Peliasennosta puhuminen on aivan yhtä olennaista kuin nilkan ja jalkaterän kulmasta puhuminen.
"Laukaus suuntautui yli, koska nilkan ja jalkaterän kulma oli 115 astetta sen sijaan, että sen olisi pitänyt 140 astetta. Juuri tässä tulee ero huippupelaajiin. Huippupelaajat osaavat valita optimaalisen nilkan ja jalkaterän kulman rintapotkuihinsa, mutta nyt pelaajaa oli valmennettu väärin ja hän käytti 115 asteen kulmaa virheellisesti."
Upea analyysi.
Tottakai peliasennolla ja nilkkajalkateränlaukaisukulmalla on merkitystä siihen, miten pelissä pärjää, mutta ne eivät ole ollenkaan olennaisia asioita jalkapallojournalismissa tai pelianalyyseissä.
Ellei näkemystä löydy yksinkertaiseen ja järkevään pelianalyysiin, pitäisi jättää syväanalyysitkin tekemättä. Meanwhile in Finland.
Siinä mielessä lienet oikeassa, että suomalaisessa jalkapallojournalismissa, jalkapallokritiikissä ja ikävä kyllä jalkapallovalmennuksessa, peliasennolla on liian suuri merkitys, mutta ongelma ei ole peliasento vaan se, että peliasennon jumaloimisen kautta kaikki muu jää huomioimatta. Peliasennon huomioiminen on yhtä tärkeää kuin jalkateränasennon huomioiminen puhumattakaan kaikesta muusta huomioimisesta. Loppujen lopuksi pienistä puroista syntyy suuri virta ja se missä maailmalla ollaan suomalaisia edellä on se, että ajattelussa ei jumiuduta johonkin peliasentoon, vaan peliä mietitään pala kerrallaan. Jalkapallo on lajina loputon määrä erinäisiä jalkapallosuorituksia ja jos halutaan, että pelaaja sekä joukkue menestyy, silloin ei katsota yksittäistä suoritusta vaan kokonaisuutta eli jos ja jotta homman halutaan toimivan silloin jokainen syy-seuraussuhteeseen vaikuttava pienikin yksityiskohta on oltava kunnossa. Oli se sitten peliasento tai jalkaterän asento.
