Tässäpä raportti kolmen päivän ja kolmen ottelun reissusta Düsselin ympäristöön ja Eindhoveniin. Sisältö on enemmän ottelutapahtumiin ja fasiliteetteihin sekä matkustamiseen liittyvää kuvausta kuin tarkkaa otteluselostusta.
PE 3.10.: BochumVfL Bochum 1848 1:1 1.FC Nürnberg
Matkustus: RE-lähijunat, ilmaista ottelulipulla, matka-aika alle tunti/suunta, + kävely stadikalle
Ottelulippu: 30 € verkkokaupasta (e-ticket)
Maksuväline stadionilla: kylmä käteinen
Börsta: Moritz Fiege Pils (3,80€/0,5ltr)
Syötävä: Bratwurst&sämpylä-combo 2,60€, currywurst 3,00€
Bochumin kausi oli alkanut mukavasti, vielä seitsemän kierroksen jälkeen joukkue oli tappioton, joskin voittoja oli vain kolme. Kahdeksantena pelipäivänä joukkue koki ensimmäisen tappionsa ja kuluvan päivän peli Nürnbergiä vastaan oli yhdeksäs pelipäivä kakkosbulissa. Nürnbergin sarakkeissa oli kolme tasuria ja viisi tappiota, mihin edellisen kauden ykkösbulissa pelannut seura saati sen fanit tuskin olivat tyytyväisiä. Mikael Forssell oli siirtynyt vastikään Bochumin riveihin, mikä tietysti lisäsi ottelun mielenkiintoa suomalaisnäkökulmasta.
Kuhinaa Bochumin stadionin edessä ennen otteluaStadion sijaitsee reilun kahden kilometrin päässä päärautatieasemalta, johon saavuin suoraan Düsselin lentokentältä paikallisjunalla. Asemalla on lukollisia säilytyslokeroita, johon voi kolmen-neljän euron korvauksella jättää kamansa ottelun ajaksi.
Stadion vetää vajaat 30000 katsojaa ja on erittäin kompakti ja kaikin puolin toimiva, vaikkei ulkonäkönsä puolesta ole sen paremmin moderni kuin houkuttelevakaan. Oma paikkani oli blokissa M, mikä osoittautui erinomaiseksi valinnaksi: kioski ja kusiputka sijaitsivat suoraan katsomon alla, ja tunnelmallinen kotipääty oli aivan vieressä. Tämän lisäksi blokista oli hyvä näkyvyys vastakkaisen pitkän sivun toisessa päässä sijaitsevaan vieraskannattajakatsomoon. Fanikauppa on heti pohjoispäädyn porttien ulkopuolella ja kävinkin ottelun jälkeen poistamassa Bochumin fanikaulahuivin (13€).
Itse ottelu alkoi tasaisissa merkeissä. Vartin kohdalla kotijoukkueen ote parani ja hallinta siirtyi hienoisesti Bochumille. Ottelun avausmaali oli maailmanluokan suoritus. Bochum sai ensimmäisen puoliajan lopussa vaparin noin 40 metriä maalista. Vapari annettiin kierteisenä vasemmalle puolelle, josta Michael Gregoritsh veti suoraan volleysta vasemmalla jalalla sisään. Hieno maali kerta kaikkiaan.
Nürnbergin kulma. Ei maalia.Toisella jaksolla toteutui jo aiemmista otteluista tuttu kuvio eli Forssell tuli vaihdosta sisään, kun vajaat puoli tuntia oli pelaamatta. Harmikseni Miklu ei onnistunut maalinteossa eikä oikein päässyt palloihin muutenkaan vaarallisesti. Parhaaksi hetkeksi jäi näppärä irtautuminen kahdesta puolustajasta ja kaukolaukaus, joka näytti lähinnä tussahdukselta, mutta tuotti silti yllättäviä vaikeuksia maalivahdille. Gregoritshillä oli muuten toisella jaksolla tuhannen D-markan maalipaikka, jonka onnistui kuitenkin tuhrimaan. Nürnberg tasoitti toisella jaksolla ottelun joka päättyi siis 1-1.
Bochumin matsi oli hyvä alku futisreissulle.
