NELONEN TURKU 2015 - Post-PaiHa era. Kenestä uusi kukkulan kuningas?

[pyro]

Peli päättyi 2-0 ja Salossa on Peimarin juhlat usean kymmenen kannattajan ollessa paikalla. Peimari oli tänään kuten monessa loppukauden pelissä ylivoimainen. Alkukauden hermoilut ei enää näkynyt kentällä. Ensi vuonna siis Paimion derbyjä.

[Monska]

Peli päättyi 2-0 ja Salossa on Peimarin juhlat usean kymmenen kannattajan ollessa paikalla. Peimari oli tänään kuten monessa loppukauden pelissä ylivoimainen. Alkukauden hermoilut ei enää näkynyt kentällä. Ensi vuonna siis Paimion derbyjä.

Onnittelut Peimarille. 22 pelissä eniten pisteitä kerännyt on paras.

[TikTak]

Onnet Peimarille. SaTo oli tänään, sanalla sanoen, paska. Ei uskallettu pelata omaa peliämme, lyhytsyöttöä, jolla koko loppukauden nousu oli tehty. Lähdettiin Peimarin roiskintaan mukaan ja siinä ei meillä mitään saumoja. Harmin paikka, että kauden tärkeimmällä kohdalla ei uskottu omaan juttuun tarpeeksi. Ansaittu tappio ja oikea joukkue voitti.

Samalla kun nostan hattua Peimarin toiminnalle, ja myönnän että 22 ottelun sarjassa paras joukkue erottuu pisteissä korkeimmalle, niin pakko kyllä ihmetellä miten noinkin laadukkaalla rosterilla voidaan pelata noin hirveää futista. Maata pitkin pelaaminen ei käy edes mielessä, kun veska painaa pitkää kohti kulmalippua ja sitten juostaan perään. Pelaajilla, kuten Soares jne, pystyisi niin paljon parempaankin.

Mutta toisaalta, nousu on jälleen tosiasia. Joten turha sitä täällä on sen enempää kummastella. Tulos ratkaisee urheilussa, ja Peimari on ykkönen.

Vilpittömät onnittelut niin Diogolle, kuin kaikille muillekkin toiminnassa mukana oleville.

[Velmu]

Onnet Peimarille. SaTo oli tänään, sanalla sanoen, paska. Ei uskallettu pelata omaa peliämme, lyhytsyöttöä, jolla koko loppukauden nousu oli tehty. Lähdettiin Peimarin roiskintaan mukaan ja siinä ei meillä mitään saumoja. Harmin paikka, että kauden tärkeimmällä kohdalla ei uskottu omaan juttuun tarpeeksi. Ansaittu tappio ja oikea joukkue voitti.

Samalla kun nostan hattua Peimarin toiminnalle, ja myönnän että 22 ottelun sarjassa paras joukkue erottuu pisteissä korkeimmalle, niin pakko kyllä ihmetellä miten noinkin laadukkaalla rosterilla voidaan pelata noin hirveää futista. Maata pitkin pelaaminen ei käy edes mielessä, kun veska painaa pitkää kohti kulmalippua ja sitten juostaan perään. Pelaajilla, kuten Soares jne, pystyisi niin paljon parempaankin.

Ei se kentän laidalle ihan tältä kyllä näyttänyt.

Toki Peimari pelasi suoraviivaisemmin, mutta enemmän SaTo linjan taakse juoksupalloja yritti laittaa. Tuollaisella märällä perunapellolla ei vaan voi voittaa lyhyt syöttöpelillä, jollei ole täysin ylivoimainen. Tuo tuli selväksi jo selkeästi heikompaa TPK 2:sta vastaan. SaTo hakkasi jälleen päätä seinään ja pelasi jopa todella ylimielisesti syöttöjä keskikentän keskustaan, josta Peimari riisti jokainen kerta ne ja iski vastaan. Peimarin laiturit veivät 100-0 SaTon laitapuolustajia, joka ottelun todellinen ratkaisu oli.

Kyllähän SaTo yritti pelata sitä tiki takaa, mutta vastustajan prässi vain tappoi sen.

En muista aikaisemmin koskaan nähneeni, että SaTo jyrätään fyysisesti, mutta tänään senkin pääsin ensimmäistä kertaa todistamaan. Peimari oli selkeästi fyysisempi ja urheilullisempi porukka, mikä tänään oli se ratkaiseva tekijä, koska kenttä oli niin huono. Peimarilla ei heikkoja lenkkejä ollut, kun taas SaTolta niitä löytyi pari avauksesta. Omiin silmiin penkillä olisi ollut merkittävästi parempiakin pelaajia tuollaisella kentällä pelattavaan taistelupalloon, mutta saattoi olla, ettei siellä täysin pelikuntoisia pelureita ollut.

[Gollum]

En muista aikaisemmin koskaan nähneeni, että SaTo jyrätään fyysisesti, mutta tänään senkin pääsin ensimmäistä kertaa todistamaan. Peimari oli selkeästi fyysisempi ja urheilullisempi porukka, mikä tänään oli se ratkaiseva tekijä, koska kenttä oli niin huono.

Korjatkoon joku, jos olen väärässä, mutta tämä ei yllätä, kun joukkue treenaa aika kovilla määrillä. Varmaan aika omassa kastissaan nelosessa tämän suhteen. Vitosessa Peimari oli melko suvereeni pelillisestikin, mutta suurimman eron teki fysiikka. Alasarjoissa saa minusta olla oikein helvetisti taitavampi ja pelillisesti älykkäämpi joukkue, jotta pystyy kuromaan umpeen merkittävän fysiikkaeron (juoksuvoiman ja kestävvyden oikeastaan). Harvoin kuitenkaan taitotasolla on niin suuria eroja. Omasta mielestä alasarjoissa menestyvän joukkueen pohja on luotava rautaisen kunnon kautta ja sitten pystyy sitä osaamistaan ulosmittaamaan kentällä.

