Sergey
 Poissa
|
 |
Vastaus #483 : 04.10.2015 klo 10:38:30 |
|
Eipä ole tällaista kautta nähty Nelosessa ihan vähään aikaan. Inter karkasi alkuun sen näköisesti, että nousu näytti selviöltä jo kesäkuun alussa. Sitten tulivat Peimari ja LoPS, jotka ajoivat hiljalleen sinimustien karkumatkan kiinni. Lopulta myös SaTon loppukiri oli niin vahva, että nousu oli jotakuinkin omissa käsissä kierrokselle numero 21 asti. Neljä huikeaa joukkuetta, neljä erilaista tarinaa.
Koitetaanpa avata näitä tarinoita hieman seuraavaksi. Suluissa jälleen sijoitusveikkaukseni kausiennakosta.
—————————
1. Peimari United (2.)
Vuoristoradan kausi. Lopputulos kuitenkin täydellinen, vaikka jo monessa vaiheessa näytti siltä, että nousuhaaveet saa siirtää syksyllä eteenpäin. Vuoristoradasta huolimatta tasaisin suoritus, ja siksi aivan ansaittu nousu Kolmoseen.
Keväällä kompuroi monesti, eikä näyttänyt tarpeeksi hyvältä Inter 2:n haastamiseen. Sitten tuli kesäkuun voittoputki ja Interin liito loppui. Ero kaventui kesätaukoon mennessä pisteeseen, ja syksyksi oli jälleen koko paletti auki. Kunnes tuli Lieto, joka vei Paimiosta pistepotin elokuun alkajaisiksi. Eikä tahti juuri parantunut seuraavissa kolmessa pelissä: Hot Lipsiltä, Bosnalta ja LoPSilta plakkariin yhteensä neljä pistettä. Alkoi jälleen näyttää siltä, että Inter 2 karkaisi ja myös huimaan vireeseen yltänyt LoPS olisi liikaa. Myös mahtivireen kesän aikana löytänyt SaTo hengitti niskaan.
Mutta mitä tapahtui Loimaalla? Siipirikkoinen Peimari otti vihdoinkin sellaisen selkäsaunan, joka näytti herättävän ryhmän lopullisesti horroksesta. Tähän asti joukkue oli roikkunut nousutaistossa mukana puolivillaisilla suorituksilla vain ja ainoastaan siksi, koska Inter oli menettänyt parhaan teränsä kesän kynnyksellä. Mutta nyt oli herättävä, koska myös LoPS puski takaa ohi. Enää ei ollut varaa pistemenetyksiin.
Ja tällaisissa tilanteissa Peimari tuntuu olevan parhaimmillaan. Tai ainakin joukkue käsitteli painetilan Nelosen joukkueista tällä kaudella parhaiten. Elokuisen LoPS-ottelun jälkeen joukkue voitti seitsemän jäljellä olevaa otteluaan ja marssi vastustamattomasti voittoon. Matkalla kaatuivat vieraskentällä niin Inter 2 kuin SaTo, joten lopulta nousijasta ei jäänyt mitään epäselvyyttä.
Velmu sanoikin, että Peimari punnitaan toden teolla vasta ensi kaudella. Totta. Joukkueen yksilöistä ainoastaan ulkomaan avut (Lima, Neves ja Soares) ovat suoraan huippupelaajia Kolmoseen. Näiden lisäksi oman näkemykseni mukaan myös keskikentän tukipilarit Vihervirta ja vanhempi Ibrahimi ovat heti Kolmosen ”parempaa ainesta”. Mutta näiden takana varsinaisia sateentekijöitä ei ole. Lohdullista Peimarin kannalta on kuitenkin se, ettei tarvitsekaan vielä olla. 17–19-vuotiaat pelaajat ehtivät kyllä talven aikana tehdä aimo harppauksen kohti sitä tasoa, mitä Kolmonen vaatii.
—————
2. FC Inter (3.)
Kesäkuun alussa joukkueella oli kaikki avaimet käsissään. Sitten tulivat loukkaantumiset, jotka vaivasivat erityisesti puolustuslinjaa. Hetkessä Interin betonisesta linjasta tulikin aivan tavallinen Nelosen hieman pelokas ja verkkainen puolustus-sekamelska. Eikä hyökkäyksessäkään tuntunut enää riittävän tehoja huhti-toukokuun malliin. Ja samaan aikaan muiden joukkueiden peli (erityisesti SaTon) alkoi löytää uomiaan.
