Saarland & Rheinland 1.-7.8.2014

[drakon]

Pitkä kesätauko alkaa olla takana ja on aika lähteä taas reissuun futiksen perässä pakoon kotimaan helteitä. Ajatuksena on jatkaa keväällä hyväksi havaittua tapaa kirjoittella liverapoa reissun edetessä. Tälläkin kertaa lennot tuli hommattua jo pian viime kauden loputtua ennen tietoa otteluohjelmista lähinnä maantieteellisin kriteerein. Näin nähdyksi tulevat ottelut ikäänkuin valitsivat itse itsensä tarjoten piinallisen jännitysmomentin ensin ottelupareja, sitten tarkkaa sijoittelua odotellen.

Saksan lounaisnurkka on itselle edelleen pitkälti koluamatonta seutua, josta löytyy useita entisten aikojen nimeä tehneitä joukkueita alasarjoista charmanteilla stadioneilla. Niinpä menosuunta oli helppo valita Frankfurtiin, josta käsin pystyy helposti käymään 20 eri joukkuetta 2-4 sarjatasoilta. Kolmannen ja neljännen sarjatason viikkokierros takaisi riittävän tarjonnan pidemmällekin reissulle ja olisihan tarjolla varmuudella aurinkoa ja viinitarhoja. Regionalligan joukkueilla olisi siis varmuudella kotiottelu pe-ke aikavälillä. Kolmosliigassa olisi myös kriteerit täyttäviä itselle uusia joukkueita varsinkin Westfalenissa, joten maksimaalisen joustavuuden tarjosi paluu Düsseldorfista.

Kesä-heinäkuun vaihde toi Zweiten otteluohjelman. Düsseldorf sais kunnian avata kauden kotona ennakkoon kärkiottelulla isosta liigasta tippunutta Braunschweigia vastaan. Tällä kertaa perjantaille ei sijoitettu lainkaan muita pelejä pääsarjan ollessa vielä tauolla ja Jolle olisi toki kiinnostanut, mutta tämä ei sopisi kokonaissuunnitelmaan. Regionalligan oli myös ennakkoon kerrottu alkavan erityisellä pe-illan TV-ottelulla, joten se olisi parempi valinta.

Muuten ensimmäisen kierroksen pareista nousi kaksi mielenkiintoista; ystävyysseurat ja zweiten jättiläiset Lautern ja Löwen vastakkain, sekä Berliinin punavalkoisten vierailu Berliinin sinivalkoisten ystävyysseuran KSC:n luona. Tiedossa olisi jälleennäkeminen edellisen ison reissun matkaporukan kanssa vähintään Karlsruhessa, tosin myös toinen käynti samoilla nurkilla alle puolen vuoden sisään. Lopullinen otteluasettelu vielä mahdollisti nämä molemmat, joten sunnuntai ja maanantai oli lukkoonlyöty.

Lounais-Saksan Regionalligalla ei ole samanlaista järjestävää pääorganisaatiota kuin muilla alueilla, vaan se hoidetaan lukuisten  pienten alueliittojen toimesta. Siten tiedonhankinta oli ennen kauden alkua hieman haastavampaa ilman yhtä selkeää webbisivua yms. Varsinkin otteluajankohtien varmistuminen kesti pidempään kuin neljässä rinnakkaissarjassa ja eri lähteissä oli osin vaihtelevaa tietoa muutamat päivät. Siten tarkka matkasuunnitelma oli auki vielä 3 viikkoa ennen lähtöä. Ei välttämättä paras tilanne lomakaudella.

Tässäkin tapauksessa avausottelu ilmoitettiin ensin, eikä valituksi tullut vähempää kuin Saarlandin derby kahden entisen pääsarjalaisen, Homburgin ja Saarbrückenin välillä. Sinne siis. Muut ottelut sijoittuivat päöosin lauantaille, joten kokonaisuudesta tuli mukavan yhtenäinen. Waldhof Mannheim jäisi edelleen näkemättä, mutta Elversberg tai Pirmasens olisivat melko helppoja Homburgin jälkeen. Valinta näiden välillä olikin hyvin vaikea, mutta Elversbergin keskeneräinen stadionremontti ja hieman syrjäinen sijainti saivat pään kääntymään nousija Pirmasensin puoleen. Odotettavissa oleva runsas vierasfanien määrä Offenbachista oli vahva suositus, vaikka matkaa vähän enemmän tulisikin.

Kolmosliigan otteluohjelma keskellä viikkoa toi ajatellulle suunnalle Westfaleniin parikin korkean profiilin matsia Münsterin ja Osnabrückin saadessa vieraita kaukaa idästä. Peräkkäisinä päivinä nämä olisivat olleet kova kombo, mutta sijoittelu samalle päivälle ei oikein motivoinut istumaan junassa puolta päivää yhden pelin takia kun matkan varrella lähiseudullakin olisi ohjelmaa tarjolla. Keskiviikon iltaottelusta paluu Düsseldorfiin olisi myös venynyt melko myöhään.

Siispä lisää Regionalia, Trier vai Koblenz? Molemmat keskiviikon matsit olisivat junareitin varrella kohti lentokenttää. Mieluummin olisin ottanut molemmat, olisivathan ne kummatkinmelkein paikallispelejä, mutta jälleen osuivat samalle päivälle. Tiistaille jäi lähinnä Saarbrücken, jonka vieras Freiburgin amatöörit ei varsinaisesti lukeudu kiinnostavaksi. Trier Saksan tiettävästi vanhimpana (roomalais)kaupunkina tarjoaisi enemmän kulttuurillisia arvoja ja olisi muutoin hankalammin saavutettavissa lähellä Luxemburgin rajaa kuin Reinin varren Koblenz, joten päädyin siihen tällä kertaa. Tälle tuli myös vahvoja suosituksia paikallisväestöltä.

Näillä valinnoilla syntyi varsin pienelle alueelle tiivis reissu neljällä uudella pelipaikkakunnalla. Kaikki välisiirtymät saisi hoidettua Saarlandin ja Rheinland-Pfalzin yhteisellä Länderticketillä, kunhan hankkiutuu Frankfurtin kentältä Mainziin. Matsilipuistakaan ei tarvinne maksaa kuin keskimäärin kympin kurveissa. Arpapeli osui taas paremmin kuin uskalsi kuvitellakaan.

Suunnitellut ottelut:
pe 1.8. Homburg - Saarbrücken (Reg SüdWest)
la 2.8. Pirmasens - Offenbach (Reg SüdWest)
su 3.8. Karlsruhe - Union Berlin (2. BuLi)
ma 4.8. Kaiserslautern - 1860 München (2. BuLi)
ti 5.8. Saarbrücken - Freiburg U23 (Reg SüdWest)
ke 6.8. Trier - Worms (Reg SüdWest)

[bamse]

Kuulostaa hyvältä

Hieman painopistettä muuttamalla seuraavanlainenkin olisi toimiva paketti (en tosin tiedä oletko käyny lihavoiduilla stadioneilla):

pe 1.8. Homburg - Saarbrücken (Reg SüdWest)
la 2.8. Stuttgarter Kickers - Jahn Regensburg (3.Liga)
su 3.8. Heidenheim - FSV (2. BuLi)
ma 4.8. Kaiserslautern - 1860 München (2. BuLi)
ti 5.8. Saarbrücken - Freiburg U23 (Reg SüdWest)
ke 6.8. Trier - Worms (Reg SüdWest)

[drakon]

Tunnissa 50 lukukertaa, herranjestas. Selkeästi koko forkka lomailee.

Tummennetuista ensimmäinen olisi toki ollut hyvin tehtävissä, sillä osamatkaseura aikoo suunnata Homburgista sinne ja pitävät muutenkin majaa Stuttgartissa. Peli pelataan kuitenkin poikkeuksellisesti Reutlingenissa stadionrempan johdosta, mikä olisi ollut vähän turhaa edestakaista reissausta. Samaisen matkaseuran johdosta sosiaaliset syyt taas eivät jättäneet sunnuntaille juuri vaihtoehtoa. Eikä kumpikaan noista jengeistä juuri sytyttäisi vaikka sinänsä uusi paikka olisikin. Joskus toiste eri painotuksella.

Kuulostaa hyvältä

Hieman painopistettä muuttamalla seuraavanlainenkin olisi toimiva paketti (en tosin tiedä oletko käyny lihavoiduilla stadioneilla):

pe 1.8. Homburg - Saarbrücken (Reg SüdWest)
la 2.8. Stuttgarter Kickers - Jahn Regensburg (3.Liga)
su 3.8. Heidenheim - FSV (2. BuLi)
ma 4.8. Kaiserslautern - 1860 München (2. BuLi)
ti 5.8. Saarbrücken - Freiburg U23 (Reg SüdWest)
ke 6.8. Trier - Worms (Reg SüdWest)

[drakon]

Aamu alkoi reippaasti kuudelta aamuyön pikapakkaamisen jälkeen. Kahdeksan jälkeen oltiin jo ilmassa (Finskin) Flyben siivillä. Lento oli lastattu julkkiksilla Waltarin festarikeikalle matkalla olleesta poppoosta kendo-Tepsin exän Jamppa Hurmeen ryyppyreissulaisiin. Hatakkaa lainatakseni koneen perällä oli kylmää kuin Iglussa, koskaan ei ole ollut lennolla niin kylmä! Ei paljon säädöt auttaneet kun paneelien välistäkin puhalsi melkoisesti. Sitä kiitteli shortsivalintaa nenä vuotaen.

Ajoissa perillä, mutta tuubi varattu. Siispä kone parkkiin jonnekin bussimatkan päähän ja pieni kenttäsighseeing terminaalille. Onneksi ei ollut kiire, sillä junalipun ostokin oli melkoista teatteria. Suurella kentällä pelkästään lähijunaterminaalin saavuttaminen vei tunnin ruumalaukun kera. Olin jo varautunut mielestäni pienellä rahalla junalipun ostoon, mutta vuoron viimein koittaessa sai todeta, ettei 4.35e lipun maksuun kelpaa vitosen seteli, eikä sen paremmin kv-kortit. Jotenkin tätä osasi odottaa. Ei muuta kuin kahvikiskalle rahaa rikkomaan.

Uuden jonotuksen jälkeen päästiin taas koittamaan tuoreet parin euron kolikot käsissä. Turha toivo tälläkin kertaa, masiina sylki ulos joka kolikon! Saatanan saatana. Viereinen kone kuitenkin samat kolikot huoli, joten matka pääsi jatkumaan noin 90min oletetun saapumisajan jälkeen..

Vajaan puolen tunnin päästä oltiin Mainzissa. Ilman käsitystä jatkoyhteyksien ajoista suoraan seuraavalle automaatille Länderticketiä ostamaan. Tällä kertaa setelitkin sentään kelpasivat 23e hinnan maksuun, mutta näytti pahasti siltä, että sopiva juna olisi juuri lähdössä samalla minuutilla kohti Saarbrückeniä. Vaikutti tunnin ylimääräiseltä odotukselta, mutta vilkaisu raiteelle kertoi junan yhä odottavan toisessa päässä laituria vaikka lähtöaika oli jo ohitettu. Ihmiset edellä juoksivat ja ovet näyttivät yhä aukeavan uudelleen. Turha tässä on kiirehtiä, nenän edestä lähtee kuitenkin. Päästyäni kohdalle oli ovet avattu jo kolmanteen kertaan, mutta silti ehtiminen oli tosiasia, huh. Viivästyksen johdosta seuraavan vaihdon onnistuminen tosin vaikutti vuorostaan epätodennäköiseltä.

