Sergey
Poissa
|
|
Vastaus #386 : 03.07.2015 klo 11:22:40 |
|
Noniin, näin se on päräytelty myös Vitonen lyhyelle kesäbreikille. Kuten hyviin tapoihin kuuluu, pitää lohkot arvioida kauden puolivälissä. Koska en kuitenkaan näitä tapoja noudata, enkä ole myöskään tarvittavaa määrää pelejä nähnyt epäkummallisten työaikojen takia, tyydyn ainoastaan kokoamaan sekalaisia havaintoja joukkueiden kuntokäyristä, voimasuhteista ja tulevaisuudesta.
Lohko 1
Sarjassa on kaksi selkeää yllättäjää, ja yksi selkeä alisuorittaja. Lähdetään liikkeelle näistä kahdesta ensimmäisestä.
Heitto on pelannut suoraviivaisesti kymmenessä matsissa allekirjoittaneen sydämeen. Ei turhia selittelyjä, valitteluja tai haikailuja. Leveästä nipusta kaikki irti, ja tulokset taululle. Kaatanut sekä ailahtelevan ÅCF:n että vielä parasta teräänsä etsineen Wolvesin. Ansaittu piikkipaikka, kiusaa Wolvesia viimeiselle kierrokselle asti.
Toinen yllättäjä löytyy kolmospaikalta. Wilpas 2 ei ole ollut näin tasainen vuosiin. Välillä on nähty hyviä matseja, mutta useimmiten sitten on vain tyydytty roikkumaan vastustajan perässä ja hävitty kunniakkaasti parilla maalilla. Tällä kaudella tiukat pelit ovat kuitenkin kääntyneet hämmentävän usein keltamustille. Saa nähdä, jatkuuko lento vielä syksyllä, mutta jo pelkästään hyvän alun turvin tullee vääntämään sijoista 4–6 loppuun asti.
Ja sitten se alisuorittaja. Ei ole SCR:n vanha ja väsynyt kone jaksanut startata enää tälle kaudelle. Muutama sija on vielä otettavissa, mutta kärkikolmikkoon on jo liikaa matkaa. Odotin enemmän, mutta nyt näyttää siltä, että raisiolaisen jalkapallon tulevaisuus löytyy kakkos- ja menneisyys ykköslohkosta.
Ja mitä tapahtui Wolvesille. Pari kertaa on bussi päässyt yllättämään, mutta Masalinin säestämä paraislainen joga bonito tulee vääjäämättä kärkeen ennen pitkään. Vain viisi päästettyä maalia kymmenessä pelissä on loistava suoritus ja kertoo myös siitä, että Wolves on petrannut puolustamistaan keväästä. Jos hoitaa Heiton kauden toisessa keskinäisessä, helpottuu marssi Neloseen huomattavasti. Jos taas pisteet tasataan, tai Heitto onnistuu yllättämään toistamiseen, menee todella jännäksi. Luottoa löytyy joka tapauksessa.
Sarjan toinen betoninen puolustus löytyy nousijaryhmä Magenista. Jos Magenilla olisi edes puolikas Masalin Kokkosen tukena hyökkäyksessä, tekisi turkulaisryhmä todellista kiusaa kärkikaksikolle tällä kaudella. Mutta kun ei ole, joutuu nousija tyytymään mukavaan keskikastin sijoitukseen. Ei mikään häpeä, sillä viime vuosina monelle nousijalle on käynyt paljon huonomminkin.
Paljon huutelua, vähemmän tuloksia. Se on tuntunut olevan ÅCF:n teemana viime kausina. Toisaalta hyvähän se on, että edes joku ryhmä haluaa pitää keskustelua yllä, vaikka sitten pienen provon kautta. ÅCF on mielestäni ”se kolmas ryhmä” heti Wolvesin ja Heiton jälkeen. Ihmeellisiä ailahduksia keväällä, mutta niitä sattuu tekevälle. No okei, FC Turulle ei pitäisi voida hävitä missään olosuhteissa. Ei ainakaan silloin, jos mielitään oikeasti haastamaan kärkipaikoista.
TuWe 2 on ollut juuri sitä mitä pitikin, ei lisättävää. Varmaa Vitosen palloa vuodesta toiseen. FC Boda 2 taas on ainakin lievästi yllättänyt allekirjoittaneen, mutta eiköhän se tahti saarella tasaannu syksyä kohti. Sarjapaikka pitäisi silti uusiutua melko vaivatta.