[Sergey]

Velmu tuossa kiteyttikin aika hyvin niitä ajatuksia, joita SaTon ja Peimarin kohtaaminen herätti myös itsessäni. Peimari lähti pelaamaan maata pitkin, mutta muutti pelitapaa jo vartin jälkeen, kun pallo oli fiksumpaa pitää mahdollisimman kaukan Urheilupuiston mutavellistä. SaTo ei sitten oikein pystynyt mukautumaan tilanteeseen, vaan hakkasi päätään seinään koko 90 minuuttisen syötellen lyhyttä ja menettäen palloa vaarallisesti kerta toisensa jälkeen.

SaTon hampaattoman esityksen lisäksi toinen ihmetyksen aihe löytyy Liedosta. Mitä ihmettä on tapahtunut sille LoPSille, joka laittoi vielä elokuun puolivälissä rumin lukemin Peimaria käkättimeen ja tasasi pisteet Interin kanssa? Koitin pöytäkirjasta katsella, että onko oltu liikkeellä esim. vajaalla kokoonpanolla, mutta siinäkään tarkastelussa ei päästy alkua pidemmälle. Osaako Monska avata, tai joku muu?

[KSE]

komppaan Sergeyn analyysiä. Lisäksi pitää muistaa kova omistautuminen lajille peimarin tukijoukoissa. On tehty talkoilla vaikka mitä. Sisähalliharjoittelu on tuonut jalkaa myös vitosen ac sauvolle joka ei jalalla hävinnyt tällä kaudella edes RaiFulle. Toivottavasti edes nyt löytyisi selkään taputtajia ilman puukkoa.

[Monska]

Velmu tuossa kiteyttikin aika hyvin niitä ajatuksia, joita SaTon ja Peimarin kohtaaminen herätti myös itsessäni. Peimari lähti pelaamaan maata pitkin, mutta muutti pelitapaa jo vartin jälkeen, kun pallo oli fiksumpaa pitää mahdollisimman kaukan Urheilupuiston mutavellistä. SaTo ei sitten oikein pystynyt mukautumaan tilanteeseen, vaan hakkasi päätään seinään koko 90 minuuttisen syötellen lyhyttä ja menettäen palloa vaarallisesti kerta toisensa jälkeen.

SaTon hampaattoman esityksen lisäksi toinen ihmetyksen aihe löytyy Liedosta. Mitä ihmettä on tapahtunut sille LoPSille, joka laittoi vielä elokuun puolivälissä rumin lukemin Peimaria käkättimeen ja tasasi pisteet Interin kanssa? Koitin pöytäkirjasta katsella, että onko oltu liikkeellä esim. vajaalla kokoonpanolla, mutta siinäkään tarkastelussa ei päästy alkua pidemmälle. Osaako Monska avata, tai joku muu?

Oltiin liikkeellä ilman maalivahteja. Sen lisäksi Peimari pelin jälkeen sairastuvalle on lähtenyt Hakala, Riponiemi, Suominen, Wilen. Yhdellä avauksen miehellä oli hautajaiset ja itse olin töissä Valkeakoskilla Suomen cup tapahtumassa.

Eli ei sen kummallisempaa, kuin panoksen puuttuessa ja loukkaantumisten kasaantuessa on loppukausi ollut pelkkää pelailua.

Edit. Kattelin sarjataulukkoa, ja meidän eilinen tappio näemmä varmisti UPKn putoamisen.

[TikTak]

Ei se kentän laidalle ihan tältä kyllä näyttänyt.

Toki Peimari pelasi suoraviivaisemmin, mutta enemmän SaTo linjan taakse juoksupalloja yritti laittaa. Tuollaisella märällä perunapellolla ei vaan voi voittaa lyhyt syöttöpelillä, jollei ole täysin ylivoimainen. Tuo tuli selväksi jo selkeästi heikompaa TPK 2:sta vastaan. SaTo hakkasi jälleen päätä seinään ja pelasi jopa todella ylimielisesti syöttöjä keskikentän keskustaan, josta Peimari riisti jokainen kerta ne ja iski vastaan. Peimarin laiturit veivät 100-0 SaTon laitapuolustajia, joka ottelun todellinen ratkaisu oli.

Kyllähän SaTo yritti pelata sitä tiki takaa, mutta vastustajan prässi vain tappoi sen.

En muista aikaisemmin koskaan nähneeni, että SaTo jyrätään fyysisesti, mutta tänään senkin pääsin ensimmäistä kertaa todistamaan. Peimari oli selkeästi fyysisempi ja urheilullisempi porukka, mikä tänään oli se ratkaiseva tekijä, koska kenttä oli niin huono. Peimarilla ei heikkoja lenkkejä ollut, kun taas SaTolta niitä löytyi pari avauksesta. Omiin silmiin penkillä olisi ollut merkittävästi parempiakin pelaajia tuollaisella kentällä pelattavaan taistelupalloon, mutta saattoi olla, ettei siellä täysin pelikuntoisia pelureita ollut.

Kuten totesin, SaTo oli eilen luokaton. Siitä ei kahta kysymystä. Juoksuvoimassa Peimarin suhteellisen paljon kovemmat treenimäärät näkyivät selvästi. Ei kahta sanaa.

Mitä tulee penkillä olleisiin pelaajiin niin yhtäkään täydessä iskussa olevaa ei siellä tainnut olla. Kentälläkin oli muutama "loukkaantunut" peluri, mutta niillä mennään mitä on. Poissaoloja oli jälleen paljon, mutta niiden taakse ei ole ollut tapana mennä.

Mitä tulee muutoin näkemykseen pelistä niin meillä on vain hyvin erilainen katsomus jalkapallosta. Mikäli joukkueesi häviää 80% pääpalloista, on niiden kautta avaaminen suhteellisen huono idea vaikka kenttä olisi kuinka heikossa kunnossa. Se miksi hävitään 80% pääpalloista onkin täysin eriasia, mutta sitä ei kykene yhden ottelun aikana muuttamaan. Vaatisi pidemmän treenijakson aiheesta direct balls.

