Matkaohjelma muotoutui lopulliseen muotoonsa 17.3., jolloin huhtikuun loppupuolen matsiaikataulu julkaistiin. Päädyin kuuden päivän reissuun, jota varten ostin etukäteen seuraavat tiketit:
Pääsyliput:
To 17.4. klo 20.30 Eintracht Frankfurt - Hannover
Pe 18.4. klo 20.00 Within Temptationin keikka Frankfurtissa
La 19.4. klo 15.30 Dortmund - Mainz
Su 20.4. klo 13.30 Kaiserslautern - FSV Frankfurt
Ma 21.4. klo 20.15 Köln – Bochum
Hotellivaraukset:
17.-19.4. Hotel Victoria, Frankfurt am Main
19.-22.4. CVJM Düsseldorf Hotel & Tagung, Düsseldorf
Lentoliput:
To 17.4. klo 8.20 Helsinki → klo 9.55 Frankfurt am Main
Ti 22.4. klo 18.45 Düsseldorf → klo 22.00 Helsinki
Kaukojunaliput:
La 19.4. klo 9.47 Frankfurt Hbf → klo 12.30 Dortmund Hbf
Su 20.4. klo 7.51 Düsseldorf Hbf → klo 11.26 Kaiserslautern Hbf
Su 20.4. klo 16.38 Kaiserslautern Hbf → klo 20.08 Düsseldorf Hbf
Pääsyliput ostin virallisesta lipunmyynnistä lukuunottamatta Dortmundin lippua, jonka ostin Viagogon kautta. Dortmundin lippuakin yritin virallista reittiä, mutta ei tärpännyt tällä kertaa. Muut liput tulivat postitse kotiin parissa päivässä ja Dortmundin lippu UPS:n kuljettamana kaksi viikkoa ennen peliä. Lennot olin ostanut jo puolitoista viikkoa ennen otteluohjelman vahvistumista, joten oli hyvää säkääkin, että matkaohjelmasta tuli logistisesti näin helppo. Dortmundin ottelupäivä oli jo etukäteen tiedossa Saksan cupin ja Mestarien liigan takia, mutta erityisesti Eintracht Frankfurtin ja Kölnin kotimatsit osuivat kalenteriin juuri oikeille päiville. Alunperin ajatuksena oli matkustaa perjantaista maanantaihin, mutta koska tällaisia reissuja suunnitellessa mopo karkaa helposti käsistä ja talvilomakin oli vielä pitämättä, pidensin matkaa päivällä kummastakin päästä.
Torstai 17.4.Mieluiten olisin lentänyt Turusta, mutta lentolippuja varatessani Turusta lähtevien lentojen hinnat olivat karanneet jo sellaisiin sfääreihin, että kustannussyistä lensin Helsingistä. Koska aamuneljältä lähtevään bussiin kiiruhtaminen ei kuulostanut houkuttelevalta ajatukselta, matkustin VR:n viiden euron tarjouslipulla Helsinkiin jo keskiviikkoiltana ja yövyin Yrjönkadun Omenahotellissa. Aamulla jatkoin matkaa bussilla 615 Helsinki-Vantaalle. Turvatarkastusjono näytti pääsiäismatkailijoiden takia älyttömän pitkältä, mutta eteni yllättävän nopeasti, joten pääsin läpi vartissa.
Lentomatkasta ei jäänyt mieleen mitään erityistä kerrottavaa, mutta Frankfurt am Mainin lentoasema oli mielenkiintoinen kokemus. Lento saapui terminaaliin 2, josta siirryin bussikuljetuksella terminaalin 1 luona olevalle rautatieasemalle. Sieltä olisi suora junayhteys S-Bahnilla Frankfurtin keskustaan, mutta koska ylimääräistä aikaa oli, päätin tehdä pidemmän kierroksen ja käydä Mainzissa ja Wiesbadenissa ennen hotelliin menoa. Allaolevassa kuvassa Wiesbadenin rautatieasema.
