Lyhyt referaatti olisi poikaa, ihan vaikka pääpointit ranskalaisin viivoin. On sen verran erikoissanastoa ja pitkähkö pätkä, että uupumus iski ennen puoltaväliä.
Nopea käännös pääkohdista, ranskalainen viiva vastaa kappaletta.
Käytin termiä sekaryhmä tasoryhmän vastakohtaa.
-Joku valmentaja oli ottanut yhteyttä Fredrik Sundqvistiin koska vanhemmat olivat kyseenalaistaneet käytetyn tasoryhmittelyn luettuaan Sundqvistin blogia
-Sundqvist myöntää että tasoryhmittely on houkutteleva ajatus. Tekivät itse samaa hänen toimiessaan valmentajana.
Esim. 12 vuotiaiden ikäluokassa johon tuli useita uusia pelaajia käyttivät tasoryhmittelyä. Myöhemmin todennut että
sille ei ole mitään perustettua lasten kehittymisen kannalta katsottuna. Toimintaa ohjasi enemmän sarjajärjestelmäänn
sisäänrakennettu kilpailuasetelma. Nyt ainoastaan poikkeustapauksissa hyväksyisi tasoryhmittelyn rajoitetun ajan esim. jotta
jotta uudet pelaajat saavat ensin kiinni joukkueen rutiineista.
-Monet valmentajat luulevat että pelaajan täytyy saada sopivan tasoisia haasteita,
jotta kehitys olisi optimaalista. Tämä ajaa tasoryhmien muodostamiseen. Tasoryhmän luullaan
johtavan yksilöille paremmin sopivaan harjoitteluun mikä ei pidä paikkaansa.
-Valmentajille ei anneta koulutuksissa työkaluja yksilöllisen harjoittelun toteuttamiseen
sekaryhmissä.
-Pedagoginen tutkimus pitää tasoryhmittelyä huonona ratkaisuna jossa häviävät kaikki, myös
huiput. Sekaryhmät mahdollistavat paremmin lasten oppimisen omilla ehdoilla/omaan tahtiin.
Viittaukset Jean Coten tutkimuksiin ja Opetushallituksen materiaaliin.
-Lasten kehitys ei ole lineaarista ja kehitystä tapahtuu monilla tasoilla koko ajan. Lapsiryhmät ovat
siksi luonnostaan sekaryhmiä. Lapsille olennaista on kaverit, uteliaisuus, välitön tyydytys, leikki.
Turvallisessa ja hyväksyvässä ympäristössä he alkavat opettelemaan asioita itsestään. Ainoa tapa
toteuttaa tasoryhmittely olisikin sopeuttaa harjoittelumetodien tasoa niin että ne sopivat sekaryhmille.
-Tasoryhmittelyssä lapset joutuvat mukautumaan valmentajien muodostamiin tasojakoihin. Tasoryhmittely
vahvistaa eroja eikä häivytä niitä. Jos parempaan ryhmään laitetaan kaikki vähän paremmat pelaajat ja huonompaan
ryhmään kaikki vähän huonommat niin joukkueiden välinen ero pelitilanteessa on todella suuri.
Valmentajat saavat tästä valheellisen vahvistuksen ajatukselleen että tasoerot ovat suuret ja ryhmien muodostaminen
oikeutettua. Kärsijöitä ovat sekä hyvät että huonot pelaajat. Hyvät jäävät paitsi
sekaryhmän tuomasta erilaisesta ryhmädynamiikasta tasoryhmään verrattuna joka mahdollistaisi kehittymisen
myös muilla tasoilla kuin jalkapallotaidoissa.
-Tasoryhmittely korvattava näillä: Deliberate play, guided discovery, self-determination theor.
-70 lapsen ryhmä voidaan jakaa miljardeilla eri kriteereillä ryhmiin. Nämä eroavaisuudet
tuovat toimintaan monimuotoisuutta joka mahdollistaa lukemattomia erilaisia oppimistilanteita lapsille.
Tasoryhmissä tämä ei toteudu samalla tavalla.
-Sarja ja pelimuodot ovat tärkein tekijä. Niiden pitää tukea sekaryhmien käyttöä.
