Noloimmat ikä/tasodopingit

[gv39]

Nozickin toiminta ei täytä nolon dopingin määritelmää.

Minusta yksi (parempi) pelaaja apuja ei ole järkyttävää tai vääristä "reilua" kilpailua. Ei tarvita kuin loukkaantuminen niin pelataan jo vajaalla. Sitten jos vastustajallakaan ei ole vaihtomiehiä, niin ei ole reilua ottaa lainaksi. Eli riippuu vähän tilanteestakin, ja arvoista. 

On sitä tullut nähtyä sellainenkin turnaus, jossa kukaan ei etukäteen tiennyt eri joukkueiden kokoonpanoa ennen ottelua. Kuka oli terveenä, kuka kuumeessa, kuka vessassa oksentamassa ja kenellä oli jääpussi jalassa kun oli tullut koiville. Turpiin tuli tasaisesti kaikille ja osin vielä kunnolla, joten ei tainnut vastustajat olla kiinnostuneita kokoonpanoista. 

Onhan noita ikäluokan eri joukkueiden sisäisiä kertalainoja nähty ja koettu ja joskus onnistuu tasaiset pelit ja joskus ei. Mielestäni on tärkeää informoida vastustajan valkkua vähintäänkin ottelun jälkeen, jos on "doupattu" joukkue. Hävitystäkin ottelusta voi jäädä hyvä maku, jos tietää minkä tasoiselle joukkueelle on hävinnyt.

Minusta valmentajan pään kestävyyttä mitataan siinä, että valmentaja pyrkii peluuttamaan ensisijaisesti vakioporukkaa eikä hae tulosta pistämällä kaikki bonuspelaajat kentälle. Tästä taitaa olla myös muita mielipiteitä, jopa tässäkin ketjussa.

Tässä ketjussa on tullut vahvistusta etukäteiskäsitykselle, että isompia seuroja ei mikään hävetä. 
Itselle tämä tulos yllättävä, koska eikä juuri näiden pitäisi olla ammattimaisesti johdettuja ja valmennettuja eikä puuhastella.  Onko siellä tulos tai ulos mentaliteetti vai sinne vain rekrytoituu kavereita, joille voitto, jopa nolo tai vieläkin nolompi on pääasia.

Tuohon kokokysymykseen ei ole juuri lisättävää. Voihan tuossa passiasiassa yrittää vittuilla vastapuolen jojolle, että pistä vanhemmat kuriin ja haluatko sinä nähdä pelipassin? Toisaalta olen itsekin ilman pahaa tarkoitusta ihmetellyt omissa porukoissa, että mitä tämän paikan xx vesijohtovedessä oikein on, kun koko joukkue on goljatteja.

Joo, kyllä sabässäkin osataan. Varma huhupuhe eräästä turnauksesta, että kilpajoukkue ilmoittautui haastesarjaan ja sen lisäksi oli apuja naapuriseurasta.

[Mersault]

Niin nollasummapeliähän tässä pelataan - kovemmat pelit tarkoittaa vähemmän tahtoa jne... Eiköhän parhaita pelaajia pitkässä juoksussa kehitä enemmän kovat pelit kuin helpot pelit. Jos näin ei ole niin taas Suomen Oulussa on keksitty täysin uusi juttu mitä ei missään muualla ole vielä hoksattu.

Sinällään hassua, että otit esimerkiksi maan, joka työntää systemaattisesti juniori-ikäiset lahjakkaat pelaajansa mannereuroopan ja Britannian akatemioihin kehittymään siinä vaiheessa kun ei oman maan systeemi tuo näille pelaajille riittäviä haasteita. Muutenkin kummallinen väite, ettei lasten valmennukseen huimasti panostaneessa maassa jossa välimatkat on lyhyitä riittäisi hyvätasoisia pelejä lapsiurheiluvaiheessa.

Hassuuden sijaan vedin esimerkin hatusta. Siitä huolimatta en kuitenkaan usko, että kovat pelit ovat pelaajien kehityksen kannalta se autuas tekijä. Toki ne ovat yksi osa, mutta ainoastaan yksi osa. Maailma on pullollaan kovia pelejä pelaavia akatemioita, joista kovista peleistä huolimatta kovat pelit enemminkin karsii pelaajia kuin tekee heistä huippuja. Totuus kuitenkin on, että Suomessa Tampereelta ylöspäin paikkakunnilla yhteen ikäluokkaan ei löydy kovin montaa oikeasti lahjakasta pelaajaa, joten tekee tiukkaa saada kasaan edes yksi joukkue, joka pärjää Etelä-Suomen kärkiporukoita vastaan. PSLn kärkiporukat ovat ELLn häntäpään ja aluesarjan kärjen luokkaa ja sen sijaan, että kuvitellaan syyn olevan kovissa peleissä, kannattaisi asiaa miettiä mutun sijaan kylmien tilastojen pohjalta. Tilastojen mukaan Ooppera kannattaa perustaa paikkakunnalle, jossa on noin 500 000 asukasta ja samaa tilastoa mukaillen kovia pelejä menestyksekkäästi pelaavalla alueella pitää olla, puhtaasti hatusta vedetyn arvion mukaan, 10 000-15 000 pelipassia. Koko Pohjois-Suomessa tuohon lukuun ei päästä eikä myöskään Idässä, Keski-Suomessa eikä Pohjanmaalla yksinkertaisesti siitä syystä, että väestöä on huomattavasti vähemmän kuin Etelä-Suomessa. Islannissa tähän tilanteeseen on vissiin herätty ja parhaat roudataan muualle. Saksassa koko järjestelmä pistettiin remonttiin ja satsattiin alueelliseen valmennukseen. Suomen seuravetoisessa kulttuurissa taas kuvitellaan, että riittää kun palkataan pari valmentajaa muutamaan seuraan potkimaan heterogeenista porukkaa perseelle. Totuus kuitenkin on, että taso harvaan asutuilla seuduilla on niin heikko, että omissa poteroissa pyörimisen sijaan, parhaat kannattaisi liiton toimesta kerätä yhteen. Jos Kaihlamoon on luottaminen, Islannissa tämä on jo ymmärretty, mutta Suomessa ei.

[palis]

Ehkä selkein dopingtapaus oli taannoin piirin pelitälleissä jossa vastustajan piti olla seuransa haastajatason joukkue, mutta vastaan marssikin ryhmä, jossa seitsemän pelaajaa kymmenestä oli ykkösryhmäläisiä. Ei se mitään - peli oli aika tasainen. Hävisimme muistaakseni 3-5 ja kaikilla oli kivaa. Jälkikäteen vastustajan valmentaja kävi ehkä hiukan nolona sanomassa että heillä on kova flunssakierre päällä minkä takia olivat varamiehisinä liikkeellä. Voi hyvin olla tottakin.

Mulle kävi taannoin juuri noin. Pari kertaa aikaisemminkin käynyt. Yritän noissa tapauksissa pitää pelin vähän tasaisempana esim. peluttamalla ykkösryhmän poikia sellaisilla paikoilla, joissa eivät yleensä pelaa jne.

Eli jos toi olin minä, niin kyllä se piti ihan paikkansa

[gv39]

Mersaultin viestin "innoittamana" katsoin P-S resultcoden.

C-15 sarja kyllä veti hiljaiseksi.
Siis yksi ainoa sarja. Lopettaako ne haastaja-tason kaverit tuossa osin pakosta vai poikia ei vaan riitä toiseen sarjaan?

Ja oppia ikä kaikki, saman ikäiset tytöt pelaavat yhdessä ruotsalaisten kanssa.

[hoc]

Ehkä selkein dopingtapaus oli taannoin piirin pelitälleissä jossa vastustajan piti olla seuransa haastajatason joukkue, mutta vastaan marssikin ryhmä, jossa seitsemän pelaajaa kymmenestä oli ykkösryhmäläisiä. Ei se mitään - peli oli aika tasainen. Hävisimme muistaakseni 3-5 ja kaikilla oli kivaa. Jälkikäteen vastustajan valmentaja kävi ehkä hiukan nolona sanomassa että heillä on kova flunssakierre päällä minkä takia olivat varamiehisinä liikkeellä. Voi hyvin olla tottakin. Tämä tarina ei siis ole millään tapaa raflaava, joten en ole kokenut tasodopingia kovin suurena ongelmana.
....
Toinen kysymys on sitten nämä fyysisesti poikkeuksellisen kypsät maahanmuuttajataustaiset lapset joihin toisinaan törmää. Kun en ole lääkäri tai biologi, niin en osaa sanoa onko kyseessä passikikkailu vai onko niin että mustaihoiset kypsyvät fyysisesti aikaisemmin kuin valkoihoiset. Kovin järkeviltä eivät ihan kaikki pelit ole näyttäneet, kun vastustajan kärjen ei tarvitse edes harhauttaa, vaan voi yksinkertaisesti juosta puolustajien ympäri ja ohi. Siinä ei opi kukaan yhtään mitään, paitsi ehkä maalivahti läpiajojen torjumista. Tämäkin ongelma on toisaalta aika harvinainen, joten en pidä sitäkään kovin suurena ongelmana.

