Kun kerran tuli kaudelle 2014 avattua topic kunniakkaasti, niin laitetaan nyt uuden pohjaksi pähkäilyä menneestä kaudesta. Oma aktiivisuustaso FC Espoon pelien osalta kärsi huomattavasti tämän vuoden syksyllä koska muu futistarjonta, edarin suorittaminen kaikilla mittareilla, oma elämä yms. kootut/huonot selitykset. Mutta enpä ollut ainut
Kausi 2014Marras-Tammikuu - Maltillisesti hyvä tuleeAjattelin otsikoida FC Espoon topicin sen hetkisten fiilisten mukaan. Vaikka oli syksy, niin valoa kohti tuntui käyvän FCE-diggarin tie. Nousun varmistumisen jälkeen seura toi julki jatkopahveja FC Espoossa jo juniori-iässä pelanneille nuorille miehille (Salmiset, Kylmänen, Vaitomaa, Issakainen...) + muutamille muille nousun takuumiehille (Louhistot, G.Qerimi). Ensimmäiset positiiviset vivahteet sopimusrintamalla tulivat, kun maalivahti Saikkosen paluun myötä ja lupaavan KäPa-treenipelin myötä. Foorumilla vallitsi odottava, mutta optimistinen mieliala tulevaa kohtaan.
Helmi-Huhtikuu - Hullut päivätNämä kuukaudet olivatkin yhtä hämmennyksen aikaa. Sopimusuutisia tuli jatkuvalla syklillä, ja tuntui että pelaajarinki kasvoi turhankin kovaa vauhtia. Toisaalta nimien joukosta löytyi paljon kaivattuja jatkosopimuksia ja muutamia todellisia kovan luokan hankintoja (Siikala, Samuel, Bojang etunenässä). Tulipa jossain välissä itsekin todettua, että kyllä tällä joukkueella säilytään. Sitten realismi iski ensimmäistä kertaa vasten monen kasvoja, kun 3.divarin Peltirumpu päätti FC Espoon cup-junan puksuttamisen 1.pysäkille.
Ennen kauden avausottelua joukkue kävi ottamassa dunkkuun Pöxyiltä, Allianssi kaatui 8-0, parit tiukat väännöt KäPaa ja Futuraa vastaan sekä tappio PKKU:lle. Kauden kynnyksellä saatiin aikaiseksi leventää leveää rinkiä vielä muutamilla pelaajilla (Nyman, Keisanen, Roschier). Kauden avausottelusta FC Espoo raapi Sonskilta 2-2 tasapelin Klubi 04:sia vastaan, ja näin galna dagar oli vaihtunut mieluisaan kaudenavaukseen.
Touko-Heinäkuu- Toppeja ja floppejaAlkukauden suurin murhe tuli valmennuspuolella, kun jalkansa klesaksi pistänyt Laitila joutui saikulle. Ensimmäinen floppaus tapahtui sateisena toukokuun derby-päivänä, kun Pallohonka moukaroi faniensa säestämänä FC Espoon niin katsomon kuin kentänkin puolella tylysti 4-0. Edellisen pelin positiivinen vierastasuri sai jatkokseen yllättävän tylyn "koti"tappion. Alkukauteen mahtui kuitenkin paljon hyvää (KäPa & Gnistan-voitot, EIF-vierastasuri + parit tiukat kotiottelut). 9:n ensimmäisen ottelun jälkeen FCE:n statsit olivat varsin siedettävät 2-3-4, ja tilanne sarjassakin sellainen, että sija 5 oli yhtä lähellä kuin 10.
Kesäkuun loppu ja heinäkuu olivat aikaa, jolloin FC Espoon olisi pitänyt kyetä kääntämään tasurit voitoiksi ja niukat 1-2:n maalin tappiot tasureiksi. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan sinipaitaiset joutuivat kerta toisensa jälkeen poistumaan pukukoppeihin ilman täyttä pistepottia. Samanaikaisesti mm. KäPa, Klubi 04 ja SalPa alkoivat kääntämään omia kurssejaan positiivisemmiksi ja kävi yhä vahvemmin selväksi, että FC Espoo joutuisi taistelemaan putoamista vastaan Gnisun ja SoVo:n kanssa. Joukkuetta täydennettiin vielä Kuritulla ja Tuohisto-Kokolla.
