Asioilla on aina kaksi puolta futiksessa, hyökkäys ja puolustus. Puolustavampi tyyli olisi vähentänyt maalinteon saumoja.
Mitään varman voiton kaavaa ei ole olemassakaan.
Jos ja jos. Saksa olisi voinut kaataa Algerian jo ekalla jaksolla ja ottaa selvän voiton. Toisaalta Ranska olisi aivan hyvin voinut tehdä paikoistaan yhden maalin. Ei ole olemassa kontrolloituja voittoja. Sulla on pakonomainen tarve nähdä viisautta puolustusvoittoisuudessa ja typeryyttä hyökkäävyydessä.
Tuossa on ehkä se suurin syy tähän näkemyseroon. Sinä näet puolustamisen ja hyökkäämisen kolikon kääntöpuolina, minä näen ne yhtenä kokonaisuutena. Totta kai niiden välillä pitää tasapainoilla, sillä ne ovat toisaan tukevia, eivät poissulkevia jalkapallon osa-alueita.
Boldattu on totta. Voiton todennäköisyyttä voidaan kuitenkin pyrkiä parantamaan. Miten se tehdään, riippuu aina joukkueen pelaajamateriaalista ja vastustajasta.
Ero Ranskan ja Saksan pelaamisessa oli siinä, että Saksalta olisi lähes varmasti löytynyt varasuunnitelma takaiskumaalin varalle. Ranskalta sellaista ei löytynyt, vaan joukkue oli täysin yhden kortin varassa. Tuohon oltiin syystäkin pettyneitä. Jossittelua on turhaa, vaikkakin etenkin jalkapallokeskusteluissa aika mukavaa, mutta Algeria oli joka tapauksessa lähempänä Saksan kaatamista kuin Ranska.
Ei hyökkääminen ole typerää, ainoastaan liiallinen puolustuksen kustannuksella hyökkääminen. Puolustusvoittoinen pelitapa sen sijaan on viisasta vain siinä tapauksessa, että se on joukkueen menestymisen kannalta paras vaihtoehto. Lisäksi takaiskujen varalle pitäisi olla jonkinlainen varasuunnitelma. Sama pätee toki hyökkäämiseen. Naiivi pelaaminen kostautuu huipputasolla lähes aina.