Aikataulujen selaus junassa kertoi, että kahden vaihdon sijaan yksi vaihdo Neunkirchenissä hidastaisi matkaa vain vartin, joten en edes yrittänyt vaihtaa Bad Münster a Steinin kylässä aikataulun ehdottamaan Kaiserslauternin lähijunaan. Näytti tuokin laiturilla odotelleen tätä yli viisi minuuttia myöhässä ollutta vuoroa ohi lähtöaikansa, mutta annoin olla ja jatkoin eteenpäin toivoen eron kuroutuvan kiiinni parissa tunnissa, sillä Neunkirchenin vaihtokin olisi viiden minuutin marginaalilla. Joka tapauksessa perillä oltaisiin reilusti ennen klo 19 kickoffia.

[Olaf Thon]

la 2.8. Pirmasens - Offenbach peli on kokemisen arvoinen tapahtuma. Offenbachin hulit ovat tunnetusti äänekästä porukkaa, jotka laittavat mielellään aidat paikoiltaan.

https://www.youtube.com/watch?v=jt-55Hyc6Js

[straiter]

Kuten hyvä HauneRitter-ystäväni sanoo: "Ceterum censeo Oxxenbachinem esse delendam".

[drakon]

Reilun tunnin matkanteon jälkeen eteneminen pysähtyi shokeeraavaan kuulutukseen vuoron päättymisestä seuraavalle asemalle . Edessä oli raiteiden sähköistystyömaa, minkä johdosta liikenne oli korvattu bussiyhteydellä! Tämän vuoksi siis hakukone tarjosi sitä aiempaa vaihtoa. Kävi ilmi, ettei bussia näkyisi pariinkymmeen minuuttiin ja matka-ajan kanssa tästä kertyisi tunnin viivästys. Neubrücke (Nahe) ei tarjonnut edes minkäänlaisia asemapalveluita, joten nyt oltiin nälissään jossain osavaltiorajan pikkukylässä. Bussin köröteltyä läpi joukon muita pikkukyliä päästiin lopulta St.Wendeliin, jossa näytti olevan lähinnä Saksan armeijan suuri asevarikko. Nyt asema sentään tarjosi leipomokahvilan, josta tarttui mukaan sämpylä ennen jatkoa Neunkirchenin junaan.


Kyltti kertoo matkan jatkumisesta bussikyydillä

Nämä viimeiset pari vaihtoa olivat nopeita ja näin Homburg siinti edessä melkein neljän tunnin matkanteon jälkeen. Aikataulun mukaan sen piti viedä pari tuntia. Matsiin oli edelleen neljä tuntia, joten ei muuta kuin laukut lokerikkoon ja ihmettelemään tätä 40000 asukkaan kaupunkia. "Messias" olikin jo saapunut paikalle Stuttgartista pari tuntia aiemmin ja suorittanut tiedusteluretken keskustassa. Molemmilla oli nälkä, joten tartuimme ensimmäiseen Baba'sin dönerpaikkaan aseman edessä. Pieni lautasannos Halal-kanasta  kostautui melko suureksi ja oli vitosen hintaan varsin hyvä sijoitus. Mietityttämään jäi, miten iso pari euroa kalliimpi annos olisi ollut.


Faneja aloittelemassa kävelykadulla

Kävellessä läpi kävelykadun kohti toria näkyi parin pubin edessä jo vihreisiin pukeutunutta kotikannattajien joukkoa. Poliisikin oli saapunut aseman eteen hyvissä ajoin maijarivistönsä kanssa. Suunnaksi otettiin paikan tunnetuin nähtävyys, reilun parinsadan metrin korkeudella kaupungin yllä kohoava Hohenburgin rauniolinnoitus 1600-luvulta. Matkalla kävi ilmi, että rinteen sisään oli kaivettu ilmeisesti Euroopan laajin hiekkakiviluolasto osana puolustusjärjestelmää. Tähän jätettiin kumminkin tällä erää tutustumatta. Melkein huipulta löytyi hotelli, jolla näytti olevan terassi varsin hyvillä näkymillä. Tämän vieressä oli suuri rautaristi muistomerkki sotien uhreille ja sen juuressa entinen paikallispoliitikko, joka oli kovin juttutuulella kertoen, että kuvat kannatti ottaa vasta ylimmältä muurin harjalta, johon kiivettiin jonkinlaisen torninraunion sisältä. Kuullessaan meidän olevan peliin menossa jatkui juttu kaupunkien välisestä vastakkainasettelusta myös poliittisilla näyttämöillä.


Näkymä linnoituksen huipulta yli kaupungin

Raunion huipulta olikin hienot näkymät joka suuntaan. Salamanterit näyttivät nauttivan iltapäivän auringosta kivillä ja yksinäinen trial-fillaristi pomppi muureilla. Alhaalla keskeltä metsää siintivät myös stadionin valotolpat. Tämä pelipaikka oli todella ansainnut nimensä Waldstadion. Wikin mukaan seuran aiempi pelipaikka oli itseasiassa sijainnut jossain tällä linnavuorella ennen 30-luvulta peräisin olevaa nykyistä. Stadionin suuntaan ei löytynyt mitään polkua, joten piti palata samoja portaita takaisin kaupungin suuntaan. Matkalle osui toinen vanhempi herrasmies koiransa kanssa, jonka vastaus yksinkertaiseen tien kysymiseen johti jälleen monen minuutin keskustelutuokioon. Puheliasta porukkaa täälläpäin.


Ensinäkymä illan teatteriin. Metsä alkaa heti ulkomuurien takaa.

Stadion sijaitsi idyllisten valkoisten omakotitalojen reunustaman tien päässä, viimeisenä ennen ympärillä kohoavia kukkuloita. Jano oli jo ehtinyt vaivaamaan, eikä matkalle osunut yhtään juottolaa. Niinpä päätimme mennä sisään jo melkein pari tuntia etukäteen. Viimeinen tienpätkä oli koko mitalta poliisiautojen reunustama. Olivatpa vieläpä kaikki rekkarien mukaan Wiesbadenista, joka ei ole edes naapuriosavaltiossa. Apuvoimia oli siis paikalla vähän laajemmaltakin alueelta. Tiketti seisomaan kustansi Suomen Kakkosen tasoiset 9e. A4 kokoluokan otteluohjelmasta ei edes pyydetty rahaa. Stadion avautui edessämme tyypillisenä 80-lukulaisena katetulla pääkatsomolla istumapaikkoineen ja viittä juoksurataa kiertävine seisoma-askelmina. Kotisektori keskellä pitkää sivua erottui vihreä-valkoisella pohjamaalauksella. Nyt vain edukkaan Saarlandin paikallispanimo Karlsbergin kovalla K:lla tuopposet käteen ja varaamaan paikkaa varjoisasta kaarteesta maraton-portin yltä. Kaarteen fanshoppina toimineesta puumökistä huivi tuliaisiksi ja odottelemaan ihmisten valumista paikalle.


Kotipuolen kaarteessa on vielä tilaa

[drakon]

Saarlandderby FC 08 Homburg - 1. FC Saarbrücken 2-2 (1-2) @ Waldstadion, AM: 11000

Väkeä valui sisään tasaista tahtia, varsinkin Saarbrückenin vieraspäätyyn. Valistunut arvaus tulivasta yleisömäärästä oli reilut 6000.
Kellon lähestyessä seitsemää ilmoitettiin alun siirtyvän kymmenellä minuutilla, osin televisioinnin, luultavammin enemmän vielä sisäänpääsyä odottavien katsojien johdosta. Faniryhmät harrastivat pientä vastapuolen sanallista solvausta kera käsimerkkien, vieraiden viedessä voimakkuudessa selvän voiton. Vieraita oli varmasti lähemmäs kolmannes kaikista läsnäolleista. Kotifanien sektorissa näkyi valmisteluita jonkinlaisen koreografian puolesta.


Homburgin pienimuotoinen koreaografia

Pelaajien astuessa kentälle saatiin kotisektorista ilmaan "Nur der FCH"-lakana ja muutama erä paperisilppua. Samaan aikaan maalin takaa vieraiden ultrasektorista alkoi pauke pommien lennellessä juoksuradalle ja muutaman soihdun syttyessä yleisön seassa. Palomiehet saivat öienet hölkkäharjoitukset hiekkasankoineen.


Vieraskaarteen vastaus soihduin ja paukkupommein

Tuskin peli oli saatu käyntiin, kun neljännellä minuutilla vieraiden tähtihankinta kakkos-kolmosliigakokemuksella Matthew Taylor pääsei kovin vapaasti ulkona ollutta maalivahtia vastaan ja upotti pallon tämän yli maaliin fanijoukon silmien edessä. Tässä vaiheessa kävi myös selväksi seuranneesta huutomyrskystä, että kolmannes pääkatsomonkin paikoista oli myyty vieraille . Tuskin pallo oli saatu taas liikkeelle kellon näyttäessä reilua kuutta minuuttia kun toppari Hahn kävi puskemassa keskialueen vaparin sisään tolpalta vieden vieraat jo kahden maalin johtoon. Kotifanien reaktiota voisi kai kuvata täydelliseksi tyrmistykseksi, eikä sieltä suunnasta kuultu enää mitään.


Alle seitsemän minuutin tilanne on jo 0-2 vieraille

Peli kuitenkin tasoittui hieman kotijengin saadessa rivinsä psremmin järjestykseen. Pallo oli silti enemmän vierailla ilman konkreettisia maalipaikkoja. Hieman ennen puolta tuntia Homburgin italokärki Vaccaro pääsi puskemaan kulmasta kavennuksen jäätyään kovin yksin takatolpalle tuoden hieman toivoa kotijoukkueelle. Yleisökin heräsi hetkeksi pidemmän molemminpuolisennhiljaiselon jälkeen.


Vieraiden mielenilmaus poliisin määräämiä kotikaupunkiaresteja vastaan tauon jälkeen

Tauon jälkeen aurinko oli jo sen verran rinteen takana, että päätimme siirtyä pitkälle sivulle, jotta toisenkin pään tilanteista näkisi jotain. Vieraskurvista esitettiin kookas protestilakana poliisin määräämiä "kotiaresteja" vastaan, joilla ongelmafanien liikkumista kotikaupunkinsa ulkopuolella rajoitetaan vähintäänkin kyseenalaisesti. Muutahan minuutin pelin jälkeen kotijoukkue kävi vastahyökkäyksestä ryöstöretkellä nollaten vieraiden superalun. Ilmeisesti sinimustat ajattelivat hoitavansa pelin kotiin 20 minuutin suorituksella. Seurasi vielä yksi paitsiomaali molempiin suuntiin, mutta peli oli aika tasapaksua nysväämistä vieraiden näennäisessä hallinnassa.


Yleisöä paikalla ilmoituksen mukaan yli 11 000

Tunnin pelin jälkeen oli rinteen varjo peittänyt jo koko kentän, jolloin mahtipontisiin valotolppiinkin saatiin viimein eloa. Televisioinnista ilmaiskanavilla huolimatta oli paikalle ilmoituksen mukaan löytänyt yli 11 000 katsojaa, neljännellä sarjatasolla! Tähän oli kyllä pakko suhtautua hieman skeptisesti, sillä kotipuolen katsomonosat olivat hyvin löyhästi täytetyt. Liekö ollut mukana vähän liigan markkinointiekstraa avauspelin kunniaksi.


