Nivågruppering vai Nivåseparering

[zekki]

Tämän kai on pakko olla jonkunlainen vitsi?

Muutenkin Suomessa pitäisi miettiä malleja, joissa huiput olisi parempia - samalla pitäen mahdollisimman monen harrastajan kiinni jalkapalloharrastuksessa. Oikein tehty tasoharjoittelu ja -pelaaminen tukee juuri näitä molempia ääripään asioita (grassroots/huippujalkapallo). Omien käytännön kokemusten mukaan on mennyt tasan tarkkaan niin, että dropoutia on vähentänyt tasoryhmätoiminta ja lisännyt sekaryhmissä toimiminen.

Ei ole mikään vitsi. Iso ongelma junnuvalmennuksessa on se, että pelaajien ei anneta oppia vaan valmentaja aina sanoo tarkkaan mitä pitää tehdä ja
pelaajat konemaisesti toistavat. Näimä eivät ole mitenkään riippuvaisia siitä onko tasoryhmiä tai ei.

http://www.usyouthsoccer.org/assets/1/1/GuidedDiscoveryAsACoachingMethod_Groves.pdf
http://www.skillforkids.com/0-3-years/early-skills/foot-eye-coordination/11-3-8-years/92-skill-aquisition/95-deliberate-play-and-and-deliberate-practise/94-deliberate-play.html

Ei ole mikään sattuma, että Ruotsista tulleet tai siellä toimineet valmentajat (Jeglertz, Boström, Baxter) kaikki ovat kertoneet siitä, kuinka suomalaisia pelaajia pitää autoritaarisemmin ohjeistaa kuin ruotsalaisia. Kyse ei ole siitä, että suomalaiset ei osaisi tehdä itsenäisiä päätöksiä, täällä futiskulttuuri ei vain kannusta siihen. Tätä voisi lähteä nuorista alkaen muuttamaan.

[Kaihlamo]

Ei ole mikään vitsi. Iso ongelma junnuvalmennuksessa on se, että pelaajien ei anneta oppia vaan valmentaja aina sanoo tarkkaan mitä pitää tehdä ja
pelaajat konemaisesti toistavat. Näimä eivät ole mitenkään riippuvaisia siitä onko tasoryhmiä tai ei.

http://www.usyouthsoccer.org/assets/1/1/GuidedDiscoveryAsACoachingMethod_Groves.pdf
http://www.skillforkids.com/0-3-years/early-skills/foot-eye-coordination/11-3-8-years/92-skill-aquisition/95-deliberate-play-and-and-deliberate-practise/94-deliberate-play.html

Ei ole mikään sattuma, että Ruotsista tulleet tai siellä toimineet valmentajat (Jeglertz, Boström, Baxter) kaikki ovat kertoneet siitä, kuinka suomalaisia pelaajia pitää autoritaarisemmin ohjeistaa kuin ruotsalaisia. Kyse ei ole siitä, että suomalaiset ei osaisi tehdä itsenäisiä päätöksiä, täällä futiskulttuuri ei vain kannusta siihen. Tätä voisi lähteä nuorista alkaen muuttamaan.

Ja tämä liittyi miten mun viestiin?

[zekki]

Ja tämä liittyi miten mun viestiin?

Jos nuo mainitut asiat ovat vitsin aihe. Voi tietenkin olla etten ymmärtänyt vitsiä.

[Kaihlamo]

Jos nuo mainitut asiat ovat vitsin aihe. Voi tietenkin olla etten ymmärtänyt vitsiä.

Se vitsi oli se, että peleissä ja leikeissä tasoerot eivät aiheuttaisi ongelmia. Asia kun on täysin päinvastoin - varsinkin jos näiden kautta pitäisi vielä opettaa/oppia jotain.

[sateentekijä]

Se vitsi oli se, että peleissä ja leikeissä tasoerot eivät aiheuttaisi ongelmia. Asia kun on täysin päinvastoin - varsinkin jos näiden kautta pitäisi vielä opettaa/oppia jotain.

