Keijo "Velho" Voutilainen 1936-2014

[Arce69]

Osanotto omaisille, hattu päästä ja hiljainen hetki:

"JALKAPALLO Lahtelaisen Kuusysin Euroopan mestarien cupissa kahdeksan parhaan joukkoon vienyt Keijo Voutilainen on kuollut 78-vuotiaana. Asiasta kertoi Etelä-Suomen Sanomat.
Kuopiolaislähtöinen Keijo Voutilainen oli yksi maamme parhaista jalkapallovalmentajista. Monien mielestä jopa kaikkien aikojen ykkönen. Voutilainen voitti pelaajan Suomen mestaruuden KuPS:n paidassa 1956 ja 1958 sekä Lahden Reippaan riveissä 1963. A-maaotteluja hänelle kertyi viisi.

Valmentajana hän jätti vahvimman jäljen Lahden Kuusysin peräsimessä 1980–87. Lahtelaisseura nousi ”Velhon” johdolla SM-sarjaan ja voitti sarjatulokkaana mestaruuden 1982. Voutilainen kasvatti seuran omista kasvateista joukkueen, joka menestyi ennakkoluulottomilla esityksillään myös eurocupeissa.

Komein saavutus nähtiin kaudella 1985–86, jolloin valkopaidat selvisivät Mestarien cupissa (nykyisen Mestarien liigan edeltäjä) kahdeksan parhaan joukkoon. Kotiottelu Steaua Bukarestia vastaan keräsi maaliskuussa 1986 Helsingin Olympiastadionille yli 33 000 katsojaa.

Valmentajauransa ohella Voutilainen toimi Lahden Suurhallin vahtimestarina ja innosti muun muassa Jari Litmasta omatoimiseen harjoitteluun uudessa jalkapallopyhätössä 1980-luvulla."

- Ilta-Sanomat 23.9.2014

[eiks oo kauheet]

Vuonna 86 tuo 33000 oli käsittämätön yleisö määrä Suomessa.

[Jones]

Voutilainen kouli pelimiehiä: "Mitään ei pelätty tai kunnioitettu"
Tiistai 23.09.2014 klo 19:03
Esa Pekonen muistaa Keijo Voutilaisen äärimmäisen vaativana mutta reiluna valmentajana.
Voutilainen kuoli tänään 78-vuotiaana Lahdessa. Asiasta uutisoi Etelä-Suomen Sanomat.

Iltalehti sai kiinni Voutilaisen Kuusysissä pelanneen Esa Pekosen, jota suru-uutinen ei ollut vielä tavoittanut.
- Sepähän se surullinen juttu on. Täytenä uutisena tuli, Pekonen toteaa.
Voutilainen kävi katsomassa Pekosen valmentamien joukkueiden otteluita ja tuli aina juttelemaan entiselle suojatilleen. Parina viime vuotena miehet näkivät harvemmin.
- Paljon muistoja. Tarinoita riittäisi paljon kerrottavaksi, entinen keskikenttäpelaaja tuumii Voutilaisesta.
- Tosi hyvä suhde hänen kanssaan aina oli, vaikka joskus otettiin tiukastikin yhteen. Se varmaan sopi meidän molempien persooniin. Tietynlainen molemminpuolinen kunnioitus oli silloin ja myöhemminkin.

"Suora kaveri"
Pekonen kertoo kasvaneensa mestarivalmentajan alaisuudessa. Hän luonnehtii 80-luvun alkupuoliskon Kuusysi-taivalta uransa parhaaksi.
Voutilaisen joukkueen kapteenina palkintokaappi täyttyi kolmesta SM- ja yhdestä Suomen Cup -kullasta. Kirsikkana kakun päällä tietysti Euroopan cupissa kahdeksan parhaan joukkoon eteneminen kaudella 1985-86.
Voutilaisen lisänimi "Velho" tuli tinkimättömällä vaatimustasolla.
- Keijo oli suora kaveri, sanoi mitä ajatteli. Omalla tavallaan aika temperamenttinen. Kyllä siinä selkeä arvojärjestys oli. Keijo oli hyvin autoritäärinen ja vahva persoona, Pekonen luonnehtii.
Voutilaisen Kuusysi oli muita harjoittelussa edellä. Menestyksen pohjaa ei luotu pururadoilla vaan lajitekniikan parissa.
- Harjoittelumme perustui pallon kanssa harjoitteluun. Siellä ei hirveästi juostu ilman palloa. Harjoittelua oli uuden aikaista jo silloin 80-luvulla, Pekonen kehuu.