Näkymä loppuvihellyksen hetkeltä auringon juuri laskettua

Molemmat reissulaiset olivat tyytyväisiä näkemäänsä. Vanhan ajan stadion ilman mukavuuksia, joka sopii kuin nyrkki silmään elokuisen illan +25 asteessa. Marraskuinen sade taivasalla ja parintuhannen yleisömäärä olisi varmasti jättänyt hieman erilaisen maun. Alun viivästyksestä johtuen pelin jälkeen alkoi olla kiire suunniteltuun junaan. Reittioppaiden mukaan kävelymatkaan menisi melkein puoli tuntia ja jokseenkin se olisi käytettävissä. Peli oli selkeästi tapaus kaupungissa, sillä reitin varrella ihmiset roikkuivat ikkunoista ihmetellen väenpaljoutta!? Lopulta asemalla oli 2 minuuttia pelivaraa. Tähän tavalliseen Saarbrückenin junaan ei ollut paljon ihmisiä vielä stadionilta kerinnyt ja ykkösraiteella näyttikin odottavan faneille tarkoitettu lisäjuna. Tuskin poliisi oli päästänytkään vieraskaarretta purkautumaan heti vihellyksen jälkeen. Puolen tunnin junailun jälkeen oli aika hakeutua Saarbrückenissä majapaikkaan valmistautumaan seuraavan päivän koitokseen.


Paluumatkalla torilla oli saatu musiikkifestivaalit käyntiin

[Olaf Thon]

FC 08 Homburgin riveistä on noussut vuosien varrella hyviä pelaajia Saksan ylempiin sarjoihin. Eräs näistä entisistä Homburgin pelaajista on lähellä sydäntäni. Mutta kuka hän voisi olla? Monelle saattaa olla melkoinen yllätys, että kyseinen kaveri voitti viime kuussa jalkapallon maailmanmestaruuden. Eikä siinä vielä kaikki, sillä kukaan toinen pelaaja ei ole MM-kisoissa tehnyt niin montaa maalia, kuin tämä kyseinen kaveri.   

[drakon]

Näin alkuun voisi todeta, ettei näkynyt Homburgissa Miro Klose tribuutteja. Sitten eiliseen asiaan:

Pirmasens, pikkukaupunki niukasti Pfalzin puolella - Ei sano etukäteen juuri mitään. Osoittautuu olleen sata vuotta saksalaisen kenkäteollisuuden keskus, kunnes 70-luvulla tuotanto on muuttanut ulkomaille. Toisen merkityksensä se sai toisen maailmansodan jälkeen amerikkalaisten tukikohtakaupunkina, kunnes hekin lähtivät 15 vuotta takaperin. Sen johdosta asukasluku on laskenut 40 000 paikkeille. Nimen oletetaan tulleen lähistölle luostarin perustaneen pyhän Pirminiuksen mukaan.

Kaupungin ykkösjoukkue FKP kutsuu itseään die Klubiksi, siinä missä Nürnberg käyttää tunnetumpaa der Clubia. 1950-60 -lukujen taitteessa se on ollut alueellinen mahtiseura voittaen useampia aluemestaruuksia juuri ennen Bundesliigan perustamista, oltuaan kuitenkin parhaimmillaan vain kakkostasolla. Huippuaikoina matseissa on käynyt kymmeniä tuhansia ihmisiä, jolloin pelejä on pitänyt siirtää isommille areenoille muihin kaupunkeihin. Viimeiset vuodet ovat kuitenkin kuluneet viidennen tason kyläseurojen kanssa pelaillen ja pari yritystä Regionalligassa ovat päättyneet suoraan putoamiseen.


Pääkatsomon julkisivua

Lähtökohtiin nähden yllättävästi Klubi pelaa 10 vuotta vanhalla stadikalla Sportpark Husterhöhe, joka on rakennettu vanhalle kasarmialueelle kaupunkialueen ulkopuolelle. Kapasiteettiakin riittää 10000, nykystandardit täyttävällä pääkatsomolla, pienellä penkitetyllä avokatsomolla vastapuolella ja seisomapäädyillä sekä kulmilla. Webbi kertoo Offenbachin jättiläisten tilanneen itselleen ennakkoon 1200 lippua. Näillä lähtötiedoilla matkaan.


FCS fanien klubitilan bongaus Cottbusser Platzilla

Aamu valkeni Saarbrückenissä pilvisenä ja hieman sateisena. Aurinkorasvaa ei taida tarvita ja takkikin voisi olla hyvä ottaa päiväreissulle mukaan. Ei muuta kuin lähimmälle kaupungin ainoan ratikkalinjan pysäkille ja kohti asemaa. Päivän valossa huomio kiinnittyy heti Cottbusser Platzin pysäkin vieressä olevaan FCS:n fanclubin omaan seuratilaan (pubiin), jossa ikkunateippausten mukaan olisi saatavilla niin ennakkolippuja kuin fanituotteitakin. Aukioloajoista ei toki kerrota mitään, mutta ehkä tämä kannattaa tarkistaa uudelleen tiistaina.

Edessä leppoista 1:20 junamatka kohteeseen. Reitti kulkee jälleen rinteiden välisessä laaksossa ja välillä jonkun joen vartta. Kovin samantyyppistä maisemaa kuin edellisen päivän kiskoreitit. Perillä huomaan jäljellä olleen itseni lisäksi yhden toisen matkustajan. Aseman virkaa toimittaa uudehkon näköinen liikerakennus ja kiskot päättyvät tähän. Parkissa on jo pari poliisiautoa. Bussilaiturilta näyttäisi menevän joku minibussi stadikalle parin tunnin välein ja seuraava (ainoa) lähtisi muutaman minuutin päästä. Aikaa on kuitenkin vielä puolitoista tuntia, joten ajattelen katsella jotain syötävää matkalta ja kävellä.

Keskusta olisi ilmeisesti toisessa suunnassa ja stadikan suuntaan nousee melko jyrkkä rinne. Kuljen kiemurrellen teitä rinnettä ylös, mutta mitään päiväruoaksi kelpaavaa ei tule vastaan. Jalankulkijoita ei juuri näy ja autojakin harvakseltaan. Useimmat liikkeet ovat kiinni, vaikka on lauantai keskipäivä. Ravitsemusliikkeiden mainoksista päätellen täällä juodaan Park-nimistä olutta. Pian erään kulman takaa paljastuukin Parkbrauerei AG:n panimorakennus, aidosti paikallista siis.


Näkymä mäeltä aseman suuntaan

Rinteen huippua kohden talojen ulkoasu paranee tasaisesti ja avoautojakin näkyy suhteellisesti paljon Ferrarista lähtien. Ei näillä kovin huonosti siis voi mennä. Näkymä huipulta on lähellä Homburgin linnan vastaavaa, joten nousua on tullut melkoisesti. Stadionin suuntaan jatkaessa vastaan tulee jonkinlainen kehätie, jonka takaa näkyy enempi teollisuusaluetta. Stadionin valotolpat vilahtavat myös horisontissa. Kokonaisuudessaan kävelyä tulee varmaan kolme kilometria, eikä leipomoa kummempaa ravintoa tule vastaan. Juuri ennen perille pääsyä tulee myös nähtyä osin hylätyt massiiviset kasarmirakennukset. Pelistä ei näy katukuvassa merkkiäkään ennenkuin aletaan olla näköetäisyydellä. Pieni kierros stadikan ulkopuolelle pääkatsomon suuntaan vielä ennen vastakatsomon lippuluukulle suuntaamista. Offenbachin pelaajabussina näyttää olevan uudehkon näköinen Mersu, ollen varmasti parhaasta päästä tällä tasolla. Punaista paitaa kulkee vieraspäädyn suuntaan tasaisesti ja poliisin läsnäolokin näyttää olevan maltillisella tasolla.


Vielä kehätien ylitys ennenkuin stadionin valoja alkaa näkyä

e: pientä täydennystä jälkikäteen

[drakon]

Portilla hinnoittelu on tehty varsin faniystävälliseksi. Seisomaan pääsee seiskalla, mutta pitkän sivun penkistä avopuolella köyhtyy vain euron enemmän. Sellainen siis. Lisäksi tarjolla on ilmainen A4 koon otteluohjelma sekä puolet pienempi mustavalko fanzine myös ilman eri korvausta. Heti sisäpuolella poika tarjoaisi seuran sinivalkoista pikkulippuakin kouraan jokaiselle, mutta jätän väliin.

Catering tarjonta osoittautuu yhdeksi juomavaunuksi ja toiseksi makkaravaunuksi. Vessat ovat sentään kiinteässä rakennuksessa. Vitosella saa oluen ja bratwurstin, vähintään kohtuullista. Nokittaa Homburgin 30 sentillä. Penkkirivien taa on laitettu asianmukainen nojailutanko koko matkalle, joten seisomapaikka sen vierestä läheltä keskiviivaa paikallisten mallia seuraten ja sitten odotellaan puolen tunnin verran alkua.

Hyvää aikaa lukea fanzineä, josta selviää mm. tämän olevan ensimmäinen peli vuosiin kun vieraskatsomo on edes käytössä poislukien Neunkirchenin vierailut Oberligassa. Pirmasens ja Offenbach eivät ole kohdanneet sitten 70-luvun, mutta yhteiseen historiaan kuuluu kipeä muisto ikuisesti haaveeksi jääneestä noususta Bundesliigaan Offenbachin hävittyä tahallisesti suurinumeroisesti viimeisellä kierroksella Fortuna Düsseldorfille, joka meni näin ohi maalierolla. Vaikka Offenbach jäi kiinni useista ottelumanipulaatioista, säilyivät tulokset ennallaan. Tänään kyse olisi kuitenkin nousija-Davidin ja taloutensa stadionin rakentamiseen ja epäonnistuneiden kakkoseen nousiyrityksiin tuhonneen Goljatin kohtaamisesta.


TV-ryhmä paikalla

Hessenin osavaltion paikallistelevisio HR näyttää tuoneen kuvauskaluston paikalle niitä vierasfaneja varten, jotka ovat jääneet kotiin. Keskellä on korkea väliaikainen kuvaustorni sekä selostuspiste ja kameroita näkyy vähintään viisi. Tämä lienee sitä yleispalvelua.


Erikoisuutena päätuomari kakkosliigan tasolta ja LinienrichterIN

[drakon]

FK Pirmasens - Kickers Offenbach 3-0 (1-0) @ Stadion Husterhöhe, AM: 2900


Pelaajat saapuvat kentälle kulmasta

Peli alkoi odotetusti vieraiden hallitessa, mutta kotijoukkueen tiukka puolustusmuodostelma piti pallon kaukana omalta maalilta. Vieraspäädystä lähteneestä raivokkaasta kannatuksesta menestys ei ainakaan jäisi kiinni. Siinä kisassa 20:n hengen vahvuinen kotikulmaus ei voisi pärjätä. Vieraita oli myös kohtuullinen määrä pääkatsomon reunassa, jolloin saatiin aikaan myös pari vuorottaista huutoa katsomoiden välillä. Vähintään zweitklassig meininkiä! Kentällä Kickers oli kuitenkin harmiton ja pienistä vikkelistä pelureista koostunut sinisten hyökkäys haastoi tilaisuuden tullen ennakkoluulottomasti. Ensimmäiset maalipaikat menivätkin kotijoukkueelle vaparista ja pallonriistosta heikon palautuksen jäljiltä.