Frankfurtiin siirryin iltapäivällä ja illalla oli vuorossa matsi Eintracht Frankfurt – Hannover. Menin pelipaikalle S-Bahnilla (raitiovaunu olisi ollut toinen vaihtoehto). Frankfurt-Stadionin S-Bahn-asemalta oli kävelymatkaa Commerzbank Arenalle vajaa kilometri. Eksymisen vaaraa ei ollut kunhan vain seurasi väkijoukkoa.
Kuvaa yläkatsomon käytävältä.
Oma paikkani oli yläkatsomossa lähellä keskiviivaa. Ottelusta tuli varsin maalirikas, ja Hannover voitti lopulta 3-2. Katsojamääräksi ilmoitettiin 48100.
Alapuolella olleessa katkarapukatsomossa ihmisillä taisi olla muita kiinnostuksen kohteita kuin jalkapallo. Allaoleva kuva on otettu tauon aikana, mutta tauon jälkeenkin katkarapukatsomo täyttyi vasta 60. minuutin paikkeilla. Missään muussa katsomossa ei juuri tyhjiä paikkoja näkynyt pelin ollessa käynnissä.
Pelin jälkeen kävin ostamassa stadionin ulkopuolella olleesta kojusta bratwurst-hodarin ja oluen matkaevääksi. Taisin kolmanteen S-Bahniin mahtua ja olin hotellilla noin klo 23.40 kun matsi oli päättynyt noin klo 22.20.
Perjantai 18.4.Pitkäperjantai oli Bundesliigassa välipäivä. Iltaohjelmana oli Within Temptationin keikka ja päivällä oli aikaa tutustua kaupunkiin. Luin netistä artikkelin, jossa oli listattu maailman kymmenen tylsintä turistikohdetta. Frankfurt oli listalla aika lähellä kärkeä. Artikkelin mukaan kaupunki on pelkkä finanssikeskus, jossa ei ole ihmisiä toimistoaikojen ulkopuolella. Olen hieman eri mieltä, sillä tuo autio finanssikeskusalue pilvenpiirtäjineen oli mielestäni aika pieni ja muuten kaupungissa liikkui ihmisiä ihan sopivasti. En suuria väkijoukkoja kaipaakaan paitsi tietysti futismatseissa.
Muutaman korttelin päässä hotellistani oli Frankfurtin neljänneksi korkein rakennus Main Tower, jonka nimi tulee kaupungin läpi virtaavasta Main-joesta. Main Towerin katolla olevalta näköalatasanteelta on hyvä näkymät yli kaupungin. Pääsymaksu oli 6,50 euroa ja turvatarkastus samaa luokkaa kuin lentoasemilla. Main Towerin tunnistaa katolla olevasta punavalkoraitaisesta mastosta.
Allaolevan kuvan keskiosassa näkyy päärautatieasema, vasemmalla kaukana Commerzbank Arena ja keskellä vielä kauempana lentoasema.
Allaolevan kuvan perusteella ei tarvitse ihmetellä, miksi Commerzbank Arenan paikalla aiemmin sijainnut stadion oli nimeltään Waldstadion.
Myöhemmin iltapäivällä kävin tunnin mittaisella jokiristeilyllä Main-joella. Turistit eivät juurikaan häirinneet, sillä kuten aiemmin kerroin, Frankfurt ei ole erityisen suosittu turistikohde. Erikoisen näköinen pilvenpiirtäjä allaolevassa kuvassa on Euroopan keskuspankki.
Iltaohjelmana oli Within Temptationin keikka, jossa oli lisäksi lämppärinä Delain. Paikkana oli Jahrhunderthalle noin 10 km Frankfurtin keskustasta länteen. S-Bahnilla matka kesti 11 minuuttia plus lyhyt kävely. Hotelliin ehdin taas takaisin hieman ennen keskiyötä. Laadukkaita kuvia keikkapaikalta ei ole, sillä mukana oli vain kännykkäkamera.
Lauantai 19.4.Lauantaiaamuna kirjauduin ulos hotellista ja lähdin kohti Dortmundia. Ennakkoon ostettuun kaukojunalippuun sisältyi matka ensin S-Bahnilla Frankfurtin keskustasta lentoasemalle, jossa oli vaihto Dortmundiin menevään ICE-junaan. Vaihtoon saa varata jonkin verran aikaa, sillä lähiliikenteen ja kaukoliikenteen raiteet sijaitsevat A3-moottoritien eri puolilla. Radan nopeusrajoitus oli Frankfurtista Kölniin 300 km/h, Kölnistä Duisburgiin 200 km/h ja Duisburgista Dortmundiin 160 km/h, joten kohtalaisen nopeaa kyytiä oli tiedossa. Junamatka Frankfurtin lentoasemalta Dortmundiin kesti noin kaksi tuntia.
