VIIME KAUSILoukkaantumissuma. Siinä viime kausi yhteen sanaan kiteytettynä. Lewandowskia ja Weidenfelleriä lukuun ottamatta koko muu avaus vietti vähintään viikkoja - useimpien osalta kuukausia lasaretissa. Pahimmin kirous iski puolustuksen keskustaan, josta pahimmillaan oli yhtaikaa pois kaikki ykköskokoonpanon topparit ja puolustavat keskikenttäpelaajat sekä suurin osa heidän varamiehistä. Tämä ei tietenkään voinut olla heijastumatta peliesityksiin.
Liiga alkoi suorastaan erinomaisesti viiden ottelun voittoputkella. Keltamustat jyräsivät liigassa tasapäisesti Buyernin kanssa aina 12. kierroksen Wolkkari-ottelun ensimmäisen puoliajan loppuun saakka. Kauden käännekohta tuli juuri ennen taukoa, kun Subotic teloi ristisiteensä, minkä jälkeen BVB:n taukojohto kääntyi tappioksi. Seuranneella maaottelutauolla Hummels teloi vielä nilkkansa, joten keskuspuolustus piti rakentaa kokonaan uusiksi. Seuranneesta seitsemästä ottelusta tuli vain yksi voitto ja mestaruus katosi nopeasti Itävallan suuntaan. Kevätkierroksella otteet sitten pikkuhiljaa paranivat sairastuvan tyhjenemisen myötä. Lopputuloksena oli aikaisin varmistettu kakkossija selvillä marginaaleilla molempiin suuntiin.
Mestareiden liigassa Dortmund kampesi itsensä loukkaantumisista huolimatta väkisin jatkoon vaikeasta alkulohkosta Grosskreutzin viime hetken maalilla. Ensimmäinen pudotuspelikierros Pietarin Zenitiä vastaan ratkesi käytännössä jo alkuvihellyksestä keltamustien latoessa viidessä minuutissa taululle 2-0 vierasjohdon. Seuraavalla kierroksella vastaan arvottiin sitten vanha tuttu Real Madrid. Varamiehiselle BVB:lle ei annettu ennakkoon kovin suuria mahdollisuuksia yhtä kilpailun suurinta voittajasuosikkia vastaan. Ensimmäinen osa-ottelu vieraissa vain vahvisti käsitystä, kun kuninkaalliset pöllyttivät Ruhrin ylpeyttä 3-0. Tosin paremmalla viimeistelyllä Dortmundkin olisi voinut tehdä vierasmaalin. Toisen osan piti olla pelkkä muodollisuus, kun edelleen pahoista loukkaantumisista kärsivä BVB marssitti kentälle mm Friedrichin, Durmin, Jojicin ja Kirchin kaltaisia tähtiä. Seurasi jotain eeppistä. Varamiehinen kotijoukkue juoksi, prässäsi ja taisteli Espanjan ylpeyden totaalipaniikkiin ja pitkään maailman kallein joukkue pystyi vain roiskimaan epätoivoisia purkupalloja pois omalta rangaistusalueelta. Hieno taistelu ei kuitenkaan riittänyt, kun 2-0 tilanteessa Mkhitaryan tälläsi pallon tyhjän maalin edestä tolppaan ja tuhri vielä pari muutakin loistopaikkaa. Tappiosta huolimatta – tai ehkä juuri sen takia - kyseinen peli oli allekirjoittaneelle eräs fanihistorian sykähdyttävimmistä kokemuksista. Koko 90 minuutin ajan pelaajat ja kannattajat tuntuivat olevan yhtä ja ottelun jälkeen uskomaton yritys palkittiin raikuvilla suosion osoituksilla. Silmänurkka kostui myös tv:n ääressä.
