Täällä kokoontuvat antijalkapallon ystävät

[tipii]

onhan siinä Saksan pelissä kritisoitavaa, kuten on kaikessa muussakin jota täällä esiin nostetaan. Ei kuulu tyyliin suomalaiskansallisesti elää aina yhden totuuden oppia, vrt. Kekkoskultti ja Litmaskultti.

niin, voisi lähteä vaikka siitä että alkufiilis on että hyökkäävällä pelillä Saksaa vastaan varsinkin jos puolustus ei niin timanttia takana tulee pataan ja kovasti? Argentiinan tyylihän voi sopiakin Saksaa vastaan..

[matucho]

Argot pelasti eilen lähinnä se, että Hollanti oli taas totaalisen paska maalintekosektorilla.

Kukaan ei varmaan kiellä, etteikö eilinen välierä olisi ollut tasainen. On sitten makuasia, kumpi kenenkin mielestä oli lähempänä voittoa ennen rankkareita. Siihen ei ole olemassa yksiselitteistä mittaria. Tosin jos kaikkeen olisi olemassa yksiselitteinen totuus, eipä tänne kauheasti jäisi keskusteltavaa

Ja oma mielipiteeni on tietysti se, että Argentiinalla oli lopulta useampi hyvä paikka pelissä kuin Hollannilla, eli oikeus toteutui lopulta

[Shefki Wilson]

Totta kai. Se ei kuitenkaan tee tyhjäksi esim. Algeria-pelissä esiintyneitä Saksan puolustuksen ongelmia. Tuskin Jogi taputti olalle Mustafia ja kumppaneita ja totesi, että "ei se mitään, vaikka ensimmäisellä jaksolla oli ongelmia. Se kuuluu meidän strategiaamme".

Foorumin Saksa-orkesterin kanssa olisi huomattavasti hedelmällsempää keskustella, jos tietyt nimimerkit jaksaisivat kaivaa edes joskus jotain kritisoitavaa omasta suosikistaan. Ei sillä, että sitä kritisoitavaa tässä turnauksessa juurikaan olisi. Jonkun verran kuitenkin.

En sanonut, että Saksa pelasi hyvin Algeriaa vastaan, mutta viihdyttävästi se pelasi. Saksan viimeistely oli heikkoa ja keskikenttä, erityisesti Lahm, ei tasapainottanut peliä tarpeeksi. Ei taktisesti viisasta peliä, mutta viihdyttävää. Olisi hauska nähdä enemmän matseja, missä joukkueet ovat enemmän kiinnostuneita maalien tekemisestä kuin niiden päästämisen välttelystä.

[matucho]

Viihdyttävyyden vaatimus omalle suosikkijoukkueelle on yleensä voimassa tasan niin kauan, kun viihdyttävä peli tuo menestystä. Muilta vaaditaan viihdyttävää peliä muulloinkin. Jos Saksa olisi sattunut häviämään Algerialle avoimella pelillä, tuskin siitä saatuja tyylipisteitä kauheasti muisteltaisiin.

[tipii]

Viihdyttävyyden vaatimus omalle suosikkijoukkueelle on yleensä voimassa tasan niin kauan, kun viihdyttävä peli tuo menestystä. Muilta vaaditaan viihdyttävää peliä muulloinkin. Jos Saksa olisi sattunut häviämään Algerialle avoimella pelillä, tuskin siitä saatuja tyylipisteitä kauheasti muisteltaisiin.

juuri näin, foorumillakin Suomen maajoukkueen tyyli kyllä hyväksytään oli se mikä tahansa kunhan se tuo menestystä. Tosin, näyttää tuota hyväksyntää olevan silti vaikka tulokset on pitkin historiaa olleet nähdyn kaltaisia. Ehkä hyvä niin: tosifaneja tarvitaan, kansalaisuus riittää joukkueen fanittamiseen?

[Tsei Tsei]

On olemassa hyökkäyksiä ja "hyökkäyksiä".

Sama. Voi sitä hyökätä jatkuvasti 3-4 pelaajalla.

Vertailun vuoksi:

Saksan on tehnyt jatkopeleissä 10 maalia kolmessa pelissä ja alkulohkossa 7 maalia kolmessa pelissä. 2,83 maalia per ottelu (3,33 maalia/ottelu jatkopeleissä). Kun Brasilia-pelistä kuitenkin nillitetään, niin ilman sitä 2 maalia/ottelu (jatkopeleissä 0,666/ottelu). Päästettyjä maaleja on 2 alkulohkossa ja 2 jatkopeleissä, 0,666/ottelu.

Argentiina on tehnyt 6 maalia alkulohkossa ja 2 maalia jatkopeleissä. Yhteensä 1,33 maalia/ottelu. Jatkopeleissä 0,666/ottelu. Päästettyjä alkulohkossa 3, jatkopeleissä 0. 0,5/ottelu, jatkopeleissä 0/ottelu.

