Tarkennetaan nyt tätä vielä, koska se nyt on jäänyt näköjään päälimmäiseksi lukijoiden ajatuksiin.
Eli tietenkin, jokainen ammattilainen on varmasti tehnyt omatoimisesti uskomattoman määrän töitä ja kun seuraa nykyisten akatemialaisten tekemisiä niin ikäluokkien parhaimmat ovat usein niitä jotka tekevät myös eniten töitä. Oli laji ihan mikä tahansa. Mutta se pointtini oli se, että mikäli joukkueelliset asiat ja valmennus ei ole kunnossa, ei yksin tekemällä tule tarpeeksi hyväksi, en ainakaan usko. Kaikki suurimmat pelaajat ovat olleet kuitenkin erinomaisessa valmennuksessa ja vaikka he eivät sitä eivät itse huomaisikaan asiaa, on joukkueelliset lähtökohdat olleet kunnossa. Kun seurataan tiettyjä pelaajia - vaikka nyt Litmanen ja Selänne - niin heillä on vahvat, erinomaiset valmentajat takana joiden lisäksi usein myös erinomaiset ikäluokat joissa harjoitella.
Itse en myöskään usko siihen, että mikäli joukkueessa/ikäluokassa on yksi - kaksi loistavaa pelaajaa, että heistä tulisi kovinkaan helposti huippupelaajia, koska ryhmän keskitaso on liian huono. Vain pelaamalla tarpeeksi monen lahjakkaan ja motivoituneen pelaajan kanssa voidaan saavuttaa oikeaa kehittymistä. Jalkapallo ei ole yksilölaji, vaan pelaaja tarvitsee joukkueen ympärilleen.
-Snoopy-
Tästä samaa mieltä. Sitä kuitenkin rohkenen epäillä, että Litillä olisi ollut yhtä hyvää valmennusta Suomessa kuin muilla sen ajan huipuilla maailmalla. Se taas kertoo Litin poikkeuksellisesta lahjakkuudesta.
Toivoa tulevaisuudesta kuitenkin näyttää hieman olevan, suurimmissa seuroissa valmennus alkaa olla jo paljon paremmalla tasolla kuin 2000-luvulla, jäljessä ollaan toki vielä paljon monista maista. Nykyajan junioreilta puolestaan tuntuu puuttuvan sitten se palo omalla ajalla tekemiseen, itse en ole törmännyt yhteenkään jolla olisi sama intohimo ja määrätietoisuus kuin esim. Litmasella ja Forssellilla oli. Syitä tähän on monia ja siinä olisi myös puitavaa.
