Kisat paketissa. Mitä jäi käteen? Yhteenvedon aika.

[Vorssander]

MM-kisoja tuli seurattua kuukauden ajan sen verran intensiivisesti, että koin tarvetta jonkinlaiselle yhteenvedolle. 12.6. alkoi kolmen viikon putki, jonka aikana kaikki illat kuluivat MM-jalkapallon parissa. Kisojen loppua kohden välipäivät rauhoittivat hieman tahtia, mutta minkäänlaisesta turnausväsymyksestä ei ollut tietoakaan. Päinvastoin, kisafiilis oli tälläkin kertaa korkeimmillaan juuri alkulohkovaiheessa, jolloin tv-ruudulla näki niitä hieman tuntemattomampiakin joukkueita. Jalkapallon MM-kisat ovat jalkapallon maailmannäyttely.

Mitä tuosta neljän viikon rupeamasta sitten jäi päällimmäisenä mieleen? Paljonkin. Etenkin alkulohkovaihe nosti jälleen kerran esiin useita uusia väriläiskiä, loistavia pelaajia ja persoonia. Tässä vaiheessa haluan saada vain topicin auki, joten jätän sivuan vain muutamia päällimmäisinä mieleen jääneitä asioita. Tässä siis muutama sekalainen ja varmasti huonosti jäsennelty pointti. MM-kisat tarjosivat niin paljon upeita hetkiä ja  muistoja, että kaikkia ei tietenkään voi mainita.

Luis Suarez - sankarista konnaksi muutamassa päivässä

Luis Suarez oli jälleen yksi kisojen puhutuimmista pelaajista. Neljä vuotta takaperin käsivirhe pelasti Uruguayn välieriin, mutta tekoa myös paheksuttiin laajasti. Vaikka tapaus harmitti Ghanan puolesta, oli se samalla osoitus Suarezin voitontahdosta ja lähes kaikki olisivat tehneet vastaavassa tilanteessa saman. Tällä kertaa Suarezin puolustelijat olivat kuitenkin vähissä, kun hän syyllistyi todella epäurheilijamaiseen puremiseen. Henkilökohtaisesti tuo oli ehkä koko kisojen harmittavin tapaus, sillä se tuhosi pitkälti myös Uruguayn menestysmahdollisuudet. Englantia vastaan Suarez ehti jo osoittaa suuruutensa. Vain taivas oli rajana, mutta Suarez heitti mahdollisuutensa hukkaan.

Afrikka - MM-historiaa, riitoja ja bonusrahoja

Pidän afrikkalaisesta jalkapallosta, mutta tällä kertaa mantereen kisaesitykset olivat hyvin kaksijakoisia. Noin suuren ja monipuolisen mantereen niputtaminen yhteen on toki lähtökohtaisestikin hölmöä, mutta syyllistyn siihen silti itsekin. Etenkin Kamerunin kehnot esitykset, sisäiset ongelmat ja surkea joukkuehenki olivat ikävää seurattavaa. Myös Ghanan tähtipelaajat sortuivat lopulta hölmöilyyn, mutta peliesitykset olivat kuitenkin pirteämpiä. Jatkopaikka jäi kuitenkin harmittavasti haaveeksi.

Norsunluurannikolta odotettiin monissa ennakkokaavailuissa paljon, mutta tie pysähtyi jo alkulohkoon. Norsujen peli ei vastannut odotuksia, vaikka joukkueesta löytyi aivan huippuyksilöitä. Voitaneen todeta, että tämä oli Norsunluurannikon kultaiseksi sukupolveksi ristityn joukkueen viimeinen mahdollisuus MM-viheriöillä. Kotimantereellakin tuo kultaisuus on lopulta jäänyt puheiden tasolle.

Positiivisimmista afrikkalaisesityksistä vastasivat Algeria ja Nigeria, jotka etenivät molemmat jatkoon. Kyseessä oli samalla ensimmäinen kerta, kun kaksi afrikkalaisjoukkuetta etenee lohkovaiheesta jatkoon. Hallitsevalta Afrikan mestarilta Nigerialta odotin melko paljon, mutta Stephen Keshin joukkue ei lopulta onnistunut venymään Ranskaa vastaan. Algeria sen sijaan vastasi  kisojen iloisimmasta afrikkalaisyllätyksestä esittämällä upeaa ennakkoluulotonta jalkapalloa, pudottamalla Capellon Venäjän ja antamalla Saksalle pudotuspeleissä todella kovan vastuksen. Tiesin joukkueen pelitavan etukäteen, mutta sen menestyminen yllätti. Ei mikään ihme, että Vahid Halilhodzicia aneltiin jatkamaan jopa valtiojohdon toimesta.

Costa Rica - MM-historian suurin sensaatio?

Kukaan ei odottanut 4,6 miljoonan asukkaan Costa Ricalta mitään, kun se arvottiin samaan alkulohkoon kolmen entisen maailmanmestarin kanssa. Moni oli myös valmis kuittaamaan avauskierroksen Uruguay-voiton yksittäisenä yllätyksenä. Viimeistään Italia-ottelu kuitenkin avasi epäilijöiden silmät. Upea voitto kahdeksan vuoden takaisesta maailmanmestarista varmisti Costa Rican jatkopaikan jo ennen päätöskierrosta.

Pudotuspeleissä joukkue sai sopivan vastustajan, kun vastaan asettui rimaa hipoen tiensä jatkoon raahannut Kreikka. Helleenit kaatuivat vielä rangaistuspotkukilpailussa, mutta Hollanti oli puolivälierissä pilkuilla parempi. Mitalipeleihin joukkueen taso ei sentään riittänyt, mutta viiden ottelun saldo on käsittämättömän hieno. Costa Rica kohtasi Brasiliassa Uruguayn, Italian, Englannin, Kreikan ja Hollannin - häviämättä noissa otteluissa kertaakaan. Vasta toinen pilkkukisa oli joukkueelle liikaa. Costa Rica todella ansaitsi kotimaassaan sankarin vastaanoton.

