Nivågruppering vai Nivåseparering

[Mersault]

Deliberate Practice:

Deliberate practice [is] defined as highly structured practice undertaken with the specific purpose of improving performance in the domain of specialization. In addition, deliberate practice [is] characterized as requiring sustained cognitive and/or physical effort, being solely directed toward positive skill development and error correction, and being not necessarily inherently enjoyable. (pg. 686)

Deliberate Play:

Deliberate play activity typically occurs during the sampling years of sport participation (ages 6–13 years), before specialization (approx. ages 13–16 years) and investment (approx. ages 17+ years), and encapsulates developmental physical activities that are intrinsically motivating, provide immediate gratification, and are specifically designed to maximize enjoyment. Deliberate play activity includes the classic neighborhood pickup games, such as park football and street basketball, that are usually played with small-sided teams and flexible peer-defined rules. In contrast to deliberate practice, these deliberate play activities are not partaken with the specific intent of improving performance; however, they nevertheless may become important in influencing whether expertise ultimately appears (Côté, 1999; Côté et al., 2003). (pg. 687)

Elements of Deliberate Practice (Ericksson)

(Note:  Deliberate practice is a special kind of practice which is required for development of experts in any sport.  It is the type of practice coaches want their athletes to be engaged in.)

Practice with goals and expectations
The practice must be monitored by a coach
Practice involves repetition and successive refinement
Athletes must have full concentration
The critical aspect is time spent in deliberate practice.

Skill Development (Shmidt)

“Blocked” Practice – repetition of a single skill with no auxiliary components
“Random” Practice – training of skills is randomly ordered in cycles, e.g. skill 1, skill 2, skill 3, skill 2, skill 3, skill 1, skill 3, etc.
“Blocked” Practice good for performance of skill
“Random” Practice good for competition skills.  Best suited to the development of soccer skills as they must be used in a competitive environment.
 
Feedback – Single most important factor for learning a skill

Types of feedback:

Augmented Feedback – feedback about outcome or quality of action
Summary Feedback – feedback after 5, 10, or 15 performances of a skill.  Feedback after 10-15 reps appears optimal
Instantaneous Feedback – most common and LEAST beneficial
Continuous & Concurrent Feedback – less effective for retention
Bandwidth Feedback – coach establishes high and low level of acceptable performance and makes comments only when performance is outside of high-low bands.
 Practice and Instruction in Sport (Williams)

Athletes in soccer academy inEnglandspend 18 hours per week in practice (Note:  Ages not reported)

4 hours of team practice (22.2%)
5 hours individual practice (27.8%)
9 hours deliberate play (50%)
For effective learning coach should only demonstrate when necessary.
Only after initial practice on task
Have variable and randomness in practice
Provide least amount of feedback
Demonstrations are less effective when refining an existing movement pattern.

Based on the above information the implications for coaching, therefore, are clear.  Coaches should strive to create an environment of deliberate practice at training.  This means the athletes must be focused at the task at hand; coaches must provide sufficient and correct feedback in the correct dosage and in the correct manner, avoiding instantaneous feedback; and random practice is best for soccer-specific skills.  This means vary the technical drills such as passing, finishing, often.

[sateentekijä]

Hyvä yhteenveto termeistä.
Siinä myös näkyy tuo Deliberate play osuus, joka on ollut suuri Akatemiapelaajilla.

@koera
Tässä meillä on selvästi isohko näkemysero. Itse pitäisin nuorimmilla tuota höntsäämistä
äärimmäisen tärkeänä normiharjoitusten lisäksi taidon ja pelikokemuksen kartuttamiseksi.
En ihan ymmärtänyt musiikkiesimerkkiä, itseoppineita bändejä/muusikoita on vaikka kuinka paljon.

@kaihlamo
Olen mukana pienehkön seuran toiminnassa valmentajana. Omat tiedot ovat suuremman seuran vanhemmilta, joiden lapset
mukana kehitysjoukkueessa ja toisaalta myös ns. edustusjoukkueessa. Ongelmina heidän mukaansa lasten jakaminen ryhmiin varhain
ja toisaalta kehitysjoukkueeseen satsaamisen vähyys. Tyytyväisiäkin varmasti on, mutta ongelmatonta tuo ei mielestäni ole.
Kansanvälistä kokemusta ei ole, muuta kuin keskustelut Deliberate play toiminnasta Hollantilaisen jalkapallovanhemman ja Norjalaisen valmentajan kanssa. Kummatkin pitivät sitä tärkeänä, erityisesti Hollannissa siihen on panostettu.

