Suomalaisen kulttuurin erityispiirteen lisäksi oma osansa esimerkiksi vessamaailman jonoihin on varmasti 1930-luvun arkkitehtonisilla ratkaisuilla. Sen kerran vai kaksi kun vessamaailmassa olen käynyt, niin kapeisiin portaisiin taitaa aika helposti syntyä sellainen jono, josta ei paljoa pidemmäs näe eikä seikkailemaan lähteminen houkuta.
Suuronnettomuuden aikaan Olympiastadionilla ei kannata katsomossa tai vessamaailmassa paikalla olla.
Jostakin syystä ihmisillä on psykologinen tarve hakeutua siihen jonoon, vaikka lähellä ois tyhjä kaljatiski tai vessa. 30-luvun arkkitehtuuri ei ainakaan helpota asiaa, mutta samaa toistuu myös 90 vuotta uudemmilla areenoilla.
Varmaan tarvittaisiin jotain opastajia sähköpiiskojen kanssa. Lontoon maanalaisessa on välillä joku janari megafonin kanssa vahtimassa, että laituri täytetään tasaisesti.