Saksan cupissa raivattiin ensin melko eleettömästi alemman sarjatason joukkueet laulukuoroon, vaikka Münchenin leijonia vastaan tarvittiinkin jatkoaika. Tämän vuoden puolella kaatuivat sitten ilman suurempaa dramatiikkaa Frankfurt vieraissa ja Wolkkari kotona. Näin ollen kaikki oli valmiina suureen välien selvittelyyn Itävaltalaisten kanssa. Berliinin finaali oli tasainen ottelu, jossa Buyern oli ehkä hivenen hallitsevampi. Toisaalta keltamustilta hylättiin aiheettomasti maali ja vastustaja säästyi punakortilta, joten ei Dortmundin voittokaan mikään vääryys olisi ollut. Jatkoajan jälkimmäisellä jaksolla keltamustat kohelsivat omassa päässä sen verran, että Robben pääsi tuikkaamaan voittomaalin.
Kaiken kaikkiaan kauteen voi olla varsin tyytyväinen – varsinkin loukkaantumiset huomioiden.
PELAAJASIIRROTKesän siirtoikkunassa Dortmund netto-ökyili ensimmäistä kertaa sitten suuruudenhulluuden päivien. Suurin syy tähän ovat Robert L agentteineen ja talousrikollinen U. Hoeness, jonka siirtomääräysten rikkominen lopulta johti polakin ilmaissiirtoon Arroganz-areenalle. Maalitykkiä korvaamaan hankittiin lähes 30 miljoonalla Adrian Ramos Herthasta ja Serie A:n maalikuningas Ciro Immobile Torinosta. Lisäksi Dong-Won Ji tuli ilmaissiirrolla täytehyökkääjäksi Augsburgista. Puolustusta vahvistamaan hankittiin tuore maajoukkuemies Matthias Ginter Freiburgista kymppimillillä. Hän pystyy tuuraamaan myös keskikentän pohjalla.
Lähtöpuolella ei ole Lewandowskin lisäksi kuin penkin lämmittäjät Julian Schieber, Marvin Ducksch ja Manuel Friedrich. Heidän lähtönsä ei kaaderia heikennä. Polakki onkin sitten eri juttu. Tähän saakka joka vuosi keltamustat ovat menettäneet yhden avainpelaajan (Sahin, Kagawa, Götze ja nyt Lewandowski) ja aina lähtijä on kyetty paikkaamaan. Nyt en ole ollenkaan varma. Pidän Lewandowskia viime vuosien yhtenä parhaana – ellei jopa kaikkein parhaana – hyökkääjänä maailmassa. Vahva, isokokokoinen, nopea, taitava ja melko hyvä viimeistelijä. Lähes täydellinen kärki, joka sopi kuin nyrkki silmään Kloppin pelisysteemissä. Hänen suora korvaaminen on mahdotonta, toivottavasti Kloppo löytää jonkin kiertotien.
KAADERIMaalivahdit:1 Roman Weidenfeller s. 06.08.1980 Eräs maanosan parhaita pelipaikallaan. Ei pärjää neuereille liberopelissä tai pallollisena, mutta varsinainen torjuntatyö ja suoritusvarmuus on ehdotonta eliittiä.
22 Mitch Langerak s. 22.08.1988 Aivan kohtuullinen varamokke, vaikkei mitenkään häikäise. Välillä pahoja hörppyjä. Ei välttämättä koskaan nouse ykköseksi Dortmundissa.
33 Zlatan Alomerovic s. 15.06.1991 Koska kolmas mokkekin tarvitaan. Toivottavasti pelaa koko kauden ressuissa.
Puolustus:15 Mats Hummels s. 16.12.1988MM-kisat osoittivat kaverin olevan terveenä weltklassea. Varsinkin avaukset ja pallollinen peli huikeata toppariksi. Pitää päästä vielä eroon satunnaisesta koomailusta. Joukkueen henkisiä johtajia, josta Klopp teki tälle kaudelle uuden kapteenin.