Etelä-Amerikka - Kolumbian ja Chilen nousu, MM-hopea ja yksi täydellinen rimanalitus

Aloitetaan onnistujista. Etelä-Amerikan joukkueet esiintyivät kotimantereellaan edukseen, sillä ainoastaan Ecuador jäi lohkovaiheeseen. Etenkin upeaa jalkapalloa esittäneet Kolumbia ja Chile saivat turnauksen aikana paljon uusia ihailijoita. Toisenlaisella kaaviolla lento olisi voinut kantaa pidemmällekin, mutta aivan kisojen huippumaiden tasolla Kolumbia ja Chile eivät olleet. Molemmat putosivat kisaisännän käsittelyssä ja jokainen tietää, miten Brasilian turnaus lopulta päättyi.

Parhaasta menestyksestä vastasivat odotetusti Brasilia ja Argentiina, joista jälkimmäinen pelasi itsensä MM-hopealle. Ennen kisoja Argentiinan hyökkäysvoimaa ihailtiin ja puolustuksen kestävyyttä epäiltiin, mutta todellisuus osoittautui hyvin erilaiseksi. Argentiinan ruuti oli hyökkäyspäässä märkää, mutta puolustus toimi mainiosti loistavan Javier Mascheranon suojatessa linjaa keskikentän pohjalla. Argentiina ei ehkä täysin vakuuttanut missään vaiheessa, mutta niin vain joukkue eteni aina loppuotteluun asti. Rio de Janeiron illassa nähtiin tasainen loppuottelu, jossa Argentiina kuitenkin niukasti hävisi paremmalleen. Argentiinan osalta kisojen suurimmaksi puheenaiheeksi jäänevätkin Lionel Messin peliesitykset - sankari vai syntipukki?

Isäntämaan turnauksesta lieneekin jo kaikki mahdollinen sanottu. Jalkapallon MM-kisat lajin kehdossa Brasiliassa olivat ehkä upein mahdollinen asetelma. Lähtökohdat todelliselle jalkapallojuhlalle, kenties jopa kaikkien aikojen kisoille. Protestit ja kritiikki hillitsivät kisahuumaa, joka kuitenkin pääsi valloilleen pelien alkaessa. Brasilian peli näytti kuitenkin koko ajan siltä, että joukkue kulkee koko ajan rimaa hipoen. Välierässä korttitalo romahti lopulta täydellisesti. Hämmentävä ilta, joka jää jalkapallon historiaan yhtenä kaikkien aikojen ikimuistoisimmista otteluista. Brasilialaiset voivat vihdoin unohtaa vuoden 1950 häpeän, sillä nyt tilalle saatiin jotain vielä paljon pahempaa.

Brasilian tappio ei ollut yllätys, niin epäorganisoitua peli oli. Siitä huolimatta kukaan ei uskonut tuollaisiin lukemiin. Brasilia järjesti hienot MM-kisat, mutta tuo järkytys jätti kisaisännille karmean jälkimaun. Kun jatkoa seurasi vielä pronssiottelun 3-0-tappiosta, on maassa varmasti kova miettimisen paikka. Kisoihin panostettiin valtavasti taloudellisesti ja jopa slummeja jyrättiin niiden tieltä, mutta lopputuloksena oli maansuru ja pitkäaikainen trauma. 

Kansan ohella myös pelaajille turnauksen piti olla unelmien täyttymys, uran kohokohta. Katastrofin jälkeen viha, pettymys ja turhautuminen purettiin julmasti yksittäisiin pelaajiin, mitä oli todella ikävää katsoa. Etenkin Frediin kohdistuneet buuaukset olivat surullista katsottavaa. Uran odotettu kohokohta muuttuikin kansakunnan syntipukin rooliksi, joka seuraa pelaajaa varmasti lähes hänen koko loppuikänsä.

Meksiko ja Yhdysvallat - hienoja hetkiä Costa Rican varjossa

Pohjoisemman Amerikan suuret, Meksiko ja Yhdysvallat, jäivät lopulta Costa Rican varjoon, mutta molemmat pelasivat upean turnauksen. Etenkin Meksiko ihastutti ja ilahdutti hienoilla otteillaan. Johtoaseman sulaminen loppuhetkillä johti kuitenkin neljännesvälierätappioon Hollantia vastaan. Vaikka olen perinteisesti ollut turnauksissa Hollannin puolella, harmitti tuo Meksikon putoaminen jonkin verran. Meksiko oli ennen kaikken joukkue, mutta sen riveistä nousi esiin monta upeaa pelaajaa. Layun, Herrera, Peralta ja kumppanit voittivat nopeasti ainakin omat sympatiani puolelleen.

Ennen kaikkea Meksikon otteluita oli hienoa katsella. Juuri tällaisten joukkueiden ja peliesitysten takia jalkapallon MM-kisat ovat urheilumaailman hienoin tapahtuma. Jos peliesitykset eivät vielä siihen riittäneet, niin viimeistään päävalmentaja Miguel Herreran sympaattinen riehuminen ja valtavalla tunteella peleihin eläytyminen valloittivat miljoonien penkkiurheilijoiden sydämet.

Yhdysvalloilta ei kovassa lohkossa odotettu paljoa, mutta jenkit eivät tunnetusti kärsi huonosta itseluottamuksesta. Klinsmannin joukkue vakuutti tasapainoisuudellaan ja kontrolloidulla jalkapallolla, josta löytyi kuitenkin myös yksilötaitoa. Ei mikään ihme, että Yhdysvalloissa tykästyttiin tuohon joukkueeseen. Toivottavasti into säilyy myös kisojen välisenä aikana. Etenkin ikimuistoinen neljännesvälierä ja Tim Howardin käsittämätön iltapuhde nostivat joukkueen suureen suosioon kotimaassaan.