Tämä kertoo kuinka hyvin joukkueet pystyvät rakentamaan maalipaikkoja ja kuinka paljon joukkueet ottavat riskejä maalipaikkojen luonnissa. Saksalla on enemmän tehtyjä ja enemmän päästettyjä. Selvästi aloitteellisempaa ja riskialttiimpaa pelaamista. Ja väittäisin vielä, että Argentiinalla oli kuitenkin selvästi helpompi alkulohko.

[Tsei Tsei]

Juuri tuohon viittasin. Tsei Tsei on asiakirjoittaja, siitä ei ole epäilystä. Mutta hänen(kään) neutraaliudestaan ei ole muita todisteita kuin hänen sanansa. "Parempi peli" on täysin subjektiivinen mielipide, eikä siitä muuksi muutu, vaikka tulisikin omasta mielestään "neutraalilta" analysaattorilta.

No ei kai kukaan täysin neutraali ole. Minulla ei ole kuitenkaan mitään ennakkoasennetta valmiiksi jotain maata kohtaan. Esim. 2006 toivoin ehdottomasti Argentiinaa jatkoon Saksaa vastaan, vaikka Saksakin pelasi hienoa peliä. Nyt finaalissa kelkka kääntyy väkisin vähän Saksan puolelle esitysten perusteella. Mitään Argentiinan voittoakaan vastaan minulla ei kuitenkaan ole, vaan saavat vapaasti voittaa "antijalkapallollaan", kun tässä otsikossa ollaan.

[Vorssander]

Hurlumhei-jalkapallo on ihan hyvää "aivot narikkaan" -viihdettä, mutta ainakin itse vaadin laadukkaalta jalkapallo-ottelulta jotain muutakin. Tasapainoista ja organisoitua peliä on mukavaa katsella. Sen ei tarvitse olla loputonta riskien välttelyä, mutta laadukkaasti puolustavat vastustajat pitävät yleensä tilan, ajan ja maalipaikat vähissä. Jos ottelu päättyy 3-3, on siinä todennäköisesti tehty melkoisen paljon virheitä.

[Shefki Wilson]

Hurlumhei-jalkapallo on ihan hyvää "aivot narikkaan" -viihdettä, mutta ainakin itse vaadin laadukkaalta jalkapallo-ottelulta jotain muutakin. Tasapainoista ja organisoitua peliä on mukavaa katsella. Sen ei tarvitse olla loputonta riskien välttelyä, mutta laadukkaasti puolustavat vastustajat pitävät yleensä tilan, ajan ja maalipaikat vähissä. Jos ottelu päättyy 3-3, on siinä todennäköisesti tehty melkoisen paljon virheitä.

Yksi rasittavimmista futismyyteistä on se, että 0-0 olisi jotenkin virheettömämpi peli kuin 2-2. 0-0-otteluissa tehdään helvetisti virheitä, mutta niillä on harvoin väliä, koska virhettä on aina paikkaamassa seitsemän pelaajaa. Korkea maalimäärä korreloi pelin hyökkäävyyden, ei virheellisyyden kanssa. Sitä paitsi: hyökkäysvirheetkin on virheitä. Matalat maalimäärät voivat kertoa yhtä lailla hyökkäysvirheistä kuin puolustusvirheiden puutteesta.

Eilinen välierä ei ollut virheetön matsi, vaan yksinkertaisesti varovainen matsi.

[matucho]

Se hyvä puoli näissä Saksan ja Argentiinan vertailuissa on, että sunnuntaina saadaan tietää, kumpi voittaa näiden kisojen finaalin. Sekään ei tietysti kerro maiden paremmuudesta, koska kyseessä on vain yksi ottelu

Viihdyttävyydestä vielä sen verran, että Brasilia-Saksa -pelin ekojen 10 minuutin aikana tyytyväisenä hölmönä iloitsin avoimen tuntuisesta pelistä. Luvassa oli viihdyttävä futisilta... No, viihdyttävyyttä se ei lopulta tarjonnut varmaan muille kuin Saksan kannattajille ja Brasilian dissaajille. Ja ehkä kuriositeettien ystäville. Me muut jäätiin ilman. Olisikohan Brasilian sattumalta ekan kympin aikana tekemä maali voinut vaikuttaa loppulukemiin mitenkään oleellisesti? Eli olisikko Brasilia pystynyt siirtymään johdossa "tylsään", tarkkaan ja tulokselliseen antijalkapalloon tuolla kokoonpanolla? Tuskin?

