Vuoden ensimmäisen futismatkan majoitus ja lennot varattiin pari päivää ennen vuoden 2014 päättymistä. Kohteeksi ja ajankohdaksi valikoitui Rein-Ruhr ja maaliskuun ensimmäinen viikonloppu. Kyseiseksi ajankohdaksi oli otteluohjelmaan merkattu pelit Fortuna Düsseldorf - VfL Bochum 1848, Schalke 04 – TSG 1899 Hoffenheim sekä 1. FC Köln - Eintracht Frankfurt. Majoituskaupungiksi päätimme varata Düsseldorfin pitkälti keskeisimmästä sijainnista johtuen.
PerjantaiViimein koittikin odotettu perjantai 6.3 ja melko aikainen herätys ja suuntaaminen kohti Helsinki-Vantaata. Finnairin siivin matkasimme kohti Saksanmaata ja perillä ollessamme kello näytti sikäläistä aikaa hieman yli aamuyhdeksää (eli ihan aikataulussa olimme). Asemalta ostimme liput S-bahniin numero 11 ja matkasimme kohti päärautatieasemaa, josta noin 400 metrin päästä sijaitsi hotellimme. Sisäänkirjautuminen tapahtui kello 13:00, joten oli hyvin aikaa haukata aamupalaa tai aikaista lounasta ja katsella vähän kaupungin kulmia. Laukut siis rautatieaseman lokeroon säilöön ja suunta tälläkin foorumilla kehuttuun Fortuna-henkiseen Dene & Göriin (joka muuten sijaitsi parin sadan metrin päässä hotellista). Ei muuta kuin kanadöneriä suuhun pahimman nälän taltuttamiseksi (ja olihan se hyvää). Ruokailun jälkeen kävimme hakemassa netissä varatut liput illan otteluun Fortunan kaupasta, joka sijaitsi Burgplatzilla Düsseldorfin Alstadtissa. Schalken ja Kölnin peleihin liput lähetettiin postissa. Kaupungilla haahuilun lisäksi kävimme vielä ennen hotellille menoa paikallisessa kuppilassa nautiskelemassa reissun ensimmäiset Atbierit.
Altbieriä oikeaoppisesti kahden desin lasista
Peliliput ryhmäpotretissaLyhyen hotellissa lepäilyn jälkeen kävimme sapuskoimassa panimoravintolassa Altbierien kera. Tämän jälkeen suuntasimmekin maailman pisimmäksi baaritiskiksi mainittuun Altstadtiin aistimaan ottelutunnelmaa. Kadulle olikin kertynyt jo runsaasti punavalkoisiin väreihin sonnustautunutta porukkaa ja parin oluen jälkeen oli aika suunnata kohti stadionia. Stadionilla olimme jo hyvissä ajoin joten vessakäyntien ja oluen (kätevät kahvalliset panttituopit) oston jälkeen suuntasimmekin jo paikoillemme katsomaan pelaajien lämmittelyä. Molemmissa joukkueissahan pelaa suomalainen (Jolle ja Miklu), joten odotuksena oli, että ainakin toinen nähtäisiin tänään kentällä. Tämä toteutuikin, kun Jolle pelasi koko pelin. Valitettavasti kuitenkin suurimmaksi osaksi laidalla, jossa hän ei missään nimessä pääse esittämään parastaan. Miklu istui koko pelin penkillä. Itse ottelu oli varsin viihdyttävä ja tempokin välillä melkoista munaravia. Toisella puoliskolla taso hieman laski. Kaikki maalithan tehtiin juuri ensimmäisellä puoliskolla. Viimeisen niistä onnistuimme missaamaan, kun ajattelimme välttää pahimmat ruuhkat puoliajalla ja lähdimme pari minuuttia ennen taukoa pois katsomosta. Tuo Bochumin 2-2 tasoitus taisi syntyäkin juuri silloin, kun olin itse kusiputkassa suorittamassa rakon tyhjennystä. Tunnelma stadionilla oli hyvä ja vierasjoukkueen kannattajia oli paikalla todella mukavasti, olihan kyseessä paikallispeli. Yleisömäärä taisi olla vajaa 35 000. Esprit-Arenan positiiviseksi puoleksi mainittakoon lämpimät sisätilat, jossa myyntitiskit ja wc:t sijaitsevat.
