Raportti Budapestistä. Pahoittelut jo etukäteen pilkkuvirheistä, kappalejaon puutteellisuudesta ja kaikesta muusta mikä vituttaa. Tämän parempaan en pysty. Kaikki tekstissä käytetyt nimet ovat muuttamattomia.
Helmikuun loppu 2014Kaverin kanssa oltiin jo hyvissä ajoin tehty päätös, että ensi karsinnat tsiigaillaan Pohjoiskaarteesta. Takaraivossa oli kokoajan kellumassa ajatus myös ensimmäisestä away-reissusta. Otteluohjelman tultua julki, ei tarvittu kuin muutama minuutti päätöksentekoon: Unkariin on päästävä. Pidennetty viikonloppu vähän Suomea lämpöisemmässä paikassa, halvan ruuan ja oluen keskellä. Vielä kun huomasimme että kyseessä on forumistin synttäriviikonloppu, alettiin katselemaan lentoja ja hotellia. Norvegianin hulinalennolle torstai-iltapäivään emme ehtineet varaamaan tikettejä, joten päädyimme Lufthansan aamulentoon seitsemältä, Frankfurtin kautta Budapestiin.
Hotellivalintamme teimme pääosin Unkari away-topicin suositusten perusteella ja päädyimme City Hotel Ringiin: Aivan keskustan ytimessä, hintataso halpa, laatu särmikkäät kolme staraa ja mukavasti Suomifaneja samassa mestassa. Vieressä metro- ja sporalinjat, päärautatieasema, järjettömän kokoinen kauppakeskus West End liikkeineen ja nopea taksikyyditys Szimplaan. Pyöreiden vuosien täyttäminen Suomen peliin yhdistettynä ja iso porukka suomalaisia ympärillä. Aloimme odottamaan hienoa viikonloppua.
Torstai 13.11. Aamun lentofarssista yöelämän sykkeeseen.Neljän tunnin runsaiden yöunien jälkeen herätyskello soi kellon näyttäessä 2.50. Tänään mennään! Aamupalaksi pari paahtoleipää, banaania, kahvia ja energiajuomaa, jonka jälkeen suunta kohti Helsinki-Vantaata. Bussin takapenkillä vaikutti arviolta viiden hengen vahvuinen SMJK-osasto. Kaarroimme aikataulussa lentokentälle, josta check-inin, baggage dropin ja turvatarkastuksen jälkeen pääsimmekin nauttimaan ykkösterminaalin järjettömän hintaisista oluista. (0,4l karjala 8,60e)
Erikseen erinomaiset, yhdessä ylivoimaisetPienen nousuhumalan ja mukavan suomalaisfanien kanssa käydyn asiakeskustelun ohella siirryimme lentokoneeseen. Lento oli valmiiksikin jo vartin myöhässä, ja koneessa istuttuamme informaatiota alkoi tippumaan: Koneen toisessa moottorissa häiriötä, lento myöhästyy lisää. Kahden tunnin oluettoman koneessa istumisen jälkeen siirryimme takaisin terminaaliin koneen testikierroksen ajaksi. Saimme kuulla lennon uuden lähtöajan olevan klo 12, ja hieman tätä myöhemmin olimmekin jo ilmassa ja Warsteiner maistui. Matkamme oli siis viimeinkin päässyt alkamaan. Muutaman tunnin Frankfurtin-välilaskumme jälkeen lentomme lähti ja Budapestissä olimme illan jo pimentyessä noin klo 18.30.
72 tunnin Budapest-kortin ostettuamme hyppäsimme bussiin 200E, joka vei meidät ja monet muut suomalaiset metrolinja 3:n päätepysäkille, Kőbánya-Kispestille. Istuimme vanhahkon näköisen (vrt. vaikkapa Berliinin vastaavan) metron kyytiin, ja matka omalle pysäkillemme Nyugati pályaudvarille vei arviolta viitisentoista minuuttia. Laukut heitettiin nopeasti hotellihuoneeseen jonka jälkeen lähdimmekin käymään lähikaupassa. Mukaan tarttuikin vähemmän yllättäen olutta, kirkasta, hieman vettä ja energiajuomaa. Ensimmäiset oluet avattuamme aloinkin kysellä foorumilta, olisiko hotellissa muita jotka haluaisivat lähteä kokemaan Szimpla Kertin ihanuuden, halvat oluet ja Budapestin pitkän yön. Seuraksi saimmekin Turun ja Lappeenrannan kaverit, joiden kanssa yhteinen taksimatkamme Szimplaan sujui nopeasti ja vaivattomasti.