-Esim Tukholmassa sarjajärjestelmä ajaa tasoryhmiin 10 vuoden iässä.Useat seurat ovat muokanneet
toimintaansa tätä vastaavaksi ja näiden on todella vaikea muuttaa toimintatapaa, koska ovat
asian jo kertaalleen käyneet läpi.
-Aikainen tasoryhmittely peleissä ja suuret pelaajaryhmät vahvistavat tarvetta jaotella lapsia.
Sillä hetkellä paremmuus voi johtua sattumanvaraisesta asiasta (syntymäaika, tausta jne) ja kyseiset erot
eivät näy enää mitenkään kymmenen vuoden kuluttua.
-Tuloksena järjestelmä joka vahvistaa eroja ja jolla on tuhoisa vaikutus. Isossa ryhmässä heikoimpien ja parhaiden
ero joukkueina on suuri. Lapset joutuvat vaihtamaan joukkueita, vahvemmat vahvistuvat ja heikommat joukkueet
joutuvat lopettamaan. Lopputuloksena muutama hyvä joukkue joille on vaikea löytää vastustajia omalta alueelta.
-Pointti on että täysin kilpailuorientoituneessa ympäristössä on vaikea toimia järkevästi. Tällaisessa
ympräristössä tasoryhmittelyssä on lopulta aina kyse (toppning) lyhyellä tähtäimellä vahvojen joukkueiden
muodostamisesta.
-Seuroille pitäisi antaa mahdollisuus sekaryhmien muodostamiseen sarjajärjestelmiä muuttamalla.
-Sundqvist itse käyttänyt tasoryhmittelyä ja kuvitellut tukevansa yksilökohtaista harjoittelua. Käytännössä
ryhmät olivat lähes kiinteitä ja joukkueiden menestys oli tärkeintä.
-Sundqvistin joukkueessa harjoittelua ohjasi voittavan joukkueen pelitavan löytäminen ei niinkään yksilön kehitys.
-Viimeisen 10 vuoden aikan Göteborgin alueen lasten ja nuorten jalkapallotoiminta on kokenut uudistuksen.
Lasten harjoittelu ja pelimuodot etenevät loogisesti 3v3,5v5,7v7,9v9,11v11
-Tasoryhmien muodostaminen ei enää nykyään mahdollista. Göteborgin alueella seuran kaikki joukkueet täytyy
pelata samalla sarjatasolla. Seurojen täytyy toimia sekaryhmien kanssa tasoryhmien sijaan. Esim.
tunnettu kasvattajaseuraa Qviding FIF toimii sekaryhmillä 14 vuotaiksi asti.
-Jos Sundqvist aloittaisi valmentamisen nyt niin keskittyisi pelissä tapahtuviin ongelmanratkaisutilanteisiin. Luottamus ja
leikin varjolla harjoittelu olisivat tärkeitä. Tasoryhmiä ei tehtäisi periaatteellisista syistä ja koska
sen seurauksena syntyy huonompia pelaajia. Pelissä ei ole rajoituksia jolloin luovuus ja omien ratkaisujen
löytäminen ovat tärkeintä.
-Oleellisinta ovat pelimuodot, kilpailujärjestelmä ja valmentajien koulutus.
-Yläasteen lopulla voidaan käyttää ikäryhmien yhdistämistä toiminnan vahvistamiseksi.
Tämä mahdollistaa toiminnan tarjoamisen myös vanhemmille pelaajille sekä kilpailemisen eri
tasoilla ilman lyhyen tähtäimen huippujoukkueiden muodostamista.
Ikäryhmien yhdistämistä käytetään Göteborgin seudulla.
-Tukholmassa ollaan varovaisesti lähestymässä Göteborgin mallia, 10 vuotta myöhässä.
Heillä edessä sama vastustus, koska uudistuksia on vaikea ymmärtää jos ajattelee täysin kilpailuorientoituneesti.
Uusi Göteborgin malli näyttäisi toimivan, Ruotsin U-19 mestareista viimeisen 4 vuoden aikana 3 on tullut
Göteborgista.