Itse ajattelen asian näin:
Deliberate play = höntsää ja TGUF tarkoittaa kai suunnilleen sovellettuja pienpelejä eri teemoilla.
Jos oppimista tapahtuu monella tasolla sen mukaan miten yksilö tilanteen kokee niin en ymmärrä miksi tasoerot muodostuisivat isommaksi ongelmaksi.
Molemmissa yllämainituissa on mukana lähes kaikki pelin elementit, jolloin kukin pelaaja kehittyy joillain pelin osa-alueilla oman tasonsa mukaisesti.
Tämä ei välttämättä ole juuri sitä mitä valmentaja haluaa, mutta useimmiten kuitenkin opitaan jotain pelaamista edistäviä asioita.

[zekki]

Se vitsi oli se, että peleissä ja leikeissä tasoerot eivät aiheuttaisi ongelmia. Asia kun on täysin päinvastoin - varsinkin jos näiden kautta pitäisi vielä opettaa/oppia jotain.

Ok, ymmärsin vähän eri tavalla.

Taitoerot on aina haaste. Toinen kysymys sitten on, miten niitä pitäisi käsitellä. Yksilötasolla toiset pitävät isommista haasteista kuin toiset. Kun tehdään tasoryhmiä, syntyy keskimääräinen ratkaisu. Ne junnut jotka syttyvät isoista haasteista menettävät ja ne jotka pelästyvät isoja haasteita voittavat. Toinen vaihtoehtohan olisi hakea yksilöllisesti sellaisia harjoituksia ja pelejä, jotka vievät yksilötasolla kehitystä eteenpäin.

Lyhyen tähtäimen tuloksellisella puolella voidaan menettää. Kysymys palautuu tällöin siihen mikä on tavoite. Tulos vai kehitys? Jos ei olisi tasoryhmä keskeistä joukkuemaailmaa, se olisi sosiaalinen signaali kehittämisen puolesta. Fokus voitaisiin siirtää yksilön tason kehittämiseen. Ei siis takaisin johonkin kaikkivelloomitensattuu maailmaan.

Edellä on jo tullut erilaisia menetelmiä, jotka niitä tukevat. Tässä yksi lähtö Briteistä, jossa tavoite kannustaa luovaan pelaamiseen https://sportscoachuk.org/sites/default/files/SCUK%20Football%20Creativity%20Booklet.pdf

Moderneja malleja ja metodeja siis on olemassa. Miksi niihin ei Suomessa suuntauduta? Me elämme jonkinlaista "ryhmäaikaa", puhutaan niistä sitten tasoryhminä tai ei. Muualla kehityksen etulinja menee yksilöllisyys edellä. Ennenkuin tämä oikeasti hyväksytään, olemme juuttuneena juupas/eipäs tasoryhmäkeskusteluun. Pointti siis on, että ryhmäkeskeisyys ei riitä vaan pitäisi mennä yksilöt edellä.

[John Rambo]

En tiedä mitä SHA koulutuksissa käydään läpi, mutta epäilen että

Tulihan se sieltä taas vaihteeksi, mutta näköjään kirjoittamisen pakko vaivaa edelleen. Se on varmasti kivaa sinulle keksiä pyörää uudelleen ja uudelleen mullistavana innovaationa, mutta vielä muistutuksena:
http://www.hs.fi/kotimaa/a1389165867867
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1415335697022?jako=5518bd09209d6b36dcc14557dd355b5f

En edes tiedä kuka se on

Oikeasti en tiedä mitä tuossa kriittisessä vaiheessa nyt konkreettisesti tehdään.

En tiennnyt näistä kokemuksista

En ole väittänytkään tuntevani Veikkausliigaseurojen todellisuutta.

Ja jossittelua, -isi-päätteitä, haihattelua. Kiitos ja hyvästi, palataan sitten asiaan kun olet tutustunut edes hieman seuratoiminnan arkeen. Ovet ovat kyllä avoinna ja tekijöille tarvetta.