[tipii]

Se hyvä puoli näissä Saksan ja Argentiinan vertailuissa on, että sunnuntaina saadaan tietää, kumpi voittaa näiden kisojen finaalin. Sekään ei tietysti kerro maiden paremmuudesta, koska kyseessä on vain yksi ottelu

Viihdyttävyydestä vielä sen verran, että Brasilia-Saksa -pelin ekojen 10 minuutin aikana tyytyväisenä hölmönä iloitsin avoimen tuntuisesta pelistä. Luvassa oli viihdyttävä futisilta... No, viihdyttävyyttä se ei lopulta tarjonnut varmaan muille kuin Saksan kannattajille ja Brasilian dissaajille. Ja ehkä kuriositeettien ystäville. Me muut jäätiin ilman. Olisikohan Brasilian sattumalta ekan kympin aikana tekemä maali voinut vaikuttaa loppulukemiin mitenkään oleellisesti? Eli olisikko Brasilia pystynyt siirtymään johdossa "tylsään", tarkkaan ja tulokselliseen antijalkapalloon tuolla kokoonpanolla? Tuskin?

oikeilla linjoilla olet, kyllä se olisi mahdollista ollut. Avausmaalin merkitys on suuri, ja henkinen puoli vahvassa osassa näissä peleissä. Mutta tietenkin jos noin huonosti on puolustus organisoitu, niin hankalaa se olisi ollut Saksaa vastaan. Mutta siis jokainen joka joskus oikeasti on ollut lähelläkään ihan oikeaa futispeliä, tietää että tekninen ja taktisetkin puolet voi jäädä sivurooliin jos hurmos on päällä. Brassithan olisi avausmaalista saaneet varmasti hirveen buumin taakseen..

[Tsei Tsei]

Hurlumhei-jalkapallo on ihan hyvää "aivot narikkaan" -viihdettä, mutta ainakin itse vaadin laadukkaalta jalkapallo-ottelulta jotain muutakin. Tasapainoista ja organisoitua peliä on mukavaa katsella. Sen ei tarvitse olla loputonta riskien välttelyä, mutta laadukkaasti puolustavat vastustajat pitävät yleensä tilan, ajan ja maalipaikat vähissä. Jos ottelu päättyy 3-3, on siinä todennäköisesti tehty melkoisen paljon virheitä.

Ihan samoilla linjoilla. On kuitenkin toivottavaa, että joku joukkue ottaa myös aloitteen pallollisena itsellensä. Tai ainakin kunnioitan tätä. Ranska peruutteli Saksaa vastaan ja tipahti tylsästi 1-0. Brasilia lähti kovalla intensiteetillä Saksaa vastaan, ei saanut maalia, päästi maalin ja sekosi puolustuksessa täydellisesti ja putosi katastrofaalisesti 7-1. Algeria onnistui pitämään tasapainon pelissään hyvin, eli puolusti kurinalaisesti, mutta iski myös terävästi vastaan ja etenkin ottelun alkupuolella prässäsi ajoittain ylhäältä. Algeria olikin lähimpänä pudottaa Saksan näistä joukkueista. Siinä sitä parasta jalkapalloa.

Algerian valmentaja oli sellainen, jollaista kaipaisi Suomenkin peräsimeen. Taktisesti monipuolinen ja sain joukkueen uskomaan itseensä ja pelaaman rohkeasti, mutta kurinalaisesti. Algerialle sattui oikeastaan vain yksi paha lapsus turnauksessa, kun se lähti yltiöpäisesti hyökkäämään tasatilanteessa Belgiaa vastaan. Siinä joko kurinalaisuus tai taktinen osaaminen petti hetkellisesti.

[Vorssander]

Ihan samoilla linjoilla. On kuitenkin toivottavaa, että joku joukkue ottaa myös aloitteen pallollisena itsellensä. Tai ainakin kunnioitan tätä. Ranska peruutteli Saksaa vastaan ja tipahti tylsästi 1-0. Brasilia lähti kovalla intensiteetillä Saksaa vastaan, ei saanut maalia, päästi maalin ja sekosi puolustuksessa täydellisesti ja putosi katastrofaalisesti 7-1. Algeria onnistui pitämään tasapainon pelissään hyvin, eli puolusti kurinalaisesti, mutta iski myös terävästi vastaan ja etenkin ottelun alkupuolella prässäsi ajoittain ylhäältä. Algeria olikin lähimpänä pudottaa Saksan näistä joukkueista. Siinä sitä parasta jalkapalloa.

Algerian valmentaja oli sellainen, jollaista kaipaisi Suomenkin peräsimeen. Taktisesti monipuolinen ja sain joukkueen uskomaan itseensä ja pelaaman rohkeasti, mutta kurinalaisesti. Algerialle sattui oikeastaan vain yksi paha lapsus turnauksessa, kun se lähti yltiöpäisesti hyökkäämään tasatilanteessa Belgiaa vastaan. Siinä joko kurinalaisuus tai taktinen osaaminen petti hetkellisesti.