Pallo on vierasmaalissa ensimmäistä kertaa

Puolen tunnin kohdalla vieraiden pakki räpelsi paineettomassa tilanteessa pallon päädystä yli ja seuranneesta kulmasta isokokoinen kk-pelaaja #21 kävi puskemassa kotijoukkueen J-0 johtoon, mikäli parin digitaalin perinteistä tulostaulua oli uskominen. Mitä J ikinä tarkoittikaan. Kellokin taulun yllä näytti olevan yhä talviajassa. Portilla jaetuille heilutuslipuille tuli siis käyttöä.


Pieni kotijoukkueen faninurkkaus

Tauolla vieraat käyttivät heti kaksi vaihtoa. Olutvaunussakin olisi kannattanut kokeilla samaa, sillä lyhyen jonon läpikäynti kesti koko 15 minuuttia, tuotteen saadessa käteen oli toinen jakso jo alkamassa. Kymmenen minuutin pelin jälkeenkin jono näytti yhä samanmittaiselta kuin siihen itse astuessa. Kentällä vieraat olivat edelleen hallitsevampi osapuoli pallon käydessä harvoin puolen kentän yli.

Parhaaksi tilanteeksi jäi kuitenkin torjutuksi tullut tulinen vapari. Reilun tunnin jälkeen kotijoukkue pääsi taas yksittäiseen hyökkäykseen, mistä seuranneen lyhyen kulman he käyttivät armottomasti hyväkseen puskemalta vapaasti toisen maalin. Tämäkään ei vielä lannistanut massiivista kannattajajoukkoa. Yleisömääräksi ilmoitetaan 2900, joista vieraiden raportin perusteella lähes puolet oli vieraita.

Seuraavalla kympillä punaiset pääsivät vuorollaan kokeilemaan vapailla laukauksilla molempien tolppien kestävyyttä, mutta taidolla ja tuurilla kotijoukkue kesti. Viimeisellä kympillä vieraat vetivät jo melko riskillä ja vastahyökkäyksiä tarjoutui enemmän. Jälleen kotijoukkueelle kulma, joka aluksi meni ohi kaikista sinipaidoista, mutta purkupusku tippui suoraan rankkarialueen ulkopuolella odottaneelle pelaajalle. Tämän tulisen laukauksen Endres vierasmaalilla torjui vain vaivoin ja edessä seisoneella pelaajalla oli helppo työ siirtää pallo kolmannen kerran maaliin 83 minuutilla. Edeltäneen laukauksen suoritus oli niin rankka, että pelaaja jäi kentän pintaan pitelemään kramppaavaa jalkaansa muiden juhliessa maalia.


Portilla jaetuille heilutuslipuille on jälleen käyttöä kolmannen maalin jälkeen

Offenbachille siis ensimmäinen tappio sitten maaliskuun ja hieman harjoiteltavaa erikoistilanteiden puolustamiseen ja murtautumismallien sisäistämiseen. Yllättäen vierasyleisö säästi heidät kuitenkin buuauksilta. Vähemmän yllättäen Kicker-lehden uutisvirrassa esiintyivät yhdessä sanat Kickers ja Fehlstart. Paluumatkalle onnistuin valitsemaan asutusta hieman kiertävän vierasfaneille ajatellun reitin, joka yhdistettynä sattumalta punaiseen paitaan sai niin paikallisen sedän kuin poliisisedänkin kyselemään osaanko varmaan takaisin asemalle Tämä osoittautuukin paljon suoremmaksi reitiksi, joskin ensimetrit asemalta olisivat olleet suoraa portaikkoa ylämäkeen melkoisen matkan.

Saarbrückenissä odottaa vielä illan Saar-Spektakel kaupunkifestivaalit majapaikan tarjoajan kanssa. Väkeä on Sankt Johannin ympäristön kaduilla käsittämätön määrä, Vappu Esplanadilla jää kevyesti kakkoseksi. Illan tähtiesiintyjäksi on kiinnitetty ei enempää eikä vähempää kuin Nena. Kukaan ei kuitenkaan tunnu olevan umpijurrissa eikä omia juomia juuri näy. Illan kevennyksenä yksi onnekas oli kiivennyt WC-kontin päälle nähdekseen paremmin, niinpä palokunta on hälytetty paikalle tikkaiden kera hakemaan tämä alas. Vapaaehtoisesta poistumisesta huolimatta poliisi päättää hetken ihmeteltyään pistää kaverin varsin väkivaltaisesti joukolla katuun. Täysin turhaa..


Nenan show torin toiselta laidalta nähtynä

e: korjailtu isoimpia typoja jälkikäteen

[drakon]

Karlsruher SC - Union Berlin 0-0 @ Wildparkstadion, AM: 18500

Lyhyempien yöunien jälkeen oli aika pakata kamat ja suunnata taas kohti asemaa ja Karlsruhea. Tällä erää kahdella vaihdolla ja melkein kolmen tunnin matka-ajalla. Siinä missä Kaiserslauternissa lähinnä vaihdettiin lauturin toisella puolella odottavaan junaan, jäi Neustadt an der Weinstrassella vaihtoaikaa kokonaiset 40 minuutti. Tämän ajan päätin käyttää syömiseen, mutta sopivan paikan etsimiseen meni sen verran aikaa, että sinänsä herkullisen lohipastan sai melkein hotkia menemään.


Tyypillinen kyläasema jokilaaksossa matkan varrelta

Mannheimissa pe-iltana sattunut junien yhteentörmäys (~40 loukkaantunutta) ei suoranaisesti tähän matkaan vaikuttanut, vaikka aikatauluhaku sellaisesta varoittikin. Messiaan paluumatkan se sen sijaan oli pe-yönä pysäyttänyt ja vain satunnaisen kanssamatkustajan Neustadtista Karlsruheen tarjoama kyyti oli taannut paluun Stuttgartiin joskus aamuyön tunteina. Olipa tämä herra vielä osoittautunut entiseksi Bundesligaerotuomariksi, joten juttua oli riittänyt!

Lähtökohtaisesti Karlsruhessa oli tunti aikaa, ennenkuin Messiaan tällä kertaa laajempi reissuryhmä saapuisi paikalle. Tuskin olin päässyt laukkulokeroja pidemmälle, kun maaliskuun raportista tuttu Münchenin Playboy koputtaa yllättäen hartiaan! Kävi ilmi, että hän oli parin yöllisistä pöytälätkäpeleistä tutun Münchenin etä-KSCläisen kanssa tullut jo omia teitään paikalle. Päädymme näiden melkein paikallisten suosituksesta KITin päärakennusta vastapäätä opiskelijakneipe London Pubiin. Puolen litran Karlsruher naturtrübistä köyhtyi naurettavat 2,30 per tuoppi. Maksun ajan koittaessa kahden kierroksen jälkeen tarjoilijatar lähinnä nauraa Playboyn lyödessä pöytään 200e setelin! Enpä tiennyt sen edes olevan keltainen.. Ehkä tuolla olisi paremmin kysyntää nurkan takana paikallisella nautintojen kadulla. Kaikki siis kaivavat pikkurahaa ja matka kohti stadikaa läpi laajan puiston alkaa pikkuisen turhan myöhään tuntia ennen alkua.

Matkalla sekavärinen seurueemme kenties pelastaa paikallisten selkäsaunalta Playboyn huudellessa tuttuun tapaansa "homovittua" ohi kulkeville paikallisten väreissä oleville. Vieraskarsinan portilla ollaan puolta tuntia ennen ja eikun yhden luukun lippujonoon. Messiaan seuruekin saapuu sopivasti paikalle jonon jatkoksi. Playboyta emme enää näe loppupäivän aikana tämän paahdettua vieraskausarin kanssa suoraan katsomoon. Oh well. Jokainen tuntuu neuvottelevan jostain opiskelija-alennuksista luukulla ja jono ei juuri liiku.


Lippuluukulla homma seisoo

Turvatarkastus on lähinnä nimellinen ja lopulta viittä vaille puoli olemme kiivenneet vallin päälle seisomakulmaukseen. Näkymä on kovin 90-lukua muistuttava purettuine juoksuratoineen, korkeine kaarteimeen ja korkealta kulmista kentälle kurottavine valotolppineen. Vastakatsomon alaosakin on pyhitetty seisomakatsomolle. Joukkueet ovatkin juuri tulossa kentälle, eikä paljon aikaa jäänyt kokoonpanoihin tutustumiseen tms. Unionin Ultraosasto toivottaa isolla bannerilla tervetulleeksi 6:n vuoden stadionbännistä vapautuneen jäsenensä ja muistaa huutaa vastustavansa kaikkia bännejä.


Joukkue-esittelyt kä(y)nnissä

Ennakko-odotukset vierasjoukkueen suorituksesta eivät ole järin suuret. Kesällä on pitkäaikainen valmentaja vaihtunut ja joukkue pikemmin kaventunut kuin suuresti vahvistunut. Kevät meni aivan penkin alle ja puolen vuoden taulukossa sija oli 16/18. Ikoni Mattuschka aloittaa penkillä ja varsinkin hyökkäyspää näyttää kevyeltä. Karlsruhe on liikkeellä lähes edellisen kauden miehistöllä, jolla he olivat pitkään mukana nousutaistelussa. Kotijoukkue on pakko laskea tänään ennakkosuosikiksi.


Peli käynnissä

Itse pelistä ei jää paljon kerrottavaa. Suorassa auringonpaisteessa on tuskallisen kuuma, olutta ei myydä vieraille ja kentällä kotijoukkue pitää komentoa, pystymättä kuitenkaan mainittavampiin maalipaikkoihin. Etäisyys kentälle on sitä luokkas, ettei numeroita paljon näe ja tuntuu kuin TV:tä katselisi. Molemmin puolin fanikeskittymistä lähtee hyvin ääntä, vaikka vieraistakin puolet tuntuu lähinnä seuraavan ympärillä passiivisesti peliä. Tauolla näyttää olevan yksi kiska auki ja jono sen mukainen. Vedestä pyydetään kuulemma pantteineen 4e, joten jää väliin. Pisuaarin virkaa toimittaa vanha kunnon ura seinän vieressä. Ei ole kapasiteettiongelmia ainakaan.


Myyntikiskoilla homma seisoo

Toisella jaksolla lasken Unionille kaksi laukausta ja Karlsruhelle yhden yläriman. Peli päättyy sopuisissa merkeissä ja viime minuuteilla ilmoitetaan yleisömääräksi kunnioitettava noin 18500. Silmämääräisesti vastakatsomo oli täysi, toisessa päädyssäkin varsin hyvä täyttöaste, sekä pääkatsomon laidoille paljon tilaa.


Kuumalla ilmalla voi huivien sijaan nostaa pelipaidat ilmaan


Kotipuolen fanikatsomoa katetun vastakatsomon vastakkaisessa päässä

Koko vieraskatsomoa varten oli varattu naurettava yksi bussi viemään ihmisiä asemalle ja sekin lähtee liikkeelle pian vajaana, joten edessä oli taas jalkamarssi keskustaan. Kadut ovat edelleen pääosin auki metrotöiden johdosta ja pyramidikin edelleen suojakuorissa kuten maaliskuussakin. Viereisellä terassilla on hyvin tilaa ja nautimme vielä porukalla yhdet schnitzelit ennen paluuta asemalle. Paikat ehdottomana erikoisuutena pisuaarin virkaa toimittavat lavuaarit, joissa vielä erikseen kuvin neuvotaan mihin käyttöön ne on tarkoitettu. Asemalla porukka erkaantuu omiin suuntiinsa. Seuraavat pari yötä menisivät Kaiserslauternissa kakkosbulin maanantai-illan tv-pelin ympärillä.