Elo-Lokakuu - Rati Riti Ralla12 loppukauden peliä statsein 0-3-9. Kolme pistettä 12:sta ottelusta. Hävittiin kelle pitikin, eikä voittoja tullut ainuttakaan sitten 28.toukokuun Gnistan-kotipelin. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö niitä mahdollisuuksia olisi ollut ja paikoin jopa tarjottu hopealautasella. Win the right games. SoVo meinasi säilyä sen turvin, että voitti FC Espoon kolme kertaa kolmesta. Uskomattomalta tämä silti tuntuu ja kuulostaa. Tällä joukkueella todella onnistuttiin pelaamaan 27 ottelua voittaen niistä vain kaksi. KAKSI/27. Loppukausi sisälsi viimeisten pelien osalta myös kunniakkaita 5-8:n takaiskumaalin pelejä kosolti. Nuo puhukoot koko seikkailun puolesta.
Lyhyet analyysit pelaajista:
Maalivahdit:
Ville Saikkonen. Sai ylivoimaisesti isoimman torjuntavastuun pelaten jopa 22 ottelua maalissa. Ei ollut miehellä oikein mitään tehtävissä - etenkään loppukaudesta kiitos avoimien ovien. Muutamia hyviä matseja ja joitakin tasapaksuja joissa gamesaverit jäi ottamatta. 3.kausi putkeen joukkueessa, joka on täysin tuuliajolla kenttäpelin suhteen (FCE 2012, EsPa 2013, FCE 2014). Lahjoja on, toivottavasti saisi diilin johonkin joukkueeseen, jossa olisi mahdollisuus ottaa seuraava askel peliuralla.
Andreas Brink. Kaudella 2012 torjuntavastuu jakautui lähes prikulleen tasan Brinkin ja Saikkosen välillä, tällä kaudella Brink oli ihan selkeä 2.veskari. Torjui kauden kolmessa ensimmäisessä pelissä, 0-4 tappio Pallohongalle ei kuitenkaan mennyt mv:n heikkouden piikkiin missään nimessä. Olisiko potentiaalinen jatkaja ensi kaudelle?
Jussi Tolonen. Pääsi tekemään debyyttinsä Kakkosessa Gnistania vastaan keväällä. Ja kyseinen ottelu oli vieläpä FC Espoolle voitollinen (4-2). Tolonen poimi kyseisessä matsissa pilkun ja esiintyi muutenkin lupauksia herättävästi. Uutta sopimusta kouraan ja isompaan rooliin ensi kaudelle etenkin jos Saikkonen lähtee.
Puolustajat:
Kasperi Kylmänen. Oli odotetusti suuressa roolissa puolustuslinjassa pelaten useammin pakkia ja joitakin kertoja topparina. 24 matsia kertyi vyölle. Laitapakeista varmaotteisin ja parhaiten peliä avaava, joitakin heikkoja ja keskinkertaisia otteluista mahtui joukkoon. Potentiaalia olisi pelata Kakkosta ja kehittyä kelpo divarijyräksi, toisaalta on edustanut FC Espoota jo junioreista lähtien... Jäädessään olisi tosi tärkeä palanen ja pelillinen johtohahmo ensi kaudella.
Lamin Bojang. Täsmähankinta EsPasta. Pelasi kauden 1.puoliskon, sen jälkeen poistui ilmeisesti armeijan harmaisiin eikä tullut takaisin. Yhteistyö Samuelin kanssa oli ajoittain suuresti hakusessa, pelaajatyyppeinä varsin samanlaisia. Virheitä tuli liikaa, toisaalta vastapainoksi ennakkoluulotonta toimintaa ja iso määrä katkoja ja pallonriistoja. Todella sääli tuo Laminin lähtö inttiin, sillä oli kuitenkin yksi niistä onnistuneista hankinnoista, jotka oikeasti ansaitsivat paikkansa aloituskokoonpanossa. Jatko epätodennäköistä.
John Samuel. Joo-o. Kakkosen kiertue jatkui Samuelin osalta elokuussa Karjaalle. En tiedä, mitä oli taustalla. Kentällä vuoroin päällikkö, ja vuoroin todella hasardialtis haahuilija. Yksi seikkailu nähtiin myös kk-roolissa, minne ei soveltunut sitten ollenkaan. Suuret odotukset vaihtuivat vähän sellaiseen sekavaan fiilikseen; oliko tämä nyt niin hyvä kortti sitten kuitenkaan?