Ihan viiimeisen parin viikon aikana on omalle kohdalle junnujen kanssa tilanne, jossa hävittiin ed.viikon keskiviikon haaste-sarjan peli 10-1. Ei siinä mitään, vastustaja oli selvästi parempi ja vastustajan joukkueessa oli pari teknisesti todella hyvää pelaajaa, jotka jopa oikeasti seurasivat toistensa tekemisiä kentällä ja pelasivat yhteen. Tuota oli ihan hienoa seurata, vaikka oltiinkin vastaanottavalla puolella ja vähän ihmettelin mitä nippu tekee haaste-sarjassa.

No, meni viikko ja tuli seuraavan lauantain turnaus. Olin jo hyvissä ajoin huomannut, että tuo sama joukkue oli tulossa vastaan turnauksessa. Pojille en sanonut mitään jottei painu leuka rintaan ennen peliä. Pelipäivä koittaa ja turnauksen ensimmäinen matsi tuota joukkuetta vastaan. Poikia selkeästi jännittää kun kuulevat ketkä ovat vastassa. Ennen matsia jo ihmettelen kun en tunnista valkkua enkä ensimmäistäkään pelaajaa. Lopputulos 4-0 voitto, vaikka flunssan vuoksi meiltä puuttuikin pari keskivertoa parempaa pelaajaa ringistä. Pojat ihmettelivät, että miksi vastustajalla ei ollut kuin yksi sama pelaaja kuin edellisessä matsissa. Toki olivat riemuissaan revanssista. Itselleni tuli lähinnä se legendaarinen WTF olo, kun ihmettelin että mitä järkeä siinä edellisen viikon matsissa oikein oli ollut kenenkään kannalta...

Tuosta toisesta asiasta; mulla on joukkueessa yksi mamu-taustainen poika joka on melkein päätä muita pidempi ja tosi skrode.  Henkisesti kuitenkin selvästi ikäisensä. Poika ei ole teknisesti mitenkään erityisen taitava (pikemmin liikkumiseltaan kömpelö), mutta kyllähän hän tonttinsa hoitaa ja on erityisesti puolustuspäässä aika 'vakuuttava' ilmestys ja tehokas. On siinä valkkunakin ihmeissään, kun pojan sotun syntymävuosi ei oikein tunnu mätsäävän fyysiseen presensiin. Pari kertaa vastustajan valkulta on tullut selvä 'ikä-doping' mulkaisu, mutta en itse ainakaan keksi mitä valkkuna ko tilanteessa pitäisi tehdä jos sotu sanoo että poika on oikean ikäinen....

[gv39]

....
. Lopputulos 4-0 voitto, vaikka flunssan vuoksi meiltä puuttuikin pari keskivertoa parempaa pelaajaa ringistä. Pojat ihmettelivät, että miksi vastustajalla ei ollut kuin yksi sama pelaaja kuin edellisessä matsissa. Toki olivat riemuissaan revanssista. Itselleni tuli lähinnä se legendaarinen WTF olo, kun ihmettelin että mitä järkeä siinä edellisen viikon matsissa oikein oli ollut kenenkään kannalta...
....

Tosi pahoja flunssia on liikkeellä, joissakin joukkueissa se vie petiin jopa 90-95 % pelaajista ja jollakin kokoonpanollahan ne pelit on hoidettava .

Tuonhan kruunaa, jos olet sellaisessa osaa Suomea, jossa tasoja on paljon? Kilpajoukkue pelaa tasoonsa nähden liian helpolla tasolla ja haastajajengi on ilmoitettu kanssa liian huonolle tasolle. Voittoja piisaa, valmentajia pidetään neroina >>>  valmentajien henkinen p...s paisuu valtaviin mittoihin.

[hoc]

Tuonhan kruunaa, jos olet sellaisessa osaa Suomea, jossa tasoja on paljon?

Juu, kyllähän tässä pääkaupunkiseudulla pelejä ja tasoja on tarjolla. Ei siis pitäisi jäädä siitä kiinni.

Ihmettelin muuten juuro erään talvisarjan pyörittäjän tulevan talven turnausinfoa. Turnaussäännöissä sallitaan kahden yli-ikäisen pelaajan käyttö/joukkue?? Ei täsmennetä vaaditaanko yli-ikäisiltä piirin pahvit asiasta, vai kelpaako kuka vaan. Jos ottaisi talvella joku kerta itse nappikset mukaan?

[Lehtori Ransu]

Huudellaan tännekin kun asianmukainen topiikki löytyi..

Turun Interillä on ihan laadukas ryhmä 03-ikäisissä, Etelä-länsi -liihan tasoa. Kakkosryhmä onkin sitten ihan puhdas harrasteporukka, jonka menestys ei päätä huimaa. Siksi ihmettelin, kun tämä ryhmä ilmoittautui alueliigan karsintoihin.