Muutoinkin keskusteluun olisi hyvä löytää välimaasto. Mikäli palloa pyritään pääsääntöisesti pitämään maassa, ei se automaattisesti tarkoita joukkueen hamuavan mitään Barcelonamaista tikitakaa, vaan ihan perus lyhytsyöttö-jalkapalloa, sillä esim meidän SaTon tilanteessa se vain on optimaalisin pelitapa meidän pelaajien vahvuuksia tarkastellessa.

En todellakaan sitä sano, ettäkö halveksuisin pitkää ja perään taktiikkaa. Joillekkin se on optimaalisin tapa tehdä tulosta ja heille kannustan sen toteuttamista ehdottomasti. Mutta mikäli pelaajistosi soveltuu johonkin muuhun, niin ei riskittömän long ball huiskimisen tulisi olla se automaattinen option number 1.

Mutta nyt mennään aihepiiriin, josta voisin henk.koht keskustella/kirjoittaa vaikka koko loppupäivän, mutta ehkä nyt tämä topic ei ole sille keskustelulle optimaalisin paikka. Istun mielelläni alas kenen tahansa foorumilaisen kanssa, mikäli aihe kiinnostaa ja mielipiteitä halutaan vaihtaa!

Kiitokset kaikille huimasta nelosen kaudesta 2015! Vielä viimeinen kierros pulkkaan ja kaikki ansaitulle tauolle. Toivottavasti ensi kaudella saamme todistaa vieläki tiukempaa sarjaa, jos se enää on mahdollista!

Ja vielä kerran, onnet Peimarille ja tsemppiä kolmoseen!

DR#10
Salon Toverit

[Velmu]

Mitä tulee penkillä olleisiin pelaajiin niin yhtäkään täydessä iskussa olevaa ei siellä tainnut olla. Kentälläkin oli muutama "loukkaantunut" peluri, mutta niillä mennään mitä on. Poissaoloja oli jälleen paljon, mutta niiden taakse ei ole ollut tapana mennä.

Mitä tulee muutoin näkemykseen pelistä niin meillä on vain hyvin erilainen katsomus jalkapallosta. Mikäli joukkueesi häviää 80% pääpalloista, on niiden kautta avaaminen suhteellisen huono idea vaikka kenttä olisi kuinka heikossa kunnossa. Se miksi hävitään 80% pääpalloista onkin täysin eriasia, mutta sitä ei kykene yhden ottelun aikana muuttamaan. Vaatisi pidemmän treenijakson aiheesta direct balls.

Muutoinkin keskusteluun olisi hyvä löytää välimaasto. Mikäli palloa pyritään pääsääntöisesti pitämään maassa, ei se automaattisesti tarkoita joukkueen hamuavan mitään Barcelonamaista tikitakaa, vaan ihan perus lyhytsyöttö-jalkapalloa, sillä esim meidän SaTon tilanteessa se vain on optimaalisin pelitapa meidän pelaajien vahvuuksia tarkastellessa.

DR#10
Salon Toverit

Erilaiset näkemykset tosiaan, mutta se on normaalia. Ja kyllähän SaTolla toimi eilen ajoittain syöttöpeli rakennusvaiheessa, kuten TPK:takin vastaan, mutta puolustuslinjan murtaminen ei yksinkertaisesti ole vain onnistunut muutamissa viimeisissä peleissä. Se toki se haastavin vaihe on jokaiselle joukkueelle ja kun vastustajat tietävät SaTon pelitavan, niin se vaatisi jonkinlaista yllätyksellisyyttä SaTon pelaajilta. Näitä on helppo huudella näppäimistön takaa aina, mutta kentällä nuo ovat todella vaikeita asioita. Voi vaikka Lehkosuolta käydä kysymässä.

Ensi kaudella SaTolle nousu, kun treenataan yksi variaatio pelitapaan syksyn perunapeltoja varten.

[TikTak]

Erilaiset näkemykset tosiaan, mutta se on normaalia. Ja kyllähän SaTolla toimi eilen ajoittain syöttöpeli rakennusvaiheessa, kuten TPK:takin vastaan, mutta puolustuslinjan murtaminen ei yksinkertaisesti ole vain onnistunut muutamissa viimeisissä peleissä. Se toki se haastavin vaihe on jokaiselle joukkueelle ja kun vastustajat tietävät SaTon pelitavan, niin se vaatisi jonkinlaista yllätyksellisyyttä SaTon pelaajilta. Näitä on helppo huudella näppäimistön takaa aina, mutta kentällä nuo ovat todella vaikeita asioita. Voi vaikka Lehkosuolta käydä kysymässä.

Ensi kaudella SaTolle nousu, kun treenataan yksi variaatio pelitapaan syksyn perunapeltoja varten.

Tosiaan, TPK2 pelissä oli todellakin ongelmia murtaa vastustajan oikeasti varsin onnistunut bussi. Mutta vertailu tähän Peimari-peliin on hankalaa, jopa turhaa, sillä olihan otteluiden luonne täysin poikkeava toisistaan. Peimarilla linja suht korkealla ja kova prässi ylhäältä, kun taas TPK2 vetäytyi lähes omalle kuudelletoista.

Eilen SaTon ongelma olikin päästä siitä Peimarin prässin ensimmäisestä aallosta ohi, joka lopulta koitui koko ottelun ratkaisuksi. (Aallosta, jota TPK2:lla ei siis edes ollut) Ensimmäisellä jaksolla sitä ei edes yritetty kuin ehkä 5-6 kertaa, joista muutamaan otteeseen päästiin lopulta oikein hyviin tilanteisiin, viimeisten ratkaisujen olleissa vain näissä luokattomia. Muutoin ensimmäinen puoliaika tyydyttiin heittämään jokainen avaus pitkänä, jonka jälkeen Peimarin jylhä Neves tuli ja nekkasi pallon takaisin SaTon päähän aiheuttaen painetilanteen linjallemme. Tiivistettynä, lyhyillä syötöillä saimme mahdollisuuden niin omiin kuin vihunkin maalipaikkoihin. Pitkillä emme saaneet itse mahdollisuutta maalipaikkaan, mutta vihun maalipaikka oli edelleen mahdollinen.

