Ovatko (super)junnujen harjoittelumäärät menneet överiksi?

[ImaCobra]

Omasta junioriajasta on jo kulunut yli 10 vuotta, mutta voin vain toivoa, että eteenpäin on menty. Ainakin silloin joukkueen treeneistä oli marginaalinen hyöty, jos sitäkään. Harjoittelu oli monessa mielessä kuin olisi treenannut mäkihyppyä 20 muun hyppääjän kanssa: tehtiin yksi suoritus ja venattiin sitten jossain jonossa muita. Ei ihme, että täältä ei löydy esim. maalintekijöitä.

Mun mielestä joukkueen harjoitukset pitäisi pyhittää täysin pienpeleillä ja muille pelitaitoa edistäville harjoituksille. Tekninen taito jäisi pääosin juniorin oman ajan piiriin. On täysin selvää, että Suomen resursseilla ei voida 20 pelaajaa kehittää samanaikaisesti, joten turha tuhlata aikaa siihen, että jokainen pelaaja saa 10 laukausta jossain laukaisutreenissä. Muistan hyvin, kuinka pelattiin esim. Ajaxin junioreita vastaan joskus 13-vuotiaina ja missä suurin tasoero piili. He pelasivat jo siloin jalkapalloa, kun meidän peli perustui lähinnä siihen, että pallo pelattiin sille nopealle laiturille, joka juoksi päätyyn ja keskitti. Ei me kyetty toteuttamaan minkäänlaista lyhytsyöttöpeliä tai puolenvaihtoja.

En muuten näin jälkikäteen yhtään ihmettele, että 90-luvun alun ikäluokat eivät tuottaneet yhtään loistavaa yksilöä, kun treenaamisen laatu oli tätä tasoa. Edes Dalla-Valle ei breikannut, vaikka treenasi paljon omalla ajallaan.

[nozick]

Omasta junioriajasta on jo kulunut yli 10 vuotta, mutta voin vain toivoa, että eteenpäin on menty.

Eteenpäin on menty. Oman superjunnun harjoituksissa kenttäaika käytetään lähes 100-prosenttisesti pelaamisen (pienpelejä eri säännöillä ja isomman kentä pelaamista). Tekniikkaa treenataan lämmittelyn ja jäähdyttelyn yhteydessä. Näin on tehty meilläpäin jo vuosia.

[Sope]

Tuosta monipuolisuudesta: itse toivon, että jossain vaiheessa olisi ihan arkipäivää, että pelaajilla olisi taktinen ymmärtäminen ja kyky muuttaa omaa pelaamistaan sen mukaan millä järjestelmällä pelataan. Pelaajien pitäisi pystyä muuntamaan peliään, jos valmentaja vaihtaa yhden kärjen rinnalle toisen kärjen; samoin, jos vaihdetaan neljän linjasta kolmen linjaan jne. Tällä hetkellä esimerkiksi tuo kahden kärjen toiminta tuntuu olevan vierasta aika monessa junnujoukkueessa: 2-3-1, 3-4-1 ja 4-5-1 tuntuvat olevan vakiopolun ainekset. Toki ryhmitykset on vain ryhmityksiä, mutta kyllä jossain vaiheessa junnu-uraa saisi tulla eteen eri variaatiot. Myös ryhmityksien erojen käsittäminen on tärkeä osa pelaajan taktista kehittymistä.

[mehico5]

Itse lopettaisin keskustelun harjoitusajoista, ne ovat vain yksi tekosyy lisää. Itse en oppinut höntsäämisessä oikeastaan yhtään mitään, ei oppinut yksikään ystävänikään eikä tuo oma jälkikasvukaan tunnu oppivan siitä oikeasi yhtään mitään oleellista. Tämä näin omin silmin katsottuna. Mieluimmin katsoisin junioreiden harjoittelevan neljästi viikossa *1,5h ammattitaitoisessa valmennuksessa kuin jättäen heille vastuun omatoimisesta höntsäämisestä. Oikeastaan itseäni v**uttaa katsoa kentänlaidalla isiä, jotka vähättelevät hyvää valmennusta, sitäkin kun oikeasti myös saa. Itse jopa toivoisin, että lapseni käyttäisi omaa vapaa-aikaansa muuhunkin kuin jalkapalloon, tekisi monipuolisesti muita lajiharjoituksia tai opiskelisi tai sekoilisi kavereiden kanssa pihapiirissä, fillaroisi ja leikkisi jotain kuurupiilon tyylistä leikkiä tyttöjen kanssa.. Ehkä jopa pelaisi Fifa15:sta espanjalaisten lasten kanssa..

-Snoopy-

Ainakin nämä ketä haastatellaan lehtiin yms. ja kysellään että mitä olette tehneet pikkujunnuna niin vois vetää yhteen lauseeseen kaikille tämän: Pelattiin näitä *pihapelejä* päivittäin. Ainakin mitä oon itse katsonut/lukenut näitä tosiaan ketä pääsee näihin jalkapallomagaziineihin,,lehtiin tämä heillä on melkein kaikilla vastaus tähän junnuna tekemiseen. En tiedä kannattaako nämä pihahöntsät junnuille?

[Snoopy]

Välillä tuntuu, että jotkut ovat ihan pihalla koko juniori touhusta...

Siis otsikon mukaisesti jos ajatellaan, niin ohjattu juniorivalmennus on väärin. Pelaajat harjoittelevat keskimäärin neljästi viikossa eli n. kuusi tuntia viikossa. Yleisen käsityksen mukaan toinen mokoma tulisi tulla omatoimisista. Täälläkin on muutama huudellut ratkaisuksi junioreiden ohjatun toiminnan vähentämistä ja enemmän piha- ja puistopelejä. Oletteko te oikeasti ihan tosissanne?!?

