Lyhyt raportti marraskuun lopun tunnelmista Augsburgista sopinee tähän, kun en tällaisen lyhyehkön raportin vuoksi viitsi topicia aloittaa. En muista täällä aiemmin mainintoja Augsburgista.
Kun oli tiedossa minä viikonloppuna matkaan lähdetään, tuli heti katsottua mitä matseja on tarjolla. Ja kuin sattumalta, tarjolla oli Augsburgissa matsi HSV:tä vastaan. Syksyllä peli ei vaikuttanut kiimaa nostattavalta, mutta kokemuksen vuoksi silti liput tuli hommattua. FCA:n nettisivuilta katsoin milloin liput tulevat yleiseen myyntiin, ja kun ne tulivat, menin heti ostamaan liput pääkatsomoon. Hintaa naurettavan vähän: 39€. (postikulut kirjattuna kirjeenä 6,90€).
Liput tulivat perille koto-Suomeen noin viikossa. Eli ei mitään ongelmia tässä.
Matkaohjelmaan kuului toki paljon muutakin. Meillä oli vuokra-auto (varasin A-mersun dieseltomaatilla, mutta saimme Ford Kugan dieseltomaatilla), mikä oli varsin onnistunut vaihtoehto. Lennot Müncheniin ja sieltä vuokra-autolla hotellille Augsburgiin noin tunnissa. Iso osa matkasta menee autobahnoilla ja noin puolet vapaalla rajoituksella.
Pelipäivänä kiertelimme nopeasti kaupungin nähtävyyksiä ja tarkoituksena oli myös ostaa hienot kotijoukkueen pipot ja kaulaliina. Fanikaupassa pipotarjonta oli heikkoa, eikä lähitienoon Kaufhof ja Karstadt auttaneet. Tässä vaiheessa, kun pipoja metsästimme, alkoikin tulla jo vähän kiire stadionille.
Keskustasta menee pelipäivinä erillinen ratikkastadionlinja stadionille, katsoin paikallisesta reittioppaasta, että matka kestäisi keskustasta 16 minuuttia. Lopulta tunti ennen peliä olimme keskustassa pysäkillä odottamassa ratikkaa, ja niin oli moni muukin. Kun ratikka pysäkille tuli, se täyttyi hetkessä ja matka kohti stadionia alkoi. Matka alkoi tuntua ikuisuudelta, kun ahtaassa ratikassa piti seistä, ulkona oli kylmä, ovia ei pysäkeillä avattu ja ikkunat meni huuruun ja tuntui että happi loppuu. Oli aika mielenkiintoista, että ratikka jokaiselle pysäkille matkalla pysähtyi, mutta ei ottanut ketään kyytiin ainakaan meidän ovista, niitä ei saanut auki ulkoa.
Lopulta noin puolen tunnin matkaamisen pääteeksi pääsimme stadionin pysäkille, josta olikin vielä aikamoinen tarpominen itse stadionille. Kevyttä munaravia kohti stadikkaa, ja kohtalaisessa turvatarkastusjonossa olimme hieman yli kolme. Pelin alkuun vajaa puoli tuntia.
Turvajonossa oli erillinen linja naisille, josta HH pääsikin sujuvasti, mutta miehet saivat jonottaa, vaikka "Frau-linjen" turvatarkastaja olisikin ollut vapaana. Missä tasa-arvo?
Stadionilla maksuvälineenä ei käynyt ruokamyynnissä muu kuin stadionin kortti, jolle piti ladata rahaa. Korttienmyyjiä ja rahanlataajia oli pitkin poikin, sellaisia lippua salossa pitäviä nuorehkoja miehiä suurimmaksi osaksi. Koska meiltä vielä puuttui pipot, ja kortti, jakauduimme siten, että minä menin tupatäynnä olevaan fanikauppaan ja HH jonotti stadionkorttia.
Yllättäen fanikaupastakin oli pipot lähes loppu, mutta sain onneksi pari ihan ok-näköistä myssyä mukaan ja pitkällisen jonottamisen jälkeen uloskin.
Tässä vaiheessa pelin alkuun oli enää muutama minuutti, joten ei muuta kuin katsomoon omaa paikkaa etsimään. Olin jo varausvaiheessa miettinyt, että tunnelman kannalta olisi hyvä olla lähellä fanipäätyä, ja sattumoisin vieressä oli myös perhekatsomo, joten meno oli sujuvaa ja rauhallista, fanien möykätessä omassa päätykatsomossaan. Myös paikkamme olivat kulkuväylän lähellä, jotta pääsisi nopeasti vessaan tai ostoksille.
Kun paikat löysimme riviltä kuusi, olikin tunnelma aika ahadasta, kun vieressä istui (myös) isokokoisia miehiä. Siinä hetken vitsailtuamme, että olisi pitänyt ostaa kaksi lippua per naama, alkoikin joukkueet tulla jo kentälle.