"Tiukkaa sanailua"
Pekonen kuvailee sen aikaista Kuusysiä nuoreksi porukaksi, joka kasvoi valmentajavelhon metodeihin sisälle. Se otti välillä koville.
- Kun ollaan aikuiseksi tultu, ollaan naureskeltu sitä touhua moneen kertaan. Kyllä se aika tiukkaa sanailua oli. Nuoret pelaajat eivät oikein uskaltaneet kommentoidakaan. Me vanhemmat osasimme jo vähän hymyillä niille siellä takavasemmalla, hän myhäilee.
Porukkaan nostetut junnut saivat nopeasti tervetuliaiskasteensa. Voutilainen halusi näyttää joukkueen nuoremmille heti, miten miesvartiointi toimii.
- Hän tuli minun ja Kousan Keijon luo ja sanoi, että "ottakaahan vähän reilummin poikia, niin katotaan onko niistä pelimiehiksi".
- Ennen kaikkea Keijon (Voutilaisen) vahvuus oli itseluottamuksessa. Mitään ei pelätty tai tavallaan kunnioitettu. Siitä lähdettiin, että kaikki on mahdollista, jos vain luottaa ja tekee niin hyvin kuin voi.
- Keijo oli psykologisesti monessa tilanteessa hyvin osaava.
Pekonen ymmärsi, että kaikki tehtiin joukkueen edun hyväksi.
- Mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa. Kritiikkiä sai joskus lehtien palstoillakin, mutta mun mielestä se kuului siihen, että minulta kapteenina ja johtavana pelaajana odotettiin paljon. Minä hyväksyin sen.

Iltalehti

[Jones]

Kommentti: Kova kurinpitäjä oli edellä aikaansa

Keijo Voutilainen jätti lähtemättömän puumerkkinsä suomalaiseen seurajalkapalloiluun, kirjoittaa Ilta-Sanomien urheilutoimittaja Matti Einiö.
Kuopiolaissyntyinen Keijo Voutilainen muistetaan parhaiten valmentajana, joka luotsasi Kuusysin mm. kolmeen Suomen mestaruuteen ja Lahden Reippaan viiteen peräkkäiseen Suomen cupin voittoon 1972-76.

Omaan mieleeni ovat jääneet parhaiten Kuusysin uroteot Euroopan cupissa 1985-86. Suomalainen seurajoukkue Euroopan cupissa kahdeksan parhaan joukossa, käsittämätöntä. Jos minun pitäisi nostaa yksi suomalaisen seurajoukkueen pelaama ottelu yli muiden, se ei olisi HJK-matsi, vaan Kuusysi-Steaua Bukarest maaliskuussa 1986.

Vaikka matsi päättyi 0-1-tappioon, Olympiastadionin lumisessa illassa oli jotain unenomaista. ”Velho” Voutilaisen luotsaama Kuusysi haastoi tasapäisesti Euroopan cupin tulevan voittajan. Jarmo Kaivonurmen tekopaikka Petri Tiaisen esityöstä 0-0-tilanteessa ei unohdu.

- Velho tavallaan aivopesi meidät uskomaan itseemme, jopa Euroopan cupin voittoon, keskikentän taitoniekka Petri Tiainen muisteli Urheilusanomissa 2010.

- Hän oli hurja ukkeli, joka toi rohkeutta yhtenäisen joukkueen tekemiseen. Emme halunneet hävitä koskaan, pelikaveri Keijo Kousa komppasi samassa lehdessä.

Ensimmäisen muistikuvani Velhosta sain 16-vuotiaana koulupoikana. Reippaalle ja HJK:lle arvottiin 1974 eurocup-vastustajat Maltalta, ja pääsin mukaan joukkueiden yhteiselle charter-lennolle. Voutilainen piti Reippaan pojat kurissa ja nuhteessa meno- ja paluulentojen ajan, kun taas Klubin meininki oli iloista seiväsmatkailua alusta loppuun. HJK:n pelaajat olivat kyllästyneet valmentajaansa Kai Pahlmaniin, mikä näkyi kurittomuutena ja sekoiluna.