@rukkanen
Totta, homogeenisuus auttaa sekaryhmien kanssa. Ainakin alkuperäisen blogikirjoittajan mukaan se ei kuitenkaan ole välttämätöntä.
Hyvä puoli tässä on, että kaikki toiminta on dokumentoitu kirjaksi ja blogiin, jolloin on helppo sanoa myöhemmin kuinka onnistuttiin.

[Kaihlamo]

@kaihlamo
Olen mukana pienehkön seuran toiminnassa valmentajana. Omat tiedot ovat suuremman seuran vanhemmilta, joiden lapset
mukana kehitysjoukkueessa ja toisaalta myös ns. edustusjoukkueessa. Ongelmina heidän mukaansa lasten jakaminen ryhmiin varhain
ja toisaalta kehitysjoukkueeseen satsaamisen vähyys. Tyytyväisiäkin varmasti on, mutta ongelmatonta tuo ei mielestäni ole.
Kansanvälistä kokemusta ei ole, muuta kuin keskustelut Deliberate play toiminnasta Hollantilaisen jalkapallovanhemman ja Norjalaisen valmentajan kanssa. Kummatkin pitivät sitä tärkeänä, erityisesti Hollannissa siihen on panostettu

Eli niin kuin vähän arvelinkin näkemys asioista perustuu aika kapeaan katsantaan ja vielä aika pitkälti niin, että sun näkökulmassa pääroolissa on pelkkä ruohonjuuritason harrastustoiminta.

[fingerström]

Mitä muuten luulet, onnistuukohan yhteismusisointi parhaiten taitotasoltaan heterogeenisissä vai homogeenisissä ryhmissä?

Jos asiat duunataan hyvin, tällä erolla sen hetkisissä taidoissa ei ole sen kummempaa merkitystä.

Tässä ja koeran aiemmin tässä ketjussa kirjoittamissa käsityksissä harjoittelusta kiteytyy kivasti koko homman ydin. Tietämättömyys ja ymmärtämättömyys.

Jos ajatellaan puhtaasti huippujalkapallon näkökulmasta niin näinhän se kuuluukin mennä. Jos taas halutaan mahdollisimman paljon keskinkertaista massaa niin sekaryhmät varmaan on silloin ihan jees. 

Ja Kaihlamon anti, jota on toistettu toisin sanoin myöhemminkin. Kyse on siis siitä, että tasoajattelu treenaamisen perusteena kasvattaa tasoeroja.

Suomessa toi massa on munst niin pieni, että potentiaalia ei ole varaa hukata, joten keinotekoinen tasoerojen kasvattaminen ei nyt oikein pure ainakaan yleiseen tason nousuun, mikä lienee ehto huipputason nousulle. Vai onko tarkoitus löytää deedeeärräläisittäin se kylä, mistä kasvatetaan ne 27 urheilijaa?

[koera]

Tässä ja koeran aiemmin tässä ketjussa kirjoittamissa käsityksissä harjoittelusta kiteytyy kivasti koko homman ydin. Tietämättömyys ja ymmärtämättömyys.

Viitsisitkö vielä ottaa jonkun väitteen ja perustella miksi se ei pidä paikkaansa? Kritiikkiin on hankala vastata jos se suuntautuu sisällön asemesta henkilöön/nimimerkkiin.

[fingerström]

Viitsisitkö vielä ottaa jonkun väitteen ja perustella miksi se ei pidä paikkaansa? Kritiikkiin on hankala vastata jos se suuntautuu sisällön asemesta henkilöön/nimimerkkiin.

Ei se ollut kritiikkiä vaan toteamus siitä, että väitteiden sisältö on asiantuntematonta. Henkilöstä on aina kyse sikäli, että henkilö -tässä tapauksessa koera- nämä kirjoittaa kokemustensa ja ennakkoluulojensa pohjalta.

