa. Olihan se parhaimmillaan näyttävää katsottavaa ja ehkä hieman puuduttavaa mikäli et sattunut juuri kannattamaan kyseistä joukkuetta.

[Mamadou]

Hollanti ja Chile voittivat Espanjan hieman erilaisin pelityylein, joten mitään hopealuotia hieromispallon voittamiseen ei mielestäni edelleenkään ole. Hollanti pelasi klassisempaa vastahyökkäyspeliä ja Chile puolestaan prässäsi etenkin ottelun alussa hullun lailla. Molemmat saivat Espanjan linjan näyttämään todella kankealta näihin karkeloihin. Spanskit jäivät molempien joukkueiden jalkoihin juuri fyysisyydessä ja lyhytsyöttöpeliä pyöritti oikeastaan enää Iniesta. Tuota pelityyliä ei tällä tasolla millään alibi-Silvoilla pelata.

[vutaaja]

Huikea esitys Chileltä. Espanja ei päässyt missään vaiheessa käynnistämään tekurinkiään keskiympyrässä.

[Mendoooza]

Hollanti ja Chile voittivat Espanjan hieman erilaisin pelityylein, joten mitään hopealuotia hieromispallon voittamiseen ei mielestäni edelleenkään ole. Hollanti pelasi klassisempaa vastahyökkäyspeliä ja Chile puolestaan prässäsi etenkin ottelun alussa hullun lailla. Molemmat saivat Espanjan linjan näyttämään todella kankealta näihin karkeloihin. Spanskit jäivät molempien joukkueiden jalkoihin juuri fyysisyydessä ja lyhytsyöttöpeliä pyöritti oikeastaan enää Iniesta. Tuota pelityyliä ei tällä tasolla millään alibi-Silvoilla pelata.

Napakka analyysi. Vähän ihmettelen, miksi porukka niin kiimaisesti etsii jotakin yhtä ja selkeää tikitakan tappavaa pelityyliä. Chilen ja Hollannin systeemeistä yritetään löytää jotakin mieletöntä graalin maljaa. Ei jalkapallo kuitenkaan todellisuudessa ihan niin yksinkertaista ole, että maailmassa vallitsisi aina kerrallaan vain yksi paras pelitapa. Chile ja Hollanti -pelit osoittivat omilla tavoillaan ja yhtä karusti, kuinka haavoittuva Espanjan joukkue ja sen taktiikka on. Tikitakan ylivoima oli muutaman vuoden kestänyt illuusio, joka johtui siitä, että Barcelonan ja Espanjan paidassa pelasi hetken aikaa taivaallinen koostumus taktisesti, taidollisesti ja henkisesti yhteensopivia pelaajia.

[Bogo]

Tietyllä tavallahan tämä tapa, jolla Chile Espanjan kaatoi, ei ole sinänsä mikään uusi tai velhomainen keksintö Chilen valmentajalta Agassilta. ajatus oli että juostaan koko ajan pallolista pelaajaa kiinni ja juostaan myös peittämään syöttösuunnat ja pakotetaan näin espanjan keskikenttä hätäisempiin ratkaisuihin. Topparit hoitaa Costan. Sitten hyökätään täysillä koko hyökkäystriolla + keskikentän toinen aalto. Tätä ei vaan ole pidetty toteuttamiskelpoisena taktiikkana koska pelaajat väsyisivät paljon ennen 90min täyttymistä, ja virheitä tulisi liikaa josta Espanja rokottaisi kuitenkin. Se, että Chile oikeasti pystyi Espanjan voittamaan nimenomaan tämänkaltaisella suorituksella on kyllä todellinen uroteko, ja ottelua tullaan toivottavasti muistamaan pitkään.

Espanjan ongelmat olivat mielestäni a) puolustuslinjan yhteispeli (eivät olleet valmiita siihen, että tulee paljon nopeita tilanteita joten virheitä tuli ja tsemppiä puuttui) sekä b) pallon toimittaminen keskikentältä Costalle niin että tämä olisi riittävän laadukkaassa "positiivisessa" asemassa maalinteon kannalta. Se, että paras maalintekopaikka Espanjalle syntyi Costan saksipotkusyötöstä kertoo melko paljon.

