Varoitus! Matkaraportti saattaa sisältää jäämiä jalkapalloon liittymättömästä sälästä sekä insinööritasoisesta junapornosta.
Pahoittelen huonoa kuvanlaatua, LG ei oikein ole kiinnostunut toimimaan muissa kuin täysin kirkkaassa päivänvalossaTaustaaOlin tämän talven Bremenissä
EU:n espanjalaistamiskurssilla (ex-Erasmus-ohjelma) ja halusin ennen kotiinlähtöä vielä yhdistää kaksi futisreissun junamatkailuun. Edellisen kerran kun yritin ICE:llä matkustaa niin päädyinkin istumaan taksin takapenkille 300 kilometrin matkaa, Saksan veturinkuljettajien lakon vuoksi. Mutta nyt kun ripottelee tarpeeksi monta pätkää tarpeeksi monelle päivälle niin varmasti joku osuu. Aluksi olin ajatellut meneväni Frankfurtiin ja käyväni alueella jossain pelissä, mutta kun siellä oli samaan aikaan jotkut kokoomusnuorten bisnessympoosiumit ja kaikki hinnat olivat aivan käsistä revittyjä, niin päädyin sitten Düsseldorfiin, ihan alueen futistarjonnan puolesta.
Torstai 12.2.2015
ICE: Bremen HBF-Wuppertal HBF 21,75€
RE: Wuppertal HBF-Düsseldorf HBF 13,65 € (vuorokausikortti VRR aluelle B)Matkan alkupisteessä, Bremenin HBFTorstaina ei vielä pelattu palloa missään, joten oli aikaa käydä tutkimassa 15 vuotta sitten kesälomamatkalla näkemättä jäänyttä kohdetta: Wuppertalin Schwebebahnia. Kesällä 2000 Schwebebahn oli 5 viikon peruskorjauksessa kun edellisenä talvena yksi vaunuista oli pudonnut jokeen. Koska tämä nyt kuitenkin on pääasiassa futisreportaasi niin ei mennä sen syvemmälle detaljeihin junasta, mutta sanotaan nyt näin, että on ehkä huikeimmista ja pelottavimmista kaupunkikulkuvälineistä, väline kun heiluu edestakaisin joen yllä välillä aika hulvattomasti. Pari pysäkkiä päärautatieasemalta länteen (Vohwinkelin suuntaan) sijaitsee pysäkki nimelto Zoo/Stadion. Nimestä voi hyvinkin päätellä, että eläintarhan lisäksi pysäkin välittömästä läheisyydestä löytyy kaupungin ”ylpeyden” Wuppertaler SV:n kotistadion Stadion am Zoo. 1970-luvulla Bundesligassakin pyrähtänyt seura on hiljalleen taantunut Oberligajoukkueeksi (viidennelle sarjatasolle), mutta vanha velodromi on siitä huolimatta laitettu melko messevään kuntoon odottamaan parempia aikoja. Ensi kaudeksi pitäisi olla jo vähän enemmän valoa näkyvissä, kun syyskierroksen jälkeen WSV johtaa sarjaansa.
Schwebebahn ja Stadion am ZooJokusen tunnin patikoinnin ja junassa riippumisen jälkeen oli aika siirtyä reissun tukikohtaan Düsseldorfiin. Jo Wuppertalin asemalla hassuhattujen määrä kasvaa jatkuvalla syötöllä. Lyhyen junamatkan päässä Düsseldorfissa kuulunkin jo aika pieneen vähemmistöön kun en ollut varustautunut millään muulla erikoisasulla kuin n. sentin mittaisella viiltohaavalla suupielessä... Nyt tavoitteena oli löytää turistitoimisto, jossa perjantai-illan Fortuna-lippu odottaa. Turisti-infon löytäminen olikin yllättävän vaikeaa, sillä toisin kuin voisi kuvitella, ei turistitoimisto sijainnutkaan itse asemarakennuksessa vaan asema-aukion toisella laidalla. Tästä havainnosta ei tietenkään mitään apua ollut, sillä ”juhlallisuuksista” johtuen olivat sulkeneet kolme tuntia etuajassa. Tästä oli ilmoitus tietenkin vain ja ainoastaan ikkunassa, ei esimerkiksi internetsivuilla. Lippujen kanssa ei onneksi ollut mikään kiire, joten kävin kirjautumassa sisään hotelliini. Pienehköä repeilyä kadulla aiheutti, kun sinipunaisen Taegukin nähtyäni tajusin mistä hotellin nimi Ko oikein oli nimensa saanut
. Henkilökunta oli kuitenkin todella miellyttävää ja palvelualtista, ikkunaton huonekin oli oikein siisti, tosin jääkylmä. Ikkunan puutteesta ei jaksanut niin välittää, kun hinta oli 111 € kolmelta yöltä yhteensä ja sijainti oli aika timanttinen päärautatieaseman ja vanhankaupungin välissä, korttelin päässä sekä ratikka- että Stadtbahnpysäkeistä.
