Matkaidea syntyi 22.7., jolloin huomasin Schalken matsilippujen tulleen myyntiin edellisenä päivänä. Joihinkin matseihin oli vielä lippuja saatavilla, joten päädyin valitsemaan sellaisen viikonlopun, joka näyttäisi parhaiten sopivan muihin omiin menoihin. Alunperin kuvittelin, että Schalken matsi pelattaisiin todennäköisesti lauantaina, mutta toisin kävi johtuen pyhäinpäivästä, jolloin Nordrhein-Westfalenissa ei pelata futista. Samasta syystä jouduin valitsemaan lauantaiksi naapuriosavaltiosta hieman kauempana olevan kohteen. Sunnuntain kohde oli helppo valita, sillä Bochumista ehti mainiosti sunnuntai-iltana lähtevälle paluulennolle. Lennot olin ostanut Finnairilta heti Schalken matsipäivän varmistuttua.
Pääsyliput:
Pe 31.10. klo 20.30 Schalke - Augsburg
La 1.11. klo 15.30 Mainz – Werder Bremen
Su 2.11. klo 13.30 Bochum – TSV München
Hotellivaraukset:
31.10.-2.11. CVJM Düsseldorf Hotel & Tagung, Düsseldorf
Lentoliput:
Pe 31.10. klo 6.20 Turku → klo 9.05 Düsseldorf
Su 2.11. klo 18.45 Düsseldorf → klo 0.20 Turku
Kaukojunaliput:
La 1.11. klo 8.52 Düsseldorf Hbf → klo 11.15 Mainz Hbf
La 1.11. klo 19.20 Mainz Hbf → klo 21.31 Düsseldorf Hbf
Pääsyliput ostin virallisesta lipunmyynnistä netin kautta. Schalken ja Bochumin liput tulivat postitse kotiin parissa päivässä ja Mainzin lipun noudin stadionilta ennen peliä.
Perjantai 31.10.Tiedossa oli rankka päivä, sillä herätys oli klo 4.30 Suomen aikaa ja nukkumaan olin pääsemässä vasta keskiyön jälkeen Saksan aikaa. Aamuyölla lämpötila oli sen verran plussalla, että Turun lentoasemalle uskalsi ajaa kesärenkailla. Julkinen liikenne oli pois suljettu vaihtoehto, kun lento oli lähdössä klo 6.20. Turvatarkastuksessa metallinpaljastin piippasi kohdallani, mutta ei ole hajuakaan minkä takia. Lähemmän tarkastelun jälkeen pääsin läpi.
Lento Turusta Helsinkiin sujui aikataulun mukaan ja Helsingissä oli sopivasti aikaa testata wc-tilat, mutta eipä juuri enempää luppoaikaa ennen Düsseldorfin lennon lähtöä. Aamupalan ensimmäisen kierroksen hoidin Turun lentoasemalla (en enää muista mitä ostin) ja toinen kierros oli Helsingin ja Düsseldorfin välisellä lennolla, jonka aikana jaettiin lennon hintaan sisältyneet sämpylät. Düsseldorfin lentoasemalla valitsin kulkuvälineeksi S-Bahnin. S11 lähtee keskustaan 20 minuutin välein. Ensimmäinen juna lähti samaan aikaan kun olin asioimassa lippuautomaatin kanssa, joten sain vielä odotella seuraavaa vuoroa.
Muutama tunti meni Düsseldorfin keskustassa kierrellessä. Fortunan fanituotekaupassa Burgplatzilla tietysti kävin. Samalla sain noudettua netin kautta ostamani lipun 5.12. pelattavaan otteluun Düsseldorf-Sandhausen, joka sisältyy seuraavan reissun ohjelmaan. Hotelliin kävin kirjautumassa hieman klo 14 jälkeen. Klo 14.45 lähtevällä RE3-junalla matkustin Gelsenkircheniin.
Gelsenkirchenin keskustassa oli runsaasti aikaa ennen Veltins-Arenalle menoa. Schalken fanituotekauppa oli luonteva kohde.
