Nivågruppering vai Nivåseparering

[jiibzter]

Klubihan tekee jo tätä, ns "sateliittiseurat". ACK, HJS, Kyif ainakin kuuluivat tähän mikäli muistan oikein.

[Kaihlamo]

Klubihan tekee jo tätä, ns "sateliittiseurat". ACK, HJS, Kyif ainakin kuuluivat tähän mikäli muistan oikein.

TPS:llä SWU-yhteistyö maakuntien seurojen kanssa ollut jo pitkään olemassa.

[Sope]

Klubihan tekee jo tätä, ns "sateliittiseurat". ACK, HJS, Kyif ainakin kuuluivat tähän mikäli muistan oikein.

Fcfj myös

[nozick]

Hongallahan on vähän samanlaista yhteistyötä ainakin EsPan, HooGeen ja EBK.n kanssa. Honka siis pyörittää valmentajakoulutusta luullakseni näille kaikille ja yhteistyöhenkeen Honka ei värvää pelaajia muualle kuin Akatemiajoukkueisiin.

[Pussikalja]

Mikä hävikki?

Uudellamaalla harrastajamäärä noussut lähes 10%. Koko maassakin useita prosenttiyksiköitä.

Se hävikki mikä tapahtuu C-junnu iän jälkeen. On vain muutama jengi B-junnuissa joissa pelaaminen on riittävän kovatempoista. Muutama mahtuu miesjoukkueisiin lahjakkuuksista. Suurin osa kenestä voisi tulla hukkuu B 1/2 divariin-piirisarjoihin mitättömillä harjoitusmäärillä jo uransa "lopettaneiden" harrastajien joukkoon. Kaikki kelpaa, että kasaan saadaan edes joukkue. Sarjat ei kovene, pelit ei parane. Eikä kasva yhtään enempää pelaajia kuin aiemminkaan. Ja ne B-junnu kovat porukat on niitä pelureita täynnä jotka joku nero löysi alue ja piirijoukkueisiin 10-12 vanhana ja osui oikeaan 1/10 arvauksissaan... Yhä puolet pelureista tulee systeemin ulkopuolelta ja perusta on aukkoja täynnä miesten kilpasarjoihin.

[Hieronymus]

Se hävikki mikä tapahtuu C-junnu iän jälkeen. On vain muutama jengi B-junnuissa joissa pelaaminen on riittävän kovatempoista. Muutama mahtuu miesjoukkueisiin lahjakkuuksista. Suurin osa kenestä voisi tulla hukkuu B 1/2 divariin-piirisarjoihin mitättömillä harjoitusmäärillä jo uransa "lopettaneiden" harrastajien joukkoon. Kaikki kelpaa, että kasaan saadaan edes joukkue. Sarjat ei kovene, pelit ei parane. Eikä kasva yhtään enempää pelaajia kuin aiemminkaan. Ja ne B-junnu kovat porukat on niitä pelureita täynnä jotka joku nero löysi alue ja piirijoukkueisiin 10-12 vanhana ja osui oikeaan 1/10 arvauksissaan... Yhä puolet pelureista tulee systeemin ulkopuolelta ja perusta on aukkoja täynnä miesten kilpasarjoihin.

Kokeilun halusta kirjoitan ylläolevan toisella tavalla. Ihan vain siksi, että toivoisin

Onneksi hävikki on yllättävän pieni C-junnu-iän jälkeen ja monessa B-junnu joukkueessa tempo tuntuu olevan aikaisempaa parempaa. Lahjakkuuksista useimmat mahtuvat miesten joukkueisiin jo tässä iässä. Aikaisempaa useampi kokee myös B1- ja B2-divarin mielekkääksi ja kehitystä tukevaksi peli- ja harjoitusympäristöksi. Sielläkin on sopivasti kilpailua ja taso vaikuttaa hyvältä. Sarjat ovat koventuneet ja pelit parantuneet. Pelaajien tao on selvässä kasvussa. Piirijoukkue pelaajista mukana on edelleen noin 90%:a ja takana oleva kilpailu ajaa myös heidän kehitystään eteenpäin. Kaukana ovat ne ajat, jolloin liikunnalliset pojat saattoivat tulla miesten kilpasarjoihin pärjäämään systeemin ulkopuolelta.

