Kävin viime viikonloppuna tekemässä pikaisen jalkapalloretken Juutinrauman ympäristöön. Talvisarjojen ollessa tauolla ei kohdevalikoima ole mitenkään erityisen laaja, mutta pohjoismaisista sarjoista löytyy toki vaihtoehtoja kohtuullisen mukavasti. Tämänkertaisen reissun kohteina olivat
Malmö-Kalmar,
Helsingborg-Örebro ja
Brøndby-Silkeborg. Pientä lisämaustetta juuri noihin otteluihin toi Suomen karsintamaajoukkueeseen tyrkyllä olevan pelaajan (
Halsti Malmössä,
Uronen Helsingborgissa ja
Hradecky Brøndbyssä) esiintyminen jokaisessa niistä.
Lomakiireiden vuoksi en ehtinyt ihan välittömästi ryhtyä raporttia naputtelemaan, mutta kai tämä vielä viikonkin ikäisenä on jotenkin kurantti.
Olen ehtinyt kohtuullisen määrän ulkomaan jalkapalloreissuja tehdä ja niistä toistakymmentä matkaraporttia tänne laittaa. Tähän mennessä raportit ovat olleet kaikki eri paikoista; muutaman useamman kerran nähdyn kohteen aiemmat kerrat sattuneet ennen raporttien kirjoittelun aloittamista. Niin tai näin, jossakin määrin yllättäen Malmöstä tulee tämän raportin myötä ensimmäinen sivuunkirjoittaneen matkaraporteissa toiseen kertaan esiintyvä kotijoukkue. Kaksi vuotta sitten käydessäni kaupungissa ensimmäistä kertaa minulla ei ollut aavistustakaan että pelistä mitään ymmärtämätön kaverini saisi sieltä hommia ja Malmöstä tulisi sitten minullekin säännöllinen vierailukohde. Matkajunailuja ilmainen yöpyminen keskeisellä paikalla ja ylimääräinen paikallistuntemus toki helpottivat ensisestään. Parin vuoden takainen raportti löytyy siis tuolta:
http://futisforum2.org/index.php?topic=142960.0Ottelukokemukset Malmöstä eivät silloin olleet aivan valtavan erilaisia. Majoituksessa, reitissä stadionille ja paikassa stadionilla oli toki pieniä eroja. Hyppikää yli, mikäli tuntuu vanhan toistolta.
Matkavalmistelut ja liput Normaaliin hotellimajoitusmatkailuun verrattuna majoitus paikallisasukkaan keskustakämpässä on ehkä vieläkin toimivampi konsepti. Malmöstä ei välttämättä löydy yhtä ainoaa yhtä hyvällä sijainnilla olevaa hotellia eikä välttämättä paikkakunnan ravintolat niin hyvin tuntevaa concierge-palveluakaan. Valitettavasti tämä palvelu ei ole kaikkien käytettävissä
.
Ottelulippujen suhteen ei tällä kertaa nokka kauaa tuhissut. Lippujenmyynti kaikkiin kohteisiin oli aloitettu ja kaikkiin sai printtilipun. Isoin riesa oli oman printterini paperitukosten kanssa säätäminen. Mainittakoon erikseen vielä Brøndbyn erittäin huokeat (130 DKK/kappale) liput. Saattaa olla Euroopan parhaita hinta/laatusuhteita. Lentolipuistakaan ei ole paljon kirjoitettavaa. Lomakautena hinnat tuntuivat perushuokeilta eikä isoja eroja ollut Finnairin, SASin ja Norwegianin välillä. Finnairin aikataulut sopivat tällä kertaa parhaiten, joten valintamme osui sitten siihen.
Sitten reissuunTapaan aloittaa raporttini siitä kohdasta, missä matkan jalkapallo-osuus alkaa. Tällä kertaa se alkoi aivan reissun alusta. Kahden varsin verkkaiseen tahtiin foorumille kirjoittelevan kaverin kokoonpanolla nousimme autoon Espoossa ja ajelimme lentokentälle. Futistunnelmissa oltiin siis jo ensimmäisestä minuutista lähtien.
Reissuun lähtö kesken helteisen kesäloman on aina kiireisten viikonloppureissujen lähtöhässäköitä rentouttavampi kokemus. Olimme valinneet lennon, joka toi meidät Kööpenhaminan Kastrupiin jo torstaina alkuillasta. Jo aiemmassa raportissani kehuin Juutinrauman siltaa ja sitä pitkin tihein vuorovälein matkaavia Öresund-junia. Kovin montaa minuuttia ei tarvinnut tälläkään kertaa asemalaiturilla käkäillä ennen junaan nousua. 20 minuutin päästä olimme sitten jo Malmön keskustan asemalla. Yhteydet Malmön omalta lentokentältä eivät ole läheskään näin mainioita.
Malmö-KalmarVarsinainen jalkapallo-osuus alkoi sitten seuraavana päivän lounaan jälkeen. Siirtyminen iltapäiväotteluun jossakin määrin tutuksi käyneen kaupungin keskustasta sujui mukavasti ja helposti helteisessä kelissä. Kävelyaikaa taisi kertyä kolmisen varttia. Tuo olisi ollut puolitettavissa ajamalla junalla Triangelnin asemalle mutta kävely oli aika lailla itsestäänselvä valinta. Sen verran hyvissä ajoin olimme jälleen liikkeellä että suurimmat väkijoukot tulivat paikalle meidän jälkeemme. Toki kävelyn jälkimmäisen puoliskon muodostavalla puisto-osuudella alkoi jo aika lupaavasti näkyä Malmön sinivalkoisia värejä.