Saksa - endlich Weltmeister 

Vaikka jätän suosiolla monta onnistunutta ja epäonnistunutta joukkuetta mainitsematta, ei maailmanmestaria varmaan voida sivuuttaa tässä yhteydessä 24 vuoden odotus päättyi, kun Philipp Lahm nosti pokaalin kohta Rio de Janeiron taivasta.  Saksa on ollut kisoista toiseen kestomenestyjien joukossa, mutta se kirkkain voitto oli kiertänyt joukkuetta pitkään. Tällä kertaa mestaruus irtosi vakuuttavaan tapaan ja tyylillä, sillä Saksa oli kiistatta kisojen paras joukkue ja ansaitsi täysin mestaruutensa. Loukkaantumisten ja Algeria-pelin vaikeuksien jälkeen Löw oli osin pakotettu tekemään kriitikoiden toivomat kokoonpanomuutokset - ja ne toimivat!

Saksa oli nimenomaan joukkue, mutta joukkueesta löytyi myös monta kisojen parhaista yksilöistä: Lahm, Müller, Kroos, Hummels... Listaan voisi lisätä vielä monta nimeä. Yksi oli kuitenkin ylitse muiden, sillä Manuel Neuer oli monien mielestä jopa kisojen paras pelaaja. Rohkeimmat nostivat esiin jo kysymyksen, onko Neuer jo jopa kaikkien aikojen paras maalivahti.

Miroslav Klose - WM-Rekordtorschütze

Viimeisenä on vielä pakko nostaa esille MM-kisojen kaikkien aikojen maalintekijä. Olin iloinen, kun Ronaldo otti tittelin nimiinsä Saksassa 2006, mutta tällä kertaa olin vielä iloisempi. Klose ei ehkä ole säkenöivä maailmantähti, mutta hän on joukkue- ja herrasmiespelaaja vailla vertaa. Ei ihme, että miestä jumaloidaan myös Rooman taivaansinisellä puolella. On käsittämätöntä, miten Klose oli aina parhaimmillaan MM-kisoissa. 16 MM-kisamaalia ovat jo itsessään suurenmoinen saavutus, mutta sitä ei olisi voinut toivoa juuri sopivammalle pelaajalle. Miroslav Klosesta on vaikeaa olla pitämättä.

Hattu pois päästä.



Pitkiä öitä, hienoja otteluita ja loputtomasti puheenaiheita. Sitä tarjosivat jalkapallon MM-kisat 2014. Kisoja hyvästellessä tulee väkisinkin haikea olo. Seuraavan kerran MM-jalkapalloa pelataan vasta neljän vuoden päästä.

[IlDiavolo]

Avausviestissä sivuttiinkin jo osaa näistä mutta menkööt nyt...

Ennen Brasilian turnausta Meksiko ja Chile olivat jo ehtineet valloittaa sydämmen arvokisojen symppisjengeinä. Kaksikko tulee pysymään näissä myös Brasilian turnauksen jälkeen mutta uutena tulokkaana mukaan nousi aivan upea Kolumbian joukkue. Tästä porukasta pakko nostaa ylitse muiden kaksi pelimannia: Mario Yepes oli kisojen ehdottomasti tyylikkäin mutta samalla kovin pelaaja, ja ennestään meikälle täysin tuntematon James Rodriguez teki sellaisen vaikutuksen, että oksat pois. Kolumbialla ja Chilella oli myös stadioneilla ehdottomasti parhaat ja äänekkäimmät kannattajat. Kolumbia jäi kisoissa puolivälieriin mutta katsomossa maa oli naistensa puolesta ihan suvereeni!

USA. Mikä mainio taistelun ilmentymä! Ei voinut kuin pitää Klinsmannin joukkojen peli-ilmeestä turnauksessa. Belgia-USA oli kisojen ikimuistoisin ottelu, varsinkin jatkoaika oli sen luokan jalkapalloa mitä harvemmin missään näkee.

Myös Espanjan valtakauden päättyminen syytä mainita. Kaiken jo voittaneen joukkueen nälkä oli tyydytetty, ja sen kyllä hoksas.

Kovana pidetylle italialaiselle valmennuksekselle turnaus oli todellinen pohjanoteeraus. Prandelli paskoi avauspelin täysin housuihinsa ja onnistui (niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin) toistamaan Lippin komennossa neljä vuotta aiemmin tapahtuneen mahalaskun. Venäjää johdattaneen Capellon pelikirja osoittautui täysin aikansa eläneeksi. Japania pidin vielä ennen turnausta potentiaalisena mustana hevosena mutta Zaccheronin lilliputtiarmeija oli lopulta kevyttä kauraa näissä karkeloissa.

Luis Suarez. Palasi loukkaantumisen jälkeen tositoimiin tilanteessa jossa Uruguay, viime kisojen välieräjoukkue, oli hävinnyt avauspelinsä Costa Ricalle. Nosti käytännössä yksin maansa Italian ja Englannin nenien edestä kuiville ja pudotuspeleihin. Valitettava, ja ties monennenko kerran toistunut puremisepisodi osoitti sen kuinka sekaisin tämä niin loistava pelaaja onkaan. Uruguay oli hävinnyt neljännesvälieräottelunsa jo siinä kohtaa kun päätös Suarezin banneista tuli julki, Kolumbia-matsia ei olisi tarvinnut edes pelata. Mielestäni kyseessä on kuitenkin, Zlatanin ohella, tämän hetken maailman paras jalkapalloilija.

Costa Rica. Ai että mikä tarina! Hienointa Costa Rican uskomattomassa taipaleessa oli se kun jättivät taktisen osaamisen ylivoimaisena spesialistina pidetyn Italian nuolemaan täysin näppejään maiden alkulohkon kohtaamisessa. Se olisi tehnyt tarinasta täydellisen jos maa olisi edennyt mitalipeleihin, sen näille veijareille olisi suonut! Keylor Navas oli James Rodriguezin ohella se uusi pelaaja joka jäi kisoista parhaiten mieleen. Tietenkään sitä en jälkikäteen katso hyvällä, että Costa Rica vei multa noin kahden tonnin edestä vetovoittoja :keskari: Että hieman tuli tuo menestys puun takaa.