Kumpi meistä valehtelee vähemmän? :-)

[Hieronymus]

Kokeilun halusta kirjoitan ylläolevan toisella tavalla. Ihan vain siksi, että toivoisin ihmisten näkevän myös positiivisia asioita kurjuuden keskellä.

Onneksi hävikki on yllättävän pieni C-junnu-iän jälkeen ja monessa B-junnu joukkueessa tempo tuntuu olevan aikaisempaa parempaa. Lahjakkuuksista useimmat mahtuvat miesten joukkueisiin jo tässä iässä. Aikaisempaa useampi kokee myös B1- ja B2-divarin mielekkääksi ja kehitystä tukevaksi peli- ja harjoitusympäristöksi. Sielläkin on sopivasti kilpailua ja taso vaikuttaa hyvältä. Sarjat ovat koventuneet ja pelit parantuneet. Pelaajien tao on selvässä kasvussa. Piirijoukkue pelaajista mukana on edelleen noin 90%:a ja takana oleva kilpailu ajaa myös heidän kehitystään eteenpäin. Kaukana ovat ne ajat, jolloin liikunnalliset pojat saattoivat tulla miesten kilpasarjoihin pärjäämään systeemin ulkopuolelta.

Kumpi meistä valehtelee vähemmän? :-)

Jäi kesken yksi lause ja korjattuna siis yläpuolella lainauksessa.

[Johnny99]

Kokeilun halusta kirjoitan ylläolevan toisella tavalla. -- Kumpi meistä valehtelee vähemmän? :-)

Oleellista - samalla erittäin surullista - lienee, että vain toinen teistä ymmärtää kirjoittaneensa harmaan mustaksi/valkoiseksi.

[Pussikalja]

Harmaa on hyvä väri. Kun saa hyvän pestin, voi sulkea silmät. Hyvinhän tämä sujuu.

[defacto]

Seura ja joukkuejohdon tuloskeskeisyys vähentää urheilija ja harrastajapotentiaalia. Millaisia on meidän lukemat? Veikkaisin, ettäpuhutaan paljon isommista luvuista.


Forskarna ser ett problem i att många föreningar inte är lyhörda, och har toppstyrd organisation med fokus på resultat. Enligt forskarna bör en större del av inriktningen bestämmas underifrån, från spelarna själva.

– Då gäller det att lyssna på tjejerna. Tycker de att den verksamhet som finns är anpassad för dem, eller skulle de vilja ha något annat? säger Annika Johansson.

http://www.svt.se/nyheter/vetenskap/darfor-slutar-flickor-idrotta

Från 2004 till 2013 sjönk antalet deltagartillfällen per år i föreningsidrotten med drygt sju miljoner, i åldrarna 7-20 år.
Med deltagartillfällen avses närvaro på sammankomster som träningar, tävlingar etcetera.
Minskningen är större hos flickor än pojkar. I åldern 13-16 år minskar flickornas idrottande på ett sätt som inte kan förklaras med minskande årskullar, och när flickorna är 17-20 år tilltar minskningen.

[Auge]

Tätä asiaa on muistaakseni jossain osiossa käsiteltykin, mutta missä iässä omia pelaajia kannattaisi kannustaa vaihtamaan isompaan seuraan, jossa kilpailu niin treeneissä kuin pelipaikoistakin on kovempaa. Pienen seuran etuna on, että treenipaikat lähellä, joukkueessa tutut kaverit ja pelata saa lähes aina täydet pelit. Myös treenimäärät ovat isompien seurojen tasolla ainakin toistaiseksi, mutta pelikavereiden taso heikompi.

[Snoopy]

Onhan tähän vaikea antaa mitään tiettyä ohjetta, mutta itse siirsin poikani jo hyvissä ajoin pelaamaan vuotta vanhempien kanssa. Muutaman vuoden jälkeen oltiin kovasti ristiriitaisia silloisen valmennuspäällikön kanssa asiasta, koska hän tahtoi siirtää pojan omaan ikäluokkaan "hallitsemaan" ja itse tappelemaan selkeästi kovempaan tempoon ja fyysisesti isompien pelaajien keskelle. Tuolloin myös pelirasitus oli erittäin hyvällä tasolla, eli oli kahden ikäluokan pelejä ja treenejä, mentiin täysin pojan ehdoilla ja koska halua oli niin en sitä silloin lähtisi jarruttelemaan. Usein näkee kuinka vanhemmat lyövät "kapuloita" rattaisiin, ettei pelaaja ylirasittuisi, mutta enpä ole koskaan nähnyt pelaajan ylirasittuvan jalkapallosta, kyllä ongelmana ovat olleet liian monet eri lajit ja jokaisessa on pyritty olemaan aina mukana. Jos haluja on, niin silloin täytyy saada mennä.

