Valmentajakoulutuksessa opettaja kutsui Keski-Suomea juniorijalkapallon mustaksi aukoksi. Luulin vitsiksi. Nauroin. Nyt olen seurannut keskisuomalaista junioritoimintaa seitsemisen vuotta. Ei naurata enää.
Paljon on menty pahimmista ajoista eteenpäin. Olosuhteet ovat parantuneet keinonurmien ja Vehkahallin myötä. Junnujen harjoitusmäärät ovat lisääntyneet ja harjoittelusta on tullut tavoitteellisempaa. Paljon on silti parannettavaa. Ainakin poikafutiksen puolella joukkueiden menestymättömyys Piirien turnauksissa ja esimerkiksi Puolen Suomen liigassa kertovat karua kieltä Piirin jalkapallotoiminnan tasosta.
Alla muutama näkemys, miten piiri voisi toimia paremmin.
PIIRIJOUKKUEET
Piirijoukkuetoiminta on retuperällä. Tai päätelkää itse:
http://www.palloliitto.fi/keski-suomi/pelaajakehitys/piirijoukkueet/pojatSivuilta saa kaivettua esiin P01 piirijoukkueen vastuuhenkilöt. Tulevia tapahtumia tai mitään muutakaan tietoa ei ole. P02:n vastuuhenkilöitä ei ole eikä tulevia tapahtumia. Tapahtumia on muutama mennyt piirihaavi sekä yksi pelitapahtuma. Muutaman piirihaavin kentän reunalta seuranneena voin myös sanoa, etteivät tapahtumat loistaneet tasoltaan.
Ensimmäinen juttu olisi nimetä piirijoukkueiden vastuuhenkilöt.
Toiseksi piirijoukkueita pitäisi olla kaksi ikäluokkaa kohden. Piirin ykkösjoukkue olisi se, missä kootaan ikäluokan ehdoton kärki koko piiristä, kokoon ja syntymäkuukauteen katsomatta. Kakkosporukka voisi olla ryhmä, jossa joukkue kasataan loppuvuonna syntyneistä tai muuten fyysiseltä kasvultaan jäljessä olevista pelaajista. Kakkosjoukkue voi pelata sekä oman ikäisiä, että vuotta nuorempia joukkueita vastaan. Samaa käytäntöä voisi esitellä muillekin piireille. Loppuvuonna syntyneiden kilpailullisesti heikompi tilanne ei ole jalkapallon tai Suomen yksinoikeus ja näkyy lähes kaikissa huippu-urheilun tilastoissa. Muutama maa on siihen herännyt. Muistaakseni esimerkiksi Espanjassa on kokeiltu perustaa loppuvuonna syntyneille omia maajoukkueita.
Kolmanneksi piirijoukkueet voisivat järjestää oikeasti aktiivista ja tavoitteellista toimintaa. Tuntuu käsittämättömältä, että tällä hetkellä Keski-Suomen piirillä ei ole poikajoukkueille ainoatakaan tulevaa tapahtumaa missään ikäluokassa.
Nykyisellään piirijoukkueiden puolesta tuntee lähinnä myötähäpeää.
SEUROJEN YHTEISTOIMINTA
Piirin tulisi olla paremmin tukemassa seurojen elinkelpoisuutta ja seurojen yhteistyötä. Pienet seurat kituvat, kun ei ole valmentajia eikä vuoroja. Lopulta, kun siirrytään 11vs11 peleihin, ei ole enää joukkuettakaan. Pienemmät seurat syyttävät helposti JJK:ta pelaajien imuroinnista, vaikka oma pesä on siivoamatta eikä joukkuetoiminta millään täytä tavoitteellisen harjoittelun vaatimuksia.
JJK taas seurana keskittyy niin innokkaasti pieniksi puristettuihin edustusjoukkueisiinsa, että haastajat jäävät kokoelmiksi sekavia haastaja-harrastepelaajia, joissa valmentaja on pulassa moninaisen materiaalin ja liian vähäisten resurssien kanssa. Yhteistyötä joukkueiden välillä ei saada aikaiseksi edes seuran sisällä, saatikka toisten seurojen kanssa.
Tämä seurojen kykenemättömyys yhteistyöhön näkyy esimerkiksi siinä, ettei PSL:an ole muutamaan ikäluokkaan saatu kuin yksi pelikelpoinen joukkue, osassa ei juuri sitäkään. Edes JJK:n edustusjoukkueen menestys ei näissä sarjoissa päätä huimaa. Kaikissa PSL ikäluokissa on kuitenkin riittävä määrä riittävän hyviä pelaajia, jotta sarjoihin saataisiin kaksi yli keskitason joukkuetta. Tämä edellyttäisi yhteistoimintaa, johon ei toistaiseksi ole kyetty. Yksikään joukkue ei voi todeta tähän, että kyllä me, mutta nuo muut eivät. Olen sivusta seurannut yrityksiä useammankin joukkueen ja ikäluokan kanssa eikä tilanteeseen ole yhtä syyllistä vaan ikäluokasta riippuen kukin joukkue kusee vuorollaan toisten muroihin.
Pahimpina kärsijöinä isojen poikien kitkerässä nokittelussa ovat juniorit ja keskisuomalainen jalkapallo.
Piirin pitäisi tukea yhteistoimintaa ja kannustaa siihen. Jos nyt otetaan esimerkiksi nuo tämän vuoden PSL ikäluokat ja vilkaistaan, mitä olisi voinut tehdä.
