Kuukauden ajan kiertelyä kaverin kanssa Euroopassa, ja matkalle mahtui myös mukavasti jalkapalloa. Tässä hieman pelipäivien tapahtumia ja tunnelmia.
24.07. St. Pölten – Botev PlovdivTuskin monikaan tunnistaa Sankt Pöltenin kaupunkia, saati sitten joukkuetta nimeltä. Itävallan kakkosliigaa tahkoavat
Sudet olivat viime kaudella yllättäen Itävallan Cupin finaalissa, häviten kuitenkin maalein 4-2 Red Bull Salzburgille, joka operoi karkeasti arvioiden 30-kertaisella budjetilla. Joukkue pääsi häviöstä huolimatta karsimaan Eurooppa-liigaan, sillä Salzburg oli jo mukana Mestarien liiga karsinnoissa. Nyt Eurooppa-liigan toisen kierroksen toinen osaottelu osui sopivasti aikatauluun, joten olihan tuo käytävä katsastamassa.
Sankt Pölten on reilu 50000 asukkaan rauhallinen kaupunki, reilu 60 km Wienistä länteen. Lähijunalla matka sujui yhdellä vaihdolla hieman alle tunnissa. Ennen stadionille johtavaan bussiin astumista nopea pyörähtäminen kävelykadulla, joka alkoi välittömästi aseman edestä.
Sankt Pöltenin KeskustaStadionin päässä hyvä joukko väkeä oli kokoontunut terassille areenan kylkeen, jossa myös fanikauppa oli. Joukkueen matchworn-paitoja olisi saanut varsin edulliseen 40€ hintaan. Huiviostosten ohella testattiin myös paikallinen olut Egger, jonka myyjä varoitteli olevan täysin alkoholitonta. Melko vaatimattomanhan makuinen tuote oli kyseessä.
Terassi ja fanikauppa
Paikallista olutosaamistaItse stadion, NV Arena, oli 8000 katsojaa vetävä pyhättö, joka oli hieman kuin jättistadion pienoiskoossa. 20€ kustantaneet paikat löytyivät sattumoisin fanipäädystä, josta paikkansa sai valita vapaasti. Sektio oli luonnollisesti seisomakatsomo. Nimeä
Wolfbrigade totteleva faniryhmä jakoi valtavia kannatuslippuja katsomoon, ja myös meille sellaista tarjottiin, mutta eihän tällaiset tuularit sitä kehdanneet ottaa. Ottelun alun lähestyessä tunnelma kohosi päädyssä pikku hiljaa, ja laulut alkoivat raikaa. Erityisesti Peppi Pitkätossun sävelmällä rullaava fanilaulu jäi mieleen toimivuutensa ansiosta. Merkille pantavaa oli, että fanipäädyssä oli huomattava määrä naisia ja lapsia, ja etenkin edessämme juhlivat junnut ottivat kannustamisen tosissaan. Itävaltalaisen Opuksen
Live Is Life:n lähtiessä soimaan pisti hieman hymyilyttämään, täällä Mansessa kappale tunnetaan hieman toisista ympyröistä.
Pelin alkaessa ei oikein tiennyt mitä matsilta pitäisi odottaa. Pölten oli hävinnyt vieraissa ensimmäisen osaottelun bulgarialaiselle Plovdiville, ja olivat myös kotipelissä ennakkoon pienoinen altavastaaja. Tämä ei kuitenkaan pelissä näkynyt. Kotijoukkueella oli oikeastaan koko peli mallikkaasti hallussa. Paikkoja luotiin, ja tarvittavat maalit tehtiin. Paikalla olevat 4240 katsojaa todellakin arvostivat peliesitystä. Itse arvostin tunnelmaa. Rumpu hakkasi, ihmiset elämöivät ja tunnelma oli aidosti mahtava fanikatsomon sydämessä. Hyvän mielen tarttumista ei käytännöllisesti katsoen voinut estää.
Tunnelmaa riitti alusta loppuunMinuuttien lähestyessä täyttä aikaa koko stadion nousi seisomaan ja taputtamaan sinikeltaisten loistavalle esitykselle. FT 2-0 kotijoukkueelle. Ottelun loputtua joukkue tuli luonnollisesti kiittämään yleisöä ja fanipäätyä tuesta. Molemmat maalit niitannut espanjalainen Daniel Segovia kiipesi jopa katsomoon capoilemaan.