Ehkä siksi en suosittele aina seuranvaihtoa mikäli vanhempi ikäluokka on mahdollinen ratkaisu, koska tuolla saa haasteita helpommin omaan ikäluokkaan verrattuna.

Itse kyllästyin seuran riitaisaan ilmapiiriin ja poikani siirtyi isomman seuran oman ikäluokan edustukseen, nyt taas pelaa vuotta vanhemmissa ja mielestäni juuri tuo vuotta vanhempien ryhmä on hänelle se oikea. Poika on kesäkuussa syntynyt, joten ei nyt puhuta rajatapauksesta. Katsomme vuoden kerrallaan, ensi syksynä taas saa miettiä mitä haluaa ja missä.

Mutta itse kuulun siihen koulukuntaan, että mielestäni haasteita tulee olla ja aina tulisi pyrkiä ylittämään itsensä. Mikäli on selkeä dominoija omassa ikäryhmässään on ryhmä tai ikäluokka väärä. Se ei tarkoita sitä, että kokoajan tulisi olla kusiset paikat ja helvetinmoinen kiire, ei todellakaan, mutta mikäli treeneissä ja peleissä ei tarvitse pelata täysillä on turha odottaa oikeanlaista kehitystä. Moni huomaa tämän myöhään, kun on ensin ollut mukavaa omassa joukkueessaan useanvuoden ajan ja pelaajalle on jo saattanut nousta itseään kohtaa isoja odotuksia. Totuus lyö kasvoille kun mennään isolle kentälle ja uuteen joukkueeseen, perässä ei pysytäkkään. Töitä täytyy joutua tekemään...

Mutta kaikki on tietenkin yksilöllistä ja itselleni hyvä merkki on, että jos pärjää vuotta vanhempien kanssa on oma ikäryhmä useimmiten väärä.

-Snoopy-

[Lenko]

Ei ikää voi suoraan sanoa.

Kerron esimerkin järjestelystä. Meillä on täällä paikallisesti jalkapallopiireissä hyvin tunnettu superjuniori, joka asuu syrjässä isommista taajamista. Uskallan väittää, että kyseessä on yksi alueen lahjakkaimmista/ kehittyneimmistä/ potentiaalisimmista junioreista kaikki ikäluokat huomioon ottaen. Koko maan kattausta en kovin hyvin tunne, mutta hän lienee tällä hetkellä maan laajuisestikin yksi ikäluokan parhaita pelaajia. Pelaaja ei ole edes isokokoinen tai aikaisin fyysisesti kehittynyt, ainoastaan jumalattoman taitava, nopea ja motivoitunut.

Matka-aika ison joukkueen treeneihin on noin tunti suuntaansa. Treenejä on 4-5 kertaa viikossa. Joukkueen valmennus on erittäin hyvää ja joukkueen taso kiitettävä. Kysymys kuuluu: kuinka tärkeitä nuo treenit ovat? Kannattaako päivässä istua kaksi tuntia autossa, jotta treeneihin pääsee vai kannattaako mieluummin osallistua paikallisiin, hiukan heikkotasoisempiin treeneihin ja treenata omaehtoisesti vielä nuo automatkasta jäävät kaksi tuntia?

Vastaus on ollut kaksoisedustus, jossa pelaaja käy ison kaupungin joukkueen ikäluokan treeneissä muutaman kerran viikossa, saa sieltä hyvää opetusta, ja osallistuu joukkueen kanssa turnauksiin ja peleihin, joissa vastus on ikäluokan kärkeä. Paikallisesti pelaaja treenaa valtavat määrät ja pelaa otteluita 2-4 vuotta vanhempien kanssa. Rasitusta ja osallistumista voi arvioida pelaajan oman vireystilan ja kiinnostuksen mukaan.

Vaikka järjestely vaatii säätämistä joka suunnalta, vaikuttaa tilanne tällä hetkellä pelaajan kannalta ihanteelliselta.

Ehkä vastasin kysymykseesi, ehkä en. Kaksoisedustus ja vanhemmat ikäluokat ovat joka tapauksessa hyviä ja melko paljon käytettyjä vaihtoehtoja motivoituneille junioreille.