Kuva. Puolet kävelyreitistä keskustasta stadionille kulki pääkävelykatua pitkin. Tämä reitti oli tullut tutuksi jo aiemmin. Puiston jälkeen tultiinkin sitten hyvin jälkapallollisiin maisemiin. Aluksi tuli jälleen vastaan Malmön vanhempi stadion, jonka aitojen raoista kuikuilimme näkölinjoja. Näissä vanhemmissa rakennelmissa on epäkäytännöllisyydestä, juoksuradoista ja osin huonoista näkölinjoista huolimatta oma viehätyksensä. Seurueemme olisi mieluusti katsonut pelin joskus tuollakin.
Kuva. Kuten pari vuotta aiemminkin avataan tämänkin reissun jalkapallokuvasato Malmön vanhalla stadionilla. Hieman oli hankaluuksia löytää aitojen välistä kuvauslinjoja. Kuvan ottohetkelläkin täällä oli jonkinlaista yleisurheilutoimintaa menossa. 
Kuva. Vanhaan stadioniin verrattuna uusi Swedbank Stadion näyttää enemmän kerrostalolta ja vähemmän stadionilta. Rakenusten välinen etäisyys taitaa olla noin 100 metriä.
Kuva. Toinenkin stadionin ulkopuolelta. Tuntia ennen ottelua sinivalkoisiin pukeutunutta väkeä parveili fanipäädyn terassibaarissa ja varsin laajassa fanikrääsäkaupassa. Sen verran hyvissä ajoin olimme paikalla, että ehdimme haistella tunnelmia nykyisen stadionin, Swedbank Stadionin ulkopuolella. Reilua tuntia ennen ottelun alkua väkeä oli jo ihan mukavan näkköisesti paikalla fanipäädyn baarissa ja Malmön varsin vaikuttavan kokoisessa fanikrääsäkaupassa. Kyllä täällä ihan selvästi jalkapallokulttuuria löytyy ja ammattiurheiluseuraakin pyöritetään varsin ammattimaisen näköisesti. Jonkin aikaa norkoiltuamme löysimme reitin paikoillemme yläkatsomoon stadionin toisesta päästä, nousimme portaat ja aloimme siirtyä itse asiaan.
Kuva. Ensivaikutelmia sisältä, tällä kertaa toisesta kerroksesta. Hieno ja asiallinen on. Tuskin nähdään tällaista Suomessa sivuunkirjoittaneen elinaikana. 
Kuva. Yläkerrosten hiljaiset ja karut aulatilat tuntia ennen pelin alkua. Kyllä täälläkin on kaikki tarvittava mutta voi olla että loppuunmyydyissä peleissä tämä käy tauoilla ahtaaksi. 
Kuva. Sitten ensinäkymiä paikoiltamme. Tähän päätyyn ilmaantui kalmarilaisten katsomo. 
Kuva. Ja sitten pääkatsomo vaihtoaitioineen. 
Kuva. Malmölaisten kotipääty. Koko pääty on siis seisomakatsomoa ja päädyssä kahdessa kerroksessa aitioita. Veikkaisin että nuo keskimmäisissä lohkoissa olevat istuimet ovat UEFAn pelejä varten väliaikaisesti asennettuja taittoistuimia. Malmö siis pyörii myös mukana Mestarien Liigan karsinnoissa ja on näiden kuvien ottamisen jälkeen ehtinyt käydä Prahassa puppeloimassa vierasjohtonsa 4-2-tappioksi. 
Kuva. Malmön äänekäs kotipääty (toki siihen osallistuttiin muistakin katsomoista) veteli ennen ottelun alkua Malmö-hymnin. Vielä toisellakaan kuulemalla ei oikein tahtonut tarttua sävel korvaan. Itse otteluun lähdettiin ihan kiinnostavista asetelmista: Malmö oli sarjan kärjessä ja Kalmar seitsemän pistettä jäljessä neljäntenä. Kärkikamppailusta olisi siis kyse. Markus Halstia odottelin pikaisen nettiscouttaamisen perusteella avauskokoonpanoon. Pari vuotta sitten hän oli istunut koko ottelun jämäkästi penkillä.
Kuva. Ja sitten mennään! Kumpikaan meistä ei ollut eikä ole vieläkään mikään erityinen Allsvenskan-tuntija. Markus Halstia päätimme toki seurailla alusta lähtien ja löytyihän kokoonpanoista toki muutama muukin tuttu nimi, näistä nimekkäimpänä pitkän uran Euroopassa tehnyt Markus Rosenberg.