PS EDIT:
Ai niin, pyysit esimerkkejä:
- treenaamisesta

- joukkuepelistä muusikkoesimerkin kautta katso edellisen viesti sitaatti ja vastaus siihen

[koera]

PS EDIT:
Ai niin, pyysit esimerkkejä:
- treenaamisesta
- joukkuepelistä muusikkoesimerkin kautta katso edellisen viesti sitaatti ja vastaus siihen

Jaa, en ole ihan varma ymmärsinkö vieläkään, mutta ilmeisesti pointtinasi on että pienpelin (tai vaikka sen yhteissoiton) saa toimimaan hyvin suunniteltuna ryhmällä kuin ryhmällä. No tietysti saa, mutta silloin pitää mennä ryhmän heikoimpien ehdoilla, jolloin hyöty taitavimmille jää usein puolittaiseksi. Samalla rajataan monta tehokasta treenimuotoa (vrt. vaikea ohjelmisto) kokonaan pois valikoimasta. Heterogeenisen ryhmän treenien suunnittelu on myös erityisen haastavaa, jos meinaa pitää kaikkien mielenkiinnon ja motivaation yllä. Samoin treenien ohjauksesta tulee intensiivistä puuhaa, koska pelaajien tarve ohjaukselle vaihtelee valtavasti.

Tietysti monesti heterogeninen ryhmä on ainut vaihtoehto, mutta näissäkin tapauksissa esim. pienpeliryhmien muodostuksessa saa käyttää järkeä. Kysytäämpä näin päin: onko mitään järkeä laittaa ilmakaksinkamppailudrilliin jengin lyhyin vipeltäjä ja hujoppi toppari vastakkain?  

[John Rambo]

Suomessa toi massa on munst niin pieni, että potentiaalia ei ole varaa hukata, joten keinotekoinen tasoerojen kasvattaminen ei nyt oikein pure ainakaan yleiseen tason nousuun, mikä lienee ehto huipputason nousulle.

Mitä keinotekoista tuossa on? Ne jotka ovat innokkaimpia ja tekevät eniten duunia keskimäärin myös kehittyvät enemmän ja nopeammin kuin ne jotka kaivavat nenäänsä ja pelaavat pleikkaria. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö kaikille tulisi tarjota mahdollisuuksia kehittyä. Tämä taas tapahtuu parhaiten säätämällä vastaan tulevaa haastetta kulloiseenkin hetkeen sopivaksi.

Voisitko avata, miten mikään näistä yllekirjoitetuista liittyy siihen, että pikkulapset jaetaan kolmeen kastiin, joista yhtä valmennetaan?

a) Tämä on täysin käsittämätön oletus tasoryhmistä. Seura ei toimi kovinkaan hyvin, ellei myös muille ryhmille kuin niille edareille tarjota sopivan haasteellista toimintaa kuten ylempänä mainittiin.
Ja vielä hieman omaan tyyliisi esitettynä b) eikö tämä sinun esittämäsi olkiukkomalli olisi jo selkeä pareto-parannus näiden sapojen ja ponnareiden malliin, joissa vastaavasti ketään ei valmenneta mikä näkyy myös pelaajatuotannossa?

Toisaalta rukkanen osui jo aiemmin:

Muutenkin tuntuu, että tässä keskustelussa tasoryhmien vastustajat puhuvat jostain kuvitteellisesta tasoryhmien toteutustavasta, joka ei ainakaan omassa ja monen muunkaan tuntemani/tietämäni (tasoryhmiä käyttävän) valmentajan toiminnassa ole lähelläkään todellisuutta.

[Johnny99]

Tasoryhmien vastustus herätti primitiivireaktion.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1417402971709?jako=394094809a64e0e97b57f1b13022b407&ref=tw-share

[Lihamuuri]

Tunnettuja faktoja Suomesta: junnuja treenaa paljon ikäluokasta, mutta huipuksi valikoituu edelleen hyvin pieni osa pelaajista eikä näytä siltä että uusista sukupolvista näitä laajempia massoja olisi tulossa.  Lisää faktoja: Edustusjoukkueen valmennus on pääasiassa paljon pelaajakeskeisempää kuin alempien tasojen/kaupunginosa joukkueiden. Tasoajattelulla ja yhdistämällä ryhmiä isommaksi kokonaisuudeksi ollaan dropout-prosentteja saatu kääntymään alaspäin joissain ikäluokissa, mutta tässä ollaan mielestäni vasta puolimatkassa.

Pelaajamassan kapeus on osin kulttuurisidoinnaisia (futaajan palkka tai uran mahdollisuus, median huomio, vanhempien mielipiteet yms) ja osa syistä perustuu juniorien harjoitteluun.  Mallia Suomeen ei voi kopioida esim. Tanskasta jossa perinteinen tasoajattelu saattaa toimia hyvin koska yhteiskunnan muut tekijät tukevat myös keskitason juniorijalkapalloilijan kehittymistä kansallisen tason pelaajaksi.

Nykyisen kaltainen tasojärjestelmä kasvattaa huippujen ja keskitason eroja Suomen resursseihen mitattuna jos jokainen harjoitus tehdään kolmessa tasossa, sekoittamatta yhtään. Se kerran viikkoinen sekaharjoitus ei ihan tähän riitä. Osa joukkueista jo rikkoo tätä tasoajattelua, mutta suurin osa joukkueista treenaa ja pelaa täysin kolmessa tai useammassa tasossa, joissa tasojen välisi siirtymisiä ei ole juuri ollenkaan. Voi olla nimittäin vaikea innostua ja motivoitua jos omalla herkkyyskaudelle pärjäisit kovemmassakin seurassa, mutta tätä ei kukaan tunnistanut tai antanut edes mahdollisuutta pärjätä. Siinä ei ole mitään väärää siirtää pelaajia edes takaisin tasoissa jos siihen on perusteet. Yleensä vain vanhemmat tästä asiasta vaahtoavat, "mutta kun se meidän Jesse on niin hyvä ollut aina". Lapsille tämä ei ole mikään ongelma. 

Suomessa menetämme näin ollen keskitason pelaajalupauksia liian tiukkaan tasoajatteluun, joita on onnistuttu pitämään tiettyyn pisteeseen asti mukana. Monien mielestä tämä on ihan "jos se ei ollut motivoitunut ei sillä mitään tehdä". Jokainen lopettava pelaaja tai motivaatiota menettänyt pelaaja pitäisi johtaa jonkinlaiseen korjaavaan toimintaan valmennuksen ja joukkueenjohdon suunnalta.

Jos pelaamisen aloittanut, mutta nopeasti kehittyvä pelaaja harjoittelee lähinnä keskitason pelaajien kanssa onko hänellä yhtä hyvät mahdollisuudet kehittyä hyväksi pelaajaksi kuin se joka aina harjoittelee huippujen kanssa? Kysymys on oikeudenmukaisuudesta ja kysymys on myös asetettava strategiaksi: Onko juniorivalmennuksen tehtävä luoda mahdollisimman paljon huippuja edariin ja näin ollen menestyä edarijoukkueena vai tarpeeksi laajalti pelaajia (mahdollisimman monta ja hyvin menestyvää joukkuetta per ikäluokka) vai joku suureellisempi urheilun ilosanoman levittäminen?

[rukkanen]

Nykyisen kaltainen tasojärjestelmä kasvattaa huippujen ja keskitason eroja Suomen resursseihen mitattuna jos jokainen harjoitus tehdään kolmessa tasossa, sekoittamatta yhtään. Se kerran viikkoinen sekaharjoitus ei ihan tähän riitä. Osa joukkueista jo rikkoo tätä tasoajattelua, mutta suurin osa joukkueista treenaa ja pelaa täysin kolmessa tai useammassa tasossa, joissa tasojen välisi siirtymisiä ei ole juuri ollenkaan.

Kuten jo aiemmin tuli todettua, asiakeskustelu on aika lailla mahdotonta, jos argumentit ovat toistuvasti tätä samaa olkiukkokategoriaa.

[sateentekijä]

Täältä löytyy parempi kuvaus Tukholman "pallopiirissä" tehdyistä muutoksista, joilla pyritään tukemaan
joukkueiden järkevää toimintaa:

http://www.stockholmsfria.se/artikel/116026

Mallina käytetty Göteborgin vastaavia uudistuksia.

Tasoryhmiin liittyen siis päättivät, että kokonaisia joukkueita ei voi pelata vanhempien sarjassa, ainoastaan
yksittäisiä pelaajia.

Toinen muutos oli vapaa ilmoittautuminen eri tasoisiin sarjoihin, sarjasta ei voi pudota tai nousta.
Tällä kai yritetään välttää ottelut jotka tulevat liian tärkeiksi valmentajalle.