Stadionilta sai sekä Warsteinerin pilssiä että Frankenheimin Altia
Bochumin vierrassektio. Tuo pääty jäi muuten lähes tyhjäksi
Alakatsomon kulmauksessa sijaitsi Fortunan ultraryhmä(t) Ottelun jälkeen päätimme kävellä hieman lähemmäs keskustaa, jotta pahimmat poistumisruuhkat menisivät alta pois. Nappasimme melko lähellä stadionia sijaitsevalta huoltoasemalta myös hieman matkavirvokkeita, joiden kanssa kävely sujui leppoisammin. Lopulta nousimme pois vievään kulkuneuvoon, jossa olikin jo ihan mukavasti tilaa. Suuntana oli Aldstadt, joka oli täynnä porukkaa (olihan perjantai-ilta). Kävimme parissa paikassa oluella ja heitimme läppää muutaman Bochum-kannattajan kanssa mm. Miklusta, mieshuorauksesta, oluista ja futiksesta yleensäkin (KuPSia he eivät tienneet, HJK:n kylläkin). Mukavanoloisia sällejä olivat. Poistuimme lopulta hyvissä ajoin hotellilla nukkumaan, olihan huomenna vuorossa uusi pelipäivä.
LauantaiLauantai-aamu alkoi aurinkoisena ja ennusteen mukaan lämpötilan pitäisi kohota päivällä lähelle viittätoista astetta (mitä se tekikin). Ei muuta kuin juna kohti Gelsenkircheniä, jonne saapuessa huomasi heti, että Schalke pelaa tänään (jo väliasemilta junaan tuli mukavasti sinivalkoisiin kaulahuiveihin sonnustautunutta porukkaa). Ennen peliä vierailimme keskustassa sijaitsevassa Schalken myymälässä, josta mukaan tarttui t-paita ja huivi. Sitten katukiskalta currywurstit ranskalaisilla, jotka huuhdottiin asiaankuuluvasti alas Veltinsillä. Pienen palloilun jälkeen ratikka kohti Veltins-Arenaa. Kello oli varmaan hieman vajaa kaksi, mutta jo tuohon aikaan ratikassa oltiin kuin sillit purkissa. Jo alkumatkasta kotikannattajien tsäntit (lähinnä keltamustaa naapuriseuraa pilkkaavat) kaikuivat kuuluvasti. Stadionia lähestyttäessä tsäntit vaihtuivat sitten omaan seuraan liittyviksi. Jälleen tuttu kaava, eli hyvissä ajoin stadionin sisälle ja olut kouraan. Veltinsillähän käytetään maksuvälineenä korttia, jolle ladataan haluttu summa rahaa niiden lataukseen tarkoitetuista pisteistä. Tässäkin pelissä ensimmäinen puoliaika oli melkoista ravaamista. Nordkurve piti läpi ottelun kiitettävää mökää ja ottelun loputtua taululla komeilivat täysin ansaittukotijoukkueen 3-1 voitto. Veltins-Areenalla puoliaikajonot vetivät mielestäni huonoiten ja onnistuinkin myöhästymään toiselta puoliajalta parisen minuuttia. Muuten oikein mukava stadion ja peukkua tunnelmasta kotikannattajien osalta. Hoffenheimin kannattajia paikalla oli parisen sataa, eivätkä he kuuluneet kovinkaan hyvin, vaikka paikkamme olivatkin lähellä vierassektiota. Ei kyllä yllättänyt.
Schalken NordkurveaStadionilta poistuessa teimme hieman typerästi ja kävelimme Veltinsiltä seuraavalle, kaupunkiin päin menevälle pysäkille. Siinä sitten joutuikin odottamaan, kun useita, jo lähtöpysäkiltä täyttyneitä ratikoita painoi ohi. Lopulta pääsimme ahtautumaan ensimmäiseen tuolla pysäkillä pysähtyneeseen ratikkaan. Matka rautatieasemalle tuossa ahtaudessa tuntui kestävän ikuisuuden ja mielessä pyöri fraasi ’’oispa kaljaa’’. Sitähän saikin sitten aseman läheiseltä kiskalta. Junaa Düsseldorfiin joutui odottamaan noin puoli tuntia, joten kumosimme ne sitten janoomme ja otimme toiset junamatkalle. Düsseldorfiin saavuttua kävimme hotellissa huilaamassa ja nautimme hieman virvokkeita. Illan suunnitelmana oli mennä jälleen Aldstadtiin. Sinne pääsimmekin ja päätimme mennä paikalliseen diskoteekkiin. Parisen tuntia siellä viihdyimme kuka enemmän kuka vähemmän, mutta matkaseurueemme jäsenen pienen nuukahtamisen takia päätimme poistua kebabin kautta hotellille.