Brasilia. 1-7 kotikentällä takkiin sakemanneja vastaan. Tätä ei unohdeta varmasti ikinä. Meni tuota ennen tiputtamaan paritkin upeat symppisjoukkueet pois pudotuspelivaiheessa. Pelasi sikaa, filmasi, ja nautti myöskin tuomarien suosiosta. Kaukana ovat Ronaldon ja Romarion kulta-ajat.

Kamerun. Ehdottomasti negatiivisin ilmestys kisoissa. Toivottavasti miettii tekosiaan ainakin Venäjän kisojen ajan. Peukku alas myöskin Nigerialle ja Ghanalle (ja syyt ihan muut kuin pelilliset). Afrikan lippua piti turnauksessa lopulta yllä Algeria, jota pidin ennen turnauksen alkua yhtenä limanuljaskana.

Arjen Robben. Kisojen toinen negatiivinen ilmestys. Mainio pelaaja jota ilman Hollanti ei olisi mitalipeleissä pelannut. Vaan se vitun konttaus ja itkeminen...

Näille joukkueille vielä : E-Korea ja Japani eivät ainakaan filmanneet ja yritystäkin riitti joka pelissä loppuun asti. Sama juttu myöskin Australian kohdalla. Ja Kreikka osoittautui lopulta melkoisen viihdyttäväksi, hyvinkin kreikkalaisella tavalla.

Summararum...

E-Afrikan turnauksesta mulle ei jäänyt jälkikäteen mietittynä mieleen oikein mitään muuta kuin vuvuzelat, Ghana-Uruguay peli, ja Shakiran waka wakat. Brasilian turnaus oli siis kisabiisejä (huonoimmat/mitäänsanomattomimmat koskaan?) lukuunottamatta huomattavasti parempi. Täällä joukkueet joidenka peli perustui munattomaan räpläilyyn ja helpolla pääsemiseen lähtivät surutta laulukuoroon kun vastustajat painoivat täysillä päälle. Täällä nähtiin myös maaleja, ja 0-0 pelikin oli harvoin huono. Normaalisti vähän varovaiset ja tylsänpuoleiset jatkoajat heräsivät myös kunnolla henkiin. Rakastuin myös viimeistään e-amerikkalaiseen jalkapalloon ja siksi odotankin tästä lähtien Copa Americaa EM-kisoja enemmän.

edit. Tärkein unohtui: Kisat kotikatsomoihin tarjonneelle Yleisradiolle 5/5

[tursas]

Mulle jai kateen kysymys siita et milla strategialla ja milla pelitavalla Algeria ja Costa Rica menivat sinne minne menivat ? Osaako tai jaksaako joku avata tata? Olisivatko menneet mita vaan maita vastaan pelaten vai osuivatko vastustajat, pelipaikat ja tahdet kohdilleen? Ja lopulta se tarkein kysymys: Milloin me?

[Beth]

Mulle jai kateen kysymys siita et milla strategialla ja milla pelitavalla Algeria ja Costa Rica menivat sinne minne menivat ? Osaako tai jaksaako joku avata tata? Olisivatko menneet mita vaan maita vastaan pelaten vai osuivatko vastustajat, pelipaikat ja tahdet kohdilleen? Ja lopulta se tarkein kysymys: Milloin me?

Oletko sina ULKOMAILLA ha?

[laitinho]

Lyhyesti:

- Kisojen alun räikeät tuomarivirheet
- Eurooppalaisten uusien suuruuksien toteutumattomuus: Sveitsin Napolivoittoisen keskikentän ideaköyhyys, Kroatian huipputaitavan keskikentän nihkeys sekä Belgian heikkoudeksi osoittautunut, melko puutteellinen pelikirja - Wilmotsin olisi syytä joko a) päivittää  oppejaan tai b) astua sivuun
- Espanjan Hollantia vastaan kärsimä murskatappio+ vastaavat Sveitsin murskatappio Ranskaa vastaan sekä Brasilian murskatappio Saksaa vastaan. Kisojen kolme suurinta tappiota tulivat peleissä, joiden oli ennalta odottanut olevan tasaisia. Vastaavasti sitten ilokseni Algerian ja Costa Rican suoritustaso oli niin korkealla kuin uskalsin tietämäni perusteella toivoa - kaikki oli kiinni juuri hyvästä ja vankasta peli-identiteetistä ja USKALLUKSESTA toteuttaa sitä.
- David Luizin surkeuden multihuipentuma
- Leo Messin oksentelu ja ehkä historian heikoin kapteenin roolin kantaminen kentällä. Mikä ihmeen kapteeni?

Sitten se jäniskeventävä osuus, eli parhaat jutut:

- 3-5-2- ja 5-3-2- ryhmittymien uudelleen arvoon nousu. Muutenkin kisat tarjosivat laajan kattauksen pelistrategista osaamista, joka ei kuitenkaan johtanut vähämaalisuuteen vaan päinvastoin. Paljon on menty joka puolella maailmaa eteenpäin parissa vuosikymmenessä, ja jopa kymmenessä vuodessa pelistrategisesti. Iloinen asia on tämä.
- Ochoan totaalinen RYÖSTÖ Brasiliaa vastaan A-lohkon kamppailussa, mikä matsi mieheltä.
- Manuel Neuerin suorastaan pysäyttävä turnaus. Mies loi modernin maalivahdin kasvot, täydellisti sen, mitä maalivahdin tulee olla. Kaikki kunnia mm. Costa Rican Navasille huikeine refekseineen, kuten yllä mainitulle Ochoalle, hienoja miehiä. Mutta Neuer on täydellisin maalivahti, jota on ollut ilo seurata pitkiin aikoihin.
. James Rodriguezin volleypommi, Van Persien delfiinipusku sekä Tim Cahillin testosteroninen ihkupallo Hollannin verkkoon B-lohkon kamppailussa - tuokin, odotettua hankalammaksi osoittautunut, peli antoi Van Gaalille varmasti paljon eväitä hieman kokemattoman puolustuksen hienosäätämiseksi ja oli kantaa Hollannin lopulta lähes finaaliin saakka.