Tämä on itse asiassa siltä osin aika hyvä viesti, että nimenomaan Algeria teki tuosta pelistä viihdyttävän. Saksa ei pelannut erityisen hyvin, mutta Algerian pelaamista oli mukavaa katsoa oikeastaan koko turnauksen ajan. Itse kuuluin Halilhodzicin ja Algerian puolestapuhujiin avausottelun jälkeen, kun muut haukkuivat pohjoisafrikkalaisten pelin maanrakoon. Toki tuossa oli taustalla se, että olin nähnyt Algerian pelaamista aikaisemmin ja tunsin bosnialaisluotsin valmennusideologiaa. Algerian kolme viimeistä ottelua osoittivat, että en puolustanut joukkuetta turhaan.

Tuo pallollinen aloitteellisuus onkin sitten kimurantimpi asia. Pelitapahtumia voi nimittäin kontrolloida myös ilman palloa. Alkupäivien Kolumbia-Kreikka oli tuosta siinä mielessä hyvä esimerkki, että pallonhallinnan ottaneella - tai lähinnä saaneella - Kreikalla meni tuossa vaiheessa sormi täysin suuhun. Joukkue jäi aika aseettomaksi, kun se joutui kierrättämään palloa alasvetäytyneen kolumbialaispuolustuksen edessä. Toisaalta tuota aloitteellisuutta ei välttämättä edes tarvita, sillä esimerkiksi Hollannin ja Chilen pelaamista Espanja-otteluissa voivat varmaan kaikki pitää viihdyttävänä, vaikka molemmat perustivat pelinsä puolustamiseen ja nopeisiin suunnanmuutoksiin.

Toki esimerkiksi Chilen kohdalla voidaan taas keskustella siitä, onko tuo "eteenpäin puolustaminen" sitten jotenkin alasvetäytymistä jalompi pelitapa. Onko pelitapa hyökkäävä, jos se perustuu nimenomaan aggressiviseen prässiin?

[Shefki Wilson]

Tämä on itse asiassa siltä osin aika hyvä viesti, että nimenomaan Algeria teki tuosta pelistä viihdyttävän. Saksa ei pelannut erityisen hyvin

Aika erikoinen näkemys: jos Saksa ei olisi lähtenyt peliin hyökkäysvoittoisella pelisuunnitelmalla, ei olisi Algeriakaan saanut maalipaikkoja, jolloin pelin viihdearvo olisi laskenut. Kummallakin joukkueella oli ottelun kulkuun suuri vaikutus.

Toisaalta tuota aloitteellisuutta ei välttämättä edes tarvita, sillä esimerkiksi Hollannin ja Chilen pelaamista Espanja-otteluissa voivat varmaan kaikki pitää viihdyttävänä, vaikka molemmat perustivat pelinsä puolustamiseen ja nopeisiin suunnanmuutoksiin.

Ei kyse ole siitä, hyökätäänkö hitaasti vai nopeasti vaan siitä, hyökätäänkö ollenkaan. Vastahyökkäyspeli on viihdyttävää, kuten Chilellä, "vastahyökkäyspeli" ilman vahvaa pyrkimystä maalintekoon ei. Pallonhallinta ei korreloi riskinoton tai hyökkäävyyden kanssa. Myös vastahyökkäyspelaaminen on aloitteellista, sillä vastahyökkäystä (ei mitään yksittäiselle kärjelle roiskaisua muiden katsellessa oman boksin edestä) seuraa usein vastustajan vastahyökkäys.

[Heiska]

Aika erikoinen näkemys: jos Saksa ei olisi lähtenyt peliin hyökkäysvoittoisella pelisuunnitelmalla, ei olisi Algeriakaan saanut maalipaikkoja, jolloin pelin viihdearvo olisi laskenut. Kummallakin joukkueella oli ottelun kulkuun suuri vaikutus.

Jossittelua ja Algerian aliarvoimista. Yhtä hyvin voi jossitella, että jos Saksa olisi lähtenyt puolustamaan, niin Algeria olisi saanut enemmän maalipaikkoja. Tämä on jalkapalloa, ei matematiikkaa. Todennäköisyydet asia erikseen, mutta ehdottomat totuudet huvittavat aina.

[Shefki Wilson]

Jossittelua ja Algerian aliarvoimista. Yhtä hyvin voi jossitella, että jos Saksa olisi lähtenyt puolustamaan, niin Algeria olisi voinut voittaa. Tämä on jalkapalloa, ei matematiikkaa. Todennäköisyydet asia erikseen, mutta ehdottomat totuudet huvittavat aina.

Algeria iski nimenomaan Saksan heikkoihin kohtiin. Jos heikkoja kohtia ei olisi ollut, ei olisi ollut paikkojakaan samalla tavalla. Toki myös Algerian päässä olisi tapahtunut paljon vähemmän, kun Saksa olisi joutunut uhraamaan osan hyökkäysvoimastaan. Joka tapauksessa on ilmiselvää, että Saksan hyökkäävä pelityyli oli ratkaisevassa roolissa ottelun luonteen muotoutumisen kannalta.