4 Neven Subotic s. 10.12.1988 Hummelsin luotettava aisapari jo kuuden vuoden ajan. Vahva kaksinkamppailuissa ja pääpelissä. Pallollinen osaaminen jää jälkeen vierustoverista. Juuri toipunut ristisidevammasta, joten veikkaan parhaan pelikunnon löytyvän vasta kevätkaudelle.
25 Sokratis s. 09.06.1988 Viime kauden positiivisin yllättäjä. Paikkasi täysin Suboticin paikan. Menee aggressiivisesti ja loistavalla asenteella tilanteisiin. Pallollinen osaaminen edellisiä selvästi heikompi.
28 Matthias Ginter s. 19.01.1994 Uushankinta Freiburgista. Tulevaisuuden kaveri, joka tuo lisää leveyttä alakertaan. Liikkuvana ja hyvän tekniikan omaavana pystyy myös tuuraamaan keskikentän pohjalla.
26 Lukasz Piszczek s. 03.06.1985 Viime kausi meni pilalle pitkästä loukkaantumisesta toipuessaan. Toiveissa on paluu vanhaan pelikuntoon, jolloin kamppaili Lahmin kanssa liigan parhaan laitapakin tittelistä . Harjoituspeleissä on jo näkynyt vilauksia vanhasta vastustajan puoliskolla operoitaessa. Sen sijaan puolustustyöskentelyssä ollut vielä vaikeuksissa.
29 Marcel Schmelzer s. 22.01.1988Loukkaantumiset sotkivat viime kauden ja myös tämä kausi käynnistyy telakalta. Kovaa yritystä ja kohkaamista, mutta taito ei tahdo riittää ja hätäily pilaa paljon. Veikkaan menettävän avauksen paikkansa Durmille.
37 Erik Durm s. 12.05.1992 Huikea nousu yhden kauden aikana regionalista maailmanmestariksi. Nopea, juoksuvoimainen, hyvä tekniikka. Sijoittumisessa ja pelinluvussa vielä kehitettävää. Pelaa mielestäni väärällä laidalla, sillä vasen jalka näyttää olevan pelkästään pystyssä pysymistä varten. Syrjäyttänee tällä kaudella Schmelzerin ja päätyy parin vuoden sisällä oikeaksi laitapakiksi niin keltamustissa kuin kotkapaidassa.
19 Kevin Grosskreutz s. 19.07.1988 Maailmanmestari! Keltamustan taistelijansydämen omaava puujalka. Minkä tekniikassa häviää, sen korvaa monin verroin asenteella. Oli yllättävän hyvä viime kaudella Piszczekin paikkaajana. Arvokas joka paikan höylä, jonka voi huoletta heittää paikalle kuin paikalle.
Keskikenttä:6 Sven Bender s. 27.04.1989Koko ajan rikki. Ehjänä olleessaan korvaamaton raataja. Pallollisena kuitenkin erittäin rajoittunut. Tarvitsee ehdottomasti rinnalleen teknisen pelinrakentajatyypin, muuten keskikentälle syntyy liian suuri taitovaje.
18 Nuri Sahin s. 05.09.1988Paluumuuttaja pelasi kohtalaisen kauden, mutta oli kaukana ensimmäisen mestaruuskauden vireestään (tai sitten aika kultaa muistot). Tekniikka ja pelisilmä ok, avaavat syötöt välillä loistavia, mutta hitaus ja dynamiikan puute tekevät ison kontrastin Gündoganiin verrattuna. On varaa parantaa.
8 Ilkay Gündogan s. 24.10.1990Pelasi viime kaudella yhden liigaottelun eikä vieläkään ole kunnossa. Selkäleikkauksen jälkeen on kuitenkin jo näkyvissä valoa tunnelin päässä, sillä paluun kentille pitäisi tapahtua ehkä jo syyskuussa. On kuitenkin päivänselvää, että huippuvire löytyy aikaisintaan keväällä. Todennäköisesti koko kausi menee peliä uudelleen opetellessa. Terveenä maailman eliittiä. Jatkoi sopimustaan vuodella 2016 saakka, joten viimeistään keväällä pääsemme seuraamaan päivittäistä siirtosaagaa ja itävaltalaisten kommentointia asiaan liittyen.