[takakarvaus]

Mutta itse kuulun siihen koulukuntaan, että mielestäni haasteita tulee olla ja aina tulisi pyrkiä ylittämään itsensä. Mikäli on selkeä dominoija omassa ikäryhmässään on ryhmä tai ikäluokka väärä. Se ei tarkoita sitä, että kokoajan tulisi olla kusiset paikat ja helvetinmoinen kiire, ei todellakaan, mutta mikäli treeneissä ja peleissä ei tarvitse pelata täysillä on turha odottaa oikeanlaista kehitystä. -Snoopy-

Perusongelman luonne ei valitettavasti ole se että yksi pelaaja on liian hyvä omassa ikäryhmässään vaan että muut ovat selvästi heikompia. Kyseinen prosessi on tullut monta kertaa esiin kun yksittäiset pelaajat erottuvat ryhmästä ja ryhmän harjoitustasossa tehdään kompromissi tuolle keskitasolle eikä mennä kärjen vaatimuksen mukaisesti. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa motivoitunut pääjoukko saa karkulaiset kiinni jos valmennus hahmottaa ongelman ja tällöin koko joukkue pystyy pelaamaan ikäluokkaa vanhemmassa sarjassa voittavaa jalkapalloa. Parhaimmillaan kyseisen kilpajoukkueen ns. haasteryhmä pelaa myös voittavaa jalkapalloa omassa ikäluokassaan, varsinkin jos ryhmät pelaavat treeneissä ainakin viikottain yhdessä.
Tämä sama vertailuongelma tulee esiin myös muualla maailmassa: pienen seuran/kylä paras pelaaja ei vältämättä mahdu huippuseuran akatemiaan mutta jos pelaaja on oikeasti riittävän hyvä niin kyllä hänet löydetään mistä vain.

[Auge]

Täsmennetään vielä, että kysehän ei monestikaan ole yhdestä pelaajasta, vaan monesta pienestä seurasta löytyy muutama "hyvä" pelaaja, kun taas isosta seurasta näitä löytyy vähintäänkin tupla määrä ja joskus jopa vaihtopenkille asti. Kummalle sitten antaa isomman painoarvon ajatellen pelaajan kehittymistä: täydet minuutit peleissä ja heikommat treeni-/pelikaverit omissa treeneissä (osittain treenaaminen vanhempien kanssa) vs peliaika 1/2-2/3 peliä kohti ja paremmat harjoituskaverit. Toinen vertailu voisi olla yksilötaitojen parempi kehittyminen vs joukkuepelaaminen (tämä tulee lukea kärjistäen).

Vanhemmissa ikäluokissahan tämä piente seurojen ongelma johtaa yhdistelmäjoukkueisiin, jotta saadaan yksi kilpailukukyinen joukkue kasaan ja toisaalta riittävä määrä saman tasoisia pelaajia harjoittelemaan yhdessä. Näissä joukkueissa kuitenkin useampiakin pelaajia, jotka varmasti mahtuisivat myös isojen seurojen ykkösjoukkueisiin.

[Snoopy]

Perusongelman luonne ei valitettavasti ole se että yksi pelaaja on liian hyvä omassa ikäryhmässään vaan että muut ovat selvästi heikompia.

Ei tietenkään, mutta juuri yhdenkin pelaajan takia tulee ajatella yksilön etua. Hyvässä ja normaalissa tapauksessa kahden - kolmen pelaajan etua, mutta jo pelkästään yksikin pelaaja riittää siihen, että erityisjärjestelyjä tehdään.

Täsmennetään vielä, että kysehän ei monestikaan ole yhdestä pelaajasta, vaan monesta pienestä seurasta löytyy muutama "hyvä" pelaaja, kun taas isosta seurasta näitä löytyy vähintäänkin tupla määrä ja joskus jopa vaihtopenkille asti. Kummalle sitten antaa isomman painoarvon ajatellen pelaajan kehittymistä: täydet minuutit peleissä ja heikommat treeni-/pelikaverit omissa treeneissä (osittain treenaaminen vanhempien kanssa) vs peliaika 1/2-2/3 peliä kohti ja paremmat harjoituskaverit. Toinen vertailu voisi olla yksilötaitojen parempi kehittyminen vs joukkuepelaaminen (tämä tulee lukea kärjistäen).