Sitten on vielä se kolmikko, jonka keskinäisestä paremmuudesta on vaikea sanoa yhtään mitään. ÅCF-pelin kannustamana tekisi mieli heittää, että FC Turku tästä itsensä vielä kampeaa kuiville, mutta toisaalta TuKV on niin perinteikäs Vitosen porukka, että jossain kohtaa se on kone kisureissakin käynnistettävä. Ja mitä tekee CELTS? Vielä ainakin mukana kilpajuoksussa. Hienoa joka tapauksessa, että mitään heittosäkkiä ei lohkosta tänä vuonna löydy. Monena muuna vuonna tilanne on ollut paljon surkeampi.
Lohko 2
6–0 pataan RaiFulta huhtikuussa ja 8–2 voitto AC Sauvosta heinäkuun alkajaisiksi. Ei tasaisin mahdollisin rekordi, mutta lopulta vain voitot lasketaan. Ja niitä Piikkiössä on kerätty enemmän kuin missään muualla ensimmäisen kausipuoliskon aikana. Se nyt tosin ei yllätä edes Mietaata. Palloseurassa on tehty hyvää nousujohteista työtä jo pari vuotta, ja nyt FC Kaarinan hedelmät alkavat olla kypsiä poimittaviksi. Ansaittu piikkipaikka, mutta taistelu jatkuu vielä syksylläkin. Sauvo on aina paha kotonaan, ja RaiFu on lähtökohtaisesti tällä kaudella kakkoslohkon paras joukkue.
Niin, RaiFu. Maalisuhde 50–6. Sauvosta kauden ainoa tappio, mutta sitä ei kannata murehtia liiaksi. Ei ole kyläpahasesta mikään muukaan joukkue pistettä saanut. Jos pitää päänsä kylmänä, ja hoitaa keskinäisissä sekä Sauvon, KuuLan että PiPSin, juhlitaan Kerttulassa lokakuun alkajaisiksi nousua Neloseen. Eväät olemassa, nyt pitää enää suorittaa omalla tasolla niin kotona kuin vieraissa.
AC Sauvon ensimmäinen kausipuolisko oli vähän niin kuin ruotsinlaiva. Kauden päätösristeily. Terminaalissa kokoontuu iloinen ja toiveikas ryhmä nuoria, mutta kuitenkin jo tarpeeksi risteilyitä nähneitä miehiä. Tänä vuonna reissuun on lähdetty jo pari tuntia normaalia aiemmin. Isolla ja tilavalla tilausajobussilla. Kuohujuomaa on saanut nauttia Sauvosta asti, eikä terminaalin kalliissa ravintelissa ole enää pakko kiireellä kiskoa muutamaa kolmen euron salmaria nassuun, jottei tankkausväli ennen buffaa kasvaisi liian suureksi.
Terminaalissa on, kuten lokakuiseen tapaan kuuluu, myös muita alasarjajoukkueita päättämässä kauttaan. Kiire on kova, kaikilla ei ole ollut mahdollisuutta tulla paikalle yhteisellä kuljetuksella. Jono ravintelin edustalla kasvaa. Juomaa on saatava, sillä pian tullivirkailija avaa portin ja salmaripullon korkki napsahtaa kiinni.
Sauvolaisleirissä tilannetta tarkastellaan kuitenkin rauhallisesti. Pohjat ovat hyvät, ei tässä vaiheessa tarvitse hätiköidä. Joukkue pääsee risteilyyn promillemittarin mukaan parhaista asetelmista. Hengitys tuoksuu keskioluen lisäksi sopivalta itsevarmuudelta.
Risteily alkaa. Buffetissa aletaan erottelemaan jyviä akanoista. Muut alasarjaryhmät ovat lähteneet reissulle harvinaisen junioripitoisella porukalla. Se kostautuu viimeistään siinä vaiheessa, kun hanasta haetaan kahdeksatta lasia paatin halvinta valkoviiniä. Nuorempien on aika siirtyä hyttiin pariksi tunniksi keräilemään voimia.
Tässä vaiheessa hyvin reissuun valmistautunut Sauvo iskee. Tanssilattialle. Ei mene aikaakaan, kun maalaisten kainalossa ja pöytäseurueissa pyörii kaikenlaista pirkkoa kyselemässä, missä hytissä iltaa lähdetään jatkamaan. Lopulta paikalle päässeet muut alasarjajoukkueet pyörittelevät päätä ihmeissään. ”Eihän tällaista Sauvoa pitänyt enää olla? Miten noin suoraviivaisilla tanssiliikkeillä voi tehdä noin mojovaa tulosta?”