Vaunun väljältä näyttävä kalustus johtuu siitä, että ostin ykkösluokan lipun, koska hintaero kakkosluokkaan oli ainakin tässä tapauksessa yllättävän pieni. Jalkatilaa oli todellakin riittävästi pitkällekin ihmiselle.
Dortmundissa jätin repun aseman säilytyslokeroon ja jatkoin matkaa U-Bahnilla Signal Iduna Parkille (Westfalenstadion), jossa pelattiin Dortmund - Mainz. Taisin tulla stadionin nurkille noin kaksi ja puoli tuntia ennen ottelun alkua, mutta väkeä oli jo silloin mukavasti liikkeellä. Ennen matsia ehdin syödä ja juoda stadionin ulkopuolella olevilla kojuilla sekä käydä fanituotekaupassa.
Westfalenstadion valmistui vuoden 1974 MM-kisoihin. Vaikutelma oli hieman vanhahtava ja pylvääseen sijoitettu tv-ruutukin taisi olla kuvaputkimallia. Stadion vaikutti kyllä paljon toimivammalta kuin moni uudempi stadion.
Paikkani oli yläkatsomon rivillä 24, joten portaiden nousu alkoi jo tuntua hieman kuntoilulta. Ei tullut mieleenkään lähteä käymään tauolla missään. Stadionilla on muuten aivan erinomainen akustiikka, joten yleisön pitämä meteli todellakin kuuluu.
Vierasjoukkueen fanikatsomo erottui hyvin paikallisten miehittämistä katsomoista.
Ottelu oli täälläkin erittäin runsasmaalinen Dortmundin voittaessa 4-2. Katsojamääräksi ilmoitettiin 80500.
Katsomosta poistuttiin hyvässä järjestyksessä.
Matsin jälkeen suoritin vielä stadionin ulkopuolella jollakin ruoka/juomakojulla lisätankkauksen ennen kuin lähdin jatkamaan matkaa. U-Bahniin joutui jonkin aikaa odottamaan ja ehdin Dortmundin päärautatieasemalle runsaan tunnin kuluttua matsin päättymisestä. Düsseldorfiin oli lähdössä juna klo 18.45, joten hain repun säilytyksestä ja suuntasin suoraan laiturille. Matka Düsseldorfiin kesti RE1-junalla noin 52 minuuttia. Dortmundin matsilippu kelpasi matkalippuna, joten siitäkään ei tarvinnut huolehtia erikseen.
Düsseldorfissa kirjauduin hotelliin, josta olin varannut huoneen kolmeksi yöksi eli reissun loppuajaksi.
Sunnuntai 20.4.Hotellissa alkoi aamiaisaika sunnuntainakin jo seitsemältä, mikä oli erittäin hyvä asia, sillä olin lähdössä Kaiserslauterniin klo 7.51 lähtevällä junalla. Hotellista oli Düsseldorfin päärautatieasemalle kolmen minuutin kävelymatka, joten asemalle siirtymiseen ei paljoa aikaa tarvinnut varata. Matka Kaiserslauterniin kesti noin kolme ja puoli tuntia eli ensin kaksi tuntia IC-junalla tuppukylään nimeltä Bingen am Rhein, josta Regionalbahnilla vielä puolitoista tuntia Kaiserslauterniin. Kaiserslauternia lähestyttäessä punaisiin pukeutuneita faneja tuli kyytiin joka asemalta.
Fritz-Walter-Stadion sijaitsee kävely- ja näköetäisyydellä asemalta. Kävelymatkan loppuosa on jyrkkää ylämäkeä, sillä Betzenberg kohoaa noin 50 metriä ympäristönsä yläpuolelle. Matkan varrella oli teemaan sopiva liikenneympyrä.