Ikkunaton korealaishotelliPienen pysähdyksen jälkeen piti lähteä katsomaan, että mihin sitä nyt oikein on päädytty. Vanhan kaupungin reunalle kun pääsee, niin mieleen tulee vain sanat: mitä, vittua, oikeasti? Koko vanha kaupunki oli aivan tupaten täynnä porukkaa pesukarhu- ja FBI-puvuissaan ja musiikki soi, käytännössä kaikki kaupungin olutkapakatkin olivat nyt diskoja. Meno oli vähän kuin Suomessa vappuna, sillä erotuksella että porukalla näytti olevan oikeasti kivaa. Tiedossa siis oli, että karnevaali on Kölnissä aika helvetin iso juttu, mutta en osannut odottaa että pohjoisessa naapurissa olisi myös noin suurta (en ainakaan hotellin hinnasta voinut mitään tällaista päätellä
).
WeiberfastnachtPerjantai 13.2.2015
Aamulla alkoi lippujen hakemisella turistitoimistosta. Tällä kertaa eivät sentään olleet ihan aamusta laittaneet toimistoaan kiinni. Henkilö- ja alennuskortit katsottiin kyllä todella tarkkaan läpi. Rautatieasemalta pikainen Stadtbahn-pyrähdys vanhaan kaupunkiin katsomaan miltä kaupunki näyttää kun jotain jopa näkee. Eilisistä lasinsiru ja muovijätemerestä ei ollut mitään enää jäljellä, vaan kaikki oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Pakko myöntää että Düsseldorfissa on sitä jotain. Ja mitä enemmän siellä pyöri, sen enemmän alkoi harmittaa, että talveksi päätyi Bremeniin eikä jonnekin noille seuduille (toki kouluni kautta ei ollut muuta mahdollisuutta). Mutta kaupungilla pyörimisien jälkeen kävin vielä hotellilla virittäytymässä matsia varten. Vielä kerran ennen stadionille siirtymistä vanhaan kaupunkiin, jossa Fortunan värit olivat jo aika hallitsevassa osassa, yhdistettynä karnevaaliasusteisiin, tietenkin.
KarnevaalifortunaFortuna 1895 Düsseldorf – FC Erzgebirge Aue13.2.2015 18:30 Rheinstadion, Düsseldorf, NW
Lippu: 9€
Toimitus: 2€
AM: 27 252 (54 600 – 49,9%)
Olut: Frankenheim Alt / Warsteiner, pantilliset tuopit
Stadionin StadtbahnasemaMatka stadionille taittuu ”kätevästi” Stadtbahnilla suoraan vanhasta kaupungista, mutta stadion vain sijaitsee aivan tolkuttoman matkan päässä (tai sitten vain Stadtbahn on aivan tolkuttoman hidas). Stadionilla olin kuitenkin noin tuntia ennen pelin alkua, joten aikaa oli hyvin. Stadion on ulkoa kaikessa neliskanttisuudessaan hyvin vaikuttavan näköinen kolossi. Sisätilat olivatkin yllättäen ihan oikeita sisätiloja, niitä ei ole Saksassa kovin paljoa tullut nähtyä (jälkeenpäin mietittynä tottakai takatilojen pitää olla sisätilaa, kun stadionkin on muunneltavissa sisähalliksi). Ennen peliä kaakeloidulla alueella tuli vastaan vielä joku Suomi-paidassa, mutta tilanne meni ohi niin nopeasti ettei mitään jengitervehdyksiä kerennyt vaihtamaan.