Kuva. Malmön johtomaali syntyy. Peli kääntyi aika selkeästi toisella jaksolla. Halstin esityksiä seurasimme melkoisella suurennuslasilla. Hieman meille yllättäen hän ilmaantuikin pelaamaan keskikentän keskustaan. Muutaman maininnan tällä pelipaikalla pelaamisesta olin tainnut lukea mutta tähän asti olin tottunut ajattelemaan häntä puolustajana. Ainakin tässä pelissä Halstin esitys oli jokseenkin loistava. Sinänsä sekavassa pelissä Malmöltä keskikentän keskusta oli jotakuinkin ainoa osa-alua pelistä joka näytti toimivan alusta lähtien. Halsti pyöritti peliä, jakoi avaavia syöttöjä, teki katkoja ja hallitsi peliä molempien rangaistusalueiden rajojen välissä varsin suvereeniin tapaan. Kaikki osa-alueet mitä keskikentän keskustan pelaajalta saattoi toivoa, olivat hyvin esillä. Voi olla, ettei kyvyllä dominoida peliä Allsvenskanin kärkiottelusssa vielä kuuhun mennä mutta esitys oli aika vakuuttava. Markus Rosenbergin lähtiessä vaihtoon vaihtui myös kapteeninnauha Halstille.
Kuva. Peli lähenee loppuaan. Malmöllä on kahden maalin johto, mutta Kalmarin prässi ei oikein tahtonut päästä lähellekään palloa. Aika puhki tuntui olevan jokainen pelaaja. Muuten Malmön peli oli ensi jaksolla varsin sekavaa. Ilmeisesti puolustuslinja ei ollut pahemmin tuolla kokoonpanolla aiemmin yhdessä pelannut ja hyökkäyspelaaminenkin vaikutti melkoiselta tuhnuilulta. Tauolla käytiin Kalmarin johtaessa peliä luvuin 0-1. Toisella jaksolla pelin luonne muuttui sitten aika totaalisesti ja koko joukkue alkoi näyttää hyvältä. Vaikea sanoa johtuiko Malmön pelaajavaihdoista vai Kalmarin totaaliväsymisestä mutta peli kääntyi aika helpon näköiseksi 3-1-voitoksi. Harvoin näkee millän tasolla niin puhki olevaa joukkuetta kuin tämän ottelun Kalmar oli viiden viimeisen minuutin aikana Malmön pyrittäessä kävelyvauhdilla kymmenien perättäisten syöttöjen ruletteja. Ottelu siis pelattiin melkoisessa helteessä juomataukoineen, millä saattoi olla osuutta tuohon totaaliuupumiseen.
Kuva. Päätösvihellys tulee ja kärkijoukkue kuittaa selkeän voiton sarjanelosesta. Kotiyleisöllä on aihetta tyytyväisyyteen. Malmössä aiemmin ottelun nähneenä tiesin odottaa äänekästä ja runsaslukuista päätyseisomakatsomoa. Tälläkään kertaa ei tarvinnut pettyä. Kuvistakin välittynee että tunnelmaa ja ääntä oli ihan mukavasti. Ruotsalaiseen tapaan myös sivuistumakatsomoihin etsiytyy paljon tunteella mukana eläviä "åjj hellvete!"-äijiä. Niin kävi myös tällä kertaa; saisi niitä olla Suomessakin enemmän.
Kuva. Voittajat ottamassa vastaan hurraukset asiallisesti kannustaneelta kotipäädyltä. Halsti ottaa omansa vastaan selällään maaten rivin oikeassa reunassa. Tässä vaiheessa selvästi eniten puhki olivat 90 minuuttia kahdestaan pelanneet Halsti ja Malmö-debyyttinsä suorittanut toinen keskustan kaveri Enock Kofi Adu. Nämä kaverit saivat kahden hengen keskustan toimimaan erittäin hyvin ja aika hämmästyneitä olimme kun tätä Adua ei heti pelin jälkeen löytynyt pelaajalistoiltakaan 
Kuva. Halstikin (#6) sai sitten itsensä ylös ja kävi pokkaamassa ansaitut onnittelut faneilta. Tarkemmat tiedot ottelusta löytyvät esimerkiksi tuolta:
http://svenskfotboll.se/allsvenskan/match/?scr=result&fmid=2663188Ottelun jälkeen kävimme vielä jatkofiilistelemässä Malmön fanikaupassa. Sen verran täpinöihin jäin tuosta ottelusta että mukaan tarttui Malmön huivin lisäksi myös seuran hienoimmasta kaudesta kertova kirja. Kaudella 78-79 Malmö meni aina Euroopan Cupin loppuotteluun, jossa hävisi Nottinghamille. Muu seurue poimi vielä mukaansa Malmö-tuopin.
Kuva. Matkamuistot Malmön fanikaupasta. Yhdelläkään suomalaisella ammattiurheilujoukkueella ei ole ko. fanikauppaa vastaavaa liikettä. Eikä kyllä asiakaskuntaakaan, joka vastaavalla innolla ko. rekvisiittaa hankkisi ja käyttäisi.
Kuva. Paluumatkalla kävelimme saman puiston läpi kuin tullessakin. Hieno ja hyvinhoidettu puisto oli kaikin puolin. Hieman harvassa ovat Suomessa tällaisetkin. Sää pysyi erittäin suosiollisena ja saimmekin kävellä takaisin samaa reittiä puiston läpi Malmön keskustaan. Majoitusmestarimme oli järjestänyt meille jälkipelejä varten terassipöydän erinomaisesta paikallisesta tapas-ravintolasta. Sen verran ollaan Helsinkiä etelämpänä että lämpimät, nopeasti pimenevät illat keskiaikaisten rakennusten keskellä toivat oman eksoottisen elementtinsä jälkipeleihin.