[sateentekijä]

Edellä on jo tullut erilaisia menetelmiä, jotka niitä tukevat. Tässä yksi lähtö Briteistä, jossa tavoite kannustaa luovaan pelaamiseen https://sportscoachuk.org/sites/default/files/SCUK%20Football%20Creativity%20Booklet.pdf

Mielenkiintoinen artikkeli. Esim. Laureano Ruiz käyttää suunnilleen samanlaista jaottelua alle 11 vuotiaat ja yli 11 vuotiaat, jolloin ensimmäisessä ryhmässä pitäisi pelata mahdollisimman paljon erilaisia pienpelejä/pelejä vähäisellä ohjauksella. Tämän vaiheen jälkeen aloitetaan tekniikan hiominen ja myös pelitavan perusteiden opettelu.
Samoin Wein taitaa suositella suurta määrää muita lajeja/pelejä 12 vuotiaaksi asti, jonka jälkeen olisi tarkoitus painottaa pelkästään jalkapalloa.

Skenaarioihin perustuva harjoittelu oli käsitteenä itselle uusi, mutta omasta kokemuksesta eri pallopeleistä ne tunnistaa toki helposti.

[joks11]

Samaa mieltä että rukkasen mallin on varmasti keskimääräistä parempi tasoryhmätoteutus, jossa asioita on oikeasti mietitty pelaajan kannalta.

Aika normaalilta järjestelyltä tuo vaikuttaa. Kaipa täällä Helsingissä tasoryhmät toteutetaan keskimäärin paremmin kuin muualla

[zekki]

Samoin Wein taitaa suositella suurta määrää muita lajeja/pelejä 12 vuotiaaksi asti, jonka jälkeen olisi tarkoitus painottaa pelkästään jalkapalloa.

Opit elää edelleen:

http://www1.skysports.com/football/news/11946/9255917/total-football-how-coaches-from-ajax-and-barcelona-are-now-looking-beyond-the-ball-to-breed-success

[John Rambo]

Aika normaalilta järjestelyltä tuo vaikuttaa. Kaipa täällä Helsingissä tasoryhmät toteutetaan keskimäärin paremmin kuin muualla

Eivät ne maakuntien kasvukeskuksien tavoitteellissa seuroissakaan tuon kummemmin ole toteutettuja, mutta tärkeintä tässäkin topikissa tuolle eräälle sankarille on saada keksiä pyörää uudestaan.

[defacto]

Aikaisemman ideana herättää keskusteluja aiheesta. Toimivat työkalut tasoryhmien muodostuksiin puuttuvat.
Ajaa väistämättä lopettamisiin viimeistään siinä vaiheessa, kun pitää aloittaa harjoittelemaan. Ruotsin elittipelaajista puolet olivat sellaisia, jotka olivat aikoinaan tippuneet b-tasolle. Motivaatiosta ja sattumastahan nämä asiat on myös kiinni ja nykyisellään droboutteihin jopa ajetaan. Tasoryhmien välillä peli, harjoitus sekä valmennukselliset asiat tähtäävät aina tietyn joukkueen menestymiseen.


Lisää hyviä pointteja.

Puolet pelaajista katoavat 12-16 ikävuosina ja muutamia lisää seuraavina ikävuosina.
Onko selitys tässä?
http://www.thulins.org/?p=453

[sateentekijä]

Aikaisemman ideana herättää keskusteluja aiheesta. Toimivat työkalut tasoryhmien muodostuksiin puuttuvat.
Ajaa väistämättä lopettamisiin viimeistään siinä vaiheessa, kun pitää aloittaa harjoittelemaan. Ruotsin elittipelaajista puolet olivat sellaisia, jotka olivat aikoinaan tippuneet b-tasolle. Motivaatiosta ja sattumastahan nämä asiat on myös kiinni ja nykyisellään droboutteihin jopa ajetaan. Tasoryhmien välillä peli, harjoitus sekä valmennukselliset asiat tähtäävät aina tietyn joukkueen menestymiseen.


Lisää hyviä pointteja.