Lopuksi taululla seisoo yhä kiikarit

[drakon]

Aamu K-Townissa. Majoittaja lähtee töihin, minä kahvilaan kirjoittelemaan tekstejä. Mitään kovin mielenkiintoista kaupungilla ei näkynyt. Vaisu vanha kaupunki hieman sivussa ja arkkitehtuurilista sillisalaattia. Ramsteinin jenkkitukikohta näkyi lähinnä ravintoloiden  mainosten kielessä ja satunnaidesti yli laskeutuvissa jättikokoluokan kuljetuskoneissa.


Stadion vastapuolen rinteen museon portailta nähtynä

Tällä erää liput tuli hankittua etukäteen, koska tavoitteena oli päästä seisomapäätyyn. Osittain onnistuikin, joskin mukaan matsiin lähtevän majoittajan kanssa kommunikointi lipuista otti sen verran aikaa, että jäljelle jäi vain päädyn ylimpien rivien paikkoja penkkioptiolla. Jännää nähdä näkyykö toista päätyä lainkaan laskeutuvan katon alta. Ainut toimitustapa viikko takaperin oli posti, eikä se tietenkään ehtinyt Suomeen neljässä arkipäivässä. Välitön sähköposti tilauksen perään tuotti vastauksen, että voivat printata uudet paikanpäällä jos ei kerkiä. Niinpä tehtäväksi jäi selvitellä miten tämä kävisi.


Korvaavat liput käsissä

Varsin keskustassa olevassa fanshopissa kyllä myydään lippuja, mutta tälle asialle eivät voineet mitään. Samalla tuli bongattua uudeet 50-luvun Rockabilly-henkiset fanituotteet. Tuleva kotipaita olisi perinteisen punavalkoisen sijaan liukuvärioranssi ja toistaiseksi ilman sponsorilogoja, paitasponsorin löydyttyä vasta menneenä perjantaina. Illan pelissä itävaltalaisfirman logo pitäisi kuitenkin jo löytyä paidoista.

Oli aika suunnata rinnettä ylös radan toiselle puolelle kohti Betzeä. Matkalla tuli bongattua niin poliisitalon edessä potkivat kaupungissa MM2006 pelanneiden joukkueiden patsaat kuin liikenneympyrän keskellä seisovat 11 ystävystäkin, sekä stadionin edustan Bernin viitoset. Näistä oli juttua hetki sitten Saksan yleistopikissa, jääköön siihen.


Bernin viitoset kotipäädyn sisäänkäynnillä

Betze, jestas tässä stadikassa on nykymuodossaan munaa verrattuna kaikkiin uusiin moottoritien risteykseen tasaiselle pellollle kyhättyihin rakennelmiin. Kuin linnoitus rinteen laella, joka valvoo allaan levittyvää kaupunkia hohtaen ilta-aikaan punaisena.


Betze - linnoitus. Näkymä matkalta ylös rinnettä kaupungin suunnasta

Stadionin fanshopissa on jopa pientä ruuhkaa, mutta uudet liput ovat pian käsissä. Samalla matkaan tarttuu Lauternin ja Löwenin ystävyyttä julistava molempia joukkueita edustava You'll never walk alone-huivi (sick). Tärkeiden asioiden tultua hoidettua on aika vilkuilla iltapäivä kaupunkia. Käytännössä kaikki vieraille tarkoitettu on suljettu alkaen turisti-infosta ja päättyen japanilaiseen puutarhaan, koska maanantai! Satunnaisia vierasfaneja näkyy jo neljän aikoihin Paulanerin omalla terassilla. Tänään K-Townissa ei taida tosiaan olla muuta nähtävää kuin punaiset paholaiset.


Täällä ei todellakaan pidetä maanantaista

[drakon]

1. FC Kaiserslautern - 1860 München 3-2 (0-2) @ Fritz-Walter-Stadion, AM: 41000

Odotettu kauden avaus, samalla ystävyysjoukkueiden kohtaaminen. Molemmissa seuroissa paljon muutoksia niin kentällä kuin sen ulkopuolelakin, joten ennakolta paljon kysymysmerkkejä ilmassa. Monet varmaan näkivät tämän spektaakkelin ES2:lta, mutta laitetaan nyt jotain asioita muistiin myöhempiä aikoja varten.


Seurahymni lienee meneillään

Kotijoukkueen kokoonpanon ilmestyessä yksitellen taululle sai olla tyytyväinen Alex Ringin ollessa avauksessa. Ring aloittaisi keskikentän oikealla sivulla. Westtribünestä tulee jo melkoinen meteli pelaajien tullessa lämmittelemään ja lippujen ynnä paljaiden käsivarsien määrä edessä on vaikuttava. Kulman tolpan takana olevia paikkoja lukuunottamatta seisomapaikat on loppuunmyyty ja istumapaikkojakin kotipuolelta kenttää oli lähinnä yksittäin. Vieraskatsomo on seisomapaikkojen osalta myös aivan täysi, viereisessä istumakatsomossa porukkaa on satunnaisesti siellä täällä. Vierailta nähdään ensimmäinen sinivalkoinen lipputifo jo lämmittelyn aikana. Pelaajien tullessa kentälle lisätään siihen vielä, yksi Come on Sechzig-lakana katsomon eteen.


Pelaajaesittelyn koreografioita

Heti ensimmäisellä minuutilla vierasmaali on uhattuna ja vanha vihtahousu pyjamapöxy jo pelattu ulos, mutta pakki siivoaa viivalta. Ensimmäisen kaksikymppisen aikana Ring ehtii kompuroida pallon kanssa, antaa hyvän levittävän syötän ja laukoa kolme maalinmittaa ohi hyvän nousun päätteeksi, kunnes kotiveskari Sippelin punainen käsinpeluusta alueen ulkopuolelle tuo Alexin vaihtoon varaveskari Mülleriä vastaan. Kotikatsomo luonnollisesti näyttää raivonsa tuomaria kohtaan ja alkas viheltää jokaisesta toisen päin vihelletystä tilanteesta. Vierailta ei mene kuin muutama minuutti kun kärki Okotie laukoo pallon ensimmäisen kerran maaliin pakin rinnan kautta. Vieraskulmassa palaa pari harmaata savua nyrkkien huitoessa villisti ilmaa.


Okotie tuulettaa väärässä paikassa

Kymmenen minuuttia punaisesta ja sama mies vie vieraat jo kahden maalin johtoon. Tälläkin kertaa hän menee tuulettamaan lähelle kotipään kulmalippua, mikä ei katsomon vihellysten määrästä päätellen täyttänyt käyttäytymisnormeja tälläisessä pelissä. Kotijoukkueella ei ole mitään otetta tapahtumiin ja peli näyttää olevan ohi. Taukovihellys pelastaa suuremmalta selkäsaunalta.


Pääkatsomossa on melko täyttä

Lautern tulee tauolta nopeasti takaisin viheriölle odottelemaan jatkoa. Jenssen on otettu vaihtoon ja Stöger tilalle. Tämä pelaakin alkuminuuteilla Matmourille täysin tyhjän maalin, mutta tälle ei maistu ja päätykatsomossa pidellä päitä epäuskoisina. Kotijoukkue on ottanut kovemmat otteet käyttöön ja sinivalkoisia pyörii maassa tiheään, vaparin mennessä poikkeuksetta vieraille. Tämän johdosta katsomosta tulee enemmän korvia särkevää vihellystä kuin kannatusta. Kenttäpelissä miesylivoimaa ei enää näy.


Vaihtopelaajat järkkärin hommissa

Välillä kentällä käy juoksemassa yksi kotifani kenenkään estelemättä. Varaveskari Müller on ihmeissään yllättävästä halailijasta, mutta pelin ollessa toisessa päässä kenttää tilanne menee myös tuomarilta täysin ohi. Lopulta päädyssä lämmittelevät vaihtopelaajat käyvät keräämässä kaverin talteen kentältä järkkärien ihmetellessä!


Lakic valmistautuu rankkariin

Vajaan 70min jälkeen kotijoukkueelle vihelletään rankkari, joka kääntää pelin. Lakic sijoittaa voimalla oikealle alas ja katsomossa riemu repeää. Ei mene kuin pari minuuttia niin sama mies puskee vapaana takatolpalta Löwen keskityksen sisään. Päätykatsomossa meno on muuttunut infernaaliseksi mökäksi ja peppiä vedetään kädet naapurin olkapäillä koko katsomon mitalla hyppien. Ennakkoon mahdoton on tapahtunut ja peli on tasan alivoimasta huolimatta. Vieraista on tullut täysiä vastaantulijoita.


Käsiä ilmaan!

Loppuhuipennus on kuitenkin vielä edessä. Vajaa kymppi jäljellä ja kahden maalin Lakic otetaan vaihtoon ennen hyökkäyspään kulmaa. Tilalle Schalkesta hankittu 1.95m sentterikolossi Philipp Hofmann. Tämä juoksee maalille ja laittaa ensimmäisellä kosketuksella kulman sisään! Lienee seurahistorian nopein debyyttimaali. Katsomossa lentää ilmaan kaikki mitä käsissä on sattunut olemaan ja omakin selkä saa olutpesun jostain ylemmiltä riveiltä. Naapurit halailevat spontaanisti ja kurkuista lähtee kaikki kapasiteetti käyttöön. Vieraat käytyävät kaikki vaihtonsa viimeisellä kympillä, mutta saavat vain yhden maalipaikan. Kaikkien yllätykseksi tauolla taulukon viimeinen onkin loppuvihellyksen soidessa sarjakärjessä.


Huiveja ilmassa voiton kunniaksi

Voitonlaulut kaikuvat portaissa kohti maanpintaa ja matkalla alas kaupunkiin. Takana on yksi sensaatiomaisimmista peleistä mitä on koskaan tullut nähtyä, jossa oli lähes kaikki elementit mitä pelistä voi löytyä ja tunneskaalan kaikki asteet käytössä. Ero edellisen päivän nysväämiseen ei voisi olla juuri suurempi. Korvissa humisee vielä pitkään stadikalta poistumisen jälkeenkin.


Ihmiset purkauvat stadionilta kaupungille

[drakon]

1. FC Saarbrücken - SC Freiburg U23 2-1 (0-0) @ Stadion Ludwigspark, AM: 4000

Päivälle ei ollut kovin tarkkoja suunnitelmia, joten pyörin aamupäivästä vielä Lauternissa. Kaupungintalon kattoterassikin tarjosi vuorollaan pettumyksen ollen auki vain ohjatuille ryhmille ja 21. kerroksen lounge-kahvilakin tietty oli auki vain iltaisin. Asemalle ennen puolta päivää valuessa sai todeta myös kulman kebabpaikan valikoimien olleen kovin niukat edellisen illan kotimatkalaisten jäljiltä. Aseman kirjakaupasta sentään tarttui mukaan uusin Kicker Regionalliga-extralla ja edellisen illan pelin tuhti otteluohjelma, jota ei stadionilla ollut sattunut tulemaan vastaan. Vajaan tunnin lähijunamatkailun jälkeen oltaisiin taas Saarbrückenissä, nyt tosin vain läpikulkumatkalla.


Fanshopista liput vanhasta kaupungista

Perillä laukut lokeroon ja kaupungille pyörimään. Webbi tiesi kertoa vanhassa kaupungissa olevasta fanimyymälästä. Ratikka siis sitä kohti. Seisomapaikka kustansi taas kohtuulliset 9,50 ja stadionilla pystyisi kulkemaan vapaasti lohkosta toiseen. Mukaan tarttui myös sinimusta Ludwigspark-huivi. Ottelun alkuun oli vielä tunteja joten keskustan kaduilla ehti pyöriä riittämiin jäätelön syönnin ja tekstien kirjoittelun lomassa. Keskustaa halkovaa kehätietä lukuunottamatta pääosin pikkunättiä 1900-luvun alun maisemaa, toisaalta 60/70-luvun betonikolossia. Tois-puol-jokkee Alt-Saarbrückenin alueella on paljon ranskalaisvaikutteista rakennuskantaa. Aiemmin bongattu fanikneipe näytti olevan kiinni vielä pari tuntia ennen peliäkin. Ruokapuoleksi valikoitui runsaasta valikoimasta "Kalinski Wurstwirtschaft", Currywursteihin erikoistunut pikkupuoti torin nurkilta.


Kalinskin wurstia naamariin

Pelistä ei ollut järin suuria odotuksia, vaikka vastakkain olisivat kolmosliigan putoja ja Regionalin kakkonen ja noususta kieltäytynyt Freiburgin kehitysjoukkue. Paikallispelejä vilisevässä sarjassa tämä oli vahva poikkeus ja vierasfaneja tuskin näkyisi yhtään. Kovin alas on Bundesligan perustajajäsen valunut, oltuaan edellisen kerran kakkosliigassakin jo melkein vuosikymmen sitten. Aiemmin hommatun liitteen perusteella kotijoukkue oli uusiutunut lähes kokonaan kesän aikana, siinä missä vierailta suurin osa oli toista tai kolmatta vuotta mukana.

Stadikan valomastot näkyivät monesta suunnasta, mutta muuten stadioni oli melkoisessa kuopassa jälleen parin rinteen välissä. Aseman kautta kulkemalla lienee tullut kävelymatkaa 15-20 minuuttia. Matka kulki läpi uutuutta hohtavan yritysalueen, joka lienee ollut vanhaa tavararatapihaa kahden liikennesuunnan välissä. Jälleen kerran stadion oli hieman keskustan ulkopuolella, eikä tuohon suuntaan ollut juuri julkisen liikenteen yhteyksiä tarjolla. Asemalla näkyi muutamia sinimustapaitoja, mutta muuten pelin huomasi vasta siinä vaiheessa kun katujen varsilla alkoi olla parkkeerattuja autoja huomattavan paljon jo aivan pelipaikan läheisyydessä.


Ensinäkymä kentälle ulkoilutieltä puiden välistä Ludwigsbergin kukkulan yli saavuttaessa, vastakatsomon edessä erottuu D-blokin faniosasto.

Saarlandhallen päästä pohjoisesta lähestyttäessä peliä voisi katsoa jopa suoraan verkkoaidan takaa, siinä missä vastapäässä aidat kulkevat hyvin kaukana kentästä ja välissä on vielä metsää ja toiselle puolelle kiertämiseen menee melkoisesti aikaa kävelyteitä pitkin. Kannattanee valita saapumissuuntansa katsomolohkon sijainnin mukaan, joskin voi olla, että kaikkialta olisi päässyt sisään. Lipunmyynti kuitenkin oli jaettu sektoreittain eri sisäänkäyntiporteille.


Kärpäslätkistä valoa pimenevään iltaan auringonlaskun aikaan

Ludwigsparkilla maisema sinänsä oli hyvin samanlainen kuin Karlsruhessa, joskin täällä katsomoihin laskeudutaan ympäröiviltä rinteillä, siinä missä edellisessä pitää kiivetä katsomovallin päälle. Kuin aikamatka 20-vuoden takaiseen aikaan. Juoksuradat kentän ympärillä, kärpäslätkämäiset nykymittapuulla jättimäiset valonheittimet, korkeat seisomakaarteet ja pitkillä sivuilla rajallisesti katettuja istumapaikkoja. Vastakatsomossa ei ollut edes kuppeja ja koko betoninen katsomorakenne oli ikäänkuin jatkettu luonnollisen mäen harjalle jättäen eteen kattamattoman istuma/seisomaosion. Ruoste teki tuhoaan kaikessa metallissa, kaarteissa kasvoi ruoho ja tulostaulun virkaa teki perin 80-lukulainen musta-oranssivärinen reliikki. Kykeni se sentään jonkinlaiseen animaatioon kahdella värillään.


Lämmittelyt menossa

Yleisö oli jakautunut oikeastaan kaikkialle stadionilla, suurempien ryhmittymien ollessa itäkaarteen alaosan "Virage Est" ja vastakatsomon alapuolisille D-blokin riveille sijoittunut toinen ääneenkannattajien joukko. Selvästi vanhempaa väkeä oli pääkatsomon molempien puolien seisomaosioiden yläriveillä. Muutoin tiheys ei noussut järin korkeaksi ja tuntuikin siltä, että perjantaisessa vieraspelissä oli vähintään sama määrä porukkaa paikalla. Ehkä arki-ilta ja vähemmän kiinnostava vastus verotti väkeä. Seurahymnin lisäksi alkuseremonioihin kuului jonkin veturilaulun soitto, yhdistettynä sympaattisen rosoisen valotaulun reunalta toiselle puksuttavaan höyryveturianimaatioon! Harmi kun ei selvinnyt, mistä siinä oli kyse. D-blokin osasto esitti sinimustaruutuisen lippumeritifon pelaajien astellessa kentälle.


Pelaajaesittely kahdella värillä

Täälläkin tarjottiin käteen muutaman sivun mustavalko-fanzine, joka oli niin tuore, että mukana oli jo juttu stadionbänniläisten perjantai-illan vietosta kotona derbyä telkkarista katsellen. Näistä noin viidestäkymmenestä kaupungin vaarallisimmasta futishulista kolmasosa oli kerääntynyt samaan kämppään, melkoinen riskitekijä yleiselle turvallisuudelle? Mukana oli myös Ranskan puolelta Nancyn matsiraportti ja olikin ilmeistä, että faniryhmittymien välillä oli jo pidempi ystävyyssuhde kera vastavierailuiden toisten peleissä. Vahvasta ranskalaisvaikutuksesta kertoivat myös pari VE:n seassa alariveillä liehunutta tricoloria ja vastaavasti ylimmillä riveillä käyty ranskankielinen puheensorina. Sopii tavallaan kuvioon, olihan seura pelannut 50-luvulla myös Ranskan sarjoissa Saarlandin oltua kovin erikoisessa poliittisessa asemassa hetken myös FIFA:n jäsen.


Virage Est selän takaa seurattuna

Tällä erää kotijoukkue ei kyennyt vastaavaan alkuun kuin avauspelissä ja ensimmäisellä jaksolla vieraat olivat kenties hieman hallitsevampi osapuoli. Pelaajat olivat pääosin täysin vieraita, joten seuraaminen sinänsä oli jo hieman hankalaa ja kovin kohtauttavia tilanteita ei kentälläkään nähty. Pitkää palloa ja taistelua lähinnä. Tauolla oli hyvä pyöriä vähän ympäri stadionia katselemassa paikkoja. Pääkatsomo oli selvästi laitettu kuntoon kolmosliigan vuosia varten ja sieltä löytyi kelvollinen fanikneipe ja wc-tilatkin olivat selkeästi uudehkot. Brezelistäkin köyhtyi vain euron ja fanituotemyyntiä oli tarjolla parissa telttakatoksessa. Tauolla tuli bongattua myös ainut Freiburgin väreissä liikkunut, hänkin vanhempi pukumies varmaan seuran johtoportaasta huivi kaulassaan. Kaikki olivat tuskin edes kerinneet takaisin katsomoon kun vieraat jo kävivät kotijoukkueen kulmaa seuranneen suoraviivaisen vastahyökkäyksen päätteeksi tekemässä johtomaalin.


Kaarre tauon jälkeen pääkatsomon suunnasta nähtynä

Muuten homma jatkui aika mitäänsanomattomana ja sitä katseli usein enemmän ympäristöä kuin peliä. Tähän sopien piipahdus toilettien puolella maksoi tasoitusmaalin näkemisen. Raportin mukaan komea saksarimaali tuoreelta hankinnalta Felix Luzilta. Pelaajaesittelyn aikaan kutsuivat vielä juudakseksi, olihan tämä vaihtanut naapurikylän Elversbergistä sinimustiin täksi kaudeksi. Tasoitus toi vähän uutta eloa taas katsomoonkin ja ilmoituksen mukaan nelisen tuhatta oli saapunut katsomaan tätä näytelmää. Välillä Freiburgin veskari selvitti yhden huippupaikan, mutta sama mies Luz hoiti vielä vitonen ennen loppua syötön maalin eteen tähtihankinta Taylorille, jonka toinen maali kahdessa pelissä toi kotiavauksesta täyden pistepotin.


Viimeiset peliminuutit käynnissä

Pelaajat saivat päädyn faniporukasta vielä irti hyvät aallot käytyään näyttäytymässä juoksuradalla. Samaan aikaan toinen putoaja Elversberg voitti myös kauden toisen ottelunsa Koblenzissa, joten parin pinnan etäisyyden pito kärkeen oli tärkeää. Matsin jälkeen olikin jo vähän kiire junalle kohti Trieriä, sillä seuraavaa olisi saanut odottaa yli tunnin ja saapuminen olisi mennyt seuraavan vuorokauden puolelle. Kello oli tullut yhdeksän ja lähtöasemalla oli kaikki palvelut jo kiinni tältä illalta. Saavuttaessa perille koko asemarakennus oli jo suljettu, mutta sen edessä avautunut Imbiss keskittymä tarjosi vielä pientä iltapalaa. Edessä olisi vielä reissun viimeinen päivä tässä mielestään Saksan vanhimmassa kaupungissa. Tällä kertaa kaupunki itsessään olisi ehkä kiinnostavampi kuin siellä odottava matsi sinänsä.


Matka kohti viimeistä kohdetta on alkamassa

e: kuvat ja pikkuisen tekstiä lisätty

[drakon]

Myöhäisilta Trierissä alkoi hieman huonompien tähtien alla, sillä yhteyshenkilöltäni saama puhelinnumero osoittautui hetken ihmettelyn jälkeen vääräksi, eivätkä viestit olleet menneet läpi. Saapumisaika oli etukäteen sen verran hyvin speksattuna, että hän osasi kuitenkin ihmetellä viipymistäni ja netin kautta yhteyskin saatiin luotua puolen tunnin ihmettelyn jälkeen. Niinpä maja sympaattisesta WG:stä  suoraan asemalta löytyi ja loppuilta meni lautapelin ja pullon seurassa.

Aamu alkoi laiskasti ja joskus kymmeneltä oli aika lähteä pyörimään kaupungille. Messias oli innostunut myös tästä reissusta, enemmän toki kaupungin kuin pelin vuoksi, ja olisi saapuva joskus iltapäivällä kaupunkiin. Siihen asti oli aikaa kierrellä omaan tahtiin. Puistoa (vanhaa kaupunginmuuria) reunustavia teitä seuraamalla viidessä minuutissa olikin edessä Porta Nigra, kaupungin kuuluisin nähtävyys. Tämä mikrobien mustaksi värjäämä kaupunginportti oli ollut aikansa suurimpia Euroopassa roomalaisten ollessa vallalla puolessa mantereesta. Lienee myös ainut laatuaan, jossa kirkko on myöhemmin rakennettu kiinni porttiin. Napoleon oli kuitenkin viisauksissaan käskenyt erottaa nämä toisistaan joskus 200v sitten. Viereisessä turisti-infossa selvisi myös Trierin olevan Karl Marxin synnyinkaupunki, joten roomalaiskrääsän lisäksi tarjolla oli myös Marx krääsää.