Veltins-Arena on aika syrjässä keskustasta, joten sinne piti jatkaa raitiovaunulla (linja 302). Matka kestää aikataulun mukaan 15 minuuttia, mutta todellisuudessa kauemmin.
Tulin stadionille pari tuntia ennen ottelua, jolloin oli jo pimeää.
Oma paikkani oli vastakkaisella sivulla, joten kiersin stadionin.
Turvatarkastus oli reissun futismatseista vähiten lepsu eli käytännössä ainoa, jossa edes vähän tutkittiin, mitä on mukana. Esimerkiksi kamerakotelosta tarkastettiin, että siellä on oikeasti kamera eikä jotakin muuta. Veltins-Arenalla katsomoiden takana olevat käytävät ovat sisätilaa, mutta yläkatsomoon johtavat portaat ovat ulkoilmassa.
Yläkatsomon käytävällä oli väljää ainakin puolitoista tuntia ennen ottelun alkua. Ainoa maksuväline myyntipisteissä oli stadionkortti.
Joku paikallista kulttuuria paremmin tunteva osaisi varmaan kertoa, mistä tässä katsojien ennen ottelun alkua järjestämässä valoshowssa on kyse? En muista vastaavaa muiden joukkueiden otteluissa nähneeni. Hienolta näytti kyllä.
Paikkani oli muistaakseni lipunmyynnissä merkitty näkörajoitteiseksi paikaksi. Näkörajoite tarkoitti käytännössä, että tulostaulu jäi suurimmaksi osaksi piiloon kattorakenteiden taakse. Kentälle näkyi hyvin. Olin kolmanneksi ylimmällä rivillä.
Ottelun alussa Augsburg oli hyvin pelissä mukana, mutta Schalke voitti Huntelaarin maalilla 1-0. Katsojamääräksi ilmoitettiin 60954. Tunnelmaa on turha edes yrittää kuvailla, menkää itse kokemaan.
Oletin, etten ottelun jälkeen ehtisi klo 23.29 lähtevään RE3-junaan vaan joutuisin odottamaan tunnin verran seuraavaa. Jonotusaika stadionin raitiovaunupysäkillä jäi kuitenkin yllättävän lyhyeksi, joten alkoi näyttää, että ehtisin sittenkin aikaisempaan junaan. Raitiovaunu tuli päärautatieasemalle klo 23.26, josta piti nousta rullaportaita kolme kerrosta ylöspäin junien lähtölaitureille. RE3 oli vielä sopivasti pari minuuttia myöhässä, joten ehdin hyvin kyytiin. Düsseldorfissa olin noin klo 0.15. Hotelliin oli Düsseldorfin asemalta kävelymatkaa noin 200 metriä, joten ihan sopivaan aikaan ehti vielä nukkumaan. Eihän sillä muuten olisi väliä, mutta lauantaiaamuna oli taas aikainen herätys.
Lauantai 1.11.Lauantain ohjelmassa oli matka Mainziin, jonne lähdin Düsseldorfista heti aamiaisen jälkeen.
Välipysähdykset matkalla Mainziin olivat Köln, Bonn, Remagen, Andernach, Koblenz ja Bingen am Rhein. Junamatkalla oli aikaa ihailla saksalaisia maisemia.
Kölnissä radan varressa on karun näköistä. Kauempana talojen takana näkyy tuomiokirkon torni.
Reiniin laskeva Mosel ylitettiin Koblenzissa.
Hieman ennen Boppardia olevassa joen mutkassa näkyi proomuja.
Loreley on Sankt Goarin lähellä Reinin mutkassa 120 metriä joen yläpuolelle kohoava kallio. Kyseisessä mutkassa on myös Saksan puoleisen Reinin kapein kohta.
Mainziin saavuttiin suunnilleen aikataulussa klo 11.15 paikkeilla. Ajatus oli hieman katsella myös Mainzin keskustaa, mutta edellisen päivän jäljiltä varpaaseen tullut rakko hillitsi kävelyintoa. Ruokapaikkaa ei tarvinnut kauaa etsiä, sillä aseman edessä oli kebabkioski. Aseman läheltä lähtivät myös bussit Coface Arenalle.
