Futiskauteni päätöskooste:
Suomi-Kreikka kannattajamatsi (0-5) 11.10.
Suomi-Kreikka (1-1) 11.10.
Viro-Englanti (0-1) 12.10.
Suomi-Romania (0-2) 14.10.
Tuloksellisesti siis melkoista kuraa, mutta hienohan sitä aina on jalkapallon perässä reissata ja vielä hyvässä seurassa.
Perjantaina löysimme itsemme JVG:n keikalta Tavastialla... ei kun Veeti Kallion ja Vesa Käävän keikalta Kaarle XII:ssa, seurueemme ex-tuomarin vaatimuksesta. Bruuveri jäi nyt kokematta.
Lauantaiaamun aloitimmekin perinteisesti Kalastajatorpan aamusaunalla. Olutmerkki on enne Suomen kisahaaveille, jos sen niin haluaa ahdasmielisesti tulkita.
Ja yhtä perinteinen matsiaamupäivän vietto Torpanrannan terassilla. Mainostin varsin menestyksekkäästi illan ottelua ohi kulkeville koirankusettajille sekä tarjoilijallemme, joka myös innostui asiasta, varmaankin antamani 60 sentin tipin ansiosta. R-Toursin arvostettu kanta-asiakas K yritti samaa, mutta valitsi uhrinsa ilmeisesti väärin, koska tuloksena oli vain ohikulkijoiden nopeampia askeleita, pari "sorrya" ja yksi japanilaisen "nou".
Fanimatsi Bolliksella. Pääsimme taas K:n kanssa muistelemaan täydellistä maaottelusaldoamme: voitimme aikoinaan ainoassa fanimatsissamme Pohjois-Irlannin kannattajat 5-1, eikä tuota parane ruveta riskeeraamaan.
Rentoa oli meno, ja puoliaikamakkaratkin löytyivät viereisen junioriturnauksen grillistä. Tässäkin yhteydessä pitää mainita Suomen joukkueen nuorimman (tyttöjunnu) ja vanhimman (maalivahti Harrison Ford) ikäero 54 vuotta! Tämä sama junnu muuten jakeli Romania-matsissa tiforullia ja kysäisin, oliko hän myös Romania-fanimatsissa. Olihan hän, ja tuloskin Suomelle positiivisempi 12-1.
Illan Kreikka-ottelu täytti jälleen Pohjoiskaarteen. Emme marssineet, koska tuomarimme jyrähti, ettei ole ikinä vappumarssillakaan ollut. Hyvä syy. Melkein kaikki lähtivät siis nelosen sporalla suoraan hermokeskukseen.
Miehet rummuissa:
Suomen suurin tifo lähtee liikkeelle:
Suomen tasoitus oli tietysti hieno juttu, mutta täytyy myöntää, että jotenkin en ihan ollut täysillä mukana juhlinnassa. Alanko olla liian vaativa?
Kuvassa J iloitsi. Samaan aikaan hotellihuoneessa K:kin varmaan käänsi oikein kylkeä unissaan. Välikuolema vähän venähti.
UEFA vaati tifolakanan poistoa ennen Romania-ottelua, ja SMJK:n tehonelikkohan joutui tiistai-iltapäivällä kuulemma kanniskelemaan litimärkää muovia pitkin stadionia.
Sunnuntaina siirryimme K:n kanssa etelänaapuriin, ja Tallinnan rautatieaseman piirakkamestasta irtosi pikkusuolaista.
Loppuunmyyty A Le Coq -stadion, yli 10 000 katsojaa. Matsiliput järjestyivät Nõmme Kaljun kannattajien kautta.
Nõmme Kaljun kannattajat virittelivät Roosad Pantrid -lippua Eestin väreissä eteläpäädyssä.
Pohjoispäädyn alaosassa oli pelin aikana kuulemma noin 1200 Englannin kannattajaa. Kannatusmeininki tuntui välillä vähän vaisulta, mutta torvensoitto sopivissa kohdissa kuulosti kyllä komealta. Ja God Save the Queen myös.
Tämä kuva siis reilusti ennen pelin alkua:
Viron viivytystaistelu vaikeutui, kun Ragnar Klavan lensi heti toisen jakson aluksi toisella keltaisella ulos. 99. maaotteluesiintyminen päättyi huonosti.
Kannatuskulttuuria tiivistunnelmaisella jalkapallostadionilla. Chanttivalikoima tuntui aika monipuoliselta.
Rooneyn 99. maajoukkuematsi päättyi sentään vähän paremmin.
Viro-Irlannin jälkeen eksyimme, kun lähdimme kävellen stadionilta Vanhaankaupunkiin. Nyt näppärästi vain seurasimme englantilaisia, mutta ongelmaksi oli koitua K:n frisbeegolfissa, erittäin riskialttiissa lajissa, vammautunut nilkka. Mutta taksiin ei hypätty, perkele!
Vanhankaupungin kujilla ei kaikille näyttänyt voitto maistuvan, tai sitten maistui liiankin hyvin.
Tässä välissä tuli piipahdettua kuuntelemassa Hakan skenaarioita Tehtiksellä ja kotonakin lapset laskemassa. Tiistaina taas menoksi, ja kyytiin saimme myös veljeni, joka pääsi ekassa Suomen matsissaan tottumaan heti tappion karvaaseen kalkkiin. Tässä vielä hän kuitenkin ojentelee riemurinnoin huivia ennen ottelua.
Olimme niin ajoissa liikkeellä, että ehdimme hassutella tapahtumatorilla.
Ei ihan niin perinteinen huiviposeeraus.
Nyt siis edes vähän hymyä, Roman!
Oma livefutis 2014 alkoi tammikuussa Hakan tasurilla Lahtea vastaan ja päättyi Suomen häviöön Romanialle. Väliin on mahtunut hienoja ja dramaattisia hetkiä paikan päällä. Nyt voi vähän pitää taukoa kentän laidalta ja jännittää vaikka erinäisiä uusia valmennuskuvioita sekä katsella futista litteästä ruudusta. Niin no, jokunen futsalmatsi tulee ehkä käytyä katsomassa...