- Aasialaisten joukkueiden vaisuus  oli yllättävän suurta. Etelä-Korealta en odottanutkaan yhtikäs mitään, mutta japanin suoritus oli pettymys. Kaikesta huolimatta, ennakointini Kreikan ja Kolumbian jatkoonmenosta pitivät kutinsa, siitä plussa minulle. Plussa myös Karagounisin suorittamalle, turnauksen komeimmalle ylärimalaukaukselle.

- Erityismaininta: Algerian maalivahti M'Bolhin funkahtava naamakarvoitus. Joka torjunnan yhteydessä tosin päässäni kaikui funkin sijaan  Mr.T:n "I pity the fool..." (you're trying to score, mwahhaa)

- Lopuksi, Saksan, ja Joachim Löwin kasvu turnauksen aikana. Saksan pitkäaikaisena kannattajana olin huolissani Ghana-ottelun jälkeen ja täysin varma Saksan putoamisesta puolivälierävaiheessa viimestään, ELLEI... Muutoksia tehdä. Ja ne tehtiin, juuri kuten toivoin yhdessä melko monien saksalaisen palloilun kannattajien mukaan. Lahm kuuluu laitaan. Piste.

OLIPA HYVÄT MM-KISAT.


p.s. Saksan esittelemä konttausvapari. Müller, ehkä ensi kerralla onnistuu.

[-fox]

Edellä mainittu jo Aika pitkälti kaikki kisoissa muistettavat asiat.

Paitsi..

p.s. Saksan esittelemä konttausvapari. Müller, ehkä ensi kerralla onnistuu.

Valitettavasti nämä kisat tulee muistamaan monista muistakin Myllerin konttailuista, käsienlevittelyistä, kaatuilusta ja kasvojenpitelyistä. Harmi sinänsä. Onneksi ei kultasta palloa tai kenkää sentään tämä kuvotus voittanut.

[Velmu]

Mulle jai kateen kysymys siita et milla strategialla ja milla pelitavalla Algeria ja Costa Rica menivat sinne minne menivat ? Osaako tai jaksaako joku avata tata? Olisivatko menneet mita vaan maita vastaan pelaten vai osuivatko vastustajat, pelipaikat ja tahdet kohdilleen? Ja lopulta se tarkein kysymys: Milloin me?

Todella tiiviillä puolustuksella ja muutamalla loistavalla hyökkääjällä, jotka yksilötaidoilla ratkoivat. Eikä pidä toki unohtaa että molempien joukkueiden maalivahdit olivat kisojen suurimpia onnistujia.

Toki molemmilla joukkueilla ehkä hieman kävi tuurikin vastustajien suhteen, koska esim Chilen, Brasilian ja Kolumbian tyyliset todella hyökkäysorientoituneet joukkueet(altavastaajia vastaan) olisivat todennäköisesti onnistuneet murtamaan nuo puolustukset tai ainakin Algerian bussin.

- 3-5-2- ja 5-3-2- ryhmittymien uudelleen arvoon nousu. Muutenkin kisat tarjosivat laajan kattauksen pelistrategista osaamista, joka ei kuitenkaan johtanut vähämaalisuuteen vaan päinvastoin. Paljon on menty joka puolella maailmaa eteenpäin parissa vuosikymmenessä, ja jopa kymmenessä vuodessa pelistrategisesti. Iloinen asia on tämä.

- Manuel Neuerin suorastaan pysäyttävä turnaus. Mies loi modernin maalivahdin kasvot, täydellisti sen, mitä maalivahdin tulee olla. Kaikki kunnia mm. Costa Rican Navasille huikeine refekseineen, kuten yllä mainitulle Ochoalle, hienoja miehiä. Mutta Neuer on täydellisin maalivahti, jota on ollut ilo seurata pitkiin aikoihin.

Nämä kaksi asiaa mielestäni ne suurimmat asiat, jotka tulevat vaikuttamaan tulevaisuuteen

[javito]

-Brasilian romahtaminen/Saksan (ja Hollannin) murskaava ylivoima
-Paras JOUKKUE voitti. Saksalla muutenkin käsittämättömän laaja ja laadukas rinki.
-Costa Rica
-Kolumbia
-Messin onnistuminen myös MM-kisoissa, vaikkakin sai/saa aivan liikaa paskaa niskaansa edelleen. Mielestäni kisojen paras ottaen huomioon mahdottomat odotukset, vastustajilta saatu erityisvartiointi ja se että oli myös osallisena kaikissa Argentiinan maaleissa. Harmi vain ettei pystynyt yksin ottamaan ansaitsemaansa MM-pystiä, koska riittämättömät joukkuekaverit (lähinnä johtuen Di Marian loukkaantumisesta ja Agüeron puolikuntoisuudesta, sekä muutenkin heikommasta hyökkäyspelistä. Joutui myös itse pelaamaan normaalia alempana)
-"kisafiilis" joka välittyi televisiosta (stadikat keltaisena, kisat ylipäänsä futiksen pyhätössä Brasiliassa, futis slutit katsomoissa jne.)
-James Rodriquez (ei varmaan tarvitse selittää)
-Espanja, Englanti ja Italia, kaikkien jääminen alkulohkoon
-Suarez iski jälleen niin hyvässä kuin pahassa
-Manuel Neuer
-Espanjan valtakauden päättyminen
-Van Persien, Cahillin, Jamesin, Luizin ja Messin maalit (erityisesti viime hetkien voittomaali Irania vastaan jäi mieleen, Tero Karhu: "onko tämä se hetki taikuutta" ja..)
-Luis van Gaalin nerous (mm. Krullin vaihto pelkästään rankkareita varten jne.)
-Neymarin huikea alkuturnaus sekä hyvin ikävä loukkaantuminen
-Klosen nousu kaikkien aikojen parhaaksi maalintekijäksi MM-kisoissa ohi Ronaldon
-Litmasen ja Riihilahden mukanaolo niin studiossa kuin kommentoimassa.. Aivan huikeaa!