Olin etukäteen kuullut, että Coface Arena olisi rakennettu keskelle peltoa. Paikan päällä paljastui, ettei kyseessä ollutkaan mikään huuli. Tälllaiseen paikkaan bussi jätti matkustajat. Tarkkasilmäinen huomaa keltaisen rakennuksen oikealla puolella sumun takia heikosti erottuvan stadionin.
Eipä sitten muuta kuin seuraamaan paikallisia.
Pienen kävelytuokion jälkeen stadionkin löytyi.
Eteläkatsomon takana oleva käytävä oli käytännössä täysin ulkotilaa. Tuskinpa se näillä leveysasteilla pahasti häiritsee.
Omassa kulmauksessaan vihreään sonnustautuneet Werder Bremenin fanit erottuivat hyvin muista katsojista.
Kotijoukkueen päädyssä punainen oli hallitseva väri.
Kotijoukkue aloitti ottelun vahvasti. Mainz meni heti alussa johtoon ja 2-0 oli lähellä jo paria minuuttia myöhemmin. Hyvästä otteesta huolimatta Mainz ei kyennyt lisäämään johtoaan. Juuri ennen taukoa Bremen sai pilkun. Mainzin maalissa pelannut Loris Karius torjui pallon suoraan Franco Di Santon päähän, jonka oli helppo puskea tasoitus. Toisella puoliajalla ottelu hieman yllättäen kääntyi vieraille, ja Bremen otti kauden ensimmäisen voittonsa. Yleisömääräksi ilmoitettiin 31017.
Ottelun jälkeen stadion näytti tyylikkäältä iltavalaistuksessa.
Bussikuljetus takaisin rautatieasemalle toimi tehokkaasti. Busseja oli riittävästi ja kyytiin pääsi melkein heti. Paluujunan lähtöön oli toista tuntia, joten hyödynsin odotusajan mm. käymällä iltapalalla tutulla kebabkioskilla. Paluumatkalla oli junan vaihto Kölnissä viiden minuutin vaihtoajalla. Ensin nousin Stuttgartista tulleen IC-junan kyytiin ja matkasin Kölniin. Kölnissä piti vaihtaa Baselista Hannoveriin menevään ICE-junaan, jolla pääsi Düsseldorfiin. Kölniin saavuttiin viitisen minuuttia myöhässä, mutta Düsseldorfin suuntaan jatkava juna odotti. Kölnissä tultiin raiteelle 5 ja jatkoyhteys lähti raiteelta 4, joten piti vain siirtyä viereiseen junaan.
Hotellissa olin jo ennen kymmentä, joten lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ehti nukkuakin pidempään.
Sunnuntai 2.11.Viimeisenä aamuna kirjauduin ulos hotellista ja lähdin RE1-junalla klo 10.22 kohti Bochumia. Olikin ainoa kerta tällä reissulla kun lähijunassa tarkistettiin liput. Näytin Bochumin matsilippua. Repun jätin säilöön Bochumin asemalle. Bochumissa kävin ensin hieman katselemassa aseman ympäristöä.
Kahden kilometrin matkan stadionille matkustin raitiovaunulla, joka osoittautui jo kaksi tuntia ennen ottelua niin tukkoiseksi, että päätin palata ottelun jälkeen takaisin asemalle kävellen, jotta lentoasemalle pääsy ei viivästyisi.
Rewirpowerstadion on 1970-luvulla rakennettu betonikolossi vailla nykyajan hienouksia. Myyntipisteissä asioidaan vanhanaikaisesti käteisellä. Turvatarkastustakaan ei käytännössä ollut. Vessojen taso oli sitä luokkaa, että niihin verrattuna Olympiastadionin D-katsomon vessat tuntuvat luksukselta.