Joku ehti aiemmin jo puhumaan pupelluksesta. Varmasti kahdeksan pisteen etumatkan hukkaaminen on osin sitäkin, mutta lopulta tämän ”pupelluksen” taustalta löytyy aivan selviä syitä. Kun joukkueesta yhtä-äkkiä häviää 2–3 avainpelaajaa, muuttuu ylivertaisinkin Nelosen ryhmä hetkessä haavoittuvaksi. Ja tähän haavoittuvuuteen muut sarjan ryhmät osasivat tarttua puolustamalla pelottavan hyökkäyksen pois ja iskemällä pallon saadessaan nopeasti vastaan. Esimerkkejä tästä nähtiin kauden aikana monia, kuten vaikkapa elokuisissa matseissa Hot Lipsiä ja LoPSia vastaan.
Silti täytyy nostaa iso hattu sille Interille, joka marssi vielä syyskuun alussa jo parhaan vireensä hukanneena Peimaria vastaan Yläkentälle. Vaikka ottelu päättyi Peimarin 2–1-voittoon, olisivat jonain toisena päivänä lukemat voineet mennä myös toisin päin. Ja yhtä ymmärrettävää on myös se, että kaikkensa antaneen, mutta silti tappion kohdanneen joukkueen paras motivaatio viimeisiin otteluun mureni sillä hetkellä. Ruskoa vastaan haluton ryhmä kaapi vielä voiton, mutta KaaRe oli jo liikaa. Viimeisin vääntö SaToa vastaan oli enää kahden haluttoman ryhmän joutsenlaulu hienolle kaudelle.
Inter vahvistui melkoisesti alkuvuoden aikana. Toivottavasti nämä vahvistukset (Kaplas etunenässä) pysyvät joukkueessa myös ensi kaudeksi. Jos ryhmä pääsee rakentamaan nousuhaavettaan samalla nimilistalla puhtaalta pöydältä tammikuussa, ei SaTolla ole ensi kaudellakaan varaa hukata yhtään pistettä huhti-toukokuussa. Tällä kaudella Inter 2 näytti potentiaalinsa. Toivottavasti ensi kaudella potentiaalia ulosmitataan myös kauden kahdella jälkimmäisellä kolmanneksella.
3. SaTo (1.)
Tätä aihetta on käsitelty jo moneen kertaan kauden aikana, mutta kerrataanpa vielä nopeasti: Ilman huhti-toukokuun pistemenetyksiä Toverilauma pelaisi ensi kaudella Kolmosta Peimarin sijaan. Niin paljon joukkue antoi muille alkukaudesta anteeksi. Valitettavaa salolaisten kannalta, mutta samalla onni Unitedin kannalta.
TikTak tuossa jo hyvin avasi sitä taktista elämistä ja muutosta, jonka jokainen joukkue noin rajujen muutosten edessä joutuu läpikäymään. Tovereilla muutos vaati liki puoli vuotta, muilla se sujuu nopeammin ja jotkut ryhmät eivät löydä yhteistä säveltä ikinä. Niin se vain menee jalkapallossa ja monessa muussakin urheilulajissa.
Joka tapauksessa nousu kaukaa kymmenen pisteen takaa vielä mukaan kamppailuun on osoitus siitä, mihin SaTo on kykenevä ensi kaudella. Muutos ei tule tulevan talven aikana olemaan missään skenaariossa vastaava viime talveen verrattuna. SaTo pääsee heti huhtikuussa pelaamaan sillä tasolla, jolla tämä kausi päättyi. Ja se taso on nähdäkseni korkeampi, miltä SaTo ponnisti kauteen 2014. Silloin PaiHa oli aivan liian kova pala purtavaksi, mutta äkkiseltään katsottuna ensi vuoden Nelosessa ei Interin ja Kolmosesta putoavan Bodan lisäksi ole SaTon veroisia joukkueita.
Mitä ajatuksia yksilöt herättivät? Nummelle olisi heti käyttöä Kolmosessa. Samat sanat Kallioniemestä ja pienenellä varauksella Laaksosesta. Rantanen on niin hyvässä kuin pahassa oma Turun piirin Nelosen Eremenko junior. Fysiikan ei pitäisi ikinä riittää pyörittämään kärkipään joukkueen peliä, mutta kun peliäly riittäisi vaikka sarjatasoa tai paria ylemmäksi, kompensoituu puuttuva jalka maukkailla oivalluksilla kierros kierroksen jälkeen. Vielä kun palettiin saataisiin laatua puolustuslinjan laidoille, olisi Kolmosen paketti valmis.
SaTon kausi 2015 oli monella tavalla välivuosi. Uuden opettelua ja testaamista. Ja jos välivuotenakin joukkue pelaa noususta lähes loppuun asti, näyttää tulevaisuus Salossa erittäin valoisalta.