5 Sebastian Kehl s. 13.02.1980Luopui kapteeninnauhasta aloittaessaan viimeisen kauden aktiiviurallaan. Hasardiherkkä puujalka. Hyvä hengenluojana sekä varamiehen varamiehenä.
21 Oliver Kirch s. 21.08.1982Viime kauden suuria yllättäjiä. Puolitoista kautta ynnä muut –osastoa vahvistanut yli kolmekymppinen penkkiveikko sai loukkaantumissuman myötä pakon edessä näyttömahdollisuuden ja käytti sen hyväkseen. Alisti Real Madridia ja pelasi muutenkin vahvan kevätkauden. Nousi arvokkaaksi rotaatiomieheksi keskikentän puolustavassa roolissa. Missaa kauden alusta pari kuukautta lihasvamman johdosta.
11 Marco Reus s. 31.05.1989Viime syksyllä otteet vaihtelivat flegmaattisesta loistavaan. Kevätkaudella intoutui sitten ilmiömäisiin suorituksiin ollen liigan paras hyökkäävä pelaaja. Missasi katkerasti maailmanmestaruuden loukkaannuttuaan viimeisessä harjoitusottelussa. Tekninen ja dynaaminen pelaaja varustettuna hyvällä potkutekniikalla. Parhaimmillaan vastaiskuissa kun saa riittävästi tilaa vapauksia. Sopimus 2017 saakka, mutta mukana on ensi keväänä voimaan astuva 35 miljoonan ulosostoklausuuli. Spekulointi sopimuksen jatkosta & ulosostopykälän poisostosta on jo täydessä vauhdissa kiihtyen kevättä kohden. Ei kovinkaan yllättäen Rolex-Rummenigge on suurin spekuloija.
10 Henrikh Mkhitaryan s. 21.01.1989Seurahistorian kallein hankinta vaelteli viime kauden alun varjojen mailla. Pari hyvää ottelua, mutta aivan liikaa sysimustia esityksiä. Pelipaikan vaihdos kympistä laidalle nosti armenialaisen aivan uudelle tasolle. Hyvästä kevätkaudesta huolimatta kirkkain muisto kaverista on täydellinen tuhnuilu maalipaikoissa Real Madridia vastaa. Kevään hyvät otteet ovat jatkuneet harjoituspeleissä. Ilmassa on pieniä merkkejä siitä, että edessä saattaa olla todellinen läpimurtokausi. Nopeana, teknisenä sekä hyvän laukauksen omaavana hänellä on kaikki eväät nousta aivan korkeimmalle huipulle.
16 Jakub Blaszczykowski s. 14.12.1985Loukkasi ristisiteensä tammikuussa ja tekee vasta paluuta pelikentille. Täysissä voimissa vasta kevätkierroksella ja silloinkin vaarana jäädä rotaatiomiehen rooliin.
7 Jonas Hofmann s. 14.07.1992Väläytteli viime kauden alussa, mutta sen jälkeen kehitys polkenut paikoillaan. Kovasti on tekemistä, jotta välttäisi Leitnerin ja Bittencourtin kohtalon.
14 Milos Jojic s. 19.03.1992Nuorukainen väläytteli kevätkierroksella, mutta todellinen arvo joukkueelle on vielä epäselvä. Hyvä tekniikka, mutta jotenkin vaikuttaa Sahinmaiselta liikkumiseltaan. Vähintäänkin arvokas rotaatiopelaaja.