Ottelutapahtuman plussat ja miinukset
+ Erittäin toimiva stadion
+ Hyvä tunnelma
+ Itse ottelu
- Forssell ei häikäissyt
LA 4.10: DortmundBorussia Dortmund 0:1 Hamburger SV
Matkustus: RE-lähijunat, ilmaista ottelulipulla, matka-aika reilu tunti/suunta + kävely stadikalle
ottelulippu 117 € viagogo (ovh 30€)
Maksuväline stadionilla: stadionin oma maksukortti
Börsta: Brinkhoff’s No1 (3,70€/0,5ltr, voisin kyllä vannoa että olivat nollanelosia)
Syötävä: mm. Bratwurst 2,60€
Juna saapui Dortmund Hauptbahnhofille pari tuntia ennen ottelun alkua. Täysi juna, epämukava matkustaa ilman istumapaikkaa! BVB:n värit näkyivät katukuvassa hyvin selvästi niin asemalla kuin kaupungissa jo tässä vaiheessa.
Asemalta on matkaa Signal Iduna Parkille yli kolme kilometriä, mutta aurinkoisessa ja lämpimähkössä säässä sen käveleminen ei tuntunut lainkaan vastenmieliseltä. Kävin mennessä keskustassa massiivisessa ostoskeskuksessa Thier Galeriessa, jota voin suositella hh:n kanssa matkustaville ja muutenkin, sijaitseehan siellä mm. yksi kaupungin BVB-fanikaupoista. Vaateliikkeitä ym. ym. on niin paljon, että jalkapallosta vähät välittävä matkakumppani, jos sellainen sattuu mukana olemaan, saa aikansa aivan varmasti tuolla kulumaan ottelun ajan. Ja pitempääkin, jos rahaa on.
Ottelu HSV:tä vastaan myytiin loppuun eikä lippuja tullut yleiseen myyntiin. Puntaroin tässä vaiheessa menenkö Leverkusen-Paderborn otteluun halvalla (alle 30€) vai maksanko suolaisen hinnan lipusta viagogon kautta. Dortmund-otteluiden massiivisuuden ja yleisen pöhinän vuoksi päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Tilasin lipun eräänä keskiviikkoiltana, ja lippu oli postilaatikossani perjantaina aamulla. Pari viikkoa ennen ottelua. Erittäin ripeätä toimintaa myyjältä ja UPS:ltä, vaikka viagogon ja jälkimarkkinoiden tukeminen tietysti vitutti.
Ottelun lähtökohdista sen verran, että BVB:n kone oli yskinyt Bundesligassa jo ensimmäisestä pelipäivästä lähtien. Chämppäriliigassa joukkue oli esiintynyt mukiinmenevästi, tai ainakin televisioidussa Arsenal-matsissa joukkueen dominointi oli huikeaa. HSV:n yskä puolestaan on ollut kroonisempaa laatua, edelliskaudella joukkue majaili peräpäässä ja sama vaisu meno näyttää jatkuvan tällä kaudella. Mutta ei tänään!
Paikkani sijaitsi piippuhyllyllä blokissa 67, mikä vaikutti olevan stadionin epävirallinen Viagogo-katsomonosa. Edessä oli pitkä rivi suomalaisia, alempana muutama japsi identtisissä Kagawa-pelipaidoissaan, takana brittejä jne.
"Hei oot säkin ostanu liput Viagogosta?"Ostin maksukortin ja eikun olutosotoksille. Signal iduna parkissa on tympeä panttijärjestelmä käytössä. Muovituopin pantti on 1,50€, mikä on sinänsä ok, mutta kun menee ostamaan toisen tuopposen, joutuu ostamaan toisen pantin, kun myyjä ei ota edellistä vastaan, koska panttien palautuspiste on alakerrassa. Kaiken kruunaa vielä se, että ylempänä stadionilla olutta myydään pehmeistä muovituopeista käsittääkseni ilman panttia! En ole yhtä spedeen systeemiin missään törmännyt. Eli kannattaa marssia suoraan ylimpään kerrokseen niin välttyy kanniskelemasta tyhjiä tuoppeja, joiden palauttamisessa saa jonottaa urakalla ottelun jälkeen.
Ottelu alkoi ja odotukset olivat korkealla. Peli näytti hyvältä, paikkoja siunaantui, mutta maaleja ei ottelun alussa nähty. Lopulta HSV onnistui maalinteossa. BVB:n hyökkäys katkesi pallonmenetykseen keskialueella, jonka jälkeen kaksi BVB:n pelaajaa tavoitteli palloa yhtä aikaa onnistumatta saamaan sitä haltuunsa. Tästä käynnistyi HSV:n 2-1 hyökkäys, joka päättyi hallittuun Lasoggan maaliin. 0-1. Hieno maali.