Teemu Keisanen. Kakkonen oli liikaa FCE-ikonille, näin se on todettava. Keisaselta nähtiin tällä kaudella heikkoja ja keskinkertaisia peliesityksiä. Kovin hitaan ja vaivalloisen oloista oli liikkuminen, ja se tiesi usein vaikeuksia vikkeliä vastustajien laitapelaajia vastaan 1v1-tilanteissa. Jäi toki turhan usein ilman tukea ja ylipäätään FC Espoon sekavat otteet ja ailahtelevaisuus olivat varmasti omiaan korostamaan em. asioita. Kunnioitettava divariura joka tapauksessa takana, se tuskin tällä hetkin lohduttaa.
Jussi Halonen. Viidessä pelissä aloituksessa ja niissä omiin kolisi vaatimattomasti 22 kertaa, joista yksi Halosen oma maali. Gnistan-kotipelissä oli ihan hyvä. Mutta kyllä nämä kaksi kautta ovat aika selkeästi osoittaneet sen että kovempitempoisissa otteluissa, korkealta präässääviä joukkueita vastaan Halonen on lievästi sanottuna vaikeuksissa. Tällä kaudella vastuumäärä jäi toki aika pieneksi. Kolmosessa kuitenkin ihan käyttökelpoinen backup-pelaaja.
Aaro Vaitomaa. Alkukauteen valmistautumista häiritsi varusmiespalvelus, loppukaudesta selkeästi enemmän vastuuta. Vuonna 2011 pelasi itseluottamusta uhkuen vakuuttavasti parit pelit Ykköstäkin, samaa itsevarmuutta ei tämän hetken otteista näy. 20-vuotiaana kuitenkin vielä mahdollisuudet lyödä läpi. Toivottavasti nyt jäisi FC Espooseen, sillä kaikki edellytykset toimia runkopelaajana Kolmosessa ja jopa Kakkosessa ovat ollet jo kauan olemassa.
Antti Numminen. Kosolti vastuuta niin pakkina kuin laitapelaajana. Onnistui mielestäni paremmin laitapelaajana. Pelaa aika fyysisesti ja sääntöjen rajamailla, ja se näkyy mm. keltaisten korttien lukumäärässä. Kuuluu myös tähän 92-ikäluokkaan joka on ollut jo vuosia FC Espoon seurayhteisössä. Seurauskollisuutta siis löytyy, ihan potentiaalinen jatkaja ensi kaudelle. 2013 oli paikoitellen erinomainen Kolmosessa, sama tilauksessa ensi kaudellekin.
Andreas Nyman. EsPa-värväys. EsPassa pelatessaan ihan runkopelaajia/avauksen kamaa, FC Espoossa peliaika oli paljon enempi kortilla ja joutui hakemaan vauhtia myös Nelosen peleistä. Jäi mielikuva aika tasapaksusta suorittajasta, joka ei pystynyt tuomaan hyökkäyssuuntaan oikein mitään pakin tontilta nousujen tms. muodossa. Siirtyykö downshiftaus-kauden jälkeen takaisin paikallisvastustajan leiriin?
Linus Salminen. Voi voi kun meni loukkantumaan hyvin alkaneen sarjakauden alkumetreillä. 95-syntynyt oma kasvatti olisi ollut hyvä vaihtoehto useampaankin kertaan eri rooleihin puolustuslinjaan. Monikäyttöinen, pallovarma ja itsevarma pelaaja, jolle todellakin olisi käyttöä Kolmosessa.
Rasmus Wallikivi. Rotaatio-pelaajan roolissa. 5 peliä, joista 4 avauksessa. Mukana lähinnä loppukauden koitoksissa, joten ei jäänyt allekirjoittaneelle hirveästi kerrottavaa.
Jere Sorsa. EIF-vieraspelissä ysikymppinen saldoksi. Tuliko loukkaantuminen vai miksi ei skulannut syksyllä edes Nelosta? Kolmoseen olisi hyvä vaihtoehto puolustukseen.
Arttu Aho. Loukkaantui valitettavasti jo kauden kynnyksellä, eikä kerennyt toipua kaudeksi pelikuntoon. 95-syntynyt fyysinen toppari olisi varmasti ihan tekijämies 3.divarissa, toivottavasti jatkaa.