Näihin ostoksiin kulutimme lähikaupassa 20 euroa, josta Red Bullit kustansivat suurimman osan. Halpaa siis kuin saippua.Saavuttuamme Szimplaan, tajusimme mistä kaikki olivat ennen matkaa netissä puhuneet. Kulahtaneen korttelin raunioituneeseen tilaan oli pykäisty pystyyn todella komea mesta. Avarat huoneet ja avoimelle sisäpihalle johtava leveä keskikäytävä toi mieleen vanhat, lähi-idästä tutut köyhät kaupunginosat. Mutta mitä vielä! Tämähän oli nuorten ja vanhempienkin aikuisten täyttämä karun lämmin illanviettopaikka. Toiselta tiskiltä halpaa(0,5l/1,2e) paikallista bisseä, toiselta tiskiltä vesipiippua. Koko kuppilan fiiliksen kruunasi yläkerran perähuoneesta bongattu pöytäfutis. Hieno baari, jonka perustamiseen Suomessa ei ikinä mahdollisuuksia olisi. Päädyimme yhden yläkerran huoneen kulmapöytään, ja toisella puolella avaraa huonetta 10 hengen porukka hoilasi SMJK:n chänttejä. Lähdimme huutokilpailuun mukaan, ja ainakin paikallisilta kyseinen kuorosota sai täyden hyväksynnän.
Loppuillasta voitetun pöytäfutismatsin tuottaman hyvän fiiliksen kanssa nousimme Valkeakoski-Akaa-Turku-Lappeenranta-mobimme kanssa taxiin, ja hotellin edestä ostettujen kana-Gyrosten jälkeen löydettiin vielä oikeat huoneetkin. Kello näytti kolmea aamuyöllä. Suomihuivin ikkunaan ripustamisen jälkeen laitoimme päät tyynyyn ja aloimme keräämään voimia tulevaan päivään.
Rauniobaari Szimpla Kertin oluet, mukavan kokoiset drinkit ja shishat yhdistettynä kauniisiin tarjoilijoihin jättivät allekirjoittaneeseen pysyvän vaikutuksen: Takaisin on joskus päästävä.Perjantai 14.11. Matsipäivä ja ainainen Via DolorosaEdellisen illan paukuista vielä selviämättömässä olotilassa uuteen päivään noustiinkin jo "virkeänä" yhdeksältä, ja oluellehan sitä oli lähdettävä. Latviksen kanssa privaviestein sovitun tapaamisemme jälkeen suuntasimme läheiselle katetulle terassille, jonka huomattavan MILF-pitoinen tarjoilija toi meille parit oluet ja muffinit.
Aamun kaljoittelun jälkeen päätimme lähteä katselemaan kaupunkia ennen iltaa ja pienen sightseeingin loputtua saavuimme hotellille. Latvis lähti hakemaan Szimplasta lippuaan, mä ja Tuomas jäätiin bissettelemään. Sovimme Latviksen kanssa tapaavamme Szimplassa myöhemmin.