Puolet pelaajista katoavat 12-16 ikävuosina ja muutamia lisää seuraavina ikävuosina.
Onko selitys tässä?
http://www.thulins.org/?p=453

Tuossa oli mainittu syitä miksi lapset haluavat urheilla:

- Vill vara med sina kompisar.
- För att de tycker att idrotten är rolig.
- För att de hör till ett större sammanhang och får vara med.
- De tycker att tävlingsmomentet är viktigt men inte lika viktigt är resultatet.
- De tycker det är roligt så länge det är på deras villkor.
- För att träningarna är roliga och de får påverka.
- Kan se resultat av sin egen prestation.

tasoryhmiä ei noiden toteutumiseen tarvita, todennäköisesti päinvastoin.

[rukkanen]

- Vill vara med sina kompisar.

Tämä taitaa olla näistä pointeista ainoa, jonka toteutumista tasoryhmät eivät varsinaisesti edistä. Jos siis tarkoitetaan, että esim. luokkakaverin innostamana aloitetaan futisharrastus, ja sitten ei ollakaan samassa tasoryhmässä. Toisaalta jos sitten lopulta käy niin, että tämä muodostuu kynnyskysymykseksi harrastuksen jatkon kannalta, on ehkä treeneissä ollut (pelaajan näkökulmasta) muutakin vialla.

- För att de tycker att idrotten är rolig.

Vaikea nähdä, miten tasoryhmät tätä ainakaan estäisivät. Omasta mielestäni urheileminen on (ja on aina ollut) hauskinta silloin, kun vastustajat ovat suurin piirtein itseni tasoisia.

- För att de hör till ett större sammanhang och får vara med.

Kun tasoryhmät toteutetaan niin kuin pitääkin, eli suhteellisen joustavasti, ei tämäkään ole ongelma. Treeneissä tulee tällöin pikkuisen eri pelikaverit joka kerta, vaikka pidemmällä aikavälillä tuo joukko on suhteellisen kiinteä. Lisäksi liikkuvuus ryhmien välillä lisää tunnetta siitä, että kukaan ei ole erillisellä saarekkeellaan vaan on osa kokonaisuutta.

- De tycker att tävlingsmomentet är viktigt men inte lika viktigt är resultatet.

Melkoisen pirun lailla saa kyllä lukea raamattua, että saa vängättyä tasoryhmät tätäkään "ehkäisemään". Kuten jo edellä mainitsin, tuskin kenestäkään on yhtä mukavaa kilpailla tasoltaan täysin heterogeenisessä porukassa kuin sellaisessa, jossa jokaisen vastustajan voi voittaa ja jokaiselle voi myös hävitä. Lopputuloksen rooli taasen on kiinni vain ja ainoastaan valmentajasta (ja vanhemmista), ei siitä, käytetäänkö tasoryhmiä vai ei.

- De tycker det är roligt så länge det är på deras villkor.
- För att träningarna är roliga och de får påverka.
- Kan se resultat av sin egen prestation.

Samaa kuin edellisessä: miten ihmeessä sellainen, että esim. 3 vuotta harrastanut "konkari" kyykyttää ensimmäisiin treeneihinsä tullutta aloittelijaa, palvelee lasten tuntemusta siitä, että asiat tapahtuvat heidän ehdoillaan? Kun tasoryhmät jaetaan säännöllisin väliajoin uusiksi, ne päinvastoin palvelevat tätä tavoitetta, kun pelaajat huomaavat, että treenaamalla kovempaa pääsee myös kovempaan ryhmään.

[zekki]

Kyse ei ole vain raadollisesta tuloksenhakemisesta vaan futiskulttuurista. Koulussa voitaisiin tehdä sama muutos. Unohdetaan oppiaineet ja nostetaan tasoryhmät etusijaan. Perustana se, miten oppilaat pärjäävät sillä hetkellä. Lyhyellä tähtäimellä tuloksia varmasti saataisiin puristettua enemmän ulos mitattavilla alueilla.

Sitä kuka pärjää koulun jälkeisessä kilpailusssa on kuitenkin vaikea ennustaa. Todennäköisesti tasoryhmät sinänsä eivät siihen juurikaan vaikuttaisi, koska kyse on niin monesta muustakin asiasta. Huiput joka tapuksessa nousisivat esiin ja muihin vaikuttaisi yleinen tekemisen taso.