Olisihan noita vielä paljon lisää, mutta tässä jotain näin nopeasti lueteltuna.

[Vandit]

Se mikä varmaan isoimpana asiana jäi käteen oli latinalaisen amerikan tärkeys kisojen hienouden kannalta. Nyt meni menestyksen puolesta potentiaalia huonommin johtuen toisaalta Chilen ja Kolumbian liiasta kunnioituksesta Brasiliaa kohtaan ja toisaalta rankasta playoff-kaaviosta. Mutta moraalisia voittajia siellä suunnalla riittää ja saa nähdä että saako EM- kisoista enää ikinä sellaista kiimaa aikaiseksi kuin joskus nuorempana. Kuka siellä vastaa Jamesin taitomaaleista, Suarezin mielenhäiriöistä, Herreran riehumisesta, Messin syötöistä jne? Kuka sinne tulee niin takki auki ilman valmentajaa ottamaan turpiinsa kuin Brasilia? Mistä helvetistä sinne revitään naiskauneutta katsomoon?

[Jääskraba]

https://www.youtube.com/watch?v=-6Z9DMh7Ryc

[Taavetti_Merimies]

Mitä käteen itselle jäi on:

- Yllätysnimi voittaa turnauksen maalikuninkuuden

- Joukkue josta kukaan ei tiedä oikeastaan mitään ja jonka odotettiin jäävän alkulohkoon on puolivälierissä

- Jatkopeleissä tehdään enemmän rangaistuspotkukilpailu- kuin pelitilannemaaleja

- Turnauksen parhaaksi valitaan suurelle yleisölle tuttu pelaaja josta monikaan ei ole samaa mieltä

- Saksa pärjää aina

[Blomma]

1.
Maalikuningas valitaan aina "arvalla". Ikinä ei Messit ja Ronaldot joita veikataan niin voita. Joko nevahööd Oleg Salenko tai James Rodriguez saa suonenvedon. Tai joku Suker hyödyntään pronssipelin. Maalikuninkaalle pronssipeli on kultasuoni. Siinä mätetään maaleja, saat maksimimäärän pelejä ja seuraavana päivänä parhaat pelaa finaalissa 0-0 kuitenkin.

2.
Maaleja mätetään alkulohkoissa, sitten alkaa tylsä 0-0 nysväys pudotuspeleissä. Systeemiä pitäs muuttaa?

3.
Markkina on tyhmä. Jos Algerialla on joukkueellinen hyvätasoisia muttei superähtiä jotka kuitenkin pelaa esim. La Ligassa niin joukkuetta pidetään silti heittopussina ennen kisoja koska pelaajien selässä ei lue "Messi" jotka suuri yleisö tuntee.

4.
Edelleseenkin kohtaan liittyen valmennuksen merkitys on VALTAVA tällaisessa turnauksessa.

5.
Suarezille kuonokoppa seuraaviin kisoihin.

[fchp]

1.
Maalikuningas valitaan aina "arvalla". Ikinä ei Messit ja Ronaldot joita veikataan niin voita. Joko nevahööd Oleg Salenko tai James Rodriguez saa suonenvedon. Tai joku Suker hyödyntään pronssipelin. Maalikuninkaalle pronssipeli on kultasuoni. Siinä mätetään maaleja, saat maksimimäärän pelejä ja seuraavana päivänä parhaat pelaa finaalissa 0-0 kuitenkin.

2.
Maaleja mätetään alkulohkoissa, sitten alkaa tylsä 0-0 nysväys pudotuspeleissä. Systeemiä pitäs muuttaa?

1. Totta. Ilman pronssiottelun suonenvetoa Rodriguez tuskin olisi vienut kuninkuutta.

2. Ehdottomasti lähtisin ajamaan systeemiä, jossa joukkueet eivät saa poistua kentältä ennen vähintään neljää tehtyä maalia. Näistä vähintään yksi pitäisi tehdä kaukolaukauksella tai suoraan syötöstä. Olihan pudotuspeleissä 0-0 -matseja tosiaan vittumaisesti peräti kolme, muuten kaksi vähemmän kuin vauhdikkaissa alkulohkojen maalikarkeloissa.

[Vandit]

1. Totta. Ilman pronssiottelun suonenvetoa Rodriguez tuskin olisi vienut kuninkuutta.

Rodriguezin suonenveto oli siitäkin mielenkiintoinen, että se jakautui viiteen matsiin (eli kaikkiin jotka Kolumbia pelasi)

[Jimmy Cooper]

Luulen että näistä asioista minä muistan kisat tulevaisuudessa:

- Espanjan valtakauden päättyminen 5-1 tappioon Hollannille
- Alkulohkojen maali-iloittelut ja viihdyttävyys
- Jännittävät ja mielenkiintoiset neljännesvälierät, erityisesti Brasilia-Chile, Kreikka-Costa Rica, Saksa-Algeria ja USA-Belgia
- Mustiksi hevosiksi veikatut Kolumbia ja Belgia pelasivat hyvin, mutta eivät nousseet kuitenkaan sellaiseen lentoon kuin jotkut ennustivat
- Manuel Neuer
- Arjen Robben
- 7-1
- 2006 kotikisoista lähtien odottamani Saksan arvokisavoitto toteutui vihdoin
- Mestarijoukkueen maalinteossa kunnostautuneet pelaajat: Müller, Klose, Schürrle ja Götze

[Laitalinkki]

Marcan sivuilla yhden sortin yhteenveto, top 5-maalit flipbook-muodossa: http://www.marca.com/2014/07/16/futbol/mundial/1405501372.html

[mokkulapoika]

Ranskalaisilla viivoilla se, mitä jäi mieleen näin 1min mietinnällä

-Aivan erinomaiset alkulohkot ja niissä nähdyt yllätykset (Costa Rica ja sitä kautta Espanjan ja Italian tippuminen)
-Ylen lähetykset
-Brasilia: kansallislaulun pitkäksi vetäminen, neymarin loukkaantuminen, järkyttävä romahtaminen
-Van Persien puskumaali
-Neuerin pelaaminen
-Klosen nousu kaikkien aikojen maalintekijäksi

[Bob Maali]

Oikein hyvät kisat olivat. Kyllä jalkapallon arvokisoissa, varsinkin MM-kisoissa, on aina jotain poikkeuksellisen hienoa. Edellisissä viesteissä on paljon sellaisia hetkiä jotka ovat itselläkin mielessä päällimmäisinä, mutta heitetään nyt jotain vähäpätöisempääkin sheissea mestarin kunniaksi:

- Lohkoarvan merkitys oli taas kerran suuri.