Pelin sankariStadionilta poistuessa sitten selvisi, että paikalliset ovat tulleet lähes poikkeuksetta autoillaan ja busseja ei enää kulje. Mutta mikäs siinä yön pimeydessä kävellä kohti asemaa ja muistella äskeistä kokemusta. Näin etukäteen voin paljastaa, että heti ensimmäinen peli nousi koko reissun parhaaksi.
26.07. Rapid Wien – Josko RiedKotikaudenavaus Rapidilta kauniina kesäisenä lauantai-iltana, varmasti riittävät perusteet paikallaoloon. Wien oli varsin viehättävä kaupunki ja suurkaupunkina luonnollisesti takasi metroyhteydet stadionille. Hieman hämmennystä aiheutti pelipaikka, mutta nopeasti selvisi, että Wienin kotiluola Gerhard-Hanappi-Stadion oli remontissa, ja peli pelataan maajoukkueen käytössä olevalla Ernst-Happel-Stadionilla. Samaisella stadionilla Rapid pelasi Mestarien liigan lohkovaiheensa yhdeksän vuotta sitten. Ja kuten nimistä huomaa, Itävallassa stadioneja nimetään mielellään entisten pelaajasuuruuksien mukaan.
Pyrotechnik ist kein VerbrechenStadion ei kostautunut mitenkään erityisen kauniiksi ulkoapäin, mutta varmasti monet ajattelevat näin myös maajoukkueemme pelipaikasta. Hyvin riitti vilskettä ennen matsia stadionin ympärillä olevissa kojuissa, vihervalkoraita hallitsevana värinä.
Stadionin ulkokuori
Vihreä hallitsevana värinäTämä stadionin vaihto laski varmasti merkittävästi ottelun tunnelmaa, sillä ehkä neljännes lipuista oli myyty. Juoksuradat ja ultrien oleilu täysin vastakkaisessa päädyssä eivät myöskään parantaneet omaa stadionkokemustamme. Istumapaikat löytyivät ensimmäiseltä, lähimpänä kenttää olevalta riviltä. Tämähän toimi, sillä oluttelineenä betonikaide oli moitteeton. Mukavasti olisi Suomen lipunkin siihen saanut roikkumaan, mikäli olisi ollut matkassa.
Ernst-Happel-StadionOttelun kateutta herättävin hetki nähtiin ennen pelin alkua. Lämmittelemässä ollut pelaaja lataa pompun kautta pallon lehtereille, jonka paikallinen junnu käy poimimassa kasuaalisti reppuunsa.
Pelin alettua kävi nopeasti selväksi, että ei tämä nyt oikein; Paikoilla ei mässäilty, eikä peliä kauniiksi voinut sanoa. Pari huippupaikkaa taisi olla, josta ratkaisut olivat luokkaa luokaton. Toki Rapidin ultrat pitivät varsin hyvin meteliä, ja komeat savutkin nähtiin ottelun vanhetessa, mutta etenkin ääni tuntui hukkuvan massiivisen stadionin rakenteisiin. Myös vierasfaneille Ried im Innkreisista täytyy antaa tunnustusta hyvästä yrityksestä.
Rapidin ultrilla vahva meno läpi ottelunRapid lopulta onnistui maalinteossa, 1-0 jäi myös loppunumeroiksi. Kaiken kaikkiaan peli oli varsin tylsä, ja molempien joukkueiden peli tasapuolisen huonoa. Ennustinkin ennen HJK-Rapid-otteluparin alkua, että Klubi tulee tästä lohkopaikan ottamaan. Ottelun positiivisiin asioihin voidaan laskea ainakin hieno huivi sekä tyylikäs olutmuki, joka selvitti tiensä rinkassa särkymättä aina Suomeen asti.
31.07. RNK Split – FC Chornomorets OdessaMatka oli jatkunut torstaihin mennessä Splitiin, Kroatian rannikolle. Paikallinen kaupungin kakkosseura kohtaisi Eurooppa-liigassa Ukrainalaisen FC Chornomorets Odessan. Ottelun lipunmyyntitilanteesta ei tietoa ollut, mutta harhareissun sattuessakin stadionilta ei pitkä matka asunnolle olisi. Kaupungissa oleillessa kävi hyvin selväksi, että Hajduk, Kroatian kovimman katsojakeskiarvon omaava joukkue oli kaupungin kiistaton ykkönen. Seuran logoja oli maalailtu karkeasti joka toiseen nurkkaan.
Hajduk Splitin-logoStadionin päässä tapahtui pientä sekoilua yrittäessämme lehdistö- ja VIP-päädystä sisään, kenenkään osaamatta neuvoa englanniksi, mistä lippuluukku löytyy. Oikea portti ja lipunmyyntipiste kuitenkin löytyivät nostamalla turistikortin esiin. Huivin ja lipun yhteishinnaksi muodostui 80 kunaa, mikä tekee euroissa reilun kympin. Varsin kohtuullista.
Kaupungin kakkosseuran stadion häviää koossa myös isoveljelleen. Stadion Park Mladeži vetää noin 4000 katsojaa, yli 30000 paikkaa Hajdukin vastaavaa vähemmän. Stadionin sijainti oli kuitenkin todella hieno. Yhdessä päädyssä katsomoa ei ollut, ja tästä avautuivat hienot maisemat vuorille. Kaikesta kuitenkin näki, että pienet ovat puitteet, vaikka joukkue pelaakin Kroatian pääsarjaa ollen viime kaudella 4. ja nyt Eurooppa-liigan kolmatta karsintakierrosta. Katoksiakaan stadionilla ei ollut, paitsi katkarapusektiossa.
Vuoret levittäytyivät komeasti stadionin taustallaPelin alkaessa hieman yllätti, että kuulutukset tulivat myös englanniksi. Vai kuuluuko tämä yleisesti Uefan alaisten pelien vaatimuksiin? Kentällä joukkue siirteli palloa varsin mukavasti ja tarjosi viihdyttäviä tilanteita. Yleisön lemmikki, kamerunilainen Henri Belle oli varsin kova poika juoksemaan, jonka työnteko palkittiin myös maalilla. Splitin kannatusjoukko katsomon puolella oli sanalla sanoen
surumielinen, ”ultria” ollen se kymmenkunta paikalla. Yksinäinen rumpu hakkasi tahtia pimenevään iltaan.
Pääkatsomo
VierassektioNämä pelit menevät heittämällä sympaattiset-kategoriaan. Joukkue voitti hyvän esityksen päätteeksi 2-0, ja etenivät tulevaisuudessa ratkaisevalle neljännelle karsintakierrokselle. Hieno olisi nähdä joukkue aina lohkovaiheessa asti.
02.08. Dinamo Zagreb – ZadarViikonloppuna matka jatkui pääkaupunkiin Zagrebiin. Kroatian kestoeuromenestyjä, suomalaisillekin tutuksi tullut Dinamo Zagreb aloittaisi kautensa kotonaan. Odotukset olivat kovat, olihan joukkue taidollisesti todella hyvä, mutta ne kuuluisat fanit.
Bad Blue Boysia, Zagrebin ultria, pidetään skenensä huippunimenä.
Matka stadionille, Maksimirin kaupunginosaan taittui kaupunkiin tutustuessa jalan, vaikka kyllähän tuonne olisi metrokin kulkenut. Taas huomasi, kuinka esillä jalkapallo on Kroatian katukuvassa. BBB- ja bulldog-logoilta ei voinut välttyä. Saavuttaessa paikalle reilu tunti ennen pelin alkua hieman kummastutti, sillä missään ei näkynyt juuri ketään. Lippuluukun kautta halvimmat tiketit mukaan (alle 5€/kpl). Lippuja ostettaessa oli esitettävä passinsa, josta virkailija otti valokopion.
Stadion Maksimiria voisi ulkoapäin kuvailla sanalla karuSitten stadionin päädystä sisään turvatarkastukseen. Tämän jälkeen kuitenkin oli uusi tarkastus; henkilökortit kysyttiin, ja tiedot kirjattiin A4:lle ylös varsin isokokoisten miesten toimesta. Joku paperinivaska nimiä siinä myös oli, tiedä sitten mitä olivat. Turvamiehet hieman naureskelivat kansalaisuudellemme. Tuskin hirveästi vieraita käy Suomesta. Tässä vaiheessa kävi myös ilmi, että liput oli ostettu kannattajapäätyyn.