No, totuus paljastui, kun kakkosryhmän pojat sivuutettiin kylmästi ja kehiin heitettiin ykkösryhmä. Tulokset luokkaa 13-0 per peli. Jos pelaavat liigassa oikealla kakkosryhmällään, niin tulevat saamaan turpaan suunnilleen saman verran.

Olisi kiva tietää motiivi tällaiseen, sekä myös se, mitä mahtaa liikkua niiden oikeaan Inter siniseen kuuluvien mielessä kun näin vedetään matto alta..

[1066]

Interin 03 nettisivuilla kerrotaan etta alueliigaa pelataan sekajoukkueella jossa pelaajia koko ikaluokasta.Eiko ylemmalta sarjatasolta saa tuoda alempaan sarjaan max 5 pelaajaa eli 8 v 8 pelissa 5 kenttapelaajaa .
En usko etta talloin tulee mikaan heittopussi olemaan.Luulisin etta myos 04 pelaajia kaytetaan.
Toiminnan jarkevyyteen tai reiluuteen en ota kantaa.

[Linkki]

Taannoin valmensin Kaakkois-Suomessa turnauksessa, mihin tuli pääkaupunkiseudulta joukkue haastesarjaan. Oma porukkani otti 16-0 pataan tuossa alkusarjan matsissa ja vastustajan valmentaja ei katsonut edes silmiin kätellessään. Toivottavasti viiden euron pokaali näyttää hyvältä kirjahyllyssä. Turnauksessa oli kuitenkin kilpasarjakin ja nopealla analyysillä sanoisin, että kyllä tuo vastustajan tiimi olisi sielläkin neljän parhaan joukossa ollut.

Turussa kävi viime kaudella siten, että omassa porukassani ei ollut tarpeeksi pelaajia ja vastustaja ei suostunut siihen, että meillä olisi ollut kolme yli-ikäistä pelaajaa samaan aikaan kentällä. Pelattiin siis yhden vajaalla koko ajan ja 3-2 voitto. Kaiken kruunasi sitten piiriin mennyt protesti yli-ikäisten peluuttamisesta. Mitäs helvettiä teet, kun kaikkiin ikäluokkiin ei ole joukkuetta ja vaihtoehtona on se, että heittää nuo 02-syntyneet pelaamaan B-junnuihin? Mistään Maradonista ei todellakaan ole kysymys näiden poikien kohdalla.

Hankalaa on löytää sopivan tasoisia matseja ja turnauksia, kun kokoonpanot elävät. Mieluummin käsken ns. ylivoimaisia pelaajia sitten pelaamaan esim. max. kolmella kosketuksella kuin menemään maaliin tai tulemaan penkille.

[kuppi-istuin]

Mieluummin käsken ns. ylivoimaisia pelaajia sitten pelaamaan esim. max. kolmella kosketuksella kuin menemään maaliin tai tulemaan penkille.

Laita mielummin maaliin tai penkille, pelin keinotekoinen muokkaaminen epäluonnolliseksi on idioottimaista. Esim. kolmeen kosketukseen rajaaminen tekee pelaajasta Tim Sparv tyylisen alibisyöttelijän, vaikka potentiaalia olisi johonkin paljon parempaan.

[Linkki]

Laita mielummin maaliin tai penkille, pelin keinotekoinen muokkaaminen epäluonnolliseksi on idioottimaista. Esim. kolmeen kosketukseen rajaaminen tekee pelaajasta Tim Sparv tyylisen alibisyöttelijän, vaikka potentiaalia olisi johonkin paljon parempaan.

Tämä selvä. Uskoin aiemmin, että pelaaminen kehittää enemmän kuin penkillä istuminen, mutta hyvä kun tuli selväksi. Hitto, kun Sparvinkin junnukoutsi olisi tajunnut penkittää hänet tai laittaa maaliin, niin ei pitäisi tuollaista alibisyöttelijää katsella.

[rukkanen]

Omilla valmennettavilla tuli taannoin vastustajaksi joko epäonnistuneen tasoarvioinnin tai useamman runkopelaajan poisjäännin takia varsin heikkotasoinen vastus. Teemana meillä oli ottelussa tunnistaa tilanteet, joissa on järkevämpää pelata alaspäin/takaviistoon kuin väkisin yrittää toimittaa palloa lähemmäs vastustajan maalia. No, yksi pelaajistamme teki hattutempun muutamassa minuutissa vasemman laitalinkin paikalta (pelaamme 8v8). Tämän jälkeen siirsin ko. pelaajan toppariksi, miltä tontilta hän teki toisen hattutempun suurin piirtein samassa ajassa käytyään sitä ennen muutaman minuutin vaihdossa "juhlimassa" hattutemppua (halusin käyttää tilanteen hyväkseni peluuttamalla muita pelaajiamme, jotka olivat lähempänä vastustajamme tasoa).