Kun mestoille pääsy alkoi olemaan ajankohtaista, otimme taksin alle ja suuntasimme Kaikkein Pyhintä kohti. Vesipiipun ja oluiden keskellä kiima alkoi nousemaan miltei huolestuttavaa vauhtia. Seitsemän maissa alkaneelle marssille pitkin Budapestin pikkukatuja osallistui arviolta 200-400 henkeä. Vaikka eturivi yrittikin keulia ja juosta kiireessä, porukka saatiin pidettyä hyvin kasassa. Laulut kaikuivat talon seinistä ja porukalla Roman Eremenko todettiin täydelliseksi mieheksi. Kylpykutsuiltakaan ei kaikessa kiimassa vältytty. Eturivin suunnistajien ollessa hyvin hereillä löysimme tiemme metroon, joka otettiinkin komeasti haltuun monen sadan suomalaisen toimesta. Unkarilaisiakin oli, mutta hulinoilta vältyttiin. Pakolliset ylävitoset ja rallienglannilla heitetyt tyhjänpäiväiset läpät kuuluivat toki asiaan. Saksofonimiehestä en voi mainita mitään, sillä häneen en törmännyt. Joku asiasta enemmän tietävä voinee valaista tässä vähän???
Metromatkan suoritettuamme ja maan pinnalle noustuamme eteemme avautui upea uusi stadion. Vihreäksi värjätty Ferencvarosin palatsi hohti ja kutsui meitä. Pakolliset bisset vedettiin vielä ulkopuolella, jonka jälkeen porteista sisään ilman minkäänlaista sanomista kevyestä humalatilasta riippumatta. Oikeastaanhan järkkäreitä voisi kutsua "sisäänheittäjiksi" nopean palveluasenteensa tähden. Ennen matsia laitettiin vielä Valkeakoski-lippu hulina-aitaan ja haettiin 0,5% oluet.
Täältä se matsipäivän iltakin alkoi. Rakuunoiden miehen oikeaoppinen littipeukku taustalla. Lienee sanomattakin selvää, että Szimplassa peliä edeltävät tunnit nostivat tunnelman ravintolan lähes olemattomiin kattorakenteisiin. Kohta mentäisiin ja kaikki tiesivät sen!
Oikeaoppinen tyyli poistua metrosta ylivoimaisen haltuunoton jälkeen.
Uskomattoman komea Groupama Arena iltavalaistuksessa.Katsomoon nosutessa bongattiin vielä pari frendiä, jotka Budaan olivat saapuneet vasta paria tuntia aikaisemmin. Otettiin mielestämme hyvät mestat about riviltä 30 ja melko keskeltä sektiota. "Missäköhän Arhis tsiigailee peliä?" muistan ajatelleeni, kunnes tajusin että Palloliiton saunaporukkaa ja muuta isokenkää istuu omassa katkarapusektiossaan.
Matsi alkoi ja tuntui että pidettiin koko areenan tunnelmaa hyvin yllä. Silloin tällöin Unkarin kannattajatkin virittelivät äänijänteitään, ja tällöin tuli kyllä fiilis kuin oltaisiin oltu 1500 pientä muurahaista herättämässä karhua talviunilta. "RIA, RIA, HUNGARIA!" kaikui sektioiden välillä uskomattoman komeasti jo ensimmäisellä puoliskolla, toisen puoliajan lopusta puhumattakaan. Mutta kyllähän mekin ääntä kokoajan pidettiin, kuulemma jotain välittyi ihan kotisohville asti
Ainutlaatuinen, joskin melko paskanmakuinen kokemus matsi kokonaisuudessaan oli lopputuloksesta johtuen. Pelaajan kiitokset jäivät ymmärrettävästi vähän vaisuiksi. Pelin jälkeen ainoa joka sektion eteen jäi taputtamaan oli Sparv. Miehestä näki, että nyt on paha paikka. Todella paha. Mutta oli kiitollinen meille. Vielä joskus me juhlitaan ja vielä voidaan nousta...
Stadionilta poistuminen sujui ilman mitään sen suurempia ongelmia. Paikalliset erikoisjoukot toki tukkivat tien, ettei voitu käyttää samaa metroa, mitä pitkin mestoille tultiin. Käppäiltiin hetki ja löydettiin pari tyhjillään olevaa taksia, joihin Keravalaisten kanssa ahtauduttiin. Monet muut lähtivät hotelleilleen nukkumaan, me lähdettiin Szimplalle. Toki samaan pettymysten iltaan saatiin mahtumaan vielä taksikusetus (lähemmäs 30e neljän kilometrin matkasta) ja tonteille päästyämme Szimplan jono kiemurteli sisäpihalta kadulle asti. Päädyttiin siinä sitten viereisen baarin ratkaisuun, otettiin parit oluet ja lähdettiin hotlalle nukkumaan vitutusta pois. Keravam bojilla venähti ilmeisesti taas kuuteen asti, mutta meidän oli pakko päästä nukkumaan. Fiilikset erittäin paskat.