Vaikuttava stadion
Tunti ennen peliäPaikkamme löydettyämme totesimme ne loistaviksi siihen hintaan. Muutenkin stadion miellytti omaa silmääni valtavasti, jylhät ja jyrkät katsomot, sininen väritys. Ainoa vain, että ihmisiä oli vain kourallinen, eikä ultrista tietoakaan. Lopulta sitten pelin alkaessa ihmisiä oli valunut jokunen tuhat paikalle, ja noin viisi minuuttia ennen pelin alkua parikymmenpäinen miesjoukko valui ultrien paikalle. Mitä tämä oli? Nämäkö ovat pelättyjä huligaaneja, sodan käyneitä kiivaita kroaatteja, joiden motto
”Me emme juokse karkuun” ei ollut vain sanahelinää?
Pääkatsomo pelin alkaessaNäin jälkiviisaana pienten selvittelyjen jälkeen voin todeta, että Bad Blue Boys protestoi seuran johtajaa Zdravko Mamićia vastaan, ja kieltäytyvät tulemasta peleihin. Kannattajat arvostelevat Mamićin olevan seurassa vain rahan ansaitsemisen takia. Mamić ei ole kuitenkaan väistynyt vuosien vihanpidon jälkeenkään.
Alla olevissa kuvissa voi vertailla Wikipedian tarjoamaa ja itseni ottamaa kuvaa kannattajasektiosta.
”Bad Blue Boys”
Bad Blue BoysItse otteluun. Lyhyesti; Matkan tylsin peli. Vierasjoukkueella ei ollut mitään sanaa koko pelissä, maalipaikkoja heillä taisi olla kokonaiset nolla. Zagreb teki mitä halusi, loi maalipaikkoja ja latoi viisi häkkiä. Yleisö kannusti, kun jaksoi. ”Ultrat” sentään yrittävät viritellä laulujansa. Amerikanhenkiset tanssitytöt olivat kiva lisä puoliajalla. Popcornia myytiin katsomossa, oluttakin taisi saada. Musiikki oli itämaista. Huivin ostamatta jääminen harmitti. Kokonaisuutena tämä oli selkeä pettymys.
10.08. Lyon – RennesRanskan ruokapääkaupunki. Mitä sitä muuta edes lomalta kaipaa kuin jalkapalloa, hyvää ruokaa ja aurinkoa? Aurinko Rhônessa helotti pilvettömältä taivaalta, ruoasta vastasi maagisen kova bouchon Chez Mounier ja urheilusta kaupungin ylpeys
Les Gones.
Liput peliin
poistettiin hyvissä ajoin jo päivää ennen peliä Stade de Gerlandin kulmilla sijaitsevasta lipunmyyntipisteestä. Se kannatti, sillä seuraavan päivän lippujono ennen peliä oli katastrofaalisen pitkä. Lyonilaiset havahtuneet viime hetkillä kauden alkuun?
Fanikauppa
OstoksetStadion oli taas tutusti suurkaupunkien tapaan sivummassa keskustasta, joten metro tuli jälleen kyseeseen. Ranskassa metroissa pummilla matkustaminen ei oikein onnistu, sillä portista ei läpi pääse ennen lipun syöttämistä, toisin kuin monessa muussa Euroopan maassa.
Todennäköisesti viimeistä kautta käytössä oleva Stade Gerland osoitti taas jotain erilaista stadionarkkitehtuurin maailmassa. Tuulitunneliksikin tuota voisi kutsua, tai sitten pelipäivänä tuuli vain epätavallisen kovaa. Uusi stadion on siis jo rakenteilla, ja Stade des Lumièresin pitäisi valmistua ensi vuoden puolella.
Stade de GerlandItse katsomopaikat löytyivät päädystä, jossa selvisi, että istumapaikan saa ottaa mistä haluaa, vaikka lipuissa paikkanumerotkin olivat. Itse penkit katsomossa olivat melko erikoiset, selkänojattomat ja muutenkin erikoisen muotoiset. Mutta pian selkänojattomuudenkin syy selvisi. Katsomossa ei todellakaan ollut tarkoitus istua, vaan koko peli seistiin penkeillä. Jos istua olisi halunnut, ei edessä olisi ollut kuin joukkueen värejä kantava selkämeri.