Tämän toisen hattutempun jälkeen annoin pelaajalle haasteeksi juuri tuon max. kolmella kosketuksella pelaamisen, ja kappas – loppumatsin aikana ei tullut varmaan ainuttakaan pallonmenetystä vaan päinvastoin hienoja oivalluksia ja myös peliä eteenpäin vieviä syöttöjä. Pelaaja vaikutti ylpeältä pärjättyään kentällä erinomaisesti myös "rajoitettuna".

Annoin kolmen kosketuksen haasteen siksi, että pelaaja pääsisi paremmin kiinni teemana olleeseen asiaan. Mitään väärää hän ei siihenkään asti ollut kentällä tehnyt – hän pääsi ohittamalla vastustaja toisensa jälkeen tekopaikkoihin, joista maalinsa teki. Enkä tosiaankaan pelaajalle myöskään sanonut, että olisi tehnyt mitään väärin, päinvastoin kehuin hyvistä viimeistelyistä (maalit olivat oikeasti laadukkaasti viimeisteltyjä, hallittuja kuteja lähinnä alanurkkiin). Haasteen avulla sain hänet kuitenkin pelatessaan ratkaisemaan juuri niitä ongelmia, joita teeman tarkoituksena olikin, joten koen tehneeni täysin perustellun ratkaisun. Lisäksi pelaaja tuntui nauttivan siitä, että joutui haastavampaan tilanteeseen kuin mihin vastustaja yksin olisi pystynyt hänet asettamaan.

[Janne Joutsenvuori]

Huudellaan tännekin kun asianmukainen topiikki löytyi..

Turun Interillä on ihan laadukas ryhmä 03-ikäisissä, Etelä-länsi -liihan tasoa. Kakkosryhmä onkin sitten ihan puhdas harrasteporukka, jonka menestys ei päätä huimaa. Siksi ihmettelin, kun tämä ryhmä ilmoittautui alueliigan karsintoihin.

[rukkanen]

Missä menee vastustajan nöyryyttämisen raja? Seuraavaksi saa syöttää vain kantapäällä?

Kai pistit myös punnertamaan aina maalin jälkeen?

Vaikka et varmastikaan ollut tosissasi, perustelen silti. Rajoittamalla yhden pelaajan toimintaa vastustajalle luultavasti täysin huomaamattomalla tavalla muokkasin peliä kyseisen pelaajan kannalta sellaiseen suuntaan, että hän sai pelistä oppimistapahtumana enemmän irti kuin olisi saanut pujottelukeppejä kiertelemällä. Saat toki olla ihan rauhassa sitä mieltä, että tällainen toiminta on väärin. Tilanne ei tietenkään ollut optimi, kun vastustajajoukkue oli paljon heikompi kuin olisi voinut odottaa, mutta tällä pienellä muutoksella siitä saatiin edes vähän enemmän hyviä asioita irti (oma pelaajani sai harjoitella haastavampaa asiaa kuin liian kevyiden 1v1-vastustajien kanssa kamppailua, vastaavasti vastustajat saivat 1v1-tilanteissa vastaan muita pelaajiamme, joita vastaan heillä oli realistisemmat mahdollisuudet onnistua). Varmastikaan oma ratkaisuni tilanteessa ei ollut täysin paras mahdollinen, mutta ainoa, jonka tuossa hetkessä keksin. Ilman mitään rajoituksia pelin viimeinen puolikas olisi ollut tuskallista katsottavaa (nyt sitä oli vain ensimmäinen).

[Linkki]

Olen kyllä Rukkasen kanssa samoilla linjoilla tässä. Jos sattuu tulemaan todella paljon huonompi vastustaja vastaan, niin jollain tavallahan siihen täytyy reagoida. Nuo yksittäisen pelaajan parin hattutempun ottelut eivät kauheasti kehitä muuta kuin viimeistelyharjoituksena. Enemmän varmaan vastustajaa nöyryyttäisi se, että vastustaja ei tekisi mitään muutoksia. On hienoa, että täällä halutaan tasaisia pelejä, mutta aina välillä sattuu näitä järjettömän kovia tai järjettömän huonoja joukkueita vastaan. Silloin ei täydellistä ratkaisua ole. Ei se sille huippupelaajallekaan mukavaa ole varsinkaan vieraspelissä istua penkillä sen takia, että on liian hyvä.