4. LoPS (7.)
Paljon parempaa kuin kauden alla odotin. Keväällä tukeutui tiiviiseen puolustamiseen ja Tuomas Hakalan tehoihin. Kesällä Hakalan rinnalle alkoi hyökkäyspäähän löytyä myös muita vaihtoehtoja, ja hetkessä LoPS nousi todelliseksi nousijakandidaatiksi. Vakuuttavat 1–0 ja 4–0 voitot Peimarista kertovat siitä, että parhaimmillaan Palloseura pelasi Nelosen parasta ja ennen kaikkea tuloksellisinta jalkapalloa.
Itse asiassa elokuun kääntyessä loppupuolelle näytti 45 minuutin ajan jopa siltä, että LoPS olisi todellakin se joukkue, joka vastoin kaikkia odotuksia pelaisi ensi kaudella sarjaporrasta ylempänä. Kotiyleisön tuki, taukotilanteena 2–1 sarjakärki Interiä vastaan. Toisella puolikkaalla Inter tuli kuitenkin väkisin tasoihin, ja nähdäkseni sen pelin jälkeen LoPS ei enää ollut se LoPS, joka nousi kesän aikana mukaan kärkikahinoihin.
Lopullisen niitin tarjoili nousukuntoinen SaTo syyskuun alkajaisiksi, ja sen jälleen Loimaalla pelailtiin enää kausi loppuun. Mitä Loimaalla on luvassa ensi vuonna? Kuka tietää, kaikki tuntuu olevan enemmän tai vähemmän auki. Jos pelaajanippu pysyy yhtään samana kuin menneellä kaudella, voi Palloseuralle povata kuitenkin jälleen mukavaa kautta kärjen tuntumassa.
5. FC Komar (7.)
Ailahtelevaa, mutta viivan alle jäi silti iso plussa. Parhaimmillaan oli kärkikolmikon tasolla, mutta huonoimmillaan sarjan pohjasakkaa. Joukkueen onneksi niitä parhaita päiviä osui kauteen selvästi huonoja enemmän. Kesti myös tappiotilanteen luoman harmituksen huomattavasti Bosnaa paremmin, eikä sortunut ylilyönteihin tiukoissakaan paikoissa. Se näkyy sarjataulukossa.
Ensi kaudesta on vaikea sanoa mitään. Tällä kaudella joukkue sai nauttia erittäin hyvistä vahvistuksista, joista etunenässä Al-Take oli pelatessaan tälle tasolle aivan ylivertainen keskikentän moottori.
6. Hot Lips (6.)
Nousi alkukankeuden jälkeen sille tasolle, jota keväällä odottelin. Puolustuksessa Saarinen johtaa jo parhaat päivänsä nähnyttä joukkoa mainiosti ja kärjessä Utriainen laittaa nahkakuulaa verkkoon sellaisella tahdilla, että voittoja kertyy samalla reseptillä väkisin myös ensi kaudella mukavasti. Mutta kertyykö niitä enää riittävästi? Tiukoille meinasi mennä jo tälläkin kaudella.
Kaipaa kipeästi muutaman vahvistuksen remmiin, mikäli mielii takaisin sarjan kärkikahinoihin. Tällä kaudella takaa ohi tulivat jo Peimari, LoPS ja Komar. Ensi kaudella tyrkyllä näiden lisäksi on ainakin sarjanousija RaiFu ja miksei uuden vaihteen syksyn peleihin löytänyt Lieto. Pärjäsi vielä tällä kaudella kokemuksella ja sen mukanaantuomalla rutiinilla. Ensi kaudella se ei välttämättä enää riitä. Jottai tarttis tehrä.
7. Lieto (8.)
Ryhmä, jolta sain mitä tilasin. Selkeän peliajatuksen, mutta unisen kevään. Kun palikat alkoivat osua edes hiukan kohdilleen kesätauon aikana, syntyi myös tulosta mukavasti. Syksy oli jo oikein kelvollinen, ja onneksi saa sarjapaikan myös ensi kaudeksi. Silloin Lietoa voi huoletta povata muutamaa pykälää ylemmäs. Tämä kausi meni enemmän tai vähemmän välitilassa, uutta vauhtia hakien.
8. FC Bosna (12.)
Kevätkausi meni vielä mainiosti, ja näytti siltä, ettei Bosnalla olisi mitään hätää sarjapaikan uusimisessa. Syksyllä pisteitä kertyikin sitten ennätysverkkaisesti, ja lopulta pelaaminen vaihtui uhkailuksi. Periaatteessa ryhmässä on edelleen potentiaali pelata hyvää jalkapalloa ja taistella ensi kaudellakin mukavasta keskikastin sijoituksesta. Se tosin edellyttää pään kestävyyttä. Tällä kaudella hyvä kevät pelasti, ensi kaudella tuskin on varaa enää hölmöillä.