Hieman showta ennen peliä alkavan kauden kunniaksiPelin alku lähestyi, aurinko ei armoa antanut, nurmi näytti pirun hyvältä ja mallitoimiston tytöt ampuivat paineilmatykeillä yllätyspaketteja katsomoon. Viereisessä sektiossa, ”häkissä” majailevat ultrat, The Bad Gones, alkoivat pikku hiljaa heräillä. Capoja oli peräti useampi, joiden mikkiin huutelut kaikuivat muihin päätykatsomonosiin kaiuttimien kautta. Annetaan pisteet ultrille hieman erilaisista chanteista, ei aina niitä perinteisiä, kliseisiä rytmejä.
FanisektioPelin saralla tuomarilla oli pitkälti koko pelin kuumat paikat. Kyseenalaisista vihellyksistä ei kotiyleisö jättänyt mielipidettään kertomatta, paikoin vihellys yltyi melko rajuksikin. Vaikka Lyon ei enää seitsemän peräkkäisen mestaruusvuotensa kaltaisessa loistossa olekaan, ihan pelimiehiä kentällekin riitti. Pallo liikkui hyvin ja paikkoja luotiin laitojen kautta. Maalihanat aukesivat kuitenkin vasta toisella puoliajalla, ensin Malbranque, sitten Lacazette pilkulta. Rangaistuspotkun aikana koko pääty meni kyykkyyn hypäten riehakkaasti juhlimaan pallon iskeytyessä yläkulmaan.
Väkeä riitti myös muissa katsomoissaHyvin koko 27000-päinen yleisö eli pelissä. Loppuvihellyksen ja 2-0 päättyneen pelin jälkeen täksi kaudeksi Lyoniin pääkaupungista siirtynyt Christophe Jallet ja kapteeni Maxime Gonalons tulivat vielä kiittämään päättyä hyvästä kannustuksesta. Erityisesti Gonalonsin arvostus oli kyllä todella suurta, mikä kävi ilmi ilmoille kaikuvista huudoista miehen jo poistuttua stadionin suojiin.
Jallet & Gonalons13.08. Belgian alasarjaaRuokaillessamme brysseliläisessä
rasvakeittimen kautta kolesterolikuolemaan-tyyppisessä ravintolassa huomasimme Royal White Star Bruxellesin aloittavan pelinsä tunnin päästä Stade Fallonin urheilukompleksissa kaupungin laitamilla. Metrohan kulkee ja illalle ei kummempia suunnitelmia, joten miksipä ei.
Metrossa lippuja ostaessa hieman ihmetytti, mitä paikalliset, alempaan sosiaaliluokkaan kuuluvat ihmiset norkoilivat takanamme. Pianhan se selvisi. Lipun lukulaitteeseen sujauttaessa ja portin auetessa brysseliläisillä on ilmeisesti tapana rynnätä turistien vanavedessä ilmaiseksi metroon.
Yllättävän pitkän metrotaipaleen päätteeksi saavuimme omakotialueelle. Kylttien suuntaan ja kohti stadionia. Areenan pääovea ei kuitenkaan tahtonut löytyä, ja sisään mentiin maahockey-kenttien sivusta ehkä hieman sivukautta. Ihmetys oli kuitenkin melkoinen saavuttaessa katsomoon. Oliko peli jo alkanut? Ja eikö tosiaan Belgian ykkösessä ole sisäänpääsymaksua?
Hetken kummastelun jälkeen katse osui tuomariin; Collegehousut jalassa, neonvihreä liivi t-paidan päällä. Avustavia ei ollut. Tässä vaiheessa mieleen hiipi ajatus, että ei taideta olla oikeassa pelissä. Katsojiakin oli vain kourallinen paikalla.
Varsin tapahtumarikasta peliä päästiin kuitenkin seuraamaan, ja oikeasti todella loistavaa yksilötaitoa kentällä oli, pelitavan ehkä ollessa sivuseikka. Vertaisin Suomen kakkoseen. Puolenvaihdot, 1vs1-tilanteet, haltuunotot… Ei tämä mitään Suomen kutosta ole.