Jännältä tuntuu, että menisimme tätä selventämään esimerkiksi Jokereiden kilparyhmän pelaajalle ja tiedustelemaan ottaako aamuherätykset päähän tai myöhäiset iltatreenit. Vastaus olisi varmasti monelta, että ottaa ja jotain toista ei voisi vähempää kiinnostaa. Saamme varmasti juuri sellaisia vastauksia kuin haluamme, mutta tuskin kukaan aikoo ehdottaa, että Jokereiden juniorin tulisi vähentää ohjattua toimintaa ja mennä lämimään puiston luonnonjäälle?!?

Yksi asia ottaa tässä päähän. Porukka luulee, että omatoimisella harjoittelulla korvataan ammattitaitoinen valmennus. Kyllä, siellä omatoimisten tekemisessäkin opitaan asioita ja pelaaminen on hauskaa, mutta se ei koskaan korvaa laadukasta lajivalmennusta. Kyllä, joukkueilla ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia opettaa pelaajaa laukomaan, se tulee opetella itse, mutta laadukkaassa valmennuksessa siihen saadaan valmiudet. Kyllä, siellä opitaan paljon pienpelitaitoja, mutta se ei korvaa laadukasta pienpelivalmennusta.

Ei Litmanen tullut omanaikansa yhdeksi parhaimmista pelaajista omatoimisten takia. Ne auttoivat, mutta hän oli kunnon valmennuksessa alusta alkaen. Ei Selänteestä tullut lajinsa yhtä suurintaikonia puiston jäälle. Se kyllä auttoi meidän maitopoikaa, mutta hän oli alusta alkaen laadukkaassa valmennuksessa.

Mennäänpä hetkeksi toiseen lajiin, golf:n. Miksi siellä ammattipelaajat ovat olleet yksilövalmennuksessa jo seitsemänvuotiaasta saakka eikä vain mättäneet omatoimisesti palloja? He ovat varmasti tehneet paljon omia pelejään ja lyöneet tuhansia palloja rangella, mutta ohjattu, useasti viikossa toistuva lajivalmennus on ollut se tärkein asia.

Miksi voimistelijoille ei voisi viedä välineitä puistoon ja kehottaa treenaamaan tarpeeksi omalla vapaa-ajalla, miksi ihmeessä he viettävät harjoituksissa jopa 3,5tuntia kerrallaan, viidesti viikossa...? Hulluja, jokuhan voi kokoajan kertoa miten asiat tulisi tehdä...

Kaiken a ja o, on tarpeeksi suuri määrä laadukasta valmennusta, tarpeeksi nuoresta lähtien ja tarpeeksi suuressa tasaisessa ryhmässä. Vältä oppimasta (teknisiä)virheitä ja opettele kunnolla oikeat asiat oikeaan aikaan. Pidä harrastus iloisena ja motivoituneena, treenaa omalla vapaa-ajalla asioita joista pidät, kehitä omia vahvuuksia ja tee ajastasi tärkeää itsellesi.

Siis edelleen, joko minä tai sitten liian moni täällä on ihan pihalla..

Ps. Mehico5: Ei ne ammattilaiset siellä lehtienpalstoilla ole tarkoittaneet sitä, että oppi tuli omasta pikkupelistä ja höntsäilystä, se oli hemmetin hyvä lisä, mutta he ovat olleet kunnon valmennuksessa jo hyvin nuoresta pitäen.

-Snoopy-

[mehico5]

Ps. Mehico5: Ei ne ammattilaiset siellä lehtienpalstoilla ole tarkoittaneet sitä, että oppi tuli omasta pikkupelistä ja höntsäilystä, se oli hemmetin hyvä lisä, mutta he ovat olleet kunnon valmennuksessa jo hyvin nuoresta pitäen.

-Snoopy-

Ok. Näin olen asian ymmärtänyt näistä haastatteluista mutta luultavammin väärin..(Nani tais olla viimeks ketä katsoin ja sanoi että meni ekaa kertaa johonkin seuraan oliko se 10-11 vuotiaana jos muistan oikein.) Mutta olet varmaan oikeassa ja eihän täällä tieten talvella paljon pihapelejä pelailla.

[Vin Diesel]

Teoreettinen ajattelukyky, kyky arvioida ja kritisoida omaakin tekemistä. Kyky yhdistää kasvatustieteessä todistettuja käyttäytymistapoja, todistettuja käyttäytymistapoja kritisoivia ajatuksia, ajankohtaisia artikkeleita, mielipidekirjoituksia ym. Kyky sovittaa kaikki edellä mainittu ja paljon muukin käytettävissä olevaan pelaajamateriaaliin. Kyky kehittää yksilöä ja joukkuetta kaikki em. näkökohdat huomioiden - sitäkö se valmennus on. Liialliset peli ja treenimäärät eivät ole kovin helposti suomalaisella juniorilla ongelma, joku valmentaja voi toki näin kokea, jos ei ole kykyä ymmärtää yksilöä, kykyä sisäistää kasvatustieteen teorioita, kykyä kyseenalaistaa julkisuudessa todettua, kykyä kyseenalaistaa omaa ymmärrystä ym.
Omassa asiantuntijuudessaan voi kehittyä vain jos kyseenalaistaa oman tietämyksensä ja osaamisensa, uskallatko?