Tarkkaavainen huomaa, että pelaajia todellakin on yksitoista, vaikka yksi heistä on hyvin piilossa joukkuetoverin takana. Tavaksi käyneen ruoka- ja juomahuollon jälkeen menin sisään stadionille. Nuori miespuolinen järjestyksenvalvoja alkoi mussuttamaan yhdeksän vuotta vanhasta pokkaristani, joka mukamas oli liian iso. Vieressä ollut naispuolinen kollega totesi, että kyllä tuon saa viedä stadionille ja homma oli sillä selvä. Millään muulla stadionilla ei kitisty kamerasta.
Otteluna oli siis Kaiserslautern – FSV Frankfurt. Kaiserslauternilla oli vielä mahdollisuudet nousuun, mutta tyhjää tilaa oli silti runsaasti. Itselläni taisi olla molemmilla puolilla noin kymmenen tyhjää paikkaa ja edessä oli pari kolme varsin väljästi täytettyä riviä. Katsojamääräksi ilmoitettiin vain 26065, mutta sekin oli 2. Bundesliigan pääsiäiskierroksen toiseksi korkein yleisömäärä. Korkeampi oli vain Kölnissä, jossa kävin seuraavana päivänä.
Vierasfanit oli eristetty omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä.
Kaiserslautern voitti lopulta 3-2, joten maalijuhlat jatkuivat. Tuossa vaiheessa Kaiserslautern vielä taisteli karsijan paikasta Paderbornin kanssa, mutta lopulta Paderborn ohitti vielä Greuther Fürthin ja nousi suoraan. Greuther Fürth karsi noususta ja Kaiserslauternin kohtaloksi jäi neljäs sija.
Matsin jälkeen oli vajaa tunti luppoaikaa ennen junan lähtöä. Junan ikkunasta näin vielä viimeisen vilauksen Fritz-Walter-Stadionista.
Paluureitti oli sama eli Regionalbahnilla Bingen am Rheiniin, josta IC-junalla Düsseldorfiin. Tuolla Regionalbahn-etapilla paikallinen kukkahattutäti kävi pariin otteeseen valittamassa konduktöörille junaa vandalisoivista huligaaneista. Bad Kreuznachissa pysähdyttiin sitten kymmeneksi minuutiksi kun poliisi kävi junassa selvittämässä tilannetta. Olin itse ihan eri päässä junaa, joten yksityiskohdista en tiedä enempää. Bingeniin saavuttiin kymmenen minuuttia myöhässä, mutta Düsseldorfin suuntaan menevä IC-juna oli vielä enemmän myöhässä, joten vaihto sujui hyvin.
Bingenin ja Koblenzin välinen osuus Reinin laaksossa on muuten maisemiltaan varsin hienoa seutua. Hitaammasta kyydistä pitävä voi matkustaa välin myös laivalla, mutta minun aikatauluuni sellainen ei sopinut.
Maanantai 21.4.Maanantaina olin menossa Kölniin koko päiväksi, joten tarkoitus oli ostaa Düsseldorfin asemalta VRS-alueen päivälippu. Kölnin matsilipun matkustusoikeus alkoi vasta neljä tuntia ennen ottelua eli turhan myöhään eikä muutenkaan ulottunut Düsseldorfiin asti. Automaatilla tulikin söhlättyä. Lipun saatuani ihmettelin, että jotakin outoa tässä on ja aika nopeasti tajusin ostaneeni vahingossa VRR-alueen päivälipun kun VRS-alueen päivälippu piti ostaa. Toisella yrityksellä onnistuin, joten eipä muuta vahinkoa sattunut kuin 26 euroa meni harakoille. Sellaista sattuu. Lipuntarkastajaankin törmäsin Kölnissä, joten ihan hyvä, että tuli oikeakin lippu hankittua.
Jokiristeilyllä kävin ja turistien määrä olikin ihan toista luokkaa kuin Frankfurtissa. Joessa näkyi myös hieman oudompia vesikulkuneuvoja.
Jos joku on ihmetellyt, miksi rakentaminen on kallista, yksi syy on erikoisuuksia tavoittelevat arkkitehdit. Katsokaa mallia vaikka näistä oudoista rakennuksista.