Syy miksi tähän sorruttiin oli selvä: Iso peli ja jokainen pelaaja haluaa välttää sitä virhettä, joka maksaa joukkueelle maalin. Loppui siis uskallus pelata. Pelitapamme on haastava, ja se vaatii rohkeutta, mutta sitä on eiliseen asti löytynyt. Tietenkin Peimarin prässi oli hyvää, mutta niin se oli esim Lopsilla Loimaalla. Mutta omalla pelillämme tulimme ottelusta selvinä voittajina ulos ja vastustajan valmentaja kehaisi suoritustamme erinomaiseksi. Olisimme myös siellä voineet vedota kenttään, joka oli eilistä vielä selkeästi vetisempi, ,mutta tosiasia oli se, että omalla pelillämme voitimme syksyn siihen astisesti kovimman nipun 0-3.

Se, että kusimme housuun lopulta siinä tärkeimmässä kohtaa, on tietenkin hyvin hyvin harmillista. Mutta samalla inhimillistä. Muttei missään nimessä hyväksyttävää. Eilinen oli silti hyvä todiste siitä, miten omaan peliin pitää luottaa oli tilanne mikä tahansa. Toisella puoliajalla SaTohan aloitti pelaamaan lyhyellä, hinnalla millä hyvänsä. Ja lopulta se kostautui, sillä syöttöpelimme oli vain sanalla sanoen luokatonta. Johtuiko se sitten ensimmäisen puoliajan roiskinnasta, josta johtuen itseluottamus oli yksilöillä alhaalla? Johtuiko se kentästä joka oli heikko? Johtuiko se Peimarin hyvästä prässistä? Veikkaan että näistä kaikista summana. Ja lopulta Peimarin 2-0 maali tuli riistosta, joka johtui vain ja ainoastaan SaTon liian kunnianhimoisesta lyhytsyöttöpelistä omalla alueella.

Kauden 2015 SaTo oli yhden pelitavan joukkue. Siitä ei voi väitellä. Maata pitkin lyhyillä syötöillä, meni se sitten syteen tai saveen. Eikä se todellakaan ole optimaalinen tilanne. Jokaisella joukkueella tulisi olla erilaisia skenaarioita varten mieleellään Plan A, Plan B ja jopa Plan C. Mutta tämä ratkaisu oli tällä kertaa tarkoin harkittu. Fuusion ja siitä seuranneen alkukauden fiaskon jälkeen oli istuttava alas ja miettiä mikä ratkaisuksi. Paljon uusia pelaajia, eikä mitään yhteistä pelitapaa. Vain yksi iso, häviävä, sekamelska. Lopulta ratkaisumme oli kehittää pelitapa, joka soveltuisi meidän aktiivisille ydinryhmällemme optimaalisimmin ja jalostaa sitä mahdollisimman pitkälle niillä treenimäärillä, joita meidän rosterillamme oli mahdollista vetää. Lähdimme siis kehittämään sitä missä olimme hyviä, emmekä keskittyneet parantamaan niitä asioita joissa olimme huonoja.

Tämän ratkaisun takana seison edelleen. Muutimme ilman identiteettiä seilanneesta sekamelskasta yhtenäisen yhden pelitavan joukkueen, joka omaan pelitapaansa luottaen nousi aina sarjan häntäpäästä parrasvaloihin taistelemaan noususta. Mutta lopulta se ei riittänyt viemään meitä sinne kalkkiviivan paremmalle puolelle voittajina.

[Qebe]

Sato-Peimari matsissa ~100 katsojaa

Alku näyttää, että monskan eilisen ennakoinnin pitävän paikkansa, eli erotuomariston taso ei välttämättä riitä.

Missä kohtaa erotuomaristo vakuutti sinut?

[Velmu]

Missä kohtaa erotuomaristo vakuutti sinut?

Ei missään kohtaa, mutta onneksi pelaajat pelasivat siistin pelin ilman ylilyöntejä.

[Velmu]

Tosiaan, TPK2 pelissä oli todellakin ongelmia murtaa vastustajan oikeasti varsin onnistunut bussi. Mutta vertailu tähän Peimari-peliin on hankalaa, jopa turhaa, sillä olihan otteluiden luonne täysin poikkeava toisistaan. Peimarilla linja suht korkealla ja kova prässi ylhäältä, kun taas TPK2 vetäytyi lähes omalle kuudelletoista.

Eilen SaTon ongelma olikin päästä siitä Peimarin prässin ensimmäisestä aallosta ohi, joka lopulta koitui koko ottelun ratkaisuksi. (Aallosta, jota TPK2:lla ei siis edes ollut) Ensimmäisellä jaksolla sitä ei edes yritetty kuin ehkä 5-6 kertaa, joista muutamaan otteeseen päästiin lopulta oikein hyviin tilanteisiin, viimeisten ratkaisujen olleissa vain näissä luokattomia. Muutoin ensimmäinen puoliaika tyydyttiin heittämään jokainen avaus pitkänä, jonka jälkeen Peimarin jylhä Neves tuli ja nekkasi pallon takaisin SaTon päähän aiheuttaen painetilanteen linjallemme. Tiivistettynä, lyhyillä syötöillä saimme mahdollisuuden niin omiin kuin vihunkin maalipaikkoihin. Pitkillä emme saaneet itse mahdollisuutta maalipaikkaan, mutta vihun maalipaikka oli edelleen mahdollinen.

Syy miksi tähän sorruttiin oli selvä: Iso peli ja jokainen pelaaja haluaa välttää sitä virhettä, joka maksaa joukkueelle maalin. Loppui siis uskallus pelata. Pelitapamme on haastava, ja se vaatii rohkeutta, mutta sitä on eiliseen asti löytynyt. Tietenkin Peimarin prässi oli hyvää, mutta niin se oli esim Lopsilla Loimaalla. Mutta omalla pelillämme tulimme ottelusta selvinä voittajina ulos ja vastustajan valmentaja kehaisi suoritustamme erinomaiseksi. Olisimme myös siellä voineet vedota kenttään, joka oli eilistä vielä selkeästi vetisempi, ,mutta tosiasia oli se, että omalla pelillämme voitimme syksyn siihen astisesti kovimman nipun 0-3.