Stadionin vieressä on vuonna 2003 valmistunut laajennusosa (kuvassa vasemmalla), jossa on fanituotekauppa ja jotakin muita tiloja. Laajennusosa on yhdistetty stadioniin siten, että katutasolla stadionin ja laajennusosan välissä on tunneli, josta pääsee kävelemään läpi.
Käsiohjelma on normaalista Bundesliiga-käytännöstä poiketen ilmaisjakelutabloid, jota jaettiin joka puolella stadionin ympärillä.
Kuvasta ei erotu yhtä hyvin kuin paikan päällä, mutta linnunkakkaa oli katsomossa runsaasti verrattuna mihin tahansa muihin stadioneihin, joilla olen käynyt.
Miklu osallistui alkulämmittelyyn punaisessa liivissä.
TSV Münchenin fanit olivat saapuneet omaan karsinaansa.
Myös kotijoukkueen fanipäädyssä oltiin valmiina peliin.
Tyhjää tilaa katsomossa oli runsaasti. Ottelun yleisömääräksi ilmoitettiin 15607, joten stadion oli noin puolillaan.
Kotijoukkue aloitti ottelun hyvin ja loi maalintekotilanteita. Varsinkin maalintekijätilastoa johtanut Simon Terodde pääsi hyvin maalipaikkoihin, muttei saanut palloa maaliin hyvistäkään paikoista. Toisella puoliajalla matsi kääntyikin vierasjoukkueelle, joka käytti paikkansa tehokkaammin. Kahden maalin tappioasemassa Bochumin maalissa pelannut Andreas Lüthe syötti pallon suoraan vastustajalle, joka teki 0-3. Edessäni ryhmä katsojia nousi sarkastisesti taputtamaan veskarin munaukselle, minkä jälkeen lähtivät pois. Tunnelma lässähti selvästi loppua kohden. Miklu ei pelannut.
Vierasfaneilla oli onnistunut reissu.
Matsin jälkeen katu oli suljettu ajoneuvoliikenteeltä ja varattu stadionilta poistuvien jalankulkijoiden käyttöön.
Kävelymatkaa Bochumin rautatieasemalle oli noin kaksi kilometriä.
Ehdin hieman yllättäen jo klo 15.56 lähtevään RE1-junaan, sillä juna oli sopivasti myöhässä. Matka jatkui suoraan Düsseldorfin lentoasemalle, sillä paluulento Suomeen oli lähdössä klo 18.45. Düsseldorfin lentoaseman turvatarkastuksessa metallinpaljastin ei piipannut, vaikken edes muistanut ottaa kaikkia metalliesineitä pois. Ilmeisesti ei ollut yhtä herkälle säädettyjä laitteita kuin Turussa.
Saksan reissun lopetin lentoaseman ravintolan versiolla currywurstista. Poikkeavaa tässä versiossa oli, ettei makkaraa ollut pätkitty kuten currywurstissa on tapana. Lisäksi perinteisen sämpylän tilalla oli oudosti leikattuja perunoita.
Paluulennolla pääsin tutustumaan Finnairin uusittuun palvelukonseptiin eli aiemmin lipun hintaan sisältynyt välipala poistui marraskuun alussa. Maksua vastaan olisi voinut ostaa syötävää, mutta eipä ollut currywurstin jälkeen nälkä. Kahvia, teetä, vettä ja mustikkamehua sai edelleen ilman eri veloitusta. Helsinki-Vantaalla oli puolentoista tunnin odottelu Turun lennolle. Kotona taisin olla maanantain vastaisena yönä yhden paikkeilla ja maanantai oli heti työpäivä.
Tiedossa on tänä vuonna vielä pari matsia samalla seudulla, sillä ollaan kaveriporukalla menossa joulumarkkinareissulle Düsseldorfiin 5.-8.12. Suurinta osaa matkaseurasta kiinnostaa nimenomaan joulumarkkinat eikä futis, mutta omalta osaltani olen valmistautunut hankkimalla liput futismatseihin Düsseldorf-Sandhausen (pe 5.12.) ja Mönchengladbach-Hertha (la 6.12.) sekä lätkämatsiin Düsseldorf-Iserlohn (su 7.12.).