Helsingborg-ÖrebroSeuraava kohteemme, Helsingborg, oli noin neljänkymmenen minuutin junamatkan päässä pohjoisessa. Tälläkin välillä junia menee niin tihein väliajoin ettei minkäänlaisia aikataulujen vilkuiluja tullut mieleenkään tehdä. Junamatkalla koetimme pitää silmiä auki ja bongata junasta kotijoukkueen värejä mutta vähemmän yllättäen tämä ei onnistunut vielä tässä vaiheessa.
Kuva. Aiemmin Helsingborg oli tuttu sivuunkirjoittajalleen ainoastaan näistä Helsingøriin menevistä lautoista. Kyllä niillä vieläkin Tanskaan pääsee vaikka tällä reissulla tehdyt neljä Tanska-Ruotsi-rajan ylitystä tehtiinkin siltaa pitkin. 
Kuva. Hieman yllättäen kaupunki osoittautuikin monella tavalla varsin hienoksi. Keskusta vaikutti odottamaani suuremmalta ja vilkkammalta. Keskiaikaista rakennuskantaa oli hyvin ja näkyvästi säilytetty. Puistot ja hienot talotkin olivat kevyesti Helsingin parhaiden veroiset. Sivuunkirjoittaneelle Helsingborgin satama ja lauttaranta olivat vuosikymmeniä sitten jossakin määrin tuttuja lukuisten Interrail- ja autolla Eurooppaan tehtyjen reissujen perusteella. Itse kaupunkiin ei ollut tuolloin koskaan tehnyt mieli perehtyä yhtään tarkemmin. Melkein heti asemalta ulos käveltyämme totesin että paikkahan oli melkoisen myönteinen yllätys. Pääkatua ylittäessä tuli mielikuva jonkinverran asukaslukua (taajama n. 100000, hallinnollinen alue 130000) suuremmasta keskuksesta. Pikkukaupunkimaisesti Olympia-stadion oli kuitenkin vain noin puolen kilometrin kävelymatkan päässä. Tämä etäisyys käveltiin sitten hienojen keskiaikaisten korttelien, Helsingin kaivopuistoa hienomman puiston ja vähintään ulkoisesti Eiraan kelpaavista taloista koostuvan asuntoalueen läpi. Puistosta eteenpäin alkoikin sitten näkyä kotijoukkueen punaisiin paitoihin pukeutunutta futisväkeä.
Kuva. Ensimmäiset näkölinjat Olympia-stadionin vanhempaan katsomoon. Aika kadunreunaan oli rakennettu. 
Kuva. Toinen sivukatsomo oli sitten suunnittelultaan jo hieman modernimman ja persoonattomamman oloinen. 
Kuva. Vieraspäädyn lippukioski. Tuskin enää käytössä mutta havainnollistaa kuitenkin paikan sympaattista "lankku kerrallaan" rakennettua kyläkilpailutunnelmaa. Aika kaukana oltiin modernin viihdelaitoksen tunnelmasta! Helsingborgin Olympia-stadion on vanha ja perinteikäs stadion eikä todellakaan edellispäivän hienon Swedbank Stadionin kaltainen moderni viihdestadion. Nimeään se ei ole saanut Tukholman Olympialaisten mukaan vaan jo ennen niitä Ateenassa pidettyjen ensimmäisten modernin ajan Olympiakisojen mukaan. Otteluperinteitä löytyy vuoden 1958 MM-lopputurnausta myöten. Vielä vuonna 2014 paikassa on säilynyt paljon menneiden vuosien luonteesta ja karismasta, mikä on ainakin sivuunkirjoittaneen silmissä pelkkää plussaa. Äkkiseltään silmiin ei edes osunut pahimpia karisma-stadionien vitsauksia kuten tolppia keskellä katsomoa, kaoottisen huonosti (tai siis eri ajan vaatimuksiin) suunniteltuja kulkuteitä tai muuta vastaavaa. Kaiken kaikkiaan erittäin ilahduttava ja hieno paikka!
Kuva. Kotifaneilla oli mukana aika runsas rantaleluvarustus aika lailla suomalaisen liigakiekkoilun playoff-sarjan ratkaisupelien tyyliin. Mahtaisiko joku osata kertoa oliko tämä joku erityinen rantaleluottelu vai onko täällä aina tällaista? Tässäkin ottelussa oli varsin kiintoisat alkuasetelmat. Joukkueet olivat välittömästi karsintaviivan yläpuolella pisteen välein. Itse olen oppinut arvostamaan kiimaisia putoamiskamppailuja vielä kärkiotteluitakin enemmän. Niissä pelataan useimmiten kannattajien kannalta pokaalejakin isommista asioista: onko ensi kaudella tarjolla pelejä ykkösliigassa vai ei.
Kuva. Sitten ensimmäiset näkymät paikoiltamme. Jälleen ensin vieraspääty. 
Kuva. Ja sitten uudempi sivukatsomo. Meidän paikkamme oli varmaan pääkatsomossa kun sekä vaihtoaitiot että aitiot olivat tällä puolella. 
Kuva. Ja sitten toinen pääty. Äänekkäin fanijoukko tuli tuohon nurkkaseisomakatsomoon. 
