Nythän asiat meni alussa hyvin, mutta kun tuossa haettiin niitä ensimmäisen jakson parantamisen paikkoja niin tämä oli yksi. Klubihan ei tiennyt mitä on tulossa. Eihän APOEL hankkinut tilaa "helvetillisellä korkealla prässillä" vaan sillä että Klubi aika säyseästi luovutti pallon ja tilaa Siinä vaiheessa ei ollut vielä tietoa miten vastahyökkäykset tulisivat onnistumaan. Siinä vasta haettiin asemia. Mitä jos vastahyökkäykset eivät olisi toimineetkaan noin hyvin? Pointti on se että kotistadionilla vastustajan olon pitäisi aina olla vaikea tuli mitä tuli. Ja asenne ei nyt ollut alkusekunneista alkaen schalkenkaatajamainen.
Ööh? Että mitenkä? Jos taktiikkana on vetää linja alas ja antaa vastustajalle pallonhallinta ja houkutella nostamaan miehiä ylös, jotta vastahyökkäyksille syntyisi tilaa, miksi olisi jollain munaraviraivolla yrittää dominoida peliä? Tässä oli kyse taktisesta valinnasta, joka oli erinomainen tätä vastustajaa vastaan.
Ja päin vastoin: Klubi ja Bana tiesivät tarkkaan mitä oli tulossa. Apoelin heikkoudet oli scoutattu ja taktiikka muokattu ja harjoiteltu sen mukaan.
Muurisella nämä kotiotteludominaatiovaatimukset ja ideologiafutis. Vaikka viiksivelhoa suuressa arvossa pidänkin ja mm. lasken hänen majuaikansa ansioksi sen, että Suomessa alettiin uskoa että täällä ylipäänsä voi
pelata futista, eikä vain roiskia, osoitti Bana olevansa pragmaattisempi taktikko. Hienoa suomifutikselle, jos seuraava askel on yrittää taktikoida, pärjätä ja voittaa, eikä dominoida ja osata pelata hyvää hyökkäävää futista. (Toki hyökkäysosaamisen kehittäminen on se juttu, jolla menestystä saadaan, mutta hyökätäkseen hyvin ei tarvitse välttämättä dominoida palloa.)