Se, että kusimme housuun lopulta siinä tärkeimmässä kohtaa, on tietenkin hyvin hyvin harmillista. Mutta samalla inhimillistä. Muttei missään nimessä hyväksyttävää. Eilinen oli silti hyvä todiste siitä, miten omaan peliin pitää luottaa oli tilanne mikä tahansa. Toisella puoliajalla SaTohan aloitti pelaamaan lyhyellä, hinnalla millä hyvänsä. Ja lopulta se kostautui, sillä syöttöpelimme oli vain sanalla sanoen luokatonta. Johtuiko se sitten ensimmäisen puoliajan roiskinnasta, josta johtuen itseluottamus oli yksilöillä alhaalla? Johtuiko se kentästä joka oli heikko? Johtuiko se Peimarin hyvästä prässistä? Veikkaan että näistä kaikista summana. Ja lopulta Peimarin 2-0 maali tuli riistosta, joka johtui vain ja ainoastaan SaTon liian kunnianhimoisesta lyhytsyöttöpelistä omalla alueella.

Kauden 2015 SaTo oli yhden pelitavan joukkue. Siitä ei voi väitellä. Maata pitkin lyhyillä syötöillä, meni se sitten syteen tai saveen. Eikä se todellakaan ole optimaalinen tilanne. Jokaisella joukkueella tulisi olla erilaisia skenaarioita varten mieleellään Plan A, Plan B ja jopa Plan C. Mutta tämä ratkaisu oli tällä kertaa tarkoin harkittu. Fuusion ja siitä seuranneen alkukauden fiaskon jälkeen oli istuttava alas ja miettiä mikä ratkaisuksi. Paljon uusia pelaajia, eikä mitään yhteistä pelitapaa. Vain yksi iso, häviävä, sekamelska. Lopulta ratkaisumme oli kehittää pelitapa, joka soveltuisi meidän aktiivisille ydinryhmällemme optimaalisimmin ja jalostaa sitä mahdollisimman pitkälle niillä treenimäärillä, joita meidän rosterillamme oli mahdollista vetää. Lähdimme siis kehittämään sitä missä olimme hyviä, emmekä keskittyneet parantamaan niitä asioita joissa olimme huonoja.

Tämän ratkaisun takana seison edelleen. Muutimme ilman identiteettiä seilanneesta sekamelskasta yhtenäisen yhden pelitavan joukkueen, joka omaan pelitapaansa luottaen nousi aina sarjan häntäpäästä parrasvaloihin taistelemaan noususta. Mutta lopulta se ei riittänyt viemään meitä sinne kalkkiviivan paremmalle puolelle voittajina.

[Monska]

Tuo pelitapa keskustelu on tavallaan oikeaa juttua, mutta Nelosessa aika mahdoton toteuttaa.

Pelitavan oppiminen tapahtuu portaittain ja se vaatii useammat harjoitukset. Kun taas Nelosessa jengit treenaa ehkä kahdesti viikossa. LoPSin kanssa syksyllä mahdollisuus on ollut yksiin oikeasti hyviin harjoituksiin. Kun sitten joukkueen rivistä putoaa neljä avauksen pelaajaa, jotka toteuttaa sitä alkukauden ajan toiminutta sapluunaa, ollaankin mielenkiintoisessa tilanteessa. Toki kaikki pelaajamme on tehnyt parhaansa, mutta varsinkin Loimaalla (uskoisin että myös Peimarin Sauvo-osastolla, osin SaTolla) ongelma on junnukoulut. Pelaajat ovat pelanneet aina todella pienissä organisaatioissa, joissa pelitava opettaminen ei kuulu valmennuslinjaan. Tavoitteena junnuikäluokissa on ollut vain oppia potkaisemaan ja syöttämään.

Tämmöiselle ryhmälle aikuisiällä kahden pelitavan hallitseminen ei ole yhden kauden, eikä kahdenkaan asia. Suurin osa pelaa huvikseen, jolloin teknistaktiset treenit kahdesti viikossa aiheuttaa aivan varmasti poisjääntejä. Toki se on valmentajan tehtävä ratkaista nämä ongelmat, mutta itse kun tulin kesken kauden, huomasin muutoksen olevan ehkä liiankin suuri ja suureksi ongelmaksi muodostui myös peruskuntokauden puuttuminen.

Jotta joukkue voi toteuttaa edes yhtä pelisuunnitelmaa täydellisesti, tulee pelaajien olla hyvässä kunnossa ja ratkaisujen pitää tulla selkärangasta. Nelosessa, pelaajien kanssa jotka ovat pelanneet futista sen viisi vuotta ja senkin aikuisiällä, tehtävä on todella pitkäjänteisen prosessin tulos.

Esimerkiksi Peimaria vastaan voitimme 4-0 ja 1-0 pelaamalla nimenomaan Peimarin kolme kovaa ulkomaalaista pois. Se aiheutti tilanteen, jossa he joutuivat pelaamaan vajavaisemman pelikäsityksen omaavien pelaajien kautta ja iskimme heihin kiinni.

SaTo puolestaan iski vahvasti meidän kokeneeseen kaartiin ja otti keskikentän haltuunsa. Siinä vaiheessa kesken ottelun ei vain löytynyt aseita muuttaa asetelmia tarpeeksi, jotta olisimme voineet vyöryttää muita reittejä pitkin.

TPKn pelaajat puolestaan ovat kaikki käyneet "oikean" junnukoulun läpi. Sen vuoksi he osaavat kyllä bussittaa ja koko joukkue noudattaa pelisuunnitelmaa ilman suurempaa ongelmaa. Loimaalla ollaan huomattu, että johdon puolustaminen on järjettömän haastavaa, jos annetaan peli vastustajalle. Ainoastaan pelit, jossa ollaan määrätietoisesti pidetty palloa, on onnistuttu johtoasema puolustamaan. Interiä vastaan annettiin aloite turkulaisille - nousivat rinnalle.