Areena ulkoaKatsomoiden takanaEnnen pelin alkua kentällä käy esiintymässä vielä Düsseldorfin Karnevaalin kuninkaalliset. Mutta faniporukka pitää hyvin ääntä jo ennen pelin alkua. Karnevaalivarustusta ei onneksi ole vaihdettu pois vaan stadion täyttyy aaseista ja ronsuista eikä aina tarvitse tulla niissä Fred Perryissä tai Stone Islandeissa... Erikoisuutena stadionilla oli rannekkeet, jotka jaettiin katsomon ovella kun ensimmäistä kertaa oli menossa katsomoon. Näppäräähän se tietenkin on, ettei tarvitse jatkuvasti kaivaa lippua sieltä jostain vaan ihan pelkkä ranteen heilautus riittää.
AM ei silmiä hivellytPelin tasosta en mitään syväluotaavaa anal yysiä tarjoa, kun en pelistä niin paljoa ymmärrä, mutta sen voin sanoa, että Fortuna oli kyllä yksiselitteisen paska, sopi jotenkin todella hyvin kolkolle ylikokoiselle puolityhjälle stadikalle. Jolle sentään oli avauskokoonpanossa, mutta kentällä saavutukset jäivät kuitenkin aika mitäänsanomattomaksi. Ei sentään selvästi ryssinyt. 2-3 kavennuksen jälkeen tunnelma nousi hetkeksi aikaa, mutta eihän se tietenkään seissyt. Mutta alttia sai ihan käteisellä, ilman mitään korttipelleilyitä.
Fanikulma ja lehmäPelin jälkeen en pitänyt mitään kiirettä stadionilta poistumisessa, mikä lopulta osoittautuikin melkoiseksi urakaksi. Jostain syystä joku liikenneinsinööri on laskenut, että stadionille tasaisesti tuleva asiakasvirta tarvitsee kolme laituria, mutta yhtäkkisellä rysäyksellä lähtevä liikenne selviää yhdellä laiturilla. Jonot, jos niitä nyt jonoiksi uskaltaa kutsua, olivat suorastaan järkyttävät. Ja kun lopultakin sai itsensä ryysiksen läpi ratikkaan, niin ei se kuitenkaan mihinkään liikkunut. Matka keskustaan kesti melkein tuplaten sen mitä se stadionille mennessä kesti. Tässä vaiheessa matkailijan piti kuitenkin myöntää tosiasiat ja siirtyä stadionilta suoraan hotellille, kiertämättä minkään ruudun kautta. Rankkaa tuo matkustaminen. Hotellilla laitan päälle teksti-tv:n ja huomaan, että Dortmundissa on kunnon hulinat päällä. Tässä vaiheessa taisi päästä muutama valittu sana, sillä olin Dortmundin nettikaupassa juuri lipunmyynnin alkaessa ja olisin sieltä voinut poistaa ihan ok. kategorian lipun ok hintaan, mutta päädyin kuitenkin Düsseldorfiin.
Ryysistä Stadtbahn-asemalla+ Faniporukka jaksoi äänekkäästi koko pelin ajan
+ Karnevaalitunnelma myös katsomossa
+/- Kokokansan-Jolle kentällä
- Faniporukan sijoittaminen kulmaan, jolloin muu seisomakatsomo osallistui turhan laimeasti toimintaan
- Alhainen täyttöaste
- Vierasfanien määrä (joojoo, pieni kyläjengi derkuista)
- Kotijoukkueen otteet
- Julkinen liikenne
Lauantai 14.2.2015
Lauantaiaamu sujui Düsseldorfissa aivan kuten perjantaiaamukin, tosin sillä erotuksella ettei enää mitään lippuja pitänyt käydä hakemassa. Olin VRR:n appsista katsonut, että matka Düsseldorfin HBF:ltä Leverkusen Mitteen kestää noin vartin, joten riittää oikein hyvin, että lähtee sinne noin kahden aikaan (kun Leverkusenissa nyt tuskin kovin paljon ylimääräistä aikaa haluaa viettää). Se piti paikkansa, että matka kestää noin vartin, mutta noita junia menee vain kerran tunnissa (ja tietenkin varttia vaille) sekä vielä puoli tuntia myöhemmin ihan helvetin hidas S-juna. Lopputuloksena vielä klo 14:55 seisoskelin Düsseldorfin rautatieasemalla odottelemassa myöhässä ollutta RE1:stä.