Hyökkäys:17 Pierre-Emerick Aubameyang s. 18.06.1989Liigassa 13 maalia, mutta siitä huolimatta pettymys. Tuulennopea ja hyvä viimeistelemään, mutta toisaalta louhikkokosketus sekä olematon pelikäsitys. Kaiken järjen mukaan kaverin ei pitäisi mitenkään istua keltamustien pelifilosofiaan. Kautta edeltävissä harjoitusotteluissa Klopp on siirtänyt miehen laidalta toiseksi kärjeksi ja Spiderman on suorastaan loistanut tässä uudessa roolissa. Edelleen olen melko skeptinen jatkon suhteen, vaikka nyt näyttääkin lupaavalta.
20 Adrian Ramos s. 22.01.1986 Mätti alkukaudesta hyvin maaleja Herthalle, mutta hiipui kevään edetessä. Halpa kopio Lewandowskista – kohtuullinen tekniikka, kohtuullisen nopea, kohtuullinen pääpelaaja ja aivan ok viimeistelijä. Vaikuttaa oivalta kakkoskärjeltä, joka hyvällä ruokinnalla saattaa latoa jopa 10-15 häkkiä kaudessa.
11 Ciro Immobile s. 20.02.1990 Serie A:n maalikunkku oli keltamustien kesän kuningashankinta. Hankittiin Lewandowskin ensisijaiseksi korvaajaksi, mutta on aivan eri tyyppinen pelaaja. Huonompi tekniikka, mutta erittäin juoksuvoimainen sekä kliininen viimeistelijä. Klopp joutunee mukauttamaan pelisysteemiään paremmin italiaanolle sopivaksi. Todennäköisesti suuri siirtosumma jähmettää, sillä esitykset mm-kisoissa sekä treenihöntsissä eivät olleet kovin mairittelevia. Odotettavissa on koko kauden mittainen totuttelu uuteen ympäristöön.
23 Dong-Won Ji s. 28.05.1991 Augsburgista tullut korealainen täydentää kaaderia ja saattaa saada muutamia jämäminuutteja pokaalissa.
Kaaderiin saatiin kesän aikana selvästi lisää leveyttä. Tämä mahdollistaa paremman loukkaantumisten sietokyvyn sekä tarjoaa lukuisia taktisia variaatioita. Kesän harkkahöntsissä Klopp on usein peluuttanut kahta hyökkääjää rauten yläpuolella. Tutun 4-2-3-1 –formaatin lisäksi jo viime kaudella käytettiin muutaman kerran 4-3-3 ja 4-1-4-1 –muodostelmia. Todennäköisesti ainakin alkukaudella muodostelman valinta perustuu pitkälti käytettävissä oleviin pelaajiin. Kun nyt kauden alussa on puutetta kuutospaikan pelaajista, se kallistaa formaattia rauten tai 4-1-4-1:n suuntaan. Uskoisin muutenkin rauten tekevän come backia, sillä näin pyritään kompensoimaan Lewandowskin jättämää aukkoa.
Pelipaikoista puolustus ja varsinkin keskuspuolustus on loistavasti miehitetty. Neljästä topparista jokainen kombinaatio sijoittuu top-3 sakkiin liigassa. Myös molemmille laitapakeille löytyy pätevät tuuraajat. Kaiken lisäksi Durmia ja Grosskreutzia voi peluuttaa molemmilla laidoilla. Hyökkäykseen tuli merkittävästi lisää leveyttä, kun hankittiin kaksi selvästi keskitasoa parempaa kärkeä. Lisäksi Aubameyang ja Ji pystyvät stunttaamaan tehokkaasti ainakin kahden kärjen systeemissä. Valitettavasti tason leventyessä terävin huippu laski, sillä Lewandowskin korvaajaksi ei kenestäkään hankinnasta ole. Hyökkäävälle keskikentälle löytyy kaksi maailmanluokan pelaajaa Reusin ja Mkhitaryanin muodossa, mutta sen jälkeen tulee kysymysmerkkejä. Kuban kuntoutuminen vie vielä aikaa, Aubameyang ei rooliin sovi sekä Hofmannin ja Jojicin pitää vielä vakuuttaa osaamisellaan. Todennäköisesti Kloppo tulee taas lopulta päätymään Grosskreutziin... Miehistön ehkä suurin kysymysmerkki on keskikentän puolustavat pelaajat. Kaveria kyllä löytyy, mutta laadun suhteen on kysymysmerkkejä. Gündogan ja Bender kyllä pärjäävät, mutta ongelmana on terveys. Ilkaylta saattaa mennä jopa koko kausi formia hakiessa ja Manni on ollut viime aikoina jatkuvasti klesana. Jäljelle jääkin sekalainen seurakunta. Sahinilla olisi potentiaalia ottaa paikkansa, mutta loistokkuus tuntuu hukkuneen matkalla Madridiin. Kirch menettelee varamiehenä taitavan kaverin rinnalla, mutta hänelle ei voi sysätä liikaa vastuuta. Kehl on uransa tässä vaiheessa puhdas hätävara.