Espanjan maalissa Iker oli, valitettavasti, molemmissa pelissä omaan perustasoon nähden todella vaisu ja hänestä oli enemmän haittaa kuin hyötyä.

[Jii]

Huikea esitys Chileltä. Espanja ei päässyt missään vaiheessa käynnistämään tekurinkiään keskiympyrässä.

Ei siellä keskiympyrässä ollut ketään, kun Xabi ja Busi notkuivat topparien vieressä ja Iniesta ja Silva boksin tuntumassa.

[Vastapallo]

Hollanti ja Chile voittivat Espanjan hieman erilaisin pelityylein, joten mitään hopealuotia hieromispallon voittamiseen ei mielestäni edelleenkään ole. Hollanti pelasi klassisempaa vastahyökkäyspeliä ja Chile puolestaan prässäsi etenkin ottelun alussa hullun lailla. Molemmat saivat Espanjan linjan näyttämään todella kankealta näihin karkeloihin. Spanskit jäivät molempien joukkueiden jalkoihin juuri fyysisyydessä ja lyhytsyöttöpeliä pyöritti oikeastaan enää Iniesta. Tuota pelityyliä ei tällä tasolla millään alibi-Silvoilla pelata.

Hieman erilaisin kyllä, mutta ne pelityylejä yhdistäneet tekijät olivat ne, missä Espanja sakkasi pahiten. Korkealla pelannut ja tiivis prässi (Chilellä toki vielä aggressiivisempi) ja todella hyvin tukittu keskusta eivät antaneet kummassakaan pelissä Espanjalle edes mahdollisuutta hallita palloa ja samalla hyökätä sekä puolustaa sen hallinnan kautta.

Tuohon sitten vielä hidastuneet Xavi ja Alonso sekä muut epäonnistujat, niin paketti oli valmis.

[Seeteufel]

Espanjan h-i-d-as neppailu hyökkäyksiin lähdettäessä kyllä sopi Chilen turbofutikselle enemmän kuin hyvin, ihme ettei tullut enempää maaleja.
Espanjan oma hyökkäyspeli oli sitten tuttua tervanjuontia, jos linjasta ei päästy läpi niin sitten ruvettiin syöttämään vuorotellen jokaiselle jannulle boksin ulkopuolella.

[Speed King]

Nyt Espanjan romahdettua saatetaan ymmärtää, että jalkapallo on paljon muutakin kuin tiki-takaa ja pallotaituruutta. Junioreista lähtien pelaajan pitää treenata myös fysiikkaa ja puolustustaktiikkaa, jotka luovat perustan kaikelle tekemiselle.

Hollanti ja Chile kaatoivat Espanjan samoilla eväillä eli ylivoimaiseen juoksuvoimaan perustuvalla ankaralla prässillä. Paraskin tiki-taka loppuu silloin, kun prässi on tarpeeksi kovaa. Vastaavasti meikäkin pelaa Jarkko Väistön ja kumppaneiden kanssa tiki-takaa silloin, kun prässi on olematon. Syöttöpelin hyvyys on aina suhteessa vastustajan prässiin.

Espanjan trio Busquets 10864m - Alonso/Koke 11845m - Silva 11603m oli Hollanti-peliin nähden yllättävän työteliäs, mutta jäi silti kauas Chilen vastaavan trion Diaz 12 589 - Aranguiz 12852m – Vidal/Carmona 12470m lukemista. Espanjan keskusta juoksi vähän yli 34km ja Chilen keskusta melkein 38km. Se tekee valtavan eron kentällä puolustaessa prässin suhteen ja hyökätessä hyvien syöttösuuntien suhteen.