SunnuntaiJälleen näytti tulevan samanlainen aurinkoinen päivä kuin edellinen oli ollut. Tiedossa oli siis keväisen lämmin päivä, joka oli tarkoitus viettää Kölnissä paikallisen 1. FC Kölnin ja Eintracht Frankfurtin välistä peli seuraten. Siispä asemalle ja myyntitiskiltä liput junaan (Düsseldorfin ja Kölnin välillä peliliput eivät käy matkustamiseen). Kölnissä olimme noin puolenpäivän aikoihin, joten siinä ehti hyvin katsella hieman kaupunkia ja syödä (taas kebabbia). Kölnin RheinEnergieStadionillekin pääsee ratikalla, joten kaupasta matkaoluet (paikallista Kölschiä) mukaan ja pysäkille. Vajaan puolen tunnin matkanteon jälkeen stadionin pysäkki saavutettiin ja ratikasta ulos. Ottelun alkuun oli tuossa vaiheessa puolisen toista tuntia, mutta alueella oli jo kivasti porukkaa. Tässä ottelussa stadionin läheisyydessä oli erityisen paljon poliiseja ja paikallinen jouhakin oli ottamassa osaa runsaslukuisena. Kaupungilla oli myllytetty ennen peliä kölniläisten ja frankfurtilaisten kesken. Ottelun alkua odotellessa suuri määrä poliiseja siirtyi vierassektion sisäänkäynnin luokse ja päätimme käydä katsomassa, mitä siellä tapahtui. Ilmeisesti paitani merkki herätti frankfurtilaisissa jonkinlaista tunnetta ja jonkinlainen joukko heitä kävi tiedustelemassa, olimmeko sattumoisin kölniläisiä. Paljastuessamme suomalaisiksi tilanne rauhoittui (jos siinä edes oli minkäänlaista eskaloitumisen mahdollisuutta).
RheinEnergieStadionin viihtyisä nurmialueTällä stadionilla jonot vetivät todella nopeasti, sillä esimerkiksi tauolla niin wc:ssä käynti kuin juoman/ruoan tilaaminenkin onnistui niin, että toiselle puoliajalle ehti hyvin. Ennakkoon odotin tästä pelistä vähämaalisinta, mutta toisin kuitenkin kävi. Niitä tuli eniten, yhteensä kuusi kappaletta. Toisella puoliajalla Frankfurtin 1-1 tasoituksen jälkeen näytti siltä, että SGE menee väistämättä vierasvoittoon. Heillä oli muistaakseni muun muassa neljä kulmaa perätysten ja pallo pyöri toistuvasti kotijoukkueen maalin edessä. Kuin puskista Köln onnistui kuitenkin siirtymään johtoon, josta seurasi todella tehokas kymmenminuuttinen: kolme maalia kotijoukkueelle. Tunnelma oli tänä aikana mainio kotikannattajien keskuudessa. Muuten vieraskannattajat veivät selkeästi tämän pelin. Kölnin ultrilla on ilmeisesti jonkinlaista boikottia peleihin Boyzin saamien rangaistusten takia. Sääli sinänsä tunnelman takia. Nyt kaikki kotijoukkueen hajanaiset tsäntit lähtivät yläkatsomosta, jossa myös itse istuimme. Mutta ottelun lopussa meininki oli hyvää luokkaa myös ilman ultria. Pelin päätyttyä visiitti fanikaupassa ja totutusti ratikka kohti Kölnin Hauptbahnhoffia ja sitä kautta Düsseldorfia. Taas hotellille hieman huilaamaan saman kaavan mukaan ja sitten viimeisen illan kunniaksi vielä nauttimaan kaupungin illasta/yöstä eli oluelle Altstadtiin, joka oli selkeästi hiljentynyt edellisesistä illoista. Illan päätteeksi taas kebabit naamariin ja hotellille nukkumaan suhteellisen hyvissä ajoin.
Kulmauksessa Frankfurtin hyvää tunnelmaa pitäneet kannattajat
Kölnin neljäs maali syntynyt juuri äsken. Kölnin pelaajien vasemmalta puolelta voi erottaa juhlinnassa kovia kokeneen maskotti-pukin liiveineenMaanantaiMaanantai-aamuna ehti vielä hyvin kierrellä kaupungilla, sillä lento Helsinkiin lähti kolmen aikoihin. Lähtöpäivän sää oli saapumispäivän kaltainen, eli pilvinen ja selvästi lauantaita ja sunnuntaita koleampi. Tuliaisostosten suorittamisen, yleisen haahuilun ja currywurstien jälkeen suuntasimme kohti lentoasemaa. Yhteenvetona kolmessa pelissä syntyi mukavat 14 maalia. Otteluiden tunnelmakin oli saksalaiseen tapaan hieno, mitä nyt Kölnissä ultrien poissaolo vaikutti negatiivisesti. Upea reissu oli taas kerran ja syksyllä todennäköisesti uudestaan samankaltaiselle matkalle jonnekin päin Saksaa.
Lutuurimaan kusiputka
