Ajattelin kirjoitella pientä reportaasia reissusta London Cityyn ja tarkemmin ottelusta Fulham-Aston Villa. Lyhyt reissu tosiaan tuli tehtyä tällä kertaa ja halpaa kuin sipulihan tuo matkustaminen tällä kertaa oli. Valitettavasti yhen yhtä kuvaa ei reissulta tarttunut matkaan, sillä huomio kiinnittyi jalkapallon katsomiseen sekä juopotteluun.
Perjantai 02.03.2007:Ryanairilla Tampereelta lähettiin ja vittumaista flunssaa pukkasi heti päälle perjantaiaamuna. Hirveä taistelu, jonka käänsin voitoksi ja matkustus ei ollutkaan niin ikävää. Yllättävä kyllä lennolla oli melko vähän porukka suomalaisittain ympäri övereissä lukuunottamatta paria juuri teini-iän ylittänyttä muijaa, joille yläilmoissa nautitut siiderit nousivat huppuun. Ei ollut yllätys että kaksikon juttua ei jaksanut kuunnella kuin vähän alusta.
Lontoon päässä lentokentällä passien tarkastuksessa meni liian kauan ja ainakin meinasi huumori loppua, mutta onneksi ei ollut muutakuin käsimatkatavaroita, (eihän sinne asumaan menty) joten matkalaukkuja ei tarvinnut jäädä oottelemaan. Sukulaismies koukkasi seurueen kyytiin ja tunnissa oltiin kyseisen herran residenssissä, jossa oli tarkoitus majoittua viikonlopun ajan (HALPAA). Virta alkoi olla melko vähissä ja seuraavana päivänä oli pitkä päivä, joten kovin montaa tuntia ei jaksanut heilua pystyssä.
Lauantai 03.03.2007Sitten olikin reissun paras päivä eli edessä Fulham-Villa. Alunperin oli tarkoitus mennä katsomaan West Ham-Tottenham, mutta lentoaikataulut menikin sitten miten meni, joten Antti Niemen paluumatsia päätettiin mennä väijymään. Aamulla piti vetää hieman englantilaista aamiaista ja tämän jälkeen mentiinkin kaupoille vaateostoksille. Lontoossa on hyviä putiikkeja ja kohtuullisissa hinnoissa kunhan pysyy helvetin kaukana Oxford Streetin kaltaisista paikoista. Hieman kiireessä joutui ostoksia tekemään, joten päätin tulla sunnuntaina vielä uudestaan paremmalla ajalla. Olin matkaseurueen ainoa jota jalkapallo kiinnosti, joten matkasin siskon lädimiehen kanssa otteluun.
Tarkoitus oli mennä johonkin lähelle stadionia väijymään Liverpool-Manchester United ottelu, sillä lädimies on syntyjään scouser sekä henkeen ja vereen Liverpool-kannattaja. Allekirjoittanuthan on United-kannattaja, joten kiivasta sananvaihtoa kuten aina luvassa. Matkasimme Länsi-Lontoosta muistaakseni Earl's court-asemalle, jonka jälkeen vaihto ja kohti Putney Bridge-asemaa. Kyseiseen junaan astelikin sitten melkoinen määrä Villa-kannattajia, joista melko moni näytti siltä etten välttämättä haluaisi laulaa heille serenaadiksi "Don't cry for me Aston Villa". Lainasin systeriltä travel-cardia, joten nämäkin matkat sai pummittua ilmaiseksi.
Putney Bridgeltä ei tarvinnut juurikaan suunnistaa löytääkseen pubia kun laulu ja möykkä kuului hienosti joka puolelta. Ongelma olikin löytää pubi, johon jopa mahtuisi ja josta olisi jotain mahdollisuuksia saada kepua. Nimittäin muutama pubi johon törmäsimme olivat täynnä birminghamiläisiä ja niin täynnä että terassilla juotiin omia juomia kun sisään ei saanut ängettyä enempää jengiä. Kierrettyämme hetken löytyi yksi paikka, jossa näytti olevan tilaa ja televisioista pauhasi ottelu. Ovella keski-ikäinen kuitenkin kyseli Fulhamin kausikorttia ja sanoi että muilla tänne ei ollut asiaa. Onneksi näin ikkunassa lapun, jossa sanottiin että ulkomaalaiset ovat pelipäivinä myös tervetulleita ja ei muutakuin ajokortti esiin. Ovella olikin lähössä pois toinen suomalainen, jonka kanssa pari sanaa vaihettiin (nikkiä kehiin). Juoman tilaaminen kestikin sitten taas ikuisuuden ja toinen puoliaika olikin alkamaisillaan kun juoman sekä seisomapaikan löysi eteensä. Baarissa tuntui olevan 50/50 kannatus joukkueiden välillä ja melko hyvä tunnelma ottaen huomioon ettei oltu Pohjois-Englannissa.
Lädisukulainen oli melko apaattinen ottelun jälkeen, mutta ei lyönyt kaakeliin ottelun päätyttyä. Sitten stadionille jolkottelu ja meidän lippuhankkijan tapaaminen. Kyseinen hankkija kuuluu ilmeisesti Fulhamin kannattajiin ja sai meille 35 £ liput kymmenen puntaa halvemmalla. Poliiseja oli taas hevosten selässä aikamoinen armeija, mutta loppujen lopuksi päästiin Craven Cottagelle sisään. Järkkärit ottivat satunnaisotannalla porukkaa tarkastukseen ja itsehän olin yksi "onnekaista". Muistaakseni tämä oli seittemäs kerta kun saarilla futista olin katsomassa, mutta näin hyviä paikkoja ei koskaan ole siunaantunut. Lähes suoraan keskiviivan kohdalta sekä etäisyys kentälle erittäin kohtuullinen. Villa-kannattajat olivat vallanneet yhden katsomonosan kokonaan ja pitivät kiitettävää meteliä. Fulhamin kannattajat jäivät toiseksi kuten aikaisemmissakin otteluissa joita olen nähnyt.