[Vorssander]

Aika erikoinen näkemys: jos Saksa ei olisi lähtenyt peliin hyökkäysvoittoisella pelisuunnitelmalla, ei olisi Algeriakaan saanut maalipaikkoja, jolloin pelin viihdearvo olisi laskenut. Kummallakin joukkueella oli ottelun kulkuun suuri vaikutus.

Ei kyse ole siitä, hyökätäänkö hitaasti vai nopeasti vaan siitä, hyökätäänkö ollenkaan. Vastahyökkäyspeli on viihdyttävää, kuten Chilellä, "vastahyökkäyspeli" ilman vahvaa pyrkimystä maalintekoon ei. Pallonhallinta ei korreloi riskinoton tai hyökkäävyyden kanssa. Myös vastahyökkäyspelaaminen on aloitteellista, sillä vastahyökkäystä (ei mitään yksittäiselle kärjelle roiskaisua muiden katsellessa oman boksin edestä) seuraa usein vastustajan vastahyökkäys.

Ottelun viihdearvo nyt on täysin subjektiivinen asia. Lähinnä tarkoitin sitä, että Algeria pelasi ottelussa mielestäni hyvin, kun taas Saksan pelaaminen oli jopa hieman naiivia. En tiedä, yllättikö Algeria Saksan noin suuresti vai oliko kyseessä laskelmoitu riski. Molemmilla oli siis tietenkin osansa, mutta itseäni miellytti nimenomaan Algerian pelaaminen. Saksa pelasi jopa typerästi. Toisaalta juuri se teki pelistä vauhdikkaamman. Sen sijaan emme saa ikinä tietää, olisiko Algeria kyennyt vastaamaan tasapainoisemmin pelaavan Saksan peliin.

Miksi puolustuspeli ei voi olla viihdyttävää? Kuten jo edellisessä kappaleessa mainitsin, nyt puhutaan täysin subjektiivisista asioista. Vaikka arvostan laadukasta puolustuspeliä, pidän esimerkiksi Barcelonan pelitapaa varsin tylsänä. Siinäkin pallonhallinnalla, lyhytsyöttöpelillä ja korkealla prässillä pyritään välttämään riskejä, pitämään etäisyydet lyhyinä ja tekemään riistot toisaalta lähellä vastustajan maalia, mutta toisaalta myös kaukana oman kenttäpuoliskon vaara-alueista.

Tuo viimeinen virke on hieman ristiriitainen. Vastahyökkääminen on siis aloitteellista, koska siitä voi seurata vaaratilanne omaan päähän? Myös vastahyökkäyksissä pitäisi tietenkin pyrkiä minimoimaan se vastahyökkäyksen vastahyökkäyksen riski - kuten moni aggressiiviseen prässiin pyrkivä joukkue tekeekin. Toisaalta se voidaan yhtä hyvin tehdä myös jättämättä pelaajia alas, kuten Hollanti teki hyökätessään usein vain muutaman pelaajan voimin.

[Heiska]

Algeria iski nimenomaan Saksan heikkoihin kohtiin. Jos heikkoja kohtia ei olisi ollut, ei olisi ollut paikkojakaan samalla tavalla.

Heikkoja kohtia olisi voinut olla myös toisenlaisella Saksan pelitavalla. Mikään pelityyli maailmassa ei takaa sataprosenttista puolustusta ennen ottelua. Samoin Algeria olisi voinut saada paikkoja omaa hyvyyttään, eikä vain Saksan heikkoutta.

Joka tapauksessa on ilmiselvää, että Saksan hyökkäävä pelityyli oli ratkaisevassa roolissa ottelun luonteen muotoutumisen kannalta.

Tietysti näin tässä nimenomaisessa ottelussa valittujen pelityylien takia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jos Saksa olisi puolustanut = Algeria ei olisi saanut maalipaikkoja.

[Shefki Wilson]

Ottelun viihdearvo nyt on täysin subjektiivinen asia. Lähinnä tarkoitin sitä, että Algeria pelasi ottelussa mielestäni hyvin, kun taas Saksan pelaaminen oli jopa hieman naiivia. En tiedä, yllättikö Algeria Saksan noin suuresti vai oliko kyseessä laskelmoitu riski. Molemmilla oli siis tietenkin osansa, mutta itseäni miellytti nimenomaan Algerian pelaaminen. Saksa pelasi jopa typerästi.

Algeria varmasti yllätti Saksan hyvyydellään, mutta en sanoisi Saksan hyökkäävää tyyliä "typeräksi" vain siksi, että se tällä kertaa johti vain vaikeaan voittoon. Saksa on kuitenkin murskannut vastustajansa karsinnoissa ja kisoissa nimenomaan hyökkäämällä, ja pelaajat ovat tehneet samaa omissa seurajoukkueissaan. Paremmalla viimeistelyllä Saksa olisi voinut saada pelissä aikaan samanlaisen psykologisen kierteen kuin Brasilia-matsissa, jossa onnistumiset ruokkivat onnistumisia ja epäonnistumiset epäonnistumisia.