[Toldo]

Silloin ei täydellistä ratkaisua ole.

Itse en junnufutiksesta tiedä mitään, mutta eikö yksi ratkaisu olisi että sääntöjen mukaan ottelu päättyy kun maaliero on riittävän suuri, kuten aikuisten höntsäpeleissä usein toimitaan?

[Linkki]

Itse en junnufutiksesta tiedä mitään, mutta eikö yksi ratkaisu olisi aikuisten höntsäpeleistä tuttu pelin lopettaminen kun maaliero on riittävän suuri?

Leikkimaailmassahan on tämä sääntö, että viiden maalin tappiolla oleva joukkue saa ottaa ylimääräisen pelaajan kentälle. Jos tasoero kuitenkin on suuri, on kentällä yksi pujottelukeppi vain lisää. Pelin lopettamista en kannata, koska pelit jo itsessään ovat lyhyitä ja usein matka peliin on jo pidempi kuin itse peli. Joskus oli sääntö junnuissakin, että 15 maalin erossa peli lopetetaan. Sitten tuli näitä, että johtava joukkue pysäytti palloa tahallaan maaliviivalle, että peli jatkuisi. Mutta nyt taidettiin lähteä offtopikkiin, niin että heilahti.

[hoc]

Tälle sama! Itse olen toiminut joskus ihan samoin. Ratkaisu on mielestäni paljon parempi kuin ottaa pelaaja vaihtoon tai siirtää veskaksi, jotka haiskahtavat rangaistuksilta. Tällaisessa on mielestäni paljon hyviä puolia; kehittää pelaajan pelinhahmottamista, kehittää joukkuepelaamista,  antaa vastustajalle mahdollisuuden oppia pelaamaan, jne. Oma havaintoni on ollut että muutamat ensimmäiset hetket menevät tosiaan helposti alibi-syöttelyksi, mutta aika nopeasti sieltä ryhtyy tulemaan myös niitä oivaltavia peliä rakentavia syöttöjä joita ei koskaan olisi tullut jos peliä olisi jatkanut samaan tapaan.

Omalla joukkueellani mielestäni huonoimpia pelejä ovat tavallisesti nuo luokkaa 10-0 menneet murskavoitot. Pelaajat ymmärtävät kyllä nopeasti mikä on pelin henki ja peli menee itsekkääksi yksinpuskemiseksi, hölmöiksi ratkaisuiksi, laukomiskisaksi ja pallottomien pelaajien liike laiskistuu, kun peli hieman kärjistäen muuttuu jalkapallosta joukoksi irrallisia 1vX -tilanteita jotka päättyvät hätäiseen laukaukseen jolla pyritään parantamaan asemia poikien omassa maalintekijätilastossa.

Epätasaisen pelin osuessa kohdalle, on valmentajalla mielestäni iso rooli siitä että hän reagoi kenttätapahtumiin siten että peli on tapahtumana hyödyllinen kaikille osapuolille jalkalloilijana kehittymisen kannalta. (Olettaen tietty että kyseessä ei ole virallinen sarjamatsi, jolloin tillanne on vähän eri.) Kyllä niitä tasaisia matsejakin, joissa mennään pelaajien taitojen äärirajoilla, kohdalle osuu.

Jos nippuun osu oikeasti joku aivan erityisen lahjakas, selvästi muita edellä oleva pelaaja joka ei joukkueen peleissä koskaan joudu taitojensa kannalta 'kovaan paikkaan' on valmentajan oikeasti syytä miettiä ja ottaa vanhempien kanssa puheeksi kannattaisiko hänen hakeutua johonkin toiseen joukkueeseen, joka pystyisi tarjoamaan kehittymisen kannalta oikeanlaisia haasteita. Ikävän usein törmää nippuihin, joissa yksi pelaaja dominoi joukkueen peliä, on taidollisesti selvästi muita edellä ja jonka kehittymisen kannalta olisi parempaa hakea haasteita kovemmista ympyröistä.

Mitä tulee tuohon ehdotukseen pelin lopettamisesta kesken, niin itse olen sitä vastaan. Toldo jo mainitsi tähän ilmiselviä syitä. Ylimääräisen kenttäpelaajan hyödyllisyyskin on monesti niin ja näin; oman kokemukseni mukaan (olemme kyllä itsekin ottaneet joskus pataan isonumeroisesti ) se sekoittaa peliä eikä juurikaan vaikuta pelin todelliseen luonteeseen. (Tämä varmaankin korjaantuisi harjoittelemalla, mutta en ole pitänyt järkevänä käyttää treeniaikaa tämän harjoitteluun.)