Toisen puoliajan alussa nähtiin erikoinen viisiminuuttinen, kun noin minuutin välein HSV:n pelaaja oli katollaan rikkeen jälkeen ja piteli koipeaan tuskissaan. Paaritkin kannettiin kentälle jossain vaiheessa, vaikka niitä ei lopulta tarvittu. Kotijoukkue ja yleisö alkoivat kuumentua tilanteeseen ja tulkitsivat nämä pidentyneet katkot ajan pelaamiseksi. Toisella puoliajalla ei maaleja nähty, ja ottelu päättyi yllätystulokseen 0-1.
Stadion tyhjenee Dortmundin kaduille Ottelutapahtuman plussat ja miinukset
+ Massiivinen tapahtuma ja yleinen pöhinä tapahtuman ympärillä
+ Upea stadion
- Katsomonosan muovinen viagogo-tunnelma, jota itsekin tietysti härmäläisenä turistina olin luomassa
- Kotijoukkueen pelillinen esitys
- Sekava ja epäjohdonmukainen olutpanttisysteemi
Su 5.10: EindhovenPSV Eindhoven 3:0 Excelsior
Matkustus: Bussi 9€ meno, matka-aika 1,5h, paluu juna 21€, matka-aika yhdellä vaihdolla 2 h
Ottelulippu 30€ PSV:n hollanninkielisestä verkkokaupasta (e-ticket)
Maksuväline stadionilla: muovinen myntti
Börsta: Bavaria (4,5€ eli kaksi PSV-kolikkoa/0,5ltr)
Sunnuntaiksi t-paitakelit vaihtuivat viileäksi pilviseksi sääksi ja saksan molotus ympärillä hollannin mongerrukseksi. Moni Dusseldorfin suunnalle matkustava futisturisti varmaan katsoo Ruhrin seudun futistarjonnan jälkeen kendomatsitarjontaa, jos jollekin matkapäivälle ei osu jalkapalloa. Varteenotettava vaihtoehto olisi tällöin reissu Hollannin puolelle. Ainakin Eindhoveniin pääsee halvalla, ja matkustaminen väljemmissä kulkuvälineissä on mukavampaa kuin ruuhkaisissa lähijunissa Saksan puolella. Menomatka Deutsche Bahnin puolityhjässä kaksikerroksisessa bussissa oli hyvin miellyttävä edellispäivien lähijunaryysisten jälkeen. Erikoista: matkalipun tarkastaja tuli kyytiin vasta Eindhovenin esikaupunkialueella bussipysäkiltä. Mietinkin bussin lähdettyä, että näinkö sitä olisi päässyt ilman lippua matkustamaan kaukoliikenteen bussissa. Ei sentään.
Käsittääkseni suurehkon futisseuran stadionin sijainti kaupungin päärautatieaseman välittömässä läheisyydessä on jonkin sortin harvinaisuus Euroopassa. Eindhovenissa tämä toteutuu, sillä stadikalle on alle kilometrin matka.
Stadionin seutu oli hiljainen vielä pari tuntia ennen ottelun alkua. Kävin PSV:n fanikaupassa ostamassa tyylikkään poolopaidan. Stadionin ulkopuolella myytiin olutta ja makkaraa, olutta kahden euron hintaan pienistä muovimukeista.
Stadionilla on maksuvälineenä PSV:n omat muoviset kolikot, joita saa ostaa seteliautomaatista kympin tai kahden kympin seteleillä. Kympillä sai neljä mynttiä ja euron oikeaa rahaa takaisin. Kahdella kympillä olisi saanut 8+2. Tuotteiden hinnoittelu oli 0,5, 1 tai 2 kolikkoa per tuote. Tämä systeemi toimi oikein hienosti.
Mystiset muovimyntit
Vielä muutama minuutti ennen ottelun alkua näytti siltä, että yleisöä tulee olemaan vähän. Lopulta väkeä oli yli puoli stadionillista. Excelsior ei taida herättää suuria tunteita Eindhovenissa. Fanipäädyssä elämöinti oli melko maltillista, eivätkä liput liehuneet.
Seremoniallinen sisääntulo Tina Turnerin Simply the Bestin tahdissa
Odotin ottelusta vauhdikasta maalijuhlaa. Ehkä tähän vaikutti Hollannin hienot otteet kesän MM-kisoissa ja edellisenä lauantaina Eredivisiessä vietetyt maalijuhlat: viidessä pelissä tehtiin yhteensä 30 maalia!