Tuo viimeinen virke on hieman ristiriitainen. Vastahyökkääminen on siis aloitteellista, koska siitä voi seurata vaaratilanne omaan päähän? Myös vastahyökkäyksissä pitäisi tietenkin pyrkiä minimoimaan se vastahyökkäyksen vastahyökkäyksen riski

Eikä pitäisi, sillä tämä heikentää vastahyökkäyksen uskottavuutta. Vastahyökkäyksen vastahyökkäyksen riskin minimoiminen on yhtä kuin vastahyökkäyksen kuohitseminen toivottomiksi roiskaisuiksi yksittäisille pelaajille vastustajajoukkojen keskellä.

Heikkoja kohtia olisi voinut olla myös toisenlaisella Saksan pelitavalla. Mikään pelityyli maailmassa ei takaa sataprosenttista puolustusta ennen ottelua. Samoin Algeria olisi voinut saada paikkoja omaa hyvyyttään, eikä vain Saksan heikkoutta.

Hyökkäävyyden vähentäminen olisi a) heikentänyt Saksan mahdollisuuksia maalintekoon b) heikentänyt Algerian mahdollisuuksia maalintekoon. Yksinkertaista logiikkaa, en ymmärrä miksi vaivaudut vänkäämään vastaan. Algeria olisi voinut saada paikkoja, mutta se olisi joka tapauksessa saanut vähemmän paikkoja.

[Tsei Tsei]

Tuo pallollinen aloitteellisuus onkin sitten kimurantimpi asia. Pelitapahtumia voi nimittäin kontrolloida myös ilman palloa. Alkupäivien Kolumbia-Kreikka oli tuosta siinä mielessä hyvä esimerkki, että pallonhallinnan ottaneella - tai lähinnä saaneella - Kreikalla meni tuossa vaiheessa sormi täysin suuhun. Joukkue jäi aika aseettomaksi, kun se joutui kierrättämään palloa alasvetäytyneen kolumbialaispuolustuksen edessä. Toisaalta tuota aloitteellisuutta ei välttämättä edes tarvita, sillä esimerkiksi Hollannin ja Chilen pelaamista Espanja-otteluissa voivat varmaan kaikki pitää viihdyttävänä, vaikka molemmat perustivat pelinsä puolustamiseen ja nopeisiin suunnanmuutoksiin.

Toki esimerkiksi Chilen kohdalla voidaan taas keskustella siitä, onko tuo "eteenpäin puolustaminen" sitten jotenkin alasvetäytymistä jalompi pelitapa. Onko pelitapa hyökkäävä, jos se perustuu nimenomaan aggressiviseen prässiin?

Aloitteellisuuden ei tarvitse olla välttämättä pallollista. Tarkoitan tällä sellaista tekijää, että joukkueella on jokin suunnitelma pelin voittamiseen ja nimenomaan niin, että pyritään aktiivisesti tekemään jotain. Esim. Ranska pelasi mielestäni Saksaa vastaan passiivisesti niin, että puolustivat ja odottivat vastahyökkäysmahdollisuuksia. Mutta kun Saksa saikin avausmaalin, niin joukkueella ei ollut enää aseita. Vastahyökkäystaktiikkakin voi olla aloitteellista, jos tehdään esim. alueprässejä, joilla pyritään riistoihin. Ohjataan ensin vastustaja halutulle alueelle ja isketään kiinni. Tai sitten voi tehdä tosiaan kuin Chile, eli prässätä ylhäältä ja pyrkiä riistoihin, joiden avulla rakennetaan maalipaikkoja.

Pallollisena pitäisi aloitteellisella joukkueella olla jokin suunnitelma, millä murretaan vastustajan puolustus. Tämä edellyttää usein hyvää liikettä ja riittävän määrän pelaajia ylhällä. Kreikalla on tällaisessa ollut ongelmia, mutta esim. Norsunluurannikkoa ja Costa Ricaa vastaan onnistuivat tässä kuitenkin kohtuullisesti. Pettynein olen ollut nimenomaan Ranskan peliin Saksaa vastaan. Dechampsilla ei tuntunut olevan mitään suunnitelmaa pelin voittamiseksi tai ei ainakaan sellaista, joka olisi kestänyt Saksan avausmaalin. Ero esim. Ghanaan verrattuna oli melkoinen. Belgia oli toki ihan yhtä munaton Argentiinaa vastaan ja ero esim. Sveitsiin oli melkoinen. Sveitsi haastoi Argentiinan tosissaan siinä missä Belgia hyytyi täysin.

