Urmas, should we take the car or not?
Lauantaiaamu Tallink Expressin huoneessa matkatoverini K:n kanssa. Lämmönsäätely hoituu ikkunoiden auki pitämisellä yöaikaan. Eilinen Kalamajan alueella hipsteröinti Urmaksen & kumppanien kanssa tuntuu vähän jäsenissä, joten käymme ennen aamupalaa viereisen Linnahallin laella virkistäytymässä lokkien, pulujen ja lasinsirpaleiden seassa.
Kuka tunnustaa?
Kesäkuun reissulla ihmettelimme, pitäisikö tälle Narvan vieraspelireissulle ottaa auto mukaan. Onnistunut ratkaisuhan se sitten on. On helppo esitellä K:lle Nõmme Kaljun laste inspiratsioonikeskus Mängude maja sekä kuulemma ainoa oikea kotikenttä Hiiu stadion. Hiiun tekonurmi ei kuitenkaan ole Kaljun valmentajan mieleen, ja kesällä kotimatsit pelataan Kadriorgissa.
Nõmmekeskuksen apteekin kulmalla istuskelevat jo Kullin veljekset, ja kohta muutkin kannattajat saapuvat. Kymmenen hengen voimin lähdemme ajelemaan kohti Itä-Viroa. Kannattajaryhmä Roosad Pantridin facebook-tapahtumailmoituksen otsikko "J ja K lähtevät Narvaan, tule sinäkin" ei nyt siis ihan täysillä purrut, mutta takana ovat europelit ja edessä kärkikamppailut Floraa ja Levadiaa vastaan.
Taustalla näkyvä Viron peltipoliisi on paljon hienompi ja näkyvämpi kuin Suomen linnunpöntöt.
Itään päin mennessä venäläisvaikutelma kasvaa selvästi. Joku rekkakuski on törmännyt päätien siltaan ja kuollut. Koukkaamme kiertotielle pikkukaupungin läpi, ja sen huoltoaseman myyjät ovat saaneet palkankorotuksen rajusti vilkastuneen myynnin ansiosta. Toisen kuolema, toisen elämä, toteamme filosofisesti. Urmas muistaa nuoruudestaan, kuinka läheisen sementtitehtaan ympäristö oli tiheän sementtipölyn takia tasaisen harmaanvärinen. Neuvostoaikana ei pikkupartikkeleja turhaan suodateltu.
Narvassa käymme sen korkeimmassa rakennuksessa. Se on asuintalo. Alakerran vahtitäti ei suosittele ylös menoa, mutta kuitenkin päästää meidät hissiin. Ylhäällä käytävän ikkunasta näkyy Narvan neuvostoarkkitehtuuri ja käytävän seinässä vähän nykytaidetta. Hyväsydäminen K antaa lähtiessämme maatuskalle pari euroa tippiä, mutta täti vastustelee ainakin näennäisesti.
Sightseeing jatkuu Narvan rajajoelle, jonka vastakkaisilla rannoilla kohoavissa linnoissa liehuvat Viron ja Venäjän liput jokseenkin symbolisena. Virolaisilla on tapana käydä naapurin Nesteellä tankkaamassa halvempaa bensaa.
Kreenholmin stadionilla Narva Trans - Nõmme Kalju alkaa juuri. Käymme kuitenkin ensin toiletissa viereisessä jäähallissa. Sillä välin Urmas on hieman säätänyt ja asettelee suomalaiset perinteiseen huiviposeerauskuvaan, jo totuttuun tapaan tietysti cheerleaderien kanssa.
Mikään yleisömagneetti ei tämä Eestin tv:n lähettämä ottelu ole, päältävahtaajia on 149.
Helle verottaa pelin sykettä, mutta juomataukoja ei täällä pidetä. Eivät juuri katsojatkaan pidä, sillä lähin juoma- ja ruokatäydennyspaikka on kentän viereinen Maxima-tavaratalo.
Kaljun puolustus on tällä hetkellä päästänyt vähiten maaleja Viron Premium liigassa, 8 maalia 22 ottelussa. Lillen akatemiasta siirtynyt Nicolas Galpin on tuorein tulokas alakerrassa.
Toisen jakson alussa solkkaan venäjän, viron ja suomen sekoitusta järkille tarkoituksena pyytää lupaa mennä lähemmäs kenttää kuvaamaan. Ystävällinen järkkä luulee, että haluan hänen ottavan kuvan minusta ja Kaljun katsomosta. Pääsen kuitenkin ongelmitta vakiopaikalleni maalin läheisyyteen.
Raudmees Ken Kallaste.
Keskikentän Martin Vunk kuuluu Viron maajoukkuekalustoon.