(Kaikkeen edellämainittuun jälleen disclaimerina, että en itse joukkueen peleissä juurikaan kiinnitä huomiota tulokseen vaan peliin. Kertaakaan ei ole käynyt niin etteivätkö pojat pelin jälkeen olisi osanneet kertoa mikä lopputulos oli ja kuka teki maalit, mutta vastaukset kysymyksiin 'Miten peli meni?', 'Missä onnistuttiin tänään?', 'Mitä oltaisiin voitu tehdä toisin?' jäävät monesti ilman vastausta.)

[Thalian]

(Olettaen tietty että kyseessä ei ole virallinen sarjamatsi, jolloin tillanne on vähän eri.)

Ei silläkään pitäisi mun mielestä olla paljon väliä, vaikka kyseessä oliskin ns. sarjamatsi. Okei, jos pelataan jotain sm-sarjaa tai vastaavaa, niin silloin varmasti alkaa olla jo väliäkin, että miten niissä peleissä käy, mutta joku peruspiirisarja nyt on aivan se ja sama pitkässä juoksussa. Itse kun olin valmentajana, niin pelattiin sarjaa jossa oli kaksi selvästi kovempaa joukkuetta, joista toinen oli meidän joukkueemme. Tämän paremman joukkueen kanssa pelattiin niin, että molemmat voittivat oman kotipelinsä. Tällöin siis sarjavoitto meni sille, joka pommitti enemmän maaleja sarjan muita joukkueita vastaan. Itse peluutin kyllä tyttöjä niin, että vähän heikommatkin saivat reilusti peliaikaa näitä heikompia vastaan, mikä sitten tarkoitti sitä, että voitimme "vain" muutamilla maaleilla. En tiedä toisen joukkueen peluutuksesta, mutta tulokset olivat aika usein 10-2 luokkaa eli veikkauksena sanoisin, että siellä on parhaat pelanneet aika paljon. Kyllähän se silloin tyttöjä harmitti, että jäätiin sarjassa kakkoseksi, mutta väitän, että pitkässä juoksussa oli hyödyllisempää jakaa sitä peliaikaa tasaisemmin kuin että murskaa vastustajat täysin.

[speedykonzales]

Kyllä taas meinasi usko loppua tänään eräässä Vantaan kaupungin futsal-turnauksessa, joka oli siis tarkoitettu vanhimmillaan 03-syntyneille pelaajille (suunnattu lähinnä maahanmuuttotaistaisille porukoille tai harrasteporukoille).
Melko nopeasti kävi selväksi, että useissa joukkueissa on yksi/useampi pelaaja, jotka olivat syntyneet -02 tai aiemmin. Tunnistaminen oli vielä sikäli helppoa, että moni eri henkilö yli-ikäisiä tunnisti (omalla kohdalla mm. ala-asteella opettamani oppilas). Asiasta vielä huomautettiin valmentajia ennen pelejä/pelien aikaan.
Reaktiot olivat kyllä melko uskomattomia: Osa valmentajista totesi pelaajien olevan vain katsomassa otteluita (sinäänsä uskottavaa, kun pelaajilla pelikamat päällä), yksi sitten päätti kiistää kokonaan yli-ikäiset, vaikka osa pelaajista tunnusti olevansa 02-syntyneitä. Samainen valmentaja vieläpä sähähti vihaisesti pelaajilleen, kun juttelivat oman joukkueeni pelaajien kanssa. Liekö epäili, että kyselivät pelaajien ikiä.

Noh, eipä aikaakaan, kun siellä viiletti jo samaiset pelaajat kentällä. Vähemmän yllättäen nämä joukkueetkin sitten pärjäsivät suhteellisen hyvin. En vain pysty käsittämään tällaista ajatusmaailmaa! Ja sekin vielä ottaa päähän, että nämä yli-ikäiset pojat saivat muilta pelaajilta lokaa niskaansa, vaikka syy on toki valmentajassa, joka noita mukaan ottaa/peluuttaa.

Omassa joukkueessa painotan nimenomaan reiluutta ja rehellisyyttä (ei kitistä/kiukutella joukkuekavereille/tuomareille, ei haukuta/naureta vastustajalle, ei vedetä tahalleen jaloille, ei filmata ym.), niin kyllä ottaa päähän, että jotkut aikuiset vetävät tuollaisella linjalla poikien silmien alla. Oman joukkueen pojat keskittyivät kuitenkin kiukuttelun sijaan pelaamiseen, vaikka pari ottelua olisi varmasti päättynyt eri tavalla samanikäisllä pelaajilla, ja sen varmasti pojat tiesivät itsekin. Itseäni korpeaa huomattavasti tuloksia enemmän huijaaminen ja epärehellisyys.