Keskikenttä:
Guri Qerimi. Ei yhtä hieno kausi kuin 2012, mutta oli valtaosan ajasta mies paikallaan laitapelaajana/keskikentällä. 22 ottelua vyölle, joista peräti 18 avauksessa. Pallollisena oli tämän kauden yksi luovimpia FCE-pelaajia, pallottomana välillä snadisti pehmeä. Olisi todella upeaa jos jatkaisi sinipaidoissa, ehdottomasti Kakkosen tason pelimies.
Kim Louhisto. Yksi kauden 2013 vastuunkantajista. Ajoittain sarjan kärkijoukkueita vastaan vaikeuksissa. Työmäärä oli korkeaa luokkaa, ja väänsi kaksinkamppailuja hyvällä prosentilla omille. Turhan samantyylinen pelaaja veljensä ja Saastamoisen kanssa; luovuuden ja ratkaisusyöttöjen tilalla hyvää pelinlukua puol.suuntaan ja työmoraalia. Laitilan suosiossa, joten jatkaisko ensi kaudella Espoossa?
Anton Louhisto. Alkukauden ja kauden puoliväliä poissa loukkaantumisten vuoksi, jonka takia kausi oli kovin rikkonainen. Pääsi todistamaan katastrofaalista loppukautta ihan kentältäkin käsin. Olisi ihan kelpo mies Kolmoseen, muttei suuri menetys jos päättää katsella muita vaihtoehtoja.
Joni Saastamoinen. Alkukaudesta ihan mies paikallaan, loppukausi pienten vaivojen vuoksi rikkonainen. Osassa peleissä turhautuminen paistoi Lepuskin vähälukuisille lehtereille asti. Miehen potentiaalia ei saatu mielestäni täysin ulosmitattua.
Samuli Heiska. Laitan Spigen tänne keskikenttäpelaajien joukkoon, kun taisi lopulta enempi pelata laitalinkkiniä kuin piikkinä. Heinäkuun hattutemppu Gnistania vastaan oli osoitus siitä potentiaalin määrästä. Sääli, että nämä momentumit jäivät yksittäisiksi valonpilkahduksiksi. Huippunopea ja juonikas pelaaja. 14 matsia, joista 10 avauksessa. Jos jatkaa sinisissä, niin kerrassaan huippujuttu FC Espoolle.
Pasi Issakainen. Keskikentällä monipuolisesti eri rooleissa backup-vaihtoehtona aina 13.pelikierrokselle asti, jonka jälkeen intti kutsui. FCE:n oma kasvatti, joka jäi vastuumäärässä kanssapelaajien varjoon - oli sille sitten perusteita tai ei.
Tuohisto-Kokko. Mikä tämän casen ajatus oikein oli? Keskikenttäpelaajista jo entuudestaan täynnä ollut joukkue sai yhden täytepelaajan lisää muutaman kierroksen jälkeen. Pelillinen arvo joukkueelle oli melko vähäinen, johtuen osin mentaalipuolen asioista; suu kävi enemmän kuin jalat.
Ville Saranen. Täytepelaaja Pöxyistä. Eipä jäänyt oikein minkäänlaista kuvaa pelaajasta. Vastuumäärä kasvoi selkeästi loppukaudeksi. 11 matsia vyölle, joista 7 avauksessa. Jatkanee jossakin 3.divarijengissä.
Ukkopekka Leppänen. FCE:n oma juniori pääsi 2.divarin makuun muutaman pelin verran. Itsevarmaa toimintaa ja teki puolustavana pelaajana duunia laajalla säteellä. Toisinaan meni koheltamiseksi; pallot pomppi ja ajoi itseään ulos tilanteista. Toivottavasti jatkaa ensi kaudella sinipaidoissa.
Hyökkäys:
Joonas Siikala. Siikalan sopimuksen julkistettaessa kaikki näytti vielä niin hyvältä... Yhtä loisteliasta eivät otteet olleet kuin vaikka 2012 BK-46:ssa. Ensimmäisten 8:n matsin aikana Siikala teki 4 maalia, sen jälkeen koko loppukauden aikana tasan 1 maali. Jotenkin alkukaudella kaikki natsasi paremmin niin Siikalan kuin koko FC Espoonkin osalta. Huippuotteiden lisäksi Zigiltä tuntui puuttuvan tasaisuus, mutta tämä leimasi koko Espoon joukkuetta.
Einari Kurittu. Sama maalimäärä kuin Siikalalla. Alku oli lupaava, loppukausi myös Kuritun osalta sitten jotakin muuta. Kurittu-Siikala hyökkäysduolta olisi odottanut paljon, paljon enemmän. Syyttävää sormea on kuitenkin täysin turha osoittaa kesken kauden enemmän tai vähemmän sekavassa tilanteessa olleeseen FC Espooseen siirtyneeseen Kurittuun osoittaa.
Peik Salminen. Loukkaantumisen vuoksi valmistautuminen kauteen jäi lyhyeksi. Vastuuta niin laitapelaajana kuin hyökkääjänä, vaihtelevalla menestyksellä. Otteluja kertyi yhteensä 25, joista avauksessa 19. Ei päässyt käyttämään vahvuuksiaan samalla tavalla kuin Kolmosessa. Hyökkäykseen ei löytynyt sopivaa konseptia, toisaalta tarjonta hyökkääjille ja laitapelaajille oli etenkin tasokkaampia vastustajia vastaan heikkoa. Toivottavasti oma kasvatti jatkaa Kolmosessa joukkueessa.
Markus Appelqvist. Läpimurto jäi tekemättä. 16 peliä, joista 7 avauksessa. Kauden puolivälissä oli pitkä pätkä, jolloin otteluja ei kertynyt lainkaan kundille, liekö vielä ollut joku loukkaantuminen tässä välissä? Kuritun mukaantulo pienensi Masin vastuuta entisestään ja kausi meni rotaatio/backup-hyökkääjän rooissa. Olisi varmasti kova sana Kolmosessa.
Stephen Obeng. Yksi maali ja seitsemän ottelua oli Obengin saldo sinipaidoissa. Talvikausi antoi hänenkin osaltaan lupaa odottaa toteutunutta enemmän. Viisi matsia avauksessa, ja kaikissa niissäkin vaihtoon hyvissä ajoin. Tuskin on jatkamassa, vaan etsinee muita haasteita Kakkosesta.
Almir Qerimi. Kulutti selkeästi enemmän vaihtopenkkiä kuin Leppävaaran stadionin nurmea. Heinäkuun Gnisu-peli ainut avauksessa, ja siinä aikaansaannokset jäivät vähäisiksi. Erikoinen hankinta vastuumääräänsä/rooliinsa nähden. Tuskin on jatkamassa, lähempänä taitaa olla paluu matinkylään ja EsPaan.
Joona Hynninen. Tämäkään ei ollut Hygän kausi. Joutui painimaan peliajasta usean eri pelaajan kanssa, ja lopputulemana oli 6 matsia, joista 2 avauksessa - hyvin samankaltaiseksi muodostui kuin 2012-kausi hänelle. Ihan hyvä esiintyminen Pallohonkaa vastaan. Jonkun tietotoimiston mukaan vaihtamassa aladivareihin dominoimaan. Odotellaan ja katsellaan.
Joel Paatelainen. Mixun poika, joka pääsi loukkantumisten jälkeen tositoimiin elokuussa, ja iski parit byyritkin. Miehen otteista ei ehtinyt jäädä oikein minkäänlaista kuvaa, koska missasi kevät-kesän pelit. Jatko epätodennäköinen.
Abdisalan Khalif. 4.divarijoukkueen mukana. Aika selväksi kävi vahvistutsen myötä, että vastuu tulee jäämään minimaaliseksi Kakkosessa. Aikoinaan dominoi FCE:n B-C junioreissa mm. Liikosen, Sorsan ja Ojan kanssa, siitä ovat poikien tiet vieneet eri suuntiin. Pelaa muuten GFT:n liigajoukkueessa futsalia, käsittääkseni. Saa nähdä, jatkaako sinipaidoissa.
Edellämainitun runsaan sopimuspelaajien listan lisäksi 2.divaridebyytit omista junioreista pääsivät tekemään mm. B-ikäinen Joel Järvelä sekä Pyry Meriluoto. Siitä voi sitten jokainen foorumisti laskeskella mielessään, minkälaista pelaajarulettia FC Espoo kauden aikana pyöritti. Ihan yhtä "mairitteleviin" lukuihin ei päästä, kuin Honka tämän kauden Veikkausliigassa, mutta Nuorelan kauden 2012 lukuihin päästiin aika lähelle
Ensi kaudelle olisi tosiaan ollut tarjolla jonkinlainen "iskun paikka" Hongan liigataipaleen tullessa toistaiseksi tiensä päähän. Jos joku asia on varma, niin tuleva vuosi 2015 ei voi espoolaisjalkapallolle paljoa heikompi olla, kuin mitä mennyt kausi 2014 oli.