[fingerström]

Porukka luulee, että omatoimisella harjoittelulla korvataan ammattitaitoinen valmennus.

Tämä jäi kiinnostamaan. Kuka näin luulee?

[Snoopy]

Ja pitäisikö pääosa tästä treeniajasta käyttää enemmän leikinomaiseen ja leppoisan ilmapiirin harjoitteluun kuin aikuismaisiin harjoituksiin.

Tämä jäi kiinnostamaan. Kuka näin luulee?

Tässä nyt vaikka yksi. Olikohan tässä vai jossain muussa vastaavassa ketjussa missä oltiin sitä mieltä, että puistossa pelailu olisi jopa kehittävämpää nappulaikäisillä...

Sillä ei ole mitään merkitystä minkä ikäinen lapsi on, harjoittelun tulee olla tavoitteellista. Se, että se tehdään kunkin ikään sopivaksi on ensisijaisen tärkeää, mutta vain laadukas harjoittelu takaa kehittymisen. Ymmärrän, että joku ei halua viedä lastansa mukaan toimintaan joka tähtää kilpaurheiluun, mutta piirileikit jalkapalloharjoituksissa on asia joka voidaan jättää muualle. Jalkapallossa on kyse juuri siitä, että harjoittelu tähtää oppimiseen ja pelin ymmärtämiseen.

Omatoimisten osuus tulee olla harjoittelusta suuri, mutta se ei saa viedä aikaa joukkueharjoituksilta pois. Joukkueharjoitusten määrän tulee olla selkeästi verrattavissa omatoimisiin. Välillä tuntuu, että vastuu halutaan siirtää lapselle. Puistoon pelaamaan ja toivotaan, että kehitystä syntyy.

Mielestäni on tärkeää osata erotella ne asiat mitä milloinkin tulee harjoitella.
-Omatoimisissa tulee suurelta osalta keskittyä olemassa olevien asioiden parantamiseen ja omatoimisten tekeminen tulee olla hauskaa, sen tulee palkita. Itse annan paljon tehtäviä pelaajille, mutta uskon kuitenkin, että omien "lahjojen" kehittäminen on paras tie.
-Joukkueharjoituksissa tulee olla mukana suurimäärä yksilötaitoa kehittäviä harjoituksia (Itselläni hyvin paljon alkulämmittelyissä) ja juuri niiden toteuttamista tulisi seurata hyvin tarkasti ja puuttua niiden toteuttamiseen. Muuten joukkueharjoitusten tulee keskittyä joukkueen harjoitussuunnitelmaan ja joukkueelle tärkeisiin asioihin.

Tällä tavoin harjoittelusta ja kehittymisestä saadaan monipuolista, mutta itse en lähtisi milloinkaan joukkueharjoituksista karsimaan.

-Snoopy-

[Pussikalja]

Joukkue treenien idea, Snoopy on käsitetty pikkasen väärin. Nyt on keskitytty luomaan toistot, pallon käsittely 5-12 v joukkuetreeneissä. Kun se ei peleissä näy, lisätään treenejä.

Kyllä sen pallon kanssa leikkii omallakin ajalla. Mitä pitäs valmentaa on peli. Sitä ei opeteta oikeastaan kuin vasta sitten kun on myöhäistä. Ei auteta lapsia näkemään, ei ymmärtämään ei näytetä mikä on yleensä järkevää mikä liian iso riski milläkin kentän alueella. Jos joukkuetreeneissä opetettaisiin vain se mitä kavereiden kesken ei opi treenimäärät ja olosuhteet kyllä on riittävät. Annettas lapsille kuitenkin se tila oppia leikkien se minkä leikkien oppii, ois mahdollista saavuttaa joku fiksu tasapaino. Ei vaan osata, vielä.

[Tolisman]

Yle puheella keskusteltiin Suomalaisesta  junnuvalmennuksesta 19.3!!.

http://areena.yle.fi/radio/2675455

[ogi77]

Joukkue treenien idea, Snoopy on käsitetty pikkasen väärin. Nyt on keskitytty luomaan toistot, pallon käsittely 5-12 v joukkuetreeneissä. Kun se ei peleissä näy, lisätään treenejä.

Kyllä sen pallon kanssa leikkii omallakin ajalla. Mitä pitäs valmentaa on peli.

Amen.

[nozick]

Joukkue treenien idea, Snoopy on käsitetty pikkasen väärin. Nyt on keskitytty luomaan toistot, pallon käsittely 5-12 v joukkuetreeneissä. Kun se ei peleissä näy, lisätään treenejä.

Kyllä sen pallon kanssa leikkii omallakin ajalla. Mitä pitäs valmentaa on peli. Sitä ei opeteta oikeastaan kuin vasta sitten kun on myöhäistä. Ei auteta lapsia näkemään, ei ymmärtämään ei näytetä mikä on yleensä järkevää mikä liian iso riski milläkin kentän alueella.

Tämä on kyllä minun havaintojeni mukaan väärä analyysi. Itse havainnoin toimintaa pääkaupunkiseudulla ja minun havaintojeni mukaan 5-12 vuotiaat harjoittelevat nimenomaan peliomaisesti varmaan 2/3 ajasta. Kentillä pelataan erilaisia pienpelejä (1v1, 1v2, 2v2, ...) ja usein harjoitusten lopussa "loppupeli", eli peliä koko käytettävissä olevalla kenttäalueella. Tuo ajatus, että joukkueharjoituksissa harjoitellaan nimenomaan pelaamista on siis omaksuttu pääkaupunkiseudulla aika hyvin.

Pelin harjoittelua rajoittaa lähinnä tilan puute. Jos käytössä on 1/6 kenttä ja ryhmässä on 20 pelaajaa, ei kovin isojen pinta-alojen pelillisiä harjoitteita voi toteuttaa. Muulta osin tilanne on minusta hyvä.

Puutteet on siis jossain muualla.

[Norppa]

minun havaintojeni mukaan 5-12 vuotiaat harjoittelevat nimenomaan peliomaisesti varmaan 2/3 ajasta. Kentillä pelataan erilaisia pienpelejä (1v1, 1v2, 2v2, ...) ja usein harjoitusten lopussa "loppupeli", eli peliä koko käytettävissä olevalla kenttäalueella.
 
Puutteet on siis jossain muualla.

Sama. Eikä edes 2/3 ajasta taida riittää.

[Johnny99]

Sama. Eikä edes 2/3 ajasta taida riittää.

Allekirjoitan myös tämän havainnon. Lienee suoraa seurausta päätoimisten / ammattimaisesti toimivien valmentajien määrän lisääntymisestä ja sitä seuranneesta hitaasta ymmärryksen tason kasvusta. Mahdolliset tulokset kehittymisessähän näkyvät vasta vuosikymmen(ie)en päästä.

Toisaalta, oma-aikaisen harjoittelun tuessa on vielä paljon kehitettävää. Nyt ollaan koulutuksissakin "niin, ja muistakaa antaa niille kotitehtäviä" tasolla.

[Pussikalja]

On kaksi täysin eri asiaa käyttää harjoittelusta 2/3 pienpeleihin ja opettaa peliä. Nyt vain pelataan pienpelejä ja ohjaus lähinnä kannustamista henkilökohtaisten taitojen kehittämiseen ohituksissa. Ei opeteta tajuamaan yksilön osaa pallottomana, pallollisena ja ratkaisuja pelitilanteisiin. Se mitä niillä pienpeleillä haetaan on hyvin pahasti hakusessa yhä. Ei olla hyviä päättämään teemaa ja ohjaamaan sitä pelaamisessa, systemaattisesti pala palalta teema kerrallaan pelaamisen perusliikkeet pitäs kyetä opettamaan. Tässä jäädään jälkeen ja pahasti ja se näkyy sitten kun pudotaan kyydissä 11 vs. 11, kun kuvioita on mahdollisuuksien määrän vuoksi mahdotonta ja järjetöntäkin sopia, olisi osattava lukea tilanne ja ratkaistava se pelatessa. Ollaan hitaita hoksaamaan tilanteita ja peliä. Ja jotta voisi olla luova ja ovela, perusasioiden ois syytä olla hyvin hallussa. Nyt ei vielä ole, kun ei peliä opeteta.

Pelit treeneissä ei mitenkään poikkea vapaa-ajan peleistä juuri lainkaan.

[rukkanen]

On kaksi täysin eri asiaa käyttää harjoittelusta 2/3 pienpeleihin ja opettaa peliä. Nyt vain pelataan pienpelejä ja ohjaus lähinnä kannustamista henkilökohtaisten taitojen kehittämiseen ohituksissa. Ei opeteta tajuamaan yksilön osaa pallottomana, pallollisena ja ratkaisuja pelitilanteisiin. Se mitä niillä pienpeleillä haetaan on hyvin pahasti hakusessa yhä. Ei olla hyviä päättämään teemaa ja ohjaamaan sitä pelaamisessa, systemaattisesti pala palalta teema kerrallaan pelaamisen perusliikkeet pitäs kyetä opettamaan. Tässä jäädään jälkeen ja pahasti ja se näkyy sitten kun pudotaan kyydissä 11 vs. 11, kun kuvioita on mahdollisuuksien määrän vuoksi mahdotonta ja järjetöntäkin sopia, olisi osattava lukea tilanne ja ratkaistava se pelatessa. Ollaan hitaita hoksaamaan tilanteita ja peliä. Ja jotta voisi olla luova ja ovela, perusasioiden ois syytä olla hyvin hallussa. Nyt ei vielä ole, kun ei peliä opeteta.

Pelit treeneissä ei mitenkään poikkea vapaa-ajan peleistä juuri lainkaan.

Onko sulla monenkin eri valmentajan kattava otanta tästä (siis lähinnä tuosta pienpelien ohjauksen puutteellisuudesta), kun tunnut kovin yleistajuisena ilmiönä asian kuvailevan?

Sen, mitä oman joukkueen vastustajien pelaamisesta olen ehtinyt havainnoida, suurin ongelma tuntuu olevan se, että valmentajat valmentavat tulosta, eivät peliä. Eivät toki kaikki, mutta liian moni. Tämä näkyy mm. siinä, että 8-vuotiailta vaaditaan täysin ylikorostuneesti usean pelaajan yhtäaikaista yhteistyötä edellyttävää syöttöpeliä, vaikka fokuksen pitäisi olla vielä tässä iässä 1v1- ja 2v1-tilanteiden ratkaisemisessa. Jos siis halutaan opettaa sellaisia asioita, jotka kaikkein kivuttomimmin tämänikäisiin pelaajiin uppoavat. Vähitellen sitten tuodaan hahmotuskyvyn rajojen laajentuessa yhä monimutkaisemmat yhteistyötoiminnot, mutta 8-vuotiaille on täydellistä ajanhukkaa opettaa "aikuisten peliä".

Lisäksi olivatpa opetettavat asiat mitä tahansa, kentän laidalta tulee keskimäärin aivan liikaa suoria ohjeita pallollisille pelaajille. Muutamia suoranaisia pleikkarivalmentajiakin on tullut kohdattua ja siitä sitten asteittain hyväksyttävämpään suuntaan mutta silti riittämättömiä monia. Pelienhän tulisi rinnastua junnuvalmennuksessa koulujen kokeisiin: peleissä testataan, miten hyvin harjoituksissa treenatut asiat ovat uponneet. Tämä pelaajien jatkuva ohjaaminen vertautuisi mielestäni tilanteeseen, jossa opettaja kirjoittaisi taululle koetehtävien vastaukset ja pyyhkisi ne pikatahtiin pois seuraavien vastausten tieltä niin, että ainakaan ne, jotka taululta ovat yrittäneet vastauksia kopioida, eivät mitään järkevää saa paperiinsa riipustettua.

[nozick]

On kaksi täysin eri asiaa käyttää harjoittelusta 2/3 pienpeleihin ja opettaa peliä.

Aivan totta. Sinä kirjoitit, että "Nyt on keskitytty luomaan toistot, pallon käsittely 5-12 v joukkuetreeneissä. " Näin ei minusta ole, vaan kyllä joukkuetreeneissä nimenomaan pelataan. Pelin opettamisen heikosta osaamistasosta olen sen sijaan jossain määrin samaa mieltä. Tunnustan suoraan, että oma osaamiseni on tässä aika rajallista. Oma valmennusmetodini oli, että peliä katsomalla yritin ymmärtää mitä pelin osa-aluetta nyt kannattaisi parantaa jonka jälkeen kaivoin jostain (vaikkapa Horsta Weinilta) sopivan pienpelin. Pitkäjänteisyys oli tästä menetelmästä kaukana. Siitä huolimatta olen ollut huomaavinani, että monien joukkeuiden harjoitevalinta on vielä epämääräisemmällä pohjalla.

Osaaviakin esimerkkejä on. Olen kuullut valmentajien puheita, joissa on ainakin pyritty luomaan koko harjoituskauden kestävää kaarta, jossa opitaan uusia asioita kausi kerrallaan pelinomaisia harjoitteita vaihtelemalla.

Otsikon asiasta en omaa kantaani ole vielä lausunut, joten sanonpa sen nyt. Harjoitusmäärät eivät ole menneet överiksi. Kaikissa taitolajeissa vaaditaan useiden kymmenien tuntien viikottaista harjoittelua, jos huipputaso halutaan saavuttaa. Joukkuepelissä melko suuren osan tästä harjoittelusta pitää olla nimenomaan joukkueharjoittelua. Väittäisin jopa, että joukkueharjoittelua olisi syytä mieluummin lisätä kuin vähentää. Toki optimaalinen harjoitusmäärä riippuu vaikkapa sijainnista. Jos harjoitusmatkat ovat vaikkapa 1,5 tuntia suuntaansa, niin silloin ei kannata treenata 7 kertaa viikossa. Jos kentälle on matkaa 5 minuuttia, niin tilanne on toinen.

[Snoopy]

Olin tänään katsomassa erään tyttöjoukkueen harjoituksia ja hyvin nopeasti palasin noin 20-vuotta taaksepäin. Alkulämmittelyssä juostiin ketterästä tötsien väliä ja tehtiin perinteisiä polvennostoja ja ojennuksia. Kenttävuoron alkaessa mentiin pareihin ja heiteltiin palloa sujuvasti toiselle josta siten palautettiin kivasti takaisin...

Itselleni on hyvin tärkeää, että harjoitukset ovat kolmiosaiset.

Alkulämmittely 30-45min. Ainoa mitä ei tehdä pallon kanssa on tikkaiden kanssa askellusten harjoittelu. Tikkaiden kanssa tulee aina myös kaksi - kolme erilaista tempojuoksua ja näinä päivinä olisi erittäin tärkeää saada loppuveryttelyihin pallollista tekemistä. Kaikki muu on aina pallollista. Erilaisia kuljetuksia, suunnanmuutoksia, harhautuksia, pomputtelusarjoja.. jne. Näitä on mukava keksiä aina lisää ja haastaa poikia tekemään yksin tai kaksi pallolista harjoitusta. Näiden yksin ja pareina tehtävien harjoitusten lisäksi teemme kaikissa ikäluokissa paljon höynää sekä pallonpito pelejä. Kannustan aina poikia laittamaan omatoimiset höynät käyntiin, kun heitä on siihen tarpeeksi. Tässä nykyisessä ryhmässä edistyminen on ollut todella nopeaa ja selkeää.

Kenttäharjoitukset - tempoharjoitukset - 30min. Minulle on aivan itsestään selvyys, että kenttäharjoitusaikaa ei missään tapauksessa tuhlata palavereihin eikä varsinkaan mihinkään monotooniseen harjoitteluun. Vaikka jakson teema olisi mikä, niin aina puolet harjoituksista pitää sisällään tempoharjoitukset. Eli koska joukkue jaetaan kahtia tulee jokaiselle kerrallaan n.30minuuttia tempoharjoitusta. Olen nähnyt niin monta peliryhmää, joissa ei jakseta pelata kovalla temmolla edes yhtä puolikasta pelistä, saati häviötilanteessa nostaa tempo tarvittavalle tasolle. Tempoharjoittelu myös nostaa taitotasoa juuri paineellisessa pelitilanteessa ja auttaa selviämään kovankin prässin alla. Tempoharjoittelu on esimerkiksi mikä tahansa pienpeli - neljään maaliin, viiteen maaliin, kolmenalueen pallonpitoa, kahdenalueen pallonpitoa, neljänalueen 1v1 pallonpitoa, kolmenalueen 2v2 pienpeliä neljään maaliin... Pääasia tempoharjoituksissa on, että pelinopeus pyritään pitämään niin korkeana kuin omataito sallii ja kosketukset minimissään. Pidä katse ylhäällä, pelaa yhdellä-kahdella kosketuksella, liiku pelattavaksi heti oman syötön jälkeen, täytä tyhjä tila, tee tyhjätila omalla liikkeelle, prässää pallollista pelaa, liiku tukeaksesi ja katkaise syöttösuunnat, pidä paineellisessa pelitilanteessa palloa, tiputa ja kierrätä palloa oikea aikaisesti... Tempoharjoittelussa ei ole mitään merkitystä minkä ikäisiä lapset ovat, koska itse pelinopeus määräytyy sen mukaan ketkä harjoituksissa ovat. Nämä harjoitukset ovat loistavia 8-vuotiaille, joiden tehtävä pelissä on saada palloa pidettyä omalla joukkueella vaikka porukkaa kentällä on vain murto-osa. Nuoret myös pitävät näistä paljon. Mitä vanhemmaksi mennään, sen monipuolisemmiksi tempoharjoitukset muuttuvat ja nopeus kasvaa.

Kenttäharjoitukset - pelinomainenharjoitus - 30minuuttia. Toinen valmentaja vetää harjoituksissa isommassa mittakaavassa tehtävää pelinomaista harjoitusta missä maalivahdit ovat osana peliä. Kausisuunnitelman mukainen harjoitus joka voi olla pelinkierrättämistä, pelinavaamista, hyökkäysharjoittelua, puolustusharjoittelua, keskialueenprässiharjoitus... jne. Tässä selkeästi tempolaskee matalammalle ja valmentaja keskittyy pelaajien yksittäisiin tekemisiin (teeman mukaisiin) paljon enemmän. Harjoitus pyritään viemään loppuun aina joukkue keskipisteessä ajattelulla ja haetaan joukkueen hitsautumista yhteen mahdollisimman hyvin.

Itselläni ei ole harjoituksissa koskaan enempää harjoituksia kuin nämä kaksi. Näitä ennen on alkulämmittelyt ja harjoitusten jälkeen loppulämmittelyt. Harjoituksen kesto on n. 90-105 minuuttia ja kun näin mennään kolmesti - neljästi viikossa saadaan pyöreät 6-8 tuntia harjoituksia. Yleensä yksi harjoitus viikossa pyhitetään kokokentän pelaamiselle ja näin talviaikaan meillä on yksi fysiikka treeni viikossa extrana.

Omatoimisissa pelaajilla on paljon ns. kotitehtäviä, mutta toivon aina, että he tekevät mahdollisimman paljon juuri sitä mitä haluavat. Meillä ei ole resursseja eikä mahdollisuutta tehdä kenestäkään todella hyvää laukojaa, sen opettelu kuuluu heille itselleen. Kikat ja harhautukset? Vaikka jauhat niitä treeneissä alvariinsa, niin silti et saa tarpeeksi tunteja aikaiseksi, niiden opettelu kuuluu pelaajalle itselleen. Mutta korvaako omatoimiset laadukkaan valmennukset? Ei todellakaan korvaa. Onko parempi, että pelaaja harjoittelee kivassa porukassa puistossa ja jättää joukkuetreenejä vähemmälle? Ei todellakaan ole. Onko joukkuetreenejä jo liikaa, älkää nyt viitsikö naurattaa.

Mahdollisimman paljon pallokosketuksia, oikea määrä painetta sekä vauhtia ja hyvä omantasoinen ryhmä missä harjoitella.

-Snoopy-

[Rafu10]

It's not the time one spent training, it's what you get from the time you're there! In Finland, kids practice too much and know too less about the game. It doesn't help, a coach to practice a drill, how to cut inside with a step over from the wing and then shoot with the opposite foot (left wing/right and right wing/left) for example, if then he is uncapable to explain, in what game scenario the move trained, should be correctly applyed! It's amazing to see in game, all the work trained during the week, not visible at all when it really matters. What the heck, was the coach/team doing all week then? Counter productive isn't it? During the week, you prepare the weekend match, and encourage/expect to see your week training program implemented, or am I missing something here?

[6660]

It's not the time one spent training, it's what you get from the time you're there! In Finland, kids practice too much and know too less about the game. It doesn't help, a coach to practice a drill, how to cut inside with a step over from the wing and then shoot with the opposite foot (left wing/right and right wing/left) for example, if then he is uncapable to explain, in what game scenario the move trained, should be correctly applyed! It's amazing to see in game, all the work trained during the week, not visible at all when it really matters. What the heck, was the coach/team doing all week then? Counter productive isn't it? During the week, you prepare the weekend match, and encourage/expect to see your week training program implemented, or am I missing something here?

Finns don't talk much (if sober!) as they enter public places  and that includes football fields. Players are expected to obey short instructions in military style. In Finland we have also a very deep rooted do-it-yourself culture. It is up to the player him or herself to understand what it is all about. Some do. In general Finns dont like people who talk much. It is very suspicious and is a sign of weakness. If you spend time during a practice talking, you are wasting your players time. It is all about doing.

Welcome to the Finnish football culture!

[Lenko]

Tämä keskustelu tapahtuu oikeastaan väärään aikaan. Puhutaan, että eivät ne suomalaiset ole huipulla ja samalla arvostellaan lasten nykyisiä treenimääriä. Niistä lapsista, joita nyt treenataan joukkuetreeneissä "liikaa" ei vielä ole miehen iässä. Ne suomalaiset sukupolvet, joiden pitäisi nyt olla huipulla, eivät ole joukkuetreeneissä vetäneet samaa määrää kuin nyiset junnut. Siksi on väärin vetää johtopäätös: ei suomalaisia huipulla = lasten treenimäärät ovat menneet överiksi.

Minä uskon, että ollaan oikealla tiellä. Lasten treenimäärät ovat nousseet ja treenaamisesta on tullut tavoitteellisempaa ja organisoidumpaa. Ongelma ei ole siinä, että kärki on lähtenyt tälle tielle vaan siinä, ettei lapsia, jotka treenaisivat riittävästi ja riittävän hyvin, ole tarpeeksi. Lapset karsitaan liian aikaisin liian pieniin ryhmiin. Samalla pudotetaan junasta monta myöhemmin heräävää pelaajaa. Toki vasta tulevaisuus näyttää, kuinka olemme valmennuksessa onnistuneet. Oma veikkaukseni on kuitenkin, että suomalaiset 2000-luvun lapset ovat futiksessa parempia kuin 80- ja 90-luvun junnut (99-ikäluokka saattoi ehtiä mukaan). Tämä johtuu nimenomaan valmennuskulttuurin muutoksesta. Paremminkin voisi mennä, mutta ollaan lähdetty oikeaan suuntaan.

[ImaCobra]

Ei Litmanen tullut omanaikansa yhdeksi parhaimmista pelaajista omatoimisten takia. Ne auttoivat, mutta hän oli kunnon valmennuksessa alusta alkaen. Ei Selänteestä tullut lajinsa yhtä suurintaikonia puiston jäälle. Se kyllä auttoi meidän maitopoikaa, mutta hän oli alusta alkaen laadukkaassa valmennuksessa.

Mun mielestä Litmanen juuri erottui jäätävän työmoraalinsa ja uskomattoman pelisilmänsä ansiosta. Kaikki on varmaan kuuulleet tarinat, jossa Jari treenasi Barcassakin itsekseen joukkueen treenien jälkeen. Mikael Forssell jätti suosiolla nuoruudessaan joukkuuensa harjoituksia väliin treenatakseen omatoimisesti ja oli ylivoimaisesti ikäluokkansa paras pelaaja. Taitaa myös olla ainoa suomalainen, joka on Nike Premier Cupissa (vai mikä lie Manu Cup nykyään) säväyttänyt ulkomaalaisia tarkkailijoita. Miklu on jäänyt viimeiseksi oikeasti potentiaaliseksi hyökkääjäksi Suomessa. Missäköhän vika?
 

Kaiken a ja o, on tarpeeksi suuri määrä laadukasta valmennusta, tarpeeksi nuoresta lähtien ja tarpeeksi suuressa tasaisessa ryhmässä. Vältä oppimasta (teknisiä)virheitä ja opettele kunnolla oikeat asiat oikeaan aikaan. Pidä harrastus iloisena ja motivoituneena, treenaa omalla vapaa-ajalla asioita joista pidät, kehitä omia vahvuuksia ja tee ajastasi tärkeää itsellesi.

Tietenkin tämä on oikea vastaus, mutta se ei ole keskustelun kannalta oleellinen. On täysin selvää, että pelaajat kehittyvät parhaiten huippuvalmennuksessa. Vähän saman kuin sanoisi, että ratkaisu Suomen ongelmaan ovat isot akatemiat: pumpataan miljoonia niihin, niin ne maksavat itsensä takaisin. Tää nyt vaan ei ole realistinen vaihtoehto.

Mulla on täysin eri persepktiivi tähän hommaan, koska valmennuksen näkökulman sijaan olin se valmennettava juniori kentällä. Tiedän hyvin, kuinka 80-luvun lopun ja 90-luvun alun ikäluokkia treenautettiin aikoinaan HJK:n junioreissa. Siinä oli ammattimaisuus kaukana, sen voin sanoa. Tätä puoltaa myös surkea pelaajatuotanto tolta ajalta. Kukaan ei koskaan mennyt detaljeihin potkutekniikkassa saati neuvonut sijoittumista kentällä. Neuvot olivat lähinnä jotain aivan helvetin yleisellä tasolla olevia juttuja, kuten "muista heilauttaa säärtä laukaisussa". Ainoa tapa, jolla HJK kehitti pelaajiaan, oli siirtämällä ikäluokan lupaavimmat vuotta vanhempien rinkiin. Harjoituksiin upotettiin paljon aikaa, ja esimerkiksi julkisilla kulkevalle pelaajalle meni vähintään 3h päivästä treeneihin. On sanomattakin selvää, että yksilötaidot eivät voineet tehokkaasti kehittyä.

Tämän takia vertauksesi johonkin golfiin ontuu mielestäni pahasti. Ite sain sen tasoista valmennusta, joka olisi verrattavissa golfvalmentajan neuvoihin: "heilauta sitä mailaa kunnolla ja osu palloon, niin se lentää pitkälle." Hyviä ulkomaalaisia joukkueita vastaan pelattaessa oltiinkin sitten vähintään kaksi askelta jäljessä pelillisesti sekä yksi askel teknisesti. Hävittiin kerran vuotta nuoremmalle Spartakin joukkueella tyyliin 6-0, joka oli silloin aikamoinen nöyryytys. Joltain Barcan akatemiajoukkueelta oltaisiin varmaan saatu tuplasti pahempi selkäsauna. Me ei osattu silloin 14-15 kesäisinä pelata vielä jalkapalloa.

