Sarjan tasosta ei kerro se miten hyviä kolme parasta joukkuetta ovat vaan se mitä tasoa kolme heikointa joukkuetta edustavat. Mikäli oikeasti haluttaisiin nostaa sarjan tasoa, keskitettäisiin lisää resursseja muihin kuin kolmeen kärkijoukkueeseen joiden budjetit ovat jo valmiiksi täysin suhteettomia edes neljänteen tai viidenteen verrattuna jotta Suomeen todella saataisiin aikaiseksi puoliammattilaissarja jossa pelit kehittäisivät kaikkien joukkueiden pelaajia.
Suomalainen ratkaisu tietenkin on se ettei yritetäkään tehdä mitään vaan leikataan sarjassa pelaavien joukkueiden määrää mikä ei muuta tilannetta mihinkään koska edelleenkin vain kolmen kärkijoukkueen välisissä otteluissa taso on kohdallaan ja kaikki raha on edelleenkin keskitetty näille. Tuolla vain siivotaan maton alle aivan koomisimmat tasoerot sarjan kärkijoukkueiden ja peränpitäjien välisistä otteluista mutta ei ratkaista varsinaista ongelmaa eli sitä että korkeimmalla sarjatasolla pelaaminen on Suomessa aikuisille taloudellisesti mahdollista vain jos sitä rahoitetaan päätyöllä ja jalkapallo jää pelkäksi harrastukseksi. Tai sitten naisten sarjassa pelaavat kotona asuvat B-ikäiset joilla on maagisesti täyttyvä jääkaappi ja henkilökohtainen sponsorisopimus iskän ja äidin kanssa.
Ei mikään pääsarjaseura elä tuilla, vaan jokainen vastaa itse omasta toiminnastaan. Jos seura ei pysty hommaamaan rahaa tai sillä ei ole rahoittajaa, niin sitten sillä ei ole. Valitettavasti Suomessa ei juurikaan ole osaavia seurajohtajia, vaan seuroja pääsääntöisesti pyörittää henkilöt, jotka eivät asiaa osaa. Näille henkilöille tärkeämpää on valta ja tunne siitä, että kuuluu johonkin, vaikka todellisuudessa ovat lajin kehittämisen kannalta aivan väärässä paikassa. Hauska juttu joka viime aikoina on futispiireissä pyörinyt on erään seuran vuosikokous, jossa tilinpäätöksessä oli ollut 110 000 euron ihmeellinen maksu. Asiaa kysyttäessä vastaus oli ollut, että vakuutusmaksut ovat nousseet niin paljon. Tuo kuvastaa loistavasti suomalaista jalkapallojohtamista ja seurojen jäsenten välinpitämättömyyttä. Kyseessä toki on myös suomalaisessa jalkapallossa yleinen "pelolla johtaminen". Rahaa seuroihin sinisilmäisesti pumppaavat vanhemmat eivät uskalla kyseenalaistaa seuroja pyörittävien toimintaa, koska pelkäävät sitä, että asia kostetaan heidän lapsilleen peliajan ja joukkueisiin valitsemisen kautta.
Valitettavasti Palloliitosta tai seuroista ei tällä hetkellä löydy sellaista osaamista, ehkä HJK:ta lukuunottamatta, jotta seurojen toiminta saataisiin sellaiselle tasolle, että pelaajien kannattaisi Suomeen jäädä, jos mahdollisuus ulkomaille on lähteä. Seurojen tukemisen näkökulmasta taas on hullutta laittaa rahaa seuroihin, jotka pyörivät yhdistyspohjalta, koska ikinä ei tiedä mihin rahat menevät, kuten edellä kerrottu "vakuutusmaksujen nousutarina" osoittaa. Tarinan osalta on sääli, että kukaan ei kysynyt, että mistä vakuutuksista on kyse, koska maksut nousivat noin paljon. 110 000 euroa:lla vakuutusmaksuista vuodessa puhutaan oikeasti jos julkishallinnon toimijoiden vakuutusmaksuista, mutta näköjään nykyihmiset uskovat kaikki mitä heille uskotellaan.