Joka tapauksessa paljon parempi kausi kuin ennakkoon odotin. Viimeisten kierrosten töhöilyistä silti iso miinus.
——————
9. TPK 2 (5.)
Pienoisen pettymyksen puolelle jäädään, vaikka kausi olikin tasaisen nousujohteinen. Se, että TPK joutuu jännittämään sarjapaikkansa puolesta vielä tovin ei kuulunut ainakaan omiin ennakkosuunnitelmiini. Tuskin myöskään Kerholauman.
Ahlman lopettaa miesten pelit melko varmasti ja Liukkonen ilmeisesti satavarmasti. Siinä on jo kaksi isoa lovea muutenkin ohuella nuoralla tanssineeseen ryhmään. Samat sanat kuin Hot Lipseistä. Uusiutumista kaivataan, mutta onneksi isossa seurassa tulijoita riittänee jälleen myös ykkösjoukkueen puolelta. Siinä mielessä parempi tilanne ensi kautta ajatellen Lipseihin verrattuna. Jos vain saavat pelata ensi kaudellakin Nelosessa.
10. KaaRe (4.)
Suurin pettymys ennakko-odotuksiin nähden. Siitä huolimatta joukkue näytteli luvattoman suurta roolia nousutaistossa kaatamalla kalkkiviivoilla jo parhaan teränsä menettäneen Interin. Luvattoman ohut oli myös se nippu, jolla Reipas koitti pisteitä kaapia pitkin kautta. Ja siitä saa maksaa sarjapaikan verran.
Mitä ensi kaudeksi? No toivottavasti kaarinalainen pelaajaputki tarjoilee jotain myös Reippaalle. Nykytasollaan nousu bumerangina takaisin Neloseen ei näytä todennäköiseltä.
—————
11. UPK (11.)
Niin, tämä nyt oli nähtävissä jo maaliskuussa. Pistepussi kertyy komeasti niin kauan, kun Eemeli Salin pysyy remmissä mukana. Sen jälkeen kun salibandytouhut kutsuvat, alkavat vaikeudet. Ei se lopulta silti kauas jäänyt. Yksi voitto enemmän oikeassa paikassa ja Uudessakaupungissa pelattaisiin ensi kaudellakin Nelosta. No, ehkä on ihan hyvä näin. Yhden pelaajan varassa ”väärällä” sarjatasolla pelaamisessa ei ainakaan omasta mielestäni ole järkeä.
Vitonen on tällä hetkellä UPK:lle oikea sarjataso. Sitten takaisin, kun rahkeet siihen oikeasti riittävät.
12. FC RP (10.)
Surkea oli vuosi Ruskollakin, mutta näin surkeaan en uskonut missään vaiheessa kevättä. Ja miksipä olisin, olihan kevät sentään vielä kohtalainen. Kesäkuun jälkeen trendi oli kuitenkin hyvin samanlainen UPK:n kanssa. Vitonen näyttäisi olevan tällä hetkellä aivan oikea paikka myös Ruskolle. Nuoria on tulossa, mutta annetaan niiden kypsyä vielä pari vuotta ennen paluuta takaisin Neloseen.
—————
Miltä sitten näyttää ensi kauden Nelonen? Kolmosesta mukaan saadaan SoVo, FC Boda ja LTU. Mikään näistä joukkueista tuskin matkaa samalla vauhdilla Vitoseen, joten keskikastissa tulee ensi kaudella olemaan entistä tiiviimpää. Bodan voin ainakin veikata taistelevan kärkisijoista Nelosessa. Perinteikäs Kolmosen poppoo haluaa varmasti takaisin piirin korkeimmalle oksalle niin pian kuin mahdollista. LTU on tottunut seilaamaan Kolmosen ja Nelosen väliä, vaikka viime vuodet ryhmä onkin pysytellyt tiiviisti ensiksi mainitulla sarjatasolla. Jännä nähdä, saadaanko ryhtiliike jälleen alempana aikaiseksi. SoVo oli auttamatta liian heppoinen ryhmä Kolmoseen, mutta Nelosen keskikastiin pitäisi tämän vuoden perusrungolla olla saumat. Vähän samanlainen putoaja kuin Lieto täksi kaudeksi.
Vitosesta Neloseen saadaan Hirvensalon Heitto ja RaiFu. Ensimmäinen vaatii vielä rutkasti vahvuutta, jotta pystyy pitämään paikkansa myös kaudeksi 2017, mutta RaiFulla paketti on heti valmis ottamaan voittoja myös sarjatasoa ylempää. Se, riittääkö lopulta voittojen määrä sarjapaikan uusimiseen, nähdään kuitenkin vasta pitkällä ensi vuoden puolella.
|