Sama totaalinen työmäärän ero näkyy keskimmäisen hyökkääjäpelaajan ja vasemman laitahyökkääjän kohdalla. Costa/Torres 10050m ei ole mitenkään kilpailukelpoinen Vidal/Carmona 12470m kanssa. Iniestan 9970m on melkein kilometrin vähemmän kuin Chilen vasen laita Vargas/Valdivia 10724m. Costa/Torres otti pelissä 40 spurttia ja Vidal/Carmona 76. Se on Chilelle 36 enemmän pallollisia aloitteita tai tiukkoja prässäyksiä. Iniestan vastaavat luvut Vargas/Valdivia vastaan ovat säälittävä 24-54. Chilen vasen laita spurttaili reilusti yli puolet enemmän kuin Espanjan.

Peliä ei ratkaistu sillä, kumpi osaa pelata paremmin paineetonta futista vaan sillä, kumpi kykenee antamaan vaikeamman paineen eli pressuren eli prässin vastustajalle. Prässin antamisessa juoksuvoiman lisäksi tarvitaan toki myös yksilö- ja joukkuetaktista älykkyyttä, mutta sekin sumenee silloin, kun syke nousee liian korkeaksi ja jalat väsyvät.

Chile puolusti paremmin, mutta parempi liikkuminen näkyi myös hyökkäyspelissä. Isommat metrimäärät tarkoittavat parempia syöttösuuntia, eikä palloa tarvitse pelata koko ajan jalkaan. Staattisesti hyökännyt Espanja hävisi dynaamisesti hyökänneelle Chilelle.

Jalkapallo ei ole yksinkertainen peli ja pelitaito on ratkaisevan tärkeää, mutta ilmiselvästi taitotasoissa ei ole niin kovin suuria eroja edes Espanjan hyväksi. Sen sijaan fyysisellä puolella erot näyttävät järkyttävän suurilta. Se, että Chile juoksi melkein 10 km enemmän kuin Espanja, ei johdu pelkästään fysiikasta tai sen puutteesta, mutta silti Espanjan kuolemisesta kannattaa oppia. Joukkueen ja sen jokaisen pelaajan pitää olla kykenevä henkisesti, taktisesti ja fyysisesti tekemään työtä valtavat määrät ja mielellään huomattavasti enemmän kuin vastustaja. Silloin ollaan hyvin lähellä voittoa, varsinkin jos vastustaja ei ole siihen millään tapaa valmis.

Teknisesti ja jopa taidollisesti hieman huonompi pelaaja on joukkueelle paljon arvokkaampi, kuin se teknisesti ja jopa taidollisesti hieman parempi, jos on fyysisesti ja taktisesti selvästi edellä.
 

[HÄI]

Espanja/Barca ovat kyllä tässä vuosien aikana itse aika lailla täydellistäneet vastustajan tukahduttamisen prässillä, joten musta on ihan aiheellista kysyä, miksi se ei toiminut nyt. Tietysti spanskit saattoivat vain olla väsyneempiä kuin chileläiset, mutta on niitä mahdollisia syitä muitakin. Ehkä Costa prässäsi väärin, ehkä Xavin ja Alonson kuntopiikki oli liian kauan sitten, ehkä Pedro ja Silva jäivät vääriin asemiin.

Kaiken järjen mukaanhan Espanjan olisi pitänyt saada yliote pelirytmistä siinä alussa, kun Chile menetti jatkuvasti pallon omalla puoliskollaan, ja Bravo potki sitä paniikissa katsomoon, kun tilaa rakentamiseen ei ollut. Espanja ei kuitenkaan saanut yhtään mitään tuosta irti, ja pelin keskipiste siirtyi koko ajan lähemmäs Espanjan maalia, jossa sitten vaikkapa Xabi Alonso näytti siltä, miltä kaikki Barcelonan ja Espanjan vastustajat näyttivät vielä muutama vuosi sitten: häviävällä joukkueella on yksinkertaisesti vähemmän tilaa koko kentällä, koska voittava joukkue peittää syöttösuunnat.