Vaikka tähänkään päivään mennessä ei ole selvinnyt, mitä peliä olimme katsomassa, viihdyttävää ottelua todistettiin. Bisseäkin sai alle kakkosella, joten mikäs siinä pelistä nauttiessa.
Huomaa tuomari 15.08. Club Brugge – Cercle BruggeSuklaa, vohvelit ja jalkapallo näkyivät perjantaina Bruggen katukuvassa. Tai aivan vanhan kaupungin turistikeskittymässä ei futisfaneja näkynyt kuin seurueellinen, nämä hevoskärryillä matkaavia Clubin kannattajia. Oli derbypäivä.
Bussikyyti stadionin liepeille otti vain hetken, josta paikallisten vanavedessä itse pääkallopaikalle. Reitiksi valikoitui erikoisesti rakennustyömaan läpi oikominen, mikä ei paikallisia näyttänyt haittaavan. Haastavammaksi osoittautui oikean päädyn löytäminen, moni myyjä ja järjestysmies neuvoivat sisäänkäynnin täysin väärin, ennen kuin ystävälliset paikalliset osoittivat oikein portin.
Rakennustyömaan läpi stadionilleJan Breydelstadionilla oli käytössä ladattava maksukortti, kuten Euroopan isoimmilla seuroilla. Turisteille ei niin toimiva, paikallisille kylläkin. Kenellekään tuskin tulee yllätyksenä, että myytävä olut oli Jupileria.
Pre-match brenkutteluaSilmiinpistävä huomio oli, että missään ei näkynyt Cerclen faneja ennen peliä. Clubin sinimusta vaateparsi oli hallitseva myös koko stadionilla. Vihreämustaan pukeutuneet kannattajat olivat yläorrella yläpuolellamme, joten käytännössä ennen peliä ja sen aikana ei yhtään vierasjoukkueen fania tullut bongattua, vaikka joukkue samasta kaupungista olikin. Pelin jälkeen kävikin ilmi, että Cercle näyttää olevan monen peruskouluikäisen junnun suosiossa. Tiedä sitten mistä johtuu.
Varsin kohtuulliset näkymät kentälle
Pitch invasion sakon ja porttikiellon uhalla kiellettyJoukkueen sisääntulomusiikki herätti hilpeyttä. Yleisö taputti naapurimaan teinisensaation Martin Garrixin hittibiisin tahtiin pelaajat kentälle, todella suosittu artisti Belgiassa. Muutenkin derbyssä oli karnevaalihenkeä ilmassa; perinteiset ilmapallot vapautettiin juhlallisesti taivaalle ja kotijoukkueen maskotti taisi lasten viihdyttämisen. Pääty ei unohtanut esitellä myöskään komeita tifojansa.
Bebe poseerasi mielellään lasten kanssa
TifotPelin käynnistyessä kävi ilmi, että kokonaisvaltaisesti paras yleisö tähän mennessä on löytynyt. Joka katsomo tuntui eläytyvän loistavasti pelitapahtumiin; omille hurrattiin, vastustajille buuattiin ja tuomarille vihellettiin. Avausjakson peli oli täysin kotijoukkueen hallinnassa, kuten odotettua. Painostus palkittiin myös avausmaalilla. Kentältä paistoi todellinen isoveli-pikkuveli asetelma.
Toisella puoliskolla hieman odottamattomasti Cerclen pitkänhuiskea, vikkelä linkki pääsi puolivahingossa iskemään tasoituksen, sekös kotiyleisön sai varpailleen. Peli muuttui rikkonaiseksi, tuomari joutui tekemään tiukkoja päätöksiä kortteja jakaessaan ja vihellys kävi kovana. Tunnelma oli sanalla sanoen provosoiva. Joku pelaaja lähetettiin penkiltä katsomoon. Itseäni huvitti, kun Clubin maskotit levittelivät kentän laidalla käsiään, miksei vastustaja saanut korttia. Lopussa elettiin jännityksen hetkiä, kun Clubin kärki pääsi täysin vapaasti läpiajoon, sijoittaen pallon kuitenkin niukasti yli maalin. Tilanne oikein huusi maalia. Valtaosa stadionista huokaisee, tuomari viheltää pilliinsä ja Cerclen pelaajat tuulettavat tulosta.