Transin maalivahti Nikita Tokaitšuk estää lukuisat Kaljun maalintekoyritykset. Narva Transin joukkue koostuu lähes kokonaan Viron venäläisistä ja Venäjän venäläisistä.
Hidetoshi Wakui johtaa Kaljun maalintekijätilastoa, mutta tänään ei uppoa.
Trans jäädyttää Kaljun peliä ja saa muutaman vaarallisen vastahyökkäyksen, mutta ottelu päättyy maalittomana.
Kenttätyöntekijä ei turhaan aikaile.
Portugalilainen Jorge Rodrigues tulee harmittelemaan vaisua suoritusta ja tarjoutuu yhteiskuvaan Narvaan asti matkustaneiden kahjojen suomalaisten kanssa.
Parkkipaikalla juttusille tulee Kaljun joukkueenjohtaja (?) Toomas Kaaldma, joka osaa hieman suomea ja kertoo oleskelleensa Suomessa joskus 60 - 70-luvuilla. Tomppana hänet kuulemma Suomessa tunnetaan , ja Tomppahan tunsi juttujen perusteella mm. Arto Tolsan ja näyttää puhelimestaan Litin puhelinnumeron.
Haemme Maximasta evästä ja ajamme piknikille Narva-Joensuun 12 kilometriä pitkälle hiekkarannalle. Eestin pojat menevät kalsariuinnille, mutta me häveliäät luuserisuomalaiset emme paljasta kolmansia nännejämme.
Eestin ensimmäisen itsenäisyyden aikaan Narva-Joensuun alue on ollut huippusuosittu, ja nyt seudun rakennuksia uusitaan pikku hiljaa neuvostoajan ränsistymisen jäljiltä. Perheen kanssa joskus tänne?
Matka jatkuu läheiseen Sillamäen kaupunkiin, jossa yön hämärtyessä odottelen muita paikallisen viinakaupan edustalla. Urmas tulee kaupasta ja pyytää käynnistämään auton. Kaupassa nahkatukkainen vironvenäläinen on tullut uhoamaan Putinin Ukraina-huumassa. Tällaisia merkkejä on kuulemma enemmänkin näkyvissä nyky-Virossa.
Paluumatkalla jutut käyvät yhä huuruisemmaksi. Hilpeyttä herättää esimerkiksi tuore suomalainen sisäulkoministeri Jorma Pillunen, joka on tottunut toimimaan tiukoissa paikoissa.
Rakveren kaupunki on selkeästi jo virolainen, ja merkkaan myös sen kylpylöineen mahdolliseksi ensi kesän perhelomakohteeksi. Kiipeämme linnan liepeille, ja siellä kököttää jättiläishärkä. Arvon foorumisteille vinkiksi, että kyseisen härän pallien puristelu takaa antoisan seksielämän vuodeksi eteenpäin.
Kierrämme vielä autot perätysten ympäri öistä Tallinnaa väistellen hulluja takseja. Saamme kyytiin Kaljun hovikuvaajan Gertrudinkin. Aamukolmelta palaamme hotelliin. Urmaksen sanoin: ei ihan normi Narvan reissu.
PK-35 - Haka 1-2
Sunnuntai-iltana pääsemme nauttimaan kotimaisestakin futiksesta Vantaalla. Katsomon takana tulee tuttu koskilainen vastaan ja kysyy, missä on kaljanmyynti. Joudun toteamaan, että lähin taitaa olla Myyrmannissa. Koskilaisia on paljon paikalla, mutta varsinainen Haka-kannattajien katsomonosa on tyhjä muutamaa Hakapeliittaa ja meitä lukuunottamatta.
Kauden ennätysyleisö Myyrmäessä, 713 katsojaa.
Pesosen persuksissa loistaa Sunny Car Center, jonka mainostolppa tököttää edelleen yksinäisenä Hämeenlinnassa moottoritien liepeillä. Eikös sen Euroopan suurimman autokeskuksen pitäisi jo olla valmis vai onko kyseessä tämmöinen ikuisuusprojekti? Jaa, pikaisella nettivilkaisulla hankkeella näyttäisi olevan pikku rahoitusongelmia...
Valmennuksen ohjeistusta Mohamed Fofanalle puoliajan alussa.
Miikka Häkkinen tuimana, Haka johtaa 0-1.
Toisen jakson pelistä ei julkaisukelpoisia kuvia ole, joten tässä Olli Paasion isälliset voittotaputtelut.
Vielä hampurilaisasiaa. Tallinnan Beer Gardenissa hamppari näyttää maukkaalta ja on myös sitä:
Paluumatkan Tallink Starin texmex-elämyksestä haukattuani päätän kuitenkin, että tästä lähtien syön vain itse tehtyjä hampurilaisia.