Kunststoffderby: Bayer 04 Leverkusen – VfL Wolfsburg
14.2.2015 15:30 BayArena, Leverkusen, NW
Lippu: 12 € + 1,20 € lippupörssilisää
Toimitus: 4 € + 1 € käsittelymaksu
AM: 29 227 (30 210 – 96,7%)
Olut: Gaffel Kölsch / Bitburger Pils, pantittomat tuopit
Stadion aseman suunnaltaJunan saapuessa Leverkuseniin 15:15 alkoikin sitten rivakka marssi muutaman muun punahuivisen fanin kanssa kohti stadionia. Mutta aseman kulmalla olikin seuraava ongelma: mitä helvetin reittiä sinne stadionille oikein pääsee? Yksi kulahtanut kyltti näkyi koko alueella, ja sekin näytti osoittavan huomattavasti pidempää reittiä kohden. Stadionia lähempänä ei myöskään ollut mitään kylttejä, mistä olisi voinut saada infoa että pohjoiskaarteeseen menijöitä suositellaan kääntymään tästä vasemmalle. Ja kun stadionia ei pääse kiertämään ympäri aitojen sisällä, joten piti sitten kiertää koko stadikka ulkokautta vielä pidempää reittiä, kun länsipuolella reitin blokkaa treenikenttä. Kevyellä juoksemisella pääsi toiseen päätyyn noin kolme minuuttia pelin alkamisen jälkeen. Tässä vaiheessa ilmeni sitten vielä vähän lisää epämukavuustekijöitä. BayArenan lasikatto on kyllä pirun komea ja valaisee kentän hienosti, mutta luo tiettyihin kohtiin inhottavan kasvihuonefiiliksen, joka yhdistetynä juoksusprinttiin, talvitakkiin ja kaulaliinaan saa hien valumaan. Tässä vaiheessa muistan, että talvitakin alla on sitten vihreä-valkoinen pusero, joten on sitten vain pakko kärvistellä takki päällä kunnes olo paranee.
BayArena sisältäOlon hieman tasoituttua voi jo keskittyä peliin ja stadikkaan. Katsomopaikka on täälläkin maalin takana, kotijoukkueen fanikatsomossa. Poikkeuksena muihin kahteen matsiin on paikka nyt ”istumakatsomosta”. Lainausmerkit, koska katsomosta vähintäänkin 80 % seisoi, toisin kuin takanani istunut herrasmies joka komenteli kaikkia hänen näkökentässään seisseitä istumaan jatkuvalla syötöllä. Ensimmäinen puoliaika oli kotijoukkueelta taas vaihteeksi aikamoista paskaa. Volkkarit menivät menojaan eikä Leverkusenilta onnistunut sitten mikään. Puoliajalla ajattelin, että taasko pitää yhtä paskalla pelillä tullutta oman puolen tappiota katsoa (tässä vaiheessa oli tämän vuoden viides peli, joissa tasan yhdessä oma puoli oli voittanut ja senkin olemalla huonompi joukkue). Mutta vähän lisää kölssiä sisään ja toista puoliaikaa kohti. Kölssin tilaaminen ei mikään erityisen yksinkertainen operaatio ollut, kun ensin piti jonottaa hakemaan BayCard (10 € pantilla) jonka jälkeen vasta pääsi kaljajonoon. BayArenan takapuoli ei sitten olekaan lainkaan niin hyvässä kunnossa tai viihtyisä kuin kentän puoli, mutta mitäs sitä kaljan vuoksi ei tekisikään. Kalja siis pikavauhtia käteen ja takaisin katsomon puolelle.
BayArenaCardToisella puoliajalla nähdään aivan erilainen Bayer. Nyt pelistä tulee jo jotain ja 20 minuutissa ollaan saatu kavennettua ero jo 2-3. Takaiskumaalikaan ei Bayeria hetkauttanut, vaan 72. minuutilla tulee tasoitusmaali ja sekös räjäyttää katsomon. Seuraavan kymmenen minuuttia tunnelma on kyllä aika sanoinkuvaamaton. Jaa mikä muoviseura? Spahicin punaisesta alkoi jonkinlainen alamäki joka sitten tietenkin päättyi viimeisessä tilanteessa pupeltamiseen ja tappioon. Näin siinä aina käy. Katsomon fiilikset meni aika nolliin siitä, vaikka salaa sen tiesinkin, että tämä pitää edes teoreettisesti liigan mestaruustaiston auki.