Piirin puheenjohtajan kommentti asiaan lopussa:

"Min känsla är att hetsen i ungdomsfotbollen är på väg att gå tillbaka. Fler och fler klubbar väljer bort att ha ett förstalag i unga åldrar. Fler och fler klubbar går emot resultathetsen. Det är långt i från alla klubbar, men trenden är sån. Nu hoppas vi att de här nya besluten kommer att bidra till det."

[Pussikalja]

Olkiukko on näppärä fraasi torjua kritiikki. Miksi ne isoimmat HJK, Käpa ja kumppanit täydentää homogeenista ryhmäänsä vuosittain heterogeenisessä ympäristössä kasvaneilla junnuilla? Eikä se heterogeenisyyskään mikään tae kehityksestä ole. Mutta syytä olisi saada junnuna onnistumisia esim ohituksessa. Jos kaikki nopeat kerätään samoihin treeneihin nopean avu yksi harhautus ja ohitus tyrehtyy kun yhtä nopealle vastapelurille kertoo mikä on ennakointi. Kyllä sen taidon kehitys on suotuisaa kun porukassa on hitaampia ja onnistumisia kertyy enemmän kuin epäonnistumisia.

Hyvää tässä on siinä, että tasoryhmien kautta seurat on alkanet katsoa yleistä kehitystä ikäluokassa ja alkanet miettiä mikä ois etu pelaajille. Mutta yhä on niin valtavan tärkeää olla ison seuran paras valmentaja, joukkueen pitää voittaa isojen kohtaamisista suurin osa jne... Tulos menee kehityksen edellä yhä. Ja tosiaan väli keskikastiin lue hitaammin kehittyviin on rakenteella mielestäni kasvanut ja hyviä aikuisia pelaajia syntyy yhtä vähän, ehkä jopa vähemmän kuin aiemmin, toki ikäluokatkin on pienempiä. Pikkasen pitäs vielä systeemejä kehitellä, että hitaammin kehittyville jäisi saumat. Ei ole hyvä että keskimääräinen futaaja on suomesta yleensä 165 snttimetrinen keskikentän pyorijä jolla fysiikka ei aikuisten peleissä riitä, lahjakkuus perustui ketteryyteen ja valmiisiin vipuvarsiin 13 vanhana karkeasti liioitellen...

Hyvä alku olisi tehdä töitä sen oman seuran talenttiryhmän kanssa edes isolle kentälle asti, viivästyttää hieman sitä pikkuseurojen lahjakkuuksien kuppaamista... Saattas löytyä seuran sisältäkin potenttiaalia, mikä nyt valuu viemäristä kun on kiire voittaa pelejä.

[Lihamuuri]

Kuten jo aiemmin tuli todettua, asiakeskustelu on aika lailla mahdotonta, jos argumentit ovat toistuvasti tätä samaa olkiukkokategoriaa.

Hienosti tosiaan ohitettu kaikki muut asiat. Faktana voidaan näköjään pitää myös että tämä nk. ykköstaso saa selvästi ylimielisimmät valmentajat. En tiedä minkälaisessa toimintaympäristössä saat toimia, mutta seurassani tasoajattelu on täysin vääristynyt. Kaksi ylintä tasoa (ns. edustus) toimii aivan omilla resursseilla, sopivat omat harjoituspelit, harjoittelevat paremmissa olosuhteissa ja muille jää mitä jää. Periaatteessa liikettä voi tapahtua, mutta käytäntö on todistanut että vain kerran vuodessa on mahdollista päästä edustukseen, joten liikettä ei ole vuoden aikana yhtään. Nuorten pelaajien herkkyyskaudet voivat olla niin lyhyitä että kerran vuodessa tehtävät valinnat eivät heitä palvele.

Muutamia esimerkkejä tasojen ongelmista seurassani: 3. taso ei ikinä pääse pelaamaan edustusta vastaan harjoitusotteluita eikä 3. tasolla onnistunut pelaaja juuri koskaan pääse edes kokeilemaan 1-2 tason harjoituksia. Käytönnössä vain onnistumalla tryouteissa pääsee. Jos sinun seurassa toimii niin erittäin hyvä, mutta kaikkialla tasoajattelu ei toimi joten joku parempi toimintamalli pitäisi ottaa ainakin keskusteluun mukaan.