Tasoryhmästä sen sijaan tulee helposti lyömäase. Jokainen joka on ollut junnufutiksen kanssa tekemisissä tietää, että ykkösryhmästä tulee aika helposti muille tylyä viestiä.  Lapset ja nuoret osaa olla aika julmia. On turha yrittää vedota siihen, ettei niin saa arvostella, jos on vanhempina luotu sellaiset rakenteet, jossa toiset pahimmillaan leimautuvat jonkinlaisiksi apukouluryhmiksi.

Ainoa kestävä tapa on pyrkiä edistämään jokaisen henkilökohtaisen tason nousua. Mitä sen ympärille sitten tehdään on toissijainen asia.

[Kaihlamo]

Ai nyt se on sitten jo tasoryhmien vika, että lapset osaa olla julmia? Voi luoja...

[sateentekijä]

Sanoisin että ainakin nämä kohdat vaarantuvat tasoryhmiä käytettäessä

- Vill vara med sina kompisar.
- För att de hör till ett större sammanhang och får vara med.
- De tycker det är roligt så länge det är på deras villkor.
- För att träningarna är roliga och de får påverka.

Luultavasti aika monelle ala-aste ikäiselle junnulle kaksi ekaa on hyvinkin tärkeitä, riippumatta siitä
kuinka aikuiset jakoja selittävät.

Ilman tasoryhmiä urheilullinen lopputulos voi olla ihan yhtä hyvä, mutta riski siihen että mitta tulee täyteen ennen aikojaan
ulkopuolisista syistä on pienempi.

Lasten julmuuteen sellainen kommentti, että ongelma on mielestäni siinä että luodaan turhaan ympäristö,
jossa tietynlaiset negatiiviset ilmiöt korostuvat.

Olisi todella mielenkiintoista tietää miten ne asiakkaat eli lapset toiminnan haluaisivat järjestää.
Veikkaan että tasoryhmiä ei paljon sivuttaisi.

[rukkanen]

Sanoisin että ainakin nämä kohdat vaarantuvat tasoryhmiä käytettäessä

- Vill vara med sina kompisar.
- För att de hör till ett större sammanhang och får vara med.
- De tycker det är roligt så länge det är på deras villkor.
- För att träningarna är roliga och de får påverka.

Luultavasti aika monelle ala-aste ikäiselle junnulle kaksi ekaa on hyvinkin tärkeitä, riippumatta siitä
kuinka aikuiset jakoja selittävät.

Ilman tasoryhmiä urheilullinen lopputulos voi olla ihan yhtä hyvä, mutta riski siihen että mitta tulee täyteen ennen aikojaan
ulkopuolisista syistä on pienempi.

Lasten julmuuteen sellainen kommentti, että ongelma on mielestäni siinä että luodaan turhaan ympäristö,
jossa tietynlaiset negatiiviset ilmiöt korostuvat.

Olisi todella mielenkiintoista tietää miten ne asiakkaat eli lapset toiminnan haluaisivat järjestää.
Veikkaan että tasoryhmiä ei paljon sivuttaisi.

Olisi ihan mielenkiintoista jatkaa keskustelua, jos edes vähän pyrkisit perustelemaan näitä väitteitäsi. Nyt tulee lähinnä mutuilun kuuloisia heittoja, jollaisia voi tehtailla aiheesta kuin aiheesta siihen edes erityisemmin perehtymättä. Palaillaan siis asiaan sitten, kun keskustelu etenee edes jollain tapaa vuorovaikutteisesti.

[zekki]

Sanoisin että ainakin nämä kohdat vaarantuvat tasoryhmiä käytettäessä

- Vill vara med sina kompisar.
- För att de hör till ett större sammanhang och får vara med.
- De tycker det är roligt så länge det är på deras villkor.
- För att träningarna är roliga och de får påverka.

Luultavasti aika monelle ala-aste ikäiselle junnulle kaksi ekaa on hyvinkin tärkeitä, riippumatta siitä
kuinka aikuiset jakoja selittävät.

Ilman tasoryhmiä urheilullinen lopputulos voi olla ihan yhtä hyvä, mutta riski siihen että mitta tulee täyteen ennen aikojaan
ulkopuolisista syistä on pienempi.