Pisteet on helppo antaa mahtavalle tunnelmalle ja lataukselle. Myös maaliuusinnat tarjoavat näytöt ovat katsojalle aina mieleinen. Iso miinus puoliajan olutjonon hitaudesta. Luulisi, että maksukortit käytössä olevassa paikassa parinkymmenen hengen jono saataisiin purettua alle kahdessakymmenessä minuutissa.
Ei loppuunmyyty, mutta melkeinPois kävellessä molempien faniryhmien laulu kaikui stadionilta viileään kesäyöhön kilometrien päähän. Vaikuttavaa.
16.08. PSV – Breda Viimeinen matsi. Olihan Eredivisie korkattava myös omalta osalta. Hollannissa on se ongelma, että vähänkään isommat seurat eivät myy lippuja ulkomaalaisille. PSV kuitenkin tarjoaa heille eräänlaisia komboja, jotka sisältävät lipun, lahjakortin fanikauppaan ja valuuttaa ruokakioskeihin. Meidän tilaamamme silver-pack maksoi 65€, mikä sisälsi lipun, 20€ lipukkeen fanikauppaan sekä 10€ arvosta coineja kioskiin.
Philips Stadion oli loistavalla sijainnilla verrattuna muihin vähänkään isompien seurojen stadionkomplekseihin kaupungin laidoilla, areena sijaitsi kivenheiton päässä rautatieasemasta ja muutenkin keskellä kaupunkia.
Philips StadionSattumalta stadionille mennessä PSV:n pelaajat saapuivat juuri bussilla, mistä monet paikallisetkin olivat tietoisia. Armeliaimmat pelaajat myöntyivät innokkaiden fanien nimikirjoituspyyntöihin.
Joukkue saapuu stadionilleItse stadion, Euroopan johtavan elektroniikkajätin sponsoroima areena, oli varsin toimivan oloinen kokonaisuus. Wi-fi pelasi hyvin ja jokaiseen kulmaukseen oli mahdutettu iso näyttö, niin kuin olikin syytä odottaa. Täälläpäin maailmaa nautittiin Bavarian panimotuotteita ja hotdog syötiin sipulilla, majoneesilla ja currylla höystettynä. Ei valittamista.
Ajoissa stadionillaSarjan kotiavaus Eindhovenissa, joten väkeä saattoi olla paikalla jopa hieman tavallista enemmän. Ei loppuunmyyty, mutta lähes. Kulmauksessa, missä paikkamme olivat, tunnelma oli hivenen muita sektioita vaisumpi, sillä luonnollisesti kaikki ulkomaalaiset katsojat oli sijoitettu samaan kaarteeseen. Mutta eipä tuo juuri haitannut, muutama kuvaussessio vierustoverilla vain enemmän mitä normaalilla eindhovenilaisella. Katkiskatsomon ollessa takana pystyi hyvin myös seurailemaan businessmiesten stadionkäyttäytymistä, viini tuntui peittoavan oluen virvokkeena.
TifoPelillisessä mielessähän tämä oli ehkä reissun kohokohta. Kotijoukkueen paidassa kentällä kirmailivat Hollannin maajoukkuetähdet kapteeni Georginio Wijnaldum sekä Brasiliassa suuren yleisön tietoisuuteen noussut Memphis Depay. Paitojen selkämysten perusteella jälkimmäinen oli nuorten ehdoton ykkösstara.
Melkoinen maalijuhlahan pelistä lopulta muodostui. PSV hallitsi, Bredan kuitenkin pyristellessä hyvin mukana. Ensimmäisen puoliskon jälkeen peli oli tiukasti 2-1 kotijoukkueelle Bredan tehdessä yhden oman maalin.
Tighadouini ei pilkusta erehtynytToisella puoliskolla peli kuitenkin repesi täysin, ja katsojille tarjoiltiin melkoista mannaa. Depay ampuu kaksi suoraa vapaapotkumaalia ja nuori Jürgen Locadia osuu myös kertaalleen. Lopputulemana peli päättyi 6-1 PSV:lle, mikä sai viimeisetkin Bredan kannattajat hiljentymään häkissään.
Tässä vielä kuva, joka oli levinnyt myös valtamedian tietoisuuteen.
Fuck Wi-fi, support the teamMikään matka ole mitään ilman huivikokoelman karttumista.
Huivit