Pelitapakeskustelu on hyvä olla olemassa. Nelosessa täytyy toki muistaa realiteetit, ja itse tänä vuonna totesin, että ennemmin omalla pelaajien henkilökohtaista taitotasoa kehittävällä futiksella Nelosen kärkijengi, kuin bussilla taitotasoa kovemmissa sarjoissa peräpäänpitäjänä.

Toki filosofiat voi muuttua vuosien saatossa, mutta tämänkertaisen Loimaan stintin halusin tehdä näin. Olen vastuussa siitä, ettei voitettu SaToa. Olen myös osasyyllinen siihen, ettei sarjan voittanut jengi Peimari tehnyt maaliakaan meitä vastaan, tai että Lieto säilyttänee sarjapaikkansa, koska saivat pelata meitä vastaan loppukaudesta.

Kausi oli hieno kaikin puolin. Nyt vaan odottelemaan Hotlips peliä, joka on jo 14.00 ensi lauantaina. Siitä sitten risteilemään, lokakuu happea, ja sen jälkeen kattellaan missä tämä nimimerkki vaikuttaa tulevaisuudessa.

[TikTak]

Tuo pelitapa keskustelu on tavallaan oikeaa juttua, mutta Nelosessa aika mahdoton toteuttaa.

Pelitavan oppiminen tapahtuu portaittain ja se vaatii useammat harjoitukset. Kun taas Nelosessa jengit treenaa ehkä kahdesti viikossa. LoPSin kanssa syksyllä mahdollisuus on ollut yksiin oikeasti hyviin harjoituksiin. Kun sitten joukkueen rivistä putoaa neljä avauksen pelaajaa, jotka toteuttaa sitä alkukauden ajan toiminutta sapluunaa, ollaankin mielenkiintoisessa tilanteessa. Toki kaikki pelaajamme on tehnyt parhaansa, mutta varsinkin Loimaalla (uskoisin että myös Peimarin Sauvo-osastolla, osin SaTolla) ongelma on junnukoulut. Pelaajat ovat pelanneet aina todella pienissä organisaatioissa, joissa pelitava opettaminen ei kuulu valmennuslinjaan. Tavoitteena junnuikäluokissa on ollut vain oppia potkaisemaan ja syöttämään.

Tämmöiselle ryhmälle aikuisiällä kahden pelitavan hallitseminen ei ole yhden kauden, eikä kahdenkaan asia. Suurin osa pelaa huvikseen, jolloin teknistaktiset treenit kahdesti viikossa aiheuttaa aivan varmasti poisjääntejä. Toki se on valmentajan tehtävä ratkaista nämä ongelmat, mutta itse kun tulin kesken kauden, huomasin muutoksen olevan ehkä liiankin suuri ja suureksi ongelmaksi muodostui myös peruskuntokauden puuttuminen.

Jotta joukkue voi toteuttaa edes yhtä pelisuunnitelmaa täydellisesti, tulee pelaajien olla hyvässä kunnossa ja ratkaisujen pitää tulla selkärangasta. Nelosessa, pelaajien kanssa jotka ovat pelanneet futista sen viisi vuotta ja senkin aikuisiällä, tehtävä on todella pitkäjänteisen prosessin tulos.

Esimerkiksi Peimaria vastaan voitimme 4-0 ja 1-0 pelaamalla nimenomaan Peimarin kolme kovaa ulkomaalaista pois. Se aiheutti tilanteen, jossa he joutuivat pelaamaan vajavaisemman pelikäsityksen omaavien pelaajien kautta ja iskimme heihin kiinni.

SaTo puolestaan iski vahvasti meidän kokeneeseen kaartiin ja otti keskikentän haltuunsa. Siinä vaiheessa kesken ottelun ei vain löytynyt aseita muuttaa asetelmia tarpeeksi, jotta olisimme voineet vyöryttää muita reittejä pitkin.

TPKn pelaajat puolestaan ovat kaikki käyneet "oikean" junnukoulun läpi. Sen vuoksi he osaavat kyllä bussittaa ja koko joukkue noudattaa pelisuunnitelmaa ilman suurempaa ongelmaa. Loimaalla ollaan huomattu, että johdon puolustaminen on järjettömän haastavaa, jos annetaan peli vastustajalle. Ainoastaan pelit, jossa ollaan määrätietoisesti pidetty palloa, on onnistuttu johtoasema puolustamaan. Interiä vastaan annettiin aloite turkulaisille - nousivat rinnalle.

Pelitapakeskustelu on hyvä olla olemassa. Nelosessa täytyy toki muistaa realiteetit, ja itse tänä vuonna totesin, että ennemmin omalla pelaajien henkilökohtaista taitotasoa kehittävällä futiksella Nelosen kärkijengi, kuin bussilla taitotasoa kovemmissa sarjoissa peräpäänpitäjänä.

Toki filosofiat voi muuttua vuosien saatossa, mutta tämänkertaisen Loimaan stintin halusin tehdä näin. Olen vastuussa siitä, ettei voitettu SaToa. Olen myös osasyyllinen siihen, ettei sarjan voittanut jengi Peimari tehnyt maaliakaan meitä vastaan, tai että Lieto säilyttänee sarjapaikkansa, koska saivat pelata meitä vastaan loppukaudesta.

Kausi oli hieno kaikin puolin. Nyt vaan odottelemaan Hotlips peliä, joka on jo 14.00 ensi lauantaina. Siitä sitten risteilemään, lokakuu happea, ja sen jälkeen kattellaan missä tämä nimimerkki vaikuttaa tulevaisuudessa.

Painava puheenvuoro ja ollaan varsin hyvin asian ytimessä. Pelitavan opettaminen nelosdivarissa on äärimmäisen hankalaa, muttei mahdotonta. Totta on se että vaatii pelaajia, jotka pystyvät omaksumaan taktiikoita ja ohjenuoria. Ja mikäli joku pelaaja on omaksunut tietynlaista ohjenuoraa jo 15 vuoden ajan, on sitä hyvin vaikea lähteä muokkaamaan. Ne tietyt ratkaisut tulevat vain aina juurikin sieltä selkärangasta.

