Helsingin Jalkapalloklubi
Perustettu: 1907
Kotistadion: Sonera Stadium (kapasiteetti: 10500)
http://www.sonerastadium.fi/Kausia ylimmällä sarjatasolla peräkkäin: 52
Saavutukset:Suomen mestari (27): 1911, 1912, 1917, 1918, 1919, 1923, 1925, 1936, 1938, 1964, 1973, 1978, 1981, 1985, 1987, 1988, 1990, 1992, 1997, 2002, 2003, 2009, 2010, 2011, 2012, 2013, 2014
SM-hopeaa (13): 1921, 1933, 1937, 1939, 1956, 1965, 1966, 1982, 1983, 1999, 2001, 2005, 2006
SM-pronssia (11): 1954, 1968, 1969, 1974, 1976, 1979, 1980, 1986, 1993, 1994, 1995
Suomen Cupin voittoja (12): 1966, 1981, 1984, 1993, 1996, 1998, 2000, 2003, 2006, 2008, 2011, 2014
Liigacupin voittaja (4): 1994, 1996, 1997, 1998
Yhteenveto:Kliseisesti usein sanotaan että kausi on ollut vuoristorataa, mutta HJK:n kohdalla näin ei ollut. Pikemminkin (lento)kone lähti liikkeelle, joutui tekemään pakkolaskun teknisen vian vuoksi, mutta korjausten jälkeen lennettiin suoraan stratosfääriin kun muut joukkueet jäivät 3000 metrin korkeuteen. Välillä oli vähän turbulenssia kuten asiaan kuuluu, mutta muuten lento oli suorastaan mahtava. Lohkovaiheessa meinattiin tehdä concordet, mutta lopulta maahan tultiin täydellisellä laskeutumisella ja rullattiin voittajina terminaaliin. Nyt laitetaan kone hetkeksi halliin, tehdään asianmukaiset huollot ja seurataan seinäjokelaisten ilmatilaloukkauksia.
Mennyt kausi:Joukkueen rakentaminen meni harvinaisen myöhään, mutta kaiken piti olla kunnossa. Liigacupista tuli lähtö aikatauluongelmien kanssa, Ruotsista haettiin pari tasuria, henki oli hyvä ja tekemisen meininki kova. Alkukausi oli kuitenkin kuin ajassa oltaisiin menty vuosi taaksepäin. Peli oli staattista eikä hallintaa saatu realisoitua maalipaikoiksi. Kuin sormia napsauttamalla kenkää alkoi jälleen puristaa, vieraspeli Lahdessa oli täysi katastrofi, ja viime kauden voittoputkeen lopettanut Siku Boström sai lähteä vain viiden pelin jälkeen saldolla 2-1-2. Tilalle tuli lähes kaikkien iloksi klubilegenda Bana Lehkosuo #96,2. Kova koetus olikin samantien edessä, Haka vappuaattona Tehtiksellä Cupin matsissa. Kuin saduissa voittoja tuli voiton perään, ja sympaattinen tanskalaisveskari Michael Tørnes pelasi itselleen Andras Vilnrotterin nimissä olleen nollapeliennätyksen.
Kannattajien ja seurajohdon tuska oli nopeasti vaihtunut euforiaksi, ja kaikki meni niin kuin villeissä unelmissa, tai vähintään Strömsössä. Kymmenen nollapelin jälkeen länsinaapuri Honka onnistui vihdoin Tapiolassa tekemään maalin juuri ennen juhannusta, mutta nöyryytys kuitattiin heti kokonpolttelun jälkeen voittamalla TPS Sonskilla 5-0. Samat turkulaiset, nuo perkeleet, olivat aiemmin Sikun viimeiseksi jääneessä ottelussa käyneet ryöväämässä pinnat Aurajoen varteen Wayne Brownin maalilla, tämäkin Soneralla.