TALOUSKonkurssivuosien jälkeen BVB:n talous on noussut huimaa vauhtia Euroopan top kymppiin. Tarkka kulukuri ja menestyksen myötä nopeasti kasvaneet tulot ovat tehneet keltamustista tasaveroisen pelurin aivan suurimpien ökyjen kannoilla tulevaan haastajajoukkoon. Päättyneellä kaudella liikevaihto oli yli 260 miljoonaa alimman viivan alle jäädessä 12 miljoonaa. Vaikka liikevaihto putosikin 45 miljoonaa vuotta aikaisemmasta, vertailukelpoinen liiketoiminta itse asiassa kasvoi. Pitää muistaa, että 2013 luvuissa oli mukana yli 50 miljoonaa siirtokorvauksia (pelkästään Juudaksesta 37 milliä). Lisäksi zämppärin finaalipaikka generoi noin 20 miljonaa ylimääräistä viime kauteen verrattuna. Näin ollen muut tulo-luokat kasvoivat noin 30 miljoonalla, mikä on erinomainen suoritus.
Pieni huolenaihe on palkkakulujen jatkuva kasvu. Kaikki henkilökulut olivat 108 miljoonaa, josta pelaajabudjetti haukkasi noin 75 miljoonaa. Vertailun vuoksi ensimmäinen mestaruus Kloppin alaisuudessa tuli 35 miljoonan kaaderikuluilla. Toisaalta palkkojen nousu on luonnollista, sillä hummelsien, reusien ja gündoganien pitäminen ei onnistu pelkästään maapähkinöillä. Palkkakulujen kasvun lisäksi tulosta rasittaa jatkuvasti kasvavat poistot. Vuosi sitten tehtiin pelaajahankintoja 40 miljoonalla, minkä johdosta poistot lisääntyivät 8 millillä. Tänän kesänä hankintoja tehtiin lähes 50 miljoonalla, joten entisten poistojen päälle lätkäistään vielä kymppimilli lisää. Tämän johdosta huikeiden voittojen aika tilinpäätöksissä on tältä erää ohi.
Lyhyellä tähtäimellä taloudellista tilannetta kohentaa huomattavasti kesällä aloitettu strategisten kumppaneiden naaraus. Evonik osti kesäkuussa 9% osuuden osakkeista 26 miljoonalla ja eilen julkistetun osakeannin mukaan energiajätin lisäksi Signal-Iduna ja Puma ostavat osuudet seurasta. Näiden operaatioiden jälkeen ylimääräistä rahaa on kassassa noin 140 miljoonaa ja kolme sponsoria (anteeksi, strategista kumppania) omistavat reilun kolmanneksen osakkeista. Samassa yhteydessä sponssisopimusten pituuksia on jatkettu pitkälle ensi vuosikymmenelle. Itse suhtaudun tähän kehitykseen kriittisesti. Totta kai rahavuori lämmittää hetkellisesti, mutta kyseessä on kuitenkin kertaluonteinen tulolähde. Kyseenalaistan miksi lisärahaa edes tarvitaan. Seura on tehnyt hyvää tulosta viime vuodet ja velkavuori on sulanut liiketoiminnan kokoon nähden melko pieneksi (40 M€). Osakeanti olisi jotenkin ymmärrettävää, jos saadut varat investoidaan tulevaan kasvuun. Tämä oli myös Watzken perustelu, mutta konkretia kasvuinvestoinneilta jäi puuttumaan. Yksi rahojen käyttökohde on kuulemma velkojen poismaksu. Tämä on aivan perusteltua ja säästää hieman korkokuluissa, mutta ei tuo pätkääkään kasvua. Oma pelko on, että ylimääräinen käteinen saa helposti kulukurin höltymään ja mopo voi lähteä keulimaan. Tästä ei tarvitse hakea kovin kaukaa esimerkkejä.
TOIMINTAYMPÄRISTÖMielestäni Dortmund on yksi parhaiten johdetuista jalkapalloseuroista Saksassa ja koko Euroopassa. Avaintekijät ovat strategia, johtamisjärjestelmä ja pitkäjänteisyys.
Likikonkurssin jälkimainingeissa BVB:lle luotiin strategia, jota on noudatettu orjallisesti siitä lähtien. Finanssipuolella tärkein prinsiippi on talouden tasapainossa pitäminen. Pelaajahankinnat ja palkkataso sopeutetaan käytettävissä oleviin tuloihin eli velkaa ei oteta. Talousarviot tehdään inhorealistiselta pohjalta eikä zämppärin voiton oletukselta. Tältä pohjalta muovautui siirtopolitiikka, jossa suositaan nuoria lupaavia nälkäisiä lahjakkuuksia valmiiden starojen sijasta. Näin rahoja ei hassata ylihintaisiin jäähdyttelijöihin tai mammuttimaisiin siirtokorvauksiin. Lisäksi Kloppin myötä muovautui oma pelillinen filosofia, joka pohjautuu armottomaan prässiin ja nopeaan suunnanvaihdospeliin. Uusien pelaajien on täsmättävä sekä taloudellisiin että pelillisiin kriteereihin, muuten hankinta jää tekemättä. Valmentajan tehtävä on sitten muovata lahjakkuuksista valmiita pelimiehiä.
Johtamishierarkia on kuin suoraan yritysmaailmasta otettu. Toimitusjohtaja Watzke vastaa hallitukselle ja hallintoneuvostolle. Olennaista on, että Watzkella on täysi työrauha ja eikä hallitus puutu millään muotoa operatiivisiin asioihin. Riittää, kun toimari noudattaa yhdessä sovittua strategiaa ja saavuttaa asetetut tavoitteet. Tämän kaltainen toimintakulttuuri on melko harvinaista eurooppalaisessa jalkapallobisneksessä, jossa kaikenkarvaiset hallintoneuvoston jäsenet ja rahoittajat tulevat mielellään sotkemaan lusikkansa soppaan – varsinkin pelaajahankintojen ollessa kyseessä. Toisaalta myös operatiivisessa toiminnassa on selkeät vastuualueet. Watzke vastaa finansseista ja kokonaisuuden hallussa pitämisestä. Seuraikoni Michael Zorc vastaa urheilutoimenjohtajana pelaajahankinnoista ja –sopimuksista – annettujen taloudellisten raamien puitteissa. Totta kai Susi kuuntelee varsin tarkalla korvalla valmentajan toiveita ja toimitusjohtajan näkemyksiä, mutta lopullinen päätösvalta kaaderiin liittyen on hänen. Viimeisenä avainpelurina operatiivisella puolella on der Trainer – Jürgen Klopp. Hänen tehtävänsä on saavuttaa annetulla miehistöllä maksimaalinen menestys ja samalla kehittää nuorista lahjakkuuksista kansainvälisiä tähtiä. Toistaiseksi tämä edellä kuvattu operatiivinen malli on toiminut ainakin tulosten valossa loistavasti. Kymmenessä vuodessa seura on nostettu konkurssin partaalta yhdeksi Euroopan suurista. Matkan varrella on haaviin tarttunut kaksi liigamestaruutta, kaksi kakkossijaa, cupin voitto ja finaalitappio sekä mestareiden liigan finaali. Siinä sivussa on tuotettu lähes joukkueellinen superstaroja ilmaiseksi tai halvalla hankituista nobodyista.
Kolmas avaintekijä on pitkäjänteisyys ja jatkuvuus. Johtotroikka on toiminut yhdessä syksystä 2008 lähtien ja heillä kaikilla on pitkäkestoiset sopparit vähintään vuoteen 2018 saakka. Pysyvyyden vuoksi strategiaa ja suunnitelmia ei tarvitse muuttaa vuoden välein, mikä johtaa välikausiin ja kalliisiin kaadereiden uudelleen rakentamisiin. Pitkäjänteisesti toimimalla olemassa olevat voimavarat ja rahat voidaan käyttää optimaalisesti. Pitkäjänteisyys vaikuttaa myös positiivisesti joukkueeseen. Pelaajat voivat rauhassa keskittyä pelaamiseen, kun mediassa ei jatkuvasti spekuloida valmentajan vaihdoksilla tai uusilla managereilla.
Pieniä mustia pilviä muuten auvoiseen toimintaympäristöön tuo Reusin ja Gündoganin sopimustilanne. Molempien osalta sopimuksia pitäisi jatkaa tämän kauden aikana, mikä merkitsee loputonta spekulointia ja teatteria median sekä fanien taholta. Tätä höystänee Sammerin ja Rummeniggen kommentit sekä Bildiin vuodetut sensaatiot aina sopivasti tärkeiden otteluiden aattona. Aivan kuin tämä olisi tuttua jo jonkin aiemman tapauksen osalta.
ALKAVAN KAUDEN NÄKYMÄTPeriaatteessa nyt olisi hyvä sauma hyökätä, sillä itävaltalaiset vaikuttavat olevan haavoittuvaisempia kuin pariin vuoteen. Valitettavasti sama pätee myös keltamustiin. Lasaretissa tai sieltä vasta kotiutettuna on liikaa miehiä. Tähän kun laskee vielä päälle lukuisat Brasilian kävijät sekä hyökkäyksen täydellisen uusiutumisen, ei tarvitse olla kummoinen ennustaja, jos veikkaa parhaan pelivireen löytymisen vaativan aikaa. Todennäköisesti huippukuntoa kolkutellaan vasta ensi keväänä.
Samaan aikaan myös pahimmat haastajat ovat selkeästi vahvistuneet. Pillerit ja VW ovat tehneet paljon hankintoja sekä rakkaan naapurin nuori kaarti on aikuistunut ja kehittynyt vuodella. Toisaalta keltamustien kaaderissa on niin paljon substanssia, että se pystyy loukkaantumisista huolimatta pelaamaan suhteellisen korkealla tasolla. Ja mikäli viime kauden kaltaista epidemiaa ei koeta, juoksun pitäisi kohentua kevättä kohden mentäessä. Näistä lähtökohdista olen skeptinen Buyernin haastamisen suhteen, mutta piste-ero tasoittunee selvästi kahdesta edellisestä kaudesta. Sen sijaan vähintään kaksi haastajaa kolmesta pystyttäneen pitämään selän takana. Mestareiden liigan suhteen uskon tällä kertaa edellisiä syksyjä parempaan arpaonneen, mikä avaisi oven kevään jatkopeleihin.
Toisin sanoen minimitavoitteena pitäisin liigassa suoraan cl-paikkaan oikeuttavaa sijoitusta, sekä zämppärissä lohkovaiheesta jatkoon pääsyä. Pokaalissa tavoite jo täyttyi, kun ensimmäinen kierros selvitettiin kuivin jaloin
Auf geht’s!