1982 Voutilainen antoi kovan näytön taktikoimalla Kuusysin mestariksi seurahistorian ensimmäisellä pääsarjakaudella. Vouti piti omansa järjestyksessä täyttymyksen hetkelläkin, eikä Ilta-Sanomat saanut pelaajien illanvietosta lahtelaisravintolassa mitään raflaavaa tai hauskaa kirjoitettavaa. Kuusysi juhli hillitysti, otsikoin.

Voutilainen oli siviilissä lupsakas veikko, joka muuntautui kentän laidalla piinkovaksi luotsiksi. 1970- ja 1980-luvuilla vaatimustaso ei ollut vielä niin kova, ja Voutilainen oli edellä aikaansa.

Valmentajana Voutilainen oli self-made-man, joka ei perustanut paljon lisensseistä ja kursseista. Ex-valmennettava Keith Armstrong muisteli tiistaina yhtä Kuusysin harjoitusta Lahden Suurhallissa 1980-luvulla. Vouti toimi myös Suurhallin vahtimestarina.

- Harjoittelimme kulmapotkukuviota, eikä homma toiminut. No sitten Keijo tuli kentälle näyttämään. Kusti (Markus Törnvall) antoi kulman, ja Keijo latasi pallon yläkulmaan. Hänellä oli hyvä vasen jalka, Armstrong sanoi.

Iltasanomat, Matti Einiö

[Marinus]

>Keijo oli psykologisesti monessa tilanteessa hyvin osaava. >  Voutilainen piti Reippaan pojat kurissa ja nuhteessa

Metodeissa on yhtymäkohtia valmentajaan nimeltä Rinus Michels.

[Bob Maali]

Hyvä että on oma ketju. Kerätäänpä näitä tänne myös Lahen kausitopikista.

Voutilainen oli perinteinen tiukan kurin valmentaja, joka sanoi asiat suoraan niinkuin ajatteli. Joten muistoksi pari "Velhosta" kerrottua tarinaa matkan varrelta:

Lahden Reippaassa oli 70-luvulla taitava, ettensanoisi poikkeuksellisen lahjakas, nuorten maajoukkuetason futari. Erottui Reippaassa & tuolloisessa pääsarjassa pelikäsitykseltään & pelitavaltaan massasta. Kaveri loukkaantui ja oli pitkähkön ajan pois kentiltä. Tervehtyi siitä ja ilmoitti Voutilaiselle olevansa kunnossa ja valmis pelaamaan tulossa olevassa ottelussa. "Velhon" palaute oli lähes jäätävä malliin: "Aivan sama missä kunnossa olet, kentälle et pääse". Kaverin peliura loppui harmillisesti käytännössä siihen. Oliko taustalla jotain muutakin, niin en tiedä.

Velhon valmentaessa  70-luvun lopulla Kuopiossa joukkueessa pelasi sen hetkinen maajoukkuekärki. Kärkimiestä ei pelaaminen aina napannut, vaan tyytyi seisoskelemaan keskiympyrän kulmilla. Voutilainen ei tätä sietänyt vaan penkitti kaverin. Syytä kysyttäessä Velho vastasi: "ei sitä viitsi kentän laidalta katsoa, kun kaveri seisoo aitiopaikalla keskiympyrässä peliä katselemassa".

Ja sitten tämä Jaanuksen 2007 postaama lainaus ESS:stä:

Se oli kaikkien aikojen selkäsauna

Kusti Sandberg jaksaa jo nauraa Levskin antamalla kylvetykselle

Matti "Kusti" Sandberg tuntee sympatiaa Tampere Unitedia kohtaan, kun joukkue yrittää tänään selvitä jatkoon Mestarien liigan karsinnassa Bulgarian mestaria Levskiä vastaan.
- Toivotaan parasta, mutta vaikeaa tamperelaisilla tulee olemaan, hän tietää omasta kokemuksesta.
Sandberg oli 31 vuotta sitten Levskin myllyssä Sofiassa. Reipas hävisi silloin 2-12, ja kotipeli päättyi numeroin 1-7. Bulgaarit menivät siis jatkoon Euroopan cupvoittajien cupissa yhteismaalein 19-3. Se on yhä kaikkien aikojen selkäsauna suomalaisessa eurocup-historiassa. (edit: taitaa olla koko eurocup-historiassa kaikki maat huomioiden)
- Silloin tietysti harmitti, mutta nykyään jo naurattaa. Levski oli niin paljon parempi, että mitään jossiteltavaa ei ainakaan jäänyt, Sandberg myöntää.