- Hollannilta ei odotettu juuri mitään, niinpä Van Gaal valitsi melkein älyttömän riskitaktiikan avauspeliin Espanjaa vastaan kun tappiostakaan ei olisi juuri kukaan kitissyt. 0-2 ja pyyhkeen heittäminen aivan lähellä, mutta sitten alkoi natsaamaan. Tämä riski kantoi pronssille asti. (ks. kohta arvan merkitys oli suuri)

(Ja Silva jos olisi osunut ja toki jos Espanjan pakkien ja Ikerin vaipat pysyneetkin kuivina, olisi finaali ollut sakujen viimeiset 4 vuotta valmistautuma GER - ESP.)

- Lohkopeleissä nähtiin muutenkin suhteellisen reipasta peliä ja vähän hakusessa olevaa puolustamista. Busseja ei juuri parkkeerattu. Lisäksi pelaajien väsähtämistä kuumassa ja kosteassa ei voitu kompensoida loppuminuuteilla juurikaan perseroiskinnalla, vaan vastahyökkäyksiä kärkyttiin vähän riskilläkin. (ks. kohta arvan merkitys oli suuri)

- Jatkopeleissä tilanne tietenkin normalisoitui ja pulustukset oli saatu ruotuun. Paitsi hurmos-Brasilia.

- Saksa oli selvästi tasokkain nippu ja laadukkain suoritus. Kukaan ei sulanut ja penkiltä ei taso tippunut. Omia vahvuuksia korostettiin ja heikkoudet kompensoitiin.

- Belgian (ja Espanjan) yksilöt olisivat riittäneet hyvinkin haastamaan siinä missä Argentiinankin ja ehkä enemmänkin, mutta Belgian suoritus oli vähän junnumainen. (Ja Espanjan paska.) Kolumbiallakin oli niin hyvä vuosikerta että olisi voinut välieräpaikan ottaa tai jysäyttää jopa kaikkien aikojen finaalipommin. (ks. kohta arvan merkitys oli suuri)

- Afrikan maista vain Kamerun oli onneton. Kärkimailla on paketit riittävän kasassa ja hyvät yksilöt - ihan yhtä hyvät mahkut kuin Meksikoilla ja Sweitseillä ym. eli sillä tasolla joista yleensä on 1 välieräjoukkuekin saatu.  (ks. kohta arvan merkitys suuri)

- Aasialaiset olivat heikkoja mutta eivät sentään sysipaskoja.

- Hyvät ja tarpeelliset noitatohtorit olivat paskoja, selibaattipakoista ei saatu tarpeeksi uutisia eikä kännykkäennustajakaan ollut lainkaan yhtä kiinnostava kuin mustekala Paul. Maradonan suu kävi, mutta sieltä ei tullut yhtään helmeä.

- Tuomarointi oli professionaalia. Toki jokunen kämmikin mahtui mukaan, muttei yhtään älyttömyyttä. Tavallaan tulee ikävä vanhoja kunnon huru-ukkoja, mutta ei sitten kuitenkaan.

- Valmennuskin oli kautta linjan suhteellisen laadukasta ja väritöntä. Hyvä sinänsä, mutta jotain hämminkiä olisi kaivattu. Kamerunin lakkoilut ja rahankerjuutkin olivat väärin hämmennetty.

- Maaliviivateknologiasta oli hyötyä. Ilahduttavasti saatiin aikaan myös vähän hämminkiä sekä torikokousta ekalla laakilla, ja netissä ja kotikatsomoissa laadukkaita "ei vittu ollut maali, mun telkkarista näkyi selvästi ettei mennyt" -kommentteja.

- Torikokouksista puheen ollen, yhtään erityisen viihdyttävää ei jäänyt mieleen. Suarezin pureskelukin ja välitön jälkipyykkikin oli tapahtumahetkellä jotenkin vaatimaton spektaakkeli. Nevöföget tuli vasta jälkikäteen.

- Ylen touhu oli hienoa. Sieltä löytyi paljon asiaa ja vähän hulinaakin. Oli paitsi Ylemäistä yleislaatua, myös epä-Ylemäisen hyvää reagointia selostajavaihdoksilla ja parhaiten suorittaneiden kommentaattorien valinnoilla loppupeleihin. Uskaltaisiko kehua Ennekaria tuottajana uudesta toimineesta linjasta? Kenties, se selittäisi myös miksi finaaliselostaja Juusela alitti tasoaan liioilla turhilla tilastoilla vuosista jolloin maskotilla ei ole ollut lakkia

[kraiffi]

Edellä jo paljon hyviä pointteja, monesta voin olla samaa mieltä, mutta laitetaan joitain hajahuomioita:

- suurklassikot jäi pelaamatta, BRA-ARG, ITA-GER on aina huikeita tapahtumia, jäin kaipaamaan
- paljon viihdyttäviä matseja, joita kelpasi kotisohvalta seurata, mutta ehkä 2006 pelattiin kuitenkin tasokkaampaa futista
- jalkapallosta tulee entistä fyysisempää, mikkihiirifutiksella ei pärjätä jatkossa vähää alusta. Aikaisemminkin jo käynyt mielessä, että futiksessa on fyysisen valmennuksen kanssa puuhasteltu viimeiset 150 vuotta (ks. CRonaldo, Bale, näyttävät futiksen suunnan)
- päävammat: tarkoitus oli kirjoittaa heti kisojen alussa aiheesta ensimmäisten kolausten yhteydessä. Erityisesti tilanteet, joissa pelaaja puskee vastustajaa selkäpuolelta takaraivoon pallontavoittelutilanteessa osumatta lainkaan palloon - aina korttia näistä
- perinteiset maat olivat taas lopulta kovia, vain Italia tipahti kyydistä (vuodesta 1970, joista itselleni alkavat nykyaikaiset MM-kisat, neljä suurta BRA, GER, ITA ja ARG ovat vieneet välieräpaikoista n. 54 %, lisätään vielä kaksi muuta hyvin menestynyttä maata eli NED ja FRA, niin osuus välieräpaikoista nousee peräti 73 %:iin. Hieman jopa hämmentävä lukema maailman suurimmassa ja kauneimmassa lajissa
- otteluiden henki ja pelaajien kunnioitus pääosin hyvää
- Brasilian konttaaminen vei osan loppukiimasta, mutta olen muutenkin alkulohkomies
- tropiikissa pelaaminen Toki ei vielä tarpeksi kuumaa FIFA:lle.

Kaiken kaikkiaan kovat kisat, nyt kun parit seuraavat kisat saataisiin vielä heivattua jonnekin muualle.

[Leppiniemi]

mutta olen muutenkin alkulohkomies.

Hieno toteamus! Sillä saa varmasti baarista naisen kainaloon.

[Homer]

No olihan nää parhaat kisat monella tapaa sitten 1986.

Saksan mahtava peli, James, Brasilian ja Espanjan romahtaminen, Costa Rica, Hollanti ja Arjen Robben, Kolumbia myös kuten Algeria.
Usein olen ollut paikalla, mutta tällä kertaa en. Hieno kokemus.

[hazzuu]

- huikeat maalivahtisuoritukset
- Costa Rica!
- Espanjan ja Italian puppelointi
- brasseilla joukkuepelaaminen kateissa, mikä näkyi turnauksen lopun persraiskauksena
- Suarez: pelaajana erinomainen, mutta ei tuollaisia idiotismeja silti saisi tällä tasolla tulla
- Klose: "veteraani" veti komean turnauksen ja nousi ansaitusti kaikkien aikojen maalipörssin piikkipaikalle

Tuossa nyt päällimmäiset fiilikset.

[GooKling]

Seuraavan kerran MM-jalkapalloa pelataan vasta neljän vuoden päästä.

Mieleen tuli sellainen, että jos Venäjä ei voisikaan toimia jostain syystä seuraavana kisaisäntänä, niin missä kisat silloin järjestettäisiin? Edellisen kisaisännän eli Brassien luona taasko, vai jaettaisiinko kisat esim. muutaman Euroopan maan kesken? Ja onko ylipäänsä kisoilla yleensä varajärjesteyä nykyään. Aikaisemmin muistaakseni valittiin sekä kisaisäntä, että varakisaisäntä. Vai oliko se Olympialaisissa näin vain?

Pahoittelen jos tästä on jo jossain muussa topikissa keskustelua ja tietoa.

Joo, ja nää oli kyllä hienoimmat kisat hlökohtaisen arvion mukaan sitten 1998 kisojen. 2002 kisoja vaivasi huippupelaajien väsymys ja siksi jotkut hippulimaat pääsivät hyppimään suurten silmille ja esim. Saksa pääsi 2002 kisojen finaaliin asti todella ala-arvoisella pelillä. 2006 kisat taas, noh niin, olivat ihan ok kisat. Näissä 2010 ja 2014 kisoissa mielestäni jalkapallo on kehittynyt ja peli on monipuolista pelaamista ja taktikointia (toki Hispanja poislukien, mut ne saikin nyt ansionsa mukaan). Ja tosiaan jos Saksa 2002 oli ala-arvoisella pelillä finaalissa, niin näissä 2014 kisoissa todella ansaitsivat mestaruuden.

[Velmu]

Mieleen tuli sellainen, että jos Venäjä ei voisikaan toimia jostain syystä seuraavana kisaisäntänä, niin missä kisat silloin järjestettäisiin? Edellisen kisaisännän eli Brassien luona taasko, vai jaettaisiinko kisat esim. muutaman Euroopan maan kesken? Ja onko ylipäänsä kisoilla yleensä varajärjesteyä nykyään. Aikaisemmin muistaakseni valittiin sekä kisaisäntä, että varakisaisäntä. Vai oliko se Olympialaisissa näin vain?

Pahoittelen jos tästä on jo jossain muussa topikissa keskustelua ja tietoa.

Ei mitään virallista varajärjestäjää taida olla, mutta jos poliittisesta tilanteesta yms johtuen kisoja ei alkuperäisessä maassa voitaisi järjestää, niin ainahan vapaaehtoisia löytyy.

Saksa, Englanti, Italia ja Espanja taitavat aina olla tarjolla, jos tarvetta on, koska stadioneita on riittävästi ja infrat ovat muutenkin kunnossa. Varsinkin kaksi ensimmäistä vahvoilla, koska niissä on valtavasti moderneita stadioneja.

[Zabala]

Ei mitään virallista varajärjestäjää taida olla, mutta jos poliittisesta tilanteesta yms johtuen kisoja ei alkuperäisessä maassa voitaisi järjestää, niin ainahan vapaaehtoisia löytyy.

Saksa, Englanti, Italia ja Espanja taitavat aina olla tarjolla, jos tarvetta on, koska stadioneita on riittävästi ja infrat ovat muutenkin kunnossa. Varsinkin kaksi ensimmäistä vahvoilla, koska niissä on valtavasti moderneita stadioneja.

2010 kisojen ongelmien ilmaannuttua Saksa taisi ilmoittautua heti olevansa valmis kisojen järjestäjäksi jos Etelä-Afrikka ei siihen kykene.