Lauantai 15.11. Synttärit ja koko reissun huipentumaAamu valkeni ja tällä kertaa aikainen heräämiseni johtui helvetinmoisesta paukkeesta. En tiedä sitten johtuiko se Keravan aamupalalle lähdöstä vai jostain muusta megalomaanisesta urakasta hotellin sisällä. Tärisin krapulasta hikisenä. Istuin sängyn reunalla kädet kasvoihin painautuneena ja mietin eilistä. Sitä pettymystä ja kuinka voi yksi puolitoistatuntinen viedä täysin kaiken hyvän mennessään. Toipumiseen menisi hetki aikaa. Kävin suihkussa, puin vaatteet päälle, herätin Tuomaksen ja lähdin alabaariin. Jospa pettymyksen pystyisi nielemään paremmin oluen avulla.
Lauantain ykkössuunnitelmana oli lähteä katsastamaan paikallisen ykkösdivarin matsi Vasas SC - Sopron. Tai oli ainakin ollut. Aamun ensimmäistä siemaillessani halusin viimeisenä asiana ajatella mitään jalkapalloon liittyvää. Alaterassille sain kuitenkin seurakseni Tuomaksen ja Latviksen. Muutamat oluet otettuamme myös Kervan porukka saapui kunnioittamaan brenkutteluamme läsnäolollaan. Matsiinlähtösuunnitelmat selvisivät nopeasti; Mitäpä turhia sitä hotellilekaan jäädä surkuttelemaan, kun lisää fudista ja aitoa romantiikkaa on tarjolla? Lähdimme hyvissä ajoin M3-metroa kohti ja otimme suunnaksi Forgách utcan aseman. Paikallisten pahoilta katseilta välttymättä, tai niistä vähääkään välittämättä nousimme oikealla asemalla pois, ja kaupan kautta lähdimme ennakkotutustuttua reittiä pitkin kohti stadionia. Kaupunginosa oli osaltaan täynnä ränsistyneitä kivitaloja kuolleine seinäkasveineen ja lehdittömine vaahteroineen. Jokunen kulkukissa ja vanha poliisiasema kertoivat edellisaikojen asutuksesta ja ajoista. Käveltyämme puoli kilometriä välttävän kuntoista asfaltoitua jalkakäytävää pitkin stadionin ensimmäinen valopylväs alkoi osoittamaan meille tietä. Kusitauon ja lyhyen kävelyn jälkeen löysimme alajaostomme kanssa viimein lipunmyynnille ja stadikan portille.
Lippu peliin maksoi hurjat 1000 Unkarin forinttia(n. kolme euroa). Turvatarkastuksessa tsekattiin repun sisältö melko päällisin puolin ja omat oluet jäivätkin portille. Seuraava 10min ennen matsin alkua kuluikin ihmetellessä paikallista infrastruktuuria, vessan sijaintia ja olutjonoa. Kuset saatiin kuitenkin nopeasti kustua ja oluet tilattua, joten oli aika siirtyä katsomoon katsastamaan lähestulkoon kärkikamppailua.
Aamun avauskokoonpano - kovempi kuin eilisillan joulukuusi.
Kusitauko entisen poliisiaseman vieressä A.C.A.B-meiningeillä.