[gv39]

...... Asiasta vielä huomautettiin valmentajia ennen pelejä/pelien aikaan.
Reaktiot olivat kyllä melko uskomattomia: Osa valmentajista totesi pelaajien olevan vain katsomassa otteluita (sinäänsä uskottavaa, kun pelaajilla pelikamat päällä), yksi sitten päätti kiistää kokonaan yli-ikäiset, vaikka osa pelaajista tunnusti olevansa 02-syntyneitä. Samainen valmentaja vieläpä sähähti vihaisesti pelaajilleen, kun juttelivat oman joukkueeni pelaajien kanssa. Liekö epäili, että kyselivät pelaajien ikiä.
....

Olivatko valmentajat käsityksesi mukaan "harrastelijaisävalmentajia" vai ihan (isomman organisaation) kurssit käyneitä "oikeita" valmentajia.

[speedykonzales]

Olivatko valmentajat käsityksesi mukaan "harrastelijaisävalmentajia" vai ihan (isomman organisaation) kurssit käyneitä "oikeita" valmentajia.

Kyseiset "valmentajat" olivat oman järjestönsä/organisaationsa valmentajia/vetäjiä, joista ainakin parin tiedän toimineen järjestössään vuosia. Kurssien käynneistä en osaa sanoa sen tarkemmin, mutta uskon ainakin osan käyneen Suomessakin alempia valmentajakursseja. Joka tapauksessa hyvin tietoisia siis pelaajiensa syntymävuosista.

[feenikslintu]

Monet juniorivalmentajat tuntuvat metsästävän jotain itse menetettyä glooriaa, vaikka on varmasti kaikille selvää, että kasvuiässä erottuvat lahjakkuudet ovat usein yksipuolisia. Vaikka voittaminen on aina tavoitteena ja tasojoukkueet hyvä asia, tulisi monen mennä itseensä. Kasvuiässä henkilökohtainen valmennus on erittäin suuri tekijä motivaation ylläpitämiseksi. Osa valmentajista on varmasti puusilmiä eikä koskaan tule erottamaan tärkeimpiä ominaisuuksia, eli peliälyä tai vaikka mentaliteettia pelata joukkueen eteen. Harvoin kokonaisvaltainen paketti on valmis ennen pituuskasvun pysähtymistä.

On ehkä osittain nykyajan kirous tämä individualismi, löytyy tahtoa kehittyä ammattilaiseksi, mutta ylimielisyyden kupla joka on kantanut pitkälle puhkeaa junioriuran lopulla. Nöyryys ja omia ruoskiva, jopa vaativa asenne ei sulje toisiaan pois. Esimerkkinä useat huomiota saaneet junnut, vaikkapa jotkut Klubi-04:n (entiset) pelaajat. Tietysti on monia, jotka kasvavat ihmisinä. Osa ei.

Vaikka olemme nähneet Eremenkon levittelevän käsiään ja kulkeneen pää painuksissa, hän satavarmasti pelaa joukkueen edun mukaisesti. Toki hänen ongelma on majussa vähän samankaltainen kuin huippulahjakkuuksilla pikkukenttäiässä. Mentaalipuoleen tulisi puuttua yksilöllisesti jo pienenä. Joitain asioita ei vain voi käsitellä koko joukkueen kuullen. Onneksi aistin tämänkin palstan valmentajissa tervejärkisyyden ja näin ollen mahdollisen muutoksen ja meillä on kaikki potentiaali olla seuraava Islanti. Asioita tulisi ottaa rohkeasti esille piiri- ja liittotasolla. Uskon sen olevan vittumaisen poliittista touhua, mutta ehkä todellisuus rikkoisi monen kusipäisen laji-ihmisen illuusiot. Minulla on muutaman vuoden aukko lajin parissa, mutta aktiiviuran jälkeinen tuomarointi näytti ongelman laajuuden.

[ylivoima]

Tämä on nykyisten uusien ja löysempien sääntöjen myötä noussut aika tavalla ajankohtaiseksi. Ymmärrän seurat joilla ei välttämättä ole joukkueita joka ikäluokassa tai ei aivan riitä pelaajat kahteen tasoon per ikäluokka. Nyt on kuitenkin aika paljon isoissa seuroissa YI tai varsinkin K pelaajia joita on ilmestynyt sarjassa parin tappion jälkeen joukkueisiin. Muutaman pelin tuloksiakin jo muuteltu liiallisten K pelaajien samanaikaisen käytön takia. Parhaimmillaan tai pahimmillaan jotkut käyttäneet pelaajia kolmella eri tasolla ja puhutaan nyt varmaan Suomen suurimmasta seurasta.