02 ikäluokassa JJK:n edustuksella on mennyt hyvin sekä PSL:ssa että muuten. Ikäluokassa olisi pelaajia toiseenkin vähintään keskikastin PSL joukkueeseen. Nyt kourallinen potentiaalisista pelaajista pelasi JJK:n haastajissa, kourallinen Komeetoissa ja kourallinen PaRi:n 01 joukkueessa. Yksittäisiä pelaajia löytyisi myös piirin pienemmiltä paikkakunnilta, kuten Joutsasta. Yhteistyötä ikäluokassa ehdotettiin muutamaankin otteeseen, mutta joukkueet päättivät mieluummin toimia kukin omillaan. Lopulta toinenkin joukkue PSL:ssa oli JJK:sta. Haastajajoukkue JJK Red selvitti tiensä sarjaan karsintojen kautta. Joukkue koostui 02 haastajista ja 03 kilpajoukkuepelaajista. Lopputuloksena oli kevätkaudelta 11 tappiota maalierolla 0-77.
01 ikäluokassa tilanne ei ole erityisen ruusuinen. JJK:n edustus oli 12 joukkueen sarjassa yhdeksäs. Toista joukkuetta ei ollut. Palokan riento voitti paikallisissa karsinnoissa JJK:n haastajajoukkueen, mutta putosi Jipolle. PaRi sai kuitenkin paikan syksyn kierroksille. Joukkue on saanut koottua kentälle omat parhaat 02 ja 01 juniorinsa, hyviä pelaajia pienemmistä seuroista sekä muutaman seurasiirron JJK:sta. Joukkue voi jo olla riittävän hyvä selviämään sarjassa. Nähtäväksi jää. Yhteisjoukkueella menestymismahdollisuudet olisivat paremmat. Esimerkiksi Komeettojen 00 joukkueessa pelaa 5-6 pelaajaa, joiden taso riittäisi PSL peleihin. Samoin JJK:n haastajissa on yhä muutama potentiaalinen pelaaja ja kuten arvata saattaa, pienemmistä seuroista löytyy muutama kelvollinen juniori. Yhteistyötä ei tässäkään ikäluokassa saatu aikaiseksi. JJK:n sisäisen yhteistyön puuttuminen ja muut haasteet ikäluokassa ovat aiheuttaneet sen, että liikenne seurasta ulos on ollut vilkasta.
00 ikäluokassa mukana oli kaksi joukkuetta, JJK:n edustus ja Komeetat. Menestys jäi molemmilla vaatimattomaksi. Joukkueet löytyvät 9 joukkueen sarjassa sijoilta 7 ja 8. Tätä ikäluokkaa on vaivannut pitkään sama kuin muitakin. JJK:n edustusjoukkue on hyvin pitkälle toiminut itsenäisesti, vailla yhteistyötä haastajien tai toisten seurojen kanssa. Muut kuin edustuksen pelaajat ovat olleet vailla tavoitteellista harjoittelua. Kun murrosikä tuo lopettamisia ja muita haasteita, ei pelaajamateriaalia yhtäkkiä enää olekaan tuosta vain otettavissa ellei haastajatoimintaa ole hoidettu kunnolla. Ikäluokka siirtyy ensi vuonna B-junioreihin, jossa odottavat omat haasteensa. En ehkä tänä vuonna olisi enää tähän ikäluokkaan edes yrittänyt rakentaa kummoista yhteistyötä, mutta aiempina vuosina hyvällä toiminnalla olisi saatu aikaiseksi se, että ikäluokan kärki olisi leveämpi eikä pelaamisen taso romahda, jos yksittäinen avainpelaaja siirtyy ikäluokkaa vanhempiin.
Summa summarum. Minusta pienen piirin, jossa seurojen tavoitteellinen toiminta ei tahdo pysyä muun Suomen mukana kuin hetkittäin, pitäisi tehdä Piirin avustuksella yhteistyötä. Esimerkiksi PSL:n osalta se voisi tarkoittaa sitä, että JJK:n edustus pelaa sarjaa omillaan. He siihen pystyvät. Loput tasoltaan riittävät pelaajat koetetaan Piirin avustuksella koota (ilman seurasiirtoja) pienempien seurojen yhteisjoukkueeksi. Tässä jokin seura voi toimia ns. emoseurana joka pääosin vastaa toiminnan organisoinnista ja josta esimerkiksi vastuuvalmentaja tulee. 01 ikäluokassa tämä voisi olla Palokan Riento ja 02 ikäluokassa Komeetat. 00 meni jo, mutta 03:ssa kykenevä seura taitaisi olla taas Komeetat. Olennaista olisi saada Piiri tukemaan ja ohjaamaan yhteistyötä, koska keskenään seurat eivät siihen tunnu kykenevän. Olisi jopa jollain tasolla mahdollista, että aiemmin esittämäni Piirin 2 joukkue linkittyisi tähän toimintaan.
Kilpatason yhteistyöhön liittyy aina pelkoja seurasiirroista ja oman toiminnan näivettymisestä. Siksi olisi samalla ensisijaisen tärkeää tukea osallistuvien joukkueiden omaa toimintaa ja välttää kaikkien pelaajien keskittymistä yhden tai kahden joukkueen alle, kuten tällä hetkellä on tapahtumassa. Missä esimerkiksi ovat Nousun, Muuramen, Säynätsalon, Joutsan, Laukaan, Jämsänkosken yms. joukkueet 11vs11 piirisarjoista. Joukkueiden toiminta on vilkasta pikkujunioreissa, mutta sitten ne vain katoavat. Uskon, että paremmalla organisoinnilla, yhteistyöllä, ohjaamisella ja tukemisella pienempienkin seurojen joukkueet säilyisivät elinkelpoisina pidempään.
PIIRISARJAT
Piti kirjoittaa vielä kolmannesta kipupisteestä eli piirisarjoista, mutta nyt loppui aika ja energia. Olihan sitä tuossakin ja tuskin edeltävääkään kukaan jaksaa kokonaan lukea. Palaan joskus asiaan. Jos palaan.
