Uutta matkaa suunnitellessa teki mieli paketoida viime kevään Englannin reissu jolloin suuntasin itselleni täysin tuntemattomaan, Norwichiin, Carrow Roadille seuraamaan lempiseurani ottelua. Näitä matkoja kun itse teen niin harvoin on pakko aina nähdä jotain uutta.
Suunnitelma: Lennän lontooseen, yks yö siellä, aamulla junalla Norwichiin ja seuraavana aamuna takas ja sit iltalento suomeen. Pikavisiitti siis kyseessä.
Hinnat muistaakseni:
Lennot: 180-200e
Junaliput: 40-50e
Ottelulippu: 60e (jäsenyys piti ottaa)
Hotelliyö lontoo: 80e
Hotelliyö norwich: 30e
10.5
Iltalento Heathrow'lle, Oysteriin arvoa ja suunta kohti kaupunkia. Päästä päähän metrolla kymmenen aikaan illalla oli jo hieman v*tuttavaa. Maantasalle noustuani lopulta seisoin viiskulmassa jossain päin lontoota, en enää muista tarkalleen missä. Tiesin vain että hotellille oli 20min kävelymatka ja yhtä tietä pitkin pääsisi perille, täysjärkinen ois ottanu taxin. No mikäs siinä ihaillessa sitä kaupunkimaisemaa illalla, kannatti kävellä.
Iltapalaksi Pohjois-Intialaisia herkkuja, 8 puntaa toi setti. (Ilman Macbookia)
11.5
Ottelupäivä. Herätys 7.30, nälänpuutten takia skippasin aamupalan ja lähdin dallaamaan kohti metroa josta matka jatkui Liverpool Street Railway Stationille, upealle rautatieasemalle. Fiilis alkoi pikkuhiljaa nousta ja Arsenalin kannattajia alkoi pyöriä ympärillä yhä enemmän, yhtäkkiä seisoin keskellä fanijoukkoja kahvi toisessa ja kanawrappi toisessa kädessä.
Juna oli lopulta täysin tukossa ja täynnä Arsenalia. Sää kirkastui äkkiä ja arska paistoi mukavasti. Oli mielenkiintoista seurata maaseutumaisemia ikkunasta samalla kun ympärillä nousee desibelit ja jurri kovaa vauhtia. Faijat jakso jauhaa Arsenalista ja futiksesta paljon ja asiaakin, nuoremmat britit hyvin pintapuolisesti ja medialähtöisesti. Britithän on futiksen suhteen ihan hysteerisiä. Mulla oli alunperin ikkunapaikka mut en kehdannu olla vaihtamatta kun kolme kaverusta istu mun vieressä ja yks niistä toisella puolella koska ei ollu saanu vierekkäisiä paikkoja. Matka-aika oli 2 tuntia. Tunnelma oli aivan uskomaton jo junassa. Ja jossain vaiheessa tajusin et nyt ollaan ihan landella.
Sitten saavuttiinkin jo määränpäähän, Carrow Roadiin sain ensisilmäyksen jo junan ikkunasta. Laulu raikasi ja olihan siinä aistittavissa selvästi päätöskierroksen huumaa vaikkei ottelussa sinäänsä panosta ollutkaan. Jäin seisoskelemaan Norwichin rautatieaseman eteen massojen suunnatessa jo Carrow Roadille joka oli 5 minuutin kävelymatkan päässä asemalta. Mun piti eka löytää B&B hotellini joka löytyikin pienen pyörimisen jälkeen.
Shortsikeli ja liput Valioliigan päätöskierrokselle, huhhuh.
Aikaa ennen vihellystä oli parisen tuntia, kävin noukkimassa ticket officesta lipun ja suuntasin ajankuluksi viereiseen ostoskeskukseen. Kauaa en viihtyny vaan oli pakko päästä fiilistelemään stadionille jossa olikin jo mukavasti hulinaa.
Hodarin ja kokiksen voimin sitten seuraamaan ottelua.
Ekat puolituntia meni auringon paisteessa ja seuraava tunti sateessa, jonka seurauksena myös Carrow Road hieman laantui. Arsenal vei ottelun lopulta 0-2 ja Carl Jenkinson tais iskeä sen toisen. Hauskinta tässä oli se että istuin Norwich fanien keskellä. Arsenalin porukka oli saman puolen toisessa päässä. Peliraportti olisi pitänyt kirjoittaa samantien eihän siitä muista enää yksityiskohtia.
Kaupunki oli ihastuttava ja ihmiset mukavia, hyvät fiilikset jäi koko reissusta. Jotenkin upean kokemuksesta teki myös se että ainakin toistaiseksi tämä oli viimeinen Norwichin valioliiga-ottelu ja sen myös aisti paikallisten keskuudessa. Ehdottomasti paikka ja stadion jossa kannattaa käydä. Pieni ikävä on jo ja tekis mieli joskus vielä palata Norwichiin. Tänä keväänä taas päätöskierrokselle mutta se jää vielä nähtäväksi että minne.