Otteluraporttia en rupea kirjoittamaan, vaan
http://www.football.co.uk/match_reports/fulham_aston_villa_3033670.shtml osoitteesta voi yhden sellaisen lukea. Sanottakoon kuitenkin että Antti Niemi pelasi helvetin hyvän ottelun. Tunnelma yltyi Villan tehdessä johtomaalin, mutta yllättävän vaisu vastaanotto Fulhamin kannattajilta tasoitusmaalin tapahtuessa. Jonot joka puolella puoliajalla olivat melko kestämättömät, mutta ehittiin toiselle puoliajalle mainiosti. Kotijoukkueen pelaajat alkoivat saada omilta kannattajilta kritiikkiä ja varsinkin Diop, jolle pystyssä pysymisessä tuntui olevan haastetta kerrakseen. Vieraskannattajat yltyivät välillä erittäin äänekkäisiin Villa-huutoihin sekä muutaman kerran parjasivat Fulhamin onnetonta kannatusta. Carew tuntui nauttivan suosiota Villa-kannattajien keskuuessa ja saikin ottelun jälkeen suosionosoituksia. Muutenkin Villa olisi mielestäni ansainnut voiton, mutta näinkin voi käy'ä. Ottelun jälkeen makkarapalkkalaiset eivät meinanneet päästä lyhyintä reittiä pois ulos stadionilta, joten oli pakko rikkoa hieman sääntöä ja kiivetä aidan yli, jonka jälkeen käveltiinkin jossain Fulhamin VIP-tilan näköisessä paikassa. Katkarapuleivät ja skunppa ei kiinnosta vittuakaan, joten päätimme suunnata pubia kohti. Thamesia pitkin käveltiin ottelun jälkeen pubia kohti ja täytyy sanoa että maisema oli auringon laskiessa melko upea, vaikkakin en mikään vitun luontobongari olekaan.
Ottelun jälkeen pubeissa oli hyvin tilaa ja ensin menimmekin lähimpään jossa tuli yksi jos toinenkin pintti loistavaa Stellaa sekä Kronenbourgia kumottua. Loistava näköala tässäkin pubissa ja terassilla tarkeni juuri ja juuri. Tämän jälkeen oli aika siirtyä lähemmäs metroasemaa ja ennen sitä oli kuitenkin PAKKO käydä juomassa lisää, jottei nestehukka iskisi. Kävi ilmi ettei Chelsea-henkisessä pubissa kyseisen joukkueen vahvimmalla kannatusalueella kannata toivoa tappiota väärälle joukkueelle. Onneksi ei sentään lamput tummina tarvinnut lähteä pois. Huomion arvoista oli se kuinka rohkeasti porukka parkkeeraa mielettömän kalliita autoja ottelupäivinä stadionin läheisyyteen. Eipä sillä, yhestäkään en bongannut olevan ikkunat sisässä. Kiitos oluenjuonnin, mitään muistikuvaa siitä mistä asemalta lähimme Länsi-Lontooseen ei ole, mutta sama Putney Bridge se ainakaan ei ollut. Myöhemmin illalla oli aika änkeä täpötäyteen metroon ja suunnata kohti residenssiä. Tuli tilattua ja syötyä sellaset mätöt intialaista että oluen juonti myöhemmin illalla oli vaikeampaa kuin pahimpana darra-aamuna.
Sunnuntai 04.03.2007Aamulla happi ei ollut mitä mainioin, mutta pakko oli herätä ja lähteä hoitamaan vaateostokset kuntoon että jotain olisi tullut hankittua edes. Lädimies rakensi taas kattavan English breakfastin ja sillä päivä käyntiin. VIHJE: Mikäli haluat päästä HH:sta eroon, niin suosittelen tekemään joka aamu kyseisen setin. Veikkaan että puolen vuoden kuluttua HH vaihtaa hiippakuntaan mikäli ei mitään liikuntaa harrasta
Olen joskus aikaisemminkin pistänyt merkille, että krapulassa ostosten tekeminen on yhtä helvettiä eikä tämänkertainen tehnyt poikkeusta. Jotain sai matkaan sentään tärisevin käsin ja sitten kämpille hieman huilaamaan ennen lentoa. Lentokentälle päästyämme alkoi itellä puskemaan soijaa siihen malliin ja yllättäen flunssa iski puun takaa. Helvetinmoinen säätö laukkujen kanssa kun se painoraja on mitä on eikä saa grammaakaan ylittää. Tästä huolimatta päästiin koneeseen ja taisin olla ainoa joka t-paidassakin hikoili muiden laittaessa niin paljon päälle kun ikinä voi laittaa. Sunnuntai-maanantai välisenä yönä oltiin perillä ja uni kyllä maistui hyvin.
Koska reissu oli jo pari viikkoa sitten niin kaikkea ei muista, mutta lisäilen jotain jos tulee mieleen ja poistelen noita turhimpia avautumisia