Kuva. Ja otetaan sitten vielä yksi pääkatsomostakin. Pääsimme oikein pehmustetuille tuoleille istumaan. Tämän päivän suomalaisvärit tarjosi Jere Uronen. Kaverin paikka avauskokoonpanon ja kentän välillä ilmeisesti päätettiin kesken alkuverryttelyn, jota toki seurasimme. Verryttelyn alun Jere höntsäili vaihtomiesten kanssa ja kesken verryttelyn näimme kun valmentaja käveli Urosen luokse ja Jere sitten meni mukaan avausten kaverien pienpelihöntsään. Mukava juttu meidän kannaltamme. Sen verran lähellä kenttää ja alkuhöntsiä olimme, että saimme "hyvä Jere" huutomme kuulumaan kentälle asti. Kiitoksia vaan vastamoikkauksesta, Jere!
Kuva. Jere Uroselle suunnatut huutomme kuultiin. Uronen on siis keskellä kuvaa virnistelevä #28.
Kuva. Helsingborgilaisten kannattajakatsomo oli sijoitettu yläkatsomon nurkkaan. Näin honkalaisittain osasimme nähdä kannattajaporukan "HH 05" - lakanat hyvinkin huvittavana. Suomalaista jääkiekkokulttuuria mukailivat myös tässä ottelussa (vaiko yleisemminkin täällä?) hyvin esillä olleet rantalelutifot Putoamiskurimusasetelman mukaisesti peli lähti hermostuneesti ja hätäillen liikkeelle. Alusta lähtien kävi selväksi ettei Jere Uronen ole vielä täydessä tikissä. Hän pelasi varsin varovaisesti, virheitä ja kaksinkamppailuja vältellen vasempana laitapakkina. Selvästi myös vasemman puolen toppari oli koko ajan valmiina varmistamaan ja paikkaamaan Jereä mikäli joutuisi ongelmiin. Varovaisesta pelistä huolimatta kävi myös selväksi että kaverin vasen jalka toimii edelleen huikean hyvin. Silloin kun palloon pääsi hyökkäyspäässä putosivat keskitykset varsin tarkasti sinne minne pitikin. Toivottavasti kaveri saa nopeasti muun pelinsä samalle tasolle kuin tuo vasen jalka. Tästä tuli hieman juttua vieressä istuneen valkohapsiukkelin kanssa. Hän oli sitä mieltä että toipuminen on silminnähden kesken ja että Helsingborgissakin on nähty paljon parempaakin Urosta. Suomen maajoukkueen kannalta rohkaisevaa kuulla. Tämänkin ottelun loppupuolella alkoi Jereltäkin löytyä hieman pelirohkeutta ylöspäin ja muutaman kerran hän pääsi syöttökuvioiden seurauksena nousemaan laidallaan. Ehkä se tästä hyvinkin nopeasti palaa raiteilleen.
Kuva. Ja sitten mennään täälläkin. 
Kuva. Ruotsalaiset elävät kaikissa katsomoissa hyvin mukana. Niin myös tällä kertaa. Katkarapupuolen yleisin hiusten väri oli harmaa. 
Kuva. Örebrolaisten sisukas vierasfanijoukko. Modernia futista tuntuvat vastustavan. Keli suosi mahatifoja. 
Kuva. Peli käynnissä. Uronen (#28) pysytteli aika kaukana laidallaan ja pelaili varsinkin ensimmäisen jakson aika varovaisesti. Hermostuneessa pelinkulussa kotijoukkue pääsi ensimmäisen jakson lopulla 1-0-johtoon, jonka vieraat sitten kuittasivat tasoihin 59. minuutilla. Paikkoja ratkaisuun oli molemmilla mutta lopputuloksena ollut nihkeä tasapeli oli kohtuullisen oikeutettu lopputulos.
Kuva Örebro hakee maalia ensimmäisellä jaksolla kulmapotkusta. Ei tullut. 
Kuva. Kotijoukkueen sivurajaheitto toisella jaksolla. Aika pihdeissä on boksin sisällä oleva hyökkääjä. Ennen ottelua emme olleet perillä siitä että Henke Larssonilla olisi jalkapalloa pelaava poika. Kun toisen puoliajan jälkimmäisellä puoliskolla sisään vaihdettiin (aivan valtavien suosionosoitusten siivittämänä) kokoonpanoon merkitsemätön nuorehko Larsson-niminen kaveri saimme aika nopeasti arvattua että tässä olisi sitten Henken poika tekemässä Allsvenskan-debyyttiään. Vieressä istunut ukko vahvisti tämän hyväntahtoisesti. Sanoisin että kohtuullisen lupauksia antavan debyytin teki: kaveri vieläpä melkein sai Hollywood-käsikirjoituksen mukaisen "voittomaali lisäajalla"- loppuratkaisun aikaan puolittaisesta läpiajosta. Ehkä kaverista kuullaan vielä. Etunimi on siis Jordan.