Vanhemmissa ikäluokissahan tämä piente seurojen ongelma johtaa yhdistelmäjoukkueisiin, jotta saadaan yksi kilpailukukyinen joukkue kasaan ja toisaalta riittävä määrä saman tasoisia pelaajia harjoittelemaan yhdessä. Näissä joukkueissa kuitenkin useampiakin pelaajia, jotka varmasti mahtuisivat myös isojen seurojen ykkösjoukkueisiin.

Usein puhutaan siitä, että nostetaan pelaaja vanhempaan ikäryhmään tai että kaksi eri ikäluokkaa yhdistetään. Mielestäni yhdistäminen ei aina ole se paras ratkaisu, koska vaikka ikäluokassa on kaksi - kolme potentiaalista pelaajaa ja vanhemmassa ikäluokassa nyt esimerkiksi kymmenen hyvää pelaajaa, niin näiden nuorempien pelaajien pelien monipuolisuus kärsii. Itse toivoisin, että enemmänkin näitä hyviä nuorempia pelaajia peluutettaisiin vanhemmassa ikäluokassa, mutta niin että he saisivat myös niitä oman ikäluokan pelejä. Monipuolisuus on itselleni hyvin tärkeää ja omassa valmentamisessa olen huomannut, että ne pelaajat jotka eivät "nirsoile" pelien suhteen vaan ovat pelanneet pitkään niin kilpa kuin aktiivi sekä myös haastajatason pelejä sekä jopa kahdessa ikäluokassa, ovat niitä jotka ovat menestyneet juniorivuosinaan parhaiten. Nyt jos nuoremmat pelaajat nostetaan pelkästään vanhempaan ikäluokkaan ovat he "heikomman" pelaajan asemassa suurimman osan peleistä.

-Snoopy-

[defacto]

http://www.svt.se/sport/ishockey/ungdomshockey

[defacto]

http://www.aftonbladet.se/sportbladet/fotboll/sverige/superettan/ostersundfk/article21257311.ab

– Nämen, jag var sämst i laget, inget snack om saken. Jag var den där killen på bänken som bara fick hoppa in när vi redan ledde med 3-0 och det bara var tio minuter kvar. Jag var han som stod själv och låtsades värma upp i pausen, men tappade bollen så fort han jonglerat till tre.
Bobo Sollander är 30 år gammal och har försökt sluta med fotboll i mer än halva sitt liv.

[defacto]

http://www.corren.se/sport/fotboll/fina-framgangar-for-kenty-i-dm-8541157.aspx

[defacto]

BoBo Sollander aikoinaan joukkueensa huonoin junioripelaaja. Tänään kentällä, kun joukkue otti ensimmäisen voittonsa Allsvenskanissa.

Bobon mielestä murtomahiihto on hauskempaa kuin jalkapallo.

http://www.aftonbladet.se/sportbladet/fotboll/sverige/superettan/ostersundfk/article21257311.ab

– Nämen, jag var sämst i laget, inget snack om saken. Jag var den där killen på bänken som bara fick hoppa in när vi redan ledde med 3-0 och det bara var tio minuter kvar. Jag var han som stod själv och låtsades värma upp i pausen, men tappade bollen så fort han jonglerat till tre.
Bobo Sollander är 30 år gammal och har försökt sluta med fotboll i mer än halva sitt liv.

[koera]

Tästä huokuu läpi taas se ajatus, että tasoryhmät tarkoittavat automaattisesti sitä että lyödään osalle luuserin leima otsaan ja panostetaan ainoastaan kärkijoukkoon.

Ei, ei ja vielä kerran ei.

Järkevästi toteutettuna tasoryhmät tarkoittavat sitä, että juniori saa oikeassa suhteessa onnistumisia, haasteita ja pettymyksiä jokaisessa pelaajapolun vaiheessa.

[Lenko]

Olen kyllä koeran kanssa täsmälleen samaa mieltä tästä. Ongelma ei ole tasoryhmät. Tasoryhmät on työkalu, joka ei ole luonteeltaan hyvä eikä paha. Ongelmia syntyy, jos työkalua ei osaa käyttää. Hyvä metsuri kaataa moottorisahalla puun, huono sahaa jalkaansa. En jaksa sen enempää mennä aiheeseen sisään, koska olen niin paljon siitä jo aiemmin kirjoittanut.