Kiima alkoi pikkuhiljaa nousta, ja yhtä lailla myös pelonsekaiset tunteet. Huomio siirtyi Kaljuun ja Kaljuun. Eli UEFAn Gianni Infantinoon ja edelliskesäiseen Nõmme Kalju -katastrofiin. Vastustajasta FK Rabotnickista kukaan ei tiennyt mitään, viimeistelyharjoitus KuPSia vastaan ei ollut mitään juhlaa, ja lopulta HJK haki Makedoniasta inhorealistisen mutta hermostuneen 0-0 -tasurin. Pelistä ei jäänyt mitään käteen, ja paluuottelussa Rabosta tiedettiin yhtä vähän kuin aikaisemmin. Tasoero tuli kuitenkin heti pelin alussa selväksi, ja Lodin ja Morenin maaleilla tilanne oli puolen tunnin jälkeen jo 2-0. Kun peli olisi pitänyt tappaa, nollapelisankarille kävi täysin käsittämätön moka kun hörppäsi kaukolaukauksen maaliinsa ja makedonialaiset pääsivät ilmaiseksi peliin mukaan. Kun muutama kilo kynsiä oli pureskeltu niin paikan päällä kuin kotonakin ja Bulgarian lippua heiluteltu, tuskien taival päättyi lopulta 2-1 lukemiin. Vuoden kestänyt nöyryytys ja kärsimysnäytelmä oli vihdoin saatu päätökseen ja sen kauhukirjan kannet suljettua. Kalju-katastrofi ei toistunut! Seuraavaksi oli vuorossa matka Turkuun Interiä vastaan, josta tuloksena oli 3-3 tasuri, turkulaisnuorukainen Blend Miftari onnistui tekemään uransa ensimmäisen liigamaalinsa vajaa kymppi ennen loppua, joten tämäkään kenraali ei mennyt täysin nappiin.
3. kierroksella vieraat tulivat Kyprokselta APOELin muodossa. 2-0 HT antoi jo hyviä merkkejä tulevasta, mutta syön hattuni jos kukaan tiesi tässä vaiheessa miten europelit tulisivat jatkumaan. No, KIIMAHIRVI nyt koki oman mustan hetkensä eikä siitä enempää, mutta 2-2 tasuriin jouduttiin tyytymään. Paluuottelussa en tiedä oliko APOEL vaan niin hyvä pakottaen Klubin virheisiin, vai oliko kovin usko jo mennyt. Joka tapauksessa, tuossa ottelussa tasoero oli aika selvä, eikä siinä ole mitään hävettävää. Seuraavalla rundilla APOEL raiskasi Tanskan mestarin AaB:n yhteismaalein 5-1 ja selvitti tiensä tsämppäriin. Sieltä tosin oli saldona 0-1-5, kuitenkin täysin mahdottomassa lohkossa Barcelonan, PSG:n ja Ajaxin kanssa. Ja pelattiinhan mekin Barcelonaa vastaan, mutta siitä nyt vaikea sanoa mitään, en edes katsonut ottelun maaleja. Tulipahan ainakin rahaa ja Olympiastadionin katsojaennätys rikottua.
Varsin odotettuun tapaan HJK:n taival jatkui EL:n puolella itävaltalaista Rapid Wieniä vastaan. Rapidin kannattajien hurjuus oli kantautunut Pasilaankin, ja matsipäivänä Stadissa oli enemmän poliiseja kuin Soneralla katsojia. Wienistä oli kuitenkin tullut lähinnä seesteistä jengiä jotka kunniottivat seuraikoniaan Mako Heikkistä hienolla tiftolla, vieläpä suomeksi. Elokuisessa illassa nähtiin kuitenkin ensimmäinen venyminen, kun 0-1 tappioasema käännettiin ensin tasuriksi Robin Lodin huimalla pommilla (PAU!), ja sen jälkeen 2-1 voitoksi Väyrysen hallitulla pomppusijoituksella ilman mitään tuuria missään vaiheessa.
Ennen toista ottelua kohdattiin kuitenkin pahin vastustaja SJK Nottajoella, ja alkuvaikeuksien jälkeen jenginsä huikeaan lentoon saanut Simo Valakarin SJK nappasi pinnat kotiin "oman koiran" Aksu Pelvaksen puriessa Klubia kahdella maalilla. SJK pääsi sarjataulukossa jo haisteluetäisyydelle, mutta asiantuntijapiirien realistit varmaan olivat yksimielisiä siitä, että mestaruustaistelun tiukentuminen oli lähinnä näennäistä.