En taaskaan pitänyt mitään kovin suurta kiirettä stadionilta poistuessa. Matkalla asemalle edessä kävelee ryhmä lädejä jotka ovat ensimmäistä kertaa ulkomailla futismatsissa. Olivat kuulemma istuneet stadionilla paikassa, missä koko edessä oleva rivi oli täynnä ruotsalaisia ja takana belgialaisia stadionbongausreissuilla. Leverkusenin asemalla tarina eteenee muutaman väliaskeleen kautta mieshuoraukseen. Siinä ollaan aika syvällä asian ytimessä kun selittää termin sisältöä Bayerin kaulaliinan roikkuessa kaulalla paikassa missä ei ole ikinä aiemmin käynytkään.
Junia ei tälläkään asemalla ole näköjään ollenkaan ylimääräisiä, vaan kaikki stadionilta tuleva väki ohjataan siihen samaiseen RE1:een. Normaalioloissa tämä saattaa olla toimiva ratkaisu, mutta nyt karnevaalin vuoksi juna oli jo aivan täynnä Düsseldorfistä Kölniin menevää porukkaa. Sulloutuminen on varmaankin ainoa oikea termi kuvamaan junaan siirtymistä. Niin ahtaassa paikassa ei ole kyllä hetkeen tullut oltua. Onneksi junamatka Kölnin päärautatieasemalle ei niin kovin pitkä ole.
Karnevaalifiiliksiä Kölnistä+ Komea ja valoisa stadion sisältä
+ Tunnelma 4-4 maalin jälkeen
- Puppelointi viimeisessä tilanteessa
- ”Vanhempi herrasmies” taaemmalla rivillä joka käski muita jatkuvasti istumaan
- Julkinen liikenne
- Puutteelliset ja harhaanohjaavat opasteet asemalta stadikalle
- Oma aikataulun lukukyky
Sunnuntai 15.2.2015ICE: Düsseldorf HBF-Bielefeld HBF 14,45 €
NWB/EC: Bielefeld HBF-Osnabrück HBF-Bremen HBF 14,45 €Sunnuntaina aamulla ohjelmassa oli vain kävely rautatieasemalle ja siirtyminen jonnekin kaupunkiin, jota ei edes ole olemassa. Matka sujui muuten hyvin, lukuunottamatta Kölnin ja Düsseldorfin junien yhdistämistä Hammin asemalla joka jostain syystä kesti aivan tolkuttoman kauan.
Maailman persreikään saavuimme kuitenkin yli tuntia ennen alkuvihellystä. Asemalla laukku säilytykseen ja muiden fanien perässä kohti Stadtbahnia ja Areenaa. Kaikki toimi niinkuin se paljon puhuttu junan vessa, kontrasti Düsseldorfin toimintaan ei voisi enää suurempi olla. Kun Düsseldorfissa kaikki oli jämähtänyt 70-luvulle, oli B*elefeldissä kaikki aivan pakasta vedettyä, stadion oli ihan muutaman pysäkin päässä eikä fanijuna pysähtynyt missään päärautatieaseman ja stadionin välillä.
Stadtbahn B*elefeld
DSC Arminia Bielefeld – MSV Duisburg15.2.2015 14:00 Bielefelder Alm, Bielefeld, NW
Lippu 8 €
Toimitus 4 €
AM: 18 430 (26 137 – 70,5%)
Olut: Krombacher, pantilliset tuopit
Lyhyen junamatkan jälkeen oltiinkin jo areena-alueen kulmilla. Bielefelder Alm ei pääkatsomoa lukuunottamatta todellakaan kuulu maailman kauneimpien stadioneiden joukkoon. Oikean sisääntuloportin löytämisessä menee taas yllättävän kauan, mutta lopulta oikea portti kuitenkin löytyy. Tällä löytyy myös jotain mitä ei kovinkaan usein löydy saksalaiselta stadionilta: pitkät jonot lipuntarkastukseen. Ja siis nimenomaan lipuntarkastukseen, minkäänlaista hipelöintiä ei täällä harrastettu, mikä on vähintäänkin yllättävää kun joukkue kuitenkin on sakkotaulukossa aika korkealla.
On se kaunisHetken mietin ostavani lisää olutta, mutta jonojen pituutta tutkittuani päätänkin suunnata suoraan yläkertaan. Tämä olikin oikein hyvä idea, sillä yläkerta on tässä vaiheessa (35 minuuttia ennen aloituspotkia) aivan tupaten täynnä ihmisiä. Siis tupaten täynnä. Useammassakin seisomakatsomossa olen tämän talven aikana pyörinyt eikä mikään niistä ollut yhtä täysi kuin tuo oli puolta tuntia ennen aloitusta. Ihan oman turvallisuuden vuoksi päätin jäädä siihen oviaukkoon hengailemaan niin ettei kukaan seiso takana. Tämä tietenkin sitten kostautui pykälää huonompana näköalana kentälle.
Jostain kohdista saattoi nähdä jopa kentälleEnsimmäisen puoliajan alku oli aivan selvää kotijoukkueen vientiä, mutta niin vain
taas vaihteeksi maalit tapahtuivat aivan väärässä päädyssä, 2-0 tilanteessa ajattelin taas, että taitaa tämä reissu jäädä ilman voittoa. Todettakoon se kuitenkin, että B*elefeldissä kannatus oli aivan uskomatonta koko ajan, myös ja varsinkin silloin kun joukkue oli tappiolla. Muualla näkee turhan paljon sitä, että pieni rypäs keskellä huutaa ja loput seisomakatsomosta hengailee mukana, mutta tuolla koko seisomakatsomo huusi, lauloi ja pomppi jatkuvasti. Erityismaininta pitää antaa fanilauman
Scheiß Osnabrück/Preußen Münster/MSV chanteille, jotka tulivat kyllä syvältä sydämestä.
Toisista kohdista ei enää niin hyvin nähnytToisella puoliajalla tunnelma katsomossa muuttui hurmiolliseksi, kun Arminia tuli ensin tasoihin ja lopulta ohi. Vaikka olenkin rakennusinsinööriopiskelija ja tiedän että betonin pitääkin täristä jos siinä pomppii tuhansia ihmisiä, niin silti se silti jyllää ikävästi alitajunnassa kun koko katsomorakennelma notkahtelee edestakaisin ihmismassan mukana. Paras lääke tähän tosin on pomppia itsekin niin ei huomaa mitään sitä notkahtelua. Peli siis loppui 4-2 ja kotijoukkue sai sen mukaiset aplodit.
Pelin jälkeen minulla oli vielä yli pari tuntia aikaa ennen junan lähtöä, kun olin varmuuden vuoksi ottanut vähän myöhäisemmän vuoron etten vain myöhästy. Oli siis aikaa tutustua tähän kaupunkiin, jonka olemassaolo on pelkkä CIA:n, Mossadin ja marsilaisten salajuoni. Olen matkustellut aika paljon nimenomaan entisen Itä-Saksan puolella, ja tämä kaupunki sopii sinne muottiin kuin huoran pää patteriin. Yksikään talo ei sovi naapuritalon kanssa yhteen, katujen varsilla seisoo yksinäisiä kerrostaloja ja näiden vieressä piikkilangalla aidattuja hylättyjä teollisuuspihoja. Kaikkein isoimman
Official seal of DDR merkin saa kuitenkin asfaltilla korjattu mukulakivikatu. Ja tämä kaikki siis 320 000 asukkaan länsisaksalaisessa kaupungissa.
Terveisiä Itä-Saksasta+ Tunnelma
+ ”Die Beste Fans Deutschlands”
+ Hyvin porukkaa paikalla kolmosliigamatsiksi
+ Julkinen liikenne
+ Sukupuolijakauma katsomossa
- Arminian sijoitus sarjapyramidissa
- Rapistunut stadion
- Ylibuukattu seisomakatsomo
- Harhaanjohtava lippukauppa (netissä mainittiin, ettei seisomapaikkoja myydä netistä, vaikka se onnistui oikein hyvin)
-
Am Arsch der Welt in BielefeldYhteenvetoMatka oli oikein hyvä, vaikka pelit olisivatkin vähän enemmän voineet antaa.
Muutama muistilista vain itselle seuraavaa kertaa varten:
- älä lähde yksin karnevaaleille
- älä liiku yksin Kölnin Hohenzollern-sillalla karnevaaliaikaan ystävänpäivän iltana
Vähemmästäkin alkaa ihmistä vituttamaan...
-hommaa se pesukarhupuku