Siinä olen kyllä hieman pimennossa, miten nykyään hommat toteutetaan Suomen "akatemioissa". Uskallan kuitenkin epäillä, että huippuvalmentajat eivät vieläkään neuvo potkutekniikoista yksityiskohtaisesti tai opeta kädestä pitäen keskinkenttäpelaajan sijoittumista. Siihen on ihan oikeasti syynsä, että esimerkiksi perus ulkomaalaisen huipun ensimmäinen kosketus on huomattavasti parempi kuin suomalaisella. Ja syy tähän on mielestäni toistot. Jos repäistään golfvertaus takaisin tähän, niin suomalainen juniori yrittää kehittyä yhtä hyväksi kuin espanjalainen lyömällä sitä palloa kymmenen kertaa vähemmän. Pistän vaikka pääni pantiksi, että isoissa akatemioissa pelaajia treenautetaan paljon esim. laukaisun saralla. Suomessa ei ole resursseja tällaiseen ja jos täältä haluaa huipulle, on oltava valmis tekemään duunia omalla ajalla ja hankkimaan taidot jotain muuta kautta. Veikkausliigaan kyllä pääsee pelkästään joukkueen treeneillä.

[Snoopy]

ImaCobra:Onneksi olet hyvin monessa asiassa väärässä... En halua avata tekemisiäni liikaa, ne eivät kuulu tänne vaan pelkästään ajatukseni ja se mitä teemme. Mutta nykyään tekniikkaa käydään hyvin paljon läpi. Kuluvan kuuden kuukauden aikana joukkueemme teknisiä asioita (potku ja syöttö) on käyty kädestä pitäen hyvin paljon läpi poikien kanssa henkilökohtaisesti. Tämä on otettu viimevuosien aikana hyvin voimakkaasti esille ja ikäluokan ulkopuoliset valmentajat ovat olleet mukana valmentamisessa hyvin paljon. Tämä ei myöskään koske pelkästään omaa seuraani, vaan tätä tehdään hyvin monessa valtaseurassa. Itse tiedän nämä vain Etelä-Suomen osalta, mutta uskon, että Pohjois-Suomen osalta asiat ovat menneet myös hyvin eteenpäin.

Myös kenttäpelaajien yksilövalmentamista käydään hyvin paljon läpi. Juuri siksi teemme myös harjoituksissa vain kaksi harjoitusta, että saamme keskittyä itse tekemiseen mahdollisimman paljon ja pelaajat saavat aikaa tekemiseen enemmän kuin vain joitain minuutteja per harjoitus. Keskeytämme harjoituksia paljon ja keskitymme juuri teeman mukaisiin asioihin, emme epäolennaisiin. Juuri tämä on syy, miksi joukkue toimii paremmin kuin esimerkiksi verrokkiryhmäni kymmenen vuoden takaa, jolloin emme osanneet suhtautua valmentamiseen samalla tavalla. Pallokosketuksia tulee olla paljon ja kaikki harjoitukset tulee olla mahdollisimman pelinomaisia, silloin opimme myös pelaamaan tätä lajia oikein.

Itse olen myös 80-luvun pelaaja ja täytyy sanoa, että valmennus on mennyt eteenpäin aivan hel*etisti, hyvä niin, joten siihen meidän on turha varmasti verrata tai hakea vertailtavia kohtia. Olen Lenkon kanssa samaa mieltä, että meidän tulee ensin katsoa mitä olemme saaneet aikaan ja tulokset näkyvät vasta tulevaisuudessa. Moni asia on mennyt parempaan suuntaan, mutta silti itse olen hyvin huolissani siitä mitä pienemmissä seuroissa ja varsinkin nuorissa ikäryhmissä tapahtuu. Se kun ei voi olla niin, että E-tason valmentajat opettavat aivan pienempien tekniikoita vaikka eivät itse tiedä mitä ovat tekemässä. Mutta valmennustakin tärkeämpää on valmennuskokemus, mutta usein he jotka saavat valmennusmittariin kokemuksen vuosia, haluavat siirtyä enemmän isolle kentälle, kun heitä juuri täytyisi saada motivoitua valmentajaan 5v5 pelaajia. Perusteet, ketteryys/liikkuvuus ja ilo harjoituksiin takaisin, niin saamme tulevaisuudessa lisää pelaajia joilla on perustat kunnossa.

-Snoopy-

[Coco]

Ei Litmanen tullut omanaikansa yhdeksi parhaimmista pelaajista omatoimisten takia. Ne auttoivat, mutta hän oli kunnon valmennuksessa alusta alkaen. Ei Selänteestä tullut lajinsa yhtä suurintaikonia puiston jäälle. Se kyllä auttoi meidän maitopoikaa, mutta hän oli alusta alkaen laadukkaassa valmennuksessa.

Litti toki itse on eri mieltä...

Litmanen oli alle 21-vuotiaiden maajoukkueen mukana Pietarissa tammikuussa.

– Kaksykköset oli hyvä sinänsä, että viiden päivän aikana sattui olemaan kolme peliä. Suurimman osan pelaajista tiedän jollain tasolla, mutta kovin montaa en tuntenut syvällisemmin, Litmanen sanoi.

– Nyt näki laajemmin. Se antaa ihan eri lailla.

Pelaajia ei tehdä.

– Kyllähän se lähtökohta on, että pelaajat tekevät itsestään pelaajan. Kaikki muu on tukea ja apua siinä ympärillä.