Stadion tuntui olevan mukavan tiiviisti kentän vieressä, ja yksiosaiset katsomot toivat hyvin tunnelmaa ja suojasivat tuulelta. Vaikka olikin +1 aste ja tuulista, tarkeni istuinsuojan ja kunnon pukeutumisen vuoksi vallan mainiosti koko pelin ajan.
Fanipääty lauloi ja piti hyvin tunnelmaa yllä koko pelin ajan. Peli itsessään ei ollut mitään silmiä hivelevää, ja ensimmäisen puoliajan lopussa vierasjoukkue menikin 0-1 johtoon... siitä lähdettiinkin heti ostamaan ruokaa, koska kaupungilla ei ehditty kahville. Lisäaikaa oli vielä minuutti jäljellä, joten jonot olivat pienet.
Pettymys oli suuri, kun currywurst oli jo loppunut (!). Parit sämpylät lämpöisenä ja kokis maksoivat 10 euroa, ei paha. Sämpylät syötiin ulkoilmassa ja aika siihen riitti hyvin. Vielä vessaan ennen toisen puoliajan alkamista. Miesten puolella ei ollut ruuhkaa lainkaan, mutta daamien puolella oli jonkun verran (perhekatsomon vaikutusta?).
Toisella puoliajalla tunnelma kohosi entisestään, kun kotijoukkue ensin tasoitti, ja sitten meni vielä johtoon. Lukemat kaunisteltiin lopuksi 3-1 kotijoukkueelle. Näimme kaikki maalit siis "oman päädyn maaliin", mikä oli kiva asia.
Katsomossa muutamat äijät veteli sauhuja normaalisti koko pelin ajan, mikä hieman ärsytti, mutta kuulunee kulttuuriin. Myyjiä katsomonosassamme ei näkynyt. Lämmin glühwein olisi tehnyt terää kyllä.
Pelin loputtua jäimme vielä hetkeksi katsomoon katselemaan kotijoukkueen kiitoksia faneille. Saipa joku meidän edessä joltain pelaajalta paidankin, kun sitä plakaatillaan pyysi. Varsin lämminhenkinen ja kotoinen tunnelma.
Ihmisjoukon mukana taas pysäkille ratikkaa odottamaan. Tai ihmistungoksessa, kuten saimme huomata lähempänä pysäkkiä. Poliisien preesens oli kuitenkin näkyvä, joten ihmiset siirtyivät vallan rauhallisesti ja hyvillä mielin. Ratikoita pysäkille tuli jatkuvana jonona, ja aina kun uusi ratikka tuli ja avasi ovet, täyttyi ratikka noin viidessä sekunnissa ihmisistä. Muutaman ratikan verran saimme odotella ennen kuin itse änkesimme sisään. Sain HH:lle istumapaikan, kun blokkasin hänen takanaan ryntäilijöitä, jäin itse seisomaan.
Ratikkamatka kaupunkiin kesti taas "ikuisuuden", mikä ei sinällään haitannut. Ratikkaamme (itse asiassa aivan viereeni) tuli myös HSV:n kannattajia, jotka aloittivatkin vitsikkään kilpalaulannan FCA:n fanien kanssa. Ratikka hyppi ja pomppi ihmisten hyppimisen tahdissa. Laulut tapahtuivat vuorotellen. Ensin lauloi FCA:n kannattajat (mm. että HSV pelaa putoamisesta ja FCA pelaa champparissa). Sitten HSV vastasi (kuusinkertainen mestari, kolminkertainen cup voittaja, jne.). Hyväntuulista. Toki myös lauloivat wir sind kein huliganen ja lauloivatpa ilmeisen ironisesti Sterns des Südensiä.
Hotellilla olimme noin puolitoista tuntia lähdön jälkeen. Vaikka stadion ei pitkällä olekaan, matkaan kannattaa varata aikaa.
Menomatkalla näytti siltä, että olisi jopa ollut järkevämpää tulla autolla ja jättää se kaukaisempiin parkkiksiin, mutta takaisintullessa autojonotkin olivat aika pahoja.
Hotellilla tuli sitten suoritettua room service-ruokailua, kun halpaa oli. Esimerkiksi pasta-annos maksoi vain 5,90 € ja se oli iso!
Keskustassa oli myös todella hyvä ja siisti kebab-paikka, Judenbergillä Maximillanplatzen lähellä. Kebab-annos liha+salaatti 4,50 €.
Tässä muutamia kuvia, lisää tulee kohta.
Ratikkapysäkki hotellin vieressä:
Ratikkapysäkillä keskustassa odottamassa stadionratikkaa:
Turvatarkastusjonossa, naisten jono oikeassa reunassa:
Kebab-annos (karppaajalle):
Joulutorilla:
