Tulipa käytyä West Hamin kotipeli katsomassa paikan päällä. Toista kertaa olin Upton Parkilla käymässä. Lippujen hankkimisessa ei ongelmaa ollut, Itä-Lontoon ylpeyden kaikki kotipelit näyttäisivät tulevan yleiseen myyntiin eikä tarvetta jäsenyyteen ole. Kotijoukkueen kausi on jokseenkin ollut menestys ja taistelu europelipaikoista käy kovana. Kun vastassa on pohjoisen suuruus ManU, asetelma povasi jännittävää ottelua.
Paikan päälle mennään vaivattomasti maanalaisen District-linjalla, joka pelipäivinä on luonnolisesti täynnä faneja. Asemalta stadionille kävellessä vastaan tulee samat näyt kuin muillakin valioliigastadioneilla, eli lipputrokarit ja epäviralliset fanituote/kaulahuivimyyjät. Stadionina Boleyn Ground on mielestäni parhaita mitä Lontoossa löytyy: Katsomot lähes kiinni kentänreunassa, ei mitään ylimääräisiä hienouksia ja katsomossa tiivis tunnelma. Sinänsä harmi että West Ham siirtyy lähitulevaisuudessa uudehkolle olympiastadionille, missä kyseisenlaista perinteistä "brittitunnelmaa" varmastikaan tule olemaan.
Stadionin lähistöltä löytyy "Champions"-patsas 1966 maailmanmestareista.
Itse pelin alkaessa "Blowing bubbles" -tunnari kajahtaa soimaan ja fanitkin pääsevät avaamaan äänensä. Tunnelma on hieno pelaajien astellessa kentälle, verrattavissa Liverpoolin YNWA-biisiin ja alkumeininkeihin. Ylipäänsä tunnelma on parempi kuin Lontoon perinteisillä suurseuroilla Arsenalilla ja Chelsealla: Pehmustettuja penkkejä ei löydy ja otteluun tullaan todellakin kannustamaan omiaan. Tosin pakko sanoa, tunnelma ei välttämättä enää ole yhtä työväenluokkainen kuin ennen vanhaan: Iso osa West Hamin faneista ei varsinaisesti ole Lontoosta vaan Essexin hienostoalueilta ja pikkukaupungeista. Kaikesta huolimatta tunnelma on kokemisen arvoinen, ja kaiken kruunaa nurmen tuoksu joka tulee katsomoon asti.
Tunnelmia ennen peliä.
Suomalaisnäkökulmasta katsoen Jussi Jääskeläinen tuli bongattua alkuverryttelyjen aikana kentällä. Tosin peliaikaa ei tänä vuonna paljoa ole kertynyt. Stadionilla ja sen ympäristössä kuului myös huomattavasti vieraita kieliä, etenkin ruotsia ja muuta skandinaaviskaa, joten turisteja on myös pelissä runsaasti. Ei kuitenkaan mielestäni liikaa, kuten esim. Arsenalin peleissä. Green Street Hooligans -elokuva lienee tehnyt työnsä hyvin, suuntaan tai toiseen...
Pelitilannetta.
Peli oli kaiken kaikkiaan viihdyttävää. West Hamin mennessä johtoon stadion räjähtää ja kaikilla on kivaa. Manchesterin miehet tulevat kuitenkin lisäajalla tasoihin ja vitutus on siinä vaiheessa kova. Itse en siis kumpaakaan ottelun joukkuetta kannata mutta olisi ollut kiva nähdä kotijoukkueen voittavan tunnelman takia. ManU:n vihaajia löytyy myös Itä-Lontoosta riittävästi: Joka kerta kun Wayne Rooney asettuu antamaan kulmapotkua "fucking fat cunt/wanker/bellend" -huudot kaikuvat ympäri stadionia.
Metroasemalla ei jää epäselväksi mikä joukkue tulee täältä.
Pelin loppuessa suurin osa faneista suuntaa metrolle jonne on aseteltu aidat rajoittamaan jonotusta ja yleisöryntäystä. Sivukatua pitkin joutuu kävelemään noin 10 min. päästääkseen jonon päähän. Junassa olimme noin 15 min. jonotuksen jälkeen. Kaiken kaikkiaan peli oli hieno kokemus brittifutiksen ystävälle.
Plussat:
+Brittitunnelma/Lädit/Vittuiluhuudot
+Lippujen saatavuus
Miinukset:
-Lippujen hinta (£55)
-Ruuhkat stadionin ympäristössä
Lontoossa asuvana tulossa on lisää pelikäyntejä tämän kuun aikana, laitan raporttia tulemaan kunhan ehtii. Luvassa mm. mestarien ja eurooppa -liigan pelejä. Kiitos kaikille lukijoille.