Ei yhtään piäpellaajaa

Reipas valmistautui peliin huolella. Valmentaja Keijo Voutilainen ja puheenjohtaja Antero Korhonen kävivät vakoilumatkalla Sofiassa, ja tuliaiset herättivät toiveita.
- Velho sanoi, että ei mitään hätään. Ne on pieniä ja vikkeliä, mutta niillä ei ole yhtään piäpellaajaa, Kusti matkii valmentajaa.
Voutilainen siirsi nopean hyökkääjän Raimo Hukan pakiksi pitämään pienet ja vikkelät kurissa. Kentällä paljastui kuitenkin karu totuus.
- Niiden hyökkääjät olivat hirveitä korstoja ja laiturit huippunopeita. Kaava oli aina sama, pisto laitaan ja keskitys maalille, jossa hyökkääjät puskivat viidestä metristä pallot sisään, Sandberg nauraa.
Maalissa Harri "Hopa" Holli oli elämänsä kylvetyksessä.
- Ne teki kahdeksan maalia päällä, joten se siitä pääpelitaidosta. Yritin puoliajalla päästä vaihtoon, mutta kakkosmaalivahti Risto Parkkonen muistikin yhtäkkiä, että alkuverryttelyssä revähti jalka. Minä jouduin sitten kärsimään loppuun asti, Holli kertoo.
Sandberg ja Holli olivat kämppäkavereita reissussa. Pelin alussa Kusti kavensi 1-2:eeen ja toisen maalin jälkeen lukemat olivat 2-6. - Huusin Hopalle, että en ehdi millään mättää maaleja samassa tahdissa, joten yritä saada edes jotain kiinni.

Loppu rennosti

Pelin jälkeen alkoi ottelun nollaus. Vaikka matkassa oltiin vajaa viikko, Voutilainen piti huolen siitä, että ennen peliä joukkue pysyi ruodussa.
- Pelin jälkeen oli sitten mitä oli. Velholle tuli aika paljon kuittia piäpellaajista, ja sitä ihmeteltiin joukolla, että missähän pelissä kaksikko oikein oli ollut. Korhonen myönsikin jälkikäteen, että vakoilumatka ei mennyt ihan nappiin, Sandberg kertoo.

[drone]

Hatunnosto suomalaisen jalkapalloilun suurmiehen muistoa kunnioittaen.

Ja perään ihmettely: Miksi Voutilaisen (ja muiden ikonien) ahkerasta työstä huolimatta emme edelleenkään ole nykyistä merkittävämpi jalkapallomaa?

[Basler]

Vuonna 86 tuo 33000 oli käsittämätön yleisö määrä Suomessa.

ei välttämättä. Silloin oli käsittämätön buumi ja puhe siitä matsista. Koko maassa oli valtava kiima ottelua kohtaan, johon voi verrata vain jotain hiihtokisoja Salpausselällä. Kaikki katsoivat pelin tai halusivat paikan päälle, eikä silloin puhuttu yhtään siitä, onko se oman kaupungin joukkue vai ei. Se oli koko Suomen peli. Sitä paitsi siihen aikaan ei ollut mitään hipstereitä, hinttareita, nörttejä, pleikkarijengiä tai muuta porukkaa, joita ei urheilu kiinnostanut, vaan kaikkia kiinnosti, koska silloin kiinnosti kaikkia ihmisiä käytännössä samat asiat, kun oli telkkarissakin vain 2 kanavaa.

[Basler]

Ja perään ihmettely: Miksi Voutilaisen (ja muiden ikonien) ahkerasta työstä huolimatta emme edelleenkään ole nykyistä merkittävämpi jalkapallomaa?