Kuva. Tästä sympaattisesta veijarista on aivan pakko laittaa kuva. Kyseessä on Örebron valmentaja Alexander Axén, jonka gorillamaista liikehdintää oli ilahduttavaa seurata koko ottelun läpi. Katsomosta takaapäin katseltuna olimme vakuuttuneita siitä että kyseessä on isokokoinen räjähdysherkkä balkanilainen, joka on valmis raivokohtaukseen millä hetkellä tahansa. Mainittakoon vielä että kaverin meriitteihin kuuluu toimiminen Sixten Boströmin kakkosena kaudella 2008.Faktat itse ottelusta löytyvät sitten tuolta:
http://svenskfotboll.se/allsvenskan/match/?scr=result&fmid=2663191
Kuva. Melankoliset kotifanit poistuvat keskustan suuntaan hienojen talojen välistä. Kohtuullisen tärkeästä pelistä jäi voitto ottamatta. Kävely otteluporukan mukana stadionilta Helsingborgin fiinien katujen ja puistojen läpi oli tunnelmaltaan niin suomalaiskansallisen tuttu. Kotivoitto tärkeässä pelissä oli jäänyt tulematta eikä mitään riehakkaita voitonjuhlia päästykään pitämään. Vartin odottelun jälkeen saapuneeseen Malmön junaan ei tainnut nousta ketään kotijoukkueen värejä kantavaa. Mekin ehdimme hyvin jatkamaan iltaamme tutustuen Malmön ulkoilmaravintolatarjontaan.
Brøndby-SilkeborgSeuraavan päivän ottelua varten meidän piti tehdä päiväretki toiseen maahan. Kehumieni Öresund-junien ansiosta matka-aika Malmön keskustasta Kööpenhaminan keskustaan on 35 minuuttia ja junia menee niin tiheästi ettei aikatauluista tarvitse välittää. Aivan mainio juttu. Ainoa jäljellejäänyt matkustusriesa on eri kruunujen kanssa säätäminen ja kolikkokukkaron paisuminen.
Helteisessä Kööpenhaminassa nautitun pihvilounaan ja pikaisen kaupunkikävelyn jälkeen oli aika ryhtyä hankkiutumaan ottelupaikalle. Brøndbyn stadion sijaitsee etäisissä esikaupungeissa, jonne olin matkavälineeksi scoutannut paikallisjunan ja poisjääntiasemaksi Glostrupin. Jo Kööpenhaminan päärautatieasemalta lähtien alkoi junassa näkyä Brøndbyn keltaisia värejä. Osa keltapaidoista nousi jo edeltävällä asemalla, mutta me jatkoimme Glostrupiin asti, josta oli edelleen parin kilometrin kävelymatka varsinaiseen kohteeseen.
Kuva. Avataan sitten Tanskan kuvaosuus tällä. Glostrup oli oikea toki oikea asema jäädä pois mutta reitti sen verran mutkikas ettemme olleet koko aikaa täysin varmoja oikeasta suunnasta. 
Kuva. Aika rauhassa sai kävellä kohti stadionia pitkin Kööpenhaminan esikaupunkeja. Sen verran hyvissä ajoin olimme jälleen liikkeellä että väkijoukot olivat vielä harvoja. Kuinka ollakaan, viimeinen keltapaita katosi hetkeksi näkyvistä ja koimme muutaman epätietoisuuden hetken keskellä uneliasta Kööpenhaminan esikaupunkia. Kohtuullisen nopeasti kuitenkin bongasimme neljän kasuaalisti (ei pelipaitoihin) pukeutuneen nuoren miehen ryhmän. Koko ryhmällä oli lupaavasti oluttölkki kourassaan ja ilmeisesti lisää muovikassissa. Odotusten mukaisesti tämä porukka oli otteluun menossa ja osasi vakuuttaa meidät oikealla reitillä olemisesta. Parinkymmenen mystisten takapihojen kautta oikomiseen käytetyn minuutin jälkeen olikin sitten kohde lopulta näkyvissä.
Kuva. Kohde tietenkin löytyi sieltä mistä pitikin. Kaikin puolin asiallinen ja hyvältä näyttävä stadion. 
Kuva. Kotijoukkueessa esiintyneitä eri maiden maajoukkuepelaajia kunniataulussa. Meidän Luke toki mukana. Aiempien vuosien tauluissa oli aika koviakin nimiä Michael Laudrupista ja Peter Schmeichelistä alkaen. Brøndbyn stadion kantaa tällä hetkellä nimeä Brøndby Stadion ja on 29000:n (Europeleissä 22000) kapasiteetillaan suurin tällä reissulla nähdyistä. Stadion on moderni, muttei Swedbank Stadiumin tavoin kerralla tälläiseksi suunniteltu. Historiasta löytyy useampikin laajennusprojekti, joiden tuloksena on syntynyt pohjoismaiseksi varsin hyvä yhdistelmä komeutta, käytännöllisyyttä ja karismaa.
Kuva. Kotipäädyn seisomakatsomon ydinjoukko on toki paikoillaan ja äänekkäänä ennen alkuverryttelyjä. Hieno juttu! Tuo fanijoukko, keltaiset paidat, joukon näkyminen eri aukoista stadionin ulkopuolelle ja muutama detalji toi tosiaan mieleen Dortmundin. Ei todellakaan huono juttu kun jalkapallo-ottelujen tunnelmasta puhutaan. Takapihaseikkailumme ei sinänsä hidastanut matkaamme juurikaan, joten olimme paikalla suunnitellusti jo vähän toista tuntia ennen pelin käynnistymistä. Täkäläisellä seisomakatsomolla on dortmundilainen asenne. Signal Iduna Parkin tapaan täälläkin näkee jo stadionin ulkopuolelta kuinka päädyn seisomakatsomossa on jo hyvin väkeä toista tuntia ennen pelin alkua. Tämä lupasi hyvää tunnelman kannalta.