Lasten julmuuteen sellainen kommentti, että ongelma on mielestäni siinä että luodaan turhaan ympäristö,
jossa tietynlaiset negatiiviset ilmiöt korostuvat.

Olisi todella mielenkiintoista tietää miten ne asiakkaat eli lapset toiminnan haluaisivat järjestää.
Veikkaan että tasoryhmiä ei paljon sivuttaisi.

Tasoryhmättömyys ei tietenkään voi kompensoida valmennuksen osaamattomuutta. Vanha Kaikki pelaa systemi kompastui juuri siihen. Sitten tilalle otettiin tasoryhmä, joiden aika monet ajattelevat kuin itsestään tuovan etuja. On tasaisempia peleja ja saman tasoisia pelaajia harjoutuksissa. Aivan kuin näitä asioita ei ollenkaan huomioitaisi ammattitaitoisessa tasoryhmättömässä harjoitelussa! Tasoryhmättömässä nämä pitää ottaa huomioon yksilöiden kautta. Ei niin, että otetaan aina hyllyltä valmis tasoryhmä. Vaatimustaso on siis kovempi.

Tasoryhmättömyys on luonnollisempi lapsi- ja nuorilähtöisempi tapa. Heidän motiivinsahan on tulla seurayhteisöön, jossa heidät otetaan vastaan yksilöinä ilman ehtoja. Pitää olla hauskaa, voi olla kavereiden kanssa  ja tuntea että kehittyy. Jos tämä onnistuu, hehän olisivat seuratoiminnassa vaikka koko päivän.

Mikä on sitten reaaliteetti?  Heille annetaan tietty aika, jonka he voivat olla seuratoiminnassa. Sinä aikanakin heidät sitten luokitellaan ryhmiin. Tuossa lokerossa sitten olet sen ajan jonka sinulle annamme, sanoo seurabyrokraatti nuorelle. Kun treenit ovat ohi, sitten pois, että seuraavat pääsevät sisään! Mitä yhteisöllisyyttä tämä kehittää?

Kankeat tasoryhmät siis vievät tätä kokonaisuutta väärään suuntaan. Ei ihme, että motivaatio jossain vaiheessa katoaa, kun nuori tajuaa, että hän onkin vain pieni ratas seuran tuotantokoneistossa. Hänen tasonsa on se, mikä seuralle merkitsee, ei hän yksilönä. Sitten ihmetellään Suomen seurakulttuurin ohuutta!

[Kaihlamo]

Pitää olla hauskaa, voi olla kavereiden kanssa  ja tuntea että kehittyy. Jos tämä onnistuu, hehän olisivat seuratoiminnassa vaikka koko päivän

Miten tasoryhmät estää tämän?

[John Rambo]

Ei faktoilla ole merkitystä, kun AMK-visionääri pääsee vauhtiin

Miksiköhän muuten drop-out on monissa suurimmista seuroista vain vähentynyt sen jälkeen kun nämä ottivat tasoryhmät käyttöön?

[zekki]

Miten tasoryhmät estää tämän?

Jottei menisi yksisuuntaiseksi ja saman jauhamiseksi otetaanpa välillä hardcore argumentteja tasoryhmien puolesta. Jostain syystä niitä täällä ei kukaan esitä:

Lapsen on hyvä jo pienenä oppia hyväksymaan se asia, että on tasoltaan huonompi kuin toinen. Koska lapset ovat itse aika arvostelukyvyttömiä, on hyvä että valmentajat kertovat lapselle totuuden jo pienenä. Niin hän välttyy vanhempana monilta pettymyksiltä, joita turhat luulot itsestä tuovat mukanaan.

Parempitasoisten on myös hyvä pitää itsensä erossa huonompitasoisista, koska on vaarana, että huonompitasoisten läsnäolo laskee parempitasoisten osaamista. Ainakin veljeily huonompitasoisten kanssa vie pois aikaa siltä, että parempitasoiset kehittyisivät vieläkin korkeammalle tasolle. Poikkeuksena on joulujuhlat, joissa tasoryhmien yhteinen läsnäolo hyväksytään.

Koska kilpailullinen menestys on monesta asiasta kiinni, on tärkeää, että varmuuden vuoksi kaikki resurssit keskitetään ylimmille tasoryhmille. Hiekkakakkuharrastajat pärjää vaikka käytössä olisi vain pallo ja hiekkakenttä. Itsensä kehittäminen pelaajana on tälle joukolle itsekeskeistä tuubaa.
Faktaahan on, että junnuvuosien jälkeen suurin osa unohtaa oman seuransa, joten ainoa mihin tasoryhmittelyllä kannattaa pyrkiä on, että joku sieltä tasoryhmistä nousisi ammattilaiseksi.


Joku toinen paremmin osaava voi esittää lisää tasoryhmäpuolusteluja! Sitten voidaan keskustella siitä, onko tasoryhmillä mitään vaikutusta.

[zekki]

Islannista:

As a result of Iceland’s population and the competition from other sports, a wide net must be cast in order to find potential football talents. To this effect, clubs have an open door policy with regards to participation and training, as any individual up to 18-years-old, regardless of his or her footballing level, can train with any club in Iceland. In this way, clubs can catch so-called “late bloomers” or children who did not take an interest in football until later. One example of this policy’s benefit is Real Sociedad striker Alfreð Finnbogason, who joined Breiðablik’s U19 second team when he was fifteen years old, and ended the 2013/14 season as Holland’s Eredivisie top scorer with Heerenveen.

http://www.thesefootballtimes.net/#!icelandic-football-the-volcano-erupts/c1omx

[Johnny99]

No tämähän selkeyttää asian. Eikun. Eihän se taas liittynyt mitenkään taso-/sekaryhmiin.

Kuka tällaisen tyhjänpäiväisen mouhoamisen sekaan jaksaa mitään yrittää kirjoittaa?

[nozick]

No kirjoitetaan nyt muutamia argumentteja sitten tasoryhmien puolesta:

1) Ihminen oppii, kun harjoiteltava asia on sellainen jota ei vielä osaa (!!!), mutta toisaalta sellainen että sen pystyy oppimaan (!!!). Jos eri pelaajat ovat kovin eri taitotasoilla, ei ryhmän kannalta sopivia oppimishaasteita pysty asettamaan.
2) Jalkapallo on kamppailupeli. Aika paljon kamppaillaan 1v1 tilanteissa. Jotta kamppailu olisi mielekästä, pitää lopputuloksen olla ennakkoon arvaamaton. Ts. pelaajien pitää olla suunnilleen saman tasoisia
3) Joukkuhengen ja pelillisen identiteetin rakentaminen edellyttää jossain määrin samaa taitotasoa. Laitetaan kilpajoukkueen oikeaksi pakiksi pelaaja, joka on aloittanut jalkapallon viikko sitten, niin ei se maalivahti kyllä kovin montaa kertaa oikean laidan kautta peliä lähde avaamaan. Tai oma käytännön kokemus on, että kun 7v7 pelissä joukkueessa oli kaksi muita selvästi taitavampaa pelaajaa, niin noin puolet onnistuneista syötöistä oli näiden kahden välisiä. Tilanne ei ollut kenellekään kiitollinen (jäi kertakokeiluksi).

Nämä asiat pystyy toteuttamaan ainakin jollakin tapaa aika sekalaisessakin joukkueessa, jakamalla porukan harjoiteltavan asian tai otteluvastustajan mukaan tason mukaisiin pienryhmiin.

Lisäksi on asioita, jotka käytännössä edellyttävät vähän pysyvämpiä jakoja:
1) Eri pelaajilla on eri tavoitteita jalkapallolle. Osa haluaa treenata 20 tuntia viikossa ja osalle riittää aika paljon vähempi. Valmennuksen ja kenttävuorojen järjestämine puhtaasti "asiakaslähtöisesti" on monesti vaikeaa tai mahdotonta.
2) Palloliiton sarjaärjestelmä edellyttää D-ikäluokasta lähtien pelaajaluettoloita karensseineen ja sarjapaikan puolustamista sarjasijoituksella. Tästä rajoitteesta toki pääsee eroon muuttamalla sarjajärjestelmää.