Monimutkaisia rakennuksia osattiin rakentaa ennenkin kuten allaolevassa kuvassa näkyvä tuomiokirkko. Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös rautatiesillan oikeanpuoleisessa kaiteessa olevat lukot.
Lukkoja on koko sillan pituudelta kuten seuraavasta kuvasta näkyy. Rautatiesilta on heti päärautatieaseman itäpuolella ja sillalla olikin junaliikennettä käytännössä jatkuvasti. Raiteita sillalla oli kuusi.
Illan ohjelmassa oli Köln - Bochum, jossa Kölnillä oli mahdollisuus varmistaa sekä nousu että sarjavoitto. Allaolevassa kuvassa näkyy opaste yläkatsomoon johtavaan portaikkoon.
Päätykatsomossa oli tyylikäs alakatsomosta yläkatsomoon jatkunut tifo.
Oma paikkani oli pääkameran takana, eikä näkyvyydessä ollut valittamista.
Köln aloitti ottelun nihkeästi ja oli tauolla häviöllä. Toisella puoliajalla kotijoukkue nousi ensin tasoihin ja voitti lopulta 3-1. Katsojamääräksi ilmoitettiin 49100. Ottelun päätyttyä päätykatsomosta rynnättiin kentälle juhlimaan juuri varmistunutta nousua ja sarjavoittoa.
Hieman myöhemmin kentällä näytti tältä.
Ainakaan katsomosta katsottuna mitään väkivaltaisuuksia ei näyttänyt olevan, vaikkei yleisön tulo kentälle kuulunutkaan käsikirjoitukseen. Kuuluttaja uhkasi, ettei voittopokaalia luovuteta joukkueelle stadionilla, mikäli yleisö ei pysy katsomossa, mutta kyllä pokaalin luovutus silti nähtiin.
Itse poistuin stadionilta noin puoli tuntia ottelun päättymisen jälkeen. Luin aikataulua huolimattomasti ja luulin päivän viimeisen junan Düsseldorfiin lähtevän klo 23.37. Niinhän se lähtikin, mutta seuraavan päivän ensimmäinen lähti klo 0.07, joten mitään kiirettä ei olisi ollut. RheinEnergieStadion näytti muuten aika kivalta iltavalaistuksessa.
Matka Kölnin päärautatieasemalle sujui yllättävän nopeasti, sillä suurin osa katsojista jäi vielä stadionille nauttimaan tunnelmasta. Junamatka Düsseldorfiin kesti noin puoli tuntia, joten hotellissa olin vasta keskiyön jälkeen.
Tiistai 22.4.Paluulento oli vasta illalla, joten tiistaina oli aikaa katsella Düsseldorfia. Jokiristeilyllä kävin kuvassa näkyvällä purkilla.
Rheinturmissa kävin myös. Pääsymaksu oli viisi euroa eikä mitään turvatarkastusta ollut.
Noin 170 metrin korkeudesta oli hyvät näkymät yli kaupungin. Allaolevassa kuvassa näkyy myös kauempana keskustasta sijaitseva Fortuna Düsseldorfin kotistadion (ESPRIT arena).
Iltapäivällä kävin Gelsenkirchenissä Schalken fanituotekaupassa. Alla kuva kävelykadulta Gelsenkirchenistä. Kuvassa oikealla näkyvästä paikasta (punainen kyltti) ostin currywurstin ranskiksilla. Sain syvän lautasen, joka näytti olevan täynnä ranskiksia. Jäin sitten hölmönä tiskille odottelemaan currywurstia. Vasta myyjän kysellessä, haluanko vielä jotakin muuta, tajusin, että currywurst oli ranskiksien alla. Aina ei heti leikkaa.
Gelsenkirchenistä jatkoin matkaa RE3-junalla Düsseldorfin lentoasemalle. Helsinki-Vantaalta matkustin vielä bussilla Turkuun. Kotona olin muistaakseni joskus aamukahdelta ja tietysti muutaman tunnin unien jälkeen alkoi työpäivä.
Yhteenvetona voisi todeta, että kuuden päivän reissulla tuli nähtyä neljä ottelua, joissa tehtiin yhteensä 20 maalia.