[defacto]

Tasoharjoittelu ja tasoryhmittely toimii silloin, kun siihen on olemassa valtakunnan tai piiritasolla toimivat työkalut ja seuranta. Ei, jos puhutaan tasoerottelusta.

Kuinka monella seuralla ja/tai piirillä on yhtenäinen työkalu ja seuranta tasoryhmittelyn toteuttamiseksi? Joskus TIPS :llä oli sellainen työkalu ihan julkisestikin näkyvillä. Vuosikausiin en ole kuitenkaan sellaista missään nähnyt.



"Pyramidimallilla on vielä yksi surullinen piirre, joka saa sen toimimaan aivan päinvastoin kuin sen rakentajat toivovat: se on lukemattomissa tutkimuksissa osoitettu täysin kelvottomaksi huippujen kasvattamisen kannalta. Yksikään kotimainen tai kansainvälinen tutkimus ei tue ajatusta, että futislahjakkuudet voidaan tunnistaa 15-vuotiaana, tai jopa sitä aiemmin, kuten Suomessa tunnutaan uskovan."


http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/04/11/tutkija-salasuo-junnujen-raaka-pudotuspeli-pyramidin-kokoinen-hutipotku

Tästä huokuu läpi taas se ajatus, että tasoryhmät tarkoittavat automaattisesti sitä että lyödään osalle luuserin leima otsaan ja panostetaan ainoastaan kärkijoukkoon.

Ei, ei ja vielä kerran ei.

Järkevästi toteutettuna tasoryhmät tarkoittavat sitä, että juniori saa oikeassa suhteessa onnistumisia, haasteita ja pettymyksiä jokaisessa pelaajapolun vaiheessa.

[6660]

Eiköhän se nyt aika hyvin tajuta, että vähemmillä luontaisilla edellytyksillä ja työnteolla pärjää paremmin kuin pelkillä hyvillä ominaisuuksilla. Se, että onko ns. tavallisten harrastajien asema oikeasti huonontunut ei ole oikeasti mitenkään selvää vaikka oletettuun huippuun onkin myös satsattu. Eli jos olet ns. myöhemmin kypsyvä, onko nyt oikeasti vaikeampi päästä esiin kuin ennen.

Vähän vierastan tuota tasoryhmästä käytettyä työkalu nimitystä. Sehän on enemmän kuin ikäryhmä tai painoluokka. Pelaajille pyritään rajaamaan ympäristöä, jossa oppiminen optimoituu. Tasoryhmän ongalma on se, jos siitä tulee pysyvä tasoluokka. Silloin päädytään "luokkayhteiskunnan" ongelmiin. Olisikin tärkeää, että tasoryhmän ohella joukkueillakin olisi mahdollsimman paljon "demokraattista" tekemistä, jossa kaikki ovat mukana. Seuran pitäisi olla muutakin kuin vain harjoitussuorittamista.

[koera]

"Pyramidimallilla on vielä yksi surullinen piirre, joka saa sen toimimaan aivan päinvastoin kuin sen rakentajat toivovat: se on lukemattomissa tutkimuksissa osoitettu täysin kelvottomaksi huippujen kasvattamisen kannalta. Yksikään kotimainen tai kansainvälinen tutkimus ei tue ajatusta, että futislahjakkuudet voidaan tunnistaa 15-vuotiaana, tai jopa sitä aiemmin, kuten Suomessa tunnutaan uskovan."


http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/04/11/tutkija-salasuo-junnujen-raaka-pudotuspeli-pyramidin-kokoinen-hutipotku

Sitten kun vielä selität mitä ihmeen tekemistä pyramidimallilla (ikäluokkien pienentyminen kun lähestytään täysi-ikäisyyttä) ja tasoryhmillä (saman ikäluokan jakaminen eri tasoisiin ryhmiin haasteiden ja onnistumisten maksimoimiseksi) on keskenään, niin ehkä ymmärrän mitä ajat takaa.

Talous ja sosiaalihistorian dosentilla tuntuu muutenkin olevan ihan selvä agenda noiden kirjoitustensa taustalla. Faktoja valikoidaan sieltä täältä, mutta linkit tutkimuksiin puuttuu ja esim. esimerkkinä käytetyssä Saksassa tasoryhmät ovat olleet vallitseva käytäntö ja arkipäivää jo ties kuinka pitkään.