Eikä pitäisi, sillä tämä heikentää vastahyökkäyksen uskottavuutta. Vastahyökkäyksen vastahyökkäyksen riskin minimoiminen on yhtä kuin vastahyökkäyksen kuohitseminen toivottomiksi roiskaisuiksi yksittäisille pelaajille vastustajajoukkojen keskellä.

Tämä on muuten hyvä pointti. Jotku aktiiviset vastahyökkyäsjoukkueet lähtevät liikenteeseen 5-6 pelaajalla, mikä avaa tilaa vastahyökkäyksen vastahyökkäykselle. Tällainen joukkue pyrkinee myös aktiivisesti riistoihin. Sitten on tätä "toivotaan toivotaan" -vastahyökkäämistä, jossa lähdetään hyökkäykseen ehkä kolmella pelaajalla. Pahimpia esimerkkejä Rehhagelin Kreikka ja Hodgsonin Suomi kyynisimpinä hetkinä.

Hyökkäävyyden vähentäminen olisi a) heikentänyt Saksan mahdollisuuksia maalintekoon b) heikentänyt Algerian mahdollisuuksia maalintekoon. Yksinkertaista logiikkaa, en ymmärrä miksi vaivaudut vänkäämään vastaan.

Näin minäkin asian näen. Saksan tyylissä hyvää on se, että vaikka vastustaja saisi avausmaalin, ei pelisuunnitelmaa tarvitse radikaalisti muuttaa, vaan maali tulee kuitenkin jossain vaiheessa.

[Heiska]

Hyökkäävyyden vähentäminen olisi a) heikentänyt Saksan mahdollisuuksia maalintekoon b) heikentänyt Algerian mahdollisuuksia maalintekoon. Yksinkertaista logiikkaa, en ymmärrä miksi vaivaudut vänkäämään vastaan. Algeria olisi voinut saada paikkoja, mutta se olisi joka tapauksessa saanut vähemmän paikkoja.

Vänkään, koska minua vituttaa tällainen ehdottomuuksien ja absoluuttisten jatkumoiden viljely urheilussa. Jalkapallo ei ole mitään matematiikkaa, jossa voi sanoa, että jokin asia olisi mennyt tismalleen tällä ja tuolla tavalla.

Todennäköisesti, mahdollisesti ja luultavasti on eri asia kuin "joka tapauksessa".

Urheilussa - ja varsinkin jalkapallossa - on aina tilaa sattumalle ja tuurille. Kaikkea ei voi eikä pysty laskemaan jonkun jatkumon kautta absoluuttiseksi totuudeksi.

[Vorssander]

Algeria varmasti yllätti Saksan hyvyydellään, mutta en sanoisi Saksan hyökkäävää tyyliä "typeräksi" vain siksi, että se tällä kertaa johti vain vaikeaan voittoon. Saksa on kuitenkin murskannut vastustajansa karsinnoissa ja kisoissa nimenomaan hyökkäämällä, ja pelaajat ovat tehneet samaa omissa seurajoukkueissaan. Paremmalla viimeistelyllä Saksa olisi voinut saada pelissä aikaan samanlaisen psykologisen kierteen kuin Brasilia-matsissa, jossa onnistumiset ruokkivat onnistumisia ja epäonnistumiset epäonnistumisia.

Eikä pitäisi, sillä tämä heikentää vastahyökkäyksen uskottavuutta. Vastahyökkäyksen vastahyökkäyksen riskin minimoiminen on yhtä kuin vastahyökkäyksen kuohitseminen toivottomiksi roiskaisuiksi yksittäisille pelaajille vastustajajoukkojen keskellä.

Väitän sitä typeräksi, koska se aiheutti suuria vaikeuksia myös omassa päässä. Karsintojen Ruotsi-ottelun luulisi olleen hyvä opetus liian avoimesta pelistä. Tai no, peliä en itse asiassa edes nähnyt, mutta mitään muuta syytä en 4-0-johdon menettämiselle keksi. Tuossa "onnistumiset ruokkivat onnistumiset" -ajattelussa ongelmana on nimenomaan tuo "jos". Esimerkiksi Ranska-ottelu oli Saksalta hyvä ja kliininen voitto, kun taas Algeriaa vastaan Löwin porukalle olisi voinut oikeasti käydä huonosti.

Jälkimmäisestä olen täysin eri mieltä. Vastaiskujen jälkeiset pallonmenetykset ovat ehkä nykyjalkapallon vaarallisimpia tilanteita, joten totta kai niihin pitää pyrkiä varautumaan. Tässäkin tapauksessa oikea ratkaisu ei tietenkään löydy kummastakaan ääripäästä, vaan joukkueiden on tasapainoiltava riskien ja mahdollisuuksien välillä.