1. Kommunismin loppuminen toi valtavasti uusia, kovia jalkapallomaita Euroopan kartalla ja lisäksi niistä maista pelaajia "viemään suomalaisten työpaikat"
2. Afrikan mukaantulo on tuonut valtavasti pelaajia, joten suomalaisten on vaikeampi pärjätä Euroopassa kuin ennen
3. Muualla satsataan lajiin enemmän rahaa kuin täällä

Suomen futis on mennyt eteenpäin, mutta kilpailu on tajuttoman kovaa nykyään. Hyvää työtä on tehty muissakin lajeissa, mutta totuus on se, että Suomi alkaa olla aika merkityksetön maa melkein jokaisessa urheilulajissa - myös niissä, missä on totuttu menestymään (juoksu, paini, mäkihyppy jne).

[Marinus]

Hatunnosto suomalaisen jalkapalloilun suurmiehen muistoa kunnioittaen.

Ja perään ihmettely: Miksi Voutilaisen (ja muiden ikonien) ahkerasta työstä huolimatta emme edelleenkään ole nykyistä merkittävämpi jalkapallomaa?

Koska Velhon metodeja ei käytetty, eikä kopioitu. Jos ne olisi saatu "kansiin" ja niitä olisi järjestelmällisesti koulutettu valmentajille, niin olisimme asteen korkeammalle tasolla.

Kyseessä on jälleen eräänlainen Litmasen kaltainen poikkeus.

Sen käsityksen minkä olen saanut, niin Voutilainen oli mentaalisesti huippuhyvä pelaajien käsittelijä. Toinen vahvuus oli tiukka kuri.

Jo noilla kahdella asialla pääsi noinkin pitkälle.

Kun muistetaan mitkä ovat Rinus Michelsin tärkeimmät pointit jalkapallovalmennuksesta yksinkertaistettuna. Niin ne ovat taktinen, mentaalinen ja tekninen osaaminen. Michelsin metodeihin kuului myös tiukka kuri ja järjestys ja "pelaajien numeroiminen."

Pelaajat olivat numeroita systeemissä.

Eli Velholla oli oikeita aihioita valmennuksessaan. Samoja elementtejä kuin Michelsillä.

Tämä todistaa oikeaksi psykologisen joukkueen rakentamisen tärkeyden. Joka on yksi tärkeimmistä asioista jalkapallossa.

Tuolta voi lukea lisää asiasta: http://lasse.ashimself.eu/index.php?s=sisalto&page=artikkelit&id=59

[JSa]

Muistan tuon Kuusysi-Steua ottelun hyvin 19.3 1986. Olin viikkoa aiemmin katsonut TV;sta lähetyksen Bukarestista 0-0 pelin kuopiolaisen työtoverin kanssa Pihlajamäen pubissa.

Sää oli kirkas pakkassää noin -5 C .Olin lämpimästi pukeutunut ja ajoin silloisella FIAT 127 töistä Pihlajamäestä stadionin lähelle..
Ei minua palellut ollenkaan. Olin pääkatsomoa vastapäätä hyvällä paikalla.
Ottelu aika tasainen ja Jarmo Kaivonurmen voittomaali oli todella lähellä.Tunnelma hieno.Steuan voittomaalia en muista,tuli kai vähän niinkuin joten vaarattomasta tilanteesta.
Pettymys oli tietysti käsin kosketeltavissa.
Mutta Welhon osuus oli varmaan joukkueen menestyksessä merkityksellinen. Itseoppinut valmentaja. Muistelen vieläkin,kun valmentamaansa joukkuetta Kopareita vastaan sain pelata v 1978. Suomen-cupin 1.varsinaisen kierroksen ottelussa.Koparit eteni loppuotteluun ja voitti hopeaa mestaruussarjassa.
Ehdottomasti Suomen valmentaja eliittiä ja varmaan muodollinen pätevyys esti valintaa maajoukkueen valmentajaksi.
Kaikki kunnia vielä kerran Keijo Voutilaisen Muistolle.

[Tango Rosario]

Vuonna 86 tuo 33000 oli käsittämätön yleisö määrä Suomessa.

Ihan normaaliahan tuollainen oli maajoukkueen otteluissa. Europeleissä Juventus veti Ratinan täyteen, ja Kupittaa pullisteli lisäkatsomoillakin äärimmillään TPS-Interissä, jossa taisi olla 13 000 katsojaa, ja kenties olisi ollut tuplasti se, jos tilaa olisi riittänyt. Sen sijaan 70-luvulla eikä vielä 80-luvun alussakaan tainnut olla yhtään todella isoa yleisöottelua.