Kuten jo sanoin aikasemmin kysymys on enemmän strategiasta eli halutaanko laajempi massa keskitasonpelaajia vai enemmän huippuja.

[rukkanen]

Hienosti tosiaan ohitettu kaikki muut asiat. Faktana voidaan näköjään pitää myös että tämä nk. ykköstaso saa selvästi ylimielisimmät valmentajat. En tiedä minkälaisessa toimintaympäristössä saat toimia, mutta seurassani tasoajattelu on täysin vääristynyt. Kaksi ylintä tasoa (ns. edustus) toimii aivan omilla resursseilla, sopivat omat harjoituspelit, harjoittelevat paremmissa olosuhteissa ja muille jää mitä jää. Periaatteessa liikettä voi tapahtua, mutta käytäntö on todistanut että vain kerran vuodessa on mahdollista päästä edustukseen, joten liikettä ei ole vuoden aikana yhtään. Nuorten pelaajien herkkyyskaudet voivat olla niin lyhyitä että kerran vuodessa tehtävät valinnat eivät heitä palvele.

Muutamia esimerkkejä tasojen ongelmista seurassani: 3. taso ei ikinä pääse pelaamaan edustusta vastaan harjoitusotteluita eikä 3. tasolla onnistunut pelaaja juuri koskaan pääse edes kokeilemaan 1-2 tason harjoituksia. Käytönnössä vain onnistumalla tryouteissa pääsee. Jos sinun seurassa toimii niin erittäin hyvä, mutta kaikkialla tasoajattelu ei toimi joten joku parempi toimintamalli pitäisi ottaa ainakin keskusteluun mukaan.

Kuten jo sanoin aikasemmin kysymys on enemmän strategiasta eli halutaanko laajempi massa keskitasonpelaajia vai enemmän huippuja.

Tuo nyt on mielestäni käytännössä (ainakin täydellisessä maailmassa) tasoryhmäajattelun irvikuva. Tekisi mieli myös täräyttää, että on pelkästään toimijoiden laiskuutta, jos tasoryhmien välille ei saada todellista liikkuvuutta järjestettyä. Samoin on aika naurettavaa, jos vasta-alkaneiden tasolla pelaavien valmennus on samassa suhteessa kehittymättömämpää. Se on ihan ymmärrettävää, että kaikki harrastajat eivät halua käydä neljää kertaa viikossa treeneissä, mutta että niiden kerran viikossa pelailemassa kävijöiden into tapettaisiin alkuunsa surkealla valmennuksella vrt. ne "edarit", niin voi hyvää päivää...

[nozick]

Tuo nyt on mielestäni käytännössä (ainakin täydellisessä maailmassa) tasoryhmäajattelun irvikuva. Tekisi mieli myös täräyttää, että on pelkästään toimijoiden laiskuutta, jos tasoryhmien välille ei saada todellista liikkuvuutta järjestettyä.

Toisaalta tuo on myös Suomen johtaviin nappula- ja junnuseuroihin kuuluvien HJK:n ja Hongan toimintatapa, ainakin jos sen haluaa negativiisessa valossa esittää. Kummassakin edustusjoukkueisiin valitaan pelaajat kerran vuodessa ja välissä liikenne edustusjoukkueen ja muiden välillä on erittäin vähäistä tai olematonta. Kumpikin seura on toki pelaajamäärältään niin suuri, että siellä haastajatasollakin on kovia joukkuita ja niissä paikoin hyvätasoista valmennusta. Eihän ne pelaajat toki siellä muuten pysyisikään.

Mallissa on haittapuolensa, juurikin esim. sillä tavoin että vuosittaisen try-out kauden painoarvo nousee kohtuuttoman suureksi. Toisaalta seurojen massa ehkä mahdollistaa sen että muuallakin kuin siellä edustusjoukkueessa on mahdollista kehittyä hyväksi jalkapalloilijaksi.

[Johnny99]

Hongan toimintatapa

Ainoassa ikäluokassa Hongasta jonka itse tunnen Haaste-joukkueen pelaajat (eivät olleet aina samat) kävivät läpi vuoden säännöllisesti harjoittelemassa Akatemia-jojukkueen kanssa. En toki silti väitä että tämä olisi Hongan toimintatapa, koska sehän olisi totaalisen hölmöä, kun en ole niin hyvin toimintaan perehtynyt.

Akatemian pelaajat kävivät ko. ikäluokassa syksyllä säännöllisesti toisen Haaste-joukkueen peleissä, Haasteen pelaajat kävivät välillä myös Akatemian peleissä. Koko ikäluokka piti myös kauden lopussa kaikki pelaa kaikkia vastaan leikkimielisen turnauksen. Jokaisena vuonna ko. Akatemiaan on noussut Hongan sisältä pelaaja/pelaajia, myös toiseen suuntaan on luonnollisesti liikettä ilmeisesti tapahtunut. Akatemian valmennussuunnitelmat ovat käsittääkseni kaikki myös jaettu muiden joukkueiden vapaaseen käyttöön.

Varmasti Hongassakin on tässä aiheessa paljon haasteita. Ehkä siksi toimintaa ilmeisesti pyritäänkin viemään pienten lasten parissa enemmän ikäluokkamallia kohti.

[defacto]

15v ei piirijoukkueessa, mutta 18v maajoukkueessa.




http://www.expressen.se/gt/sport/supertvillingarna-vi-tog-den-basta-vagen/

[defacto]

fredrik toivoo rohkeutta puuttua havaittuihin ongelmiin

Tasoryhmillä ei saavuteta pitkän tähtäimen tavoitteita
http://www.safunkarungdomsfotboll.se/det-varas-for-ungdomsfotbollen/

[koera]

fredrik toivoo rohkeutta puuttua havaittuihin ongelmiin

Tasoryhmillä ei saavuteta pitkän tähtäimen tavoitteita
http://www.safunkarungdomsfotboll.se/det-varas-for-ungdomsfotbollen/

Samoja mutupohjaisia höpöjuttuja näytti olevan kirjoitus taas täynnä

[rukkanen]

Samoja mutupohjaisia höpöjuttuja näytti olevan kirjoitus taas täynnä

Eipä tuossa hyvin epämääräisesti kuvaillulla möröllä, "lajittelevalla" toiminnalla, tunnu tosiaan olevan juuri mitään tekemistä oikeanlaisen tasoryhmätoteutuksen kanssa.

[Lenko]

Minusta tilanne ei ole joko tai, ei siis joko kiinteät tasoryhmät tai sekavat sekaryhmät. Olen nähnyt hyviä tasoryhmiä ja -joukkueita ja olen nähnyt huonoja tasoryhmiä ja -joukkueita.

Hyvänä pidän joustavaa jakoa, jossa pelaajat siirtyvät ja haastepelaajille tarjotaan mahdollisuus treenata sama määrä tarkoituksenmukaista treeniä kuin edustuksellekin. Myös valmennuksen ja treeniolosuhteiden tulisi pitkälti näillä tasoilla vastata toisiaan. Yhteistyö joukkueiden välillä on kiinteää. Hyvin toteutettuna tasojako palvelee kaikkia. Olen nähnyt, kuinka tämä toimii hyvin. Kyseessä on yksi Suomen johtavista junioriorganisaatioista.

Huonona pidän liian aikaisin tehtyjä, joustamattomia tasojakoja, joiden välille syntyy myös isoja eroja resursseissa. Huonosti toteutettuna tasojako karsii tarkoituksenmukaista treeniä saavien pelaajien määrän parista sadasta kymmeneen. Luku perustuu siihen, että seudulla on ikäluokassa noin 200 junioria. Yksi seura alueella pystyy resurssiensa puolesta järjestämään läpi vuoden kilpatason toimintaa. Tämä seura karsii omista 40-50 alle 10-vuotiaasta juniorista 10 lapsen kilpajoukkueen, jolle kasataan yllin kyllin resursseja. Yhteistyötä muiden joukkueiden tai seurojen kanssa ei ole. Loput 190 lasta pärjäilevät mitenkuten, harrastepohjalta. Tässäkin kyse on verrattain isosta junnuorganisaatiosta.

Tasoryhmittely on työkalu, vähän kuin vaikka vasara, ei luonteeltaan hyvä eikä paha. Hyvin käytettynä vasara on erittäin hyödyllinen. Huonosti käytettynä se aiheuttaa pelkkää vahinkoa. Lopputulos riippuu siitä, kuka vasaraa käyttää ja miten.