[Bunuel]

Mielestäni yksi kisojen viihdyttävimmistä ja jännittävimmistä otteluista oli antijalkapallojoukkueiden Iranin ja Argentiinan kohtaaminen.

[Vorssander]

Aloitteellisuuden ei tarvitse olla välttämättä pallollista. Tarkoitan tällä sellaista tekijää, että joukkueella on jokin suunnitelma pelin voittamiseen ja nimenomaan niin, että pyritään aktiivisesti tekemään jotain. Esim. Ranska pelasi mielestäni Saksaa vastaan passiivisesti niin, että puolustivat ja odottivat vastahyökkäysmahdollisuuksia. Mutta kun Saksa saikin avausmaalin, niin joukkueella ei ollut enää aseita. Vastahyökkäystaktiikkakin voi olla aloitteellista, jos tehdään esim. alueprässejä, joilla pyritään riistoihin. Ohjataan ensin vastustaja halutulle alueelle ja isketään kiinni.

Pallollisena pitäisi aloitteellisella joukkueella olla jokin suunnitelma, millä murretaan vastustajan puolustus. Tämä edellyttää usein hyvää liikettä ja riittävän määrän pelaajia ylhällä.

Olen pitkälti samaa mieltä. Lähinnä huomioni kiinnittyi noihin sanoihin "pallollisesti aloitteellinen". Kuten tässä viestissä hyvin jo totesit, myös palloton peli voi olla hyvinkin aktiivista. Ei tässä siis oikeastaan mitään näkemyseroa ole. Toisaalta halusin jo aiemmin korostaa nimenomaan sitä, että peliä voi kontrolloida myös ilman palloa. Kreikka on hyvä esimerkki siitä, miten homma on koko ajan kontrollissa ja tulosta tulee, vaikka pallonhallinta on lähes aina vastustajalla ja vastaiskutkin lähtevät usein maltillisesti.

Mielestäni yksi kisojen viihdyttävimmistä ja jännittävimmistä otteluista oli jalkapallojoukkueiden Iranin ja Argentiinan kohtaaminen.

Totta. Poistin tuosta kuitenkin erään hieman häiritsevän etuliitteen. Tuossa ottelussa oli todella mukavaa jännittää Iranin puolesta. Sääli, että upea taistelu ei kestänyt loppuun asti. Mainiota viihdettä, vaikka maalipaikoilla ei todellakaan juhlittu.

Edelleen kannustan kaikkia pohtimaan, miksi puolustava jalkapallo ei voisi olla viihdyttävää.

[Shefki Wilson]

Vänkään, koska minua vituttaa tällainen ehdottomuuksien ja absoluuttisten jatkumoiden viljely urheilussa. Jalkapallo ei ole mitään matematiikkaa, jossa voi sanoa, että jokin asia olisi mennyt tismalleen tällä ja tuolla tavalla.

Ei, ei, ja vielä kerran ei. On täysin selvää, että Saksan puolustusvoittoisempi taktiikka olisi tarkoittanut vähemmän maalintekotilanteita ottelussa. Minkään muun väittäminen on järjenvastaista.

Väitän sitä typeräksi, koska se aiheutti suuria vaikeuksia myös omassa päässä.

Asioilla on aina kaksi puolta futiksessa, hyökkäys ja puolustus. Puolustavampi tyyli olisi vähentänyt maalinteon saumoja.

Mitään varman voiton kaavaa ei ole olemassakaan.

Esimerkiksi Ranska-ottelu oli Saksalta hyvä ja kliininen voitto, kun taas Algeriaa vastaan Löwin porukalle olisi voinut oikeasti käydä huonosti.

Jos ja jos. Saksa olisi voinut kaataa Algerian jo ekalla jaksolla ja ottaa selvän voiton. Toisaalta Ranska olisi aivan hyvin voinut tehdä paikoistaan yhden maalin. Ei ole olemassa kontrolloituja voittoja. Sulla on pakonomainen tarve nähdä viisautta puolustusvoittoisuudessa ja typeryyttä hyökkäävyydessä.

Mielestäni yksi kisojen viihdyttävimmistä ja jännittävimmistä otteluista oli antijalkapallojoukkueiden Iranin ja Argentiinan kohtaaminen.

Se oli minustakin hyvä matsi, nimenomaan Iranin takia. Puolustus piti, ja loivat silti pari maalipaikkaa. Kuten todettu aiemminkin, altavastaajalla on moraalinen oikeus ajatella tulosta ennen muuta.

Edelleen kannustan kaikkia pohtimaan, miksi puolustava jalkapallo ei voisi olla viihdyttävää.

Draama viihdyttää, ja puolustava futis tarjoaa paljon vähemmän mahdollisuuksia käänteille. Inhimillistä. Kaikki toki riippuu kontekstista, Iranin aiemmin mainittu kamppailu oli viihdyttävää. Espanjan ääripuolustava pallottelu Suomea tai Georgiaa vastaan ei.