Areenan kirkkaat valot johdattelivat meidät luokseen, ja vasemmalla näkyvälle lippuluukulleVastakkain tänään Budapestin pimenevässä illassa olisivat siis hyvin kautensa aloittanut Vasas SC ja tällä reissulla enemmänkin oluen nimenä tutuksi tullut Sopron(FC). Alkuvihellyksestä lähtien peli vaikutti nopeatempoiselta ja taso joltain ykkösen lopupään-kakkosen meinigiltä. Ajoittain molemmilta joukkueilta todella huonoja kosketuksia palloon, mutta silloin tällöin molemmat joukkueet onnistuivat löytämään mielenkiintoisia syöttökombinaatioita, jotka kuitenkin päättyivät viimeistään vastustajan kuudelletoista epäonnistuneeseen syöttöön tai keskitykseen. Ensimmäinen puoliaika päättyikin maalittomana, jonka jälkeen keräsimme porukan nippuun ja suuntasimme olutjonon kautta Vasasin fanituotemyymälään. Mukaan tarttui mm. huiveja, lasituoppeja, joita ei saanut viedä katsomoon, sekä kangasmerkkejä, joita pojat uhosivat kiinnittää Pohjoiskaarre-huiveihinsa(lutuuria?).
Suomifanien futisromantiikka pääsi valloilleen fanikaupassa, tuotteita myytiin varmaan kaksin verroin alkukauden menekkiin nähden.
Vasasin romanttistakin romanttisempi kotistadion, Stadion Rudolf Illovszky.
Vasasin kannattajayhdistys ARMATA ja komea bandis.Fanikaupasta suuntasimme takaisin katsomoon, mutta tällä kertaa kotikannattajien Ultras-sektioon. Suomihuivimme saivat välillä melko ihmettelevän näköisiä katseilta muutamalta Stone Island-vaatetukseen pukeutuneelta hiuksettomilta herrasmiehiltä, mutta sanoiksi ei kukaan tunteitaan saanut puettua. 48. minuutilla vierasjoukkue Sopron meni johtoon Imre Demen sijoittaessa pilkulta sisään. Tämän jälkeen kotikannattajatkin alkoivat herätä, ja saivat chäntteihinsä tukea vajaan kahdenkymmenen suomalaiskannattajan mobista. Istvan Eszlatyi siirsi kotikannattajien paineesta huolimatta vieraat jo 0-2 johtoon, kun pelikellossa oli 62 minuuttia. Viiemistään tästä suivaantuneena kotijoukkue aloitti villin takaa-ajon, jonka kunniaksi Martin Adam kavensi ottelun tilanteeksi 1-2, kun 72 minuuttia oli pelattu. Tämän lähemmäs kotijoukkue ei kuitenkaan hyvästä rynnistyksestä huolimatta päässyt, vaan Sopron lähti takaisin kotiin kolme pistettä mukanaan. Pelin lopussa nähtiin vielä mielenkiintoinen episodi, kun vieraiden päävalmentaja ajettiin ulos ja tuli vielä tämän jälkeen provosoimaan puolitäyden Armata-sektion eteen. Muovituopit lensivät, sentterit vilkkuivat ja hulina-aidalla kiipeili yli satakiloisia miehen körmyjä puimassa nyrkkiä ja vaatimassa kaveria aitojen sisäpuolelle. Suurimmilta konflikteilta kuitenkin vältyttiin.
Näistä kaikista huonolaatuisista kuvista se mahtavin: Isä ja poika, oman kylän jengi ja kannattajasektio. From father to son Matsin aikana mutuamat meistä (esim. allekirjoittanut) sai huivivaihdot onnistumaan parin paikallisen kanssa. Oma SMJK-huivini vaihtui Vasasin 100-vuotishuiviin joka roikkuu seinälläni tälläkin hetkellä muistona ottelusta. Jotkut uhrasivat jopa littihuivin, joka oli aika suuri teko. Tämän jälkeen tapahtui jotain uskomattoman hienoa; Arviolta 11-vuotias poika, nimeltään Bruno, halusi tulla vaihtamaan oman huivinsa SMÄIKÄN vastaavaan. Tottakai kaupoista päästiin sopimukseen ja Bruno otettiin oikein yhteiskuvaan! Taustalla muuten näkyy Vasasin urheilutalo, jossa pidettiin jatkot
Bruno ja SMJK:n Vasas-jaosto.Matsin jälkeen matka jatkui siis Bruno-kuvan takana näkyvään punaiseen urheilutaloon. Pulla-ja-kahvi-kioskista myytiin erittäin laadukasta puolen litran bisseä alle eurolla erittäin janoisille suomalaisille. Talon aulassa kioskin välittömässä läheisyydessä chäntättiin vuorotellen Vasasin ultrien kanssa omia chänttejämme ja yhteishenki kukoisti. Erityisesti Keravam Bojien UEFA MAFIA-paidat noteerattiin, ja tätähän lauleskeltiin monta kertaa äänekkäästi putkeen. Kun tunnin laulelujen jälkeen porukan "johtaja" ilmoitti, että nyt lähdetään baariin jatkamaan, eipä meillä siihen vastaansanomista ollut pienistä epäilyksistä huolimatta. Urheilutalosta lähdettiin kun kioski meni kiinni, ja suunnaksi otettiin uusi kuppila.
Muutaman sata metriä käveltyämme astuimmekin porukalla varsin sympaattiseen pieneen Pubiin, jossa itse nokkamies tarjosi meille ensimmäisen kierroksen. Myöhemmin myös uusi nuori tuttavuutemme Bruno saapui kuppilaan, ja taas otettiin kuvia. Pöytäfutismatsi pelattiin ja muutaman bissen jälkeen lähdettiinkin suunnistamaan takaisin metrolle ja hotellille. Vasasin kannattajat osoittautuivat kyllä uskomattoman mukaviksi ja vieraanvaraisiksi kavereiksi.
Urheilutalon aula, SMJK, Armata ja olutkioski.
Näin mobimme jättää Vasasin kauniin futispyhätön ja lähtee Top Boyn perässä kohti pubia.
Brittityylisen pubin ulkosivu. Mieleen kapakasta jäi halpa olut, ystävälliset ihmiset ja yksi pelottavn näköinen Liverpool-mieshuora YNWA-riipuksineen ja tatuointeineen.Ehjin nahoin laitakaupungilta takaisin hotellille selvinnyt seurueemme teki yhteisen päätöksen monen kaverin viimeisen illan kunniaksi: Järjetön tumu päälle ja kaupungin baareihin tutustumaan. Vallattiin komeesti Keravan ÄIJJIEN toinen huone ja alettiin maistelemaan olutta. Ennen kaupungille lähtöä pyrittiin vielä saamaan parikin kertaa erinäistä naiskontaktia hotellissa, kun naapurihuoneeseen muutti muutamia ranskalaisia sluteja. Ensin naiset menivät lähes sanaakaan sanomatta hotellihuoneeseen, ja toisella kertaa huonepuhelimella soitettu puhelu katkaistiin, kun esittelin porukkani kuuluvan Suomen jalkapallomaajoukkueeseen. Olis varmaan pitänyt sanoa, että ollaan täällä kendoa pelaamassa...
Viimeinen yhteinen ilta. Brenkkua, hulinaa ja Littipeukut.Valitettavista takaiskuista huolimatta otimme jossain vaiheessa suunnaksi Szimplan ympäristön, joka mietaamaisesti yllätti porukkamme olemalla aivan täynnä. Edellisiltana brenkuttelupaikkana toiminut kulmapubi toimi kuitenkin hyvänä varasijoituspaikkana meille janoisille suomalaisille. Muutamat otettuamme juhlat jatkuivat kuitenkin baarista toiseen ja pitkään yöhön. Kyllä se koko reissun paras ilta tiivistyi siihen, kun kahdenkymmenen hengen suomalaisporukalla seilasimme kuppilasta toiseen ja aina välissä laulettiin. Ilta päättyi osaltamme Tuomaksen kanssa n. kello neljä aamuyöstä, jolloin palasimme ratikalla takaisin hotellille. Meinasin muuten saada sporassa, mutta selvisin puhumalla.
Kulmabaari, kulmapöytä ja kulmakunnan pojat.
Skavabölen poikien tarroja tuntui löytyvän reissulla vähän joka paikasta. Itse pojatkin saivat välillä ruutuaikaa.Sunnuntai/Maanantai 16.11-17.11 The Hangover ja kotiinlähtöSunnuntaipäivä oli harmaa. Päässä ei liikkunut ajatus ja ulkona satoi vettä. Koko päivä menikin sisällä istuessa, Keravan jengin kanssa paskaa puhuessa ja Aachin legendaarista Fulham-Tottenham-reissun raporttia lukiessa. Ilta tuli, jätkät lähti, ja me suunnattiin syömään Spagetti Bolognesea, jonka jälkeen alkoi liskojen yö no. 1. Seuraavana aamuna hyvissä ajoin taksilla lentoasemalle, jossa bongasin mm. ex-Hakapelaaja Tarmo Koivusalon ja reissumme piikkitukan, Monzan Gorillan juoksemassa Finnairin lennolle last callin aikaan casuaali Filan rotsi yllään. Oma lentomme lähti yhden maissa poiketen Munchenissä, josta pian Suomeen. Kotiin päästyäni paahdoin kaksi leipää, aloin selaamaan puhelimen kuvagalleriaa. Tämän jälkeen nukahdin melkein samantien. Reissu oli takana, ja fiilis oli sen mukainen. Alla vielä muutamia pointteja reissusta.
City Hotel Ring:+halpa
+lähellä Tonavaa, M3-metrolinaa, rautatieasemaa ja kauppakeskus West Endiä.
+hyvin englantia puhuva ja ystävällinen henkilökunta
+kaunis ja nostalginen sisäpiha
+kyllähän tuolla hyvin nukkui
+halpa(:mietaa:) ja mukava pikkubaari alakerrassa
+vitusti suomalaisia
+huonenaapurit:ylos:
-meidän huoneessa ei ollut ainakaan minkään valtakunnan kattovaloja
-huoneeseen näki sisään mistä suunnasta vaan missä oli ikkuna
-helvetinmoinen kolina silloin tällöin aamusin, jonka lähteestä ei havaintoja
-vesi virtasi putkissa ihan vitun äänekkäästi kun joku veti vessan
-aamupala +6e/henkilö. Laadusta ei tietoa, kun kertaakaan ei käyty.
-ehkäpä jonkun sortin remontin/ehostuksen tarpeessa koko mesta
-ei avainkortteja, vaan tyhmä lukko/avainsysteemi. Ja kännissä ihan saatanan haastava.
Budapest:+++++ BRUNO.
+++ Halpaa olutta (0,5l baarissa 1-1,5e. Kaupassa n.70snt)
+ Kauniita naisia (näillä foorumistipainotteisilla reissuilla toki täysin tarpeettomia mainita)
+ Mikäli olisin mies joka maksaa seksistä, olisin kyllä saanut. Sen verran usein tultiin "businesta" ehdottelemaan lähes joka ilta
+ Kivat kuppilat
+ Tonava oli ainakin illalla ihan perkeleen hieno. Voittaa jopa iltavalaistun Tammerkosken.
+ Ruokaa sai halvalla.
+ yleisesti hyvä rahanvaihtokurssi lähes joka kadunkulmassa.
+ kana/liha-gyrokset
+Vasas SC ja Armata
-seksikauppa ei ollut sunnuntaina auki
-vanha kaupunki -> vähän ankeankin näköistä vaikka ollaan kuinka keskustassa
-miehet ihan helvetin pelottavan/huligaanin näköisiä
-Suomihuivit kaulassa tuli varsinkin metrossa aika negatiivista silmää ja tuijotusta juuri näiden em. kansalaisten suunnasta
Kiitos kaikille meidän Valkeakosken ja Toijalan alajaoston mukana reissanneille. Reissulla luotiin uusia kaverisuhteita ja yksin ei tarvinnut olla. Naapurihuoneen Veijaria lainatakseni: "
VITTU TÄÄ ON SIISTIÄ!"
Loppuun vielä tunnelmaa nostattava kuva Vasasin matsin jälkeiseltä baarireissulta:
e. Kirotus vireitä muokataan kun ehditään
e2. Lisää kuviakin löytyy ehkä vielä mahdollisesti jostain, niitä saa meidän porukka ainakin lähetellä mulle mikäli kokee tarpeelliseksi saada ne tähän näkyviin.