Mutta mielestäni SaTon nousu tällä kaudella osoitti sen, että yhtä pelitapaa on mahdollista kehittää ja jalostaa mikäli se tehdään vain pelaajien vahvuuksia myötäillen. Tiedän myös, että jokainen meidänkään pelaaja ei omaksunut pelitapaamme edes auttavasti kuin vasta pitkän ajanjakson jälkeen. Pelitavan toteutusta helpotti myös se että avauksessa pyöri samat 8-10 pelaajaa läpi tämän loppukauden, jonka kautta tämä pelillinen harppaus tapahtui. Samat pelaajat omaavat myös pitkän historian korkeammalta tasolta, esim koripallosta, salibandysta jne, joten sitä kautta myös taktisten asioiden omaksuminen on kehittynyt jo nuorella iällä perus alasarjajyrää paremmaksi. Tässä kolikon kääntöpuolena on se, että avausta oli hyvin hankala muutella ja vaikka penkillä olisi usein ollut yksilöllisesti parempikin pelaaja, niin kentällä usein preferoitiin näitä jätkiä, joille tämä pelitapa oli saatu iskostettua selkärankaan niinkin hyvin kuin se nyt saatiin.

Mikäli treenejä olisi se 4 viikossa ja paikalla olisi aina kaikki pelaajat niin pelitapojen opettaminen muuttuisi täysin. Mutta kyseessä  on sarjataso jossa harmiksemme treenejä on keskimäärin pari viikossa ja sieltä puuttuu usein 50% pelaajista. Meidän onni nyt tällä kaudella oli se että yleisesti nämä ydinrungon jätkät myös olivat niitä jotka treenasivat hyvillä prosenteilla. Mutta niinhän sen tietenkin pitää mennäkkin.

Ja vielä Monskan nostamaan "Pelitavan oppiminen tapahtuu portaittain":

Juuri tämä oli lopulta se miksi pääsimme mihin pääsimme. Lähdimme kehittämään alun fiaskon jälkeen peliämme todella pienin askelin, mutta kun askeleet olivat tarpeeksi pieniä, oli ne mahdollista ottaa näilläkin treenimäärillä. Lopulta ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että kun mahdollisuudet juuri tämän pelitavan monipuolistamiseen olivat rajalliset (johtuen treenimääristä etc), pystyivät TPK2:n tapaiset organisoidut joukkueet aiheuttamaan todella suuria vaikeuksia meille. Olimme ennalta arvattavia, koska emme olleet päässeet portaikossa perusasioita pidemmälle tässä pallonhallintaan perustuvassa pelitavassa, jossa keskittäminen ilmassa boksiin oli lähes kiellettyä, johtuen todella heikosta pääpelivoimastamme hyökkäyspäässä. Neljä kertaa viikossa täydellä rosterilla treenit ja uskoisin, että olisimme olleet paljon valmiimpia myös tähän haasteeseen. Mutta tosiaan, ne realiteetit. Nelosdivari.

[Velmu]

Loistavaa keskustelua!

Mutta noissa juurikin tulee Nelosessa se ero joukkueiden välillä pitkässä juoksussa. Peimari toki treenasi varmastikin eniten koko lohkosta, mutta heidän pelaajamateriaalinsa mahdollisti myös pelaamisen sekä suoraviivaisemmin, että lyhyemmillä syötöillä. He siis pystyivät tilanteen mukaan reagoimaan. Se varmastikin oli syy miksi Peimari kärkipaikalla oli, vaikka toki joukkueessa myös muutama loistava yksilö löytyy.

Ensi kaudella tavallaan vasta nähdään Diegon kyvyt oikeasti valmentajana/taktikkona, sillä Kolmosen "tähtipelaajia" joukkueessa ei enää oikein löydykään. Toki materiaali on Kolmoseenkin hyvä, jos kasassa pysyy, mutta automaattisesti sillä ei menesty.

ps. kyllä SaTossakin suurin osa on käynyt SalPan junnut läpi vähintään B-junnuihin saakka, joskin löytyy joukosta muutama palloilulahjakkuus ilman sen suurempaa lajitaustaakin. Joten se perustaito pelisysteemistä siellä on ja SaTon valmennusjohto varmastikin oman näkemyksensä saa hyvin pelaajille sisäistettyä, mikäli treenikertoja vaan tarpeeksi saadaan alle.

pps. ja lopulta nämä hommat ratkeavat aina "pieniin" asioihin tuossa, kuten Monskakin totesi, koska harvoin joukkueet oikeasti pystyvät varioimaan pelitapaansa. Esim eilen Peimarin keskikentän prässi oli se a ja o hommassa, joka hajotti SaTon pelin.

[Hylje]

Mikäli treenejä olisi se 4 viikossa ja paikalla olisi aina kaikki pelaajat niin pelitapojen opettaminen muuttuisi täysin. Mutta kyseessä  on sarjataso jossa harmiksemme treenejä on keskimäärin pari viikossa ja sieltä puuttuu usein 50% pelaajista. Meidän onni nyt tällä kaudella oli se että yleisesti nämä ydinrungon jätkät myös olivat niitä jotka treenasivat hyvillä prosenteilla. Mutta niinhän sen tietenkin pitää mennäkkin.

Tämä.

Jos katsoo taaksepäin näitä jengejä, jotka ovat Nelosesta nousseet ylöspäin (vaikkapa Paiha, TuWe, VG, Peimari), niin aika poikkeuksetta ne ovat joukkueita joissa on kova sitoutuneisuus toimintaan ja pelaajat ovat jo sitä kautta paremmassa kondiksessa kuin muut. Siinä vaiheessa voidaan jo ruveta vähän miettimään yksityiskohtia ja pelitapaa koskevia kysymyksiä kun ei tarvitse valmentajankaan miettiä ketkä tällä kertaa tulevat paikalle.