Lähtökohdat eivät olleet kovin hyvät, ja surkeaksi se muuttui kun Wienissä oltiin pelattu vartti. Tässä vaiheessa sivullekirjoittaneen kasetti hajosi lopullisesti, ja lähdin Nahka-Tapsan samettisen äänen luota vitutussavukkeelle. Palatessani tilanne olikin muuttunut 2-1:een, ja yhtäkkiä kaikki olikin auki. Rapid oli koko ajan niskan päällä, ja toisella puoliajalla näytti jälleen todella vaikealta. Vaikken ole yhtään taikauskoinen, päätin että auttaisikohan röökitauko jälleen, ja päästessäni takaisin ruudun äärelle kuulin vain "siinä teille Rapidin vartti" ja näin tolkutonta juhlintaa. Tilanne on 2-2! Rapidin pitää tehdä 2 maalia! Kun Demba kaadettiin rankkarialueella ja ranskalaisdumari Stéphane Lannoy vihelsi pilkun, lähti niin tolkutonta riemun- ja hämmästyksenomaista huutoa joka peitti alleen jopa Gijónin ihmeen tuuletukset. Lohkovaihe! Vihdoinkin!
Lohkovaiheen edesottamuksista on turha kirjoittaa mitään, sitä on käsitelty muissa topikeissa, se on tuoreessa muistissa ja annetaan kaikkien fiilistellä sitä omien tuntemusten mukaan, koska varmasti jokaisella kannattajalla on hieman erilaiset fiilikset ja kokemukset.
Arki sen sijaan jatkui, tyylillä. SJK-tappio jäi lopulta Banan ainoaksi ja vaikka peli ei ollut aina seksiä, pisteitä tuli varmasti ja useaan kertaan viime hetkien maaleilla. Mestaruus oli käytännössä ratkaistu, SJK ja Lahti taistelivat lähinnä siitä kumpi ottaa hopeasijan. KuPS, VPS ja MIFK taistelivat neljännestä sijasta joka veisi nelosen eurokentille, koska harva uskoi että surkean kauden Istuvan Hollantilaisen johdolla pelannut Inter pystyisi Cupin finaalissa haastamaan Klubin, varsinkaan Sonskilla. Mestaruus ratkesi Turussa 4-1 voitossa TPS:ää vastaan, mutta juhlimiset jäivät varsin vaisuksi koleassa sunnuntaisessa syysillassa. Eikä ihme, kausihan oli pahasti kesken ja itse seikkailu vasta alkutekijöissään.
Cupin finaalissa 1. marraskuuta nähtiin kuitenkin varsin kurinalainen Inter joka antoi kunnioitettavan vastuksen. Pilkuille mentiin, ja sankariksi nousi vekkuli Toni Doblas. Rankkarit 5-3 ja tuplamestaruus Töölöön!
Sopimustilanne:
12. Antonio Doblas (2014+1)
Linkki
XX. Saku-Pekka Sahlgren (2015)
Linkki/
2. Alex Lehtinen (2015)
Linkki
3. Gideon Baah (2016)
Linkki 5. Tapio Heikkilä (2014+1)
Linkki 11. Veli Lampi (2015)
Linkki 16. Valtteri Moren (2015)
Linkki 27. Sebastian Sorsa (2015+1)
Linkki 6. Markus Heikkinen (2015)
Linkki 28. Rasmus Schüller (2015)
Linkki 31. Robin Lod (2015)
Linkki
8. Demba Savage (2015)
Linkki/
17. Nikolai Alho (2015)
Linkki 80. Erfan Zeneli (2014+1)
Linkki XX. Obed Malolo (2016)
Linkki XX. Matti Klinga (2016)
Linkki XX. Roni Peiponen (2015)
Linkki 20. Joel Pohjanpalo (2018)
Linkki -> lainassa Bayer Leverkusenissa / Fortuna Düsseldorfissa
Off-seasonSiitä kai on määrä keskustella, eikö niin?