Kuva. Kävimme keskiviivalla ottamassa raporttiformaattini mukaiset kuvat. Tässä siis kotipääty. 
Kuva. Pääkatsomo. Tänne ei toki ollut liiemmälti väkeä vaivautunut tuntia ennen ottelun alkua. 
Kuva. Ja toinen pääty. Oikeassa reunassa olevan aidan oikealle puolelle majoittuivat Silkeborgin fanit. Hyvin riitti tila. Pienen käkäilyn jälkeen löysimme sisäänkäyntimme ja hankkiuduimme paikoillemme. Lupaavasti jo paikallaan oleva päätyseisomakatsomo ei osoittautunut pettymykseksi vaan aloitteli tunnelmannostoa jo ennen pelaajien saapumista alkulämmittelyyn. Alkulämmittelyssä chantattiin (lähes?) kaikille avauskokoonpanon pelaajille koko päätykatsomon voimin oma chantti, jonka vastaanottaja kävi sitten asianmukaisesti kiittämässä. Komea tapa. Ensimmäiset huudot sai luonnollisesti kotijoukkueen suomalaisedustaja Lukas Hradecky.
Kuva. Ja sitten mennään. Kiima oli ihan kohtuullinen tässä vaiheessa. Tullessamme stadionille sisään vaikutti ensin alkuun siltä että huolimatta suuresta seisomakatsomosta ja hienosta stadionista tunnelma saattaisi jäädä kolkoksi muiden katsomoiden jäädessä melkoisen vajaaksi. Alkulämmittelyjen edetessä tämä huoli kuitenkin hiljalleen katosi. Ainoastaan fanikatsomoa vastapäätä olevan päädyn yläkatsomo jäi kiinni, mutta muut meidän paikoillemme näkyneet katsomot vaikuttivat täydehköiltä. Myös äänenvoimakkuus ja tunnelma kohosivat mukavasti aloituspotkun lähestyessä. Myös meidän Loxam-alakatsomomme tuli silmämääräisesti täyteen viimeistä penkkiä myöten.
Kuva. Lähes koko ensimmäisen jakson peli pyöri silkeborgilaisten maalilla. Tempo ja prässi olivat erittäin kovia ja kotiyleisön mukana olo toi mieleen bundesliigan. Peli lähtikin sitten käyntiin liki bundesliigamaisella tempolla. Varsinkin kotijoukkue prässäsi lujaa ja korkealta ja pystyi pelaamaan palloa aggeressivisesti ja tehokkaasti eteenpäin. Ensi minuuttien aikana katsomoon välittyvä tasoero Ruotsin peleihin oli selvä. Kotijoukkueen rajusta alusta huolimatta maalivahti Hradecky onnistui jo toisella minuutilla venyttämään highlight-tason torjunnan Silkeborgin kaukolaukaukseen.
Kuva. Aulatiloissa tauolla. Erittäin väljät ja hyvin vetävät jonot mahdollistivat hyvän ottelukokemuksen helteelläkin. Tästä toivoisin suomalaistenkin osaavan ottaa oppia. Rajusta painostuksesta huolimatta vieraiden pääosin viiden miehen alakerralla pelannut puolustus kesti koko ensimmäisen jakson ja tauolle mentiin tasaluvuista 0-0. Kotijoukkue oli toki hallinnut palloa ja pelannut tehokkaan näköisesti eteenpäin mutta kovin montaa vaarallista maalintekopaikkaa ei puoliaikaan mahtunut. Siitä huolimatta peli oli kiihkeää, yleisö eli upeasti mukana ja suuren osan ajasta tunsi olevansa Bundesliigatason tapahtumassa mukana. Tällaista saa Tanskassa 130 kruunulla! Varsin huikeaa.
Kuva. Meidän sivukatsomomme. Ainakin alempi puoli tuli kutakuinkin täyteen ja yläkatsomon alariveille riitti väkeä maaleja tuulettelemaan. Minä (ja koko kahden hengen seurueemme) tapaan asennoitua siten että peli katsotaan paikoillaan istuen vihellykseen asti. Vasta tämän jälkeen aletaan miettiä mahtaisiko taukovirvokkeille olla tilausta. Tässä ottelussa oli niin helteinen keli että tilausta todellakin oli. Varsin usein täydehköjen katsomojen kanssa käy niin että myyntipisteet ja kulkutiet ovat rajusti alimitoitettuja selviämään kysynnästä. Aulatilat tukkeutuvat, myyntipisteet eivät vedä ja janoinen yleisö turhautuu. Näin ei Brøndbyn stadionilla ollut, vaan aulatilat vetivät ja jonot ja palvelu pelasi. Homman saa siis toimimaan kun vain osaa ja viitsii. Mahtaisiko suomalaisilla olla opintomatkan paikka?
Kuva. Peli käynnissä toisella jaksolla. Kuten arvata saattoi sitä käytiin enemmän toisessa päädyssä. 
Kuva. Kotijoukkueen johtomaali 1-0 on syntynyt. Tämän jälkeen pelin luonne muuttui Brøndbyn väsyessä ja Silkeborgin ryhtyessä pelaamaan rohkeammin. Toisen jakson kolmannella minuutilla Brøndby sai sitten ensi jakson perusteella kuitenkin ansaitun avausmaalinsa. Peli muuttui sitten aika lailla toisennäköiseksi. Silkeborg nosti linjaansa ja ryhtyi pelaamaan rohkeammin eteenpäin. Vastaavasti kotijoukkueen peli alkoi selvästi kärsiä. Aika moni pelaaja alkoi jo katsomoon nähtävästi piiputtaa ensimmäisen jakson temporykäisyn johdosta. Sinänsä tämä on enemmän kuin ymmärrettävää. Mikäli Brøndby pystyisi illasta toiseen vetämään tuolla tempolla 90 minuuttia olisin minäkin kuullut joukkueesta enemmän. Niin tai näin, pelin taso putosi ja pelaaminen tasoittui silmin nähden. Kotijoukkue toki pysyi niskan päällä mutta vieraillakin oli tasoitusmahdollisuutensa aina lisäajalla tulleeseen kotijoukkueen 2-0-maaliin asti. Ansaittu kotivoitto kuitenkin. Suomalaisittain meidän miehemme Lukas Hradecky ei joutunut mitenkään äärimmäisen kovaan pallosateeseen mutta vaikutti kaikin puolin vakuuttavalta koko ottelun läpi ja poimi keskityspallot hyvin varman oloisesti. Pari sellaista venytystä taisi myös tehdä ettei vierasmaalin syntymisestä olisi mitään kummempia parranpärinöitä tullut. Hyvä, vahva ja tasapainoinen esitys kaikenkaikkiaan.
Kuva. Aivan mahtava kotifanipääty. Kokoonsa nähden yksi parhaista missään näkemistäni. 
Kuva. Ja maistui voitto ihan normaaleihin istumakatsomoihinkin. Kotiyleisö, joukkue ja koko tapahtuma vetivät vielä tunnelmapisteet kotiin äänekkäällä ja ansaitulla voitonjuhlinnalla. Hradecky oli näissä erittäinkin hyvin mukana ja jäi muutamaksi minuutiksi moikkailemaan tuttujaan ja poseeraamaan fanien kanssa meidän katsomomme eteen. Selvästi yleisö tällaisesta piti.
Kuva. Tällä tavalla huutaneen kotiyleisön edessä kelpasi panna tanssiksi voiton jälkeen. 
Kuva. Meidän Lukemme ottamassa fanejaan. Pitkään viihtyi poseerailemassa ihmisten kännyköille. Hyvää toimintaa. Faktat ottelusta löytyvät tuolta:
http://www.superliga.dk/no_cache/forside/alt-om-kampen/kamp/BIF-SIF-2.html?tx_selectedgame_pi1%5BtabId%5D=1Ottelun jälkeen meillä oli edessä paluu tuttujen takapihojen kautta Glostrupiin, Kööpenhaminen päärautatieasemalle ja Malmöön. Hyvin ja sujuvasti ehti arki-illan ottelusta perille ihmisten aikoihin. Jos Malmön isäntämme ymmärtäisi tällaisen päälle niin hän voisi käydä näissä peleissä viikosta toiseen. Näin varmaan itse tekisin
.
LopputunnelmiaLopputunnelmat olivat tämänkin futismatkan jälkeen aivan mainiot. Seuraavasta matkasta haaveilu on tietenkin jo käynnissä.
Juutinrauman alue on itse asiassa varsin hyvää seutua futismatkailulle. Televisiosta tuttuja maailmantähtiä näissä joukkueissa näkee ehkä vain harvakseen, mutta niitäkin saattaa tulla vastaan. Tälläkin reissulla tuli nähtyä kentällä sellaisen poika ja kävihän Henke itsekin päättämässä uransa kasvattajaseurassaan. Näin tekevät myös monet Tanskalaiset. Joukkueita näiden jo nähtyjen lisäksi löytyy mainoiden junayhteyksien päässä muutama lisää Allsvenskanista (Halmstad ja Falkenberg ovat tuon saman Öresund-junareitin varrella puolentoista ja kahden tunnin päässä Malmöstä) että Tanskan Superliigasta. Junamatka Kööpenhaminasta kaikkiin Sjellannin superliigakohteisiin (FC Kööpenhamina, Nordsjelland Farumissa, Vestsjaelland Slagelsessa) vaikuttaisi olevan alle tunnin. Hienoa seutua, jonka arvo kohteena on tosiaan noussut merkittävästi tuon mainion rautatiesillan ansiosta.
Kuva. Sen verran on tullut noita junayhteyksiä kehuttua pitkin koko raporttia että laitetaan nyt yksi kuva siitäkin aiheesta. Tälle raiteelle saapui paluukyytimme Helsingborgista Malmöön. Kuten näyttötaulusta näkyy, olisi saman tien voinut halutessaan istua junassa puoli tuntia pidempään ja nousta siitä Kööpenhaminassa.E. Yksi epähuomiossa tuplana tullut kuva poistettu. Kerta riittää
.
E2. Pelastettu mukaan pari Imageshackin hukkaama kuvaa.