Porta Nigra nähty heti alkuun, olikos täällä muutakin?

Keskusta saisi jäädä vielä toistaiseksi sivummalle ja jatkoin puiston vartta Moselin rantabulevardille. Vastapäisen korkean "vuoren" rinteellä näytti patsastelevan puiden yläpuolelle ulottuva hahmo vähän kuin Riossa ikään. Muuten vastaan tuli lähinnä pyöräilijöitä ja pari vanhaa tullilaitoksen käyttämää jokinosturia, ennen kaupungin länsipuolella joen ylittävää roomalaissiltaa. Ei varsinaisesti mitenkään erikoinen luomus ainakaan nykymuodossaan, joskin pari kalliin näköistä hotellia oli saatu rakentaa heti sen juureen.


Moselin varren maisemaa kaupungin pohjoispuolelta

Sillan päästä alkoikin sitten Karl-Marx-Strasse, joka tosin osoittautui lähinnä pornopuotien, rahapeliluolien ja epämääräisten pubin kansoittamaksi tienpätkäksi, johtaen kuitenkin vanhalle raatihuoneelle. Raatihuonetta kiinnostavampi oli kuitenkin jokseenkin sen takapihalla sijainnut sodanaikainen bunkkeri, joka oli rakennettu maasta ylöspäin keskiaikaisen tornin muotoon! Paluu puistokaistaleen varteen toi eteen roomalaisaikaisen kylpylän rauniot. Aluetta pääsi ihailemaan vain kiviaidan takaa ja jos ei olisi tiennyt mitä katselee, olisi tämä isolta osin puisten suojakatteiden peittämä alue ennemmän epämääräisen rakennustyömaan näköinen kuin kulttuurihistoriallinen merkkikohde.


Kylpyläalueen rauniot

Keskustassa Viehmarktin alueella oli toinen vähän samanlainen alue, joka nykymittapuulla sijaitsi maan alla parkkihallien tasolla ja oli ympäröity suurella lasikuutiolla. Sisällä näyttelyssä ei kuitenkaan tullut käytyä, sillä alkoi olla kiire takaisin asemalle Messiasta vastaan. Roomalaissillan nurkilta etäisyyttä asemalla oli varmaan reilut pari kilometriä, joten sitä huomasi jo kävelleensä melkoisesti ensimmäisen neljän tunnin aikana. Olimme yhtä mieltä siitä, että nyt olisi ruoka-aika, joten lounaan sai tarjota aseman kulman aasialaispaikka. Annoskoko olikin sitä luokkaa, ettei hetkeen aikaan tulisi nälkä ja hintakin alle 7 euroa.

Ruokailun jälkeen oli tiedossa reissu keskustan ulkopuolella olevalle amfiteatterille. Matkalla radan vartta etelään vastaan tulivat niin Konstantinin basilika kuin palatsin ranskalaistyyppinen puistokin. Toinen roomalaiskylpyläkohde Kaiserbrunnen oli lähes kopio aiemmasta, muurin takaa muutaman matalan kivimuurin ihailua. Amfi itsessään oli Porta Nigran ja vanhankaupungin ohessa kolmas UNESCOn maailmanperintökohde. Jäljellä oli lähennä kukkuloiden ympäröimä gladiaattoriareena, jossa turisteille pidettiin gladiaattorikoulua. Rinteillä ei kasvanut kuin ruohoa, eikä mistään katsomorakennelmista voinut enää tehdä päätelmiä. Areenatason alle pääsi kuitenkin ihmettelmään maanalaisia tiloja, jotka olivat nyt pitkälti veden vallassa koululaisten rymistellessä yllä puukannnen päällä. Toisen puolen katsomo jatkui heti aidatun alueen ulkopuolella viiniköynösrinteenä kauas rinteen huipulle.


Amfiteatterin alue katsomorinteen huipulta nähtynä

Paluu keskustaan ei mennyt ihan putkeen, sillä kävi ilmi, ettei hieman vanhanaikaisen aseman kohdalla raiteiden alta mennyt lainkaan tunnelia sille puolelle ratapihaa, jossa itse olimme, kuten lähes poikkeuksetta saksalaisilla isommilla asemilla on tapana. Tiedossa oli siis melkoinen kierros seuraavalle alikululle jossain puoli kilometriä väärään suuntaan. Aseman palvelutkin oli suunniteltu hieman erikoisesti, sillä paikka menisi sisätiloiltaan kymmeneltä kiinni ja säilytyslokeroihin ei olisi asiaa sen jälkeen. Matkaseurani paluujuna Berliiniin lähtisi kuitenkin vasta joskus 3:40 aamuyöllä, joten matkatavarat piti pelastaa seuraavan yön hostellilleni vielä päivän aikana. Matsin alkaessa poikkeuksellisen myöhään 19:30 ei olisi täyttä varmuutta, ehtisikö niitä enää noutaa sen jälkeen ajoissa asemalta. Tässä vaiheessa välillä hyvinkin kuuma päivä alkoi kehittyä kohti sateista iltaa ja ensimmäiset kunnon kuurot saatiin matkatavaroita siirtäessä.


Turistien vilinää kauppatorin nurkilla

Matsin alkuun oli vielä hyvin kolmisen tuntia aikaa, joten välissä ehti käydä pyörimässä kaupungin keskuspaikalla torilla, tuomiokirkolla ja vähän kahvillakin odotellessa. Kokonaiskuva kaupungista turistin näkökulmasta oli varsin positiivinen. Huolimatta 70 vuoden takaisista sotatuhoista oli historiallisia kohteita melkoisen paljon, kirkkoja ja kylpylöitä vähän joka nurkalla. Kaupunkikuva oli pikkunättiä ja turisteja näkyi huippusesonkinaa paljon, mutta ei häiritsevästi. Erinäisiä viinikellareita yms näkyi katukuvassa paljon, joten asianharrastajalle voisi olla tarjolla paljonkin. Pari kohdetta joissa olisimme halunneet käydä iltapäivän aikana oli kuitenkin sulkenut juuri nenän edestä viideltä, mistä pientä miinusta.


Erinäisiä fanituotteita myyvä pienoisrautatiekauppa ehti mennä tältä päivältä kiinni

[drakon]

Ottelu vanhimman kaupungin tittelistä, SV Eintracht Trier - Wormatia Worms 1-2 (1-1) @ Moselstadion, AM: 1800

Vajaa tunti ennen ottelua oli aika suunnata kohti Moselstadionia, joka sijaitsi kivenheiton päässä itse joen rannasta hieman keskustan koillispuolella. Matka torilta kulki suoraviivaisesti taas kuuluisan portin läpi puistovyöhykkeelle ja siitä yhdelle kaupungin lukuisista sairaala-alueista. Lähempänä stadionia näkyi enenemässä määrin seuraan viittaavaa graffitituotantoa ja paljon Trierin ja ranskalaisen Metzin fanien ystävyyttä julistavia tarroja siellä täällä. Saarbrückenistä tai Kaiserslauternista täällä ei juuri välitettäisi.



Ultraporukka ilmoittaa olemassaolostaan muurissa

Sadetta tuli taas vähän tiheämmin ja sitä manasi takin jättöä majapaikkaan. Näillä olisi kuitenkin tultava toimeen. Stadionilla olisi kuitenkin katettu vastakatsomokin, joten eiköhän näillä selvitä. Peliin liittyvää liikettä näkyi oikeastaan vasta näköetäisyydellä portista parkkeerattujen autojen muodossa. Asutus oli heti stadionin ulkopuolella, joten mukava pikku kaupunkistadioni kyseessä.



Matala pääportti näkyy jo valotolppien juurelta

Vajaa puoli tuntia ennen alkua portilla oli pienoista jonoa, mutta tiketit sai käteen melko nopeasti. Kaikki seisomapaikat oli hinnoiteltu yhtenäisesti 8,5 euroon, riippumatta siitä olisiko avonaisessa kaarteessa vai pitkällä sivulla katon alla. Ottelulehtisestäkin pyydettiin vain nimellinen 50 senttiä. Pettymykseksemme totesimme heti turvatarkastuksesta päästyämme, että fanshop olisi tällä erää kiinni "organisatorisista syistä", mitä se ikinä tarkoittikaan. Olisi siis aika hakea pari tuoppia tiskiltä ja muutaman foton jälkeen sateelta suojaan. Kotijoukkueen ehkä 100 hengen faniryhmä oli sijoittunut hieman keskiviivan lähemmälle puolelle, mutta heidän takaansa katsomoa jakavan liukuoviportin takaa löytyi mainiosti tilaa suoraan keskiviivalta.


Insane * Ultra nähtynä lähietäisyydeltä myös tositoimissa

Juoksuratoja lienee ollut kuusi ja varsin loivaa porrastusta ehkä kymmenen rivin verran, joten peliä joutui seuraamaan tällä erää kovin läheltä ja matalalta. Vajaan kymmenen vuoden takaisten kakkosbundesliigan vuosien johdosta pääkatsomo oli varsin hyvässä tikissä silmiemme edessä, vaikka kapasiteettia siellä oli alle pari tuhatta. Myös riittävät valot iltapelille löytyivät samojen aikojen peruina.


Kunnallinen yleisurheilustadion perinteistä mallia mukaillen

Aloituspotkun lähestyessä kuuluttaja muisti toivottaa vähälukuisen vierasfanien joukon tervetulleeksi Saksan vanhimpaan kaupunkiin. Siitähän tässä olisi kyse, sillä nämä molemmat pitävät itseään sinä vanhimpana. Lehdistössä derbyksikin nimetty, vaikka maantieteellistä sijaintia vähän reippaammin onkin. Vieraita oli paikalla varmaan nipin napin bussilastillinen, mistä olimme kovin pettyneitä. Kiitos matalalla olevan katon lähti kotipuolen porukasta vieressä sen verran ääntä, ettei vastapuolen kaarteessa olleista vieraista oikeastaan kuultu mitään.


Vieraita valotolpan juuressa takakaarteessa

Pelaajaesittelyssä suurimmat aplodit sai lähes 300:n ykkös- ja kakkosbungesliigaottelun (Mainz/Fürth) kokemuksen omaava, juuri 37-vuotta täyttänyt jugoslaavi Milorad Pekovic, joka oli palannut ensimmäiseen saksalaisseuraansa lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen lopettelemaan uraansa.


Kuuluttaja: Numero 31, Milorad - Yleisö: PEKOVIC, PEKOVIC, PEKOVIC!

Tuskin oli peli saatu käyntiin, kun Trierin pakin päällä tehty palautus veskarin suuntaan meni tämän tavoittamattomiin ja lipui tuskallisen hitaasti maaliin! Vieraat johtoon omalla maalilla heti ensimmäisellä minuutilla ei ollut ihan sitä, mitä kotiavaukselta oli odotettu. Olihan Worms säilyttänyt sarjapaikkansa vain, koska samasta lohkosta oli noussut kauden päätteeksi kaksi joukkuetta kolmosliigaan ja samalla Eintracht Frankfurtin amatöörit luopuneet sarjapaikastaan. Vieraat saivat tietty kovan buustin päälle tästä, vieden peliä alkuminuutit. Pidemmän päällä kotijoukkue kuitenkin sai yhä enemmän hallintaa ja useampia kulmia. Juuri ennen taukoa mainittu Pekovic onnistui tasoittamaan pelin puskemalla kulman sisään. Messiaan kommentit pelin tasosta eivät olleet järin mairittelevia, teknisesti ja taktisesti rajoittunutta, mutta paljon kaksinkamppailua ja tiukkaa puolustamista vierailta.


Vapaata tilaa keskiviivalta löytyi helposti

Välillä satoi enemmän, välillä vähemmän. Kotijoukkue yritti kovasti, mutta tulokset olivat perin laihoja. Vartti ennen loppua vieraat avasivat nopeasti kotijoukkueen kulman jälkeen ja parilla syötällä pallo oli oikeassa laidassa, josta lähti nappisyöttö maalille juosseelle vieraiden sentterille, joka sai puskea pallon täydestä juoksusta läheltä maaliin vieden vieraat jälleen johtoon. Kuin salama perin synkältä taivaalta hyvän kotijoukkueen painostusjakson keskellä. Viimeisellä kympillä kotijoukkue sai vielä pari huippupaikkaa, onnistumatta kuitenkaan tasoituksessa ja niinpä kotifanit saivat huomata jenginsä hävinneen kauden toisenkin ottelunsa. Edellisen kauden ykköshyökkääjän Sylvano Comvaliusin siirtyminen sarjatasoa ylemmäs Dresdeniin varmaan näkyi vielä maalinteossa. Illan yleisömäärä asettui aikalailla esittämiemme arvauksien 1600 ja 2100 puoliväliin reiluun 1800:n. Viikonloppuna ja paremmalla säällä olisi luultavasti tullut muutama sata enemmän.


Peli käynnissä toisella jaksolla varsin vaihtelevissa olosuhteissa

Matsin jälkeen oli reippaasti aikaa, sillä olin lupautunut viettämään aikaa Trierin yössä matkaseuran kanssa lähemmäs tämän aamuöistä junansa lähtöä. Keskiviikkoilta ja pieni kaupunki yliopiston tentti-/lomakaudella ei tietty anna parhaita mahdollisia lähtökohtia myöhään aukiolevien paikkojen löytämiseen. Paikallinen tapa kun tuppaa olemaan kneipen sulkeminen siinä vaiheessa, kun asiakkaita on "liian vähän" ilman kiinteitä aukioloaikoja. Onneksi edellisen illan majapaikan opiskelijoilla oli suositella pari paikkaa kokeilla, joista varsinkin ensimmäinen "Styxx" heti torilta lähtevällä Judengassella turistien silmiltä piilossa oli nappivalinta. Paikka sijaitsi holvikaarisessa kellarissa tällä pikkukujalla ja Roter Stern Trierin tarra ovessa viittasi futishenkisyyteen porraskäytävän ulkoasun metallihenkisyyden lisäksi. Sisältä löytyikin melkoisesti futishenkistäkin esineistöä mukaanlukien Eintracht Trierille pyhitetty seinävitriini melkoisella määrällä pääsylippuja vuosien takaa yms. Holvikaton johdosta naapuripöytienkin keskustelut kuuli hämmästyttävän hyvin, jännä paikka. Luonnollisesti paikasta löytyi myös screeni isompien pelien seuraamiseen ja pöytäfutis yhdestä nurkasta. Juomat olivat halpoja ja valinnanvaraa oli Kölschistä Altin kautta Weizeniin ja perus Pilssit päälle. Vaikka porukkaa oli sisällä parikymmentä ja kadulta olisi pyrkinyt sisään lisääkin, pisti ainoa tarjoilijatar viimeisen kierroksen jo yhden aikaan, mikä oli lievä pettymys.


Myöhäisillan ensimmäinen paikkasuositus "Styxx" löydetty

Siellä olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta suuntasimme sitten toiseen nimettyyn paikkaan, Viehmarktin varren Simplicissimukseen. Täälläkin luvattiin tarjota vain viimeinen kierros ja väkeäkin oli puolet vähemmän. Onnistuimme kuitenkin tappamaan aikaa melkein puoli kolmeen, mikä oli jopa paremmin kuin odotimme. Ilman paikallistuntemusta tämä ei varmasti olisi onnistunut, sillä kaduilla ei liikkunut yhtään ketään. Tästä Messias suuntasikin sitten kohti asemaa ja aamun ensimmäistä Koblenzin suunnan junaa. Reissun saldoksi tuli kolme yhdessä nähtyä peliä muutaman päivän välein. Melkoisesti ylimääräisiä kilometrejä sai ottaa hullua suomalaista seuratakseen, mutta sanoi aina halunneensa käydä Trierissä..

Paluu

Unet jäivät tällä erää hieman lyhyiksi, mutta heti yhdeksältä ehti käydä lähikaupasta hakemassa pari paikallista viinipulloa tuliaisiksi. Olipa edellisenä iltana kadunvarresta bongattu futisfanituotteiden (Bayern/BVB/Schalke/Köln jne) ja pienoisrautatietuotteiden myyntiin keskittynyt pikkuliikekin ehtinyt avata, joten edellisen illan pettymys suljetusta fanshopista tuli kuitattua nyt Trierin huivilla. Webin perusteella se olikin kaupungin ainut paikka stadionin ulkopuolella, josta paikallisjoukkueen tuotteita saattoi löytää.


Paluumatkalla Mosel-joki ylitetty jälleen kerran junan kyydissä

Loppupäivä kuluikin sitten hiljalleen junaillen ensin Moselin varren laaksoja Koblenziin puolitoista tuntia, vajaan tunnin välistopin jälkeen Reinin varren laaksoja Kölniin toinen samanmoinen pätkä ja Kölnin parin tunnin kaupunkikävelystopin jälkeen Düsseldorfiin ja edelleen Finnairin siivillä kotiin. Hassua kyllä tämän päivän kokonaisuus oli pituudestaan huolimatta junamatkoistani halvin, vain koska Köln-Düsseldorf väli kuljettiin ICE:n pehmeillä penkeillä. Muitakin mahdollisia junakombinaatioita olisi ollut, mutta onneksi tuli valittua Koblenziin hieman pidempi vaihto, sillä reissun ainut enemmän myöhässä ollut juna oli päivän ensimmäinen, eikä vaihto erääseen alle 10 minuutin vaihtoajan ICE vaihtoehtoon olisi välttämättä onnistunut.


Jälleen yksi viinitila kiskojen varrelta. Tilan nimi on kirjattu riittävän suurin kirjaimin rinteeseen ohikulkijoiden iloksi.

Kölnin ihmisvilinää katsellessa sai todeta viettäneensä varsin leppoisan viikon hieman syrjemmässä pikkukaupunkeja kiertäen ilman suurta stressiä aikatauluista. Homma ei mennyt suorittamisen puolelle oikeastaan missään vaiheessa vaan tunsi myös olevansa lomalla kuuman auringon alla.


Kölnin tuttu asemahalli, reissun loppu alkaa lähestyä.

[drakon]

Nähdyt ottelut

pe 1.8. Homburg - Saarbrücken 2-2 (Reg SüdWest)
la 2.8. Pirmasens - Offenbach 3-0 (Reg SüdWest)
su 3.8. Karlsruhe - Union Berlin 0-0 (2. BuLi)
ma 4.8. Kaiserslautern - 1860 München 3-2 (2. BuLi)
ti 5.8. Saarbrücken - Freiburg U23 2-1 (Reg SüdWest)
ke 6.8. Trier - Worms 1-2 (Reg SüdWest)



Viikon saldo

Yhteenvetoa +/- :

+++++ Betzen ihmeellinen ilta
+++ Saarlandin derby
+++ Trier maineensa veroinen kaupunki
+++ Matkaseura silloin kun sitä oli
+++ Saarbrückenin festari-ilta
+++ Kiinnostavien otteluparien sijoittaminen kauden alkuun ennen BuLin alkua kaikilla sarjatasoilla
++ Suunnitelmat pitivät ja otteluvalinnat osoittautuivat pääosin hyviksi
++ Säät suosivat pääosin
++ Lomafiilis, ei juuri aikataulupaineita paitsi iltaotteluiden jälkeen
++ Kallein ottelulippu 12e, yhteensä alle 60e!
++ Offenbachin vierasporukka
++ Pirmasensin yllätysvoitto
++ Paikalliskontaktien vieraanvaraisuus
++ Neljännen sarjatason saama mediahuomio televisiota myöden
+ Alasarjojen fanikulttuuri
+ Persoonallisia wanhan ajan stadioneita useampia
+ Junaikataulut pitivät pääosin
+ Lyhyet päivämatkat, joustavat lipputyypit
+ Huivikokoelma karttui vähän harvinaisemmilla tuotteilla
+ Maisemat junien ikkunoista
+ Ei juuri tarvetta ennakkovarauksille juna- tai matsilippujen suhteen.
- Ensimmäisen päivän suunnistusseikkailut junayhteyksien kanssa
- Naaman poltto Pirmasensin puolipilvisenä päivänä
- Wormsin vierasporukka
- Vähän turhan usein Saarbrückenissä, asema tuli tutuksi
- Nälkä kasvaa syödessä
- Foorumin yksinpuhelu
-- Kaiserslauternin turismitarjonta (maanantaisin?)
-- Karlsruhen ottelutapahtumat tai niiden puute
-- Lähijunissa ei sähköpistokkeita missään
--- Jäätävä menolento

[Frankki]

Kiitokset loistavasta raposta. Aktiivisesti seurannut vaikka en ole mitään väliin kommentoinutkaan eli ei yksinpuhelusta huolimatta ole mennyt kuuroille korville.

[bamse]

Sama ylläolevaan. Seurasin monologia varsin tiiviisti, mutten turhaan viitsinyt keskeyttää mielenkiintoista tarinankerrontaa omilla peukkuhekotteluillani.

[Kulkukoira]

Saman sama. Toimii hyvin rapoformaattina tällainen, jossa kaikki teksti ja kuvat eivät ole samassa jättiviestissä, vaan tippuvat päivittäin (lähes) matkan varrelta. Jatkuvasti tuli odotettua innolla seuraavaa kaupunkia/matsia.

Betzenberg on korkealla omalla listallani seuraavaa Saksan matkaa suunnitellessa, eikä tämä rapo yhtään vähentänyt kiinnostusta siellä vierailla.

[Axo]

Hauskaa tarinointia ja erittäin mielenkiintoiset kohteet! Noita Saksan alempia sarjoja olen jo pitkään ajatellut käydä itsekin scouttailemassa. Ja onhan minulla tuo Betzenbergkin kokematta ja korkealla on listoilla .

E. Typo

[kharpo]

Saman sama. Toimii hyvin rapoformaattina tällainen, jossa kaikki teksti ja kuvat eivät ole samassa jättiviestissä, vaan tippuvat päivittäin (lähes) matkan varrelta. Jatkuvasti tuli odotettua innolla seuraavaa kaupunkia/matsia.

Tässähän se. Oli taas mielenkiintoista seurata. Hyvää tarinan kerrontaa, lisäksi vähän muutakin kun futista ja vähän erilaisempia kohteita!

[MARADONNA]

Kiitos hienosta raportista. Aika tuttua seutua mutta kaikissa noissa stadioneissa ei kuitenkaan ole tullut käytyä. Kaiserslautern on kyllä ainakin
minun suosikki paikka. Fanit todella upeita. Tullut katsottua Betzembergissä ainakin 50 matsia, mukaan luettuna kaikki MM-kisaottelut 2006.
Seuraavia kohteita jotka on vielä bongaamatta on Karlsruhe, Darmstadt ja Sandhausen. Darmstadin stadionilla on kyllä itse tullut pelattua joskus
90-luvun alussa mutta katsomossa ei ole tullut vierailtua.