Tietysti tähän alkaa vaikuttamaan myös se pelaajiston ikä ja miten sitä pystytään uusimaan. Nyt putoajat KaaRe, UPK ja RP ovat hyviä esimerkkejä siitä, että uutta verta ei ole saatu riittävästi ajoissa mukaan. Liedon putoaminen olisi tavallaan vähän sääli, sillä joukkue pelaa huomattavasti parempaa jalkapalloa kuin moni muu Nelosen jengi, eikä kuntopuolenkaan pitäisi olla ongelma.

Onnittelut Peimarille vielä noususta. Mulkku jengi, joka kyllä ihan ansaitusti nousee.

[Tege]

Tämä.

Jos katsoo taaksepäin näitä jengejä, jotka ovat Nelosesta nousseet ylöspäin (vaikkapa Paiha, TuWe, VG, Peimari), niin aika poikkeuksetta ne ovat joukkueita joissa on kova sitoutuneisuus toimintaan ja pelaajat ovat jo sitä kautta paremmassa kondiksessa kuin muut. Siinä vaiheessa voidaan jo ruveta vähän miettimään yksityiskohtia ja pelitapaa koskevia kysymyksiä kun ei tarvitse valmentajankaan miettiä ketkä tällä kertaa tulevat paikalle.

Tietysti tähän alkaa vaikuttamaan myös se pelaajiston ikä ja miten sitä pystytään uusimaan. Nyt putoajat KaaRe, UPK ja RP ovat hyviä esimerkkejä siitä, että uutta verta ei ole saatu riittävästi ajoissa mukaan. Liedon putoaminen olisi tavallaan vähän sääli, sillä joukkue pelaa huomattavasti parempaa jalkapalloa kuin moni muu Nelosen jengi, eikä kuntopuolenkaan pitäisi olla ongelma.

Onnittelut Peimarille vielä noususta. Mulkku jengi, joka kyllä ihan ansaitusti nousee.

Haluaisitko selventää mikä tekee Peimarista "mulkun" jengin? Ikävää on se, että joukkuetta sabotoidaan kaikin mahdollisin tavoin, muun muassa puolueellisella tuomaroinnilla tai futisfoorumeilla joukkueen mustamaalaaminen. Kuten Diogo on sanonut: jos keskityt enemmän omaan tekemiseen vastustajan haukkumisen sijaan, saattaa menestystä tulla enemmän ja että viha tekee joukkueesta vahvemman. Keskittykää nimenomaan siihen omaan duuniin ja ehkä näemme SaTo:n, Interin tai LoPS:n 2017 kaudella kolmosessa. Ps. Tykkään Monskan asenteen vaihtumisesta. Ei tarvitse lukea sitä negatiivista moskaa hiuksia repien.

[Sergey]

Edit. Ei mitään, vielä.

[Velmu]

Haluaisitko selventää mikä tekee Peimarista "mulkun" jengin? Ikävää on se, että joukkuetta sabotoidaan kaikin mahdollisin tavoin, muun muassa puolueellisella tuomaroinnilla tai futisfoorumeilla joukkueen mustamaalaaminen. Kuten Diogo on sanonut: jos keskityt enemmän omaan tekemiseen vastustajan haukkumisen sijaan, saattaa menestystä tulla enemmän ja että viha tekee joukkueesta vahvemman. Keskittykää nimenomaan siihen omaan duuniin ja ehkä näemme SaTo:n, Interin tai LoPS:n 2017 kaudella kolmosessa. Ps. Tykkään Monskan asenteen vaihtumisesta. Ei tarvitse lukea sitä negatiivista moskaa hiuksia repien.

Boldattu varmaan iso asia miksi porukalla negatiiviset fiilikset Peimarista on. Siis sen takia, että siellä keksitään ties minkälaisia salaliittoja ja syytellään kaikkia rasismista ilman syytä.

ps. se jos joskus tuntuu, että tuomarit ovat vastaan, johtuu 99% varmasti siitä, että tuomarit jättävät viheltämättä niitä älyttömiä filmaamisia.

[Hylje]

Haluaisitko selventää mikä tekee Peimarista "mulkun" jengin? Ikävää on se, että joukkuetta sabotoidaan kaikin mahdollisin tavoin, muun muassa puolueellisella tuomaroinnilla tai futisfoorumeilla joukkueen mustamaalaaminen. Kuten Diogo on sanonut: jos keskityt enemmän omaan tekemiseen vastustajan haukkumisen sijaan, saattaa menestystä tulla enemmän ja että viha tekee joukkueesta vahvemman. Keskittykää nimenomaan siihen omaan duuniin ja ehkä näemme SaTo:n, Interin tai LoPS:n 2017 kaudella kolmosessa. Ps. Tykkään Monskan asenteen vaihtumisesta. Ei tarvitse lukea sitä negatiivista moskaa hiuksia repien.

Ylimielinen jengi kentällä ja sen ulkopuolella. Tuo viestisikin alleviivaa sitä "me vastaan muut" -asennetta. Sabotointi? Puolueelliset tuomarit? Mustamaalaaminen? Aika paljon sanottu. Toki tuomarit saattavat olla huonoja ja foorumilla auotaan päätä, mutta kaikin mahdollisin tavoin sabotointi kuulostaa vain ja ainoastaan huvittavalta.

Toki Diogo siinä oikeassa, että omaan tekemiseen keskittyminen on se millä jengit nousevat.

Lisäksi joukkueessa on muutama pelaaja joilla tuntuu ainoana tarkoituksena valitettavan usein olla vasustajan vahingoittaminen.

[TikTak]

Tege taisi vastata itse itselleen. Eteenpäin.

[ErnoPetteri]

Montako joukkuetta nyt lopulta nelosesta tippuu, joko se on selvillä?

[Velmu]

Montako joukkuetta nyt lopulta nelosesta tippuu, joko se on selvillä?

Selviää vasta ensi lauantaina, kun Kakkosen putoajat selvitävät