[Pussikalja]

Minusta tilanne ei ole joko tai, ei siis joko kiinteät tasoryhmät tai sekavat sekaryhmät. Olen nähnyt hyviä tasoryhmiä ja -joukkueita ja olen nähnyt huonoja tasoryhmiä ja -joukkueita.

Hyvänä pidän joustavaa jakoa, jossa pelaajat siirtyvät ja haastepelaajille tarjotaan mahdollisuus treenata sama määrä tarkoituksenmukaista treeniä kuin edustuksellekin. Myös valmennuksen ja treeniolosuhteiden tulisi pitkälti näillä tasoilla vastata toisiaan. Yhteistyö joukkueiden välillä on kiinteää. Hyvin toteutettuna tasojako palvelee kaikkia. Olen nähnyt, kuinka tämä toimii hyvin. Kyseessä on yksi Suomen johtavista junioriorganisaatioista.

Huonona pidän liian aikaisin tehtyjä, joustamattomia tasojakoja, joiden välille syntyy myös isoja eroja resursseissa. Huonosti toteutettuna tasojako karsii tarkoituksenmukaista treeniä saavien pelaajien määrän parista sadasta kymmeneen. Luku perustuu siihen, että seudulla on ikäluokassa noin 200 junioria. Yksi seura alueella pystyy resurssiensa puolesta järjestämään läpi vuoden kilpatason toimintaa. Tämä seura karsii omista 40-50 alle 10-vuotiaasta juniorista 10 lapsen kilpajoukkueen, jolle kasataan yllin kyllin resursseja. Yhteistyötä muiden joukkueiden tai seurojen kanssa ei ole. Loput 190 lasta pärjäilevät mitenkuten, harrastepohjalta. Tässäkin kyse on verrattain isosta junnuorganisaatiosta.

Tasoryhmittely on työkalu, vähän kuin vaikka vasara, ei luonteeltaan hyvä eikä paha. Hyvin käytettynä vasara on erittäin hyödyllinen. Huonosti käytettynä se aiheuttaa pelkkää vahinkoa. Lopputulos riippuu siitä, kuka vasaraa käyttää ja miten.

Näin se menee...

Tuohon kun yhdistää vanhempien innon ja resurssit rahassa, pian on kilpajoukkue niille ketkä jaksaa kustantaa. Ja väärin käytetty tasoajattelu luo siihen uskoa, toki 5 treeniä viikossa näkyy lahjakkaan kahta vastaan alle 12 vanhoissa jos ei ole silmää. On tää hävikki pelaajissa jotain todella surullista ja aivan turhaa...

[Sope]

Mikä hävikki?

Uudellamaalla harrastajamäärä noussut lähes 10%. Koko maassakin useita prosenttiyksiköitä.

[sateentekijä]

Lenkon esimerkkiin liittyen olen joskus miettinyt että eikö noiden alueellisten isojenkin
toimijoiden intresseissä olisi tukea myös niiden pienempien seurojen toimintaa esim. kouluttamalla jne.

Nythän helposti käy niin että pienistä seuroista ne sillä hetkellä lupaavimmat (sekaryhmässä harjoitelleet ??) menevät isomman seuran kilpatoimintaan mukaan, mikä vaikeuttaa
huomattavasti aiemman joukkueen toimintaa. Ison seuran kilpajoukkue tietysti menestyy kun sinne kasataan alueen
sen hetken parhaat pelaajat.
Jos sen sijaan tuettaisiin pieniä seuroja kouluttamalla(ison seuran valmennuslinjan mukaisesti) pienten seurojen valmentajia
ja annettaisiin pelaajien pelata lähiseuroissaan kauemmin saataisiin mielestäni monia hyötyjä:

-ei tarvetta hakea vastustajia kaukaa kun pelit lähialueen joukkueita vastaan ovat tasaisempia, aika- ja kustannussäästö
-pelaajat voivat pelata pidempään tutussa porukassa
-pienten seurojen joukkueiden toiminnan taso nousisi jolloin useampi saisi osaavaa valmennusta

Ne parhaat pelaajat joka tapauksessa ajautuvat alueen isompiin seuroihin myöhemmin.