Nuoremmilla haastajilla menee hetki päätä pyöritellessä. Mutta sitten alkaa tapahtua. Nuorukaiset keräävät rohkeutensa ja lähtevät tanssiin mukaan. Lattialle syntyy tungosta, ja hiljalleen haastajat ovat tanssimassa siellä pirkkojen keskellä. Sauvon tilanne alka käydä tukalaksi. Riittääkö kokemus, charmi ja vetovoima uutuudenviehätystä vastaan? Mekkoon sonnustautuvat kun helposti viehättyvät kaikesta uudesta ja erilaisesta. Nuorestakin. Hetken aikaa charmi puree, mutta hiljalleen ote pirkkoihin kirpoaa. Etäisyydet kasvavat liiaksi. Alkaa näyttää siltä, että lupaavasti alkanut risteily on kääntymässä jokavuotiseen tapaan peruspuurtamiseksi. Ei pirkkoa tälläkään kertaa hyttiin saati kotiin kannettavaksi.
Nyt ollaan välimaastossa. Peli ei ole pelattu. Tanssilattialla on yhä tilaa kolmannnelle joukkueelle. Hyvät pohjat auttavat sauvolaisia pitkässä juoksussa, mutta työtä on tehtävä omien vahvuuksien kautta. Kollektiivina. Yhtenä.
Risteily on vasta puolivälissä. Valomerkkiinkin on vielä toista tuntia aikaa. Mitä vain voi tapahtua. Sauvolaisten on nyt kerättävä rivinsä, noustava kolmessa viikossa takaisin sille tasolle, jossa he olivat vielä toukokuussa. Tilausbussi odottaa edelleen terminaalissa, mutta ei välttämättä kauaa.
No niin, ja sitten taas asiaan. KuuLa on ainoa joukkue, joka osoitti keväällä pystyvänsä haastamaan kärkikolmikon. En usko, että myöskään sykyllä nähdään yhtään heikompaa Laakia. Puolustaa fiksusti, pitää etäisyydet kunnossa läpi 90-minuuttia ja ennen kaikkea tietää, milloin kannattaa hyökätä nopeasti ja milloin on hyvä rauhoitella munaravaavien vastustajien keskellä. Nousija on yllättänyt niin itseni kuin varmasti kaikki muutkin. Eikä pelkästään kentällä, vaan myös sen laidalla. Harvalla Vitosen ryhmällä on kannattajaryhmä, ja vielä jossain määrin aktiivinen sellainen. KuuLa on ehdottoman tervetullut piristys Vitoseen. Iso hatunnosto.
Ei myöskään yhtään paskempaa Halikosta. Yllättävän hyvä, nuori ja pelaava. Tekee kotikentällään kiitettävää tulosta ja onnistuu sieltä täältä vieraistakin napsimaan pisteitä. Jos pitää saman tason yllä läpi syksyn, uusi sarjapaikkansa myös ensi kaudeksi.
KY-Sport ja Campus ovat olleet jotakuinkin sellaisia porukoita, joita kentille odottelinkin. Hyvin erilaisia pelitavoiltaan, mutta tuloksellisesti lopulta melko lailla samalla viivalla. Hyvä osoitus siitä, miten monella tavalla tuloksen voi tehdä.
MynPaa tuskin tässä tarvitsee enää enempää läpi käydä. Kaikki tietävät tilanteen. Pettymys. Eväät kuitenkin petrata pari sijaa syksyllä. Luotetaan siihen, että nurmikentällä tulokset paranevat. Ja vaihtopenkillekin riittäisi vielä joku peluri.
Ryhdillä on vielä pari peliä keväältä rästissä, joten eväät periaatteessa olemassa yllättävänkin korkealle. Heinäkuun peli KaaPSia vastaan elintärkeä suunnannäyttäjä. Myös KaaPSille.
TuTo ja VG-62 2 alkavat pikkuhiljaa erottua selkeinä putoajakandidaatteina. TuTo ei ole periaatteessa ollut liian huono tähän sarjaan, mutta on omilla hölmöilyillään menettänyt katsantatavasta riippuen 4–7 pistettä. Ne tulisivat todella tarpeeseen syksyllä. No, katsotaan. VG-62 palaa satavarmasti takaisin Kutoseen, vaikka varovaisesti uskalsin kauden alla enempää toivoa.
|