Ensimmäiset peliminuutit paljastivat heti ottelun asetelman: Excelsior ei uskonut omiin voittomahdollisuuksiinsa. Tämä näkyi mm. joukkueen varovaisessa ryhmittäytymisessä kulmapotkuissa, joita joukkue onnistui saamaan yllättävän monta ensimmäisen puoliajan aikana. PSV hallitsi ottelua mielin määrin, ja vaikka Excelsior oli puolustusvoittoisella taktiikalla liikenteessä, PSV:llä oli valtavasti tilaa ja aikaa omalla hyökkäysalueellaan. Ottelun tempo oli pääosin vaatimaton.
PSV:n vapari. Kolmanteen kerrokseen.
Noin kymmenen peliminuutin jälkeen kotiyleisö alkoi hermostua maalittomaan tilanteeseen. Kohtapuoliin PSV onnistui saamaan pallon verkkoon, mutta maali hylättiin paitsiona. Oikea avausmaali syntyi PSV:n painostuksen jälkitilanteessa, kun selvästi keskitykseksi vasemmalta laidalta tarkoitettu roiskaisu upposi kaikkien yllätykseksi oikean tolpan viereen. Tauolle mentiin kotijoukkueen johtaessa 2-0.
Toisella jaksolla PSV siirtyi 3-0 johtoon, jonka jälkeen peli tasoittui, kun PSV:n toppari kaatoi käsillään läpiajoon päässeen Excelsiorin hyökkääjän. Ehkä keltaisen arvoinen rike, mutta punainen tuli. Valmentaja Phillip Cocu hermostui tästä tuomiosta silmin nähden ja tuomari ajoi hänet saman tien katsomon puolelle. Kun PSV pelasi yhden vajaalla 3-0 johdossa, ottelu pelattiin loppuun tasaisissa merkeissä. Excelsiorilta hylättiin yksi maali paitsiona.
Käynti katsomoon paksujen muovien läpi. Vahva teurastamo-/kaupan kylmiö -fiilis.
En seuraa Eredivisietä lainkaan, mutta jos tässä ottelussa joukkueet pelasivat suunnilleen omalla tasollaan (PSV kärkijoukkue, Excelsior keskikastia), sanoisin että sarjassa tasoerot ovat suuret. Mene ja tiedä. Kärkikahina olisi varmasti ollut hienompi kokemus. Tämä oli muuten niitä otteluita, joihin ei vaadita PSV:n klubikorttia tai ns. turistipakettia, vaan liput olivat vapaassa myynnissä.
Ottelutapahtuman plussat ja miinukset
+ Stadion erittäin helposti saavutettavissa
+ Stadionin fasiliteetit ja maksusysteemi
- Ottelun taso
- Vaisuhko tunnelma
PS. Altbier
Hektisen futismatkailun oheen ei tällä kertaa mahtunut kunnollista baarikierrosta Düsseldorfissa. Koska olut kuitenkin on hyvää ja Düsselissa on oma oluterikoisuus altbier, oli pakollisena ohjelmanumerona tutustuminen pariin panimoravintolaan. Baijerissa naiset kantavat sujuvasti useita litran tuoppeja kerrallaan, Dusselissa mieskyypparit pieniä parin desin altbier-laseja peltitarjottimillaan. On siinä kontrastia.
Uerige: hieno kuparitiski ja puiset altbier-tynnyrit
Vanhan kaupungin ytimessä oleva Uerige oli hieno paikka. Parkkeerasin tiskin eteen ja seurasin kun puutynnyri toisensa jälkeen tyhjeni ripeästi ja tarjoilijat pitivät jatkuvaa ralliaan tyhjien ja täysien pikkulasien kanssa. Jäin miettimään että vähenisikö työn määrä jos laseissa olisi vaikka desi enemmän olutta kuin mitä nyt oli. Asiakkaan kannalta asialla ei ole merkitystä, koska tarjoilivat kantavat uuden lasin eteen tilaamatta ja vetävät mustekynällä uuden viivan lasinaluseen.
Schumacher: kolme takana, yksi edessä
Schumacher oli toinen tsekkaamani altbier-ravintola, tilava paikka sekin. Pidin enemmän Uerigesta, jonka olut oli hieman tummempaa. Saksassa on vahva olutkulttuuri, mutta mielestäni britit osaavat oluen panemisen monta luokkaa paremmin. Alt ei herättänyt juuri tunteita. Ihan hyvää, mutta mikäpä olut ei olisi.
